Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 19, 1950

              | ^ i . i l k a c^peliBeura. fiMHtmi;
• , iBfifliaavinaaii L e o i » ^ r a ä i i i €^
y^BH, kuQ Leona;itse"aIkoi;'sHtä
hm c^sash^tko i n t t ä v ä t sitten -ar-
L Bjitea t M asia .teoisäa -^i^hasi?.
L-riippui^siitä, mitea^j-vla-fieoiian •
y . tai itsensä'" arvaajan maaUmäii-yjju^
sta-jatuiJoeiMailm^^ • :
täytyy antaa äöteeksl/ fos
kelttiööa leifckaaffiaaa iTItoia
Hän on ottamassa kylpyä,^
tulee pian", saaol Leöna.
ISakkapuiköt \'ain kalisivat. -Joku
ti saksia, mutta kukaan ei piiliii-
[ffiitaän ja Leona jatkoi: -
-Iissä illansuussa ffieiSiä oi! pojan
\-äliän vastuksia ja ininän S m ­allin
niin paljon, että soitin l l n i ia
ja Joutsi aikoi tulla lialke-pojan
kotiin tänä iltana. Öfen
Qj nyt, kun kiivästuksissaiii soi-ÄiW"
Äntea-kiia ^^«liÄ^te^ÄÄiiiaitt'
•- t i '
mm
asuu-'siMia:
Ivtfi.- AfiPSA- w f i r l i ä • ii^^i^kn • '
••- ¥uksei. •••Ijeoisaa/-^iKi-neessa • masBnlsli
sottuia-ölitä,^iiil^äj.-|0ka.-,«^^ -lanninkielfetä -Mfjallisutilli.
fahoillasil -Eiköolehyi^ä,elläpää'-
[{Wpsta. Hoitakoot itse, eihän Jbän
täQulle sukuakaan", puheliväl tötta-jötka
jo alkoivat ruveta'tökemään
|tS. Leona -arvasi, että teiääni^täy- •
i mda jutustella mennessälii TiÄ^^
, kummastella, kun - eivät - öikiein-^-jak­et
sulattaa, miksi hän ei ipoikää
litL Ehkä lausuvat vääriä jdMopää-bä
siitä, mitä tänään oli tapalituniilt.
athan he'käydä näapunn. Hefmiiltä
tijTOäisä, porokellölta, joka aivan
,iti huvikseen koettavan suut^iMella
öita pahaan päin. Siellä rmkyi sfei-veräjällään
kuin ktefimitus au-
||)nla>köa mailla valmiina kehittä-osuuttaan
Timin jutussa. L^onan
klestä hän oli väärintulkitsija, aina-iimiantaja,
joka. pisti hätäyalhettä
oksi omaksi puolustuksekseen.
|Vastapäätä asuva lakimiehen poika ja
1 olivat tulleet palosolan kautta met-eunasta
tekemästä' Enkopyssyjä;,
Qä oli erään puolalaisen vanhanpo-
" "masto, .-.leifeä •:<Äsi/^•lär^|]ln^lt-^^Mife -les-
• keä. - •^EÄllä^»ifi^[na-•J^^
•postissa .'%liy«sa- ^Mrjeen, etm'. Joutsi -".©M
-ottaöut Äaa»altii7aa'r-Ndffiim->& .ja
/tulevail-..äldia^-.-luo •n?iMttäv!ksi. --Leona
muistlkia Kelöian lapsena kotioloistaan
. • iässä.^Äeili--"5MaseuduUa,.miitta-'€^
ternit täinäa myöhäisenipiä elämän¥ai-
. l3elta,,%iIlä.Kelma: - trfi -ollnt • Jossain ^kau-empam--
kaup{in^a. -Niinpa^olikin M -
•nelle-liäfeitlliÄto:^yllätys saaiessaasi^häi­den
t:öliissa kuiJlk, että Nelfsia öU myös
• ;nl!tä*]fönneitaja-^että^hänellä oli" kiiusi-
• • •'•vuotias;- pölka- .Timothy.' -Poi^. -parka.
oli öllöt «lonta tvucitta vieraiden hoiios-
•; sa,..laiÄ?;Mma- kävi-"työssä-.'p^riöi-d-.
