Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 3, 1950

              Kun elämä
geiaäkuu kului. Fääkaupungia hios-
»..ttsva kuumuus painoi kaikkialla, "irar-
"!lkin tiK-iissä kivimuurirakennukses-
Unnea juoksi päivät pitkät pieaHIä
yoillasn kauppiaan kodin jä kaupan
lä Herra itse -oli • nila .liermostiiput
^.^^'mi-allinen herätyskello saanut nak-e
kateellea jän^eHe.kuin: kuvavels-.
!'5e
enää. tena\^t" tulisivat kotiin:
•tikka!" huusi .Aapeli
on ku onni! likka!' Vmn mmejm'
•lija se tiäliä istuu keskellä öestä
uaiala ilin3«>o?"
Sen Olia minäkin utelias tietämään,
'elonsekaisen tunteen asemesta alkoi si-
Imiflässäni kiehua. Tuhannen tulimais-
,[ >5e olimme juosseet ympäriinsä
luolikuoUeina pelosto ja vavistuksesta.
a koko ajari oli tyttö istunut tuolla l i ­itävänä!.
Mitä hittoa, tämä
Kapusimme nelinkontin ylös liukasta Syrjäsilmällä tyttö katsoi kolmen pojan
f Itiötä.- Salamoidett •valossa- mäytimrae- päänkuvaa eteisessä: aulan kas^^
"-^aan pelottavilta' kummituksilta,
M meidät" huomatessaan t3^ta kir­isten
kavahti pystyyn. \ ,
'Oh, vain Aapeli ja. setä Pietro • - •
illitä turkinpippuria te tufette pelptfele-aan
rauhallisia ihmisiä?" Icfvahti hän.
"Ja mitä turkinpippiiria .sinä täällä
et keskellä yötä?" räjähdin minä vas­an,
sillä imittani alkoi olla täynnä.
"Mitäkö " teen? Katselen tietysti
!onilmaa!. Missään se ei näytä niin
Malliselta kuin järvellä. Minä rakas-n
myrskyä; Katso vain itselun eikö
mä ole katinista?"
Salamat sinkoilivat taivaalla. Silloin
^nöm nä>'ttivät pilvet repeävän ja hai­seva
valo sokaisi sekunniiksi jsatseli-b
silmät. Uusi salama. v i i l s i taivaan.
Ilä seiirasi ratiseva ääni -— kuin olisi
|atapino pudotettu huimaa vauhtia
jrkeudesta alas. Muuruveden laineet
lusivat suurina pikimustasta syvyydes-i,
muuttuivat kuohuviksi vaahtopäiksi,
loivat toisiaan • takaa, kuin.. hiiden rat­it,
pärskähtelivät mahtavina vasten
lioita ja \iskautuivat-nd£rneisessä
ssaan.kauas yh.iahdelman- .valkoisen•
suttaa samassa
' • ä i u k f c u i . -
Linnealla- oli pieni;; • pukklsänkyn^
•keittiössä, :jonne puolenyön a i k ^ - s a i '
ruhonsa suoristaa.'Yhtenä ^iltana, vii-'
kossa- häo sai käväistä tällä' |a ^tia.kät-
-\'aivasi nuoren- tytön .:aisteia--'^haamulla.
•'¥arwaisesti ,häa rmoitti-, ruokateioiieen
narisevaa- ovea.. SMIä- oli tehty •:tiLv
{Äicea xuodt |<^leMa lempivälle parille,
'Hyi- sentään--Ja• Suomeiniaassal-: Hailin
.•si\^ubffi' Johti -Fagerlundien.. omaan sän-.
: ' : " S r a i , : s im - siis tiedät-mitä-
tiedät!'*' •
^. |:t«|llSI.;iklÄ}
käsissään, r ., ...
• "Te-^te ole mikääij,itir|tt'rl^-:Fageri:un-dia.
:'feTi^ — oleile •
: -*:Sh,sh,'t>ttöseni,^ inis.tä.olet' kaiken
tmm- .«i^iiiut^; mmm^m^^^h
jeeni, otetko-lttkeimt ©ekii^ |a' katsellut
somassa. "Siihen'-:maksuun'-:kaniiatä:'" kyfcamanln-:'-• lokini^-aisto.sanoi..LInneal- • k a l k k i . • ^Ranskattaien-ääiieeii.-öil!
