Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 18, 1946

              Sivu 8
. flllllllllllllllM
KURT
LAUANTAINA, TOUKOKUUN 18 PÄIVÄNÄ
iBitHmnm
XT^ESÄKUUSSA V. 1942 minä näin
vanhempani viii^eisen kerran.
Natsit veivät minut ja joukon lapsia
kuorma-autoilla kodeistamme Biel-sosta,
Ylä-Sleesiasta. Isäni seisoi
mäen päällä ia heilutti kättään hyväs
tiksi. Hän hymyili, mutta äiti itki.
Minä en koskaan unohda tuota het­keä.
Kuinka kodeistaan samalla ta­valla
riistetyt tytöt itkivätkään!
Vanhempamme olivat läsnä kun mei­tä
lastatti-in kuorma-autoihin. He
itkivät ja me itkimme. Tytöt ja pö­ljät
vietiin eri leireille. Vanhat ihmi­set
vietiin kaasukammioihin ja tapet­tiin.
Neljän viikon ajan miria olin ?taut-iakulkuleirissä
ja sen jälkeen olin lu­ukuisissa
leireissä. .
Ensimmäisessä_leirissä, meitä ope­tettiin
työhön. -Ellet- tehnyt vuodet­tasi
kunnollisiesti, sait hypätä sam­makkoa.
^ merkitsee, että sait hyp­piä
nelinkontan niin kauan 'kuin/jak­soit.
Jos yksi leirin pdjista teki jo­tain
vastoin säädöksiä, saivat siitä
. kaikki kärsiä. Pitkän tyt^äivän jäl­keen
oli kauheaa hypätä sammakkoa.
'Minun täytyi, lastata päivässä-312
kuutiojalkaa santaa Ja minä olin vain
13 vuoden ikäfnen lapsi. OEnsimmäi-sessä
leirissä minä aina pelkäsin, että
jos en voi tehdä työmäärääni, vie­dään
mimit tapettavaksi.
Työleiriin joutumiseeni asti jminä
en ollut koskaan ajatellut mitään eri­koisempaa
ruoasta. Mutta kolmen
vuoden aikana minä en ajatellut mi­tään
muuta kuin ruokaa. Minä en
, ensin ymmärtänyt, kun minulle il­taisin
sanottiin: "Säästä leipääsi,
säästä leipääsi!" Minä muistelin ko­tikaupungissani
leipurin iiyllyillä nä­kemiäni
kauniita leipiä. Nyt on jo
pitkä aika siitä huhtikuusta, jolloin
amerikalaiset tulivat. Sen jäl-Keen
minun ei ole ollut, nälkä, mutta silti
minä^ina katselen leipää 'kävellessä­ni,
enkä saata nähdä pienen leivän­murunkaan
joutuvan hukkaan. Tä­mä
on siksi, että niin pitkän ajan
jouduin katselemaan ja etsimään jo­tain
mitä voisin syödä.
Seuraava leiri oli Ylä-Sleesiassa.
Siellä ei minun aina ollutkaan nälkä.
Sain joskus perunoitakin. Mutta
sitten leirissä puhkesi lavantauti Ja
meidät siirrettiin vanhaan venäläis­ten
sotavankien leiriin. Tässä leiris­sä
näin sormeni kynnen pituisia täi­tä.
Siellä oli myöskin aina nälkä. Jo­kaisen
aterian jälkeen oli minun e-nemmän
nälkä aterian jälkeen kuin
sen edellä. Jotkut pojista onnistui­vat
tekemään vaihtokaupp)aa siviili­väestön
kanssa ja saamaan täten Joi­tain
nauriita. Mutta tämä vaihto­kauppa
oli vaarallista hommaa. Yksi
pojista joutui kiinni. Meidän kaik­kien
täytyi katsella, kun hänelle an­nettiin
100 pampuniskua. Hänet
pantiin pitkälleen penkille. Yksi var­tija
piti hänen käsistään, toinen Ja­loistaan
Ja kolmas löi kumipampulla.
Pian hän oli kaikkia välejä edustava
lihamöhkäle.
Seitsemän viikkoa olimme tässä
leirissä. Monet . kuolivat. Sitten
minut siirrettiin \nä-Sleesiassa Oppe-nin
lähellä olevaan Branican leiriin.
Tullessani leiriin, vapisin kauhusta.
Leirin päällikkönä oli natsien kuole-manjärjestön
mies. Hänellä oli ai­na
pitkä ruoska vyössään. En kos­kaan
ole nähnyt Julmempaa miestä.
Tässä leirissä ei kuullut koskaan mi­tään
muuta kuin ruoskaniskuja, vali­tuksia
Ja tuskanhuut(^a. Ensin tar­kastettiin,
oliko meillä rahaa, Jalo­kiviä
tai ampuma-aseita. Ellei Joku,
jolla oli rahaa, antanut sitä pois, sai
,10_tai_5pa rijoskan^^^ Leirissä oli^
myöskin puutarha. Jos astuit aske­leenkaan
sivuun polulta, sait ruos­kaa.