;:^4yssä;•-^W•-^ • -
-• Säali-'-kai'se''ehkäifevitti'1^oh^.m
lipahaa siitä, että 'liäneh^- -sydäiiliäpysel-
••;ken"f öabllle'^eläisiä 'tarjosi -aäakln^-ko- -
van---pä3^ .'kujji '*uveta"isäksi- -"vehto^ie-
• l ^ a ^ ^ i ^ s t i , . :Ätta''H-kosH''^s6-':Tinil
•••• osattonöiiuskin.; Jä-'aiiia:.-äika- sai •^tasoit-•'
• taa" f
oli-joku",
'lakfcaa^teö •••wiajidla-- tudottti- tai
omaÄltu esine Mvotun- ^Mtitc^oiseii
•Mnssa'.matkalla Joutsin•-perhee^n.
"Mutta ainainen.kiihkoisa."fyöniam^-sl- --pjiytl v'§nktäi,-:a|^ltaaan-konewtefi>.^ruo-
•vuosista. -ÄiRtoa^ oli.»nc^laisttt • ^roeta-
. sä^-etkä- liilrfm-.,iiiitiia--tc»pakkca. Sh-.
' tö5n -f^^tkara,' '-ällä ,Mn o l i .p%^Msr
-omistafa^fceiÄi w!|esten' t«kkikä«i|3t!-
•lä. • IT^n- « M i i a .:tiy«Iessään .'Mis.^.
Ofr^oHiit •kauemmin • siellä "^kau-
:-koi • vanhenlaa E^-aa; Hän •koitti • |o
•viidettäkyiMienlä. Ottaisiko miehen.-...
nyt-^unolisi tarjolla 'Sellaiiien, -että-saisi-
-omakseen täiöän t-alofikin,. Jossa nyt
" vuokralla-asui?..
Anton Härillä, •lukkikämpiii' osao­mistaja,
.vanna Idpäpuu, kyrän kehaltu
"hjnä -mies",' Äionen- leäken-temaiennMo-len
maaiifeulu, oli jo I.eonaii:kmn pes-
'iannut.
Kummallisesti kulkevat joskus'oikut
. kohtaamiseen. Täs^;tuonnoin• oli''Lu--
jalan-Äelmi- alkanut pukeutua-•fritolella,'
'•-•hyräillä 'Ja Si^rsekkaasti .^hypMidellä.
Lebnasta se oli ^ y \ € , -sillä ^kun-'naapuril­la-
menivät- asiat'"i$i'ieliksi.'''oli' '-Äen '
. -kanssaaii^väiätj'alkaa "paÄ!mpi--tiilla40^^^'
•meeii.'•-•Helmiä .•mies, -.Hfelmiä kuusi"
vuotta-'nuorempi, "©ii-^-kuoltot--:syöplän •
•u'seita'vuosia - sitten, '--eikä ••Helmlile-- .©llut"
vielä'Mmestynyt-kyllin-hy^-ää/k^^^ ^ .
'Hän';oli^^'kylä'-'^tu|efta<'p^ ..^äm- .'-
•kllnmeiievä.' -Velaton • tälö, • eifci': l a p l ä.
pungissa,ifnihin/loutslklnkulkeutui työ- ; | a -lä^i vnlitä--oIi^Vahan•väkäutusral»ja-hön-'
vMva&;-pelastoslävarath--M^ •-Mn-••'säästössä. -'Siksi -hän- -^latselikm.
.katavarain- tai mfesten .kanssa .e^äai-,
• pään.-kaupunkiin... •
• "MijMilk.: on -aina^ ollut • vetovoi-ma ;ss- •
nuuftj.-L-ieona, mutta näinä-viinie, vuosi-aa
©fen-tosfella,-sinut unohtanut. M l ; ^ . '
vanhanpo|«imhJä. -sammallun • • naismaa- •
ilman suhteen.'* •
He unohtivat, -läliteä-- .teatteriin ja -
kaupangille syömään, vaikka niin olivat
aikoneet. Siinä-puraistiin.Leonan illal-
:.iien,-e-ikä-.ini!istettu^alkaa. - :.-Kello.'.oli Jo .