'-^•''"^^*ä-avaa!- Sitten 'seurasi"ranskalai-....tullut pÄmeä $pvy..- Häm-oli piansuki-
• sen--^'kirjurin:- osasto". . . , _ .-,„.^nut-hiukansa, ••muutlaaut •yksmkertai--
Neitr oli • 1,'aTOaankin' -poistunut -loa-, - • sen ;leiilpgi.ii • ^ l l e e p j . p>'5^hktByt ..pak- -
hekin hotelliin iltaviittoineen. Linnean sun^psia il^omaana pois, luullen siten te-
- pienessä pSässä,'. olivat: jokisen: %'teraan. .--tel^vänsä paremman-.^-aikutukÄoi.ple-vaatteetkin.
Hän d ollut jaelä kunriol- neen palvelustj^ttöön.
antaa enempää vapautta'', oli rouia
huomauttanut.
Elettiin jo elokuun loppua, kun her­ra
Fagerlund ilmoitti että "meille tulee
liäat!" Linnea ihmetteli lapsellisuudes­saan,
että kenen? "Ettekö te sitten ole
olleetkaan naimisissa?'*
"Emmehän me mamman kanssa, anuu-ten
vain on oltu, riiuttä nyt se tapah­tuu."
Herra Fagerlundin ääni sammalsi L i n ­nean
mielestä liikaa. Tarkoittiko häh
todella, mitä sanoi. Kak^i viikkoa olisi
lä. "Kummanko nuo n y | sitten ovat,
kun nyt vasta häät pideiääii?" Qta^^
mene j a selvitä.
Kyllä Limiea olisi varmahan ennen suc^
nut kolmen pojan eli "tenavan'* touhun
sinä syyskuun lauantaina Fageriundin
suojissa kuin.sen saMn,joka,;sinne pai­nui
jo jälkeen puolisen. Sinä päivänä
olisi tyttö,''saanut .vaikka, mdet uudet,
kengät ja kalossit kaupanpäälle.
Puhuttim ranskaa, saksaa, englantia,
esperantoa, jossa joku taitava kieliniek-ka
teld fflonta .kommellusta .kieliä.taitä-'_
mattomille. Seiihäp pitäisi olla yleismaa-ilm.
allinen kieli ja vain.-harvat sitä- taisi­vat.
. - -. - • _ :
"Mikähän mies luo kauppias Fager­lund
lienee, kun hänellä on tuollaista
hääsakkia?" tuumi Linnea,
"'3ampahjaa,: pikku ,-t^4tö'',--sammalsi'
joku keittiön puolella, kun Linnea kui­vasi
korkeita laseja sen kuin eMi.
"Kiitos, herra, otan niielelläni", mut­ta
lasin sisällys valui pesuastiaan.
Nuorisoseura, johon tyttö oli viime
päivinä JSittjmyt; oli antanut hänellö
toiset siivet; fen ihuisti siinä juoma-tikon.
Tuulen voima y l t y i yltyims- laseja kuimtessaan seuransa säanriötV
Se taivutteli hentorunkolsla koivu- " . . . puolueeseen, rotuuir, väriin, uskbri-kuin
kaislikkoa. Jossaiii etempänä toon katsomatta olkoot väkijuomat, pe-fukii
katkeavan puunrungon särähtärä laaantnen ja kaikki Inhimillisiä sivistys-rientoja
vastaan olevat houkuttimet
meiltä, kiellettyjä: . . . " ' "' •
Onni, etteivät^ Fagerlmidit tienneet
pienen palvelustyttönsä vapaapäivistä.
itus. Ja sade putosi kohisevsöakos-yli
järven ja metsän. .
Tässä, kaikessa oli todellakin jotain
rta, luhlallista •—ja'kaunistaif katm
tti sanoi. Ties kauanko olisimme sei-
«ct siinä iuonnönvoimia palvomassaj
lei Aapeli olisi ollut mukana.
"Jottako kaanista?" huusi hän väliän
ilmist>7i-ee2ä ja hieroi etusormellaaii
•iää nenäänsä. "-Mittee kaanista | u -
ala liimassa nyt oes? Immeinen ei
^nakaa tänimösenä ou kaams katella
ten^y;reUe tiä suattaa olla kaekkee
Ilta ku iijVdks. Paras oes alakaa tar-fva.
Mehtolaa. Liena pelek«, jotta
ttee lie tapahtunna meille miehiUen-
'"i-J ei ala kottii kuuluva."
