Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 17, 1949

              Kaneinen: -
emäntä ja tosiasiallinen pomo, jösldn pimg?ssa asue^^ saanut selkääni sekä
Lukkariselle oli yhtiöstä äönettu pomon asiasta että aikomuksesta, ja se oli otta-
«valttiudet. Mutta Maija pesi meidän ^ nut luulot pois.
paitamme, keitti kahvimme, käristi sian­lihamme,
souti kovimmassakin tuulessa
lähimpään osuuskauppaan ostoksille ja
ennen kaikkea parsi «meidän sukkamme
ja pesi jalkarättimme, ja kaikesta tästä
vastapalvelukseksi hän vaati yhtiön
tmaksaman kuukausipalkan lisäksi meilr
•tä ehdotonta kuuliaisuutta.
Isolta-Roqjeltäkin. Maijan muodois­sa
ei ollut mitään vikaa, ja kun Ison-
Roopen yli kaksi metriä ottavassa ole­muksessa
kerran veri oli päässyt kuo-h^
tamaan, sitä oli vaikea tyynytellä.
Pari kertaa Roope oli terästäytynyt
käymään käsiksi Maijaan pömpelin ta­kana,
mutta kummallakin kerralla oli
Maijan käteen sattunut lyhyttä pitempi-;
Loppukesän aurii&o nousi ja laski jo­ka
päivä hieman entistä vasyneempänä
Ja me kokosimme rantatukkeja sumiksi
ja hinasimme niitä keskireitille yhtiön
hinaajan noudettaviksi. Kiirettä emme
pitäneet, tuntipalkka juoksi muutenkin,
ja toden puhuen työnilo oli niitä meidän
kkukaisimpia päämääriämme.
Ja sitten tuli se aamu, jolloin Iso-
Roope älähti. Me muut istuimme jo
pömpelin-pöydän ääressä aamukahviHa,
kui^ "Iso-Roope hieraisi unet silmistään
ja kohottautui istumaan petinsä laidalle.
Heikkisen pojalta putosi kuppi kädes­tä,
kun .Roopen kurkusta kuului niin
valtava karjaisu, että pömpelin ainoa
akkuna-helähti. Hetken hiljaisuuden
ase, ja Roopen oli ollut.hellitettävä sor- - perästä,^ikuidui: ,
mensa.'/ - ; . , , . * ^ ' ^{'f^iMjuiafesin^tuon Roopen takia.".
-vK^äiihan, meftjs^^ilanj^ ;i R<G^,ei>:0^ ^psaitaan puhuixut
iha9tu'neet*Mi^äan.i^ nousi-,vain varovasti ja
toima taipaleita, ja;kuudenkinyksii^^^ niikufti ulos meidän muiden seurates-sen
miehen porukassa ailkaa yukkojen sa Is&töä silmät pyöreinä,
kuluessa itää yhtä sun' toista. Mutta Hiukan myöhemmin asia selvisi. Roo-jo
MaBjan olemus näjrtti sanovan vää- pella oli valtava äkämä siinä paikassa,
jäämättömästi: ei pojat^ ellei vihille. joka ensimmäis^i sattuu penkkiin, kun
Luttkarinen olii kuten sanottu, viralli- . ihminen istahtaa syntistä kehoaan le-nen
pomo. Asemastaan huolimatta hän puuttamaan.
T^iän saakka Maija oli tarvittaessa
ollut nieidän yälskärimme ja lääkinnyt
jodipulloineen ja riepuineen pikku uaar-mut,'
Mutta*riyt f i Maija saanut edes
tietää Roopen vaivasta. .