neljän korvilla aamulla, kun Anton vih­doin
• -iihti. kimppaa-, kohti.. .yalkeiwvan
•.aamun keralla--.heräävä-. lintujen kuore-; -
kuului-;kuin huhuilevan äänekkäämmin-
Ilmoille: elämisen Iloa;- "Seisoo-paikat--
•lansa -Mka. ^iLyhyt-hetki-, jumgluuttaj-
• Ikuisuutta, ^ ihanuutta.. -Kohta,, [kohtta
särkyy>taika.-... -;• _ - ;
.. -Ei...pelOTi.'-nähnyt Äntopln;tämän.'ker- .•-
. taisto vEeonan-. Iiioksetuloa'.- eikä.. pititty- ' ;
nytt -ilähtöä. -Enaeapilkää'. Iiänelle selvi- ••-
: sivät-/Antonin'-retket, /muttjs- silrykääm-...
• me -hetkeksi nykäfiäivääis • ja. Timiin. - •
• hön-'vlaiva& ;pelastosiä'varath --.^Miöii '^-ä-
' 'rast^hilÖnedle.^ • SielE-- he oMvät ^•kira-'
kausit-Min - maksettavaksi talon -.tyoläis-
- korttelista-kodikseen.- -Äunsaan' vuoien
perästä .'heille syntyi poika, jolle annet­tiin
ra'kkaaksi •tulleen isoäidin -Leonän
nimen..«JMkaan- öiisisksi Leonid. -..Mutta-tulemme
huomaamaan, että sattuman
••kautta isolspsöksi -Leonalle"-tulleen-Ti­mothy
Marlinia eEmään oli Letma 'vai-
•kutt^massa -ehlcä enemmän kuin verisu- -
• kuläisensa Leonid Solarin. • 'Kiin^ Lssnid
u-.- .. • ~ oh'sylivauva,, toi'Leona Nelmantosden
aas\ismaa. Aijä v-.. . . ol*i p^"o»i^k«a3i»n" "hvyvväd ht.e lip o\t^ta mi.s ek, si. T^i.m m. l,u o,k seen aina-
^vaja kun pojat pitivät hänelle het- kin^i^esäksi.
säkinsuuta, kun'hän; säkitti peru­lta,
lupasi hän antaa poikain kerätä
einiotisia papuja uusiin pyssyihin^
sukkeiksi. Huolettomina vaelsivat
lemkset viemäriojän penkerettä, vä-ammuskellen
herneitä. Lujälaa
Qioji usein ärhennellyt vihojaan po-
. varsinkin Timin tovereille, Harrik-
%ile. Nyt kun pojat olivat so-puolella,
jossa ulkohuonerakennuk-stiojelivat
heitä, ettei Helmi heitä
^yl pisti heidän mieleensä tehdä
Vuorotellen he hiipivät taka-ja
ampuivat Lujalan ikkunoihin
äccpanoksia. Se kuulosti aika ropi-huoneisun.
Pojat juoksivat aina
solaan piiloon. Huomaamatta
f^^^ä muuta kuin kiusaa, jatkui
-Mutta ärsyyntynyt Hehnion-p\
ihdoia näkemään Timin. Ahaa!
2an juoksi soittamaan polisiase-tokiea
mennessään: "Sölarin
penikka, ahaa! Kyllä minä mak-"
|a>^ksut nyt •Harriksille myöskin,
^25akin koppanokka.''
Rtenkään ei Solarille tullut poliisi
vankilaan vievään rikokseen ver-
•»
ilarvoin kävi Leona poikansa vieraa­na.
Siihen oli kaksikin syytä. Ensiksi
se, että Leonalla ei ollut varoja eikä ai­kaa
matkaan, mikä otti melkein koko­naisen
päivän yhtääUepäin yleisliiken-neautossa.
Ja sitten hän ei suuresti­kaan
välittänjt kohdata entistä mies­tään
Isto Solaria,^ jolla oli oma auto ja
kin'säästössä. hän'-^latselikin
•ylempää -Leonaa,-jolla .'ei näyttänyt ..'Ole­van
.anitään" kadehditlavaa,' -asui -iraok-
•ralla,-ei om'!staii'iit -mitään, •-eifcä^'päässy£
parempien .'suomalaisten seurapliain.
