1955-07-09-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
iinieksessä. EdeUisenäkinatapa Linea
oli onutllonan vieraana ^ yhdessä
e olivat käyneet uimassa järven -«l-jisissa
aalloissa. Ilona oli sitten keitän)
t kahvia ja yhdessä sitä nauttiessa
j\i ilta vierähtänyt jutellessa "pikku sa-aisuuksia.
Vanhoja kaupungissa ölo-ikoja
he olivat muistelleet, haalUla ja
ianssiaisissa käyntejä. Sisältyihän nii-.
iin aina jokin poikatuttava, sillä hehän
iiolemmat olivat nuoria ja sdkkailuha-uisia.
Näin kesällä ne asiat saivat olla
syrjässä, sillä kaupunkiin oli pitkä mat-
;a. Vain vapaapäivinään he tapasivat
nennä kaupunkiin. Siellä kului aika
lopeaan kaupoissa käydessä ja sitten oli
lonalla aina kiiire vierailla tätinsä luo-la.
Täti Hanna kaipastkin aina veljensä
ytärtä. ilonasta oli tullut hänen yksi-äisten
hetkiensa ilostuttaja, jonka hän
ina otti vastaan kuin oman lapsensa,
ädin elämän, toveri olikin jo muutta-ut
sinne, minne jokainen>.,ihminen keran
muuttaa. Hänen elämänlankansa
li katkennut. Täti oli jäänyt yksin
•anhuuden päiviä viettämään. Ilonas-a
oli tullut hänelle aiifoa turva johon
än hädän hetkenä voisi luottaa.
Kello oli kuusi aamulla Ilonan herä-essä.
Linnut visertelivät koi^vikossa ja
kkunan takana olevassa 'lehmuksessa,
»urinko paistoi kirkkaasti, mutta muu-gn
oli kaikki hiljaista. 'Kiireesti va-autui
j[loriai. yuoteelta ja riensi keittiöön
-almisiamaan itselleen aamiaista. Se
li pari kuppia väkevää kahvia ja paah-ettu
lelpäviip^e. Nautittuaan aami-isen
hän meni;ulos, lukiten huolellisesti
Iko-oven Jälkeensä.
Luonnon aamuvirkuissa kasvoissa ei
llut mitään moittimista. Taivas oli
uultava kuin sininen lasi, sulkien sy-
:ily\Tisä kaiken: maatt päällä olevan,
lona etsi eteisen ^könverosta" talon'her-in
heittouistimen ja kiiruhti se fcädes-ään
alas järven räntään. ' Hän meni
aneen pistävän laiturin nokalle ja ,al-oi
siinä heitellä nisiinsä. Vähän aikaa
eiteltyään tunsi hän kalan tarttuneen
istimeen ja vedettyään kalan maalle
än totesi sen;kuhaksi.
Nopeasti härf kantoi kuhan huvilalle,
irkasi sen, kuori vähän perunoita ja
setli keiton sähköhellalle kiehumaan,
uolet kalasta hän pani perunoiden
äälle ja leikkeli vielä pienen sipulin
jukkoon. Keiton kiehuessa hän ajat-eli
Ilona, että miksi jotkut ihmiset pi-iavat
kalakeittonsa panemalla siihen
laitoa. Hänen mielestään keitto oli
laukkaampaa ilman maitoa, kunhan
anee runsaasti voita joukkoon.
Keiton vielä kiehuessa Ilona laittoi
zj>un kalasta suolaan, suunnitellen mi-en
laittaisi siitä illallisen itselleen. En-en
päivällistä hän vielä juoksi alas
antaan, missä , hyppäsi veteen, ui ja
ukelsi. Kesäaika oli suloista, kun
isi siitä oikein nauttia.
Virkistävän uinnin -jälkeen maistui
alakeitto maailman parhaimmalta ruo-
Ita. Syötyään meni hän lepäämään
erannan riippukeinuun. Siitä hän kat-
?li taivasta, joka oli yhtä selkeä kuin
irven pintakin. Lintujen viserrys oli
yi tationnnt, sillä aurin-ko paahtoi
uumasti. Ilona vaipui unenhorrokseen.
Talon vahti Dolly nukkui rauhalli-
?st{ omassa kopissaan autotallin luona,
ekirf oli saanut oman osuutensa ka-ikeitosta.
Sen valpas korva alkoi
Uulia jotakin liikettä ja ensin se mu-ahti
pari kertaa kuin unenhorroksessa
sitten heräsi todella haukkumaan.
Riippukeinussa nukahtanut Ilona he-äsi
koiran kiivaaseen haukuntaan. Kii-
«esti hän nousi ja meni sisälle, siu-aten
mielessään talon uskollista vah-aaroista.
