Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 9, 1937

              1957 Sivu 11
^jomnnnnppuimaniuunnniao]^
I Suureiiliusiasin takai i
<3au»uiinQnmHU KIIKARI-. miHupimiHuiuco
Peläten^ ettei vain jäisi väiifiaksi^
pojaksi/ on Itävallan ja t/hkariri
kruununtavoittelijä; arkkiherttua Ot­to
alkanut "akanhunttauksen" ör-kein
todenteolla. Hänellä on ollut jo
katsottunakin mielitietty, nimittäin"
^ . Savoijin prinsessa Maria, mutta hei-'
' dän välinsä kuuluvat katkeiineen.
KAKKUJEN VALMISTAMISESTA
Laita kaikki valmiiksi, e n n ^ u i n alat
sekoittaa kakkuaineita. ^ '
Katso, että uunin lämpö on tasainen
ja että se kestää tasaisena koko pais­tamisen
ajanv
Sihtaa jätihöt'^, leivöspulverin ja
CTream Tartarin kanssa.
lÄän ms^toista, käy kivivatia
ja-^ piiultiäikkaa, seköittaessasi kakku-aineit
». ^ :
Vatkaat mimänyalkuaiset ja ruskuai-set
eirik^en.
•voitele ja jauhota pannu hyvin. Muu-tamilli
kakloiihin; oh paras käyttää
paperia pohjallapa syrjissä.
Hedelmiä kakuisisa käytettäessä on
ne ensin IrieritettäyäjauhÖis^^
. tavä seokseen viööeiseksii ; ' - -
Suolaa ön käytettävä kaJkenläisiiii
kakkuihih^noin teelusikallista.
Jos kakku noustessaan halkeaa kes­keltä,
merkitseese sitä, että on käytetty
Kyllä käi arkkrherttualle on vaimon i liian paljoff-jaUhöjäj.
m
saanti helpompaaitiin kraunun saan^
ti, sillä kruuiiut' ovat näinä aikoina
hyvin vaikeat isääda^ • i
Jugoslavia^'Sätiui hiljattain niel-ko
lailla härViflJiihgh' tapaus:^ Maail­mansodat^
ai k'ä%-ä nliitiäft' ju-göslävialiih^
ft^ soti^,^ nimeltään Pa-wel
Raiäek'^*ötitui venäläisten vangik­si
jähMet^^ vietiin sotavankina Si­periaan.
Kun hänestä ei sen jälkeen
mitään-kuultu, luuli Radekin vaimo
miehensä kuolleeksi^ Vasta nyt, 22
vuoden kaluttua palasi hiies kotiinsa,
jossa vietettiin' juhlaa. Rädek sai. '
kulilla, että hänen vaimonsa viettää
häitä naapurinsa kanssa. Kuri vai­mo
tunsi Radekiri,halusikin^hän vain
hänet jamres "No. 2.'^ (m^ k^
luopunut kaikista ^^-väiätiii^uksistaaal
vaimoon. . v
Nyk)nhen älästööitiiiSkulttuiiri ei-ole
mitään utit^j^sffla jo 2,^00 vuotta'
sitten kelttiläiset "aina sodassa täpp
livät alastomina. TaM - niähäblli-'
sestijöhtur siitä/ että'heidän
fiijähsä ^häriifeivät ^päästä "preii^^
kuluilla, sillä mitä sodassa todella
\^tteilla tehdäähkään!
* * *
Äskettäin / piti IVirs.EÄ-C^
.S3mtymäpäiväjuhliaaö 3aint Johöis-sa,
esittäen vieräiifeöi^iriUutamia' lau­luja,
joita hän ofi'ö|>pifiut 100 vuotta
sitten ja kertoi jutöija yli lOD vt^^^
sitten tapahtoeiSfai astetä;^^ M^
Carrol on lO^^itödeä ikw^
kä nuorena o|itini- sen vanhana tai­taa!"'
Täytä kakkumuotti ainoastaan vähän
yti puolen muotiin korkeudelta.
Mustaa siirappia käytettäessä on
kakkuihin käiH;ettävä sbodiäaV ^e lei-vpspulveria.
Yksi ^ teelusikaflineh leivoi^ulveria
vastaa teelusiljälliötäc^^ tartaria ja
t^ltisikallistä Bokidaia.-
Kohcife^kkuja tehdessä'sekoitetaan
munäöiiiSlraaliset^^^ sit-töii^^
iriä^teet -rja^ v sekä valkuaiset
'vätkattiiihä ja viimeksi jai^
käärineHeh sekaan.
> Valmist€ttaessa kakkuja vöin kanssa,
on voi ensin hierottava vaahdoksi, sit­ten
lisättävä sokeri, hyvin hieroea ^ s -
tä. Jos on liian paljon sokeria vöimää-
Vään katsoa, voi puolet sokeria vatka­ta
munaiiruskuaisiin. Sittesh lisätään
munanvalkuaiset^^ vatkattuina,- U&ad se­kä
jauhot sihdattuina leivöspulverin ja
mausteiden kanssa ja viimeksi vaah­doksi
vatkatut- munanvalkuaiset. Jos
voita käytetään ainoastaan vähän, voi
sen sulattaa ja sekottaa sokeri- ja mu-naseokseen.
