1956-12-15-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
, tai "lupaavia, nimiä'*...:
Siten näyttely, merkitsee katsojalle
tietynlaista kuvaluetteloa' -r^ koulujen
vuosikertomusten^tapaan, ^ — kolmen
vuoden tai vielä pitemmältäkiti ajalta, kaksi muuta ekspressiivistä kuvaa, Jo-
°€tupäässämaalaustaiteestai jota seuraa- iianna ja Jorma. Nämä puoliksi unen-
; vassa käsitellään^, hiukan grafiikasta, omaisesti ilmaistut muotokuvat voittaa
mutta kuvanveistosta vain muutamia
hajanaisia näyttipitäi _
Valinnassa on selvästikin noudatettu
' periaatetta että taiteilijat saisivat esiintyä
useammalla-' työllään. Mutta periaatetta
ei ole täysin seurattu, on myös
seiniä joille on ripiistettu hajanaisesti
sitä ja tätä — esimrportaissa jotka sitten
päättyvät suljettuunroveen, ja juuri
täällä olisi nuelellään halunnut nähdä
enemmän töitä mahdollisilta "uusilta".
maata ja, mustaa kiinnostaa ehkä kui- ^
tenkin eniten. Siinä hän on äitamit
riivaajan-henkensä kuvata tehdastaykä- JS vieras siinä paljoakaan nae,
sitys jonka kyim moni jakaa, ja on Jakanut,
helyeUlUnen, vankihn kaltainett^^
laitos.missä taivas, maa jä tiet, kaikM^^
samaan - -
työt ffij^jaUee» souii^
sensijaan tuntuvat aivan liian: ki^y^- nä&^äävyksei^a^
siltä, perustuvan pelkästään räikeisiin On^^^^
^än#iAeihiri ja sommittehm hutiloi- ny^ lohdun
tuun^."kekseliäisyyteen'*, ^ ^''^ * •>
Erik Granfeltin suuri Henkilösommi- Tupanen ennenkuni ruusutarha^
telma ilmaisee tietynlaista*; tyypillistä . kun uneen pienoisensa luuditH.
**kodintunnetta" omalla tavallaan — Tuotti vkreltä puolisötfvetpots wrmaan
istuvia ja seisovia l»hmoja ryhmitetty- i^^ais^lap^
nä lepäävän ympärille kuutiomaisena . ^
rakennelmana. Naapunna Pentti Äie-^^^;W^
lanen, kuten Vionojaidn kubisti mutta *yylic/Mwc^ ne^w
kuitenkm ehkä maalaUs Kesäyö näkö- Ijvrillisempi,. levollinen, kiinnostaa le- Missä ovatkaan rakkahat lapsoseni —
jaan yksmkertaisine mutta vivahHu.;. vollisen-elävillä pienemmillä talviaiheU- hän muistojen unehen vaipuvi.
laän. Omalaatuisen vaikuttava on suuri
maalaus Suutari ruskeankeltaisine vä- Nim heUastl^^
reineen. Näyttelyii runsaan materiaa^ kuin hyvittää tahtoisi^
Un, normaalisti hyvän eikä lainkaan hyvän
joukossa nähdään myös "erikoi^
suuksia". Sellaisia kuin esim.^ Jiö^ ~
Liniiovaarä joka ehdottoman ;ja pfonalf "i^^
TT-OLMlVUOTISNÄYTmY -harkittu sommittelu. Valo joka holi-
**"tasainen^ näyttely,: Eräänlainen taaraskaiden pihlajankukkien kasteen- Zli^nlHnrJ^^^^TJ* ^ "^^^^
«nOrmaaliM-näyttely, jossa on enunmäk- kosteassa kimpussa Wyy hyvin t y ^ -
. seen tunnettuja iiimiä,-hyViö.tt9^^^ lisesti pohjoismaisella, hiuSn^ra^- Sndlmamn
ja nimiä *itaaUisti".;^unnoö nimiä, sen inielisellä tavalla jnyös vesien ja vihr^i-lisäksi
jnuutamiajvähän,;m^^ den kukkuloiden ylläSotkaÄon nlaise^
hän epätasaisempia, uudempia "nima" • oiiss% liittäen ne JtokonaisuudeLt .ja
synnyttää lämpimien sävyjen hehkun
asetelmassa. • /.^^
Unto Koistisen työtovat melkein kokonaan
sinistä, hänen äitinsä kuva sekä
jään yksinkertaisine mutta vivahdus
Tikkaine väreineen. Hänen naapurinaan
on Mikko Laasio, jonka kuvissa on tietynlaista
mutta vain ulkonaista samankaltaisuutta
- - kuten aiheenvalinnassa
Grönvallin kanssa — häneltä on tällä
kertaa paitsi asetelmia myös sangen
' raikkaasti käsitelty henkilökuva Carlo.
