Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 9, 1946

              rruuRi
t £L (joinui (jaimzntaa
Eräänä sunnmtai-UtapaivänB v.
1944 kcsäilä pienen kalifornialaisen
los Gatosin kaupungin kprkeakpulun
konsertissa herätti kuomm
melkein kaikki San Franciscon kuu­luisimmat
musiikkiat^oste^jat x^ät
tilaisuudessa läsnä. •
Xat/punkflaisistattwtte^^^
että nämä kiiuluisätMusHkkiarvoste-
Ujat olivat ehkäsaa^e^MLosGcUo^
siin sen takia, kun^ -yf^^aitman
kuuluisimpia vitdun^oitiajia - r - Fe-hudi
Menuhin — täptän-kaupungin
kasvatti, oli tämän kohsi^in järjes­täjien
joukossa. Mutta jarvQsielijat
eivät olleet saapuneet tUäPSuuteen
Menuhinin takia yksistään, enempää
kuin koko kpnsertmkaanMkiaiffe
divd saapuneet'näkpt0m:;:ja kuitle-r
mdatt miestä, suurta mmi^l^dq^jok^
jo kerran UrrioiteHiihJJkuoUeeksi tat
aittakin pahoin riihjotukst. ^
KysyinyksessäMtvamieS^^^^^^^^
BaUer, .jonka: tukann^ • ja-iaasl-.tti- ..
hatmtmusUkiff.ys^s^tiinte^at:^ ^
mtana, joka-, saitti-^kiessi^ Miekudt .
- Me^tuhinin'kdnss^d'zliitf&ldfsien sota- i
joukoilk-inädilmdi^ "
. joka:, aina emntyyMientthifH^
rctdimsa.... ^ - ?
Tässä on hänenlia^inänsa,:joka
ttmtutu. uskomattomalta^^ tmttta • .joka
kujienkin on tosi. . c ; - ' ' " . : : - 7 ' : '
Kahdeksan vuotta - sitten^ eräätul
J^mnsa., Mutta ennenkuin h3n ehti voisiin natseihin, löydettiin BaUer
saada passia käteensä, sainhan iskun myrskyjoukkolaistcn kidutuskdmmi-viiden
miehen nyrkeistä samanaikai- osta.
sesti. Kun Mn makasi tiedottomana
kadulla, nostettiin hänet autoon ja
autot lähtivät.
Puolta tuntai myöhemmin oli pia­nisti
Baller erään Vienin ulkopuolel­la.
olevan talon kellarissa. Hän ei ol­lut
yksin. Samassa kellarissa oli toi­sia
miehiä sekä myöskin naisia —
vankeja, jotka valittivat ja huusivat
kun heitä piestiin. Veren haju tun­tui
hyvin voimakkaana kellarissa.
"Jaa^ sinä olet pianisti?" nauroi
eräs natseista.
"Olen. Mutta uniksi minua kohr
deltaan tällä tavoin?" Baller katsoi
mieheen verestävin silmin.
"Siksi, kun sinäi olet -juutalainen.
Me olemme kärsineet paljon teidän
juutalaisten tähden." He potkivat
Balleria vatsaan ja hän kaatui se-mertttilattiglle.
"Sinä olet siis-pianisti. Tietysti si­nä
soitai^Mendelshonia?"
Baller nyökkäsi. Hänen suunsa öU
niin.turvoksissa, etteihän voinut pu*
hua.^
Natsit puhuivat keskenään. "Etan
Hän oli vidä kenessä, mutta hä­nen
ystävänsä ja viorsiamensa eivät
tuiu'eneet häntä.
"tämä mies ei ole Adolf Baller**,
he sanoivat. "Me titnnemm^. Boile­rin
hänen käsistään, samistaan ja
kauniista kasvoistaan. Meille sanot­tiin
Boilerin olevan Jiengissa ja voi­van
hyvin. Tämä mies on kuolemai­sillaan.*'
"Fräulein", sanoi yksi natseista
miss Straussille, "tämä mies on Adolf
Baller. Tässä on hänen passinsa. Ot­takaa
hunet vastaan sellaisena kuin
hän on."
He veivät Boilerin, särkevin sydä­min.
Pian hänet vietiin. Budapestiin.
Kuuluisat, lääkärit pudistivat päi-tfi^.
Baller ehkä jää henkiin ja hän
voi ehkä säveltSJ, jos joku auttaa
häntä. Hän voi opettaa musiikkia,
mittta hohsertoida? Mahdotonta.
Kuukausia kuluir :
Junkin ajan kuluttua Adolf Baller
irj. Deäfl Jennings
"Vielä näet., sanoi hän vaitnol»
lecn. "Vielä näet , , "
• *" * • •
, Kuukaudet kuluivat.
