Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 10, 1957

              CYA KNOW/ S O T M Ä T S WHAT
BECAME OF MV UtLAC/
^AFTE^SHAVE UrriOHC
ITOUSHTTHATPILIJO^-
OFFThiE BlÖEASV^HAIt?^
WAS LOSTlNJTHB
'VV
\
>o
'^AT 005'S »JCnHiM
PACK )2M. l?EMEAA8Ef?
THE AFöHAhJ I STARTEO
roKKirr usTFAu.wr^
uncoiarrmrnotiAU _
tTS^SeTTIh4<S SO THEy Tf7AAAPL5
m^HTS AM' NOSOOy.
US VS/MATVOa) VrW^ A0O6DPESf4*T.
USE MUSTACME/ < ^ ^ J HAVE AfeJV P^ACV
^ ^ V A l ALU"WA^l«^
r ><^7^ ^ V AiMT^
t,
-REY iraFTBlMSatHHOU^E'
i
FAf? AHEAO AT}
out? HOUSE/,
^ ^MOUSE IS W01?rhl SO MUCH,
eUTA MOhlTM A60 ,r
^ASKEaHiM ABoyr^TriiS
N ^ ANO He ur /
NM
WgLL/At?^»LO-I
f m i m INE HEO^e
II06IT THIhlk TMAT
POOROC^^gtfT
MMK
KA»
.LTöKTrigS*XM^3tFrCSÄ>^4 TSUB/ J-Sose OLO
votM? HOUSE. yOLjm?g
^ IM THIS STATE
8EFOieE>OUCAf<
LBSALtV OWW y /A
59
•niEy*V6JUSTLEFy
-mAOMTHS
BPÖKS/
© 1957, King FeaK»rc- Sy^ia-cate. Inc., WotId rights reserved.
I
' KONTTORISSA
— Tämä on ihmeelUstä! Tehän tu­lette
joka toinen päivä luokseni ja sa­notte
vaimonne sairastuneen.
— Minusta tuntuu myös, herra johta­ja,
että hän yrittää vetää minua joskus'
nenästä.
TEATTERISSA
~ Olkaa hyvä ja lopettakaa keskuste­lunne!
En ymmärrä yhtään sanaa!
— Mitä se teille kuuluu, mitä minä
vaimolleni puhun!
IHANTEELUNEN
Minulla on ihanteellinen sihteeri.
Häneen voin todella luottaa. Ensinnä-,
kin, hän ei ymmärrä mitä kirjoittaa, ja
toiseksi, hän ei muista mitä on.kirjoitta-
_ KADULLA
Poliisin luö saapuu eräs nainen ja ky-syy:
; ,
— Anteeksi, mutta onko tämä toinen
katu oikealle?
KYLLÄ HÄNKIN VOISI
Aviopari seurasi romanttisen eloku­van
esitystä, jossa sankari hollyvroodi-laiseen
tyyliin rehki polvillaan kaunot­taren
e<)essä.Vihdoin kaikki loppui pit­kään
ja tuliseen suudelmaan.
SiUoin rouva kuiskasi:
— BliksI sinä et koskaan voi tehdä
tuoUa tavalla?
— Kyllähän minä voin, jos saan mil­joonan
doUarin vuosipalkan, kuten tuo­kin
heppuli saa vaivoistaan.
V A m AMEN
Saama öli kestänyt jo tunnin,
pastori keskeytti ja kysyi:
kun
Sivu 12 Lauiantaioa. elokuun. 10 päiviuä. 1957
— Mitä minun vielä olisi sanottava?
Takapenkiltä kuului vastaus:
— Amen!
ÄLYN VOIMA
Kuuluisa sotapääUikkö tapasi valloita
tamassaan kaupungissa maailmankuulim
tiedemiehen ja kysyi: ^
— Onko teiltä kaapattu mitään sota-saaliiksi?
~ Ei, ei mitään, sillä neroutta ei
voida milloinkaan ottaa sotasaaliiksi.
AlOEIlilKKALAISTA POKERIA
— Anteeksi, miitta tehän pelaatte
väärin!
— Pitää paikkansa — mutta entä sit­ten?
-~ Tiedättekö, mitä seurauksia on
vaannpeluusta?
Kyllä, yäärinpelaajat voittavat
DIAGNOOSI
— Herra tohtori, mieheni hermot ov^j
aivan riekaleina. Mmkälaista hoit
netelmää ehdottaisitte?
— Matkustakaa molemmat.
— Mihin?
— Eri suuntiin.^
HULLUJEN HUONEESSA
HuUu sai täin kiinni ja heitti sen
ikkunasta ulos.
— Luuletko että se kuoli, kysyy
nen hullu.
Varmasti;1ieitin sen pää
LAPSEN KYSYMYS
Olisi aika lapsen nukkua ja äifa^p
lee hänen vieressään. Kun äiti tis
henkäisee kysyy lapsi:
— Äiti, joko minä saannuktaA
haluatko sinä vielä laulella?