1948-12-04-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
He kulkivat ylös metsään jokivartta
p i t k in ja Nick kertoili ihanasta j^ärv^estäj
joka pn jonkun hinailin onatkan päässä.
HänUiäyttl paikan, m edellisenä
t^dvenä^a^ karhun. Hän
kertoili peurojen metsästyksestä j a hanhien
ampumisesta. Hän kertoi pesukarhusta,
joka oli itkenyt aivan äimislap-sen
tavoin kun hän oli mennyt sitä ansasta
ottamaan.
Paljon hän kertoili. Mutta vain Daw-son
niihin vastaili lyhyesti. Melva d
ollenkaan. Hän kulki heidän jälessään
j a oli oraissa ajatuksissaan. Silloin tällöin
hän pysähtyi ja antoi katseensa kul-keakauas
lumihuippuisille vuorille. Hänen
kasvonsa olivat surulliset ja hänen
silmissään kiilsi kosteus.
"Kuulehan, Dawson", alkoi Nick,
heidän pysähtyessä takaisin palatakseen.
"Olen muistellut Melyan eilisiltasia sanoja.
Hakea toveri itselleni, hän sanoi.
Mitenkähän jos yrittäisimme yhdessä?"
Dawson katsoi häneen pitkään.
"Se miellyttäisi minua, N i c k " , sanoi
hän. "Anna kuitenkin itsellesi pitem-mälti
ajatteluaikaa."
" E i . en tarvitse. Olen ajatellut sitä
yhtämittaa koko päivän, jo eilen illallakin,
heti kun Melvan kehoituksen kuul
i n . "
" N o , sitten — " sanoi Dawson ja hänen
äänensä o l i poikamaisen innostunut.
Melva kääntyi sanaa sanomatta ja
lähti kiirehtimään takaisin päin. Hänen
rintansa oli pakahtua sekavistaj kipeätä
tekevistä tunteista, joita hän tuskin itsekään
ymmärsi. Han tunsi olevansa hyljätty.
Hänet pitää saada tieltä pois^
HäBielle ei kerrota mitään! ^ Häntä. p i -
.detään Japsepa josta d i k u i s U l e oli kuin
huolta l , 0iisipaL häxT poika —' olisipa
hän poika, niin ei Nick noin vaan veisikään,
häneltä isää! Mutta hän oli tyttö
j a isä: kaipasi toiseidaista- seuraa kuin
hänen.
Rannassa, heidän valmistautuessa lähtemään,
kysyi Melva tukahtuneella, pienellä
äänellä:'
"Saanko tulla tällä pikkupaatilla, isä?
Tahtoisin soutaa takaisin."
"Se on pitkä matka, Melva."
" S i t t e n k i n — "
"Kuten tahdot. Souda ensin tuonne
alukseen.* Ja parempi että otat jotain
syömistä mukaasi."
Ei kulunut monta minuuttia kun isä
ja Nick olivat menneet pois näkyvistä.
Pian hävisivät aluksen nostattamat laineet
vuonon pinnalta. Lakkasi koneen
ääni kaikumasta vuorten rinteillä. Ja
kaikki oli hiljaista ja tyventä.
Pi^ni vene liukui keveästi pitkin vettä.
Tahdikkaasti nousivat ja laskivat valkoiset
airot.
Lähestyessään niemeä, joka estäisi näkemisen
vuonon perälle, antoi Melva
airojen levätä. Ep'^elvänä näkyi pieni
tumma mökki. Kallion IcAkareet erottautuivat
vaalearfiarmaana kasana. Ei
merkkiäkään KaUiokasvbista. Mutta
siellä ne olivat, varmoina, liikahtämatto-mina
. . . N i i n paljon vartioimista oli
niillä 1^.,.^
Mitä oli tapahtunut tässä vuonossa?
löylytän, j a heti paikalla sitä paitsi. Et
pääse käsistäni. Mitä pidät tästä? Hän
iski nyrkillään ilmaan, — entä tästä ja
tästä? Tuntuiko se, mitä?
Sitten hän jälleen lysähti tuoliinsa ja
oli tajuttomana monta minuuttia.
Jonkin ajan kuluttua hän ^alkoi muistella,
miten oli keksinyt teeskennellä
halvaantunutta pelastuakseen viranomaisten
käsistä. — Minua he eivät saa.
Se konna ansaitsi, minkä sai.
Nyt alkoi lääkkeen vaikutus loppua.