Pirkko Lanton suuret ilmavanvaloi- lisen täsmällisesti kuvaa jokaisen yksi-sat,
useimmiten hiukan luonnosmaiset tyiskohdan kuten Sjmumetrisessäasetel-
Sellaisia joilla on kenties yksi tai pari _ kuvat joissa huomaa raikkaasti luonnol- massa. Vieläpä kärpäset ja naulan var-hyVää
työtä mutta eivät — eri syistä lisen suhtautumisen aiheisiin lapsi, äiti jo seinällä on otettu mukaan. On kuin
; — ole. voineet .saada kokoon ryhmää ja usein melkein makeat värit, on tääl- sukeltaisi ajassa taaksepäin vanhoihin
lUati tullen aurinko läskevi mailleen,
unten mailla saa rauha vanhuksellen,
E. H,
samantasoisia töitä.
Tästä tasaisesta ja "r^ii^ ripustetusta
näyttdyaiheistösta huoli-
• matta näyttely kuiteiildnj
syttävällä tayalia vaikuttaa sellaiselta,
josta on vaikeata saada; yleiskäsitystä.
Ehkä senviioksi lettä se on sekä tasainen
*'ilman jyrkästi eröttuyiä ääriirimäissuo-ritiiksiav
siellä täällä vain voimakkaan-levollisesti
keskitettyä k>Tf)syyttä — että
kuitenkin samalla hiukan monikir-
• java lukuisten piiblikelvollisten, puoli-vanhojen,
puoH-irrallisteh töiden vuoksi.
• .'• • "-^-.''/vv,:'-.;-'. • , - •
Palkinnot; joita tänä vuonna oli neljä,
on jaettu,"useita töitä on myyty ja-vieläpä
on tehty "lahjoituksia" sts. Ateneumille.
Päästäksemme alkuun näyttelyn
paljoudessa ön paras alkaa tästä.
Aimo Kanervan Wältäri-muotokuva ja
hänen oma kuvansa, "tuntemattomien"
lahjoittamat Ateneumille; työt, jotka eivät
kuitenkaan liene hänen kaikkein
lä keventävä ja positiivinen ilmiö, kuin hollantilaisiin maalareihin,-mutta puut-raikas
tuulahdus. Tuomas v. Boehm,
jonka työt on osaksi ennestään tuttuja
ja sainoin Helge Dahlman tuntuvat
ikäänkuin kastavan teräväkärkiset
pensselinsä samaan valkoiseen alkupe-räisaineeseen,
y. Boehmillä on kuitenkin
eiienmiän värejä ja suurempi muoto,
ehkä* senvuoksi että hänen aiheensa
ovat etelämmästä, kun taas Dahlman
käyttää pienempää muotoa ja vähemmän
värejä kotimaisiin aiheisiinsa ja
sömmitteluihin.
Hiukan nuoremmasta polvesta tulee
näkyviin Jorma fCarden jonka oma
näyttely aikaisemmin herätti paljon
huomiota, hänellä on täällä pari suurta
seinämaalaussommitelmaa joissa pn
tiettyä nokkeluutta mutta vaikuttavat
nyt hiukan kuivilta. Mauri Heinosen
Säilöttyä energiaa joka on tuttu ennestään,
pn siirtänyt jotakin dynamiikas-tuu
heidän itsenäisyytensä ja keksijän-henkensä.
