Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 28, 1956

              4S'VmtimUe
Sylm Bastoile
Kesän kauniin keskellä
alkoi clontaival sulia.
Siellä Suomen Koskenkorvalla
ensiaskeleesi astuit,
siellä äidin hoidossa
myös tapperisi kastui.
Koulutyttönä jo matkas
Canadahan kulki,
luokse isän, kera äidin,
uutta kotimaatasi kohti.
Täällä sitten armaasi löysit.
Eero nuori, tumma tukka,
siitä tuli Sylvin kukka.
Pian oli koti teillä,
sekä Helien tyttönen.
Sitten monen vuoden päästä
*i Mirja, Jacki, Gynthiakin
siihen seuraksi jo ehti.
Nyt Sylvistä on mummo tullut,
vaik*ei puolta vuosisataa
ole siitä vielä kulunut.
]a me ystäväsi tänään
toivotamme sulle
• onnellista jatkoa.
Olkoon elos' aina rauhaisaa,
i myös vielä lisää vuosia
{ keralla Eero vaarin,
j , sekä lapsien ja
lasten lapsien.
ELIN.
Kemistä pakima
Smntulan perältä
Niin, Isoäiti, teidän ajatusmaailman­ne
ei koskaan homehdu eikä pysähdy.
Kun vain otatte kynän käteenne, niin
kertomusta tulee, eikä tarvitse pysähtyä
ajattelemaan, että mitähän nyt sanoisi.
Tunnen teidät hyvin ja olen iloinen
siitä, etenkin nyt kun olemme molem­mat
niin yksin. Vaikka onhan teillä
lapsia ja lasten lapsia, mutta heilläkin
on omat touhunsa, etenkin näin kalas-tusaikana.
•
Onhan meillä kyllä paljon hyviä ys­täviä,
niin teillä kuin minullakin. Muis­tan
erään Mr. Kinnusen sanoneen, että
ilman ystävää ihminen ei voi elää. Se
onkin totta, meidänhän täytyy jutella
ja suunnitella ja siitä me emme saa
täyttää panosta, ellei ole ystävää, jolta
voi kysyä mitä hän ajattelee, jos vaik­ka
kävisin Suomessa. Yksin sellaista­kin
on vaikea päättää, mutta kun ys­tävä
sanoo, että sehän on vallan mainio
ajatus, niin se lämmittää. Sitten asiaa
voidaan lisäksi pohtia puoleen ja toi­seen,
aprikoida josko siellä on enää ke­tään
omaisia tai hyviä tuttuja jne. Kun
sitä asiaa sitten on aikansa pohdittu,
tullaan siihen tulokseen, että meidän
pitäisi olla vähän nuorempia. Ehkä
niin on parempi, että lähetellään vain
kirjeitä ja niiden avulla käydään siellä
ja sielun silmillä nähdään heidät, joita
haluttaisiin mennä katsomaan. Xäin
voidaan ystävien kesken jutella ja se tuo
h>'Aänolon tunteen.
Kun viimeksi, Isoäiti, kävitte minua
katsomassa, oli meillä niin paljon pu­huttavana
vanhoja muistoja. Niissä me
elämme ja niistä me juttelemme. Mutta
se sopii vain niille, jotka ymmärtävät
toisiaan.
•Rivers Inletistä on kuulunut vain hy­vää.
Kalaa on tullut hyvin ja hintakin
on kohtuullinen. Se kuulostaa muka­valle
meille jotka täällä olemme kovasti
mukana — jaiekin joilla ei enää ole
omaa kalamiestä. Mutta ne uutistt
ovat niin jännittäviä kuulla, \'arsinkin
silloin kun kaloja tulee hyvm. Tieten­kin
niitä saaliita sitten vielä puheiss;i
lisätään, sillä sehän kuuluu kalastajan
ammattiin.
Ennen siellä meidän S3mnyinniaas-samme
oli sunnimtaimetsästäjiä. Muis-
Pakima kesäajan touhuista
Pitänee vähän kertoa kesäajan tou­huista,
ennenkuin ne unohtuvat. ^Aloi­tan
vaikkapa Azildan kesäjuhlasta. Siel­lä
oli taas hauska viettää kesäinen sun­nuntai,
ja iiiin hyvän asian hyväksi —
tiedän sen omalta kohdaltani. Siellä sai
viiliäkin, kahvia ym. Bingoa pelattiin
oikein suurella joukolla. Emännät, Mar­jatta
ja Riikka ottivat vieraat ystävälli­sesti
kotiensa suojiin. He ovat esimer­killisiä
tovereita.