•Mutta dhän • sitä 'ole aikaa • rakennMla
pauloja .«liesmetsään, -kun 'on. aina .ra­sittavassa
palkkatyössä.
Eräänä 'päivänä oli Helmi pyrähtänyt
Xeonan luo ja kuiskinut:
"Tiedätkö, me tjllmme SIgrin -kanssa
povarilla ja se sanoi, että tässä saa­daan
• vielä-mieskin." '
"No, sinnehän sitä pitäisi ehtiä", "oli
Leona sanonut vältellen.
"Joo, kyllä sinun täytyy mennä . . .
Minulle sanoi, että pian ajaa heila ko­mealla
autolla portin eteen ja on vielä
enemmän kuin tavallinen työmies!"
"Ohhoh, jopas nyt kuullaan,!
neksi olkoon!"
~ Sitten eräänä viikon päivänä, kun
Leona oli työssä ajoi Anton 'Härmä vel­jensä
kehoituksesta katsomaan, miten
On-joka
pistäytyi tuon tuostakin kylälle- pahasti katto vuotaa Leonan talossa,
mässä Joutsin'luona Nelman kertoman mikä kuului isänsä perintönä veljeksil-mukaan.
Viimeksi oli Leona tavannut le. Anton ei tiennyt, että se oli Leona,
Iston nuorikkojen häiden aikana ja tuol- joka heidän taloaan vuokrasi,
lainen kohtaaminen ei ollut hauskaa, Antonin auto, mikä-oli iso ja komea
heille kun ei löjlynyt mitään yhtyinis- tällä nurkalla asuvien työläästen autojen
kohtaa .puheissa, kun oli riidelty ja seassa, oli seisautettu ehkä enemmän
erottu. Se vain kulutti hermoja.
Istolla oli ammattityöläisen keskin­kertaiset
tulot, auto ja talo kauniine
kukkamaineeai kaupungin ulkolaiteilla.
Hän itse ja moni Leonan olennaisista
tuttavista jiöki tilanteen tullen sitä, mi­ten
h3rvä "vienti" Istolla oli naismaail­massa.
Tämän aseman ylläpitämiseksi
menivätkin miehen ansiot niin, ettei hä­neltä
riittän3rt koskaan mitään pojäl-
^t- rauistutti vain molempia poikia leenkaan, jonka Leona oli melkein 3^-
J^y^'-"^utta Lujalan Helmi huute- sin kasvattanut.
^'«iiin saapuneille naapureille: , " K y l . Leona oli käynyt kauan työssä leipu-
J^^yt nedään Timikin pian kasva- rina. -Hän kuului alansa unioön, kävi
^'J^Scen, kun joutui tuon Solarin . .union kokouksissa, kuului naisten Mn-e
so-luun, jumalankieltäjä, heinä- birn ja "Xäppärät Sormef-ompeluseu-
•^^s^aankiertäjä . . ." j-aan. Hänellä oli liikaakin naisseu-
^-^^^^-2 säikähtäneenä oli Leona kut- raa. hänellä kun.oli väheminän vapaa-aikaa'kum
-emännillä. Mutta oli hä­nellä
kosijoitakin, jos oli kadehtijoita-
-"^^"-2 kuuden tunnin automat-
?3ästä öaKemaan Timin kotiin.
'^'3]ari. Leonan poika, "oli naimi-
^'-^in äidin kanssa.
;^3iams?sti oli aika tasoittanut
^«^^-^psua heidän perhees^än.
Leonaa poika, oH -kaikilta
paitsi rikkauden---kuhnalla-'feat-
Helmin aitauksen kohdalle, kun siinä
oman talon edessä oli jouri rikkojen-korjaaja.
Helmi Miröhti heti ulos ja
sävähti ilosta aivan" kauniimmaksi,
huomatessaan kuka siellä tuli. Nyt,
' nyt toteutuu- ennustus . . . eikä-.,mennyt
taala hukkaan povarille. Kyllä nyt so­pu
heilauttaa häntää kylän akkojen
edessä, - kun tuollaiset sulhaset liikku-
•vat! .
Anton kyseli Leonan kotonaolosta.
