Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 10, 1957

              tön ohi ne hypähtivät kävelemään,
vaikka olisihan se mäki menn3rt poikien­kin
ylös. Oli kuitenkin mukava kään­tyä
katsomaan tuon vieraan tytön jäl­keen.
Annukka jatkoi matkaansa taak­seen
katsomatta.
- Hän oli kulkenut noin kilometrin tai
puolitoista, kun maasto alkoi muuttua.
Pieniä kallioita oli siellä jä täällä ja tien
oikea puoli näytti kohoavan harjanteek­si.
Kaunis runkoiset petäjät olivat hä-^
vinneet, tien molemmin puolin kasvoi
suuria kuusia. Ne muuttivat kaiken
hiin jylhäksi ja viileäsi. Annukasta
tuntui kuin tie veisi suoraan autioon
korpeen. Häntä melkein vilutti, vaikka
olikin lämmin kesäinen aamupäivä. —
Korpea, korpea tämä on, hän mietti.
Kuin ajatustensa jatkoksi hän hyräi-pienenä
oppimaansa laulua:
Maan korvessa kulkcv} lapsosen tie,
hänt'iham enkeli kotikin vie.
Niin pitkä on matka^ ei kotia näy,
• vaan ihana enkeli vieressä käy,
....Ihana enkeli, suojelusenkeli vierellä
käy, niin oli vanhaemäntä opettanut ja
koulussakin oli niin opetettu. Oliko en­keli
sitten aina vierellä? Tuskinpa se
aina oli, ihmisillehän sattui usein onnet­tomuuksia.
Tai ehkä enkeli oli joskus
huolimaton ja ajatteli muita asioita. An­nukka
oli kyllä aina uskonut lujasti
suojelusenkeliinsä, eikä hänelle ollut
koskaan sattunut mitään vakavaa on­nettomuutta.
Tosin hän oli usein saa­nut
toruja ja joskus aivan syyttömästi-kin,
mutta eipä se tainnut kuuluakaan
suojelusenkelin tehtäviin varjella sellai­sesta.
Täällä virnalla metsätiellä-tun­tui
hänestä kuitenkin sellaiselta, että
enkelin pitäisi olla hänen vierellään.
Hänen silmänsä reakoivat ajatusten
mukana. Hän katseli ympärilleen ja
taäkseenkin^ mutta mitään d l d^
kaan näkynyt. Suuret kuuset vain sei­soivat
jylhinä tuulten vartijoina. Tyttö
(latkoa)
^YT alkoi kilpäihipäivä. Se oU per­jantai^
€eiliänt)rinen päivä. Kansaa
oli ^nempi kuin iuultiiri. Siellä istui
Domi, ajatellen niiVä sanoa Ceilialle,
kun hän selyiää Ruskonsa kanssa. Niin
Ceilia pääsikin erisinnmaisehä maaliin.
Kansa huusi ja hurrasi haljetakseen.
Fiitto-röuva oli ylpeä Ceiliasta, mutta
samalla kade, kun hän oli l^ein ennen.
.1, , _ , , . , ,,
tunsr itsensä niin pieneksi.
Höpsistä, tuumi tyttö, eihän enkelei­tä
näe, vaikka saartavat silti olla.mu-kana.
Näissä mietteissä hän oli taas tehnyt
taivalta hyvän matkan ja huomasi äk­kiä
tulleensa tienhaaraan. Kumpaako
näistä hänen olisi kuljettava. Molem­mat
olivat yhtä leveitä ja näyttivät vie­vän
samaan suuntaan/vain pieni kallio-nyppylä
ne eroitti.
Annukka mietti miten vanhaemäntä
oli tietä neuvonut, mutta vaikka hän
kuinka muisteli, eihän muistanut van-hanemännän
tästä tienhaarasta mainin­neen
mitään. Hän käveli muutamia as­keleita
ensin yhtä ja sitten toista tietä
, , , Kumpa riyt joku tulisi, että voisi
kysyä tietä. Kauan et hänen tarvin­nutkaan
odottaa tulijaa. Häh ilostui
nähdessään, että joku tiili samalta suun­nalta
kuin hän itsekin oli tullut.
Annukan ilo oli hyvin lyhytaikainen,
sillä mitä lähenunäksi tulija ehti, sitä
enemmän tunsi tyttö arkuutensa kasva­van.