Usein pidettim vaatetarkastuk-sia.
Jos vaatteissamme oli pienin­kään
pölyhiukkanen, merkitsi se 35
—50 ruoskaniskua.
Jokainen Jeirissä teki vain niin vä­hän
työtä kum mahdollista. Jokai­nen
aijatteli: "Mitä vähemmän teen
työtä, sitä enemmän säästän itseäni."
Jos ajat itsesi loppuun, Joudut tapet­tavaksi.
Oltuani neljä viikkoa tässä leiris­sä,
siirrettiin minut uuteen leiriin.
Sellä rakennettiin' pientä rautatietä.
Tässä leirissä oli vartija nimeltään
Pietrazak, joka tappoi 17 Juutalaista
sUlä ajalla kuin; olin leirissä. Hän
itse sitä nähnyt, ei voi ollenkaan ku­vitellakaan
minkälaista- se on.
Poliittiset vangit punaisine kolmi-oineen,
olivat ihailtavia. (Poliittiset
vangit eroitettiin toisista vangeista
punaisella kolmiolla, mikä oli neulot­tu
vaatteisiin)? He pTtfvat ylla kä^^
kien röTikeutta. He eivät menettä­neet
toivoaan missään tilanteessa.
Saksalaiset eivät saaneet heistä hen­keä
muuta kuin ampumalla.
Kerran minua ruoskittiin niin pa­hoin,
että en päässyt liikkumaan pit­kään
aikaan. Sain rangaistuksen sen
takia, kun vartija todisti nähneensä
minun yrittäneen varastaa ruokaa e-räästä
talosta. Sain 46 ruoskaniskua.
Kun en kyennyt työhön, lähetettiin
minut Lud^*gsdorfin leiriin Ala-Slee-siaän.---'
•' •'• ^'^ •>:-^K-:;>'V^
Tässä leirissä ollessani %öskeiite­lin
kranaattitehtaassa, missä kranaa­tin
räjähdysaine muuttaa kasvot Ja
hiukset keltaisiksi. Sairastuin ja
Kuri Klappholtz on yksi Eurojipankaksimiljc/bnaisesta kotinsa ja
vanhempansa menettäneestä nuorukaisesta. IfCrt oli vielä lapsi, jou­tuessaan
natsien terrorin uhriksi ja tämä on hänen kertomuksetpa,
mikä on pyritty esittämään tässä jokseenkin sanasta sanaan niin kuin
hän itse cn'sen kertonut. Natsit riistivät hCnet kotoaan ja pakotti­vat
hänet työhön muiden lasten kanssa naisi-Saksan hyveesi. Kurt
on yksi niistä onnellisista, jotka kestivät nätsiraakalaistentkuurin ja
vöi nyt kertoa, miten natsit häntä ja tuhansia muita kohtelivat.
kuljetti juutalaisia. metsään, ampui
heidät siellä-Ja takaisin tullessaan
sanoi heidän yrittäneen karata.
Jouduttuani Breslaun leiriin, petti­vät
hermoni. Minä en enää säästä­nyt
leivänpalastakaan, sillä olin me­nettänyt
itsekontrollmi. Se tapah­tuu
siten, että ihminen tulee välinpi­tämättömäksi
kaikkea kohtaan. Ei
säästä leipää, ei pese itseään, tulee
sellainen tunne, että mitä tässä on
''väliä, olen kuitenkin mennyttä mies­tä.
Minun jalkani alkoivat turvota.
Työtä oli paljon, mutta vähän ruo­kaa.
Minua piestiin, mutta en vä­littänyt
mistään mitään. En edes
käynyt toiletissa. Olin kuin eläin.
Enkä minä ollut ainoa. Näkisitte
keskitysleirin asukkaita. Lääkärei­tä,
lakimiehiä, opettajia — Joiden
hermot ovat pettäneet. Joka ei ole
minut lähetettiin sairaalaan. En kui­tenkaan
parantunut pian Ja mijiut
lähetettiin sairaiden vankien leiriin
Brandeen.
Maatessani sairaana tulivat kai­kenlaiset
ajatukset mieleeni. Tässä
Jeirissä sain taas hermoni normaaliin.
Sain vähän enemmän ruokaa. Jou­duin
vähän parannuttuani kuorimaan
perunoita ja toisinaan onnistuin va­rastamaan
perunankin.
Paranin neljässä kuukaudessa. Sa­noin
itselleni: "Minun täytyy pestä
itseni Ja pitää itseni puhtaana taikka
muuten minä kuolen," Kotonakin
Joskus lapset eivät pese itseään, vaik­ka
he ovat likaisia. Mutta he eivät
ole silti todella likaisia. Keskityslei­rissä
— Jos pidät itsesi likaisena, me­netät
r<Äkeutesi ja silloin olet men­nyttä
kalua.
