Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 11, 1937

              1S37 -
Vnsiu nmhtmia UmajäUiläisia
Ylläkuvattu lentokonetyypidyon^ sa^ on erikoiset laitteet, mitkä teke- suurempaa vaivaa merestä ilmaatt,
ifirkoitm Atlannin yW^j^^^ sen nousta ilman Kuvassa näkyvä kone on ollut juuri
mlen^liikenncttä^^artem^K^ . koelennotta, joka onnistui hyvin.
T^ANSSISALISSA^ oli tanssL par-
. haillaan käynnissä. Musiikki
pauhasi renku ttavana • tähtinä^ | ä kor- -
via- vihlovana pauhinana; i ^ r i t -•
puivat toistensa lomitse lattl^ia;,;
Martti Paatero oli- tuUut ttoisisa*-
L"sta ulos käytävään- hen^tämään
ulkoa,tulevaa raikasta ilmaa: tläntä>
tympäisi, sisältä kuuluva tanssimu­siikin
renkutus. Hän oli ilmeisesti
hennostuneella tuulella-. :
Yhtäkkiä hän terästää kuulöaan:
Oli kuulunut hätääntynyt; valittava^
huuto: '
— Päästäkää irtij roistol - .
Mistä, tämä kuuluu?
Martti nousee seisomaan-istuvasta
^staan. Samassa leaätäa"iliiiäa
jitäyä kirkaisu. -
Sen enempää asiaa harkitsanatta*
teti kiirehtii pitkin käytävää toi­seen
päähän ääntä kohdeii; Käytävä
öamdkoisen pimeä ja hän saa^Iami-
: Psroida vasten tuoleja penkkejä
^ i ^ i n pääsee m i n n e k ä Sitten
J^väiitellen alkaa eroittaahämä-
^änaisen ja miehen häiiisoni Häö
«ttä nainen koettaa tiMiipaytua
ftiiini^ käsivarsien ^otteest^i Mies
«J^iolfcea ja hellittämätön,
J^^rtti menee lähelle painaen mo-
Pia käsivaresta. Sinoiri kumpikin
huomattavasti.
Suokaa anteeksi, että häiritsen
teita.
, -^»»ei mitään, sanoo mies. Mut-
^Dainen kuiskaa hiljaa:^ '
Auttakaa minua!
^iBöin mies on jo kadönnulTkäytä-, _
T ^^'^en päähän poistuen siinä
ovesta.
Mi^jiÄ. Helakaltm
•Mikä teillä on hätänä? kysyy pettaessaan kertomuksensa.
Martti naiselta, joka on tarrautunut
fiänen^ käsivarteensa kiinni.
— Olen teille kiitollisuuden velassa,
hän sanoo.—^ Mutta itse asia on pit­kä'
juttu: Kertoisin sen teille, jos
on aikaa kuunnella. Menemme-k<
j saliin sidlä on vähän valoisampaa?
Martti hyökkäsi hyväksyvästi ja
he menivät salin perimmäiseen nurk­kaukseen,
jossa oli himmeä valaistus
ja siis mahdollisimman sopiva paikka
kahdenkeskiselle keskustelulle. Kti-kaan
ei kiinnittänyt heihin huomiota..
Musiikki pauhasi edelleenkin ja nuo­ret
tanssivat kiehuvana merenä suu­ressa
salissa.
Martti nyökkäsi hyväksyvästi ja
hyvin kaunis. Hänen kauniit, ruskeat
silmänsä katsoivat luottavaisesti hä­neen.
Esiteltyään itsensä toisilleen sai
Martti kuulla, että nainen on nimel­tään
Hillevi Laine.
Teillä on tod.ella ikävä valloitta­ja.
Tunnen tuon miehen. Hän ei ole
mikään taiteilija, vaan petkuttaja ja
konna,
Hillevin silmät laajenivat hämmäs­tyksestä.
• ' -
— 1^ siis tunnette hänet?
— Tunnen hyvinkin.
— Minä pelkään... Hillevi pai­nautui
arasti Marttia vasten.
— Jos annatte luvan, suojelen kyllä
teitä;
— KiitoSj mutta ettekö pdkaä jou­tuvanne
itse vaaraan minun takiani?
