1944-04-01-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 6
LAtJANTAGCÄ, HUHTIKUP?v 1 PÄIVÄNÄ .1944
kyinmekä oli jättänyt"
heidän vanhimman poikansa luokalle,
aan hän Jahti äanettöinänä' pois tu--
yasta.^ ' 1 ^ ^ ÄenkT
käap^ridi öH w l ä -iiauraa"iivinrö^
niiti katsihapefikiltä»
Erkki on ne istuttanut^ paraskin taiteilija
muka!"
"Eiköhän olisi sittenkin kaikkein . , . ,
parasta", puuttui isä jälleen puhee- vaikka päästi Ioisakanpöjan,to^^
seen "että ensin todellakin hankkisH opettaja oli ampunut jänrksia riman
itsellesi jonkun ammattitaidon, joHa lupaa iänen metsästään, ja ^^^maan<
aina voit ansaita elaUik^i-Sittm kin oli ^opettajan koira^^inyts^^^
vasta'ryhtyisit jätkamaaij musiikki-^
opintojasi. Ei öle näet vielä myöhäistä
sittenkään! Olethan nuori. E i kä
vara koskaan venettä taadä.^ Eikö
olisi syytä äjateila:ttukan^tä a-i
J^him. Kun kerran isäKn hip^
tuolla tavalla ajattelemiaan,^ niin^ turha
siinä Oli vastaan pullikoida! Jälkeä-
isäri sanoissa ehdottomasti pii.
Se täytyi Tipuliii myöntää, vaikka
hyvin katkeralta järkipuhe tuntui.
Aivan väkismkin tahtoi itku päästä;
"Luen miksi tahdotte, mutta sen
jälkeen ette saa enää sitoa miniia",
myöntyi Tipuli.
Perhe oli nyt tyytyväinen. Tauno
aikoi isällisesti taputtaa pikku sisarensa
olkapäätä, mutta tämä väisti
tylysti. Ja väistäisitte vain tekin
häntä, joka monivuotisen'haaveienne
armotta todellisuuden terväsiveltimel-lä
mustaisi.
Perhe päätti yksimielisesti, etta Tipuli
suorittaisi alemman hallintotutkinnon.
Tauno ja isä lupasivat lu-kärahat.
Ainoastaan ensimtiiäinen
öä £ i -äripiili tuulla tuiito isa pari- jotain. Turtiainen en eilen n i y y i i y t ^ F ^ ^ ^ m ^ ] ^ Ä^
kymmenen hehtoa rukiita kulässille ja
Jsaanut 950 markkaa iehdosta*" Sit-;
ren hän sai kuulla, että sania kulassi.
oli. maksanut' l^OOOmarkifcaa eräälle:
töiselle^isähnälte liehd^
^ kaa Tiirtiäteen sap^
ole näet tiicM^
mustan pässillä joka silto^ sikä-ketoä; ? i3N?iin ^ttä; kyllä ;sitä4ei^i^ n a f ö i r f i k a ä k U S .
^ ä löytyi;l.h.e. ~. r; ^ pää lähtisi, joslailtaa^^^ ^
^ i t ä ^ i ^ l i osasia täHäismi ry<^ > liseisi; «itftta n a l k^^dän: puplte^; r i^n^^^^
pyyn ::^&ststti? y Hiukan - t^Ättu^ taäri ^ k<^^raukM ^ sata^iriuutai?^
räisi^isiistiBn m i e s t e n 0 ä t^
lia ple. • \ ^ n :sen^^iää kiti^^
vi^ä-se • Turdain^h; ininuriknr-^^
VapisevihlsönniifcT^uIi seiii köyhän akao '^iiä; tarvitöee;Vja-tin,
'inielessään äjajtdlf^, «
ihan jiuömeiinai sitä-laito$tafavaa.;
: VElä^nyt? tuolla' tavMIa jalosta-lä-;
he!" liuusr isäntä-tuvan'akkunasta.
"Oisit jtipna «nsin knpin kahvia.?, . •
Tipuli istuutui tien viereen ja itTci."
iVfiks'ei hän öDut antanut isänhälle
sanaa sanasta? .Oli Turtiaisen ukko
siksi paljon kiitollisuuden velassa i-^
sälle, ettei Sitä sopinut vaitiololla si-vuiittaa.