Erääm pi:ivänä istui Adolf Baller
taas pianonsa ääressä. Tällä kertaa
hän ei hakannut pianon koskettimia
enää niin kovasti kuin ensin ja hätt
voi jo melkein soittaa oktaavin. Hä­nen
olkapäitään, kyyhärpäitälän ja
sormiaan pakotti kun hän oli lopetta­nut,
mttita hänen tunnelmansa oli ta­vattoman
korkea.
Sitten hän rupesi käyttämään
sähkökonetta käsiensä voinUstutta^
miseksi ja Edith hieroi hänen sormi­aan,
jotka olivat vielä liikkumatto­mat.
.Harjoitusta, kärsimystä ja e-nemmän
hierontaa/ Skaaloja ja soin­tuja.
Käsien puristamista nyrkkiin ja
taas auki. Oktaaveja . . . Sormien oi­kominen
ja koukistaminen lautaa
vasten antoi sormille vähitellen voi­maa.
Tällaista oli heidän elämänsä päi­vittäin,
viikottain ja kuukausittain.:
Viimein Edith ja Adolf lähtivät Bu-däpestistä
ainoana omaisuutenaan
vähän vaatteita, rohkeutensa ja hi­soittaa
juutaldsenMenddsohnin mu- ^'otnäMämhärii^^^^^ taasti parantuvat miehen kädet. He
siikkia. Mutta hän ei soita sitä ^nää ' ^^^^^'Mnenmorsiamensa hieroi hei- matkustivat uuteen maahan
koskaan, vai mitä?" lävaroen hänen sormiaan tuntikausia.
. Särkyneet. tuiU- kasvoivat kiinni toi-
He nostivat hihtet ylös lattialta ja - siinsa Ja Adolf itse hieroi sormiaan,
tyrkkäsivät hiinet kosteaa seinää vas- - yrittäen taivutdla niitä vähän kerrat-mdiskmm
aamuna, käveli Adolf . f^n. He •
Baller Vienin O&ppefätalon näyttä- dän käsivarsiaan pakotti. He pistivät Mutta vieläkään eivät lääkärit an-moUe.
Vienin Filharmoonisen Orkes- pdaviUa savukkeilla, hänen ihoaan taneet mitään toivoa,
terin harjoituksiin. . ja yksi heistä pisti kaksi sormeaan "Sormienne paranemisen toivo on
Hänet tunnettiin yhtenä Euroopan ^(^^(^"n silm^^ aivan turha", sanoivat he. "Teidän
jhoMktaavvhiymihpnannna^ ^4 p,iinannliisitiinnna . ,T Hfnänn MpHi pistetään peruttoan. Mutta siltikin on uskottava tämä tosiasia. On ole-soittanut
Vienissä monta kertaa ja
hän jo iloitsi lukuisten orkesterissa
olevien ystäviensä tapaamisesta.
Mutta tänä aamuna-suuri näyttämö
oli tyhjä ja hiljainen.
"Missä on orkesteri?** kysyi hän
ovenvartijalta.:. ^:
"Orkestenei ole,tääaä^*isatioi^e!r
simäUscna.. VQn ]para5ta-,,.että. tekin
«i^te-kotiinner Harjoituksia ei.ole,
^'m natsit ovat iääl^^t:'
perunaan.
. Adolf Boilerin ajettuneilla huulilla
karehti heikko hymy. Natsit ihmet-telivät,
kun tämä tyhmä olento ei
edes huutanut, eikä pyytänyt heitä
säästämään KJnen elämäänsä, koska
hän on hyvä juutalainen, joka osaa
soittaa Horst IVesselin laulua . . .
Viimein he iskivät hänet maahan.
Hän.makasi vatsallaan lattialla, eikä
voinut liikuttaa itseään. Hänen kä­tensä
olivat ojennettuina eteenpäin
"Täällä?".: BdleriH::sydän Juntui ja hänen voimakkaat, herkät sormen-jäätyvän..
< • sa^ nytkähtdivät aivan kuin unessa,
"Non ^ Vienissä. :T£idän on pa- likaisella lattialla. N<ttsit töUistdivät
'^^(i-metmä Miin. haitan Jiuin vielä hänen sormiaan ja niiden liikkeitä sa-
OH aikaa." ^ maila tavalla, kuin hatsellaan.kanaa,
Pianisti meni.iabs.ja.imi kV
faman kaupungin toisella puolella pidän ja äkkiä yksi heistä polkaisi
olevaan asuntoonsa, - missä hän astd saappaansa rautakoirolla noita itse-
^'^atusvankempiensa ja morsiamen- tiedottomasti liikkuvia herkkiä sor-
^'^ ^ith Straussin .kanssa: Edith inia. Toiset rupesivat tallaamaan
^[rauss oli tunnettu budapestUäinen Boilerin käsiä ja sormia — sormia,
'^'ulunsoittaja. Kaupungin käditt o- jotka 20 vuoden ajan divat niin voi-täy?
inä ihmisiä: ja koneita ja makkaina ja kauniina liikkuneet pia-
^^nen ohitseen kulkevien miesten non koskettimilla,
kasvot eivät suinkaan olleet ystävälVi- ^ Baller oli tiedotonna, hän d voinut
näköisd. Hän oU juuri päässyt liikuttaa mitään kohtaa ruumistaan,
^^untonsa portille kun kojme autoa Natsit tallasivat hänen käsiään kun-
^mestyi kadulle ja pysähtyi hänen nes ne muodostuivat muodottomiksi
<l^unionsa eteen. Viisi hiestä myrs- lihamöhkälciksi.
