Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 9, 1946

              Sivu 2 L A U A N T A I N A , M A A L I S K U T J i N 9 PÄIVÄNÄ 1946
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
PubUshed and printed by the Vapaus
l:>ikblishine Company Limited, 100-102
mm Street West, Sudbury, Ontario.
iacgteteted at the Post Office Dept^
Oitawä, as second class matter:
> Tilaushinnat:
1 vk. . . • • ;$2.00
• 6• klc. 1.10
8 kk. .60 ^
_ Yhdysvaltoihin:
>«aiimeen "Ja'annalle-ulkomaille:
1 vk. . . . . . . . r ..$3.00
0 kk. •«....•..•...•«.*....-l.iS5 '
Liekki ^lllnfistj^ ijökalsen viikon lau«
antaiha 'f2-sivuiseha, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloll-
»A.
. Asiamiehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
T>^täkää asiämiesvälineitä Jo tä­nään.
TLMOmrSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta Ja
kerralta. Alin Ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 3mnä
50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
klltoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen. '
Kaikki LiekDle tarkoite<ut, maksu^
oBöilu&set-ömöstetfesva kustäfiiäjiih nl-meoö-:.
Vapauf ^blishtj^gv>G!pmpa?3yv-
Ltmited.
\Kustö,ntöja ^-Jä painaja: Vapaus Pub-"
Itshing Company Limited, 100-102 Elm
ötreet West, Sudbmy, Ontario
^^öiniittaja -A. -Päiviö.
.'Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
'
mmm
LIEKKI
P.O. Box 69 Sudbury, Ont.
Toimituksen kulmasta
''A'v/ se voidaan sanoa", näkee u-sein
sanomalekdissä, kun on^ithe so­tasalaisuuksista,
joita ei sodan aika^
na voitu julkaista. Samaa voisimme
mekin sanoa Liekin 10-vuotisnitme-rosta,
vaikkakaan sen suhteen ei ole
olemassa mitään salaisuuksia. Mutta
kititenkin nyt vasta voi paremmin
k-Jsitellä muutamia asioita, varsinkin
puutteellisuuksia, mitä mainitussa
numerossa ilmeni — ja hyvistä puo­lista
ei liene varaa puhua ollenkaan,
sillä tokkopa niitä siinä on olemassa­kaan.
Ensiksi ryhtyi allekirjoittanut val­mistamaan
toista osaa ja sen jälkeen
valmistettiin kaikki muut osat ja
vasta ensimmäinen osa viimeksi. Al­ku
oli ensin hankala siksi, kun alle­kirjoittanut
ei ollut yhtään "kuusal-la"
minkälaisia tähän numeroon aja­tellut
kirjoitukset olivat, mitä aihet­ta
ne käsittelivät jne.
Suurimman probleemin tuotti kui­tenkin
se, että paperitilanne ei anta­nut
myöten julkaista enempää kuin
viisi osaa — ja hätinä senkin. Ter­vehdyksiä
oli paljon samoinkuin kir-juffuksiakin.
A'y/ tuli kysymykseen
Se,, etfä miten saada viiteen osaan
mahtamaan kaikki ktisillä oleva tä­hän
erikoisnumeroon -aiottu inateriaa-ti.
Tekstin julkaisemista neljäisä' en­sin
valmistetussa vsassa tuli välttää
ftiahdoUisimman paljon,'että sai kaik­ki
tervehdykset rahtuinaan. Tarkas­ti
laskien ja ^punniten saatiin kuitett-kin
kaikki muu 'Materiaali mahtu­maan,,
paitsi Arvo lAndeteaUin kir­joittama
piika runo, mikä ikäväk­semme
täytyi^ siirtää seuraavaan, eli
tähän numeroon. Kuinakin oli varat­tu,
mutta jos niifil olisi julkaistu, oli-,
si jotain muuta tärkeämpää jäänyt
pois, joten ainakin yhtenä huonona
J>uolcna on mainittava se, että 10-
vuotisnumeromme on hyviii^ kuva-köyhä,
kuten tukijamme ovat havain­neet.