Hiukan hämmästyy myös
^eHaista työtä kuin Martti Niemisen
Kultapiiskuja, jollakin tavoin aivan liikuttava
kuva. Ja sitten voi myös huomata
että on olemassa määrätty normaali
pohja joka aiheuttaa - sen että,
maalaukset syntyvät meillä- kiiten Reino
Viirilän Pyynikin näköala, Puistokatu
ym.: aivan levollisesti, raikkaana,
hyvä ote ja tyypillisiä maallemme.
Kokonaisiiutena -Ottaen tämä 3-vuo-tisnäyttely
on kuitenkin paitsi tasainen,
hyvä ja normaali» myös hiukan mukavuutta
rakastavan tuntuinen. ; Monet
näyttävät kyllä kyp^tensä eheänä ja
koottuna, toiset tuntuvat pyrkivän siihen,
mutta monet ovat saaneet kokoon
vain tutppaleen vanhaa ja puolivanhaa.
Kaikkein uusinta, onnensattumia ja ensiaskeleita
varten tällainen näyttely ei
tosin öle ajateltukaan.
' EVA WICHMAN.
" U H R I "
taan toiseen, suurikokoiseen maalauk-parhaita
saavutuksiaan, on ripustettu seen Asetelma, sts; sisäkuva. Tosiaankin .
hallitsevasti keskelle yhtä päätyseinää, dynaamista viiva- ja muot-oleikkiä,
Kanervan Marrasjärvimaisema, joka mutta pääasiassa ruskeui väreiifTNaa-nyt
tuntiiu^jUtoävaii nurkkaan, joutuu purina on Mauri Faven, jonka kulmi-tästä
sijoituksesta kärsimään, myös kas omakuva on myös tuttu, toinen
molemmat muotokuvat, joiden ei pitäisi maalaus on suurikokoinen Tauko, maa-olla
vierekkäin, koska ne nyt näyttävät lattu harmain ja yleensä vaalein mura-matkivan
toistensa ilmeitä, ja pienempi Uvärein, aiheena hentoja balettityttöjä,
Asetelma, joka ei tässä pääse oikeuksiinsa.
Kanervan maalaukset ovat laukan
synkempiä kuin mitä öri nähty aikaisemmin
vieläpä valonhämyinen met-säaihekin
ioka ori tehty tunnetulla tai-tiirilHsen
k e i l l ä pensselinvedoUa ja
väreilevin valöÖreiii. -Mutta hiukan valoisammilla
vesiväritöillään jotka ovat
alemmassa Tcerrokseissa Kanerva täydentää
kokoelmaansa.
Sven Grönvallilta on hyvin yhtenäinen
kokoebna, täyteläinen ja kypsä ja
— nukä tosiaan öa hyviä harvinaista
nykyisia — va&iiiksi- maalattuja, viimeisteltyjä
.töitä. Uutta' tälle taiteilijalle
tietääkseni oh ^Ijyvärimuotokuva,
jossa on sama huolellinen suoritus ja
se tekee keveästi väritetyn piirustuksen kinjohtajan olohuoneessa
vaikutehnan. . ^^«^ joka näytöksessä. : ,
^ Alhaalla salissa nähdään Olli Mietti- Johtajan perheeseen kuuluu vaimo ja
sen palkitun työn ja muiden, vihreiden tytär, mutta he^ ovat johtajalle vajn
pen^ikkojen täyttämien maalausten naisia, jotka eivat ymmaira asioista yh,
ympärillä mm. Veikko Vionojan kolme taan mitaan. C,^..„
kaivaa taskustaan puhtaan nenäliinan,
minkä kehittelee laskoksistaan auki ja
sieltä ilmestyy pankkikirja. Alkaa sitten
toimittaa, että kun ne tyttären myö-
"täjäiset tässä tuli suoritettavaksi . . .