Ikkunaverhojen välistä tir-joka
aina varoitti häntä kaikista
»stellen Ilona näki tiellä pari vierasta,
änen mielestään epäilyttävän näköistä
iestä. Huvilan kohdalla miehet hidas-
•ttivat askeleitaan, mutta jatkoivat
«utenkin matkaansa, ehkäpä suuren
ou^an äkäisen.haukunnan lakia.
yUhm hmdanusia
Kirj. SUDBURYX FLIKKA
Viikonloppu oli taasen
hiottavan kuurna^
järvehen kun pääsis vainen,
. oli monen tuuma.
Pjf''stossamme väki kääri,
järves^äkin loiski. ^
Ukkonen myös ankarasti
jyrisi ja roiski.
Nuorien juhliin Palermohon
jakut täältä ehti.
Juhla pH mahtava ja
henitt siinä rehti.
Suomen suurta rauhan juhlaa
seuranneet oti monet. -
ToiveMUa kaunihilla
se kun täyttää povet. •
Canadamme edustajat
siellä myöskin hääri,
Iniomiota aikalailla
itsellensä kääri.
Osastomme kesäjuhla
eessä onpi kohta,
siellä saamme riemuita ja
syödä suolalohta
Lahjavoittolippuja nyt
rientäkää vain ostaan,
juhlissa niin saatte ehkä
palkinnonkin nostaa.
Iltapäivällä tuli Liimea kylään. Hänellä
oli nyt vapaapäivä. Tytöt pukeutuivat
nyt uimapukuihin, juoksivat
rantaan, missä välillä loikoivat hietikolla
ja välillä taas sukeltivat vedessä.
'Näin eläen olisi ihminen huoleton. Ei
huolta huomisesta^ ei edes rakkautta ja
sen aiheuttamia ristiriitoja. Yksinäisyydessä
vapaan luonnon keskellä oli
kaikesta sellaisesta vapaa.
Tytöt viettivät rannalla useita tunteja.
Aurinko poltti heidän ihonsa rus-^
keaksi, ^utta siitä he eivät välittäneet.
Sehän halusivatkin kerätä runsaasti auringon
säteitä ruumiiseensa kylmän talven
varalta.
Hiottavan kuuma päivä muuttui vähitellen
lämpimäksi pehmyttuntuiseksi
illaksi. Aurinko oli jo kätkeytynyt taivaanrannalla
vetelehtivän pilvenlonka-reen
taakse ja jatkoi matkaansa siellä
näköpiirin ulkopuolella. Tytöt nousivat
hiekkarannalta, ja riensivät pukeutumaan,
sillä olihan ail^ katsoa jotakin
illalliseksi.
Keittiössä Ilona laittoi kuoripäälli-siä
perunoita kiuhixmaan. Jääkaapista
hän otti aamulla suolaamansa kalan,
kaai^iasi muutamia tulitikkuja käteen-sa
ja kiirehti rantaan. Kolmen tuli-pesän
muodostajaan kiven väliin hän teki
risuista tulen ja pian muodostui hiillos
joissa kala paistui. Huolellisesti
Ilona käänteli kalaa, että se paistuisi
taisaisesti joka puolelta. Kun he sitten
saapuivat paistetun kalan kanssa sisälle
oli perunat jo kypsiä. Sipulista,
voista, suolasta ja pippurista laittoi
Ilona pikaisesti kastiketta ja toi Melä
kaapista tomaattejakin. Yhdessä tytöt
sitten illastivat Brovmin upeassa keittiössä.
-
— Jos rouva Brown näkisi nämä meidän
herkkumme, hiilillä paistetut kalat
ja kuoripäälliset perunat, niin hänyar-maatikin
nyrpistäisi-pientä nenäänsä'',
nauroi Ilona.
— Mutta luulen, että jos hän kerran
alentuisi syömään näitä Suomen
vanhan kansan ruokia, niin luulen, että
hyvältä maistuisivat hänellekin, tuumiskeli
JLinnea.
Syönnin jälkeen muisti Ilona, ettei
hän^ ollut koko päivänä käynyt katsomassa
postia. Samassa hän :jo vHUätti-kin
pihamaan yli autotallin. seinustalla
olevan postilaatikon luokse. Siellä oli
Ik>nalle postikortti jossa sanottiin:
"Olemme läuantai-iltana kotona, —
Mrs. B. firown."
Lontoon Daily Mail kiertoo Rodney*
nimisestä oravasta joka vierailee säännöllisesti
Xottingl^m-nimisessä majatalossa.