^'i5n lälidiiTinie vaeltamaan metsän
|Pi iotiin, peräkkäin kuin kylän por-st.
Leena juotti meille litroittain kuu-a
Iiilloteetä ja piti aika. saarnan meil-
: ^pkUIe. Niin kuin Kitissä yksin ei
Jsikaan ollut syy!
Ti-rlioo Liena minuva soemoo", tuu-f-
k^eli äreissään. "Oesvat siellä vie-missä
hän ne vietti. E i ainakaan sedän
ja ..läid.ln • helmoissa.
Syyskuun alkupuolen aamun ensi sä­teet
tunkeutuivat pienestä keittiön ik­kunasta
Linnean pukkisänkyyn. Eili­sen
illan, eli aamuyön melu, tupakan,
väkijuomien ja Ijiaiken maailman katku
ja tiä likka, ellei Uapelj oes
If ^ hinanna. Kaekkee sitä suap
Vf^^ kuullakkii, kuj jotta Muura-
HJ-E oi] kaanis myrsky ~ pthui!"- Aa-f
_^Äisi- halveksuntansa lähtiessään
^^^•^ aittaansa. • - .
-•^iireii:n::oinen
p&.ctteli tyttö.
^ ukkosta!
la kuridstanut ranskattaren kaksoishuo-neisiin,
mutta nyt hänen aamu-uniset
silmänsä saivat eloa. Pitihän hänen sii­vota,
asetella kaikkia'paikoilleen häitr
ten jälkeen. Naapurihuoneesta kuului
raskas kuorsaus,
vat nuoruutensa!
Linnean jäseniin tuli tarmoa. Voiraal-laavautuivatneiti
Louisen kaapit jä laa- -
-.'tikötivö^,- mikä'-näky! •: KalHita i i t a p u - ':
kuja, kymrhehiä pareja kenkiä, höpei- ^
sen, kuparin, kullan ja minkävärisia ta­hansa.
Linnea sei^imykistj^neehä hei->
t i Louisen huoneessa. Kalliita taide­maalauksia
seinillä, satoja maksavia an­tiikkiesineitä
hy%jen päällä. Jonkun
vanhusparin kasvot hymyilivät valoku­vassa.
Varmaankin tytön vanhempien
kuvat. Risti oli vedetty kummankin
pään rajaan. He eivät onneksi olleet
tämän surkeuden todistajina. Kirjoitus­pöydällä
oli pinkka koneella kirjoitettu­ja
liikepapereita, kaikkien yllä Fager­lundin
kenkäkaupan leima ja nimi. •
Linnea oli jostain jo pikku tyttönä
kuullut, että jotkut alipalkatut kontto­ristit
alentuivat päämiestensä s mielitie­tyiksi.
H y i ! Hänellä oli aiitajunnaili-nen
^aavistus. Olisiko neiti Louise sel­lainen?
E i . Ja kuitenMp,.];uka. pii os­tanut
hänelle nuo monet kalliit: puvut,
kengätj kalleudet? ;^Köko huone juorusi
epäsiveellisesi elämästä. Olisikohan -
herra Fagerlund . . ? •'
;L|i^i|talla-,'ei :„oII«t ..paljon elämänkoke--
musta.silt^Q kun kotikaupunki jäi, mut­ta
näinä muuto^ina ^iikkoina olivat
-monet. p i ^ e t ,elämykse| avanneet ;hän-eii •
Siinaansa näkemään sen rumuuden ja
Varmaankln-rnukkii-:.• .•.valheelKsuiideö,• jm^stytodistajaksi hän
oli .tahtomattaan Joutunut. Euiaka
paljm^saasfiia ja-:likaa ,saatt<>ikaaii -tämä
suuri kaupunki kätkeä kivisten seinien-sä
sisään, .Johon lain koura eivätkä ih-niilsten
• -siyistysrlennot .koskaan., ylettyi-
' si
"jE^onkp tahdot, että pidät suu^
kiippi,,pienokainen?" Louisen .ääni o l l
kissan'hyrräävää ^mairittehia^
. T ä s s ä olisi siis tilaisiius aiisaita, ajat­teli
tyttö.- Oi.iceastaan-ei hän'tiennyt
mitään, hänellä olivat vain^mat johto-pää.
töksensä, jotka, varmasti - pitivät,
paikkansa. \
•-. "En- halua .muuta-kuin että- pyydätte
anteeksi herrasväen aikana, että löitte
minua korvalle -— syyttä."