Roope nilkutti vastaarnatta Maijan
oli aina ensimmäinen hyi^ään^än kelu-veneeseen
ja viimeinen noudattamaan
Maijan ruoksukutsua. Lisäksi hän oli
siiliä mielessä mukava mies, ettei hän
puhunut paljoa. Ainakin minä osasin
antaa tuolle ominaisuudelle arvoa;
Laitisen veljekset olivat kaksoset, ja kyselyihin, istui ruoalla "puolella pinhsd-kaksosteh
heillä oli elkeetkin. Vaikka la", johon hän oikeastaan ahtaan pöm-en
oikeastaan osaa sanoa, oliko noita pelin penkillä oli jo saanut tottuakin,
elkeitä muita kuin kaksi. Jos nimittäin ja yritti hoi&utella meitä muita lääkä-todnen
sanoi jotaikin, niin toinen sen reäcseen.
Ararjoha aina vahvisti. Niin että Lai- ^ Ne olivat kuitenkin turhia yrityksiä,
tisen li^an ja Jaakon arvoissa itäneet^ Akämä oli muutamassa päivässä kehit-ajatukset
oikeastaan tiedortettiin maa-' tynyt valtavaksi paiseeksi, jonka kui-ilmalle
varmemmaksi - vafkuudekd' aina lenkin ofi turha odottaa itseään tyhjen-kahteen
kertaan. Vieras sen huomasi, tävän syntistä sisältöään. Roopella oli
oma sakki oli jo tottunut siihen. Mutta n^a, jonka lujuus olisuoraan verran-toinen^
piirre oli seUainen, että sitä liedet- notiinen kantajansa' kokoon, .l^itisen
tiin-jo odottaakin.^ ^KunTmmittäin lau- velj^set olivat hu<destuneen näköisiä
antai41ta, :tuii,souHt(unen taikka^ t^^ ja kertoivat vuoroi^rään vastaavia
tieteeseen
Roope'velaTsi pankoline siemaRistä, en­nenkuin
huomasi, mistä oli kysjmiys, ja
viimein "perukule" tulikin niin lempeäs­ti
kuin se olisi sanottu enkelille. ,vEetT
teri oli tehnyt tehtävänsä.
Tohtorin sormet oKvat vikkelät/ ja
muutaman minuutin kuluttua oli Roo­pella
valtava paikkakääre siinä, missä
vaiva oli aikaisemmin ollut. Potilas
heräsi unestaan ja ensimmäinen kirous
helähdytti vanhalla voimallaan telineel­lä
olevia koeputkia ja pulloja.
Mutta ei Roope tiennyt enkä minä­kään
osannut aavistaa, miksi tohtori oli
silmäillyt Roopea niin tutkivasti tämän
vetäessä housuja jalkaansa leikkauk­sen
jälkeen.. Jos edes minä olisin sen
tiennjrt, ev minulla olisi ollut sydäntä
tuoda Roopea seuraavana päjvänä tar­kastettavaksi.
Tämä pikkukaupungin sairaalan lää­käri
oli näet noita kunnianhimoisia mie­hiä,
jotka harjoittavat ammattiaan am­matin
itsensä vuoksi. Rochen selästä
' oli tohtori keksinjrt sellaisen niin sar^o-,
tmi "iiuöjan luoman luoman"/ suuren
kuin teevati, ja se oli liian heikullinen
palai noin vain käsistä päästettäväksi.
Kun Roope oli vielä pei&kiin Edottuna,
mikä varmuustoimenpide tuntui tohto­rista
Roopen mitat huomioon ottaen jo­ka
kerran välttämättömältä, alkoi toh­tori
selittää, kuinka vaarallisia tuol­laiset
ihon kasvannaiset ovat ja kuinka
helposti niistä saattaa kehittyä vaikka­pa'syöpä.
Hän kuvasi asiaa niin perus­teellisesti
ja vakuuttavasti, että minä jo
aloin muistella, oliko minulla kehossani
missään mahdollisesti tuon tapaisia väri-pHkkujk.
Ja lopulta tohtori sanoi päät­tävästi,
että sepä tuo luomi otetaankin
pois Roopen selästä saman tien, kun nyt
kerran tässä asialla ollaan ja veitsetkin
on käsillä.