Sitten pääsin taasen Beaver Laken
kesäjuhlille ja iltamiinkin, jossa vanhat
jä uudet näyttelijät esiintyivät hyvin
"Vuorilinnan kasvatin" vaativissa osis­sa.
Väkeäkin tuli, vaikka koko päivän
satoi, joten urheilukilpailut kai jossain
määrin epäonnistuivat.
Sadetta sitä onkin saatu monen kesän
edestä. Viime viikollakin satoi monena
päivänä. Se harmittaa meitä farmarei­ta,
kun saa tehdä paljon turhaa työtä
ja sittenkin heinistä tulee huonoja.
Kalassakin on yritetty käydä joskus
iltaisin ja 15 haukea onkin jo narrattu,
mutta kyllähän nekin meitä usein nar­raa.
Joku kehtaa hypätä vielä haavis­takin
takaisin järveen ja joskus ne vie
koukut ja siimat sen tien. Eräs kalas­taja
sai onkeensa suuren kilpikonnan ja
sekin vei koukun.
Kyllä järvellä kuluu aika nopeasti,
etenkin jos kala syö. Iltaisin on järvi
usein ihanan tyyni, eikä siellä sääsket-kään
hätyytä, paitsi jos onkii rannalta.
Nyt on taas ollut niin monia synty­mäpäiviä
ettei ole keritty kalaan. Emme
päässeet "Kekäläisen" paarteihinkaan,
kun heinääkin on tehtävä aina aika­naan.
Tänäänkin olisi taas ollut Aino
Kivisen syntymäpäivä, mutta emme voi­neet
mennä. Onnea toivotan Ainolle
siellä farmikodissaan, missä hän ikävöi
omaisiaan. ^Muistakaahan käydä ter­vehtimässä
Ainoa.
Heinäkuun 2 pnä täytti 60 vuotta
Beaver Lakella hyvin tunnettu Jutilan
Vikki. Muistan vielä ajan jolloin hä­nen
isänsä täytti 62 vuotta ja minä tein
hänelle ensimmäisen henkilö-runon. Mi­käli
muistan sen sisältöä, niin saman
runon voisi sovittaa Vikille. On suuri
ilo jos saa nähdä lapsien jatkavan van-hempainsa
työtä niin kotioloissa kuin
aatteellisen toiminnan vainiollakin. Sa­maa
sarkaa on kai Senjakin ollut vilje-lemässä.
Jos uskallan sanoa, niin pian
on hänkin 60 vuotta.
Samoin täytti 60 vuotta Mandi Ojala
ja se Vuorilinnan 'inttipari", Unto ja
Aino tulivat kai 35 vuoden ikäisiksi,
tan kuinka Viipurissa eräs postinkantaja
oli hyvä metsästäjä puheissaan. Xe
jotka tiesivät sanoivat, että hän osti
saaliinsa toisilta metsästäjiltä, milloin
lintuja milloin jäniksiä. Jälkeenpäin
hän kertoi jännittäiviä juttuja kuinka
hän ne sai. Vaimokin oli aina silmät
tapilla kuunnellut noita juttuja, kunnes
asia sitten tuli ilmi.
alenen tänään taas katsomaan erästä
vanhaa herttaista paria. He saapuivat
tänne kauan sitten jostakin kauempaa.
He ovat harjoittaneet maataloutta, pi­täneet
lehmiä, siipikarjaa ja pari hevos­ta.
Havaitsin kuinka Vuohela innostui,
kun juttelimme hevosista, sillä hevoset
ovat olleet hänen ystäviään ja työto­vereitaan.
INIinä kunnioitankin niitä ihmisiä,
jotka kohtelevat hyvin luontokappalei­ta,
ruokkivat hyvin ja pitävät muuten­kin
hyvästi. Näin jo äitini lapsuusko­dissa,
miten eläin on hyvä jos sitä pitää
hyvänä; Siitä saa parhaimman toverin.
Näkemiin ja kuulemiin Liekin perhe­kunta
ja toimittaja!