Jones heräsi. - Lääkäri kertoi hänelle,
mitä hän oli unitilassa sanonut. Jones
lyyhistyi ja alkoi nyyhkyttää. Sen jälkeen
härvteki täyden tunnustuksen.
Eräs nuori chicagolainen nuorukainen
suoritti muutama vuosi sitten ryöstön.
Hän kieltäytyi kuitenkin jyrkästi tunnustamasta
tekoaan. Hän oli niin itsevarma,
että suostui ottamaan sodium
pentotalia, kun poliisit ehdottivat sitä.
Mutta tapahtui, niin kuin viranomaiset
olivat odottaneet. Xuori rikollinen
tunnusti, miten oli suorittanut ryöstön
ja saman tien monta muutakin tekemäänsä
rikosta, joista häntä ei edes
epäilty. "
.^merikass^ ci rikollista saa ilman hänen
omaa suiastumustaan käsitelFä tällaisilla
lääkeaineilla. Se on vastoin l a kia.
Suomessa ei sitä ole koskaan käytettykään,
mutta tehokasta se ilmeisesti on.
Eri asia sitten on miter: se sopii yleiseen
oikeustajuun.
Miten tehokasta sodium pcntotal on?
Sing-Singin vankilan lääkäri, tohtori
Ralph S. Bannay, joka on maailman cte-vimpiä
rikospsykologeja, on sitä mielt.'i,
eitä lääke pystyy murtamaan "millaisen
rikollisen v.istu.stuskyvyn tahansa, ellei
tämän fysiikka satu olemaan sellainen,
ettei seerumi ollenkaan vaikuta. Epäonnistumisiahan,
on tietysti sattunut,
mutta useimmiten täniii lääke tarjoaa
pettämättömän ja tehokkaan keinon r i kostutkimuksissa.
Esimerkiksi jös sj-y-tetty
teeskentelee mielisairasta.
Mutta hypnoottisilla lääkkeillä on hyvin
suuri merkitys rikostutkimuksen ulkopuolellakin.
Ne ovat osoittautuneet
erinomaisiksi apukeinoiksi määriteltäessä,
mitä hoitokeinoja potilas itse asiassa
tarvitsee.
* • *
Esimerkiksi muistin menetys on tuollainen
epämääräinen sairaus. Potilas
on tilin kyllästynyt itseensä ja ongelmiinsa,
että on kirjaimellisesti päättänyt
paeta omasta minuudestaan. Tällaista
tapausta on edustanut muun muassa eräs
16-vuotias tyttö, joka sairaalaan tuotaessa
ei muistanut edes omaa nfmeään.
Perusteellisen vuodelevoin jälkeen annettiin
hänelle sodium pentotalia ja seurauksena
oli, että hän kertoi järk5^tävän
kokemuksensa. Hän tunnusti, että hänen
vanhempansa rankaisivat häntä
kohtuuttomasti-ja että myös eräs opettaja
kohteli häntä hyvin epäoikeudenmukaisesti.
Kertomuksensa aikana hän
useaan kertaan mainitsi erään naapurikaupungin
ja useita paikkoja sieltä. O-tettiin
yhteys viranomaisiin ja muutaman
tunnin kuluttua oli tytön äiti sairaalassa.
Tyttö tunsi äitinsä ja oli k i i tollinen
sekä jälleennäkemisestä että
muistinsa palaamisesta.
Syyt, jotka olivat aiheuttaneet muistin^
menetyksen, eivät kuitenkaan olleet vie-
1^ selvitetyt, mutta sodium pentotal oli
osoittanut oikean tien jatkuvalle hoidolle.
On todettu, että tällä tavalla voidaan
parantaa vain sellaisia sairauksia, joitten
juuret eivät ole kovin kaukana menneisyydessä.
Äkkinäiset hermojärky-tykset
voivat aih^u^taa ilman mitään
erikoisoireita halvaantumista, mykkyyttä,
eliniellisiä häiriötiloja ja niin edelleen.
Tähän saakka ovat psykiatriset hoitotoimenpiteet
tällaisissa tapauksissa olleet
sekä kalliita että aikaa vaativia.
Saattaa kestää vuoden tai parikin, ennen
kuin potilas saadaan puhumaan
niistä vaikeuksista, jotka painavat häntä.
Nykyisin voidaan tällaisen narkoosin
avulla siiHstää sekä aikaa että rahaa,
sillä 'totuuden seerumilla' ixiästään nopeasti
sairauden alkulähteille.
