Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 19, 1956

              23.
Halla kuia
, joka tuot.
Puutavaran. Iblakin
järjestä-
» oikeusjut-tiö
määrät.
ilmoituk-
^ kuin kai.
i sanottiin,
apaus lulla
'ötään.'
lakkasi it-
.njä kuin muuallakaan ole voitu
rnio on toiminnassa kuten
,nÄvlän elämä \aerii eteenpäin
vauhdilla, eikä paljon muutosta
tspahtunut työsuhteissa. Kaivok-n-
3t käynnissä 3 — 4 päivää viikos-
' taloudellinen elpyminen tapahtuu
joskin jonkinlaista elpymistä
liituu. . ' > .
jhdoin sitten aletaan kaivoksiin ot-lisää
miehiä. Satoja työläisiä on
jättäen ne ijimässä työhön, mutta työhönotta-oitsijat
oli-Kn on nyt toisenlaista kuin ennen,
tisivat vaiaEn tanitsi mennä vain kaivoksen
n piti asialle ja kysyä työtä kapteenilta, mutta
Se vaikeut- Moli mentävä konttoriin antamaan
enkin puh. JeelHset tiedot itsestään ja perhees-
-h. metsä-puolesta,
ftj perustettu erikoinen konttori, jos-t,
että rift. ffl..;;uxnnvrkijät kävivät rekisteeraa-tteerikseea
Jieltä käsiä
lalla pidet-tana
sitten-vä
vigilanr
i. Se sär-tä
ikinä si.
is kaupun--
n tapettiin
Hulikaanlt
muutamia
n oli pois.
kesti usei.
iytyi ottaa,
koitettu i l
ijalta. -
ää käytet-
1 ei siellä
ja antamassa tiedot aina synty-än
saakka. Täytetty kaavake jäi
tutkimista varten. Jos henkilö
h\vässä maineessa", sai h ä n työn
miehiä tarvittiin.
5 mies oli y l i 45 vuotta Vanha, ei
ollut mitään mahdollisuutta
työtä, sillä nuorempaa joukkoa oli
paljon. Myöskin tuli käytän-tarkka
lääkärintarkasfeus, jossa
ittiin onko mies kyllin voimakas
ämään työn aiheuttaman rasituk-
Tämä oli kyllä hyvä ja tarpeelli-in.
mutta sen avulla voitiin myös-estää
moni työläinen saamasta tj'ö-vaikka
olisi ollut ter\'ekin. Riippui
oliko henkilö vastenmielinen työn-jalle
vai ei. iLääkäri voi huomata
ia minkälaisia vikoja, kun sai vih-
. Että tässä saatettiin mennä hy-pitkälle,
sen sai Eloranta omakoh-
'Sti kokea.
un levisi huhu, että kaivoksiin ote-miehiä,
meni Elorantakin rekis-amaan.
Kun hän oli antanut itses-tamtiavat
tiedot ja kirjoittanut ni--
ä, luvattiin hänelle lähettää tiedoi-
;orti milloin saapua kuulemaan lä-liä
ohjeita. ,
lorauta odotteli korttia, mutta mi-ei
kuulunut muutamaan viikkoon,
päätti mennä,, kaivannolle ja ta­kin
siellä kaivoksen johtajan, sa-joka
hänelle antoi aikoinaan läh-assin.
Tämä katsoi tunteakseen,
ta ei muistanut nimeä. Kysyi sit-nimeä.
h Matti Eloranta.
r- Eloranta. . . Nyt muistan. Siitä
iin jo kauan kun tapasimme.
- Onhan siitä jo aikaa. . . Tuota,
•;aanko nyt miehiä kaivokseen?
—Kyllä, aina vähän kerrallaan,
^öka vanha olette? ^
-Olen täyttänyt jo 45 vuotta, vas-if
Eloranta varmasti.
-Oletteko rekisteerannut?
-Olen kyllä.
~H>vä on. . . Minä lähetän teille
kortin muutaman päivän sisällä .
hjTästi. '
—Hjvästi, mr. Brown.
Jokohan sieltä todellakin tulee työ!
ajatteli Eloranta kotia kohti kä\-elle5-
sään. Ihme ettei puhunut mitään siitä
viime kohtaamisesta, vaikka muisti .
saadaanpas nähdä!