IDA G.
joten onnea vain. Täällä \\atersissa
kulkevat Suomisen Fanni ja Kassu 60
rajan yli, Fanny heinäk. 15 pnä ja Kas­su
helmikuussa. Näin meistä suoma­laisista
tulee vanhoja ja saadaan vähi­tellen
ruveta odottamaan sitä viimeistä
"siltaa".
Kävin eräänä päivänä "Mummun"
luona. Hän oli lähdössä Mattawaan ja
kovin touhuissaan. Samoin tytöt, jotka
myöskin lähtivät kesälomaretkelleen.
Kyllä nuoruus ja kesä on kaunista kat­sella,
kun vain osaa niistä nauttia ja
antaa arvon niille . . . Mutta pian kesä
on ohi ja samoin menee nuoruuskin.
Olen aikonut mennä mustikkaan,
mutta sanovat tuon Incon savun polt­taneen
taas varretkin, joten taitaa olla
turhaa kiipeilyä. Mansikoita on tänä
kesänä ollut runsaasti. Hyvin ovat
myöskin kasvaneet kaikki juurikasvit,
kun vain jaksaisi perata pois rikkaruo­hot.
Kastella niitä ei tänä kesänä ole
tarvinnut.
Meillä on tehty pieni tak) myytäväk­si,
kun ei muuten saatu sähköä. Pian
se on valmis ja onkin hauska saada sii­hen
naapuri.
Niin se elämä aina vilkastuu ja tiet
parantuvat. Paljon on tämäkin paikka­kunta
kasvanut sillä ajalla kun minäkin
olen täällä ollut. Monet muistavat vie­lä
ajan, jolloin piti jalan tai hevosella
mennä Copper Clif fiin.
ELIN.
Kesähjirje Kyyhkylän
tädin tykö
Voi herra paratkoon kuinka se täti
piiskaa faariparkaa sanan ruoskalla, et­tä
oikein sivullisenkin sääliksi käy. Ei
se Faarikaan ihan viaton ole niistä tyt-töimmeisistä,
eikä täti kjiläkään saa jos
kymmenennen osan Faarin rakkaudesta
— siitä mitä hänelle kuuluisi. Kyllä
se sellainen flikkain likisteUjä on. O-lemme
joskus sattuneet samoille vesille,
että tiedän hyvin.
Olempa oikeastaan kahta mieltä siinä
asiassa. Ensiksi käy Faaria sääli ja
toivon, että Faari jonakin päivänä suut­tuisi
ja potkaisisi sen vanhan ämmän
ropsun menemään. Silloin laajenisi lai­tumet
onnesta osattomillekin, sillä kyl­lä
täällä rajan takana on paljon sellai­sia
lemmen nälkäisiä ikäpoikia, jotka
nappaisivat tädin heti hoiviinsa. Val­lankin
kun tädillä näyttää olevan niin
kovin vähäiset vaatimukset miehiin
nähden. Karvainen ja kiiltävä, sillä hy­vä.
Vilkaisin heti peiliin ja totesin vie­lä
olevan jonkin karvatupun jälellä jos­sakin
paikassa. Kiiltoa ja väriä niihin
kyllä saa — ja täydestä käy. Tavalli­sesti
rakkauden sytyttimenä pitää olla
auto ja hyvä pankkitili!
Eräänä päivänä sain postista valo­kuvan
ja rakkaus vihlaisi heti oikeassa
olkapäässäni. Luulin sen olevan Kyyh­kylän
tädiltä ja löin heti silmälasit kuo­nolleni
tarkastaakseni paremmin. Voi
pettymystä: Se olikin muinaisen esi-äitimme
kuva, hymyvakoja ja kuoppia
naama täynnä. Lupsakan näköinen äm­mä
muuten . . . Karkausvuonna — joku
täti-immeinen oli muistanut poikamies­tä
valokuvalla. Kiitos lähettäjälle!
Faaria varoittaisin muuten, että kat­soo
tästä lähtien ajan ja paikan parem­min,
ettei täti vain pääse näkemään sitä
pahinta. Voisi ottaa jalat alleen ja pis­tellä
menemään ihan "sakkaamatta".
Kesäterveiset teille molemmille ja kai­kille
muillekin tädeille ja faareille, luon­nonhelmoissa
ja muissakin helmoissa
oleviUe. Teitä aina rakkaudella muis-tava
J. S.
Arthurin kumlumisk
Osasto ja Isku täällä
hyvät juhlat vietti,
Paavo ttrheilussa temput
monenlaiset teetti.