Isä. oli hänelle lainannut
kaikki rahansa kerran, kun vanhan
isännän velkojat ahdistelivat Turtiaista.
Ihnan isää ei Esa Turtiainen
olisi Teryäkaarteeh Turtialah. isäntänä.
Ja noinhan ny t kuitenkin ilkesi
häpäistä alittajansa tytärtä..'
"Herran: Jestal Eikös selväin ole-:
i^^|ö»ta^iniftä^
Isäntä^fc^^ria^d^m
IfedMireiiiisiljl^
•4sännäiiJ neirvonton-ta
-siltoin sanon,, että ei tipu, sano emäntä
kun härkää lypsi."
•• Askon Hatin Mari päästi k ^
tavan sanavarastonsa pu^puamaäii notiut^-^TÖ
fabanahnelden isäntien yli, jotka kis- mit^-hänen taulaansa; sppi.
kovat maattomilta viimeisetkin pennit
leivästä. Tipulin ei tarvinnut e-des
myönnellä, eikä Srfari myöntele-miseen
aikaa antanut. Hän siirtyi
jakäläleipään ja muihin pehkueväi-siin.
: Siinä saivat osansa kaikki, punaiset
ja valkeat, herrat ja liarrit; Vä-^
liilahan aina muisti, että kotiinkin pi*
täisi lähteä,* nostipa liän pari kertaa
pussin selkäänsä lähteäkseen^ mutta
innostui jälleen ja^ussi puksahti tiel-
«JEM imnä^^t^kaä^ kerran-
T^ liimeään. atita-nOt'?^
iirairÖ^ jsähtäi^<^äyiarmästi.
^''EiT^lm^ta^
la, %tta' na« blemtrie •^llain tavalla
Turtiäisieh isänhän teoista riippuvaisia;
^ MijiU^ 'tehdäätf m miten par-hääksrltiaäiään.
5i^ pidä
löukltautuaj -jos - liäritä- ei tällä ker-xäfla
%utetia; vfihkät^st^- taas autetaan.
Tämä rrteidän - isäntä 'ön niin
le. Vnmein Tipuli ei «nää j ^ ^ its^>äineö,:*t;tä
köunnelläv sanörh3?Västit. *Juu-vuosi
olisi käytävä velkarahoilla, jot- kin Kbiiluh Tqwli, joka istuu ja it-: ri kun hän<>li mutkaa täapamömas-
kä olisivat sitten kannustimena ja kee, 5*
pakkona päämäärän saavuttamiseen. -Tipuli kirjimahti kuin ampiaisen:
Tauno^Veli oli viisas Tnies. Tipuli pistältnänä pystyyn. - Askon >tatin
inisti
sella.
hänelle : kaikella kunnioituk-
2. •
Turtiaisen paksu isäntä ei ollut
feikkituulella. Hän istui avaran tupansa
peräpenkillä syljeskellen ympärilleen
valtavia perska-annpksija, joita
näytti olevan suupielessä loppumaton
varasto. :
Tipuli nojasi häkeltyneenä pank^
korautaan. Hän oli njosti pyytänyt
isäntsa olemaan Tiiinlnrvtäh^^^
tahtoinen ja hiiidcän takaamaan hän-^
toinkos isäntä Turtiairien itäjahti, rä-jahti
kuin liveeh lentänytfeänaatti.
.•.-"Vielä ininä tässä:piruja .ta-kaitemaan!
\Enkö ple. saanut ^ to-:
peelcsehi nimiähi^raapiairäjea vd^^^^^
Idrjoihih. i s k ä h ä n sekin
herra saanee velkansa; maksetiiksi?
Sitä ei tiedä,'vaikl£a jättäisi ne koreasti
takuumiesten niskoille. Sellaisia
Turtiaisen perintötalo! Sinua minä
en ainakaan takaa. Tee -isehellistä
työtä eläkä rupea velkojen kanssa
vehkeilemääni Kun et kerran isäsi
rahalla pääse herras>^een,'niin mi •
nun rahoillani et ainakaan. :Mchisite-männäksi
kunnolliseen maatak)on,
Mari. siinä tiellä: seisoi pullea-.piissi
selässäaii,.hameen helmat edestä ko^
hott€tuina vyötärönairhan alle.
