Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 10, 1957

              vt
\ kolkixviiovot
PSHOLM
SYfdnuui 27
, Marrask. II
öffiset ybteydet
ahetetääa N«
[if axista saoia»
Montreal 2. P A |
lainen kaunis tyttö koin « J J ä . -
hän selvittäinattä sen enempää. Jätän^
fänut nyt yksin, .aamiainen tarjpiHaan
neliännestunnin kuluttua.
Hetkistämyöhemmn Batiiildetulisi-säzn
kantaen käsivarrellaan JJanen ku- .
kalliita, leikkaukseltaan hyvin v yksin­kertaista
leninkiä. ^Estelle katti ja pu­keutui
Kun hän saapui ruokasaliin ^
ka kkien katseet kääntyivät häneen.
Huolimatta kalpeasta ihostaan oli tuo
pitkä honlelo tjrttö raikkaan: tuntuineö.
'Tässä on sisaireni", esitteli Liane'hä­net.
Estelle näytti kissanhymyaän kai­kille
vaatimattomasti. ^
Las ovet olivat avoinna terassille,
missä viheriöivät leikatut laakeripuut ja
koko kukkatarhan köPaeiB,;,..?^ ,
Kirj, A. HEIiA.%KOSia
Sttmpilvei, onnen pilvet
peittää taivahati,
Lakuttamatta lepää pinta
laajan ulapan.
Niinhän tyttö helmiänsä
nauhaan pujottaa,
niinet päivät autinkoiset
ohiijaeltaa.
Siin* ön onni -—ajatella
aikä etenee,
kultapäivät kailiit, kalliit
ft^^haanhupmee. V
(Sämäläihien^ttSU)
Olipa kerran rivosuinen mies, joka cli
Hidoissa. naapurinsa kanssa. Hän olisi
tahtofiut-v^ngöitöa-^taia,' ja -w>idak-seen
tehdä sen oikein salakavalasti ja
itse ilmitulematta hah päätti <>ppia noi­takonsteja,
, Nähdessään kerran noidan
menevän metsään han seurasi ^tä salad.
Noita: asettui erään kiven viereen ja
loitsi:. _ ,
Synny, :Para, tunnu^^Para.
ei'ole korvaa kuulemassa
eikä ahnää näkemässä. .
80 vuotta.4äyttänyt
ei tarvitse hdiliia^
Australian vanhin kanslaii^y Frans
Weichelsbraun, joka äsken vietti 105.
syntymäpäiväänsä», lausui mielipiteensä
[uikäh iän" sa^vuttaintsen mahdollisuu*
desta seuraava^iU: -
''Juokaa miBitba kuolemaanne asti,
mutta älkää pitäkö tyttöystävää täytet­tyänne
SO vuotta."
yllä näkyi hohta^ sini: .audngossa ki-^^}"; 1 ^ ' . :.. ^,
ma' lte'l evä m--e-r--i . AA .te- _r.ia- tarjottfih käsin ^ ' ^ Siihön onnihymyfmu^•
maalatu'ssa saviastioissa, jotka isopivät
h}n'in huonekalujen kalliin yksinkertai­seen
tyyliin. Kaikki nauttivat pöydän
herkuista ja -lörpöttelivät valtion huo­lellisesti
tulen arkaa aihetta: ''Liakkoa",
"Liane on varmaan huomauttanut si*tä
heillekin", arveli Estelle. Hänestä,
näytti, että häntä tarkkailtiin salavih­kaa.
tiähdä •-TT' vaihtuvat
talvahaUa suvipilvet
lumivalkeat.
Dufayol, jolla oU tapana kiinnittää
lautasliina liivinsä napnreikään pyyhki
kiiltäviä huuliaan pöydässä istuvan a-kateemikon
katsellessa häntä paheksu-
Vannaan ihmetellään, osaanko vasti ja valmistautiii kuuntelemaan. Es-nan:
- . .
