Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 1, 1944

              Sivu 6
LAtJANTAGCÄ, HUHTIKUP?v 1 PÄIVÄNÄ .1944
kyinmekä oli jättänyt"
heidän vanhimman poikansa luokalle,
aan hän Jahti äanettöinänä' pois tu--
yasta.^ ' 1 ^ ^ ÄenkT
käap^ridi öH w l ä -iiauraa"iivinrö^
niiti katsihapefikiltä»
Erkki on ne istuttanut^ paraskin tai­teilija
muka!"
"Eiköhän olisi sittenkin kaikkein . , . ,
parasta", puuttui isä jälleen puhee- vaikka päästi Ioisakanpöjan,to^^
seen "että ensin todellakin hankkisH opettaja oli ampunut jänrksia riman
itsellesi jonkun ammattitaidon, joHa lupaa iänen metsästään, ja ^^^maan<
aina voit ansaita elaUik^i-Sittm kin oli ^opettajan koira^^inyts^^^
vasta'ryhtyisit jätkamaaij musiikki-^
opintojasi. Ei öle näet vielä myö­häistä
sittenkään! Olethan nuori. E i ­kä
vara koskaan venettä taadä.^ Ei­kö
olisi syytä äjateila:ttukan^tä a-i
J^him. Kun kerran isäKn hip^
tuolla tavalla ajattelemiaan,^ niin^ tur­ha
siinä Oli vastaan pullikoida! Jäl­keä-
isäri sanoissa ehdottomasti pii.
Se täytyi Tipuliii myöntää, vaikka
hyvin katkeralta järkipuhe tuntui.
Aivan väkismkin tahtoi itku päästä;
"Luen miksi tahdotte, mutta sen
jälkeen ette saa enää sitoa miniia",
myöntyi Tipuli.
Perhe oli nyt tyytyväinen. Tauno
aikoi isällisesti taputtaa pikku sisa­rensa
olkapäätä, mutta tämä väisti
tylysti. Ja väistäisitte vain tekin
häntä, joka monivuotisen'haaveienne
armotta todellisuuden terväsiveltimel-lä
mustaisi.
Perhe päätti yksimielisesti, etta Ti­puli
suorittaisi alemman hallintotut­kinnon.
Tauno ja isä lupasivat lu-kärahat.
Ainoastaan ensimtiiäinen
öä £ i -äripiili tuulla tuiito isa pari- jotain. Turtiainen en eilen n i y y i i y t ^ F ^ ^ ^ m ^ ] ^ Ä^
kymmenen hehtoa rukiita kulässille ja
Jsaanut 950 markkaa iehdosta*" Sit-;
ren hän sai kuulla, että sania kulassi.
oli. maksanut' l^OOOmarkifcaa eräälle:
töiselle^isähnälte liehd^
^ kaa Tiirtiäteen sap^
ole näet tiicM^
mustan pässillä joka silto^ sikä-ketoä; ? i3N?iin ^ttä; kyllä ;sitä4ei^i^ n a f ö i r f i k a ä k U S .
^ ä löytyi;l.h.e. ~. r; ^ pää lähtisi, joslailtaa^^^ ^
^ i t ä ^ i ^ l i osasia täHäismi ry<^ > liseisi; «itftta n a l k^^dän: puplte^; r i^n^^^^
pyyn ::^&ststti? y Hiukan - t^Ättu^ taäri ^ k<^^raukM ^ sata^iriuutai?^
räisi^isiistiBn m i e s t e n 0 ä t^
lia ple. • \ ^ n :sen^^iää kiti^^
vi^ä-se • Turdain^h; ininuriknr-^^
VapisevihlsönniifcT^uIi seiii köyhän akao '^iiä; tarvitöee;Vja-tin,
'inielessään äjajtdlf^, «
ihan jiuömeiinai sitä-laito$tafavaa.;
: VElä^nyt? tuolla' tavMIa jalosta-lä-;
he!" liuusr isäntä-tuvan'akkunasta.
"Oisit jtipna «nsin knpin kahvia.?, . •
Tipuli istuutui tien viereen ja itTci."
iVfiks'ei hän öDut antanut isänhälle
sanaa sanasta? .Oli Turtiaisen ukko
siksi paljon kiitollisuuden velassa i-^
sälle, ettei Sitä sopinut vaitiololla si-vuiittaa.