Mitä tietäisirat kertoa nuo KaUiokas-
Jos hän voisi kysyä isältä . . . Mutta
häneen öli kasvanut vastenmielisyys k y selemiseen,
ei pitäyt sellaisesta, ttän
sanoisi ilman kyselyjä, kun olisi sanottavaa,'
j ä kun aika koitti. Melva ymmärsi
sen, mutta sittenkin se loukkasi
häntä että nam piti ollal Se aiheutti
vieraan tunnelihan i ^ ö . ja häöen Välille.
Hän jatkoi soutanöstäan. .
Tunnin kulultua häii nosti taas airot
vedestä ja söi e^räänsä. Hän älköi. olla
pahoillaan että jäi. toisista. Lepolah-della
ei ollut erikoisempaa viehätystä hänelle^
Se oli nyt vain tavallinen vuono,
joita hän' oli nähnyt paljon. Keskipäivän
aurinko paahtoi hänen harteitaan ja
päätään.^ Ranteilta lensivät paarmat
ja purivat hänen kasvojaan ja käsivar-siaan.
Vuosia hän oli kaivannut päästä juuri
näin tänne soutelemaan. Koskaan ei
isällä ollut aikaa viipyä. Isä ei ollut
tahtonut viipyä . . Pettyneenä hän oli
aamuisin kuunnellut koneen ääntä ja
katsellut isän lähtöön valmistelua, tuntenut
miten alus kääntyi vuonon suuta
kohden, miten-sitten alkoi valtameren
nousu ja lasku . . . Taas oltiin matkalla,
eikä oltu käyty vuonossa soutelemassa!
>
Nyt oltiin vihdoinkin toteutettu hänen
toiveensa. Nyt oli tutkittu vuono!
Kostein silmin katsoi Melva rantamille,
ja alkoi taas soutaa.
Nick oli kannella häntä vastassa, kun
hän vihdoin saapui perille. Hän otti
köyden jä kiinnitti sen aluksen laitaan.
"Isäsi nukkuu. Tule minun hyttiini,
olen pitänyt sinulle ruokaa lämpimänä,
Melva."^
" E i minun ole nälkä."
"Juo edes kuppi kahvia."
" E i , kiitos, N i c k ."
Nick katsoi häneen terävästi ja tarttui'
hänen käsivarteensa.
"Kuulehan Melva, sinun ei saa olla
noin! Isäsi tarkoittaa vain h3rvää, usko
minua! Kaikki oli hänelle hyvin tuttua
. . . mökki, kallio, koko seutu. Hyvin
tuttua, sen huomasin. Mutta hän ei
tahtonut sitä ilmaista. Hänellä on syynsä.
Mutta luota häneen, Melva —. M i tä
sinä näit siellä toisella puolen jokea^'
"Mitä sinä föysit?"
Melva kuivasi kielellään huuliaan.
"Näkikö isäkin minut siellä?" kysyi
hän kuiskaamalla.
" E i . E i hän nähnyt."
"Löysin äitini hautakiven, N i c k ."
Nickin käsivarsi kiertyi hänen harteit-tensa
ympärille.
"Tule sittenkin juomaan kuppi kahvia,
Melva", sanoi hän, "sinä tarvitset
sen. Tule!"
Melva seurasi häntä hyttiin^: pyyhkien
hihaansa kyyneleitään. Nickin hellä
ääni ja lohduttava käsivarsi saivat tiukan
tunteen hänen rinnastaan sulamaan.
Hän joi äänetönnä ensimmäisen kupillisen.
Ojentaessaan tyhjää kuppia
Nickille hän hyniyili ja sanoi: " E n tiedä
. . . ehkä se on hyvä että isä tulee talveksi
smun kanssasi. Saa juoda kunnon
kahvia — «luutteeksi."
"Sinä et pitänyt meidän suunnitelmasta?
'm Melva katsoi häneen epäröiden.
"Kyllä muten — mutta jään niin yksin,^
Isä pitää sinusta hirveen paljon,
N i c k . "
"Mutta sinä olet hänen koko elämänsä,
M e l v a ! " Nick laski täytetyn kahvikupin
hänen eteensä. "Hän tahtoo sinulle
sitä mikä sinulle on parasta. Ei
hän tahdo erota sinusta, enempää kuin
sinä hänestä. Mutta hän näkee että niin
täytyy! Mitä aiot rvhtyä tekemään,
Melva?"