Kun Roope jyrkästi kreltäj^tjd kaikis­ta
msTTkyistä, oIi<? lääkärin ryhdjrttävä
töihin niitä ilman ja !bän alkoi siinä
ohessa, ehkä johtaakseen Roopen huo-ihion
muualle kfvun tunteesta selostaa
tuoUa&ten luomien syntyä ja ^bisvua ja
vaikutuksia. -Roope puri hampaansa yh­teen,
pä];s^fati silloin tällöin ja kuunteli
tohtorin laajaa ja seikkapnäistä-selos-
Cäse*. Muiftä vätndn ISs ä l i k ^ hoi-
( ' V A . ; : - . ; '.
folseiBv]^tJ^y^
sitföi» Icmäff^
jääät^^6^t^iii»g^^^
nnnkä tiriis^^^i^^ • ^ fcäSitÄ)^K^i ji^^ Ä
vahvisti. \isöS^Äö^»öS^
<mkast^i|»iilos^^ fi^oc^olKsi ini^^n^Mii^»^^
ku«m^i>ullötL <divät^it^i^ nyt^ÄÄiet^
set kömpivät !iijema[n horjahdi^^^ yo- läiken^ kai^gik lääkärin kynsiin,
puulle. . ^. Tuos^ ylijka^dist^in^
ifkit^tM^ oli^ Jbl^ iiSiiiie^ sa»aah& jk l ä ä ^ r^
feoHtäan: Ja eHdMäljä, joka lopulta
ya^^^^V^^ t^]i£i(^a
täti
iln^ise^ tä!t^enton s ö ^^
häifr jOfäkitt asixm ei yin-aooaitäiiij^
v^ .
_ _ ^ tsc^tori.-
inä en: ^i^vjäks^^uulla
i&Söfte siO^ n u & Ä i ^ leikat-
; tiia^ jä pOtS^ säi;^ffi^ff^[||^^ saapua
seutäävänä 1»^^
niin sittäi^ etfö-Ä^^
keistä Ite^ ihntifl^ä^ jä:^ ^»aiiemättä
t^^si» Koopen^^aiastät lää-l&
ärin^is^ k^Ckkonms^ l^gikkaus-ia^
E t a t » lie^a^^ vielä
nen^poi^it ja^toilaÄ
mutii&istnma.
lyfe pda^mme^ adkanaail potittuiiUe,
ÄioG^ hieiöaij ^ö^eaoai; intittat muuten
liyi^s^ kunnossa ja^ valiniina käynmän
^stetö9iiti ja tilaisuuden tuHen Mai­jaankin;
..-^^
Sillä fto(^iessa< <di( ^paiitunut muita-'
snuutok^ rlöik^^ffä^^ vaivo-ittTzoiätiffettän^^^^:
<di jokii pi^u 1 ^ vk
että R ö o i ^ o l i - n 3 ^ ^^
oH» 7 0 t i i i ä t ^^
läkScain, j n u ^ toisaalta ntiole&kauk-set
olivat päin^A^a^^ niiden,
xa^tnsj^^^
öisÄ lÄinlit
'^^r^?**?!!^?^'han aiit<B
ynmmrtääy.etta vain h^?vat niiöiBt maa-ihnassa
sentään kestävät niin monia ja
niin viEukeaaJeikausta peräkkäin/tQut.
taettä tohtori se oli heti nähnyt'kenen
nahkaan puifl^oa voidaan upottaa ja
kenen ei.' Me kuuntelimme aluksi ym.
märtäväis^ti.. Olihan Roopellakin tifr.
tenkin kip^a olleet. Pomo hymähteli,
Maija ei-puhunut'mitään, Laitisen vel­jekset
heiluttelivat surkutellen päätään
samaan tahtiin,-Heikkisen poika kärsi
sillä viikolla tavallista, enemmän kuun-nellessaan
Roopen "tieteellisiä" selityk-siä
ja minä karkasin aina jollekin asialle
pömpelin taa, kun Roope yltyi iniehuut.
taan levittelemään. Mutta aikaa myö.
ten me kyllästyimme, ja lopulta pak^
nimme kukin omaan suuntaamme, kun
juttu alkoi kääntyä ponttuun merkki­henkilön
elämyksiin.