Isä. oli hänelle lainannut
kaikki rahansa kerran, kun vanhan
isännän velkojat ahdistelivat Turti­aista.
Ihnan isää ei Esa Turtiainen
olisi Teryäkaarteeh Turtialah. isän­tänä.
Ja noinhan ny t kuitenkin ilke­si
häpäistä alittajansa tytärtä..'
"Herran: Jestal Eikös selväin ole-:
i^^|ö»ta^iniftä^
Isäntä^fc^^ria^d^m
IfedMireiiiisiljl^
•4sännäiiJ neirvonton-ta
-siltoin sanon,, että ei tipu, sano emän­tä
kun härkää lypsi."
•• Askon Hatin Mari päästi k ^
tavan sanavarastonsa pu^puamaäii notiut^-^TÖ
fabanahnelden isäntien yli, jotka kis- mit^-hänen taulaansa; sppi.
kovat maattomilta viimeisetkin pen­nit
leivästä. Tipulin ei tarvinnut e-des
myönnellä, eikä Srfari myöntele-miseen
aikaa antanut. Hän siirtyi
jakäläleipään ja muihin pehkueväi-siin.
: Siinä saivat osansa kaikki, pu­naiset
ja valkeat, herrat ja liarrit; Vä-^
liilahan aina muisti, että kotiinkin pi*
täisi lähteä,* nostipa liän pari kertaa
pussin selkäänsä lähteäkseen^ mutta
innostui jälleen ja^ussi puksahti tiel-
«JEM imnä^^t^kaä^ ker­ran-
T^ liimeään. atita-nOt'?^
iirairÖ^ jsähtäi^<^äyiarmästi.
^''EiT^lm^ta^
la, %tta' na« blemtrie •^llain tavalla
Turtiäisieh isänhän teoista riippuvai­sia;
^ MijiU^ 'tehdäätf m miten par-hääksrltiaäiään.
5i^ pidä
löukltautuaj -jos - liäritä- ei tällä ker-xäfla
%utetia; vfihkät^st^- taas aute­taan.
Tämä rrteidän - isäntä 'ön niin
le. Vnmein Tipuli ei «nää j ^ ^ its^>äineö,:*t;tä
köunnelläv sanörh3?Västit. *Juu-vuosi
olisi käytävä velkarahoilla, jot- kin Kbiiluh Tqwli, joka istuu ja it-: ri kun hän<>li mutkaa täapamömas-
kä olisivat sitten kannustimena ja kee, 5*
pakkona päämäärän saavuttamiseen. -Tipuli kirjimahti kuin ampiaisen:
Tauno^Veli oli viisas Tnies. Tipuli pistältnänä pystyyn. - Askon >tatin
inisti
sella.
hänelle : kaikella kunnioituk-
2. •
Turtiaisen paksu isäntä ei ollut
feikkituulella. Hän istui avaran tu­pansa
peräpenkillä syljeskellen ympä­rilleen
valtavia perska-annpksija, joi­ta
näytti olevan suupielessä loppuma­ton
varasto. :
Tipuli nojasi häkeltyneenä pank^
korautaan. Hän oli njosti pyytänyt
isäntsa olemaan Tiiinlnrvtäh^^^
tahtoinen ja hiiidcän takaamaan hän-^
toinkos isäntä Turtiairien itäjahti, rä-jahti
kuin liveeh lentänytfeänaatti.
.•.-"Vielä ininä tässä:piruja .ta-kaitemaan!
\Enkö ple. saanut ^ to-:
peelcsehi nimiähi^raapiairäjea vd^^^^^
Idrjoihih. i s k ä h ä n sekin
herra saanee velkansa; maksetiiksi?
Sitä ei tiedä,'vaikl£a jättäisi ne kore­asti
takuumiesten niskoille. Sellaisia
Turtiaisen perintötalo! Sinua minä
en ainakaan takaa. Tee -isehellistä
työtä eläkä rupea velkojen kanssa
vehkeilemääni Kun et kerran isäsi
rahalla pääse herras>^een,'niin mi •
nun rahoillani et ainakaan. :Mchisite-männäksi
kunnolliseen maatak)on,
Mari. siinä tiellä: seisoi pullea-.piissi
selässäaii,.hameen helmat edestä ko^
hott€tuina vyötärönairhan alle.
