Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 10, 1957

              AMEmKAI^ KIIUAILfJAT
Oheellinen kirjoitus .käsittää
pääasiassa seii,^rtt^ävf^jmUjaBru^2 '
ce Catton sanoi jokin ^ aika!;.sitten
pidetyssä- Ametikan Jurjiull
konferenssissa; Sexalotta^^huomat^: ;
iavaUa tavalla Oinpai^aiatAif^nfku^
, jaiUjain tämän-hetk^^tmgeäj^jq,^,
pyrkintyksiä. , -
AIXOSTUSTA oh luonnollisesti nyt
kuten aina. Elämme yhtä business-sivilisaation
keskellä. On se oikein tai
ei, henkilö, joka osaa kirjoittaa runon
tai romaanin tai jotain muuta, joka
pannaan paperille kirjan kansien väliin^,
saa yleensä vähenunän rahaa, vaikutus­ta
ja tunnustettua yhteiskunnallista ase­maa
kuin mies, joka pystyy kohoamaan
esimerkiksi mahtavan teoUisuuäj-hty-män
toimitusjohtajaksi. Palkkiot, jot­ka
menevät kirjailijalle, joka on val­mis
myöntämään, että kaikki on paras^
parhaassa mahdollisessa maassa — tar­koittaen
omaa maataname — ovat
yl^nsä huomattavastf suurenimat kuin,
niiden kirjailijain pdkkiot^ jotka tunte­vat
ettei kaikki ole kohdallaan ja halua­vat
^noa sen julldsesti<
nuinsodan päättymisestä älkaeii on pai­nostus
mukautuniiseen. olluterikoisen
voimakasta, vain sen takia, että' me
kaikki olemme pelänneet tunträiatonta.
Pelästynyt maa ei ole taipuvainen vie­raanvaraisuuteen
aatteille) joitä ei ole
melko tarkkaan tutkittu. Kirjailijaj jo­ka
aikoo' sanoa juuri senmita ajattelee
ja joka ei rajoitu ajattelussaan oikea-
Kun toisaalta koko huvielämä ja
ajanvietelehdistö. oh sillä tavalla
seksuaalisesti ylipihgpitettu kuin
se meidän p ä i v i n ä m i n e ö i i , saa se
liian suuren sijan -ihmistien mielis­sä.
Ihmisluonto on tietenkin taipu­vainen
j a vastaanottavainen tällai­selle,
mutta kulttuuri-ihmisellä
elämän seksuaalisen puolen tulisi
vangita mielenkiintoa, vain toisar­voisessa
suhteessa. Senpä vuökisi^
onMn varsin ^vaikeata harjoittaa
nykyaikana t e r v e h e n k i s t ä valistusr
ta .tällä alueella. Se p y r k i i vaiku­tukseltaan
muodostumaan moraa­lisaarnan
täi jonldniai?^^
kouluopetuksen luontoiseksi. Sek­suaalisuus
on l i i a n voimakkaasti
'Ilmassa". Kasvavat sukijpölvet
imevät sen itseensä j u u r i sellaiisena
kuin se kunakin^ jäkaihä esiintyy;
Seksuaalinen valistus ei ole m i -
Hän muusta k e h i t t y m i s ^ t ä irral­laan
oleva alue. Sen menestys ön
riippuvainen siitä, kuinka k;ehitty-
Deessä ilmapiirissä nuoret kasva­vat
ja henkisestiikypsyvät: Öh on-'
netonta, jos ihminen j a ä pysyväs-si
seksuaalisesti lapselliselle tasol-
H tuntee itsensä, henkisesti v i r - .
Leaksi vain seksuaalisesti väri tet-
^en harrastusten yhteydessä.
Roskalehdistön levinneisyys ja
ala-arvoisten elokuvien suuret kät-osjaitiäärät
ilmaisevat paremmin
^ i n mikään muu, mikk ori t ä m än
päivän henki j a m i t ä toivoa on. .
Jos kotona vanhenrnulle kelpaa­vat
radiosta kuunneltaviksi vain
^inelat rakkausluritiikset tai muut
sellaiset, sopii vahvasti epäillä, on­ko
kodin seksuaalisella välistid£sel«
weva minkäänlaista myönteistä •
merkitystä. Pplyisessä ilmapiirissä
on mahdotonta h ö i g i t t a ä sisäänsä
^ ^ t a , virkistävää ihnaa.
oppisiin uomim, saattaa tavata itsensä
keskustelemasta mtenneisiyydestään kon-gressikomitean
kanssa. Ainakaan hä­nen
myj^tinumeronsa eivät ole sellai­sia,
jotka saiswat kustantajat tallaa-maan
polkua hänen'oy^ f.
; -.Olisi väärin aliarvipiik.tämän yalt^^^^
van, jos kohta väliaikaisen, pamostuk-sen
htionoja seuraamuksia. Yhtä vää­rin
olisi antaa sen synnj^taä Hioiteltiiä
voimattomuutta. Sillä lopultakin mei­dän;
on tultava kirjailijaan itseensä.