"Onko hän sairas?" kysyi 3fairi._
Pullea piissi pudotettiin maahan. Kamee;!
helmat hepsahtiviat- alas.. Mari
pyyhTti hikeä kas>T>istaan: avuliaan
näköisenä. • .: : -
"Env - Turtia^ iiukan:
haukkui niihua'.', tunnusti Tipuli ävörl
mielisesti. • :
^ 'Marin-kasvojen yli:-hiihi^ hyr
vänr^melaJ^aalto^>^ i ' ; : .
- '^'aijhaviijcu^
saj kuuU hän !Marin huutavan nimeään.;
Tipuli pysähtyi kuuntelemaan.
"EikÖ^ Turtiaasen isäntä aiitaiiut,
sullekaan^auhoja?'*"hiiusi-Märi
"En- häneltä jauhoja- pyytänyt-noöpsifr^^
uiiiVask^ ti-nSMa^
iiltE^^ ; : T U I^
pyytää^ ^^änfen
feÖHimääifettniJst^ rajattötnäksi yk-siriVäkiaai^
ii^'^^^
ettei iöjllänrvaafaii isattta uskaH
k€äkään?emäntänsä'luyätta^^ -
'MieU inaän tasJalla Tipuli aukaisi
As&l^ian>ihtag^ .
^ Isahtä' häl&äiti t^^ '
lahkavigF yTbl
tä, että hän saisi <>pint6vselan.;Sil-»-^ Se .taitaa jQ^Jkyisih. jtsejhPi^Tläkin:
koinöi virkaa/.kim ei '^aitmiksissaän
^ raaski isoiraa^lättää^: Mutta elukka-;
parka soisikin leipää monen marlcan
' l e ^ t ä , :AJv ai :^nyas, ;Esa ;Tu^^m^^^^
nen^itetr turtum^
piilin sopii;sitä ajatellaIrni^tm^^
tänä. aaTntma.T^ JTurtiäiseen- ja;^
pyysin-niin kaum|sti,:1kuinsi^^ o-:
sasin, että isäntä antaisi mjnuile ,tä.--
ne suuret herrat ovat. Hyvästi silknn inänviiklroisetvkorttijai^^ määrää, niihin kirjaan hän nimensä
"Mitä sinä pyysit?"
%imeä."
"Häh? Mit€n^?"
'"Nimeä pyysin."
Z_ *;Turtiais6nko nimeä?"
i^ril -U"^ u' M - ^ I : Shppinf
^'Mutta eihaö se syötäväksi tek ^^i^^um
"Kyllä mmasyotavaksi^taaK>ini"~j^^^^ . . - ^ ; 'r:^
i^-^Ryfl^Jyöritäh^iittla^ ri.' Katsohan opettajan neiträ^^^ -
kehtaa -ttäidä-piiytaa! • ^ Taisi öitten-'-
;kih-Turtiaisen-isäntä
ta jipittää.
• Tipuli esitti- asian» ?KullaiiFvaaran-xsännäDe;
: ^ •
^'Sinun-^jn paras kysyä sitä meidän-
^emännältä-", sanoi ^ KuQanvaarsL ;
^ f Mitäs. mim nyt isännän asiaan-puuttmnaan'V
pakisi emäntä. % :**Ym-märtäähän
Tipiili. että .isäntä itse
-il
nun .tar\^feisi, kymnjentä- kilofnetriä:
-kulkea,. jaiAonjakelupaikkaan, vkun.
minulla on pieni lapsi, jota «i voi
an jättää koriin, ja mistä minä saisin
-lapsenkatsojan tällaisena kiireellisenä
tj-öaikana, kun Elättikin meni taas.
tukkisavottaan, ja kun isännän-pitää
niin^ipä leipä loppuisi leukojcsivälis- viedä \iljaa jakelupaikkaan, niin mitä.
On se nyt nt^ityfettei tieto kel- nusta antoi<sainan sä\äyksen^ jos häh
paa vastan täytteieksi\^ I ^ a a w ottiminuhakipäkorUt jaanto^m^^^^^
ranska ja ? ruotsi < vellin - suurukseksi.: . .jauhoti suEia chän olisi neasiat: osannut.