'*Mtata ajattele, George, sitä perheavustuksen summaa, minkä me nyt
saammeT*
Parannuttuani täydellisesti - j
duin taas Blenheimerin leiriia Y]J.
. Sleesiassa. Leirissä oli 4,000 ihmi/
tä. Jouduin s'inne syyskuun 4
1943 ja olin siellä v. 1945 tamoiikini.
mutta sitten se muutettiin keskityi!
leiriksi. Meille annettiin raidaHisi
^ vanginvaatteet Ja tatuoitiin numsrot
ruumiisiimme. Minun numeroni oli
177717 ja minä uskon, että joudia
kantamaan , tätä numeroa elialkäni
sillä se on tatuoitu käsivarteen;.
Lukuisia ihmisiä hirtettiin täsjä
leirissä. Siellä oli ilmahälytyssiree.
ni. Kun se soi, piti kaikkien laennl
käinppiin. Kun vartijat olivat pii-lossa
pommeilta, yrittivät leirin a-
-sukkaat katsella ruokaa. Siitä iieitä
-•hirtettira ja 'sitä sanottiin ryöstämi.
seksi. Minä Jouduin usein atitta-maan
kuolleiden ihmisten rujmiita
pois hirttonarusta.
Sitten venäläiset alkoivat lähest)!
paikkaa. Meille-annettiin jokaiselle
kaksi paunaa leipää, vähän marga.
riinia. ja keinotekoista hunajaa. Sit­ten
alkoi rnarssimme, Jota kesti kak-i
si viikkoa. Eräänä yönä nukuimme!
vähän, aikaa pimeässä navetassa.
Meitä oli navetassa niin paljoa, että ^
melkein. tukehduimme. Aamulla oli
yöpaikassamme 40 ruumista.
Kahden viikon marssin jälkeen
saavuimme Orossroseniin. Marssin
alkaessa meitä oli 3,500, mutta mars­sin
loputtua meitä oli enää noin
2;000I Noin 50 lasta kuoli myöskin
matkalla. Perillä meidät desinfioi­tiin
Ja annettiin paita ja housut.
Meidät vietiin työhöc erääseen
vanhaan suolakaivokseen 120 kilo­metrin
päässä Buchenwaldista. Tilhin
me rakensimme ammuslehtaa:i 3CÖ
metrin syvyyteen maanp!nna5:a. Kun
amerikalaiset läihestyivät, marssim­me
me kuusi päivää Buchenvraidiin,
missä olimme kolme vuorokautta,
kunnes meidät vietiin rahtivaaauissa
Flossenbergiin, Matkalla amerika­laiset
lentokoneet pommittivat ju­naamme
Ja vaunut syttyivät tuleen.
SS-miehet jakoivat leipää, inutta
kun pommitus alkoi, jäin minä ilman.
Kaikkialla oli kuolleita ihmisiä.
- Huhtikuun lopulla, kun rr.2 olini-me
Operfalzissa Baijerissa, näin en-simriiäisen
amerikalaisen tankin, jo­ka
ampui vartijoitamme. Eräs am^
rikalainen sotilas pysäytti je?:)pins3
ja leirin asukkaat riensivät hänen
luokseen. Me olimme iloisia. Ette
voi ajatella, miltä meistä tun:ui. "Et­te
ole koskaan, nähneet iloisem:iia ä-misiä
kuin me olimme amerikahisten
vapauttaessa meidät. Itkimrn: iloi­ta.
Sen jälkeen minä työsken.?iin a-merikalaisen
kenttätykis:öry;::nentin
keittiössä, . Ensimmäisena päivänä
mennessäni työhön kuulin en;: ama!'
seksi jotain ihmeellistä-nottiin:
^'Ottakaa lautaset ja niinkäa
syömään!" Keskitysleirissä r.ieidan
täytyi aina tehdä työtä kokj -päi^-a
ennenkuin saimme syömistä, nu^ta
täällä sanottiin: '^Menkää syönaSn-
• Olin työssä tykistön keittiö=?:i J^^'
an aikaa. Tunsin jokaisen miehen P
kaikki olivat ystävällisiä niinuUc-
Sain osakseni ystävälH5>-yttä zn^^'
maisen kerran sen jälkeen kui:i
vanhempani seisovan mäenn\?nyW-lä
lähtiessäni pois kotoa. Min-illa«^
palvelustodistus, Jossa todetaan mi­nun
työskennelleen tykistön l^itlm-il
ja jonka on alU
päällikkö. Minä
Iistä lodisiuksesta.
omaisuus mitä min:
Kun tuli tieto, e
Englantiin, tulin
3iuun pojan kanss
»itu xeidit erääsi
«le nukkunut n i i n >
iähtoni jälkeen enk
^ t i kuin täällä,
^ y t niin ystävä
l"NRRA:n ihmiset
Okn kuullut, e
bulv.Mopetlajani
Kuinka pääsisin
^ikeiukslln? E h
^'i isäni ja äitini
alakuloinen,
Kun cn tiennyt m
En usko,
^\-at k^aolleet, C