Kakku on paistettava heti, kun tai­kina
on valmis.
Kakun hyvyys riippuu enemmän sen
paistamisesta kuin kokoonpanemisesta.
Jos uuhi on lUan' kuumav tulee uunin
ovea pitää hetkm^^^
ku^pannaan uuniin.
Kun kakku on kypsä; irroittautuu Se
pannun reimöistSE. Paistaessa kakkua
ei uunissa saagolla mitään muuta. Ase­ta
kakut keskelle uunia. Jos he ovat
liian lähellä tulipesää, voi toinen puoli
kakusta paistua, ennenkään toinen ja
silloih ei kakku kypsy tasaisesti. Jos
kakku pannaan hian kylmään uuniin,
nousee se liiaksi, jos taas liiati kuu­maan,
ruskistuu kuori p ^ a l t a , ennen­kuin
kakku on tarpeeksi nöucssut, joi- .
loin se kohotessaan rikkoo kuoren jä
muodostuu epätasaiseksi;
Kerros- ja pikkukäkUt vaativat kuu­memman
uunin kuiri suuremmat kakut, ta - ei julkaistaisi; vääri^ joutuisi se
Kakku on otettava heti pois pan­nusta,
kmi se on otettu uimista.
(Seuraavassa numerossa julkaisem-
Mflf5^£r/c/&^ö«r Runonne julkais­taan
mahdoJUsesUjo ensi"MiSetöS^i
Toivottavasti' muistatte' LIEKKIÄ
edelleenkin! v
Aune: Kirjoituksenne tulee aika­naan
julkisuuteen. Lähettämääntie
tehtävään eöiiia^ ole vielä ehtjneet tu­tustua.
"Teemm^sen ensi tilassa. •
Anna-Liisa: Julkaistaan aikanaan.
George Harold: Sämeiti'ku"in yllfi.
^mcfi: Rtiriönne jd^ "
Vaivaako jotain, jOlla olisi aihetta
kirjoittaa, pelko siitä^' että- kirjoitiis-me
niutitähiiä käkkurese^tejä.),
mmm
Tanssijatarryhmä nukkumassa
"niiii'"''imrriiiirm[iiii ini-^—•-—--IMIIIMHIIIIII
OLI ViOIÄLLA PUHUA
Eräs skotliäntilainen meni vaimonsa
kaossa-lentonäytökseen, jossa yleisöllä­kin
oli tilaisuus saada lentokyytiä, mak­sun
ollessa $a kahdelta hengeltä. Kun
skotti tuumasi;-että kyyti oli liian kal­lista,
rupesi: - häh tinkimään. Lopulta
lentäjä ehdotti, että-hän antaa parille
kyytiä ilmäis^Bksi; mutta jos heiitä jom­pikumpi
puhuu isanankaan lennon kes­täessä;
niin siUoih on skotin makset-tava,''
kaksi -döllafia.
Skotlaatilaihen suostui ja niin astut­tiin
kon^lseeri.
Kun lentokone; nousi ilmaan, teki
lentäjä kaikehlaisia temppuja koneella,
lentäen välistä ylösalaisinkin, saadak­seen
parlii puhumaan; Mutta turhaan,
ef saznaakäan kuulimut.
Kun*4«ito oli suoritettu; sanoi len­täjä
miehelle:
"Mutta ihmeellistä, että et puhunut
sanaakaan."
"Kyllä minä kerran olin vähällä pu­hua,
nimittäin juuri silloin, kim vai­moni
putosi alas!"
— -oOo- —
HALUSI OLLA VARMA
OMASP'^KOKEMUSTA
Sinuksen eläintenkesyttäjä on sai-rastxmut
ja hänen vaimonsa menee sir­kuksen
johtajan puheille, ilmoittaen
olevansa valmis työhön miehensä puo­lesta.
"Onko teillä kokemusta tähän hom­maan?"
kysyy johtaja.
"Ei ole, mutta eikö minun mieheni
ole ollut kyllin pätevä?"
"On kyllä."
"Jaa-a, teidän pitäisi nähdä, kuinka
helposti minä käsittelen häntä!"
- • -— oOo
kouLtssÄ^
Opettaja oli ahtanut pienille oppi­lailleen
tehtäväksi kirjoittaa lyhyen
kirjoituksen aineesta: Mitä on vesi?
Eräs oppilas oli kirjoittanut seuraa­vasti:
"Vesi on vaaleaa, nestemäistä
ainetta, joka muuttuu tummaksi, kun
ihminen pesee siinä itsensä."
—OOO • - r : • . ' . y: ,
EPiOLTÄVAÄ
päperikoriih?' SahÖmme vielä ker-ran,
että karsikaa sellämen pelko pois
ja käykää röhkeästr kynään käsiksi!