— Teen kaiken mielihyvin. Kyllä
herra \'aher on nyt satimessa.
— Näettekö tuolla vastapäisessä
pöydässä olevaa miestä? sanoi Hillevi
nyt kuiskaten. — Hän on hyvissä vä­leissä
Vaherin kanssa. He käyvät
usein meillä. Uskon, että he ovat
liitossa keskenään. ^
— Mikä heidän autonsa numero
on? kysyi Martti katsellen Hillevin
Tuo''miertuolla oli taiteilija osoittamaan pöytään. Miehellä oli
^palatessaan, että niiorisoseu^^^
^ « enää oikein Ottanut istiiak-
Ijj^^!*^^ niiden muis^e^^
^ JOita, tuo reissu oli sinne Jät.
Lisäksi Matti kirjoitti Ja ke-
^tUaainaan tyÖväenlehd«i.
^ * i n tällöin nuöriso^ran-j^^^
sseissa<,llessaahim€fi^
j _ ouut mm toverOUsta-ja mat-takia,
kaanatti. J ^ >
'^^t aidalle kuivumaäiiy V
Kaarlo Vaher, Isäni on ostanut-hä­neltä
tauluja paljonkin. En tiedä mil­lä
tavoin hän on päässyt isäni suo­sioon,
sillä hän kulkee hyvin usein
meillä. Itse en voi sietää koko mies-täT
Hän on minua kohtaan kovin
irrjarteieva ja huomaavainen. Inhoan
häntä, hänen koko olentoaan, hänen
inhoittavia, keltaisia kasvojaan, kaik­kea.
Isäni ei anna minun puhua moit-ti\^
sti hänestä, sillä hän tahtoisi, että
menisin hänen kanssaan naimisiin.
Hän kosikin Jo minua ja kun annoin
kieltävän vastauksen, uhkasi hän kos­taa
rninulle. Uskon, että hän voi
tehdä' mitä tahansa, sillä hän on häi­käilemätön
ja ahne rahoille. Minun
rahani tietysti houkuttelevat hanta.
Olisipa minulla edes äiti, joka puo­lustaisi
minua, mutta hänkin on kuol­lut
minun pienenä ollessani. En us­kalla^
kertoa isälle, että mies uhkasi
tehdä minulle pahaa. Äsken han pyy-ä
minua kanssaan tanssimaan ja yrit­ti
suudelM minua. Sitten minun olisi
pit^yt^memiä Ifinen kanssaari auto-lelulle:
Pelkään hirveästi, mita han
tekiee minulle. ,
Hillevillä oif kyyneleet silmissä lo-hyvin
istuva puku ja toisessa silmäsi
sä monokkeli. • ,
— Muistelen, että se olisi ,1395.
Martti merkitsi numeron muistiin;
— Saanko luvan saattaa teidät kor
tiin sitten myöhemmällä? Nyt mi­nun
on tehtävä hiukan havaintoja.
— Kyllä, kiitos, vastasi Hillevi hy­myillen.
Hillevin luokse tuli samassa joku
tuttava, ja he alkoivat vilkkaasti ju­tella
keskenään. Samaan aikaan nou­si
tuo epämiellyttävä mies vastapäi­sestä
pöydästä ja poistui. Martti
kuiskasi jotain Hilleville ja lähti
miehen jälkeen.
Tullessaan käytävään kuuli hän
kuiskutuksia ja supatusta. Äänet­tömästi
hän hiipi pitkin seinänviertä
lähemmäksi kuiskuttelijoita.
Siis huomenna illalla kello .yh­deksän
Laineella. Sinä tulet sinne au^
tolia, mmä menen jo edeltä päin Ja
tarjoan tohtori Laineelle myrkkyä
konjakissa. Sitten ryöstämme Hme-vin
ja viemme hänet majaamme, ku­ten
oli sovittukin: Ja y^onallamat­kustamme.
Muista ottaa taskuaseesr;
Sivu 5
Meidän täytyy toimia nopeasti, sillä
tuo Paatero on Vaarallinen mies;
Ryöstörahie ei onnistun^it tänä ilta-
.na, mutta huomenna illalla on mei­dän
yritettävä uudestaan. Jos ei Hil­levi
suostu muuten, niin... tiedät­hän?
