Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 5, 1945

              iCimaäan suomalaisten viikkolehti)
Publlsheid and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, lOO-lCQ
Elm StTeet West, Sudbury, Ontario.
Rfgistered at the Post Office Dept,.
Ottawa, <as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. .....................$2.00
6 kk. . . . . . . . . . . . . . . . . 1.10
S .k^* ••••••••«••**•••••••« «60
I ^ .YhdysvalM>ihin:
I 1 vk .$2.o0
Sni^m^lX Ja mjnialle ulkomafijte:
\ VK* ••«•••••••••«•••»*•••$3.00
l^ik*- • • • • • • * • • ••• • » • • • • • • • > • 5si«^5
i^amlehllle i»yömet#$»i 20 prose»r
.j?yy|#^ä asiamlesvIlto^itM jo
itysiliptja 40 senltti^ paljstdtuymit» ja
jkeryajfegi. AWn iJm<rit«ShJlltfiv^t>öQ. Ali»
tpaksu kuoMnil»«?Jli!ak§^a j^3.§0 ypöll
«O sentti^ jojfeaisfflfca i?H45|:oyÄrs3?Itä tsJ
Otiitoslftu^eeU?. i5rMfo|J5hi«n»t pyisyvistä
Ilmoituksista. TöapiJsUmlttaJien on
IShptettävä maksy etiik^teeo,
IC^Jkkl- ?4sklli§ : -tarkoitetut maksu- ^^^^M^W^^^S^^^Mmmmm. vaan IJtetti i o l
Keväästä ja
[a
Sairaita
Olen ollut huonossa voinnissa, jo­ten
kirjoituksiinkin on tahtonut tupa­ta
sellainen hapan sävy. Maailma
näyttää mustalta. Kävin sen yuoksi
lääkäriä puhuttelemassa ja kävi sel­ville,
että Sappikivitauti, joka Ola ol-iut
liki 30. vaotta impShduksissä, on
uusiintuaut.
Jääkä^«ifem t«twstwa, n iM
h e p ä j m i s s ^ hioivat käSbita
sujijrta v^eistU vasJaJdc^in niin raatele­va
» ÄölsesU,liuh! Mutta kun hei­dän
luoSsseen menin, niin eipä se lää­käriin
4J^ws öllöikaan vastannut si­tä
unikuvaa;" jojkein ystäväJlinea oh*
•jäyalloHti olemuksella heti luotta-
• mukseni. Eikä^ ruvennutkaan heti
e:lämässääi]i.
Sinne mennessä näkyi rakennettu­ja
ja rakenteilla olevia sotilaskoteja
ja maata raivattuna yhä uusille ra­kennuksille.
Varustaudutaan vastaan­ottamaan
niitä onnettomia, jotka ovat
uhranneet parhaan nuoruutensa ja
elämänsä kauniit -unelmat taistelurin- •
tamilia. Kunpa tulisi loppu sodasta!'
ISOÄITI.
^633:
i4miteö. . • -^^ -
I^ustantaj^ j£t painaja: Vapays Pub­lishing
Cpropany Linaited, l(H)ri03 Elm
iötreet West, Sudbury. jDntariP
, Toimittaja A. Päiviö
Liekkiin aijotut kirjoiti^kset ospi^
tettava: mm P.O. Bqx 69
Toukokuun 1 päivä. Vappu. Mer­killinen
päivä. Merkillisin kaikista
ihmiskunnan mtfistiin merkitsemistä
toukokiiun ensimviäisistä päivistä.