Sanoi, ettei hänellä ole alkaa viipyä i l ­taan
ja että hän laittaa kaupungilta
nikkarin korjaamaan katon. Istui hän
siinä jonkin aikaa kuunnellen Helmin
juttua tämä kun keitti kahvit.
-Mennessään pysähtyi Anton \ielä
ottamaan öljyä autoonsa ja puhelles-'
saan, siinä tuttavansa kanssa, huomasi
hän työstä tulevan Leonan kadun toi-kin.
Leona |ärjes'ti-aina ^^aa-aifcaasa .sella puolella ja meni puheille, Anton
•paremmin §a.--tehoisa.iiiinin. -Puoli päi- -oH sangen 'iloinen ja'-J»njmästynyt-näh-vää
lauantaisin ja sunnuntaisin meni des^än Leonan, jonka hän,oli tuntenut
pyykinpesuun, leipomiseen, virkkauk- tyttönä, kun he-kävivät yhdessä Otakou-seen
ja kutomiseen, mutta myöskin lu- .Isia. , ;.
kemiseen. Leona lu&l myöskin eng- '^^No, .mist^<«mt »äilEattiSn?^^^^
• Emännät; .olivat jo- lähteneet, 'kiin.--Tim
.tuli- -keittiöön ky^ymatkaltaan. Hän
. hohti terveyttä .ja "liikkuiraji lapsen-puhtautta.
Tukkansa oli märkä ja kam­paamatta.
"Sompaahan, lapsi,. tukkasi ja syö
ensin, .että hiuksesi sillä aikaa -kuiva­vat",
sanoi Leona nostaen keittouunin
päällä pari ruoka-astiaa .pöydälle.
Tim oli tavallisesti raisun puhelias
tultuaan-.päivän retkiltään. Nyt. hän
oli vaiti,-eikä. Leona puhua halunnut­kaan.
Hän mietti, yhäkin mietti outoa
ratkaisua Timin .asiassa. - Hän asetti
rappuspenkln keskelle keittiön lattiaa,
haki tukanleikkuuseen tarvittavat kapi­neet
pöydän laidalle pyyhkeen päälle ja
meni kamariin istumaan, katsellen ääne­ti
Timin syöntiä.
Äänetön sääli kohosi Leonan rintaan
tuota osatonta lasta kohtaan. Hän
sääli kaikkia lapsia, työläisvanhempien
lapsia, jotka joutuvat syyttään kärsi­mään
riistojärjfStelmän puitteissa. M i ­ten
elämä olisikaan toisenlaista, kun se
olisi turvattu ja kun ei kansaa narrat­taisi
epätoivoiseen ponnisteluun muka
toivossa, että kun jaksat yrittää, koit­taa
parempaa sinulle. Niin, tuo narraus
se ajaa epätoivoisiin tuloksiin, puuttee­seen,
riitaan ja perheiden hajoamiseen.
Kukapa syyttäisi itseään. Moititaan
toista umpimähkään aivan riitaan saak­ka.
Lapset saai'at kärsiä kodittomuut­ta,
missään he eivät ole haluttuja.
Tim oli herttainen lapsi. Leona oli
kiintynyt häneen yhä enemmän ja tunsi
jo esimakua eron ikävästä.
Niska oli jo ajeltu, korvalliset leikat­tu
ja Leona napsi keskltukkaa koko ly­hyeksi.
Kun Leona kosketti kammalla
Timin päälaella hiljattain poikien jymä-kässä
hänen hankkim.aansa vielä arka.a
arpea, pääsi Timiltä: ''Äthsl" aivan ou­dolla
äänellä. Samassa alkoi Leona it­keä.
Hänen njyhkyttäessään kysyi,
Tim:.-
"Isoäiti, onko tämä niin paha?"
" E i se pahaa ole eikä h>vääkään",
sanoi Leona. "Itken vain sltä^ kun mi­nun
tulee sinua ikävä."
"Jos ei isä.tulekaan hakemaan . . .
ei tänään", arveli neuvoton Tim.
"•Kylfö hä-n tulee, kun niin sanoi - , .
Sinun tukkasi näyttää .nyt k Ä o hyvil- .
ta, Jlcndbän nyt nukkumaan, että jak­sat
ajaa pitkin matkan kotiin, Kjaikki
Vi
«4. ti !|
' ' 1,1 ' H'''