Maanviljelys on toista. Ollapa nyt elmtsuveheriojen ^kanssa sriviteHä.,
:kaikki kivet jyväpusseja, niin tj41ä niin solkenaan hän :nimensä suikkaisi
rahaa:kukkaK)ihm tulisil • :Mutta4i«Mr- tna^
m, ^c^h-atlomattJMdjirti Ä
pistää, eikä" minä. . Aiiia tämä^mei-däntalönime
vastaa sellaisen summan
kyin Tipulin velkakirjassa on,: Tas-taa.
suuremmankin.: Tämä ei olemi-kään-
pienä talo. Keitä sinä: olet saanut
toisiksi takuumiehiksi ? "
"En ketään. Pyysin Turtiaista,
-^utta:hän ei ruvennut."
- "Eikö TUvennut kymmentätuhatta
takaaönaan? Jo on iikko nuuka; On
tottaftoisen kerran, Jos nieklän isän-olisi
sellaiset maat ja mannut,
si";^vas^?I^iKi^^Ä^Stii^^ '
- - ^ ^ ^ i r i M s ö ^ i t ä ^ t t a ^ ^
ii^:;^Isännän'
^äkatiiuUtaM:^-^!^;^
••'''J^siöila^tKsua^^
• "Pa^a%a^<30Is^'äjp^^
:itm^te JÄtät^i^ä''Ä^j^
•";maa;""^^-; ..--f--^'- • •' •
sifUiaksi.-"^--^^-^;''-'''> '^/.-^-'^
"J»fiin^^pte^bi^^^
vat: ^ Atmäpä^ pila'tai • siia\^t niithe
-huaviisis/-<5ijob^ k^^ vara-haJc^
aJcs^iänhistä:'^
^ "En t>k l a vÄ O-leior
riinia. Eivät infehet Tiimistä vä-mä.";'-'^-^^-----"--'-^
Asi^tin^n i^^ srr|>in tahkolta.
luimtiäteÖ teirää
tatfeasti^^T3^
;^^i^iet^^ma^ii^
läs iflauta.: ^/^;*ö ^liiitä
ja löSäia^;^^ 5i-4{
öivat^njkijan v f l ^ t-U^; 4t»nr_ txKf ^ i s s ^ H ^
siHe l^jjdrionkt;. etteivät V ^ n ^ ^ - sylläiiä&»: & ^
Ician^ jputiiiä liikoja rahojaah tatoö-pojaa
lari^äröön siirtäiiiäai^^ Järlmi-
^aSk^ bcariöja^vaivoin-^aiisaituinä-t^^^
hJMlläni lisää kouhtttai^J? EiUö hel-
-vettiäl» ^-
<*No, no! Kähäri, Esa!'^ kpetri
emäntä hillitä tnlestäan. V .:
Esa pii päässyt vauhtiin etkä aikonut
vielä kohtakaan jarruttaa*. - Xyt
eli yksin tein päräs tyhjentää ^oko
•käunamakasiininsä, johoin-oU ja.
toista keräytynyt vuosien Varrella p-pettajan
perhettäkin l^Phtaan. Niin-
"Öo&ör ^^skäa' muahiia'^- nuoreni
kuin :piirileikissä käsipuolesta • talu-
-tettU»'^••.- i ... ^ '.".-.^
Mari py\*hki - uudelleen Txikeäkas^
voistaan TÖijynÄhjhaan.^^i^
kumartui ^aperäisenä Tipulia koh--
den, ) , : .
"Mutta tällä matkaUa sain-kuulla
5uii[tiöinii^^
. , . , see^ötääft Buuria-summia;^^^.K^
noi jnhiun, svovän hänet teKJikerjä:-. r hinkäyiöiimaksaa; : Ja: tytöllekitt pn
Iäiseksi; Jafknn.sanohi>taih^^^^
;vastaarii.isiöä*iadiasta\3^
.mmiäs^u<^estapyprä^^|^ttt pel-^
IpBe. .Ettärvkaikfcea sitä saidan<ko- net vi<^<Hit< vuvfäH» rri^t-A -DM *'*^«*"*™»-^!*?"- p«"«>-«"**^-i^-'
^ ^r»" T™'"'^ *&ä4*.^'^iÖBäatt.;l3^tBjfe aitan
_Kyad«in o M hyvä. auttaa' ifla!hiii^väVW««ifeikm.