Asiat ovat vime päiviä kehitty­neet
aivan vyörypiqllä, suuret: tapah­tumat
seur<in;tieet toipefi tqis^^Qtt'
JJittolaiset, idän jä lännen armeijat
ovat yhtyneet Elben varrella — Pu-nieksi
kuukaudeksi laihtumaan ja nyt
..sitten pitäisi siliä, ajalla 30 paunaa
haihtua taivaan tuuliin. Parempi
puoliskonikin päivitteli, että johan
nyt,: kun -ori-emännän saanut pyyle­väksi,
niin ala nyt laihduttamaan,
hän kun on aina sanonut, että "köyh­tyä
saa, vaan ei laihtua". Mutta ei­pä
tässä muukaan nyt auta. Hiljak­seen
jiyt, toivon, että kun määrätyn
hedermäkuurin suoritan, niin_jos ei
tarvitsisikaan leikkuupöydälle men­nä^
Kävin Vancouverissa ollessani tus­kien
.talossapinvaliidieri kodissa,-kat­somassa
täälta-Spintulastia 'kotoisin
qlevaa Matti Kauppilaa, jt&a on ol­lut
siellä 15 vuotta. Oli oikein ter-yeellistä
nähdä, kuinka ihminen voi
tyytyväisenä ja iloisena kantaa sel-kustassa
•— Italian kampanja on lop­puvaiheessa
— Saksa ott jo ilmoitta­nut
antautuvansa läntisille liittolaisil­le
— Mussolinin 'päivät - ovat päätty­neet
— jne.ovat.sanomalehdet Mrto-nainen
armeija taisteleeBerliininkes- laisen kohtalon, että niin pitkän ajan
makaa toisten autettavana ja aina
vain liikuntakyiky menee huonom­maksi;
seitsemään vuoteen ei ole
ei;iää päässyt edes rullatuoliin. Hän
sanoi syövänsä vain kuin kissa, suul-nect.
Ja nyt viimeksi, juuri tämtn ]aan ottaa ruoan. Jakun hänon ko-merkiUisen
päivän iltana, tiedotti ra- ^a hikemaan,^ niin koukkupäisellä ke-dio,
että itse pääpaholainen Hitler on pjHä, teppi hampaitten välissä, sanoi
kuollttt. Mutta kun Hitler on kuollut vetävänsä kirjan pöydältä ja sillä hän
ja tehnyt jos mitä niin monta kertaa, kääntelee kirjan lehtiä. Mutta har-niin
tätäkin tietoa täytyy epäillä niin voin Jiäkee tervettä ihmistä niin hy-kaum
kun se tarkemmin sditet.ään ja vätuulista, aina natirahtelee, ei .vaii-vahvlsietaan.
ta. Hän on siellä tullut uskonnolli-
MitUa vaikkapa tämäkin Hitlerin seksi ja se antaa hauelle voimaa ja
kitolema.olisi vielä jollakin tarkoituk- lohdutusta, Mrs. Lempi Myrtti käy
sella liikkeelle laskettu huhu, niin hä- siellä ja tuo häiielle kirjalHsuutta, vie-nennliyttäpiöltä
katoamisensa hetket den toisia pois. Lempillä on hyvä sy-ovat
lähell<i ja Saksan kukistuminen dän :kai!kkia .kärsiviä kohtaan. Kuin-niin
varmi asia, että täta^päiiiää voi- k^ paljon lievitystä voisikaan tdidä
daan täydellä syyllä pitää voitonpäi- kun, .useampi muistaisi heitä käydä
väm Sekaisena vappuna se tullaan katsomassa ja .viemässä vaikutelmia
muistam/r,an. ulkoapäin.
Milä kaikkea,.mi^.q^loiia,ja tun- Aivarx Matin vieressä istui toinen
icit^ tähän päivq^än liittyy, on turha su^omalaiijen sairas rullatuolissa har-yrit^
män. muutamiUa .riveiUä ku- joKellen piirustusta; sanoivat hänel-vata.-
OJcmmc, ikäänkuin kaaoksen lä, olevan siihen taipumusta. Joita-vallassa
ja kynä kieltäytyy jatkamas- kin sairaita istui ulkona rullatuoleis-ta.
Tumtevme vain, että minä hetke- sa katsellen kadun vilinää, vaikka oli
nä tqhflusa vaimnie odottaa sitä rat- niin kylmä tuuli. -Käytiin myös kat-kaisevaa
maista, joka lopettaa Euroo- somassa heidän työhuonettaan^ Eräs
pan sodan jännityksen, ja sittcfi alkaa mies kirjoitteli koneella. Siellä oli
suuri ja aikaa vievä selvittely. — AP. myöskin kahdet kangaspuut, vaan ci
• ollut ketään kutomassa.