Lisäksi täytyi tehdä muitakin uh­rauksia.
Täytyi jättää pois kaksi
vakituista jatkokertomusta. Ystävien
pakinat. Taide- ja kulttuurisivu, sekä
Kuvittelen tätä Ikirjoittaessani, et­tä
minölla «n k f e i l t a v e r i a , öm
näni Ja^,$)ää!ii, :^sä,^t^
päällä uilikoani, vaan -oinaa "päänup­piani.
N i i n , päässäni •gn äjatulksia ja ai­heita
miin .paljon, etten tiedä edes
määrääkään, hiellä ne kieihuvät ja
pyörivät. . K u n saan aikaa, toaen k y ­nän
ja paperia, i^tunile-nipipäikäilleni
keittiön pöydän pää|hän. Olisi tuos­sa
*'istuTnaruUTOassa'' ikirjoituspöyta-k
i n , «mutta tässä keittiön pöydällä
kyhäyksen! L i e k k i i n synt>-vät — ijos
syntwät ja se johtuu siitä, kuinka
yhtä poikaa (eikö iparemmin ak­kaa?)
olemme, nimittäin oma imi-näni,
pääni ja minä itse. Täima tu­lee
'nyt -päästäni^ omafmiliäni: saa
katsoa päältä.
Kyllähän tämä kirjoitus kävisi
laatuun, mutta aljatukset t^tovat
kulkea hiin nurinkurisina, että niitä
on vaikea panna paperille''siten, että
lukijatkin ymmärtäisivät jotain. On
minulle käynyt n i i n k i n hullusti, että
kun oOen saanut kirjoituksen val­miiksi
ja lukenut sen ja pääni ja
minä itsekin tuumaamme, että se on
O.K. riiin oma rninäni sanookin sää­littä:
*'Tuo nyt on yhtä sotkua ja
vähän muutakin . . Yksi, kaksi,
paperi on palljprj^ j a 5entää stouviin.
•Päässäni takoo. .No,-, siinä 'se. taas
o l i . Puolustan itseäni j a moitin, !lsan
en voinut ajatuksiani oikein tulkita.
N i i n , siinäpä se onkin. Olen huo­mannut,
että oppia kaikessa tarvi­taan.
Yksinpä kirjoitustaitokin u-nohtuu,
jos ei joskus kirjoittele ija
ellei L i e k k i tulisi. Kovin ytksinäisiä
ja harmaita olisivat talviset päivät,
ellei L i e k k i vaJhteTua toisi.
Näin talvella on enemmän aikaa
kirjoittaa. Sattuma, jos tänne kuh
"Kapteenin pojat'*. A^äin saatiin 60-
sivuinen juhlanumero lukijain käsiin.
Luonnollisesti tämä juhlanumero
olisi muodostunut paremmaksi, jos'
Päiviö olisi voinut sen itse valmistaa,
sillä hän Junsi tarkemmin kaiken nu­meroa
varten olleen materiaalin ja-hänellä
ehkj oli parempi suunnitelma
kirjoituksiin ja'muuhun nähden, mut­ta
kaikille tunnettu ikävä tapahtuma
ei sallinut hänen valmistaa juhlanu­meroamme
loppuun saakka. Onhan
selvää, että mikä hyvänsä työ kärsii
siitä, kun toinen henkilö, eikä se, jo­ka
työn on suunnitellut, joutuu työn
puolivälistä lopettamaan. Mutta a-siaa
ei voida nyt auttaa.
'Allekirjoittanut on -huomannut yh-dän
ikävän kommelluksen toisessa
sassa sivulla No. 20, kertomuksessa
"Xadezha Duröva, eli kasakkatyttö*\
Kahdeksannessa kappaleessa alusta
päin on jäänyt kaksi riviä pois. Mai­nitun
kappaleen alun pitäisi kiiulua
näin: '*Kasakkarykmentii, joka oli si­joitettu
Sarapouliin, joisa Nadezhan
perhe asui, lähti etelärajalle. Silloin
oli vuosi 1806 , . . " jne.