— Minua alkaa vakavasti- huolestut-<^
taa vaimoni kohtab, sillä "hän öh Poh-jois-
Afrikässa . . . r v \,
Jokainen pidätti heng'työtään. Estelle
sanoi lempeällä äänellä:
— Minulla ori myös ystävä, joka al­kaa
clla hiiol^tunut Pohjois-Afrikassa
olevan vaimonsa kohtalosta'w
r •1
ONNITTELUMME
hänen 50-vuotissyiitymäpäi-vänsä
johdosta, tpivottavat äl-lamainitut
sukulaiset ja ystä­vät.
• -
käyttää osterihaarukkaa tai-sonm*^^^ telle jatkoi:
huuhtelukuppia? Tai- ehkäpjä katso- * ~ Se on työtoverini; Hänen n'men-taan
huonosti hoidettuja käsiäni?" sä on Ben Said. Hän menetti jo äitinsä
Viinien tukkukauppias Dufayol pääs- poliisien hyökätessä äskettäin marokko-ti
kuitenkin sattumalta onnettoman sa-. laisten mielenosoituksen Tcimppuun, jos­sa
niin monet arabit menettivät hen>-
kensä-^;-^ 'l , --••}• --y
Dufayol mutisi jotakin valitettavista
tapauksista ja akateemikko Le(m Morel
huomautti äänellä, joka korkeasta iästä'
huolimatta oli kirkas ja läpitunfcevav:^
tä '*muhamettila:nen fätahsmi Sekäitä^^
maalaisille luönteenpmaineii välinpitä^
mättömyys osoitti selväsö, että eiiäea
kuin nuo onnettomat alkuasukkaat voi-tijn
saada terroritekoihin täytyi sitä
edeltää pitkäaikainen huolellifiieri kii-
^ hbitus.>'v•-^.;;Vi'•^•'v^
Jäätävä henkäys kiiV^
yli. Estelle pani haarukkansa niin äk­kiä
lautaselle, että ristallit kilahtivat.
—^ Fatalismi, kiihoitus, itämainen vä­linpitämättömyys
. . . toisti hän h*taas-ti,-
sepä huvittavaa! Tiedättekö mikä
on köyhän marokkolaisen keskimääräi­nen
palkka — nimittäin jos hänen on­nistuu
saada työtä? Oletteko koskaan
käyneet heidän asuinpafkoillaah? Var­maan
te herra Morel käsittäisitte heitä
paremmin jos joskus vilkaisisitte vain
heidän vanhoista öljy tynnyreistä raken­nettuja
asumuksiaan; Sieltä^ saisitte
muita tietoja kuin muhamettilaisuutta
ja "arabian luonnetta'• käsittelevistä kä­sikirjoituksista
1
Kunnianarvoisa akateemikko, joka ei
. ollut tottunut sellaiseen kohteluun, oli
vähäHä. pudottaa lomettihsa rapukas-tikkeeseen.
Raoul de Menouville kos­ketti
Estellen käsivartta.
— Hyvin osuttu, mutisi hän.
Kukahan tuo on, mietti Estelle. Ping-pongin
pelaaja? Tos'aankm, Liane esit­teli
hänet heti^saapumishekellä - . . Ei­köhän'
tuo tumma atleetinvirtälöinen
mies ole haiieii veljeäsä, joka oh'koko­naan
keskittynyt puhumaan kutoma-tehtailijan
lihavan lesken kanssa "puh­taasta
plastiikasta, ajattomasta taitees­ta"?
Katkelmia keskustelusta kuului
sillom täUöm hänen korviinsa sisarensa
käyttäytjrmisestä raivostuneen Lianen
ihastuneen näköisenä kuunnellessa noi­ta
ajatehnia. Mutta vähitellen Estelle
unohti vierellään istuvan terävät piir­teet
samoinkuin ylellisen pöydän ja hoh­tavan
meren sekä punaiset kukat. Toi­sia
kuvia nousi hänen mieleensä.
(Jatkuu)
VOI KÄYDÄ NIINKIN
Erästä newyorkilaista autoilijaa sa-kotetfim
yli ajan parkkaamisesta. Mak­saessaan
sakkoa selitti mies, että hän
ei pystynyt kyllin pian löytämään uatta
autoaan toisten autojen joukosta.