Elämä ei ole koskaan tarjonnut hänelle
ruusuja eikä — ainakaan tällä puolen
elyysolaisia kenttiä — ilmeisesti kos­kaan
tule tarjoamaan. Se tarjoaa hä­nelle
kovaa, väsyttävää työtä, johon
liittyy lukemattomia masennuksia. Se
houkuttelee hänet alistamaan rehel-lisysrtensä
huutokauppatayaraksi. Pai­nostus,
sellainen tai tällainen, le­pää
hänen^ yllään siitä hetkestä
alkaen, jolloin hän panee liuskan ko­neeseensa.
" Määritelmien"^ mukaan hän
on henkilö, joka voi vastustaa painos-otusta.
Ellei hän ole, ei häntä juuri voi­da
pitää kirjailij£uia.
Pääkysymys nyt niinkuin - ennenkin
on yksinkertainen: Mitä kirjailija ha­luaa?
Mihin hän tähtää? Mikä saa
hänet liikekannalle? Haluaako hän
nen muuta maanmiestensä tunnustusta,
rahaa pankkiin, talon Connecticutiin,
.asunnon Manhattanilla,, riippumatto­man
toimeentulott:ja fasrvädpäiväntutta*
vuuksia ei vain vaikutusvaltaisten krii­tikkojen
piiristä vaan myös kalliimpien
ravintoloitten hovimestarien joukosta?
Näniä ovat viehättäviä asioita. ' Jos hän
niitä metsästää, hän voi ne saavuttaa —
luonnollisesti edellyttäen, että hänellä
on tietty määrä onnea matkassaan. Ne
ovat ahkeran mukautumisen hedelmiä
ja tämä tietty vaihe Amerikan elämässä
tarjoaa niitä yllin kyllin.
Tai ^ toisaalta — haluaako hän vain
kirjoittaa? Onko hänen sanottavansa
se kategorinen imperatiivi, joka häntä
kuljettaa? Haluaako hän yli kaiken
muun ilmaista sen mitä^Hänen sisässään
ilmaistavaa on —^ sanoa sanansa niistä
uijista ja aatteista, jotka piinaavat hän­tä,
ja tunti tunnilta yksin, uupumatto­malla
työllä vasaroida ne muotoon, jon­ka
voi esittää toisille ihmisille?
Luonnollisesti hän tulee tapaamaan
painostusta. Lukemattomat ihmiset tu­levat
jatkuvasti sanomaan hänelle, mi­ten
reivata purjeita kulloistenkin tuu­lien
mukaan, jotka silloin tällöin paisu­vat
myrskyksi. Hän on ajoittain oleva
hpukutusten vallassa tai pelästyksissään
ja hän tulee huomaamaan, kuten kaikki
kirjailijan nimen ansainneet aina ovat
havainneet, että hänen suurin taistelun­sa
ön itsensä voittaminen. Ja entä sit­ten?
- En pitäisi William Lloyd Garrisonia
esimerkkina kirjaihjoDle. Tuo riidanha­luinen
orjuuden kumoaja on hyvinkin
voinut tuottaa enemmän vahinkoa kuin
iloa tarttuessaan kynäänsä. Mutta se
lyhjrt tunnus, jonka hän naulasi orjuu-denvastiistamislehtensä
mastonhuip-puun,
sisältää päättäväisyyden ainek­sen,
joka on kirjoittavan ihmisen lopul­lisen
luotettavuuden mitta:
"Olen vakavissani. Eh puhu kaksi­mielisesti.
En anna. anteeksi. En pe­räänny
tuumaakaan — ja tulen kuul- ;
luksil" . '
Yksi maanosamme parhaista ja varmasti Canadan parhain sim-
Jania-orkesteri on CBC Symphom, Tämä orkesteri tulee esUn^
tymään tänä vuonna Stratjordin musUkkijestivaaleillai missä lU'
kuisilla musiikin ystävillä on mahdollisuus sitä ftähdä ja-kuulla^
KIRJAIN KERÄILIJÄ POHDON
KUOLEMASTA 100 VUOTTA
TTEINÄKUUN 30 pnä avat-
•''•tiin Helsingin -Yliopiston
Irirjastossa l^mmenen päivää
kestävä muistonäyttely " k i r -
jainkeräilijä Matti Pohdon
kuoleman 100-vuotismuistbn
kunniaksi. J^äyttelyn, joka kä­sittää
kirjallista materiaalia
Matti Pohdon elämäntyön va-laisjemiseksi>.
j a eräitä, hänen,
jälkipolville kokoamiaan k i r -
jallisia harvinaisuuksia, on j ä r -
jestän3rt maisteri.Valter Äp-pelquist,
j o k a kymmenen vuot­ta
keistäneen asianharrastuk­sen
"tuloksena saa lähiaikoina
valmiiksi Matti Pohdon elä­mäkertatutkimuksen.