. Johtaja kauhistuu-; että nyt tuo mies
vetää rahansa pois ja silloin hänen rötöksensä
paljastuu. Mutta rauhoittuu
sitten huomattavasti, kun isäntä selittää,
että niitä metsärahojakin tuli sen
ottanut kuvatakseen joitakin äärinunäi-./verran, että hän oikeastaan tulikin il-siä
luonteita: epärehellistä pankinjohta- n^ojttam^^^ saa olla paijaa
perheineen, laskelmoivaa metsäpä- I^«i"aan - vain pienen summan han
roonia, lääkäriä ja. .vakaata maalais- nyt ottaisi.
isäntää. Kohtaukset tapahtuvat pan- , Asia järjestyykin jotenkin, ja isäntää
näyttämö kestitään kmn piispaa pappilassa, sekä
kyökissä ettasalissa. Mielestämme hän
SAULT STE. MARIAN suopialaiäet
näyttelijät esit^vät marraskuun 25
pnä Finnish-haalilla Kaarle Halmeen
kirjoittaman, perhedraaman "Uhri". Tämä
näytelmä kuuluu niihin raskaan sarjan
näytelmiin, joissa naurun aihetta ei
ole juuri ollenkaan, vaan alusta alkaen
kuin uhkapelin tuntu, r— jokoj^tahi,
kaikki tai ei mitään.,^
Kirjailija on tässäkin. näytelmässä
dät avokuistille ihailemaan. Meri vaah-
Josi ja tulet halkoivat mustia pilviä.
"Nyt tulee ukkonen issikassa", isäni
sanoi, ja heti kuuluikin jyrinää. Mutta
tarkasti isä sulki lkkunat,ovet ja uunien
pellit huoneissa.
"suurta hiljaisuufien täyttämää maalausta^
Pihalla tummapukuisine naishah-moinenj
Pakkaspäivä ja Ikkuna — vaikuttavan
eheä kokoelma. Toisella puolella
on Eva Cederström, muutoin entisensä
kaltaisena, mutta väreissään täy-teläisempäiiä
ja, lämpimämpänä, soni-mittelu
ja suoritus puhtaampaa. Untu-vankeveinä,
ihnavankoristeellisina ja
tunnepitoisina kuin japanilaiset kuvat
mutta hyvin kotimaisma luonnontunteessaan
tulevat katsojaa vastaan H.
Ahtelan Pihlajat ja Vuokatti-maisema
Näitä asioita onkin sitten
suuria ja paljon. Mutta rouva ja tytär
ymmärtävät ja aavistavat, että asiat
eivät kaikki ole kunnon asioita. Epävarmuuden
ilmapiiri on kodissa ja peitetty
sen ansaitsikin, sillä olihan se hyvä kuvaus
ja myös osaesitys rehdistä ja hyvä-
- sydämisestä isäntämiehestä. . Häneltä ei
jäänyt huomioimatta rouvan sairaus eikä
paiveUjattarien turhat askeleet.
Mutta'johtajan asiat alkavat olla jo
auttamattomasti umpikujassa. Tyt:ir
saapuu kotiin ja isäafkaa kiirehtiä hä-myrsky
vaimon sydämessä painaa hänet nen avioliittoaan metsäparoonin kanssa.
Vuoteeseen aika-ajoin. ^ ' v Kummallakin näistä miehistä on sama
Taloon kutsutaan lääkäri, johtajan vakaumi^ tehtävä mi-itsensä
suhtautuessa^ vaimonisa sairauteen
yliolkaisesti — ainahan niillä naisilla
on jotakin vaivaa. Lääkärin ja
tyttären välille kehittyy sitten kestävä
suhde, jonka huomattuaan isä lähettää
tyttären sairaanhoitajan „kouluim, sillä
— luettelosta näemme syntyiiiävuoden hän on suunnitellut tyttärensä naittami-sen
jollekin metsäparoonille.
Erik Enrothin kolme suurta maalaus- Mutta sitten poikkeaa taloon mies,
ta ovat väreiltään synkänpuoleisia. joka saa johtajan housut tutisemaan.
S.ikkeinsvnkin jossa on paUon^^to^
tä miehet määräävät.