SÄl.T^-^*'?*™*^^' 'Wo.'n<». E i s Ä huoli ona ,.>in
tmakaanhalveks. talonpoikaisia naa- vijit<.-„;Varaiotfa,uskotdIaolevasi
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 1, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-04-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki440401 |
Description
| Title | 1944-04-01-06 |
| OCR text |
Sivu 6
LAtJANTAGCÄ, HUHTIKUP?v 1 PÄIVÄNÄ .1944
kyinmekä oli jättänyt"
heidän vanhimman poikansa luokalle,
aan hän Jahti äanettöinänä' pois tu--
yasta.^ ' 1 ^ ^ ÄenkT
käap^ridi öH w l ä -iiauraa"iivinrö^
niiti katsihapefikiltä»
Erkki on ne istuttanut^ paraskin taiteilija
muka!"
"Eiköhän olisi sittenkin kaikkein . , . ,
parasta", puuttui isä jälleen puhee- vaikka päästi Ioisakanpöjan,to^^
seen "että ensin todellakin hankkisH opettaja oli ampunut jänrksia riman
itsellesi jonkun ammattitaidon, joHa lupaa iänen metsästään, ja ^^^maan<
aina voit ansaita elaUik^i-Sittm kin oli ^opettajan koira^^inyts^^^
vasta'ryhtyisit jätkamaaij musiikki-^
opintojasi. Ei öle näet vielä myöhäistä
sittenkään! Olethan nuori. E i kä
vara koskaan venettä taadä.^ Eikö
olisi syytä äjateila:ttukan^tä a-i
J^him. Kun kerran isäKn hip^
tuolla tavalla ajattelemiaan,^ niin^ turha
siinä Oli vastaan pullikoida! Jälkeä-
isäri sanoissa ehdottomasti pii.
Se täytyi Tipuliii myöntää, vaikka
hyvin katkeralta järkipuhe tuntui.
Aivan väkismkin tahtoi itku päästä;
"Luen miksi tahdotte, mutta sen
jälkeen ette saa enää sitoa miniia",
myöntyi Tipuli.
Perhe oli nyt tyytyväinen. Tauno
aikoi isällisesti taputtaa pikku sisarensa
olkapäätä, mutta tämä väisti
tylysti. Ja väistäisitte vain tekin
häntä, joka monivuotisen'haaveienne
armotta todellisuuden terväsiveltimel-lä
mustaisi.
Perhe päätti yksimielisesti, etta Tipuli
suorittaisi alemman hallintotutkinnon.
Tauno ja isä lupasivat lu-kärahat.
Ainoastaan ensimtiiäinen
öä £ i -äripiili tuulla tuiito isa pari- jotain. Turtiainen en eilen n i y y i i y t ^ F ^ ^ ^ m ^ ] ^ Ä^
kymmenen hehtoa rukiita kulässille ja
Jsaanut 950 markkaa iehdosta*" Sit-;
ren hän sai kuulla, että sania kulassi.
oli. maksanut' l^OOOmarkifcaa eräälle:
töiselle^isähnälte liehd^
^ kaa Tiirtiäteen sap^
ole näet tiicM^
mustan pässillä joka silto^ sikä-ketoä; ? i3N?iin ^ttä; kyllä ;sitä4ei^i^ n a f ö i r f i k a ä k U S .
^ ä löytyi;l.h.e. ~. r; ^ pää lähtisi, joslailtaa^^^ ^
^ i t ä ^ i ^ l i osasia täHäismi ry<^ > liseisi; «itftta n a l k^^dän: puplte^; r i^n^^^^
pyyn ::^&ststti? y Hiukan - t^Ättu^ taäri ^ k<^^raukM ^ sata^iriuutai?^
räisi^isiistiBn m i e s t e n 0 ä t^
lia ple. • \ ^ n :sen^^iää kiti^^
vi^ä-se • Turdain^h; ininuriknr-^^
VapisevihlsönniifcT^uIi seiii köyhän akao '^iiä; tarvitöee;Vja-tin,
'inielessään äjajtdlf^, «
ihan jiuömeiinai sitä-laito$tafavaa.;
: VElä^nyt? tuolla' tavMIa jalosta-lä-;
he!" liuusr isäntä-tuvan'akkunasta.
