Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 25, 1942

              Sivu 4 LAirANT.WrA, HEINÄKUl^^ 25 PÄIVÄNÄ
Mm^U' n:
f-^A» .
te**".!
Tr' *
^1
qv- f- i
i i i
%f il "Il
-S.
Jatkoa
'Ylävaltiosta. Hän puhai niin
kauniisti, ei tällaista suurkaupungin
murretta. Hän usein vieraili luona­ni
kun odotti sinua ja senkin jälkeen
kun sinä saavuit. Hän tuli ihanam­maksi
ja voimakkaammaksi. Köirta
kun hän oli lakannut sinua imettä­mästä,
vaati isäsi että hän tulisi hän­tä
auttamaan ravintolassaan."
"Niin, Isä Dominic kertoi minulle
siitä."
"Vaan hän ei kertonut sinulle kaik­kia!
" Sävyinen Hilma Nordquist k i i -
. hoittui. -Kiika kiiiiribn nainen ta­hansa
olisi jättänyt hänet. Äitisi oli
siisti, sivistyn)rt tyttö, ja vaikkapa oli­kin
tehnyt erehdyksiä, niin kuiten­kaan
isäsi ei olisi saanut häneltä vaa­tia,
että hän joka vieraalle antaisi
itsensä. E i , kohta sellaisen ehdotuk­sen
kuultuaan äitisi jätti Luigi Batti-nellin."
"Ja minut myöskin."
•'Niin, vaan kohta kun hän oli saa­nut
paikan, tuli hän sinua hakemaan.
Vähän epäilin, olisiko hän voinut si­nua
palkallaan elättää, sillä ei näin
suuressa kaupungissa eläietä lasta
kymppisenttikaupan palkalla, vaan
hänellä oli pyhä aikointis koettaa.
Luigi Battinelli peloitteli hänet het­keksi
pois uhkaamalla, että jos hän
koettaisi sinua lain ja oikeudi^n kaut­ta
saada, niin hänet pantaisiin ojeri-.
nuslaitokseen, koska hänellä oli todis­teita
että äitisi muka oli ollut huono
nainen. Selkään ei äitiäsi olisi es- r
tähyt, vään tulit kiiHkiitauäista sai^'
raaksi. Sinut vietiin sairaalaan. Isäsi
lahjoi lääkärin, joka äidillesi vakuutti
että olit kuollut. Kun hän pyysi näh-
K i r ; . L M L A LARSON
dä ruumistasi, hänelle sanottiin että
se ei ollut mahdollista, koska siitä
voisi saada tartunnan."
'•Eikö hän koskaan saanut tietää
totuutta?"
" E i . Hän tuli luokseni ja itki ja
sanoi jättävänsä kaupungin. Luulta­vasti
hän meni kotiinsa ylävaltiossa.
t ä l l ä paikkakunnalla ei silloin asu­nut
ihimsiä niin tiheästi kuin nyky­ään.
Hämmästyin nähdessäni sinut
kadulla. sajraaJastat^^ jälkeen» -Se*
rafiina kiireesti vei sinut sisälle. Sa­mana
iltana Luigi Battinelli tuli luok­seni
ja sanoi minulle, että jos koskaan
antasin äitisi tietää että olit elossa,
niin hän toimittaisi Walterin ristikko­jen
taakse. Ja Walter oli niin nuori
en voinut hänestä todellakaan
huolta pitää, sUlä Peter oli jo silloin
sairaana ja hänen hoitonsa otti kaiken
vapaa-aikani. Ehkä tein väärin, vaan
Walter oli poikani.
västi vain, kunnes uudestaan näh-dään."
Miettivänä Celest:ine kiirehti ko­tiinsa.
Häh heräsi ktlin uneäta isän­sä
k5^yesää: "Saitko Ragnarin osoit­teen?"
'/
Celestihe tuijotti isäänsä, joka viik­siään
väänsi koreamäräksi ehheh ulos-menöaah.
"En", häh vateht^li kii­reesti,
"heidän lafvsuasa on k ä ^ ^ t ty
merdle. Mrs. Nordquist fei voinut
mimille osoitetta ahtaa — se oh val­tiollinen
salaisuus."
J.*Tjuo ^fka.pfifti
tulisesti. "Miksikä räulhah aikana pi­dettäisiin
sellaista ^lassa?"