Korttia ei kuulunut ensimmäisellä
eikä vielä toisellakaan viikolla. Eloran­ta
päätti mennä tiedustelemaan missä
vika on.
Johtajan puheille päästäkseen täytyi
mennä konttorihuoneiston siihen osaan,
missä miehet saivat maksunsa. Siellä
on pieni halli ja lasinen seinä eroittaa
konttorin kahteen osaan.
Hallissa ei ollut ketään ja Eloranta
kysyy kirjanpitäjältä josko mr. Brown
on tavattavissa.
^ Hän on konttorissaan, käyn kysy­mässä,
vastaa kirjanpitäjä ja lähtee.
Melkein heti hän palaa takaisin ja
ilmoittaa johtajalla olevan juuri kiireen,
mutta Jos odotatte niin kyllä hän tu­lee.
Eloranta odotteli ainakin tunnin,
^mutta johtajaa ei kuulunut. Hän ei
kuitenkaan lähtenyt pois vaan ajatteli,
e t t ä nyt p i t ä ä tulla selvä tuleeko työtä
vai ei.
Ja selvä tuli. Viimein johtaja tuli
kiireesti halliin ja sanoi kuin sivumen­nen
Elorannalle, että sinä et saa työtä
nyt etkä milloinkaan — painu ulos.
Mutta mitä ihmettä johtaja ajoi sillä
takaa, että lupasi työtä ja sitten odot­teli
näin kauan ennenkuin ilmoitti ettei
sitä saakaan?
Siinä aivan lähellä tuli vastaan erään
kaivostyöläisen vaimo, tuoden miehel­leen
e\'äslaatikkoa, sillä silloin miehet
nostettiin anaan päälle päivälliselle. He
olivat aikoinaan olleet hyvät tuttavat,
mutta mistä lie välit kylmenneet. Nyt
nainen kuitenkin pysähtyi ja kysyi pil­kallisesti:
— Joko kävit anteeksi pyytämässä?
— Kävin johtajan luona, mutta en
anteeksi pyytämässä. . . Jos olisit mies,
niin iskisin turpaasi tuon loukkauksen
takia. En koskaan alennu sellaiseen,
sillä minulla ei ole mitään anteeksi pyy­tämistä.
Se on mr. Bro\vn joka saa
p y y t t ä ä minulta anteeksi ja — monel­ta
muulta. Eikä siihen kulukkaan pitkä
aika, kun niin tulee käymään.
— So, SO. . . älähän rehentele,
— Rehentelen kyllä. E n ole enää yk­sin
ja näytämme vielä. Toivon elävä­ni
niin kauan, että saan muistuttaa si­nua
noista sanoistasi.
— Enhän minä pahaa tarkoittanut.
— Se oli kyllin pahaa, mutta olkoon.
Jos elämme niin näemme olenko oikeas­sa,
sanoi Eloranta jo sovinnollisemmin.
(Jatkuu)
Tavallaan talo elää, puillaan pirtti
lämpiää.
KOKONAAN
UUDELLEEN
TOIMITETTUNA
V. S. A L A N N E :
Suomalais-englaiitilainen
SANAKIRJA 1
un sivua— Hinta sid. $15.25
o Monivuotisen ja perusteellisen työn tuloksena insinööri Alanne
on saanut valmiiksi tämän UUDEN SUOMALAIS-ENGLANTILAI-SEN
SANAKIRJANSA. Se on täydellisin, monipuolisin ja laajin
Suomessa ilmestyneistä vieraan kielen sanakirjoista. Teoksen
laajuutta kuvaa se, että siinä on noin 130,000 hakusanaa ja lause­partta.
Mukaan on otettu suomen kielen uusimmatkin sanat. Var­sinkin
tekniikan ja tieteen alalla viime vuosikymmenina syntynei­siin
uusiin sanoihin on pantu painoa. Urheilun sanasto on nun
»fcään hyvin edustettuna. Sanakirjan käyttöarvoa lisää huomatta­vasti
se. että tekijä on sen alkuun liittänyt seikkaperäiset englannin
kKiieelleenn äääännttäämmiissoohhjieeeett jia että hän kautta teoksen on kkiuninnititatannyyDt
nuomiota Englaniiissa ja Amerikassa käytetyn kielen eroavaisuuksiin,
Teos on korvaamaton apuväUne erityisesti kirjeenvaihtajiUe ja
•kääntäjille sekä englannin kieltä opiskeleville. .