" E n tiedä. Saada työ — ehkä kaupasta,
ehkä kannuttimosta, ehkä ravintolasta
— jostain — ja sitten mennä
naimisiin kun väsyn työhön. Niin tytöt
yleensä kuuluvat tekevän,"
* ' E i sinua ^ näytä kovin innos
van ajättis", naurahti Nick.
Maya huokasi vastaukseksi
naurahti toistamiseen.
: ^Parempi mennä nukkumaan, :M,
sanoi hän sittei^. "Päätimme ]
matkaan' yötä vasten. Tuuli tjyt
Melva lepäsi kapeassa vuotee;
Imimiiiäten^lsaii hengitystä
fiitfeHenCäiköi väsymys voittaa häi
. iuni ip^ainöi sHmaluomia. Hän oli
vinään Nickin iloisena kulkevan j
heinämaan mokille päin, kantamu
kiselukoita selässään, ja isän il(
tervehti\^n häntä mökin ovelta,
heinäsorsia pyrähti lentoon jokivai
Sitten oli kaikkialla syvää, rauh;
hiljakuutta. Kalliokasvot yhä k
vat länteen päin, mutta nyt niillä l
ti hymy . . . '
^ III
Oli marraskuu. Synkän harn
taivaasta putosi vettä kuin kaatai
Melva seisoi ikkunan ääressä pie
ravintolassa. Hän katseli kujan t(
puolen olevan ränsistyneen rakenn
seinää. Hiukan ' kääntämällä k
taan puoleen tai toiseen olisi hän n
-meren, tai metsän, joista hän piti
nää hän inhosi. Se ahdisti häntä
tukehdutti häntä. Se oli ränsistyi
ruma, ja aivan tarpeeton, koska ko!
kennus oli luhistumäisillaan. Jo<
ahkera käsi löytynyt, olisi sen joi
hävittää* pois. Tyhjä tila tuossa
ollut kauniimpi katseltava. Mutt
ka välitti silmäiu-uuasta, kun vaii
salle sai ruokaa riittävästi. ..
Seinä inasennutti hänen mielent
sa. Mutta sittenkin hän sitä l
kuin uhalig,. Ehkä se oli kaukaa 1
vertaus, mutta hänestä tuntui, ett
nässä ja hänen elämässä oli verratt
Ilotonta, synkkää ja hyljättyä oli 1
molempien olemassaolo. Yhtä
olisi menty päivästä toiseen ilman
kin.
Miten häntä kyllästytti kaikki.'
Sitten syyskuun oli hän palveliu
kukylän ja ympäristö n kalav3siei
söä, hoitaen neljää ruokapöyl
myyden tiskin takaa tupakkaa, ma!
jääkermaa ja virvokejuomia. ^
päivät olivat hiljaisia j a aika kä^
kaksi. Mutta viikon lopulla oli el
Höyrylaiva teki lauantaisin viera
kaupungista päin, tuoden tuomi
Silloin olivat kalastajatkin kaikk
nassa. Oli kiirettä ja touhua, i
tappelua! Juotiin ja syötiin, nau
ja itkettiin. Sekaisin kaikkea sit:i
on elämää.
Se pursusi pieneen ravintolaank
tiaanilapset tulivat raha kourass
nän alusta märkänä ja silmät pala
tamaan makeata. Kylän nuoret \
tyiv^t seurustelemaan pöytien yn
le. • Juopuneet kalastajat laahasi'
sensä tiskiä nojaamaan ja tavoittel
käsillään ja l i k a i s i l l a sukkcluuk
Melvaa . . , •
Paljon oli elämää, mutta se o
tuttua että Melva ei nähnyf suii
kea. Hän kaipasi isän seuraa, i
ja meren puhdasta ja vainaata ek
Isä oli sanonut: "Pidä huoli iu
Melva-tyttöni. Minä luotan sinu
dä sflmäsi auki ja ajatuk.sosi a\
Elämä tarjoaa sinulle paljon, jol^
cä. Mutta se myös vaatii sinun
maan paljon. Se vaatii sinua ym
maan . .
Tyhjää puhetta! Miten i - i
sanoa? Elämä oli harmaata. M '
tapahtunut. Mitään ci vai<iiit
märtämään!
Ovi avautui hiljaa hiincn tai
ja hän kiiäntyi.