Vähät minä tuosta tytöstä, ra­hat
tässä maailmassa määräävät;
Tyyty\'äisenä palasi Martti takai­sin
salaperäinen hymy suupielissään.
Hän meni Hillevin luokse, mutta Ih­meekseen
huomasi, ettei Hillevi ollut­kaan
enää pöydässä. Hetkisen kat­seltuaan
hän huomasikin Hillevin
tanssimassa. Kim tanssi loppui; toi
herra Hillevin paikalleen.
— Asiat ovat. lähteneet menemään
oikein, sanoi Martti hymyillen. —•
Olisi parasta JO poistua, ellei teitä ha--
vita täällä olo. -
— Minun puolestani voimme Jiyxrin
lähteä. Minusta ei ole täällä oUen^
kaan hauskaa.
Martti Paateron auto odotti ulkonat
ja he ajoivat keväisiä katuja tohtori
Laineen asuntoa kohden. Portilla hy:'»
västellessä sanoi Martti;
—^ .Älkää hämmästykö. Tiilen huo*
mennä illalla teille. Saanko tulla?
— Kyllä, tulkaa vain. Se sopii-mainiosti.
Mutta isäni ei ole kotona^
Hän lähti neljän päivän matkalle.
—Sitä suuremmalla syyllä tarvit­sette
suojelijaa.
Seuraavana iltana Martin ja Hille­vin
istt^sa kahden arkihuoneen ko^
dikkaassa hämärässä teetä juoden, soi:
ovikello,
~ Hillevi, mene avaamaan' ovi;
Minä mejien siksi aikaa verhon taaks&
piiltH)n, Älä ilmaise minun täällä-oloani,
vaikka mitä tapahtuisi.
— Mxitta mlstä> tiedät ketä siellä
on?
—• Sidlä on herra Vaher. Älä pelv
kää. Nyt he Joutuvat kiikkiin.
Hillevas rientää; pelokkain sydämin*
ovelle. Martti on sillä aikaa'mett»'
nyt läheisen verhon taakse.
— H^^vää iltaa. Onko tohtori koi-tona?
Hyvää iltaa. Ei ole, isä on mat­koilla.
•
A^aher näytti ilostuvan siitä asiasta»
vaikka hän koettikin sitä salata.
— S^nko tulia puhelemaan het­keksi
kanssanne?
— Kyllä, olkaa hjrvä.
He menivät saliin ja istuivat pöy­dän
viereen. Hillevi vastaili välinpi^
tämättömästi miehen kiihkeisiin ky*
symyksiin. Kellon lähetessä yhdek­sää;
kuiskasi mies kuumasti Hillevil-lei
— Rakastan teitä. Tuletteko omak­sui?--.;
• •
—^En/ Olen sen jo sanonut teifle
monta kertaa.
— Niinkö? Silloin en enää muuta
kertaa kysykään teiltä, karjui mtes^
Ei minun tunteillani leikitä. Te * tUr
lette.
Samassa tuli sisälle omilla avaimil­laan
hyvin puettu mies.
— Onko tämä viimeinen sananne, Hil­levi
neiti? kysyi mies vielä kerran;
— On, vastasi Hillevi kylmästi;
— Siiloin . . . neiti on hyvä ja» ba^»
kee päällysvaat?teet ylleen. Olipa ser
onni, että isänne ei ollut kotona, sillä'
me lähdemme n3rt. Oli hyvä, etteii
meidän tarvinnut tehdä ruumiitani
Vaher vaihtoi Jonkun sanan sisäl­le
tulleen midiea kanssa. Hillevi eli
liikahtanutkaan paikaltaan miesten,
käskystä huolimatta^
- — Nyt vaatteisiin, neiti, mdllä on
kiire. Ette t>saa aavistaakaan mirnie'
lähdette. Miitta oma on asianne;
Olisitte ollut viisasj Jos olisitte kuori*
neUnt neuvojani;
.— En lähde minnekään. Kuulette^