Koskaan hän ei uskaltaisi kysyä
tuolta tuUjalta----^^e^^ hän sitten
saisi odottaa kirkosta palaavia.
(Jatkuu) ^
RYTMI-JA DECCA-LEVYUUTUUDET
SAAPUNEET SUOMESTA
Lähettäkää tilauksenne heti, sillä kutakin levyä on
varastossa vain rajoitettu määrä.,
DECCA-LEVYJÄ
SD SO<H ,Tango Bolero. Sulo Sala Ja Silver Stars
Sarastus, tango. Sulo Sala ja Silver Stars
SDS325 Bonita Nina> tango. Toivo Kfirjen tangoyhtye «•
Miss Tanguett. tango. Toivo Kärjen tangoylitve
SD 5329 8ä kasvoit neito Icaunoinen, kansanlaulu. Vdkko TvrvSinen
Mä laulan sun iltasi tfitotihln. Veikko Tyrvfiinen
SD S335 MuistaUco sen. Bequine, Metro-T^töt
Vielä kerran, tango. (Metro-Tytöt ' ~
SD 5338 Preerian Ic^tainen i^usu. foxtrot. Vieno Ketdnmen
Tulin, näin, voitin, foxtrot, Juha Eirto
SD 53tt Hurmio, tango. Juha Birto Ja Metro-Tytöt •
Kellot soi, tango. Juha Eirto Ja Metro-Tytöt
SD 5348 Ritenuto. tango. JUha Eirto
.m tällä l»rtaa. tangOi Metro-TVtöt ^ > y^^^
RYTMI-LEVYJÄ
R 6189
R 8315
Uutta Ja vanhaa. Jenkka. Esa Ja Matti
Önpl ihannetyttö, lauletaa. Esa Pakarinen -'^^^^^^^
Uutta^ Ja vanlma. 3. valssisikeimä. Tamara J% Jix^teerl
Uutta Ja vanhaa 4. tangosikextnä. Tamajra JasJt*^^
R 6265 Salpaussdän Jenaeka. Pirte&t Pelimannit -~
MetsäiEUtdkia. Jenbäca. Pitte&t Pelimannit w'
R 6281 HyväsU meri. valssi. Matti Louhivuori
Yksinäinen purje, laulelma. Matti Louhivuori -
R 6283 Hardangor-valssi. Taito Vainio, hanuri
Espanjalaisittain. I^ito Vainio, hanuri
R 628S Maailmtm Matti. Jenkka, Justeeri
Helmi.ja Kftlle, Jenkka. Justeeri : s , .
R 6S^ Uutta Ja vanhaa lo. valssi, Tamara Ja Ju^e^
Uutta J& vaidiaa 16. tango. Tamara Ja Justeeri
R 6287 Uutta Ja vanhaa 17^ foxtrot. Tamara Ja Justeeri '
Tlutta Ja vaidiaa 18, Tamara Ja Justeeri
R 6303 Pohjolan Timgo. T»marä
Pieni Sixiivuofcko. tango-begulne. Tamara
HIKTA $1.50 KPL.
(Oitajan maksettava läheUsnskutut)
Posti- Ja pQcat»yatatilau8ten^ tulee.käsittää vähintäin kolme levyä.
*llÄtkaa osoitteella:
m
B99C69
ajanut ensimmäisen palkinnon. Palkin­not
jaettiin rahassa. Ceilia sai nyt ra­haa
niin paljon, että meinasi pyörtyä.
Hän päättikin ostaa farmin Floridas­ta,
mihin muuttaa hevosensa kanssa ja
ottaa Riston ja Pertin sinne työhön.
Kaikki selveni hänelle yhdellä iskulla.
Nyt hän ei enempi ole kenenkään tiel­lä
eikä hän havittele lääkärin vaimoksi.
Se riittää, kun saa kodin itselleen ja
Ruskolle. Sitten siittää toisia ratsuhe­vosia,
niinkuin Fiitta-rouvakin. Olisi
pelastus jäädä Floridaan ja elää omaa
elämäänsä. ,
Kun ajot päättyi ja Ceilia tuli Rus­kon
kanssa aitaukseen, niin Domi tuli
Ceilian luo. Hän tahtoi puhua kaiken
mitä sydämellä oli. Hän ei hävennyt
Ceiliaa eikä hänen menneisyyttään,
vaan päinvastoin tahtoo huojentaa Cei­lian
elämän. Domi lupasi CeiUalle pik-kukodin
lähellä Fiitta-rouvaa, niin että
he aina saisivat ratsastaa yhdessä ja
pysyä ystävinä.