Pieni, leveänaamaincn ini>'i^"
tuli sisään. Hänellä ci ollut hat
takkia. Sade oli piessyt h;inot 1
räkii. Hänen tummasta tukastn
l u i vesi hänen otsalleen ja alx'^
Hän pyyhki hihaansa nenän :
SIVU 4 L A U . \ N T A I N A , J O U L I J K U U N 4 PÄFViViNÄ, 1948
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 4, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-12-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki481204 |
Description
| Title | 1948-12-04-04 |
| OCR text |
He kulkivat ylös metsään jokivartta
p i t k in ja Nick kertoili ihanasta j^ärv^estäj
joka pn jonkun hinailin onatkan päässä.
HänUiäyttl paikan, m edellisenä
t^dvenä^a^ karhun. Hän
kertoili peurojen metsästyksestä j a hanhien
ampumisesta. Hän kertoi pesukarhusta,
joka oli itkenyt aivan äimislap-sen
tavoin kun hän oli mennyt sitä ansasta
ottamaan.
Paljon hän kertoili. Mutta vain Daw-son
niihin vastaili lyhyesti. Melva d
ollenkaan. Hän kulki heidän jälessään
j a oli oraissa ajatuksissaan. Silloin tällöin
hän pysähtyi ja antoi katseensa kul-keakauas
lumihuippuisille vuorille. Hänen
kasvonsa olivat surulliset ja hänen
silmissään kiilsi kosteus.
"Kuulehan, Dawson", alkoi Nick,
heidän pysähtyessä takaisin palatakseen.
"Olen muistellut Melyan eilisiltasia sanoja.
Hakea toveri itselleni, hän sanoi.
Mitenkähän jos yrittäisimme yhdessä?"
Dawson katsoi häneen pitkään.
"Se miellyttäisi minua, N i c k " , sanoi
hän. "Anna kuitenkin itsellesi pitem-mälti
ajatteluaikaa."
" E i . en tarvitse. Olen ajatellut sitä
yhtämittaa koko päivän, jo eilen illallakin,
heti kun Melvan kehoituksen kuul
i n . "
" N o , sitten — " sanoi Dawson ja hänen
äänensä o l i poikamaisen innostunut.
Melva kääntyi sanaa sanomatta ja
lähti kiirehtimään takaisin päin. Hänen
rintansa oli pakahtua sekavistaj kipeätä
tekevistä tunteista, joita hän tuskin itsekään
ymmärsi. Han tunsi olevansa hyljätty.
Hänet pitää saada tieltä pois^
HäBielle ei kerrota mitään! ^ Häntä. p i -
.detään Japsepa josta d i k u i s U l e oli kuin
huolta l , 0iisipaL häxT poika —' olisipa
hän poika, niin ei Nick noin vaan veisikään,
häneltä isää! Mutta hän oli tyttö
j a isä: kaipasi toiseidaista- seuraa kuin
hänen.
Rannassa, heidän valmistautuessa lähtemään,
kysyi Melva tukahtuneella, pienellä
äänellä:'
"Saanko tulla tällä pikkupaatilla, isä?
Tahtoisin soutaa takaisin."
"Se on pitkä matka, Melva."
" S i t t e n k i n — "
"Kuten tahdot. Souda ensin tuonne
alukseen.* Ja parempi että otat jotain
syömistä mukaasi."
Ei kulunut monta minuuttia kun isä
ja Nick olivat menneet pois näkyvistä.
Pian hävisivät aluksen nostattamat laineet
vuonon pinnalta. Lakkasi koneen
ääni kaikumasta vuorten rinteillä. Ja
kaikki oli hiljaista ja tyventä.
Pi^ni vene liukui keveästi pitkin vettä.
Tahdikkaasti nousivat ja laskivat valkoiset
airot.
Lähestyessään niemeä, joka estäisi näkemisen
vuonon perälle, antoi Melva
airojen levätä. Ep'^elvänä näkyi pieni
tumma mökki. Kallion IcAkareet erottautuivat
vaalearfiarmaana kasana. Ei
merkkiäkään KaUiokasvbista. Mutta
siellä ne olivat, varmoina, liikahtämatto-mina
. . . N i i n paljon vartioimista oli
niillä 1^.,.^
Mitä oli tapahtunut tässä vuonossa?
löylytän, j a heti paikalla sitä paitsi. Et
pääse käsistäni. Mitä pidät tästä? Hän
iski nyrkillään ilmaan, — entä tästä ja
tästä? Tuntuiko se, mitä?
Sitten hän jälleen lysähti tuoliinsa ja
oli tajuttomana monta minuuttia.