Rikas kosija kysyykin heti suoraan,
että kuinka paljon sinä olet kavaltanut
pankin varoja ja sanoo, että jos kaupasta
tyttären kanssa, tulee tosi, niin hän
täyttää vajauksen ja sinä saat siirtyä
pois joh^jan toimita. Jos ei niin hänelle
on sama miten johtajan käy. •
' Perheneuvottelussa •. nousevat naiset
kuitenkin ensimmäisen kerran johtajan
järjestelyjä vastaan ^ onhan kysymyk-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 15, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-12-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki561215 |
Description
| Title | 1956-12-15-03 |
| OCR text | , tai "lupaavia, nimiä'*...: Siten näyttely, merkitsee katsojalle tietynlaista kuvaluetteloa' -r^ koulujen vuosikertomusten^tapaan, ^ — kolmen vuoden tai vielä pitemmältäkiti ajalta, kaksi muuta ekspressiivistä kuvaa, Jo- °€tupäässämaalaustaiteestai jota seuraa- iianna ja Jorma. Nämä puoliksi unen- ; vassa käsitellään^, hiukan grafiikasta, omaisesti ilmaistut muotokuvat voittaa mutta kuvanveistosta vain muutamia hajanaisia näyttipitäi _ Valinnassa on selvästikin noudatettu ' periaatetta että taiteilijat saisivat esiintyä useammalla-' työllään. Mutta periaatetta ei ole täysin seurattu, on myös seiniä joille on ripiistettu hajanaisesti sitä ja tätä — esimrportaissa jotka sitten päättyvät suljettuunroveen, ja juuri täällä olisi nuelellään halunnut nähdä enemmän töitä mahdollisilta "uusilta". maata ja, mustaa kiinnostaa ehkä kui- ^ tenkin eniten. Siinä hän on äitamit riivaajan-henkensä kuvata tehdastaykä- JS vieras siinä paljoakaan nae, sitys jonka kyim moni jakaa, ja on Jakanut, helyeUlUnen, vankihn kaltainett^^ laitos.missä taivas, maa jä tiet, kaikM^^ samaan - - työt ffij^jaUee» souii^ sensijaan tuntuvat aivan liian: ki^y^- nä&^äävyksei^a^ siltä, perustuvan pelkästään räikeisiin On^^^^ ^än#iAeihiri ja sommittehm hutiloi- ny^ lohdun tuun^."kekseliäisyyteen'*, ^ ^''^ * •> Erik Granfeltin suuri Henkilösommi- Tupanen ennenkuni ruusutarha^ telma ilmaisee tietynlaista*; tyypillistä . kun uneen pienoisensa luuditH. **kodintunnetta" omalla tavallaan — Tuotti vkreltä puolisötfvetpots wrmaan istuvia ja seisovia l»hmoja ryhmitetty- i^^ais^lap^ nä lepäävän ympärille kuutiomaisena . ^ rakennelmana. Naapunna Pentti Äie-^^^;W^ lanen, kuten Vionojaidn kubisti mutta *yylic/Mwc^ ne^w kuitenkm ehkä maalaUs Kesäyö näkö- Ijvrillisempi,. levollinen, kiinnostaa le- Missä ovatkaan rakkahat lapsoseni — jaan yksmkertaisine mutta vivahHu.;. vollisen-elävillä pienemmillä talviaiheU- hän muistojen unehen vaipuvi. laän. Omalaatuisen vaikuttava on suuri maalaus Suutari ruskeankeltaisine vä- Nim heUastl^^ reineen. Näyttelyii runsaan materiaa^ kuin hyvittää tahtoisi^ Un, normaalisti hyvän eikä lainkaan hyvän joukossa nähdään myös "erikoi^ suuksia". Sellaisia kuin esim.