Insinööri Alannetta ovat hänen työssään avustaneet Helsmgm yli­opiston
englannin kielen dosentti, fil. tri T. F. Mustanoja ja suomen
Kielen osalta fil. kand. Terho Itkonen.
TILAT(KAA O S O I T T E E L L A:
Vapaus Publishing Company Ltd.
Box 69, Sudbury, Ontario
A L O I T I X matkani helmikuun 17
pnä Toronton asemalta, johon asti ys-t
ä \ ^ t j ä kotijoukko oli saattamassa. O l i
kaunis rauhallinen ilta kun läksimme
porhaltamaan^ Ensimmäiset tunnit k u ­luivat
nopeasti tarkastuksia odotellessa,
loppu yö torkkuessa.
Aamulla olimme Xew Yorkissa, missä
taas katsottiin passit ja sitten laivaan,
missä päivällinen odotti. Matkustajia
ei ollut paljon'silloin näkj^issä.
Sitten alkoi matka. Se sujui hwin,
vaikka tuuli vain aina yltyi, kehittyen
oikeaksi myrskyksi. Kun katselin mer­t
a kannella, näytti se kuin Albertan
vuorostolta. Ei ollut silloin paljon ruo­kailijoita.
Sillä monet pitivät vuodetta
parempana.
Yhdeksännen \aiorokauden alkaessa
alkoi näkyä maata j a pian sitten olimme»
Göteborgissa. Kun selvisin tarkastuk­sista
siirrjnn junaan joka vei Tukhol­maan.
Siellä vietimme yön ja osan seu­raavaa
päivää Tukholman nähtävyyksiä
katsellen. Sitten alkoi laix^amatka Tur­kuun.
Talvinen viima vinkui Turussa ja
vastaanottajat olivat viluissaan. Siellä
oli minuakin vastaanottamassa setä, t ä ­t
i ja sisko, Hj^vin kaikki näyttivät­kin
omaisensa löytävän, vaikka monet
eivät olleet koskaan toisiaan nähneet.
Turkulaisen tuttavani luona sain en-simmäiset
kahvit Suomen kamaralla.
"Muutaman tunnin oleskelun jälkeen läh­dettiin
Paraisiin setäni kotiin. Siellä ku--
lui yö ja päivä. Seuraavana iltana jat­kui
matka siskoni kanssa Kuopioon,
jonne pääsimme lauantaina, maaliskuun
4 pnä aamupäivällä.
Siskoni oli -siellä työhön lähdössä,
mutta alkoi epäillä. . Kehoitimme hän­t
ä kuitenkin menemään ja vakuutimme
tulevamme toimeen. Iltapäivällä kä­vimme
saunassa, joka tuntuikin herkul­ta
matkaii jälkeen. Saunan päälle otim­me
rommirypyt ja söimme matikkasop­paa.
Elämä vaikutti aivan kultaiselle.
Kun aamulla olimme nouseet levän­neinä,
ja nauttineet kahvit ja aamiaisen,
lähdettiin potkukelkoilla kiittämään
Kallaveden kirkasta jääpintaa. Pian
sitten olimme vanhimman siskoni koto­na,
jonne kerääntyi 3-htämittaa sukulai­sia.
Kj^llä potkukelkka on hyvä kfilku-vehje
ja sillä matkaaminen on myöskin
hyvää, urheilua. Oikein hupaisaa oli
katsella pikkupoikien ja tyttöjen niillä
kiitävän.
Oltuani viikon Kuopiossa, matkustin
Joensuuhun, jossa taas oli sisko kukkien
kanssa vastaanottamassa. Kaunis Kar­jalan
kaupunkin on Joensuu jokineen ja
järvineen. Mutta ei niin hj^vää ettei
• pahaakin. Sain siellä silloisen muoti­taudin
n.s. ''Italian kuumeen". Sen pe­rästä
tuli paha 3'skä, joka piti kiinni
4 viikkoa. Aina kun kävin vierailulla
paheni yskä, joten en ehtinyt käymään
kaikissa paikoissa missä olin aikonut.
Puijolla kävin katsomassa uuden hyp-pymäe;
n vihkiäisiä. Siellä oli paljon
kansaa, noin 30,000 ja kyllä pojat ko­measti
h}T>päsivätkin. Samoin monien
muiden maiden pojat, joita siellä oli
mukana, mutta Suomen Matti voiton
vei. Pelkäsin ettei sieltä kukaan ehjänä
alas tule, mutta tulkat vain. Neljä kaa­tui
mutta kukaan ei loukkaantunut.