"Onko hän sairas?" kysyi 3fairi._
Pullea piissi pudotettiin maahan. Ka­mee;!
helmat hepsahtiviat- alas.. Mari
pyyhTti hikeä kas>T>istaan: avuliaan
näköisenä. • .: : -
"Env - Turtia^ iiukan:
haukkui niihua'.', tunnusti Tipuli ävörl
mielisesti. • :
^ 'Marin-kasvojen yli:-hiihi^ hyr
vänr^melaJ^aalto^>^ i ' ; : .
- '^'aijhaviijcu^
saj kuuU hän !Marin huutavan nime­ään.;
Tipuli pysähtyi kuuntelemaan.
"EikÖ^ Turtiaasen isäntä aiitaiiut,
sullekaan^auhoja?'*"hiiusi-Märi
"En- häneltä jauhoja- pyytänyt-noöpsifr^^
uiiiVask^ ti-nSMa^
iiltE^^ ; : T U I^
pyytää^ ^^änfen
feÖHimääifettniJst^ rajattötnäksi yk-siriVäkiaai^
ii^'^^^
ettei iöjllänrvaafaii isattta uskaH
k€äkään?emäntänsä'luyätta^^ -
'MieU inaän tasJalla Tipuli aukaisi
As&l^ian>ihtag^ .
^ Isahtä' häl&äiti t^^ '
lahkavigF yTbl
tä, että hän saisi <>pint6vselan.;Sil-»-^ Se .taitaa jQ^Jkyisih. jtsejhPi^Tläkin:
koinöi virkaa/.kim ei '^aitmiksissaän
^ raaski isoiraa^lättää^: Mutta elukka-;
parka soisikin leipää monen marlcan
' l e ^ t ä , :AJv ai :^nyas, ;Esa ;Tu^^m^^^^
nen^itetr turtum^
piilin sopii;sitä ajatellaIrni^tm^^
tänä. aaTntma.T^ JTurtiäiseen- ja;^
pyysin-niin kaum|sti,:1kuinsi^^ o-:
sasin, että isäntä antaisi mjnuile ,tä.--
ne suuret herrat ovat. Hyvästi silknn inänviiklroisetvkorttijai^^ määrää, niihin kirjaan hän nimensä
"Mitä sinä pyysit?"
%imeä."
"Häh? Mit€n^?"
'"Nimeä pyysin."
Z_ *;Turtiais6nko nimeä?"
i^ril -U"^ u' M - ^ I : Shppinf
^'Mutta eihaö se syötäväksi tek ^^i^^um
"Kyllä mmasyotavaksi^taaK>ini"~j^^^^ . . - ^ ; 'r:^
i^-^Ryfl^Jyöritäh^iittla^ ri.' Katsohan opettajan neiträ^^^ -
kehtaa -ttäidä-piiytaa! • ^ Taisi öitten-'-
;kih-Turtiaisen-isäntä
ta jipittää.
• Tipuli esitti- asian» ?KullaiiFvaaran-xsännäDe;
: ^ •
^'Sinun-^jn paras kysyä sitä meidän-
^emännältä-", sanoi ^ KuQanvaarsL ;
^ f Mitäs. mim nyt isännän asiaan-puuttmnaan'V
pakisi emäntä. % :**Ym-märtäähän
Tipiili. että .isäntä itse
-il
nun .tar\^feisi, kymnjentä- kilofnetriä:
-kulkea,. jaiAonjakelupaikkaan, vkun.
minulla on pieni lapsi, jota «i voi
an jättää koriin, ja mistä minä saisin
-lapsenkatsojan tällaisena kiireellisenä
tj-öaikana, kun Elättikin meni taas.
tukkisavottaan, ja kun isännän-pitää
niin^ipä leipä loppuisi leukojcsivälis- viedä \iljaa jakelupaikkaan, niin mi­tä.
On se nyt nt^ityfettei tieto kel- nusta antoi<sainan sä\äyksen^ jos häh
paa vastan täytteieksi\^ I ^ a a w ottiminuhakipäkorUt jaanto^m^^^^^
ranska ja ? ruotsi < vellin - suurukseksi.: . .jauhoti suEia chän olisi neasiat: osannut.