Jonkin ajan kuluttua hän ^alkoi muistella,
miten oli keksinyt teeskennellä
halvaantunutta pelastuakseen viranomaisten
käsistä. — Minua he eivät saa.
Se konna ansaitsi, minkä sai.
Nyt alkoi lääkkeen vaikutus loppua.
Jones heräsi. - Lääkäri kertoi hänelle,
mitä hän oli unitilassa sanonut. Jones
lyyhistyi ja alkoi nyyhkyttää. Sen jälkeen
härvteki täyden tunnustuksen.
Eräs nuori chicagolainen nuorukainen
suoritti muutama vuosi sitten ryöstön.
Hän kieltäytyi kuitenkin jyrkästi tunnustamasta
tekoaan. Hän oli niin itsevarma,
että suostui ottamaan sodium
pentotalia, kun poliisit ehdottivat sitä.
Mutta tapahtui, niin kuin viranomaiset
olivat odottaneet. Xuori rikollinen
tunnusti, miten oli suorittanut ryöstön
ja saman tien monta muutakin tekemäänsä
rikosta, joista häntä ei edes
epäilty. "
.^merikass^ ci rikollista saa ilman hänen
omaa suiastumustaan käsitelFä tällaisilla
lääkeaineilla. Se on vastoin l a kia.
Suomessa ei sitä ole koskaan käytettykään,
mutta tehokasta se ilmeisesti on.
Eri asia sitten on miter: se sopii yleiseen
oikeustajuun.
Miten tehokasta sodium pcntotal on?
Sing-Singin vankilan lääkäri, tohtori
Ralph S. Bannay, joka on maailman cte-vimpiä
rikospsykologeja, on sitä mielt.'i,
eitä lääke pystyy murtamaan "millaisen
rikollisen v.istu.stuskyvyn tahansa, ellei
tämän fysiikka satu olemaan sellainen,
ettei seerumi ollenkaan vaikuta. Epäonnistumisiahan,
on tietysti sattunut,
mutta useimmiten täniii lääke tarjoaa
pettämättömän ja tehokkaan keinon r i kostutkimuksissa.
Esimerkiksi jös sj-y-tetty
teeskentelee mielisairasta.
Mutta hypnoottisilla lääkkeillä on hyvin
suuri merkitys rikostutkimuksen ulkopuolellakin.
Ne ovat osoittautuneet
erinomaisiksi apukeinoiksi määriteltäessä,
mitä hoitokeinoja potilas itse asiassa
tarvitsee.
* • *
Esimerkiksi muistin menetys on tuollainen
epämääräinen sairaus. Potilas
on tilin kyllästynyt itseensä ja ongelmiinsa,
että on kirjaimellisesti päättänyt
paeta omasta minuudestaan. Tällaista
tapausta on edustanut muun muassa eräs
16-vuotias tyttö, joka sairaalaan tuotaessa
ei muistanut edes omaa nfmeään.
Perusteellisen vuodelevoin jälkeen annettiin
hänelle sodium pentotalia ja seurauksena
oli, että hän kertoi järk5^tävän
kokemuksensa. Hän tunnusti, että hänen
vanhempansa rankaisivat häntä
kohtuuttomasti-ja että myös eräs opettaja
kohteli häntä hyvin epäoikeudenmukaisesti.
Kertomuksensa aikana hän
useaan kertaan mainitsi erään naapurikaupungin
ja useita paikkoja sieltä. O-tettiin
yhteys viranomaisiin ja muutaman
tunnin kuluttua oli tytön äiti sairaalassa.
Tyttö tunsi äitinsä ja oli k i i tollinen
sekä jälleennäkemisestä että
muistinsa palaamisesta.
Syyt, jotka olivat aiheuttaneet muistin^
menetyksen, eivät kuitenkaan olleet vie-
1^ selvitetyt, mutta sodium pentotal oli
osoittanut oikean tien jatkuvalle hoidolle.
On todettu, että tällä tavalla voidaan
parantaa vain sellaisia sairauksia, joitten
juuret eivät ole kovin kaukana menneisyydessä.
Äkkinäiset hermojärky-tykset
voivat aih^u^taa ilman mitään
erikoisoireita halvaantumista, mykkyyttä,
eliniellisiä häiriötiloja ja niin edelleen.
Tähän saakka ovat psykiatriset hoitotoimenpiteet
tällaisissa tapauksissa olleet
sekä kalliita että aikaa vaativia.