Matti Pohto syntyi varttoman
talollisen poikana' maaliskuun 7
pnä 1817 Ylistarossa, ja kuoli hei­näkuun
30 p n ä 1857 Viipurin pita*
jässä. Sen aikaisissa oloissa — var­sinkin
menetettyään lapsuudenko­tinsa
jo 8-vuotiaana — ei Matti-pojalla
ollut tilaisuutta opiliisen
sivistyksen saantiin, m u ^ ä kotona
hän oppi niin hyvin lukemaan, et­t
ä h ä n e n mainitaan olleen parhai­ta
lukijoita- kinkereillä. Kirjoitus­taitoa
h ä n ei sensijaan varsiimises»
ti oppinut, vaikka näyttelyssä on­k
i n monia hänen almanakka- ym.
merkintöjään nähtävänä.
Kotinsa menetettyään joutui
Matti elättämään itseään kerjuul-
Tuo "olen vakavissani... tulen kuul­luksi!"
sen sanoo. Se ei ehdottomasti
merkitse tulla kaikkien kuulemaksi, ei
että sinua kuulevat ne henkilöt, joilla
on runsaimmat palkkiot annettavanaan
mutta ainakin tulla kuulluksi — aja-
~ tuksenl, aatteeni, erikoisesti omani, hen­kilökohtainen
tapani suhtailtua elämään
ja sen valtaviin ongelmiin saatettuina
sanoiksi niin hyvin kuin sen taidan jä
sitten saatettuina ainakin muutamien
ihmisveljien huomion kohteeksi. Tämä
on käsitykseni mukaan se perusvoima,
joka:'saa ihmisen kirjoittamaan.
Tätä voimaa totellen kirjailija kohtaa
joukon asioita, jotka eivät ole sellaisia
kuin niiden pitäisi olla.' Eräät näistä
asioista ovat nykyaikana enemmän tai '
vähemmän kununallisia. Kustantami­sen
koneisto on kovakourainen: on ai­koja,
jolloin sitä hoidetaan mitä vähäi-simmällä
arvonannolla niitä arvoja koh­taan,
joita kirjoitetussa sahassa saattaa
olla, kirjailijan osa ohsi paljon helpom­pi,
elleivät kustantajat niin usein met­sästäisi
epätoivon vimmassa kirjoja, ;
jotka ovat mahdollisimman paljon nii­den
kaltaisia, jotka crvat juuri olleet
bestseller-listoilla. Kirjojen levityksen
mekaniikka on kenties vielä Jbtionom-massja
asemassa eikä suurten kirjaklu-,
bien vaikutus yleensä ole riittävä. K i r -
jallisufuskritiikin tila Amerikassa saat­taisi
ilman muuta'^olla parempi. Uskon
että meillä jokaisella on oma yksityi­nen
luettdommeolipa se sitten pitkä
tai lyhyt — arvostelijoita, jotka todella
pitäisi keittää Öljyssä. Aloittelijan
saattaa olla epätavallisen vaikeata saa-ljuaamiaiÖM
» MkMum 1957
da kirjaansa julkaistuksi tai .saada sitä
myydyksi huomattavalle ihmisjoukolle
julkaisemisen jälkeen ja on erittäin vai­keata
vieläpä vanhallekin, "tunnuste­tulle'-
kirjailijalle saada saaliista elan­toa
kutsumuksestaan. Aivan liian useia
hänen on uhrattava kallista aikaansa ja
energiaansa, itsensä elättämiseen —
voidakseen kiijoittaa.
Kdkesta huolimatta uskon, että ame^
rikkalaiset kirjailijat työskentelevät nyt
hyvin vieraanvaraisessa ympäristössä.
Itse asiassa tämä on ja on ollut maa,
joka on halukas kuuntelemaan. Se saat­taa
toisinaan kuunnella syrjivällä kor­valla,
se kenties ei palkitse kirjaili­jaa
niin runsaasti kuin se, joka kirjoit­taa^
toivoisi, se ei' suojele häii tä elämän
kovilta iskuilta ja se saattaa alistaa hä­net
sellaiseen painostukseen, josta hänet
pitäisi vapauttaa. Mutta se antaa hä­nelle
mdbdollisuuden tulla kuulluksi.
Se on sellainen yhteiskunta; jossa ihmi­nen
ei vöi vain sanoa ajatuksiaan, vaan
jatkuvasti vaikuttaa aikansa elämään ja
ajtuksiin. Elämme yhä maassa, joka
suhtautuu vieraanvaraisesti aatteisiin.
Itse asiassa uskon, että juuri tämä
erikoinen aika tarjoaa elähdyttävän
haasteen kirjailijalle. ?
Olemme tulleet ihmiskunnan histori­assa
pohjiariipovaan käännekohtas^h.
Kaikki vaiihat: ohjenuorat näyttävät
tulleen tahraisiksi elleivät ne ole' koko­naan
hävinneet Enemmän kuin kos­kaan
ennen ihmiset haluavat kuulla
aatteiden miestä. ,
Mitä me kirjailijoina voimme enem­pää
toivoa?