Mahdollisesiiön sattunut muitakin
^kommelluksia, joita allekirjoittanut
ci olo» httomannut. Jos jotain pahaa
sekaannusta oh tapahtunut, niin ke-hoitan
lukijain sHtU huomattttamaan
ja yrUHääh kötjata -—vaikkakin pe-rästäpäin.
— J.W.S.
^'Xyt otan kynän käteeni jä alan
-kirjoittaan v . Näinhän se eritis-
^ajani' rakkauskirje a l k o i , . jMujta ^tar-,.^
-köitukseiii ' d ollut k^ätär •-rakkaus­kirjettä,
vaan puhella vuodenajoista
ja siitä, kuinka itse^i^essäni ver­taan
niitä v i i k o n päiviin^ '
, Aiotan nyt keväästä, joka «ii
niinkuin lauantai — nuorille nimit-
^täin —täynnä odotusta j a jännitys­tä,
aivankuin se lupaisi jotain suur­ta
j a selittämätöntä.
Kesä on sunnuntai. Jännitys,'mi­kä
oli^ rinnassa lauantaina, on nyt
poissa. Sunnuntaista nautitaan k y l ­lä
-täydeUisesti, mutta siellä toisessa
päässä häämöttää 'pitkä ja musta
"maanantai, joka"-oh'^sfksy:^^ • Silloin'
tun-tuti. -saavuttamattomalta^ 'Vevat
. ihänulLlksineen - - äivän sampTn kuin"
maanantaina on, lauantain viehkeys
kuin Unta vain.
Toiset arkiset viikonpäivät ovat
;kuin pitkä j a kylmä talvi ilman mi­tään
haaveilua, todellisuutta vain.
Näin minusta tuntui nuorena,
•mutta nyt vanhana olen huomannut
toisin. K u l l a k i n vuodenajalla on su­runsa
j a ilonsa, samoin viJkon päivil­läkin.
Mutta keväästä sittenkin p i ­dän
kuolemaani saakka enimmän ja
niinpä toivotankin k a i k i l l e L i e k i n ys­täville
ja. toimittajalle hauskaa ke-vätiä!^
^
' L I E K I N YSTÄVÄ.
kaan osaa. Mutta Liekki osaa k u i ­tenkin
— on osannut jo kaksi vuot­ta
j a uskallan sanoa pitäiväni huolen,
'että se osaa edelleenkin.
Tuntematon vuositaival on edessä
j a siitä 'Sirpa-serkkumme niin kau^
niisti kirjoittikin. Toivon vain, et­tet
turhaan niitä tinoja valanut, vaan
saat loistovaunun. Sitten aijat tän­ne
British Columbiaan, josta niin
paljon pidit. Muistathan sitten käy­dä
minuakin tervehtimässä k u n tulet.
Viime reissullasi o^et ma^tkustanut
tästä sivu. Olisinpa tiennyt tulla
portaalle edes kättä heiluttamaan.
Sinä aikana juuri täppyelin sääskien,
kanssa, sillä tämä paDkka on oikein
k u u l u niistä.
U l l a l l e täytyy valitella, • että oli
se ikävää, kun se jörö-jukka pilasi
heti lähtiessä ilonne erinenkuin j u ­naan
pääsitte. — Mutta eiköhän täs­sä
olekin jo kerraksi.
SALOM.A.
— oOo
Ihretmia...
On kukka yksi, joka ei kukkaan
puhkea, mutta joka silti kasvullaan
kauniisti kukoistaa ja josta hyvin
paljon pidetään ja se kukka on —
unelma.
Se 'kasvaa ja kaunistuu tuuheaksi
pensaaksi. Hennot lehvät kuin höy-fhenuntuvat
joka puolelta sen var­joon
peittävät. Yksinäisyydessä, u-sein
kamarin hämyisessä nilrkassa se
leposijansa löytää. Kenties se siellä
unelmoi keväästä, joka ei sille kos­kaan
kukkivana koita — kai sen,
unelmoiva nimikin on siksi sille an­nettu
. . .
njrtiiseläTtiässä löytyy tnyös p a l pn
ihtnisiä, jotka unelman tavoin saat-
Nuorilla puheen­vuoro
Vastauksena Liekissä helmit. 9
prnä olleeseen Isoäidin kirjoitukseen
'Muaa-.a l l e k i r j o i t t a n u t sanoa, että
on; sikökönaan epäoikeudenmukaista
häneft tiiömita: niin kovasti meidän
v^l^j^iiiyksiänmie j a antaa uHcopa&.