^ Jiö^ ~ Liniiovaarä joka ehdottoman ;ja pfonalf "i^^ TT-OLMlVUOTISNÄYTmY -harkittu sommittelu. Valo joka holi- **"tasainen^ näyttely,: Eräänlainen taaraskaiden pihlajankukkien kasteen- Zli^nlHnrJ^^^^TJ* ^ "^^^^ «nOrmaaliM-näyttely, jossa on enunmäk- kosteassa kimpussa Wyy hyvin t y ^ - . seen tunnettuja iiimiä,-hyViö.tt9^^^ lisesti pohjoismaisella, hiuSn^ra^- Sndlmamn ja nimiä *itaaUisti".;^unnoö nimiä, sen inielisellä tavalla jnyös vesien ja vihr^i-lisäksi jnuutamiajvähän,;m^^ den kukkuloiden ylläSotkaÄon nlaise^ hän epätasaisempia, uudempia "nima" • oiiss% liittäen ne JtokonaisuudeLt .ja synnyttää lämpimien sävyjen hehkun asetelmassa. • /.^^ Unto Koistisen työtovat melkein kokonaan sinistä, hänen äitinsä kuva sekä jään yksinkertaisine mutta vivahdus Tikkaine väreineen. Hänen naapurinaan on Mikko Laasio, jonka kuvissa on tietynlaista mutta vain ulkonaista samankaltaisuutta - - kuten aiheenvalinnassa Grönvallin kanssa — häneltä on tällä kertaa paitsi asetelmia myös sangen ' raikkaasti käsitelty henkilökuva Carlo. Pirkko Lanton suuret ilmavanvaloi- lisen täsmällisesti kuvaa jokaisen yksi-sat, useimmiten hiukan luonnosmaiset tyiskohdan kuten Sjmumetrisessäasetel- Sellaisia joilla on kenties yksi tai pari _ kuvat joissa huomaa raikkaasti luonnol- massa. Vieläpä kärpäset ja naulan var-hyVää työtä mutta eivät — eri syistä lisen suhtautumisen aiheisiin lapsi, äiti jo seinällä on otettu mukaan. On kuin ; — ole. voineet .saada kokoon ryhmää ja usein melkein makeat värit, on tääl- sukeltaisi ajassa taaksepäin vanhoihin lUati tullen aurinko läskevi mailleen, unten mailla saa rauha vanhuksellen, E. H, samantasoisia töitä. Tästä tasaisesta ja "r^ii^ ripustetusta näyttdyaiheistösta huoli- • matta näyttely kuiteiildnj syttävällä tayalia vaikuttaa sellaiselta, josta on vaikeata saada; yleiskäsitystä. Ehkä senviioksi lettä se on sekä tasainen *'ilman jyrkästi eröttuyiä ääriirimäissuo-ritiiksiav siellä täällä vain voimakkaan-levollisesti keskitettyä k>Tf)syyttä — että kuitenkin samalla hiukan monikir- • java lukuisten piiblikelvollisten, puoli-vanhojen, puoH-irrallisteh töiden vuoksi. • .'• • "-^-.''/vv,:'-.;-'. • , - • Palkinnot; joita tänä vuonna oli neljä, on jaettu,"useita töitä on myyty ja-vieläpä on tehty "lahjoituksia" sts. Ateneumille. Päästäksemme alkuun näyttelyn paljoudessa ön paras alkaa tästä. Aimo Kanervan Wältäri-muotokuva ja hänen oma kuvansa, "tuntemattomien" lahjoittamat Ateneumille; työt, jotka eivät kuitenkaan liene hänen kaikkein lä keventävä ja positiivinen ilmiö, kuin hollantilaisiin maalareihin,-mutta puut-raikas tuulahdus. Tuomas v. Boehm, jonka työt on osaksi ennestään tuttuja ja sainoin Helge Dahlman tuntuvat ikäänkuin kastavan teräväkärkiset pensselinsä samaan valkoiseen alkupe-räisaineeseen, y. Boehmillä on kuitenkin eiienmiän värejä ja suurempi muoto, ehkä* senvuoksi että hänen aiheensa ovat etelämmästä, kun taas Dahlman käyttää pienempää muotoa ja vähemmän värejä kotimaisiin aiheisiinsa ja sömmitteluihin. Hiukan nuoremmasta polvesta tulee näkyviin Jorma fCarden jonka oma näyttely aikaisemmin herätti paljon huomiota, hänellä on täällä pari suurta seinämaalaussommitelmaa joissa pn tiettyä nokkeluutta mutta vaikuttavat nyt hiukan kuivilta. Mauri Heinosen Säilöttyä energiaa joka on tuttu ennestään, pn siirtänyt