Ja pahinta, oli, että Roope tuntui
kokemuksistaan v^aaneen entistä enem-män
itsevarmuutta Maijaan nähden. Po.
mon oli jopa, kerran sanottava tiukat
sanat, kun aamiainen yritti myffliästyä
Maijan torjuessa "potilaan' 'lälientely-yrityksiä.
Istuimme sitten eräänä iltana pömpe­lin
edes^^illsdlisen. jälkeen. Pomo kat-
. sfelitaaäfjojÄ,'-Maija parsi siÄ,
Liaiti»n; wljfekset yHt^^ narrata yo-jala^
liikkuvia ahvenia ponttuun lai-dalta,
Helisen poika hätisteli sääskiä
ja minä lueskelin Marjan aamulla tnalto-pullon
yn^riSä kaupasta tuomaa sa­nomalehteä.
Iso-Roope poltteli Mahoik-kaa
ja katseli Laitisen veljesten kalas­tusyrityksiä.^
Ilta olioUut hiljainen ja,rauhalliäen;
ellei Iso^Ro<^ taas olisi palannut tbie- '
liarheeseensa. Sääski lienee pistänyt
häntä'kaulassa Olevaan arpeen, ja siitä
hänmuisti.
"Tuli vain tässä mieleen, että jo^a
huomenbsa > pitäisi lähteä kaupunkiin ^
tarkastuttamaan noita arpia. Se tohto­ri
taisi jotakin puhua sellaista ,että
saisi tdidä niistä muistiinpanojaan. Se
on niiile tofhtoreille tärkeätä, kun sat-,
luu täimnöisiä tapauksia . .
Me vahnistaUÖuimme jo etsimään so-'
pivia teitä Roopen äänenkäytön tottu­vilta,
k*m Maija sanoi jotakin.
"Kyllä se lääkäri tuolle Roopelle teki
tosiaankin monta leikkausta, mutta yh-1
den le&kauksen se olisi vielä saanut
^tÄai^^-f^^-T-,:;^-'-'-•
: > PomofS kysyvästi tileistään, i
Laltisebi^^ enää huoffian-
:,ri^t; #kik^^^ ei, Heäkisen poäa
iMtei ÄSi^ Ää?^^j^ ja Boope
Oli feäln^ fej*^ mittainai kysy-.
onysmerkki.
; «Tat^öitäÄ v^^ se saanut
'leikata su» %^tpäaLn kyntesikin yfcsin
teinv ettei äin* si&kiasi olisi
paTsittavänä^. . ."jatkoi Maija.
keinbi^h
BerÖeyssä' Cäliförniassa ryhtyi mrs.
Beniice <3a«J:^)fe^ kdmiyuotl.
astä; |»5^äan^ oli tehnyt jotain
' Kiitf rangäistiÄsen |
senwa^, pisti^;^Ä housujensa
t^ataÄiil ^liöjäksi. Äiti rylrtyi pao;
k u t t i ö Ä j ^ rau«^*
käteensä saksista niin ison haavan, etfi
sen lök^ ^ ^'
m. Riista
tutkimaan lohien salakuljetusiengBti^
. . f ^ r ^ a ^ ^)
on tidlut, että jo&utc kalastajat O»!^
k^taneetludletyUä alueella
sillan yiäpuolellaj noin 60 mailia ^
VMicouveristai, ja kuljettaneet^,
sallit^lle^altieelle, smssä ne on
miestä, mutta syytteitä ei ole viäan»
17 1W9