Maanviljelys on toista. Ollapa nyt elmtsuveheriojen ^kanssa sriviteHä.,
:kaikki kivet jyväpusseja, niin tj41ä niin solkenaan hän :nimensä suikkaisi
rahaa:kukkaK)ihm tulisil • :Mutta4i«Mr- tna^
m, ^c^h-atlomattJMdjirti Ä
pistää, eikä" minä. . Aiiia tämä^mei-däntalönime
vastaa sellaisen summan
kyin Tipulin velkakirjassa on,: Tas-taa.
suuremmankin.: Tämä ei olemi-kään-
pienä talo. Keitä sinä: olet saa­nut
toisiksi takuumiehiksi ? "
"En ketään. Pyysin Turtiaista,
-^utta:hän ei ruvennut."
- "Eikö TUvennut kymmentätuhatta
takaaönaan? Jo on iikko nuuka; On
tottaftoisen kerran, Jos nieklän isän-olisi
sellaiset maat ja mannut,
si";^vas^?I^iKi^^Ä^Stii^^ '
- - ^ ^ ^ i r i M s ö ^ i t ä ^ t t a ^ ^
ii^:;^Isännän'
^äkatiiuUtaM:^-^!^;^
••'''J^siöila^tKsua^^
• "Pa^a%a^<30Is^'äjp^^
:itm^te JÄtät^i^ä''Ä^j^
•";maa;""^^-; ..--f--^'- • •' •
sifUiaksi.-"^--^^-^;''-'''> '^/.-^-'^
"J»fiin^^pte^bi^^^
vat: ^ Atmäpä^ pila'tai • siia\^t niithe
-huaviisis/-<5ijob^ k^^ vara-haJc^
aJcs^iänhistä:'^
^ "En t>k l a vÄ O-leior
riinia. Eivät infehet Tiimistä vä-mä.";'-'^-^^-----"--'-^
Asi^tin^n i^^ srr|>in tahkolta.
luimtiäteÖ teirää
tatfeasti^^T3^
;^^i^iet^^ma^ii^
läs iflauta.: ^/^;*ö ^liiitä
ja löSäia^;^^ 5i-4{
öivat^njkijan v f l ^ t-U^; 4t»nr_ txKf ^ i s s ^ H ^
siHe l^jjdrionkt;. etteivät V ^ n ^ ^ - sylläiiä&»: & ^
Ician^ jputiiiä liikoja rahojaah tatoö-pojaa
lari^äröön siirtäiiiäai^^ Järlmi-
^aSk^ bcariöja^vaivoin-^aiisaituinä-t^^^
hJMlläni lisää kouhtttai^J? EiUö hel-
-vettiäl» ^-
<*No, no! Kähäri, Esa!'^ kpetri
emäntä hillitä tnlestäan. V .:
Esa pii päässyt vauhtiin etkä aiko­nut
vielä kohtakaan jarruttaa*. - Xyt
eli yksin tein päräs tyhjentää ^oko
•käunamakasiininsä, johoin-oU ja.
toista keräytynyt vuosien Varrella p-pettajan
perhettäkin l^Phtaan. Niin-
"Öo&ör ^^skäa' muahiia'^- nuoreni
kuin :piirileikissä käsipuolesta • talu-
-tettU»'^••.- i ... ^ '.".-.^
Mari py\*hki - uudelleen Txikeäkas^
voistaan TÖijynÄhjhaan.^^i^
kumartui ^aperäisenä Tipulia koh--
den, ) , : .
"Mutta tällä matkaUa sain-kuulla
5uii[tiöinii^^
. , . , see^ötääft Buuria-summia;^^^.K^
noi jnhiun, svovän hänet teKJikerjä:-. r hinkäyiöiimaksaa; : Ja: tytöllekitt pn
Iäiseksi; Jafknn.sanohi>taih^^^^
;vastaarii.isiöä*iadiasta\3^
.mmiäs^u<^estapyprä^^|^ttt pel-^
IpBe. .Ettärvkaikfcea sitä saidan<ko- net vi<^<Hit< vuvfäH» rri^t-A -DM *'*^«*"*™»-^!*?"- p«"«>-«"**^-i^-'
^ ^r»" T™'"'^ *&ä4*.^'^iÖBäatt.;l3^tBjfe aitan
_Kyad«in o M hyvä. auttaa' ifla!hiii^väVW««ifeikm.
SÄl.T^-^*'?*™*^^' 'Wo.'n<». E i s Ä huoli ona ,.>in
tmakaanhalveks. talonpoikaisia naa- vijit<.-„;Varaiotfa,uskotdIaolevasi