"He
«*1E n yhtään tuomitse teitä, Mrs;
Nordquist. Tietysti ette olisi äitiä­ni
enää löytän3rtkääh. Vaan minä hä­net
löydän. Hyvästi, tiedän tarpeek­si
jo, että voin ryhtyä häntä etsimään.
Kun teidät näen seuraavan kerran,
ja lis^harih myöskin, olen jo löytä­nyt
äitini."
"Älä sellaiselle matkalle lähde,
l£^si raukka", rukoili Hilma Nord­quist,
"et tiedä mitä on'vastassa. Ja
ehkä isäsi tuottaa vaikeuksia, jos saa
tietoonsa^ että olen häirtkin paljon
pulmhut."
"En kerro hänelle sanaakaan. Hän
ei sää koskaan minulta tietää että olen
tällaisen ristiretken alkanut. Hy-kon
kuorin freskoilla ja perUsti Tur­kuun
1846 piirustuskoulun, maalasi
n. 30 alttaritaulua sekä m.m. "Pentti
Ly)rtinen lukee runojaan", "Kreetta
Haapasalo soittaa kanneltaan",
•'Väinämöisen laulun", "Porvoon val­tiopäivät"
ja "Valtiopäivien avajai­set
1863".
Fredrik Paciiis (1809—1891), vii­nikauppiaan
poika Saksasta, tuli ^ u -
luniekkana Tukholman hovisoitto-kuntaan,
siirtyi 1834 musiikihöjiehä-jalisi
Helsingin yliopistoon; Suomes­sa
häh tuli niusiikkielämän elvyttä­jäksi,
Sävelsi mm. kahtaatih 'iKiödit-toriiät"
XJudehkäarlepyyh tulip^össa
kärsineiden hyväksi, oopperan "Kaar­le*
Ittihinkaän metsästys" sekä
"Slaatiime-laulun" 1848, "Siiömeri
latiluh" jä "Sotiiaapojän".
Uho Cygnaeus (1«10-^1888),
"Suöthen kähsäköiiltlh isä", läähin-rläiastöhhöitajän
tuli "ylioi^i-laiksi
1827 ja Itiki 'jiaijiksi työsken­nellen
aluk^ Sitkah 'otella Ltioteis-
Amerikan rannikolla ja sitten Pieta­rissa,
tutki ulkomailla kansanopetus­ta
ja kirjoitti 18S7 "Hajanaisia miet­teitä
Shomeen aiotusta kansakoulus­ta",
tuli Jyväskylään perustetun se­minaarin
johtaJ£&si 1863 ja kansa­koulujen
ylitarkastajaksi 1870.
Yrjö .^likusti Wallin (1811—
1852), tutkimusmatkailija, tuli 1829
ylioppilaaksi, 1836 fil, kandidaatiksi,
1«39 fil. tohtoriksi, lähti 1843 Egyp­tiin,
teki 3 pitkää erämaanmatkaä
Niilille, Arabiaan, Palestiinaan, Syy­riaan,
Mesopotamiaan ja Persiaan,
kokien beduiinin salapuvussa kulkies-ssfan
täitä iiuimimpta seikkailuja, tun­keutuen
Mekkaan ja tehden samalla
mitä arvokkaimpia tieteellisiä tutki­muksia.
Ensimmäisenä eurooppalai­sena
Wällih vaelsi halki Pohjois-Ara­bian.
'Matias .Aleksanteri Castren (1813
—1852), kielimies ja tiitkimiisretkei-lijä,
papin poika, tuli Oulusta ylioppi­laaksi
1830, oli Venäjällä ja Siperias­sa
(Kiinan rajoilla saakka) tutkimus­matkoilla
7 Sruötta etsien SuOthen su-vhn
mtiinaisia asuinsijoja ja pani a-lulle
suomaL-ugrilaiäen iielentutki-mtikseh,
tiili Helsihgih yliopistoh en­simmäiseesi
siiömeh kielen jä kirjalli­suuden
protessöriksi 1851; kuoli mät-kafiasituksiin.