-käkunnilie sellainen käsitys, ettei
- m f e i d ä n - t i u ö f s a a mtr
' itään^aikaan.
^ Mainitakse^ni vaiii muutamia saavu
tuksiä,; mitä IpaJkkakuntamme nuori­so
on saahut ''afkaan, on puiden ja
p u s i k o n puihdistaiminen pallokentän
te*kemistä j a muuta ur^heilua vaxten;
ns. " K l u b i h a a l i " on luettava nuoriso­liikkeen
aikaansaamaksi ja badmin-tonia
sekä "baskettipalloa" ovat siel­lä
nuoret pelanneet.. Englanninkieli­siä
näytelmiä on esitetty .niin paikal­lisesti
. k u i n ulkopaikkakunnillakin.
N>ikyäänikin' voimisteluseuramme on
hyvässä .^menos3ac j a - ^harjoittelee par^
haillaan . rnnostuks^enr-.valliiessa feng..
lantihkiMistä^ näytelmää. • Seuran ta­holta
on suunniteltu karnevaaleja,
useita näytelmiä esitettäväksi paik­kakunnalla
ja ulkopaikkakunnilla,
tenniskenttää ja keilarataa.
iNyt voisi ky.syä Isoäidiltä, että mi­ten
on mahdollista, k i i n häneltä ovat
jääneet nämä saavutukset huomaa­matta
kaiken kiireensäkin keskellä?
Rohkaisun asemesta meihin nuo­r
i in on kohdistettu ankara arvostelu,
mutta kaikesta päättäen rohkaisun
antaminen ei 'olekaan tarpeellista
n i in innostuneelle nuorisolle kuin
Sointulässa on, sillä me errime mis­sään
tapauksessa lannistu! Isoäiti
tul€e varmaan näkemään, että mei­h
i n voi .'-luottaa mikäli vastuunalai­suudet
ovat kysymyksessä —
laiset j a kuinka suuret tahansa — jo­ten
sitä voi kokeilla.
Mitä taas tulee juopotteluun, josta
Isoäiti mainitsi, niin ei sen suhteen
näy tilanne olevan sen huonompi
täällä kuin muillakaan paikkakun­nilla.
Näyttää muuten ihmeellisel­tä,
kuinka turmelus nuorten keskuu­dessa
on täällä kehittynyt yhtä suu­reen
mittaan k u i n muuallakin, vaik­k
a meidän nuorisomime on kasvatettu
n i in mainioiden yhteiskuntaelämän
edistäjien keskuudessa kuin mistä
Isoäiti kerskuu.
Älfr.
tavat kuoreensa kääriytyä. He kär­sivät
ja kantavat kaipauksen kaihoa
sisrmmässään, L%elmöivat kenties e-lämänsä
keväästä, ollen kuitenkin it­sekin
varmoja siitä, että heidän elä­mänsä
ei voi syksystä kevääseen
vaOitua, että heidän kukintansa kul­tainen
ke\'ät on siirretty jonkun toi­sen
elämänradan kohdalle . . .
"Niin. — Ihmiselämässäkin saattaa
olla unelmia, j o t k a vain harvoin käy­tännössä
toteutuvat. Niitä on sinul­l
a ja niitä on minulla. Toteutuvat­ko
kauneinmiatkaan unelmamme, sen
tietää vain tulevaisuuden tai^-al
meille tiettäväksi osoittaa.
S. V.ALA.
MU
— Typeryydellä on aina kyllin ;'^
kä kieli oman kurkkunsa katkaisevti-seksi.
-oOo-
—jKukaaneiole rikas, jonka
not ovat tuloja suuremmat, eikä ku-koiM
\}le'köyhä,'jonka tulot ovat me­noja
fsuurenmat.