Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 6, 1955

              VIRRASSAs Kirj. DELLA
?mme menos-kavaa
aikaa,
lellaan hyvin.
esta. Sitäkin
i^ain aikansa,
parantumaan
en vaatimus-
1. Vain siten
luokhtimaan
i ja elämisen
suoja.
RLT.
nsan aikana
1 työ. ei ole
nut mitään.
Dll^t laajem-auemmin
on ^
lantonsa. on
ään. Vuosi-itaan
naapu-vieläkin
ha-ti
oli muut-iian
miehiä,
)n ollut saa-la,
niin tun-häviävän
ja
työn jäljet,
halua ottaa
last"5 onkin
n runsaam-vielä
tähän
1. jos kalas-tiin
jotakin
laa ja per'^-
kun supis-
•kun kaikki
a jos ei ka­nkaan
olisi
Nykyisia
?ikkiä ensi-cissalla
lyk-puut
eikä
a kuin näh-sunä
pitäi
erv-eelle ih-
;ta pahasta
aa. Jo?kus
m oli
tus helpot-t
ei se tua-
, että kun-
KaupunK^^ tuberkelisairaalan keit-riönaisten
olohuoneeseen alkoi saa-
^-jrhai>en vuoron työläisiä päiväl­liselle.
Kuuma teepannu odotti heitä
sairaalan puoUsia, mutta muu ravinto
oli kotoa tujiua. Huoahtaen he istuivat
pöydän ympärille, yhden ja toisen va­littaessa
jalkojaan. Kuusi heistä ko­koontui
k.-rraJlaan, kaksi kultakin lat­tialta,
sitten myöhäisempi vuoro. Nyt
heitä istui siel-ä viisi. Mrs. Ford, van­hin
joukosta ja jt> 10 vuotta tehtäväs-
^^n ollut, kaiseli terävästi ympärilleen.
— Missä Pat viipyy? hän kysyi,
lahb^en näin huomauttaa toisille ni-
.n^eitä mainitun olevan poissa,
__ En ymmärrä, mrs. Ford, vastasi
Eva päätään pudistaen. Hän lähti keit­tiöstä
minun kanssani yhtaikaa, mutta
hävisi sitten.
— Hm, laas ehkä miss \Vhiten luo­na,
sanoi mrs. Ford.
Eva tirskui ja katseli ympärilleen,
josko toiset ymmärtävät niitä sillä tar-toitettiin.
Kun hän ei ollut siitä varma,
niin selitti
— Kaksi kertaa olen nähnyt Patin
miss \Vhiten luona ja tiedän, etteivät
teittiöasiat ole häntä sinne vieneet.
— Patricia Miller on minun mielestä­ni
ihailtava nainen, yläpuolella louk­kaavien
epäilyjen, sanoi yksi naisista.
— Pyh, äännähti mrs. Ford ja hauk­kasi
leipäänsä. Joka tulee joukkoomme
jonkin korkean sairaalahenkilön suosi­tuksella,
hänen suhteensa on oikeus
osoittaa epäluottamusta.
Ovi avautui ja Patricia tuli huonee­seen.
Hän oli kalpea, säikähtäneen nä­köinen.
Hitaasti hän kulki ovelta ikku­nan
luo ja istuutui yksinäiselle tuolille
selkä toisia päin. Hetken kuluttua hän
painoi päänsä käsiensä varaan.
He katselivat hänen; kaunista vaa­leanruskeaa
tukkaansa^ jossa auringon­valo
synnytti kullanhohdetta. He muis­tivat
miten ekiton se oli, kun he näki­vät
hänet ensikerran lähes vuosi sitten.