, — En voi luopua sinusta Ceilia. Olet
ensimmäinen tyttö, jota rakastan. Nyt­kö
juuri voisin hyljätä sinut? iNyt juu­ri,
kun minua parhaiten tarvitset, suo­jelemaan
ja turvaan sinua. Entinen elä­mäsi
on kääntänyt selkänsä ^ Sinulle ja
kaikki, mitä tapahtuu on uutta. Jos,
lääkärin ammattini loppuu laivalla, niin
jatkan sitä täällä sinun rinnallasi. Mitä
olisi minulla ilman sinua, Ceilia? Olet-
. han kypsä nainen elämään avioliitossa.
En luovu ajatuksesta mennä naimisiin
kanssasi. .Leirielämäsi oli sinulle enem­pi
kuin koulu ja se riittää. Me kuulum­me
yhteen.
Niin lähtivät nuoret vihittämään it­sensä,
Ceilialla ratsastuspuku päällä ja
Domilla laivan univormu. Saaren pap­pi
otti heidät vastaan kansliassaan ja
oman talonsa henkilökunnasta haki to­distajat.
Näin oli täällä tropiikin
maassa ennenkin tehty.. Ei ollut nuo­rella
parilla aikaa kysellä tovereita mu­kaansa.
Domi lupasi Ceilialle sen, et­tei
kukaan saa hänen vaimolleen muis­tuttaa
entisestä Eikä sitä muut tietä­neetkään
kuin Domi ja Robinsonit.
— Meillä on pikkukotimme ja toi­nen
toisemme. Mitä vielä muuta? E-lämme
työstämme- ja kaikella mihin
pystymme. - Sinä rats^tat palkintoja
Ruskollasi ja minä katselen.
Nuoret olivat valmiit alkamaan elä­mänsä
omalla tavallaan, mutta Pertti
ja Risto pääsivät myös mukaan. He
olivat kulkeneet Ceil*an perässä pappi­laan
ja saivat olla tämän pyhän het­ken
todistajina.
Domi J4 Ceilia saapuivat laivalle mie-henä
ja vaimona, siitä oli pappi ilmoit­tanut
Robinsonille, niin että heidät
otettiin ilolla vastaian:. Hetken hääsere-moni
oli valmistettu heille kukkaisin,
huudoin, majoin. musiikki
soitti hdUe kesäillan valssin, johon
kaikki yhtyivät heidän kunniakseen.
Fiitta-rouva tuli Davidin kanssa' heitä
onnittelemaan jä" siunasi heidät aivan
kuin omat lapsensa, siekä tarjosivat hää-lahjan
rahana heidän uutta kotiaan
varten. Nyt oli Ceilianinieli keveämpi,
kun elämpn x)li tullut, naies, jolle sai
surunsa jakaa. Ja Ruskokin oli onnelli­nen
aitauksessa, kun lennätti emännäl­leen
ensimmäisen palkinnon. Aivan
kuin olisi äjateUk. että irie,^ynkä^
män pyörteistä herätetyt ja kidutetut
olemme yhtä. Me näytänune elämää
ympärillämme ansionmie mukaan. Nyt
oli Ceilia Mrs. Watson. Elämä sai uu­den
käänteen, Fiitta-rouva ei luopunut
Ceiliasta. Hän halusi pitää lähellään
hänet, jonka kanssa saisi ratsastaa, Ja
Jota saisi ohjata eläinässä^^t
Pertti ja Risto istuivat vieretystoi
kallion reunalla ja katselivat kauas au-^
tiolle merelle. Kuinka ikävän ja painos-tavan
tunteen synnyttikään tuo rauha,
toin ulappa, joka erotti heidät omaisisi
taan, Suomesta ja kaikesta, mikä teki
elämän elämisen arvoiseksi. Pojat oli­vat
päättäneet, että muutama matka
tehdään vielä ja-sitten lähdetään Suo^
meen. Niin raskas ikävä valtasi mo­lempien
mielen, että «i itku ollut kau^^
kana.. Ceilia oli nyt häipynyt heidai
elämästään, ettei tarvinnut sitäkään
enää suojata. .Nyt vain tuli säästää,
kaikki palkka,» niin siitä seuraa tulok;
sia.: ^Kotimaassa- kirkassihnäinen Helga^
ja Eeva, he tarvitsevat minua, tuumaa
Pertti. Risto tuntee vanhan äitinsä kä-v
den omassaan, hänen luokseen minä
kuulun. Kaikki nämä ajatukset kiusaa
mieltä. Kirjeenvaihto oli katkennut jo
aikaa sitten heidän väliltään. Sen oli
'tehnyt ilkeä Malviina, kostoksi Helgal­le,
kun joutui tekemästään vääryydestä
kiinni. Malviina oli kirjoittanut Helga­na,
ettei halunnut kuulla enempää Per­tistä
ja siihen se loppui. ,
Augusti isäntä makasi sairaana karta­nossaan.