R A I X V RUTERIN piirin kaatu- Ajattelin, että kyllä ovat silti on-neiden
sotilaiden muistoksi on huhtik. nellisia ne sairaat, joita hoidetaan ko-
25 päivänä istutettu Ontarion valta­tie
Xo, 71 :n varrelle Fort Francesis-la
länteen päin 75 Ij^musta.
tona, silloinkan voi aina pyytää jo­tain
omaisiltaan. Tuntuu niin rak­kaudettomalta
tällaisissa yleisissä
• laitoksissa, eiväthän sairaanhöitajat-
MOSKOVAN radio ilmoitti äsket- kaan voi olla aina auttamassa. Kyllä
täm huumorisesti, että Neuvostolii* pitäisi niiden jotika voivat käydä hei­ton
tankit 'Berliinis^ "rikkovat lot- tä katsomassa, ne- hetket olisivat var-l
e ä s i i b*i&emiesäädöJcsiä'\ jnaan valopiikktsja heidän niskaassa
'Ei ole vielä kovirikaari pitkä aika
siitä kun yllätyskekkerit olivat tunte­mattomia
meikäläisten keskuudessa.
Lähes kymmenen vuotta sitten niitä
alettiin meidän perukalla pitää. Yllä­tyksen
hyväksi kerääjät olivat siiloin
'ihmisteii mielestä vain kerjäläisiä,
jotka kei^jäsivät apua, useassakin ta­pauksessa
sellaisille henkilöille-'jotka
tulivat hyvin toimeen ilman - toisten
apua. Ne ihmiset, jotka eivät tuh­lanneet
aikaansa ja varojansa min­kään
seuran tai osaston eteen, antoi­vat
täyden kannatuksen tälle hom­malle,
sillä hekin kaipasivat jotain
vaihtelua ja virkistystä. Toisenlais­ta
on nyt. Keräyksiä pidetään nyt
jonakin ystävyyden osoituksena, eikä
avustuksena, ja useimmiten ostetaan
jokin säilyvä lahjaesine.' Keräyksiin
osallistuvat melkein_ kaikki ihmiset.
Sillä ajalla kun Suomalainen Järjestö
pii laklkautettuna yhtyivät järjestön
jäsenetkin', kannattamaan yllätyksiä.
•Näiltä keräyksillä muuten ön se kum­mallinen*
ominaisuus, että kerääjät
pääsevät "kuusalle" ketkä ovat .viha­mielisiä
sille henkilölle jolle kerätään.
Kun esim. isällerii kerättiin syntymä-päiväyllättäjäisiä,
niin,eräs naapurin
emäntä sanoi kerääjälle, että ei ole ra­haa,
vaikka jokainen tietää että hä­nellä
sitä on enempi kuin sukan sää­reen
mahtuu. Ja 'sitten kun kerättiin
toiselle ihmiselle, niin jopa löytyi
emännältä rahaa.
Oma mielipiteeni näistä kemuista
juuri näinä päivinä on, että sotanäyt­tämöillä
olevien miestemme ja maa­ilman
miljoonien, sodan johdosta kär­simään
jputuneiden, puutteessa ja nä­lässä
olevien vuoksi, eivät rahamme
nyt oikeastaan joutaisi yllätyskekke-reihin,
paitsi siinä tapauksessa jos y l ­lätettävänä
on kaatuneen sotilaan
omaiset f tai palannut sotilas, -hilloin
yllättäjäiset toimivat ikäänkuin mo­raalin,
nostattajana.
Usein ilmenee yllättäjäisissä aivan
liian paljon puutteellisuiiksia. Meille
kun tulivat yllättämään, niin kärsin
niistä koko- illan. Ei olleet valot kun­nossa,
ei ollut hakattuja polttq^uita,
ei ollut istuimia-vieraille, jot^kut vie­lä
huomauttivat siitä, että miilun -nii­tä
biisi pitänyt Bdirimata. 'Mitta
mistäs-mina tiiBSih että vieraita-tulee. •
Yllätyksen jäpjestäjieh pitäisi ko­koontua
jonkun kerran ja katsoa että
tilaisuudesta muodostuu ehjä. 'Hyvä
ja s<^iva ohjelma rikastuttaisi tällai­sia
tilaisuuksia. Tanssia sopii myös,
jos tiedetään että talon-väki siitä pi­tää.
Raittiutta pitäisi myös noudat­taa,
ettei-syntyisiinitään ikävää räh-jäystä.