Sakari Toj^liUs (1«18^189&),
kirjaili^, harrasti jo koulu|>oikana
kyfcäilyU, m 1833 ylioppilaaksi,
1840 fil. kahdidaätiksi, 1847 fn. toh­toriksi,
oli "Helsingfors Tidnirigär"
lehden toimittajana 1842^0, kir­joitti
"Välskärin kertomuksia", "Tal-vi-
iltain tarinoita", "Lukemisia lap­sille",
«'Luonnonkirjan" ja "Maam-mekirjah"
y.m. Topelius nimitettiin
1854 historian pirofessQriksi ja häh
oli yliopiston rehtorina 1875^—78.
Waiiam Nylander (1822—1899),
kauppiaan poika, tuli fil. kandidaa­tiksi
1843, lääket. tohtoriksi 1847 ja
kasvitieteen professoriksi 1857, mat­kusti
maassa ristiin rästiin, julkaisi
n. 300 tutkimusta, eli loppuikänsä
Parisissa herättäen huomiota maail­man
etevimpänä jäkälien tuntijana,
joka esitti tieteelle tuhansia uusia jä­kälälajeja
ja jolle lähetettiin jäkäliä
maailman kaikilta ääriltä.
Jatkuu
he pelkäävät, että, koska
olehinie avustaneet. Britanniaa niin
paljon, nim meidän pääilenuhe koska
tahansa hyökätään."
"Mekö olemme auttaneet? Etkö
koskaan muista opetustani että Yh-dysvaltaih
juutalaiset ovat auttaneet,
eivätkä me." .
"Niin, niin, isä, aijran niin", vas­tasi
Celestine, edes kuuntelematta.
Hänellä olisi paljon tehtävää tulevan
viikon ajalla. Sanallakaan hän ei
saisi kenellekään hiiskua päätökses­tään,
ei edes työpaikassaan.
Celestinellä oli paljon miettimistä,
miten päästä lähtemään, ettei hänen
menoaan heti huomattaisi, sillä täti
Serafiina aina nuuski hänen jälkiään,
tuskin hän sai edes nukkUa rauhas­sa,
j a koska isällä kerran oli niin huo­no
käsitys naisista, ei ollut ihme,
ettei hänkään luottanut omaan tjrttä-reensä.
'
Celestine istui huoneessaan, punni- niin .paljon enemmän ihmisiä on työs-ten
päässään joka ainoan suunnitel- sä?" X.
mansa. Hyväilleri pientä, vanhaa "Älä suutu, älä suutu — sinä olet
päiväkirjaa, joka oli hänen ainoa to- aina puolustavinaan itseäsi, aivankuin
dellinen tieto äidistään, hän viimein jotakin vihollista vastaan. Etkö tiedä
että vanha isäsi on paras ystäväsi?
Ajattelen, että olet ainoastaan her­mostunut,
koska asiat kreivi Passa­menten
kanssa menivät niin huonos­ti.
Sinun iässäsi sinulla jo pitäisi ol­la
mies. Tarvitset sellaisen ettet jou-alaisessa
oh ollut tungos. Tiktaii.
Gelestme kävi linja-autö aseiX--
-Saatuaan tietää, että puohpäi^in ai
kaan auto lähti ylävaltiota päin haii
varasi itselleen istuimen väärällä n;
hiellä. Hyvä asia että hän sai palk
känsä pitää omanaan, se merkitsi että
häheUä oli jonkun verran rahoja suun.
nitehnansa perille vifeiniseksi. Xy|
hänfea täytyi äaäda pieni hiätkaläiik
ku, häipa, jökä ei hei-ättäisi iniiiäa
huoni&tä. j ä kuihka saada selfen
kotiin, siinä öli gdessä pulma. Kui­tenkin
häh säi tämänkin s&lvHetykä
Hän osti laukun dollarin kaupasta
ja astui kotipuolellaan \irtaa poij
ilmaradalta pari pysäkkiä aikaisem-min.
Tämän aseman läheisyydet
hän vuokrasi auton ja ajoi kotinsa
eteen, sillä tähän aikaan illasta naa­puriston
kadut olivat täynnä ihnusia
ja joku vanha koulutoveri varmaankin
olisi kysynyt mihinkä hän oli menos­sa.
Hän maksoi ajurin, kiirehti no- ^
pein askelin takaovelle ja siellä piiloit-ti
laukun vintin raj^usille. Kukaan
ei tässä hommassa huomannut mitään
ertiyistä, sillä olihan Luigi Battinellia
tyttärellä rahaa ajella vuokra-autois- *
sa niin paljon kuin halusi. Serafiina
ja Luigi olivat jo illallisella eivätkä
huomanneet tytön omituista käytöstä.