Osanottajia oli 62 poikaa.
Katsellessani Suomea yhdeltä ja toi­selta
puolelta ihmettelin sitä kuinka oli
sen tuhoisan sodan vammoista selvitty
niin pian. Ihmfsetkin olivat hyvinvoi­pia,
vieraanvaraisia ja rauhallisia. Mie­lestäni
ei siellä oltu niinkään hermostu­neita
kuin Amerikassa. Työtä he te­kivät
kuin omaansa ja aikaa näkyi ole­van
jäämäänkin, alutta jokaisellahan
on omat näkökantansa ja minä olen h i ­das
ja rauhan kannalla- Toivoisin, ettei
kukaan liikoja rehkisi. Aikamme on
lj'hyt j a käy lyhemmäksi"jo$liikÄja|^i-rehdimme.
Xäj-ttää kuitenkin, ettei
tämä suuri maa hosumatta selviä.
Toi\-omukseni on, e t t ä anissä hj>'änsi
olemme j a kuljemme, pyrkisimme lujit­tamaan
yhteisynmiärrj^stä, mitä Suo-hienkin
edistysmieliset ihmiset toivovat.
Olin siellä monessa kodissa, missä välil­lämme
vallitsi hyvä yhteisynmiärrys.
Ihmiset jotka ovat saaneet paljon kär­siä
omaavat kauniin katsantokannan^
asuvatpa he missä tahansa.
Sain myöskin kunnian käydä Suomea
valtion konepajalla, joka olikin mieles­täni
näkemisen arvoinen. Siellä työs-
, kenieli 400 miestä j a n^sta. Kyllä ne
suomalaiset naiset ovat lujaa tekoa, pys-tj^'
ät niin hyvään kuin huonoonkia
kaikkialla. Eikö niin?
Myöskin Hiidensalmen sahalla oU
paljon naisia työssä — y h t ä paljon kuin
miehiäkin. Mielestäni se oli ajanmu­kainen
laitos kaikin puolin. En ole
täällä nähnyt sellaistakaan. Mieheni
l i oli siellä seppänä.
Ikävä oli sieltä lähteä ja j ä t t ä ä su­kulaiset.
Kun lähdin Kuopion asemal­ta
saattoivat meitä laulukuoron säveleet
illan hämyssä. Raskasta oli erota sis­koista
ja veljistä — joko vähäksi aikaa
vaiko ainiaaksi.
Pian nyt saatte kuitenkin taas odo­tella
minulta uusia terveisiä Suomesta,
sillä tulen lähettämään ne Liekin kaut­ta
kaikille sen lukijoille. Olen Liekin
ahkera lukija, anutta ensimmäisen ker­ran
kyhään nyt kirjoituksen julkaise­mista
varten.
Kuulemiin siis! _^
H I L D A K O P O N E N.
Walter Stenroosin
MUISTOLLE
Kuoli äkkiä sydänhalvaukseen Port
Arthurissa, toukokuun 8 päivänä 1955.
Muistosi mulle on kallis,
sua kaihoten kaipailen.
Kalmiston kummulle hiljaa kuljen
ja tuskan rintaani suljen.
Oi, Walter rakas, en untasi häiritä
tahdo.
Toverisi Ida.
AGDA KIVEN
MUISTOLLE
Kuoli toukokuun 19 päivänä 1953.
Vuosia kolme kulunut on siltä,
kun tuoni rakkaan siskon minulta
vei.
Ei idästä aurinko nouse,
eikä länteen laskeennu,
etten Sinua, sisko rakas muistaisi.
Sinua aina kaivaten muistamme.
Siskosi Mary ja Joonas.
L A U R I H I L L IN
MUISTOLLE
Kuoli 17 päivä toukokuuta 1955.
On vuosi kulunut siitä,
kun kohtalo riisti pois
rinnaltani puolison rakkaan
ja Susan'ilta isän parhaan.
Mä sitä mietin,
nyt yksin illoin,
päättyykö kaipaus meiltä —
ei milloin?
Rakkaana iäti muistosi säilyy.
Vaimosi Laura
Tyttäresi Susa^
iiii Slvu'9