He muistivat miten säälittävä hän sil­loin
oii. laiha ja säikkirvä — epävarma
itsestään. He luulivat, ettei hänestä mil­loinkaan
tulisi kelvollista työntekijää,
multa nyt hän cli yksi parhaimpia. K u ­kaan
ei kuitenkaan lähemmin häntä tun­tenut,
ei tit-nnyt hänen menneisyyttään
fikä nykyisv} ttään. He näkivät vain,
fttä hän oli v;ihvistunut ja virkistynyt,
iiynyt kauniiksi ja käyttäytyi aina ta­saisesti
ia samoin kaikkia kohtaan. Hä-
Pa jaksaisi kuten ennen. Kun ei sitten
Muuten aika kulu, täytyy turvautua tä-kynään,
tämä kun ei paljon voimia
kysy.
Onhan niitä sentään välillä hausko­jakin
hetkiä. Lempi Viitala kutsui mei-
<lät kotiinsa kerhon kokousta pitämään
ja olihan meiiJä siellä kaikenlaisia asioi­ta.
Olemme useiden vuosien ajan saa­neet
Suo.mesia Uusi Nainen-nimistä leh-
1^- Xyt päätimme lähettää sinne S5.00
Ja kerhon kuvan lehteen. Kerhomme on
Jiiettanut loimia myöskin haalimme
V a k s i . Pidettiin tansseja pianon ja
musien tuolien hankkimista varten. Kak-
^^^ittajaakin luovutti palkkansa $5.00
Pianorahastoon. Kiitos kaikille avusta.
kokouksen loputtaa juotiin hyvät
l^hvit. Pöytä olikin koreana, kun yksi
ja toinen oli tuonut jotakip. Helmi Sa-
• jolla on vielä lehmä,, oli tuonut
^rn^aa. kaakun ja ma-nsikoita Ja se teki
oikeaksi kesäksi. Muutenkin tääl-
<>n nyt ollut kesäisiä ilmoja. Seuraa-
^ kokous pidetään joko Tainiolla tai
^Imisella. Siitä ilmoHetaan lähemmin,
«^-etujoa siihen kailcki entiset jäsenet
^ ""5ia vaikka kuinka paljon..
ISOÄITL
nestä ei ollut mitään sanottavaa, mutta
kuitenkin oli joukkoon levinnyt tieto,
että hän on urkkija. Mrs. Ford sen oli
ensiksi ilmoittanut, eikä sitä kukaan
ihmetellyt, sillä aina hän tiesi eniten
juttuja ja juoruja, koska työskenteli va-ratyöläisenä
eri lattioilla.
Patricia Miller kuuli naisten puheen­sorinan,
mutta se tuntui hänestä kau­kaiselta,
eikä hän sitä ajatellut. H ä n
koetti kailvella tarmollaan saada itsen­sä
rauhalliseksi, hillitä käsien vapise­minen
ja pakoittaa ajatukset s.^viksi.
Lähtiessään päivälliseltä pari askelta
Evan jäljessä hän huomasi sairasta tuo­tavan
ensimmäiselle lattialle. Kuten ta­vallisesti
oli tapana, katsoi hänkin huo-mioidakseen
oliko sairas hyvin heikko.
Juuri silloin kohotti mies päätään tyy­nyltä
ja Patricia näki hänen kas\on-sa
ja tukan, joka erikoisella tavalla kie-unurteli
päälaella ja joka jo yksin olisi
ollut varma tuntomerkki.
Viisitoista vuotta sitten hän oli tun­tenut
tuon miehen.
Hänen täytyi odottaa kunnes sai edes
osittain. Mlityksi itsiensä, ennenkuin
lähti toisten joukkoon päivälHstunnille.
Oli ollut kaksi kaunista toukokuun
viikkoa. Hän oli ollut kuudentoista ikäi­nen
ja he rakastivat toisiaan . , . Sen
jälkeen 15 vuotta kärsimyksiä, eikä edes
ajatusta, että he jälleen toisensa tapai­sivat
— Roger Ho\vard ja hän. Nyt hän
oli täällä. Äsken hän olisi voinut kos­kettaa
häntä, niin lähellä hän oli.
Minkälainen olisi hänen elämänsä
ollut, jos hän ei olisi silloin pelännyt?