Saattaa kestää vuoden tai parikin, ennen
kuin potilas saadaan puhumaan
niistä vaikeuksista, jotka painavat häntä.
Nykyisin voidaan tällaisen narkoosin
avulla siiHstää sekä aikaa että rahaa,
sillä 'totuuden seerumilla' ixiästään nopeasti
sairauden alkulähteille.
Mitä tietäisirat kertoa nuo KaUiokas-
Jos hän voisi kysyä isältä . . . Mutta
häneen öli kasvanut vastenmielisyys k y selemiseen,
ei pitäyt sellaisesta, ttän
sanoisi ilman kyselyjä, kun olisi sanottavaa,'
j ä kun aika koitti. Melva ymmärsi
sen, mutta sittenkin se loukkasi
häntä että nam piti ollal Se aiheutti
vieraan tunnelihan i ^ ö . ja häöen Välille.
Hän jatkoi soutanöstäan. .
Tunnin kulultua häii nosti taas airot
vedestä ja söi e^räänsä. Hän älköi. olla
pahoillaan että jäi. toisista. Lepolah-della
ei ollut erikoisempaa viehätystä hänelle^
Se oli nyt vain tavallinen vuono,
joita hän' oli nähnyt paljon. Keskipäivän
aurinko paahtoi hänen harteitaan ja
päätään.^ Ranteilta lensivät paarmat
ja purivat hänen kasvojaan ja käsivar-siaan.
Vuosia hän oli kaivannut päästä juuri
näin tänne soutelemaan. Koskaan ei
isällä ollut aikaa viipyä. Isä ei ollut
tahtonut viipyä . . Pettyneenä hän oli
aamuisin kuunnellut koneen ääntä ja
katsellut isän lähtöön valmistelua, tuntenut
miten alus kääntyi vuonon suuta
kohden, miten-sitten alkoi valtameren
nousu ja lasku . . . Taas oltiin matkalla,
eikä oltu käyty vuonossa soutelemassa!
>
Nyt oltiin vihdoinkin toteutettu hänen
toiveensa. Nyt oli tutkittu vuono!
Kostein silmin katsoi Melva rantamille,
ja alkoi taas soutaa.
Nick oli kannella häntä vastassa, kun
hän vihdoin saapui perille. Hän otti
köyden jä kiinnitti sen aluksen laitaan.
"Isäsi nukkuu. Tule minun hyttiini,
olen pitänyt sinulle ruokaa lämpimänä,
Melva."^
" E i minun ole nälkä."
"Juo edes kuppi kahvia."
" E i , kiitos, N i c k ."
Nick katsoi häneen terävästi ja tarttui'
hänen käsivarteensa.
"Kuulehan Melva, sinun ei saa olla
noin! Isäsi tarkoittaa vain h3rvää, usko
minua! Kaikki oli hänelle hyvin tuttua
. . . mökki, kallio, koko seutu. Hyvin
tuttua, sen huomasin. Mutta hän ei
tahtonut sitä ilmaista. Hänellä on syynsä.
Mutta luota häneen, Melva —. M i tä
sinä näit siellä toisella puolen jokea^'
"Mitä sinä föysit?"
Melva kuivasi kielellään huuliaan.
"Näkikö isäkin minut siellä?" kysyi
hän kuiskaamalla.
" E i . E i hän nähnyt."
"Löysin äitini hautakiven, N i c k ."
Nickin käsivarsi kiertyi hänen harteit-tensa
ympärille.
"Tule sittenkin juomaan kuppi kahvia,
Melva", sanoi hän, "sinä tarvitset
sen. Tule!"
Melva seurasi häntä hyttiin^: pyyhkien
hihaansa kyyneleitään. Nickin hellä
ääni ja lohduttava käsivarsi saivat tiukan
tunteen hänen rinnastaan sulamaan.
Hän joi äänetönnä ensimmäisen kupillisen.
Ojentaessaan tyhjää kuppia
Nickille hän hyniyili ja sanoi: " E n tiedä
. . . ehkä se on hyvä että isä tulee talveksi
smun kanssasi. Saa juoda kunnon
kahvia — «luutteeksi."
"Sinä et pitänyt meidän suunnitelmasta?
'm Melva katsoi häneen epäröiden.
"Kyllä muten — mutta jään niin yksin,^
Isä pitää sinusta hirveen paljon,
N i c k . "
"Mutta sinä olet hänen koko elämänsä,
M e l v a ! " Nick laski täytetyn kahvikupin
hänen eteensä. "Hän tahtoo sinulle
sitä mikä sinulle on parasta. Ei
hän tahdo erota sinusta, enempää kuin
sinä hänestä. Mutta hän näkee että niin
täytyy! Mitä aiot rvhtyä tekemään,
Melva?"