Tärkein seikka ehkä kuiten­kin
on se, että tilaisuus pysyy salas­sa
asianomaisilta. Usein on sattunut
niin, että joku ystävä tai "koiranleu­ka"
on käynyt vaikkapa kautta ran­tain
ilmoittamassa, ja niin ollen on y l -
latläjäisistä päanautinto pois.
SENJA.
^ Se ikävä, joka miniia aina keväisin
tuppaa vaivaamaan, on hivuttavaa
lajia tautia myös, Keväthän on ru-jiojen
ja lirinäin aikaa. K iin olen
taas k ^ lailla alkanut kai-va.
ta suuriin virtiihin. Sydän on le-votQn
ja ikävissä pitää kaivaa esille
menneitä 'keväitä.
Suoraan puhuen eihän ne menneet
Jtev^ät seniummerapi^^ kuin tä­mäkään,
vaanniideri lÄyistöissa [ep^^^^^
joskus' levoton sydän ja hymyilee kai-homielisesti,
ja syntyy runo.
, Missä .viivyt, di armaani?
r^äi^i Myliät jo käsikkäiii.
Tfile/ Tulithan ennenkin.
Ihna^keväitjä f uivillaan
suff sai sydämein kaihoomccn.
Moni lukija on kai joskus simoin
•tuntenutikaihon tumieLmaa muistaes­saan
entisiä keväitä. Suomen keväi­ltä,
-jolloin.- valkenee; y ö : j a palaavat
-mu!*Hölin-tuset täyttävät metsät sä­velillään.
jPuhkeevan lehden tuo­neen
tuoksun tunnen selvästi. Tun­nen
kuinka ruisrääkkä ottaa osaa yh­teiseen
riemuun. Vaan mitäs tuosta.
Ei auta valittaa. Olen kuin kivi. jo­ta
olosuhteet ovat vyöryttäneet pai­kasta
toiseen. Kivi, joka ^ei sanima-loitunut
kotoiselle pihalle valkeavar-tisen
koivun .alle. Joka halusi pois,
iauas pois, samantekevää iiiinne.
Pois miksi?:Kenties siksi, että sitten
osaa paremmin antaa arvon lapsuus­kodin,
rauhalle,, että selvemmin muis­taa
keväiset äänet. Ei täällä sam­makon
laulu voi tyydyttää kevätlin­tujen
laulun kaipuutani. Se on kai
luontoni vika. että.vallan hullaaannun
ja voin loppumattomasti nauttia pu­naisesta,
iltataivaasta, sinisestä vedes­tä
ja vihreästä maasta, jota vielä täy­dentää,
lintujen laulu — jota samaa
toirien ihminen katselee ja kuuntelee
vallan vauhkoilematta, tuumien vain,
jos jotain , tuumii: "Ilta se taas on,
nukkumaan pitäisi mennä." Mutta
minä
Illan kauneutta katson,
melkein halkea hidlu rinta.
Mikä\ mikä multa onkaan
Onnenmaahan pääsyn hinta? . . .
ULLA.
Huuna tenturi silmä-
• •
maarana
Yhdysvaltain Kansallinen neuvon-antokomitea
lentokoneiden kehitystä
varten kokoontui äsikettäin Waldorf
Astoria hotellissa New Yorkissa ja
tässä tilaisuudessa lahjoitettiin kah­deksas
vuotuinen palkinto lentoko-neittenkehHtäraisen
alalla toimiville.
Tällä-kertaa on suurimman huomion
esineenä lentokone, ijoka voi lentää
2,ÖÖÖ^i^iHa • tunnissa ja lentää 100
'-mäifin-kbrkecidessä. $25,000 palkin­ko-''
anhetUih nyt 'iNälional Sciences
5*tiön palveluksessar oleville keksi­jöille,
jotka ovat yhdessä kehittäneet
ja saavuttaneet suurimmat tulokset
mainitunlaisen lentokoneen keksimi­sessä.
Jos todella voitaisiin tuollainen len­tokone
4cehit tää, niin sehän merkitsisi
sitä, että esim. quebeciläinen voisi
pistäytyä Vancouverissa tahi toron-tolainen
Lontoossa päivällisillä. Toi­sin
sanoen, matkojen pituus ei mer­kitsisi
enää mitään.
S.^KSOFONI on saanut nimensä
keksijäni mukaan, joka oli Adolph
Sai.