'^ymkkolaisten mävormuissa hyp- "Nyt, minun juutalainen ystäväm,
P-si yhdestä autosta ja tuli Boilerin koetapa nyt soittaa pianoasi", ilkkui
massa sellaista, mitä me lääkäritkään
emme voi parantaa."
Adolf Baller katseli epämuodostu­neita
käsiään. Hänen toisessa, näke­vässä
silmässään ei ilmennyt petty­myksen
häiventäkdän.
* • •
Ja niin tänä- maaliskuun sunnun­tain
iltapäivänä Adolf BaUer istui Los
Gatosin korkeakoulun juhlasalin
näyttämöllä. Edith istui katsomon
eturivissä ja hymyili. Yehudi Menu­hin,
Nola Menuhin ja musiikkiarvos­telijat
istuivat Edithin ympärillä
mtiun yleisön joukossa. Pieni kon­serttiyleisö
tunsi uuden, vapaan hen­gen
uudelleensyntymisen.
Salissa kuului kohahdus. Nyt Bal­ler
alkaa soittaa.
Mendelsohniako? Ei.
Bachia, Brahmsia, Beethoveniako?
Ei. Ensimmäiset lyönnit pianon -
koskettimille aloittivat laulun, jonka
Muistattehan Walewskin, viulun- jokainen vsasi. Laulu kaikui nHn voi-soittajan?"
sanoi hän. "Hih^ pako- -makkaana.ja kauniina, ettei yleisöstä
tetttin puhdistamaan Vienin katuja kukaan ollut koskaan kuuUut. sitä
veteen sekotetidla hapoUa. Natsit niin soitettavan. Miehen sydän jä ko-katsehvat
tyytyväisinä, kun nahka yi j^o olemus oli pianon koskeHimilla.
liha syöpyi hänen sormistaan. Mutta Vapaan kansakunnan-ihmiset marssi- •
Adolf Bdler ei antanut natsdlk sUä j,^; ^^^^^ Bdlerin parantuneissa .
' ' silmissä oli sellainen tuli ja hänen
uusissa sonnissaan sellainen voima,
ettei sitä koskaan unohdeta..
Muistatteko sen laulun?
. . vapauden maa ja urhojen ko­ti
. .
parantamisen varaa.
'^ihin olette menossa?rkysyi yk-
^' f^stscista.
"Mi„ "n nimeni on
. ^'"c välitä
Juutalainen?"
'"Olen. mutta .
nimestä. Oletteko
"Nop.
h:
BaJli
CfJsti autooni"
epäröi ja pisti kätensä tas-natsiraakalaistcn
johtaja.
Boilerin sormet eivät liikkuneet c-nää,
sillä nc eivät olleet cncä sormet,
vaan lihamöhkälcd.
Baller hymyili ja hänen päässJän
kiersi ajatus, että hänen täytyy kii-rtthtaa
kotiin, ehtiäkseen ajoissa sin­fonian
harjoituksiin . . .
Seuraavana aamuna, kun Puolan
ottaakseen esiin puolalaisen pääkonsuli oli vedonnut korkea-ar-
* * *
Eräänä naimisiinmenonsa jälkeise­nä
päivättä tuU Edith kotiin kävdyl-täun.
Hän pysähtyi äkkiä ovelle.
Hiljaisesta talosta kuului ääntä, mikä
muistutti sadepisaroiden putoamista
metallikatolle. Hän kiiruhti kauan
aikaa toimettomana olleeseen musiik­kihuoneeseen
ja pala nousi hänen
kurkkuunsa, nähdessään miehensä
lyövän sormillaan — aivankuin pie­nillä
vasaroilla — pianon kosketti­miin.
".idolfr
"Minä soitan ,rakasf" Kauan to­mun
peitossa olleet pianon kosketti­met
oli sivelty kirkkaiksi ja nc hohti­vat
puhtauttaan samalla tavalla kuin
Adolf Boilerin silmut. Adolf Baller
taisteli sormiensa kankeutta ja kipua
vasiaan ja hiki valui hänen otsaltaan.
Hän kosketti pianon koskettimia
niinkuin lapset tekevät opctcllcssaan
skaaloja ja hän sai aikaan ääniä, mitr
kä eivät tosin olleet musiikkia, mut­ta
nc kuitenkin tulkitsivat hänen tah- Aili Malm ja Tyyne Siilman luonnon
donvoimaansa. helmassa Sudburyssa käydessään.
lm
m
i i i
'^3 V T j ; -^
1
4^m