Jos hän olisi sanonut vanhemmilleen,
e t t ä oli kaksi viikkoa nauttinut täysin
siemauksin onnesta, eikä hiivennyt sitä.
e t t ä hänet jätettiin yksin kantamaan sen
hedelmää.
Mutta hän pelkäsi. Hän pelkäsi van­hempiensa
vihaa ja maailman pilkkaa.
Kun Joel Millen tarjosi turvan, otti hän
hen ahnaasti vastaan. Vanha tuttu Joel
tuntui niin taatulta turvalta ja hän
lohdutti, että nuorille usein käy niin
kuin hänelle oli käynyt ja että pikku­kylissä
liikkuu kaupunkilaisnuorukaisia
narraamassa yksinkertaisia maalaistyt­töjä
. . .
He menivät naimisiin ja siirtyivät ko­tikylästä
tänne kaupunkiin. Kuuden
kuukauden kuluttua syntyi kaunis k i ­haratukkainen
Roddy-p>oika.
'SUien syvästi hän rakastikaan las­taan.
Hän oli sokea kaikelle muulle . . .
Kenties siinä oli syy, että nämä vuodet
olivat hänelle niin raskaat.
Seuraavana vuonna hän synnytti
Joelle tytön, joka jaksoi elää va.n päi­vän.
Kahden vuoden kuluttua syntyi
taas tyttö — nyt kuolleena. Toisia
vuotta myöhemmin syntyi taas tyttö,
joka jäi elämään. Dolly ei koskaan tul­lut
reippaaksi ja iloiseksi kuten Roddy
oli.
Sairautta, puutetta, erimielisyyttä ja
ilkeyttä, sellaista oli Joelin ja hänen
elämänsä. Ennen Dollyn syntymistä se
ei ollut niinkään pahaa, mutta sitten al­koi
Joel kiusata häntä lasten kautta.
Toiselle hän oli paha ja toisen lellit-teli
pilalle ja molemmat hän koetti saa­da
epäluottaviksi äitiään kohtaan.
Patrician äiti kuoli pian Dollyn syn­tymisen
jälkeen ja isä meni pian toi­siin
naimisiin ja hänen vaimonsa syn­nytti
terveen pojan. Silloin Joel raivos­tui
kuin mielipuoli ja Patricia sai kuul­la
mitä varten Joel oli mennyt hänen
kanssaan naimisiin. Isän omaisuuden,
jonkin tuhatlappusen takia hän sen oh
tehnyt. Ei mistään rakkaudesta ja hy-vyvdestä
tyttöä kohtaan.
• Hän pelkäsi usein Joelia niinkum
mielipuolta pelätään. Kun hän pahom-
Tämä ottawttlainetr merimies John Parent aikoo varmastikin
tulla uudeksi Rembrantiksi, koska häninaalaa kaikkea mikä
sattuu hänen näköpiiriinsä ja kätensä ulottuville.
piteli Roddy-poikaa, ei Patricia uskal­tanut
sekaantua siihen, .\lussa hän oli
tehnyt sen, multa siiloin oli Joel lyönyt
häntä ja se oli ollut pahempaa pojasta
kuin lyönnit, mitkä hän itse sai.
Roddy ei koskaan istunut Joelin pol­vella
ja kuunnellut satuja, kuten naa­purin
pojat isänsä polvella. Kun naa­purin
pojat puhuivat suuria isästään,
kuten pikkupojilla on tapana, sanoi
Roddy hiljaa, että Joel ei tahdo. K u n
Joel.kävi kaupungilla toi hän tavalli­sesti
Dollylle jotakin, mutta Roddy ei
saanut edes makeisen palaa. Dollyn pi­ti
sanoa isä. mutta Roddyn Joel. Kurf
Joel tuli isommaksi, selvitti Joel äitiä
pilkkaamalla "mistä tämä ero johtui.
Patricia ei ollut vielä kolmenkymme­nen,
kun hän ei enää voinut itkeä. Vuo­sien
kuluessa hän oli itkenyt niin pal­jon.