jotakin dynamiikas-tuu heidän itsenäisyytensä ja keksijän-henkensä. Hiukan hämmästyy myös ^eHaista työtä kuin Martti Niemisen Kultapiiskuja, jollakin tavoin aivan liikuttava kuva. Ja sitten voi myös huomata että on olemassa määrätty normaali pohja joka aiheuttaa - sen että, maalaukset syntyvät meillä- kiiten Reino Viirilän Pyynikin näköala, Puistokatu ym.: aivan levollisesti, raikkaana, hyvä ote ja tyypillisiä maallemme. Kokonaisiiutena -Ottaen tämä 3-vuo-tisnäyttely on kuitenkin paitsi tasainen, hyvä ja normaali» myös hiukan mukavuutta rakastavan tuntuinen. ; Monet näyttävät kyllä kyp^tensä eheänä ja koottuna, toiset tuntuvat pyrkivän siihen, mutta monet ovat saaneet kokoon vain tutppaleen vanhaa ja puolivanhaa. Kaikkein uusinta, onnensattumia ja ensiaskeleita varten tällainen näyttely ei tosin öle ajateltukaan. ' EVA WICHMAN. " U H R I " taan toiseen, suurikokoiseen maalauk-parhaita saavutuksiaan, on ripustettu seen Asetelma, sts; sisäkuva. Tosiaankin . hallitsevasti keskelle yhtä päätyseinää, dynaamista viiva- ja muot-oleikkiä, Kanervan Marrasjärvimaisema, joka mutta pääasiassa ruskeui väreiifTNaa-nyt tuntiiu^jUtoävaii nurkkaan, joutuu purina on Mauri Faven, jonka kulmi-tästä sijoituksesta kärsimään, myös kas omakuva on myös tuttu, toinen molemmat muotokuvat, joiden ei pitäisi maalaus on suurikokoinen Tauko, maa-olla vierekkäin, koska ne nyt näyttävät lattu harmain ja yleensä vaalein mura-matkivan toistensa ilmeitä, ja pienempi Uvärein, aiheena hentoja balettityttöjä, Asetelma, joka ei tässä pääse oikeuksiinsa. Kanervan maalaukset ovat laukan synkempiä kuin mitä öri nähty aikaisemmin vieläpä valonhämyinen met-säaihekin ioka ori tehty tunnetulla tai-tiirilHsen k e i l l ä pensselinvedoUa ja väreilevin valöÖreiii. -Mutta hiukan valoisammilla vesiväritöillään jotka ovat alemmassa Tcerrokseissa Kanerva täydentää kokoelmaansa. Sven Grönvallilta on hyvin yhtenäinen kokoebna, täyteläinen ja kypsä ja — nukä tosiaan öa hyviä harvinaista nykyisia — va&iiiksi- maalattuja, viimeisteltyjä .töitä. Uutta' tälle taiteilijalle tietääkseni oh ^Ijyvärimuotokuva, jossa on sama huolellinen suoritus ja se tekee keveästi väritetyn piirustuksen kinjohtajan olohuoneessa vaikutehnan. . ^^«^ joka näytöksessä. : , ^ Alhaalla salissa nähdään Olli Mietti- Johtajan perheeseen kuuluu vaimo ja sen palkitun työn ja muiden, vihreiden tytär, mutta he^ ovat johtajalle vajn pen^ikkojen täyttämien maalausten naisia, jotka eivat ymmaira asioista yh, ympärillä mm. Veikko Vionojan kolme taan mitaan. C,^..„ kaivaa taskustaan puhtaan nenäliinan, minkä kehittelee laskoksistaan auki ja sieltä ilmestyy pankkikirja. Alkaa sitten toimittaa, että kun ne tyttären myö- "täjäiset tässä tuli suoritettavaksi . . . . Johtaja kauhistuu-; että nyt tuo mies vetää rahansa pois ja silloin hänen rötöksensä paljastuu. Mutta rauhoittuu sitten huomattavasti, kun isäntä selittää, että niitä metsärahojakin tuli sen ottanut kuvatakseen joitakin äärinunäi-./verran, että hän oikeastaan tulikin il-siä luonteita: epärehellistä pankinjohta- n^ojttam^^^ saa olla paijaa perheineen, laskelmoivaa metsäpä- I^«i"aan - vain pienen summan han roonia, lääkäriä ja. .vakaata maalais- nyt ottaisi. isäntää. Kohtaukset tapahtuvat pan- , Asia järjestyykin jotenkin, ja isäntää näyttämö kestitään kmn piispaa pappilassa, sekä kyökissä ettasalissa. Mielestämme hän SAULT STE. MARIAN suopialaiäet näyttelijät esit^vät marraskuun 25 pnä Finnish-haalilla Kaarle Halmeen kirjoittaman, perhedraaman "Uhri". Tämä näytelmä kuuluu niihin raskaan sarjan näytelmiin, joissa naurun aihetta ei ole juuri ollenkaan, vaan alusta alkaen kuin uhkapelin tuntu, r— jokoj^tahi, kaikki tai ei mitään.,^ Kirjailija on tässäkin. näytelmässä dät avokuistille ihailemaan. Meri vaah- Josi ja tulet halkoivat mustia pilviä. "Nyt tulee ukkonen issikassa", isäni sanoi, ja heti kuuluikin jyrinää. Mutta tarkasti isä sulki lkkunat,ovet ja uunien pellit huoneissa. "suurta hiljaisuufien täyttämää maalausta^ Pihalla tummapukuisine naishah-moinenj Pakkaspäivä ja Ikkuna — vaikuttavan eheä kokoelma. Toisella puolella on Eva Cederström, muutoin entisensä kaltaisena, mutta väreissään täy-teläisempäiiä ja, lämpimämpänä, soni-mittelu ja suoritus puhtaampaa. Untu-vankeveinä, ihnavankoristeellisina ja tunnepitoisina kuin japanilaiset kuvat mutta hyvin kotimaisma luonnontunteessaan tulevat katsojaa vastaan H. Ahtelan Pihlajat ja Vuokatti-maisema Näitä asioita onkin sitten suuria ja paljon. Mutta rouva ja tytär ymmärtävät ja aavistavat, että asiat eivät kaikki ole kunnon asioita. Epävarmuuden ilmapiiri on kodissa ja peitetty sen ansaitsikin, sillä olihan se hyvä kuvaus ja myös osaesitys rehdistä ja hyvä- - sydämisestä isäntämiehestä. . Häneltä ei jäänyt huomioimatta rouvan sairaus eikä paiveUjattarien turhat askeleet. Mutta'johtajan asiat alkavat olla jo auttamattomasti umpikujassa. Tyt:ir saapuu kotiin ja isäafkaa kiirehtiä hä-myrsky vaimon sydämessä painaa hänet nen avioliittoaan metsäparoonin kanssa. Vuoteeseen aika-ajoin. ^ ' v Kummallakin näistä miehistä on sama Taloon kutsutaan lääkäri, johtajan vakaumi^ tehtävä mi-itsensä suhtautuessa^ vaimonisa sairauteen yliolkaisesti — ainahan niillä naisilla on jotakin vaivaa. Lääkärin ja tyttären välille kehittyy sitten kestävä suhde, jonka huomattuaan isä lähettää tyttären sairaanhoitajan „kouluim, sillä — luettelosta näemme syntyiiiävuoden hän on suunnitellut tyttärensä naittami-sen jollekin metsäparoonille. Erik Enrothin kolme suurta maalaus- Mutta sitten poikkeaa taloon mies, ta ovat väreiltään synkänpuoleisia. joka saa johtajan housut tutisemaan. S.ikkeinsvnkin jossa on paUon^^to^ tä miehet määräävät. Rikas kosija kysyykin heti suoraan, että kuinka paljon sinä olet kavaltanut pankin varoja ja sanoo, että jos kaupasta tyttären kanssa, tulee tosi, niin hän täyttää vajauksen ja sinä saat siirtyä pois joh^jan toimita. Jos ei niin hänelle on sama miten johtajan käy. • ' Perheneuvottelussa •. nousevat naiset kuitenkin ensimmäisen kerran johtajan järjestelyjä vastaan ^ onhan kysymyk- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-12-15-03