Helga oli muuttanut Eevan­sa
kanssa häntä hoitamaan. Kukaan
muu ei kelvannut häntä lähelle. Hänellä
oli niin paljon omantunnontuskia, jotka
piti kaikki Helgalle tyhjentää, sekä hä­nen
hartioilleen jättää; Helgan harti­oille
piti jättää koko maallinen onuu-suuskin.
Augusti tiesi sen kuuluvan
Helgalle ja Eevalle. Helga oli hyra-sydäminen
ja hellä sairasta kohtaan.
Kaiken pahan hän unohti. Nyt oli ai­ka
tehdä sovinto jä rauha, sen Augusti,;
tiesi. Helga'ohhän(eri silmissään ka^
kein rehellisin nainen. ihaailmassa ja
kaikkein kaunein nainen, mitäiiän kos­kaan
oli tiintenut. Helgan läsäolo oli
Augustille kuin lääkettä tämän suuren
^ tuskan keskellä^ Helga ymimarsi ja tie- v
si puhtautensa Augustin s-lniissä, mi­kään
ei ollut häntä saastuttanut, vaikka
sitä häneltä oli aikoinaan vaadittu. Ei­kä
Helgan mieli kiehunut vihasta, vaik­ka
olisi pitänyt. Sillä niin monta pilk­kasanaa
hän oli saanut kuulla nän^
vuodet, mitkä .oli.asunut Tornion laak­sossa.
-Päinvastoin, hän kohenteli ja
käänteli ^sairasta hellin käsin. Sairas
selvisi aina hetkeksi tuskasta ja puhoi
Helgalle ja uskoi; hänelle asioiden hoi^;
don. Helga kirjoittiJkaikkiheidänö^:'
lillään olevat täpahtuniat^lös, niin etö
on sitten helpknnpi hoitaa/
A u g u k ^ ^ u j ^ n ^^
nyttä eläiran^jiy^^
rallaan ainja. vwÖBJ4?i^n l i ^
Sitten lopuksf hän Ennusti kaikraja^
^galle, Aiigusti autoi;H^
tin jä py3Si ;^tpiään
naan.: ^ i t ä , €v^!»isi^^
i - määräpsuväiiä:' 'liai^ knolemansa";
keen. : lah^
viedä mukanaan haui^ian. Koskaan^a
saisi Isahan asioista puhu^ .sahan työla*
sUle. ffilgalsi he sittöK
i i n öUyät pikrät^omistey^
sä yhdyskunnas^^ Tuura tie-^
si yksin testamentin sisällön, mntl?
hänkin vaikeni j-ahan^v^ Nai»
pääsi Augusti panajäisestä ja luopa»
hiljaisen illan rauhaan maallisesta omai­suudesta,
jota häit ei ollut omistai^
Heiga ja:Eeya^hautasi^gustin ja
vät kqtiinsa.,Mtaiseei^
oU hddän. ' " _
•Näin sammui mahtavan miehen ma*':
räävä tahto, jota kaikki: sokeudessa W
varsivat ja:-pelkäsivat: jMoni
elämä jfteni rikki, tämän valtaa
aikana. Moni J p i t i maailmalle ta»
miestä pakoon, tuntien vallan
väärissä käsissä. Kaikki puhuivat am»
Pertiii, osuudesta sahalla, mutte
syi hämärän potassa niin, että
Laniiiitaliia, »lolaiiai 10 päiTaaa. 1957