" E n tiedä. Saada työ — ehkä kaupasta,
ehkä kannuttimosta, ehkä ravintolasta
— jostain — ja sitten mennä
naimisiin kun väsyn työhön. Niin tytöt
yleensä kuuluvat tekevän,"
* ' E i sinua ^ näytä kovin innos
van ajättis", naurahti Nick.
Maya huokasi vastaukseksi
naurahti toistamiseen.
: ^Parempi mennä nukkumaan, :M,
sanoi hän sittei^. "Päätimme ]
matkaan' yötä vasten. Tuuli tjyt
Melva lepäsi kapeassa vuotee;
Imimiiiäten^lsaii hengitystä
fiitfeHenCäiköi väsymys voittaa häi
. iuni ip^ainöi sHmaluomia. Hän oli
vinään Nickin iloisena kulkevan j
heinämaan mokille päin, kantamu
kiselukoita selässään, ja isän il(
tervehti\^n häntä mökin ovelta,
heinäsorsia pyrähti lentoon jokivai
Sitten oli kaikkialla syvää, rauh;
hiljakuutta. Kalliokasvot yhä k
vat länteen päin, mutta nyt niillä l
ti hymy . . . '
^ III
Oli marraskuu. Synkän harn
taivaasta putosi vettä kuin kaatai
Melva seisoi ikkunan ääressä pie
ravintolassa. Hän katseli kujan t(
puolen olevan ränsistyneen rakenn
seinää. Hiukan ' kääntämällä k
taan puoleen tai toiseen olisi hän n
-meren, tai metsän, joista hän piti
nää hän inhosi. Se ahdisti häntä
tukehdutti häntä. Se oli ränsistyi
ruma, ja aivan tarpeeton, koska ko!
kennus oli luhistumäisillaan. Jo<
ahkera käsi löytynyt, olisi sen joi
hävittää* pois. Tyhjä tila tuossa
ollut kauniimpi katseltava. Mutt
ka välitti silmäiu-uuasta, kun vaii
salle sai ruokaa riittävästi. ..
Seinä inasennutti hänen mielent
sa. Mutta sittenkin hän sitä l
kuin uhalig,. Ehkä se oli kaukaa 1
vertaus, mutta hänestä tuntui, ett
nässä ja hänen elämässä oli verratt
Ilotonta, synkkää ja hyljättyä oli 1
molempien olemassaolo. Yhtä
olisi menty päivästä toiseen ilman
kin.
Miten häntä kyllästytti kaikki.'
Sitten syyskuun oli hän palveliu
kukylän ja ympäristö n kalav3siei
söä, hoitaen neljää ruokapöyl
myyden tiskin takaa tupakkaa, ma!
jääkermaa ja virvokejuomia. ^
päivät olivat hiljaisia j a aika kä^
kaksi. Mutta viikon lopulla oli el
Höyrylaiva teki lauantaisin viera
kaupungista päin, tuoden tuomi
Silloin olivat kalastajatkin kaikk
nassa. Oli kiirettä ja touhua, i
tappelua! Juotiin ja syötiin, nau
ja itkettiin. Sekaisin kaikkea sit:i
on elämää.
Se pursusi pieneen ravintolaank
tiaanilapset tulivat raha kourass
nän alusta märkänä ja silmät pala
tamaan makeata. Kylän nuoret \
tyiv^t seurustelemaan pöytien yn
le. • Juopuneet kalastajat laahasi'
sensä tiskiä nojaamaan ja tavoittel
käsillään ja l i k a i s i l l a sukkcluuk
Melvaa . . , •
Paljon oli elämää, mutta se o
tuttua että Melva ei nähnyf suii
kea. Hän kaipasi isän seuraa, i
ja meren puhdasta ja vainaata ek
Isä oli sanonut: "Pidä huoli iu
Melva-tyttöni. Minä luotan sinu
dä sflmäsi auki ja ajatuk.sosi a\
Elämä tarjoaa sinulle paljon, jol^
cä. Mutta se myös vaatii sinun
maan paljon. Se vaatii sinua ym
maan . .
Tyhjää puhetta! Miten i - i
sanoa? Elämä oli harmaata. M '
tapahtunut. Mitään ci vai |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-12-04-04