Tuska poltti ohimoita ja kuivasi
kyynelten lähteet. Hän tunsi tylsisty-vänsä.
hän ei kyennyt ajattelemaan ei­kä
toivomaan tukvai.^^uudelta mitään.
\'uo.si sitten — omituista, miten suu­rimmat
muutokset hänen elämässään
tapahtuivat toukokuussa — kun hän
oli Roddyn kanssa läheisessä teatteris­sa,
paloi heidän kotinsa, Joel ja Dolly
sen mukana. Kun he saapuivat kotiin,
o'i ruumi't jo k<:rjatlu pois ja» palokun-tal::!.<:
t valmistuivat poistumaan.
— Pat. heraahan aj.ituksista.^i ja ota
kKj-)pi teetä, kuului Evan pehmeä ääni.
\aikka el sösikään. niin kuuina juoma
virltistää. Jcs päätäs: särk^-r. niin mi-nuiia
on asperiinia.
Patricia suoristautui, pyyhki hiuk­set
otsaltaan ja otti kiittäen tarjotun
teekupin. Eva huomioi hänen käsiensä
vapisemisen ja sen, kuinka kalpea hän
oli . . . Mitä kummaa nyt onkaan ta­pahtunut?
Evan ääni kävi pehmeäm­mäksi,
kun hän uudelleen tiedusteli, jos­ko
noutaisi asperiinia.
— Ei, kiitos! sanoi aPtricia.
— Tässä puheltiin äsken, kuinka
kaikki me tytöt olemme onnettomia
avioVaJmoja, sanoi mrs. Ford, katsoen
teräväiä l'atriciaan. Kaikki me olem­me
erossa miehestämme, paitsi kaksi,
joita onnettomuus 'kohtasi jo ennen vi­hille?
menoa. Toiset kaikki ^ sinua en
t'edä, oletko elävän tai kuolleen leski.
Ei täällä kukaan muu tulekaan toimeen
kuin paljon kärsinyt. Ja hän naurahti
katkerasti.
i'atricia ei vastannut, sillä hänellä ei
ollut halua keskustella vieraiden kanssa
elämästään. Vaikka hän pakosta joutui
kuuntelemaan toisten kertomuksia elä­mästään,
ei hän katsonut sen velvoit­tavan
kertomaan hjäntä omaansa.
Hän tiesi senkin, että häntä epäil­tiin
urkkijaksi, mutta koska hän ei ol­lut,
eivät epäilykset häntä suurestikaan
vaivanneet. Toisinaan tuntui ikävältä
tunne, että urkkijoita oli sekä mies- että
naistyöläisten joukossa. Joulun edellä
oli esim. liinaosastolla eräs nainen jou­tunut
kiinni varkaudesta. Ilmoituksen
oli tehnyt hänen työtoverinsa. Oli levin­nyt
huhu. että hän oli saanut työn jon­kin
korkeamman virkailijan suosituk­sesta
ja juuri siksi häntä epäiltiin. Työn
saarnin suilleen asia olikin niin. Tuli­palon
jälkeen hän oli joutunut lääkä­rinhoitoon
hv\in vakavan hermostunei-
MUSTIKOITA Olkaa varmat, etta lähetätte MARJANNE, oikealle välitysliiltfkeelle,
mistä saatte korkeimmatjmarkkinahiiuiat.
ME MAKSAMME CPE:n EXPRESS MONEY OiEtDERIIXA JOKA PÄIVX
PIKAISEN MAKSUN SAADAKSENNE LÄHETTÄKÄÄ
MUSTIKKANNE SUORAAN OSOITTEELLA
ANSPACH
Suosituksi vcdtte saada mistä hyvänsä Royal Pankista
Kirjoittakaa ja {lyytäkää lähetysleimasin ja tyyny.
GEO. C. ANSPACH CO., LIMITED
Ontario Food Market, ^eemnray, Toronto 14, Ontario
Lauantaina, elokinin 6 päiTäna* 1955
(25-2-9-16-23-30-6-13-20)
Sivu 7
» -
N.
ii
i» m-r