"Oisit jtipna «nsin knpin kahvia.?, . •
Tipuli istuutui tien viereen ja itTci."
iVfiks'ei hän öDut antanut isänhälle
sanaa sanasta? .Oli Turtiaisen ukko
siksi paljon kiitollisuuden velassa i-^
sälle, ettei Sitä sopinut vaitiololla si-vuiittaa.
Isä. oli hänelle lainannut
kaikki rahansa kerran, kun vanhan
isännän velkojat ahdistelivat Turtiaista.
Ihnan isää ei Esa Turtiainen
olisi Teryäkaarteeh Turtialah. isäntänä.
Ja noinhan ny t kuitenkin ilkesi
häpäistä alittajansa tytärtä..'
"Herran: Jestal Eikös selväin ole-:
i^^|ö»ta^iniftä^
Isäntä^fc^^ria^d^m
IfedMireiiiisiljl^
•4sännäiiJ neirvonton-ta
-siltoin sanon,, että ei tipu, sano emäntä
kun härkää lypsi."
•• Askon Hatin Mari päästi k ^
tavan sanavarastonsa pu^puamaäii notiut^-^TÖ
fabanahnelden isäntien yli, jotka kis- mit^-hänen taulaansa; sppi.
kovat maattomilta viimeisetkin pennit
leivästä. Tipulin ei tarvinnut e-des
myönnellä, eikä Srfari myöntele-miseen
aikaa antanut. Hän siirtyi
jakäläleipään ja muihin pehkueväi-siin.
: Siinä saivat osansa kaikki, punaiset
ja valkeat, herrat ja liarrit; Vä-^
liilahan aina muisti, että kotiinkin pi*
täisi lähteä,* nostipa liän pari kertaa
pussin selkäänsä lähteäkseen^ mutta
innostui jälleen ja^ussi puksahti tiel-
«JEM imnä^^t^kaä^ kerran-
T^ liimeään. atita-nOt'?^
iirairÖ^ jsähtäi^<^äyiarmästi.
^''EiT^lm^ta^
la, %tta' na« blemtrie •^llain tavalla
Turtiäisieh isänhän teoista riippuvaisia;
^ MijiU^ 'tehdäätf m miten par-hääksrltiaäiään.
5i^ pidä
löukltautuaj -jos - liäritä- ei tällä ker-xäfla
%utetia; vfihkät^st^- taas autetaan.
Tämä rrteidän - isäntä 'ön niin
le. Vnmein Tipuli ei «nää j ^ ^ its^>äineö,:*t;tä
köunnelläv sanörh3?Västit. *Juu-vuosi
olisi käytävä velkarahoilla, jot- kin Kbiiluh Tqwli, joka istuu ja it-: ri kun hän<>li mutkaa täapamömas-
kä olisivat sitten kannustimena ja kee, 5*
pakkona päämäärän saavuttamiseen. -Tipuli kirjimahti kuin ampiaisen:
Tauno^Veli oli viisas Tnies. Tipuli pistältnänä pystyyn. - Askon >tatin
inisti
sella.
hänelle : kaikella kunnioituk-
2. •
Turtiaisen paksu isäntä ei ollut
feikkituulella. Hän istui avaran tupansa
peräpenkillä syljeskellen ympärilleen
valtavia perska-annpksija, joita
näytti olevan suupielessä loppumaton
varasto. :
Tipuli nojasi häkeltyneenä pank^
korautaan. Hän oli njosti pyytänyt
isäntsa olemaan Tiiinlnrvtäh^^^
tahtoinen ja hiiidcän takaamaan hän-^
toinkos isäntä Turtiairien itäjahti, rä-jahti
kuin liveeh lentänytfeänaatti.
.•.-"Vielä ininä tässä:piruja .ta-kaitemaan!
\Enkö ple. saanut ^ to-:
peelcsehi nimiähi^raapiairäjea vd^^^^^
Idrjoihih. i s k ä h ä n sekin
herra saanee velkansa; maksetiiksi?