"Kylläpäs sinä myöhästyt joka il­ta",
huomautti isä h3rvänluontoisesti.
"Isä", Celestinen ääni oli hermostu­nut
ja närkästynyt, "enkö enää saa
hengittääkään ilman sinun ainaista
vditimista?"
"No, no, kun olet aina ollut niin
täsmällinen, niin se herättää huomio­ta,
kun kolrnena iltana perätysten
tulet paljon myöhemmin.
"Voinko sitä auttaa jos nyt.kaik' •
. kialla on paljon suurempi tungos, kutu „
vaipui !ineen.
Aamulla oli kiire mennä suureen
hehkivakuutuskonttoriin, jossa sadat
tytöt työskentelivät. Millään tavoin
ei Celestine antanut kehenkään tie­tää
mitä todella oli ajatuksissaan. Ko­mento
virastossa oli niin ankaraa, et- du väärille teille tuossa kevytmielises-tei
erityisen vahvoja ystävyyssiteitä sä amerikalaisessa seurassa/"
t3rttöjen välillä solmittu, joskus sen- "En seurustele kenenkään kanssa."
tään juoma-astian vieressä taikka pe- Celestine tutisi itsensä äärimmilleen
suhuöneessa oli vähäsen keskustelua, ärsytetyksi. -'Toiseksi, älä ajattele
varsinkin tyttöjen omien kansalli- että olen samanlainen kuin sinä —.
suuksien seassa, »vieläpä enemmän jos
olivat samasta naapuristosta. Myös­kin
päivällisturmeilla, joko yhtiön o-massa
ruokalassa tai ulkona rohdos­kaupoissa,
missä halvalla sai ostaa
voileivän tai jääkennaa, tulivat t3rtöt
aihoastaan himot aina mielessä. Mi­nä
joskus ajattelen muutakin.''
"Celestine!" Täti Serafiina oli kau­sissaan.
" A ^ a hänen olla—tietysti hänel­lä
on sydämellään paljon vaivaa siitä
tuntemaan toisensa. Miitta nyt, io^ kuh hän kadotti niin koeman ja nuo-mansa-
jälkeen, Celestine melkemväit- reii ja ylhäisen miehen kuin kreivi
ti jokaista, sillä hän tiesiV että ilmassa Passamenten. Parasta aikaa sentään
olisi tavallista enemmän . kyselyjä, katson hänelle toista miestä, joka olisi
mitenkä hän öli lomansa viettänyt, sopiva."
Suuhnitdmiehsa Hsäksi Celestine "Säästä vaivasi, isä, en halua ici
myöskin häpesi tytöille-kertoa, kuinka tään vanhoja^tuksia."
hän-oli saanut lomansa viettää vintin "Katson tarkkaan, tyttäreni, ja
puhdistuksessa. Hän vaipui ahkerasti lupaan, etten toimita sinulle miestä,
työhönsä. » joka on kolmeakymmentä viittä \'Uot-
Illalla hän ei ajanut suoraan kotiin- ta vanhempi, jos hän muuten vaan on
sa, vaan lainakirjastoon, missä hän sopiva ja kunnollinen.'
pyysi nähdä opaskirjoja ylävaltiosta.
Dante kuja - - Dante kuja — missä
Celestine oli hiljaisena lopun iltaa.
Kuultuaan että isänsä meni ulos ja
kaupungissa oli tuon niminen katu? että Serafiina juoksi naapuriin juoru-
Hänen eteensä tuotiin kirjat. Ensiksi ja puhumaan, hän kantoi laukkunsi
hän katsoi pienempiä kaupunkeja — varovaisesti huoneeseensa. Kiireesti
ei niissä sen Ämistä paikkaa ollut, hän kokosi muutamia tavaroitaan, ai-
Kaikesta suurimmassa sentään oli.
§iis nyt hän tiesi mihin mennä. Isä ja
Serafiina molemmat ihttietteMt niis­sä
hän oli aikansa viettänyt, vaan Ce­lestine
ainoastaan alitti, että maan-noastaan
kaikista yksinkertaisimmat
ja keveimmät hän voi mukaansa ot­taa.
Ikärää oli, että hän oli tuhlan­nut
niin paljon rahoja ai\'an sopimat­tomiin
ja liika heinöihin vaatteihin.