Nuolta myöskin heitettiin
ja gramojooni soitti,
naisten laulut yleisön
niin mukahansä voitti.
Hanurilla soitteli taas
nuori Allan poika,
arvokasta ohjelmaa
monia numeroita.
Keittiössä emännät ne
hikipäässä hääri,
yleisölle taitavasti
kuumat koirat kääri.
Möjahka, se hernerokka,
kesken loppui aivan,
joku taisi liikaa syödä,
saada vatsavaivan.
Muistakaa,' oh viides päivä
cor-optUa juhlat f
Wninipegm osuusfniestä
saamme siellä kuidla.
Kalanpyynti kilpailut on
tavaks* tullut aivan,
moni poika tyhjän tähden
nähnyt suuren vaivan.
Sunnuntaina turriajäinen
piti olla suuri,
peloissansa kalaparat
pohjassa järven luuri.
Ahkerasti Ville, Otto
moottoria rukkas,
suuret lohet koukkuun saada
Otto poika uhkas.
Tuma jäiset muutettiinkin
viikon parin verranj,'
mootorinne kunnostakaa
pojat uuden kerran.
Tervehdys US Am
leskimiehelle
Terveiset täältä pohjois-Ontariosta
USA:n leskimiehelle, jonka kirjoituksen
näin. Liekin ystävien pakinoiden jou­kossa.
Ajattelin, että tuohon pitää ot­taa
kiinni kuin kala onkeen.
Näin siinä, että olette vailla puheto-veria.
Kyllä niitä täältä pohjoisesta
löytyy. Minäkin tässä olen sellainen
elämän kolhima leski-immeinen ja ko­kolailla
hyvä suustani, että kyllä yhden
miehen hereillä pidän.
Enhän minä muuten ole mikään liial­la
kauneudella pilattu ja tuota ikääkin
on jo kokoontunut niin, ettei nuoruut­taan
kainostella tarvitse.
Ja sitten siitä mojakan keitosta. Kyl­lä
kai sitä on tullut keitetyksi, koska
tuo vyötärön paikka on niin pullistu­nut,
että ottaa hyvän kasvuisen miehen,
joka tätä mummoa heikosta paikasta
puristaan pystyy.
Tuhannet terveiset teille sinne rajan
toiselle puolelle. Lesket ja vanliatpo-jat,
muistakaa että on hauska lukea
kirjoituksianne ystävien osasto.^ta.
HEARSTIN LESKIMUMMO.
Heipä hei, sinä
USA:n leskimies
Vastaan kauniisiin kesäterveisiin ja
kiitän niistä. Se tuntuu tuolla rinnassa
niin mojottavalle kuin auringonpaiste,
kun ikäneito saa miesväeltä terveiset
Varsmkin kun nämä ilmat ovat ollee
sateisia ja kylmiä.
Kun sain Liekin käsiini V^^^'^^'^
malttanut odottaa siksi kunnes ehtisu»
kotiin, vaan piti hakea tienvarresta oi-
Siwu B
Hän
joskin
muodo
kaaJiki
sipaisi
hiussu(
kuin k
kaisin.
nen aj;
sentääi
miiksi,
re, häi
nyt asi
loput F
dissa, <
peää sa
tettuaa]
aina ni
'oliko h
] hän, .Ai
mattora
mekös
veri sa:
huolesti
Mutt
neet mu
hempi,
tuskin ]
hymyily
sitä kuj
kaksi ih
llhm(
toimeen
loustyö
äiti enni
hänelle i
laiset vi(
kaan. (
torissa j
rastukse'
lä oli pi
taan ja
tässä tär
ventoviei
mä nyt «
pä ollut
vistakaai
No, Ti}
haaveilen
juoksujal
kapaikoh
rinko oli]
lasten m
tuossa pi
voi pitää
-Läl
pian kotii
ta kädest
- Me
kaikki, in
— Ei
pian riisu
ja peseyt]
kein runc
sitä tarks
Kyllä s(
kissa -oli
rannalla a
onki, että
sen ja sitt
kirjeenvai
Kalamo
kaani, jo
rakkauder
molemmat
nalla.
Älä nyi
siellä farm
ralle. että
tulijaispoll
Nyt ei t
^ sanomi
öyt vielä
öiuuten ki
ottaa
ilmassa!