Jos jollakin on joitain "kielipähki-nöitä"
tai joitain muita ajanvieteteh-täviä,
niin lähettäkää niitä LIEKIL­LE!
-OQO" ' •
Pieni pähkinä
Kekkonen tapasi erään ystävänsä,
jota hän erblliit-nähiiyt vuosiin» Ys­tävä
sanoi: •
"Heti sen jälkeen; kuti sinut näin
viimeksi, menin näittiiöiinV henkilön
kanssa, jota et tunne. Täkä pikku
tyttö tässä on minun tyttäreiii- 'Hänen
nimensäkän sama kuin hänen äitinsä­kin
nimi."
Kekkonen taputti tyttöstä päähän
ja sanoi:
"Hyvää päivää, Elsa, kuinka vanha
sinä olet?" -
Kuinka Kekkonen tiesi, että tytön
nimi oli Elsa? Koettakaahan tuumia.
Vastaus julkaistaan ensi numerossa.
oOo——
NOPEA JUtkksUA
Pelästynyt sotilas juoksee minkä kin­tuista
lähtee etulinjalta rintaman taak­se.
Matkalla häntä vastaan tulee upi-seeri,
joka pidättää häi^it.
"iUkää häiritkö mioiua, sillä minUlIa
on: tärkeää asiaa rintaman taakse", sa­noi
sotilas.
"Hei, ettekö tiedä, kuka minä olen?
Minä olen kenraali!"
"Mutta herran jesta, mhiä olenkin
sitten juossut kovasti! En minä vielä
luullut olevani niin kaukana etulinjoil­ta,
että tapaiisln kenraalin!"
n^DilfSSYO^flEN S A ^ ^ ^
lääkäri la&&iielielle, jolcä' onhaviit-nyt
oikea$jätnn:
"fiivat k a i ^ lakMueliet oiutistö sen-täah
fekemSIbi ibjui^iestä aänäSSJ*
LakiiilU^:: t<)^^
mfe SOI
• ^•'•'•:'\'oOo . -
Maalaisukko tulee apteekkiin ja pyy­tää
apteekkarilta lääkettä • sairaalle
vaimolleen ja myöskhi lehmälleen, joka
on kipeänä. Apteekkari laittaa lääk­keet,
jolloin ukko sanoo:
"Tuota; olisiko apteekkari hyvä ja
kirjoittaisi pakettien päälle varmuuden
vuoksi, mikä lääke on akalle ja mikä
lehmälle, sillä olisi kamalaa^ jos lehmä
saisi väärää lääkättäi"
•• • • oOd'"
MIES"
x)i Mikko: "Oletko sinä nähnyt niinun
kenkiäni, kun en lÖyda niitä mistään?"
Kassu: "En ole. Oletko sinä varma,
että sinulla oli ne jaloissasi, riisuessasi
ne eilen iUalla?"
-Ö0t>:
KAIKEN VARALTA
JALOMIELINEN ; • ^'
Hikaä -Tduvftc pal«eli^al]ee&-: "John,
tSoiääiim joUtuiukt^. liiirenlcnikr
kuun patastä juustoa, uaitä taliastaiay-
Jukka: "Jos minä lainaan sinulle 10
dollaria, mitä sinä voit antaa vakuu­deksi,
että sinä' makäät seh niyös ta­kaisin?"
. ;• • V - ; ' :
Jaska: "Kunniallisen miehen sa-naa:"
VV- • V^-:.V': V/-:
^ Jukfcft^ "Öyvä;,^ tiidjla se knhiifiaHi^
nim^ mi^i^!!aie;=x^
voidaan asian suhteeä J t^ftdäi*? "
Kim eräs huyilentokone oli juuri
lennolla Neappeiln lahdella, kääntyi
koneen ohjsäija matkustajiin ja kysyi:
"Oletteko te. kaikin kuulleet sanan­parren:
'Nähdä Neäppeli ja kuolla'?"
"Olemme kyllä!" vastiaavat matkus­tajat
ihaillen näköaioj^^
"Katselkaa sitten kylliksenne, sillä : "Hei, päänikkö! Mi^-me teemine^
köiueeii pröpeHi^ on 'pudoäi^^ sanoi kun tao vkkiby-joinka^m
ohjaaja;
''Täinäf hevonep^ on ;yhfö viisas kuin
minäkin.?': , .
K hexsaii A i m u ^ >puhu' ^äSl^iPiä^
'!lnis-: haluat myydä sen!'*
taan i ^ S l l ^ vaatii yhä
safppnaa. ja pyyhi^ihbi»'?'*
*ns:ymtämä on kaiiMpuöIihlafska^^
näköinen kaupuiS&l?^'^^^^^^^^^^^ ^^^^^/^^^^^^^^ V >
- '*A]va& Qikelal'NäSirjuurt !kojbfätt'^a-van^
jäni&tä^t^^^-M^niblemmdt kävei^
livät!" • •': - • . V.- •
k".