Elmer Ketola
LilHan Kelola^
Ida Östman -
Irene, Martta ja Eino:Suojanen
Hilma Freeman
Ida ja Pentti Joiikaine
Aino ja Nick Wäliniaa
Hilma ja Emil Ihaksi
I^si ja Henry KaEtgas"
Elli ja EinolSäsmi -
Minnie ja Kv Väiiäo ^
IPiina Isaacson
Alma ja WemCT Johnson <.
Saimi ja Ed./,
Mr. ja mrs. A. Laukkonen ja perhe
Lryll ja Väinö Kontio
Selsn. Elsa ja Jade iNörrena
K I I T O S
Sydämellinen kiitos teille, 3rstävät,
snta yllätyksellisestä syntymäpäivä-
Paartista jonka järjestitte minulle
öeinfikuun 26 p:jiä 1957, täyttäes­säni
50 vuotta.
Katos herkullisesta kahvipöydän
tarjonusta ja rahalahjasta. Kiitos
nomman alkuunlaittajille. Kiitos
^ e , jotka -otitte- osaa lahiaan.
vaan ette voineet olla saapuvilla,
t o s ^ ^ ^ ^ « « s säilyy aina muis-
KiitoUisuudella muistaen.
^^^^THÄ KETOLA
VancoOTer, B. C.
:MuttaA koska riv^inen \inies - seisdi
erään puun takana J8;.vkui;ili ja näki noi­dan
puuhat, ei paholainen ilmestynyt­kään,
ja noidan täytyi lähteä tyhjin
toimin takaisin.
Jäätyään ykän metsään, rivosuineh
mies päätti kokeilla, oliko noidan liqke-ma
tehokas, kun ei ketään olisi kuule­massa
tai näkemässä. Hän siis loitsi:
Synny, Para, tunnu, Para,
ei ole korvaa kuulemassa
: eikä silmää näkemässä.. .
Samassa jo paholainen, ilmestyikin.
Se oli kauhean näköinen ja ärjäisi rivö-suiselle
miehelle: ' ^ '
— tässä ma olen. Mitäs mulla
nyt tehet? " '
Rivosuinen »mies säikähti pahanpäi­väisesti.
%
^ ^Häneltä pääsi vain yka sana:
'Söhtaält'.^ :•. • •
Paholainen, hävisi samassa ja rivosui-nenmeis
palani pelästyneenä kotiinsa.*
: —Illalla hän meni nukkumaan. Kim
hän heräsi, oli aivan pimeätä^ Mies ar-
. veli, että oli vielä keskiyö ja yritti saa­da
uudelleen Unta. Mutta omitunen
äkeä haju piti häntä valveilla, ja lopulta
hän.rupesi ihmettelemään, mistä haju
aiheutui ja miksei aamu jo koittanut.
Niin hän nousi ja meni raottamaan
ovea. ,._ •
Mutta silloih ilmeni, että avulias pa­holainen
oli täyttänyt hänen toiveensa
ja tuonut korkeat vallit lantaa rivosui-sen
miehen talon ympärille.
Ja mies sai hävetä naapurinsa edessä
jota oli aikonut kavalasti vahingoittaa.
£ä^einxnän kuin kos^^
40 vuxxten aikansi
Windsorin lähellä sijaitseyalla
Ha^own^ koefarmilla suoritetut
mittaukset osoittavat, etta heinä*
kxiuln'aikana saatiin äillä alueella
^ vettä'' 7,74- tuumaa. Se on. sUurln
sademäärS'kluukäudess& 40 suoden
aikana.
Kl ITÄN
m TäyttSess&ni vuosia kuus ja nolla
(60), tulivat sukulaiset ja tuttavat,
tuoden lahjoja, syömiset ja juomi­set
tullessaan. Kiitän yksityisistä ja
yhteisistä lahjoista. VUpitön tutta­vuus
on kaunis tapa. Niitä toisia
kiitän osanotosta, jotka .Jostakin'
syystä eivät sinetit tulta.