"Sitä en tule koskaan tekemään,"
"Siinä tapauksessa puhun huomenna
rouvan kanssa — ja saatte potkut."
"Linnea, valitse parhaat vaatteeni ja
kenkäni — ne sopivat sinulle, ota mitä
ikinä haluat, mutta älä sano . . . " Neiti-
Louise veti kaapista kasan hienoja le­ninkejä,
alusvaatteita ja koruja, työn­täen
ne tytön kainaloon.
"Pistä pian nuo jonnekin, onhan si­nulla,
imatkalaukku — hae uusi paikka
ja. mene jumalan nimessä täältä pois.
• Linnea^ pyyhki-':juuri -tomuja: -ikkuäa--. „ . . ..
laudalta, kun jokm sivuovi aukeni ja i t - ^^f, f^re^^P^^ töitä kuin tämä kur,
-se;hdtltouise sei^ilijomykiell^tu f^' ..ifmsm ään.
pörrönään, toineii povi paljaana, tomen^^.^^^^
krokodiillnnahkainen kenisäpoissaiii:^^^ ; ,
ko painen kaikessa- kauneudessaan oH ^^^^ fr a k a s t a n u t kauneut-
^iB:^:pyöri^myi^yn:--luomus.'^^^^^
. . . , ... kessa ja nytko aivan Qom suoralta ka-
.."Lmnea, - sma vaalea - p e i y k k ä , . - - . m i t ä ; - ^ii * ^**" • •
.'^-'^ - :..delta, hänelle työnnettiin jotam ihama.
sii2a'-ilimun h u o n e e s s a n i - n u u s k i t ? " ' : • % '
-- ..-'.. •-.-•„- ' .Mitanan-sanoisivat seuran; kokouksessa,
Siivos,n,ne.t.,s.nrps^^ , kun hänellä olisi tosisilkkinen pusero ja
•Tan,a huone e. s.ta tamts^. Suvqa. täysiverkainen "haitarihame" päällään?
Lapsiparka ei tiennyt, että ne hepe-dtoät
kalpeat luusi-täältä!
"Anteeksi, neiti |j>uise-. . ."
• Ranskattaren pitkä,-'_kapea' käinmen-läjähti
.Linnean pyöjneälie-poskelle. •
"Kuinka'. te kehtaatte! Luuletteko,
että en tiedä muuta kuin mitä päälle
näytäö", pääsi Liimealta.
i l
neet. joskus . tuHslvat- olemaan ^ -hänelle
turmioksi.
-mjo-sky,; -haä-uuh!-"-
öUn otaksunut ,hinea pel-
Jatkuu.
Cumddmnm- soi Ami MMCS •Omtmm.kM äskeiiäm Mms^m- - Kimmm
Päivät tulivat ja menivät. Syystsmio
lehdet aikoivat hiljalleen kellastua, pu--
toillen jo lokakuun puolivälissä. Bule­vardi
ja sen si^-ukadut kylpivät satesu
pieksäraänä syyssotkussa.
Setä tMl Sandströra ihmettelivät
kovasti Linnean muuttunutta ulkomuo­toa.
" \ ' a i olivat ne vastanaineet — no, mi­täpä
sillä väliä milloin kukin . . ." tuu-
•mi.- setä, kua Lin.iiea selosti Fager­lundien
suuria "siviilihäitä"-
- ."Kyllä niitten .täytyy maksaa hyvän
palkan, .kun noin hj-^dt voit pukea."
" N i i n " , ja täti jatkoi, "kenkään ei
ole ilman isää, eikä kukaan isä ole ilman
kenkää/'
yhdestä asiasta eivät vanhat Saad-strömit
pitäneet,' nimittäin -siitä, että
Linnea ' o l i liittynyt vasemmlstolatseea
nuorisoseuraan. Mistä lie tyttö saanut
toverin,-joka oli -sinne vetänyt. Vanha- '
muurari vaimoineen oM aina oUut oikeis-
.•tolainen, -oikea .d-em-okraätti, .."sc--keski- ;
- tie ^k«n on.paras kulkaa^y-oii-seiföii-tua-nu-^
use. -- Tyttöhän vm^ nila »siori, - •
kahdeksantoista,-rhänelle voi -päl-kä&tiä.
^ i h i i i mitä- tahansa.- Järkevä tuo to- :,
sirot
. «1 T< I
.•sf *
ii ^
MS
1 »
l i pr i