Sitä ei tiedä,'vaikl£a jättäisi ne koreasti
takuumiesten niskoille. Sellaisia
Turtiaisen perintötalo! Sinua minä
en ainakaan takaa. Tee -isehellistä
työtä eläkä rupea velkojen kanssa
vehkeilemääni Kun et kerran isäsi
rahalla pääse herras>^een,'niin mi •
nun rahoillani et ainakaan. :Mchisite-männäksi
kunnolliseen maatak)on,
Mari. siinä tiellä: seisoi pullea-.piissi
selässäaii,.hameen helmat edestä ko^
hott€tuina vyötärönairhan alle.
"Onko hän sairas?" kysyi 3fairi._
Pullea piissi pudotettiin maahan. Kamee;!
helmat hepsahtiviat- alas.. Mari
pyyhTti hikeä kas>T>istaan: avuliaan
näköisenä. • .: : -
"Env - Turtia^ iiukan:
haukkui niihua'.', tunnusti Tipuli ävörl
mielisesti. • :
^ 'Marin-kasvojen yli:-hiihi^ hyr
vänr^melaJ^aalto^>^ i ' ; : .
- '^'aijhaviijcu^
saj kuuU hän !Marin huutavan nimeään.;
Tipuli pysähtyi kuuntelemaan.
"EikÖ^ Turtiaasen isäntä aiitaiiut,
sullekaan^auhoja?'*"hiiusi-Märi
"En- häneltä jauhoja- pyytänyt-noöpsifr^^
uiiiVask^ ti-nSMa^
iiltE^^ ; : T U I^
pyytää^ ^^änfen
feÖHimääifettniJst^ rajattötnäksi yk-siriVäkiaai^
ii^'^^^
ettei iöjllänrvaafaii isattta uskaH
k€äkään?emäntänsä'luyätta^^ -
'MieU inaän tasJalla Tipuli aukaisi
As&l^ian>ihtag^ .
^ Isahtä' häl&äiti t^^ '
lahkavigF yTbl
tä, että hän saisi <>pint6vselan.;Sil-»-^ Se .taitaa jQ^Jkyisih. jtsejhPi^Tläkin:
koinöi virkaa/.kim ei '^aitmiksissaän
^ raaski isoiraa^lättää^: Mutta elukka-;
parka soisikin leipää monen marlcan
' l e ^ t ä , :AJv ai :^nyas, ;Esa ;Tu^^m^^^^
nen^itetr turtum^
piilin sopii;sitä ajatellaIrni^tm^^
tänä. aaTntma.T^ JTurtiäiseen- ja;^
pyysin-niin kaum|sti,:1kuinsi^^ o-:
sasin, että isäntä antaisi mjnuile ,tä.--
ne suuret herrat ovat. Hyvästi silknn inänviiklroisetvkorttijai^^ määrää, niihin kirjaan hän nimensä
"Mitä sinä pyysit?"
%imeä."
"Häh? Mit€n^?"
'"Nimeä pyysin."
Z_ *;Turtiais6nko nimeä?"
i^ril -U"^ u' M - ^ I : Shppinf
^'Mutta eihaö se syötäväksi tek ^^i^^um
"Kyllä mmasyotavaksi^taaK>ini"~j^^^^ . . - ^ ; 'r:^
i^-^Ryfl^Jyöritäh^iittla^ ri.' Katsohan opettajan neiträ^^^ -
kehtaa -ttäidä-piiytaa! • ^ Taisi öitten-'-
;kih-Turtiaisen-isäntä
ta jipittää.
• Tipuli esitti- asian» ?KullaiiFvaaran-xsännäDe;
: ^ •
^'Sinun-^jn paras kysyä sitä meidän-
^emännältä-", sanoi ^ KuQanvaarsL ;
^ f Mitäs. mim nyt isännän asiaan-puuttmnaan'V
pakisi emäntä. % :**Ym-märtäähän
Tipiili. että .isäntä itse
-il
nun .tar\^feisi, kymnjentä- kilofnetriä:
-kulkea,. jaiAonjakelupaikkaan, vkun.
minulla on pieni lapsi, jota «i voi
an jättää koriin, ja mistä minä saisin
-lapsenkatsojan tällaisena kiireellisenä
tj-öaikana, kun Elättikin meni taas.
tukkisavottaan, ja kun isännän-pitää
niin^ipä leipä loppuisi leukojcsivälis- viedä \iljaa jakelupaikkaan, niin mitä.
On se nyt nt^ityfettei tieto kel- nusta antoi |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-04-01-06