. IDA JVIÄKI ,
.480 s, Court St., Port Arthur, Ont.
— Jotkut arvostelevat toisia, eikä
koskaan itseään.
1
KHTOS
Täten lausun sydämelliset kUtpk-senl
tovereille ^yllätykscsö; joinka
järjestitte kotiini täyttäessäni 50
vuotta. Kiitos rahalahjasta ja kau­niista
kahvipöydästä,.
Kiitos homman aikmmpanljoille.
Heinäkuun 6 p. 1957.
EINO SUOJANEN
2834 Pandora St. Vancouver, B. C.
KIJOLLXJT
Itabas äitimme Ja mummomme
Lydtia Adolfina
syntynyt Tampereella maaiiskttun 24 p.
4881. nnltkni kuolon uneen Eäipanblan
'Sairaalassa t<Hikokuon 20 pnä 1957. XI-timme
laskettiin haudan lepoon Nalm
Centren hantaasmaahftn toukoltuui
23 pnä stniren tnttavajonkon läsnä­ollessa
•
> Lähinnä snremai^n Jäivät tytär
(Onerva), nus; Väinö Mamilnen per­heineen
Torohtoisa Ja poika, Eero per­heineen
kotona, B(6aver: Jakella Ja nel­jä
lasteplasta y.m. sokolaisia etäällä Ja
Snomessau
Meitä sä aattelit myöhään ja vathaUi,
siunattu leposi on palkkasi parhain.
Tyttäresi Onerva Ja perhe.
Tarjiasi taivas äidille raiihan,
lempeän lehdon J^ unen niin lauhan.
Poikasi Eero Ja^ pierhe.
Kiitoksemme, mummo kt^ita,
hyv^destäsi ansaitset
Lastciilaipset AlelVin Ja Merr^
Jä kuulu mummulle Keijon laulut,
ei Marcia-tyttösen heleet naurut.
Alla nurmen mummomme hukkuu.
Lastenlajpaet Keijo Ja Marcia.
K I I T O S
Sydämelliset kiitokset kaikesta avus­ta
ja myötätunnosta, Kalle Blom-stcrille
ja pastori PikkusaareUe muis­topuheesta.
kantajiUe sekä kahvinkeit-täjäUe
ja tarjoilijoUle. lEhna Ja Rainer
Kalliolle sekä kaikille osanottajille
vainajan viime lepoon saattamisesta.
Kiitokset kauniista seppeleistä Ja kuk­kalaitteista,
jotka koristivat äidin hau­takumpua.
OMAISET.
• KIITOS
Lausun sydämelliset kiitokseni teille, rakkaat lapseni, siitä kauniista illanvie­tosta,
jonka järjestitte Pohjolan haalille 15 päivänä kesäkuuta 1957, minun 60-
vuotlssyntymäpäiväni muistolcsi. . ; .„
Kiitän kamalista syntymäpäiväkaakusta, kahvipöydästä ja lahjoistanne. Joilla
muistitte äitiänne.
Kiltäö^ tcltäi sukulaiset ja tutti^vat. kun saavuitte ottaxnw osaa ni^^ fUurlr
lukuisena ystäväjoukkonai Kiitän teitä siitä suuresta rahalahjasta. Kiitän rÄhart-kerääjlä
Ja myös yksityisistä lahjoista. Joita sata tilaisuudessa vastaanottaa. KU­tän
lauluista, kukista Ja oxmlttelukorteista.
Blaunis kiitos Illan emännille, kahvinkeittäjille ja pöytääntarJöIUjome, KUtän
kaikkia teitä. Jotka annoitte apuanne illan tarJoUussa. ^ « .
KUtos KkroosUle Ja Kiviselle iloisesta soitosta, JoUa Uahdutltte illan yleisöä.
Säilytän tänJin iUan Icatmeimmlssa muistoissanL
KUt^ teitä .
. mm* AMjaauk maaton
JB. B . 2 KamhifiiHnnH». Ontarl»