Rodney tykkää, luonnollisesti
pähkinöistä ja käy lisein niitä syömässä
tiskiltä.
Oli aika jolloin tämä orava tykkäsi
saada vähän olutta pähkinäin mukana,
mutta eräänä päivänä se nautti liian
paljon makeata olutta ja putosi puusta,
missä se asuu. Murheellisena, mutta
entistä viisaampana se on ollut ehdottomasti
raittiina siitä päivästä lähtien.
Nyt oli perjantai, siis huomen illalla.';
^Aamuilma oli autereinen, kätkien kaiken
^pehmeään lämpimään syleilyynsä.
Herätessään aikaisin aamulla kääntyi
Ilonan katse väkisin järvelle päin. Itsepäisesti
pyöri ajatuksissa, että mikä
nautinto olisikaan istua rantakivillä jalat
vedessä näin aamulla ja tuntiessa
olevansa vapaa kaikesta, tämän päivän
ja huomisen huolista . . .
Huokaisten kääntyy hän ovella . . .
Hyvästi ihana vapaus. Päivän työt
alkavat, monet askareet odottavat tekijäänsä.
Kaiken tulee talossa olla puhdasta
ja kiUtävää, joka sopen tuoksua
raikkaalta. Kaiken sen aikaansaannin
huolehtijana on hän, Ilona, Jtalon uskollinen
palkollinen.
snMiniimninnniiMiMiiimuHiHmtm<iHimni«iiwmnuiiitHiiinH«HiniiuiiwimiiimiuM^^
KIITOS
Sydämelliset kiitoksemme kaikille sukulaisille ja yst&viUe siitä yllättävästä
tilaisuudesta. Jonka järjesUtte meille hopeahääpäivänömme, kesäkuun 24 pnä
1955
Kiitokset arvokakista lahjoista, kukista ja kauniista kahvipöydästä, iErikoi-set
kiitoksemme tUaisuuden alkuunpanijoille Ja illan alikeriUe emänniUe.
JCiitos Ellenille hyvästä soitosta.
Kauniina säilyy tämä tilaisuus muistojemme Joukossa. •
Teitä kaikkia kiitollisuudella ntuistelenonfi.
IDA JA JOHN KANKKUNEN
1 ,McINTlrBE
'iiinuiiiiiniuiMiiiiiiiiuiumuiuiiiiiuuiiuiuiiuiiiinimiuinniuiiiinuiiiuiiniiinniiiuiiiiinuiiHiiminiiiit^
ONTARIO
iiiiiiiiimniiimiiiimiiinmiiuiiiii(iiii3
VÄllTiMME RAHAA SUOMEEN
MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5«000 Snik. $17.50 ynnä lähetyskulut $1.15.
Jokainen seuraava 1.000 naarkkaa $3.50.
• Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 10—14 päivän sisällä. Jokaiselle
lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuittL
VAPAUS TRAVEL AGEKCY
P. O. BOX 89 SUDBURY. ONTARIO
Sivu 11
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 9, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-07-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550709 |
Description
| Title | 1955-07-09-11 |
| OCR text |
iinieksessä. EdeUisenäkinatapa Linea
oli onutllonan vieraana ^ yhdessä
e olivat käyneet uimassa järven -«l-jisissa
aalloissa. Ilona oli sitten keitän)
t kahvia ja yhdessä sitä nauttiessa
j\i ilta vierähtänyt jutellessa "pikku sa-aisuuksia.
Vanhoja kaupungissa ölo-ikoja
he olivat muistelleet, haalUla ja
ianssiaisissa käyntejä. Sisältyihän nii-.
iin aina jokin poikatuttava, sillä hehän
iiolemmat olivat nuoria ja sdkkailuha-uisia.
Näin kesällä ne asiat saivat olla
syrjässä, sillä kaupunkiin oli pitkä mat-
;a. Vain vapaapäivinään he tapasivat
nennä kaupunkiin. Siellä kului aika
lopeaan kaupoissa käydessä ja sitten oli
lonalla aina kiiire vierailla tätinsä luo-la.
Täti Hanna kaipastkin aina veljensä
ytärtä. ilonasta oli tullut hänen yksi-äisten
hetkiensa ilostuttaja, jonka hän
ina otti vastaan kuin oman lapsensa,
ädin elämän, toveri olikin jo muutta-ut
sinne, minne jokainen>.,ihminen keran
muuttaa. Hänen elämänlankansa
li katkennut. Täti oli jäänyt yksin
•anhuuden päiviä viettämään. Ilonas-a
oli tullut hänelle aiifoa turva johon
än hädän hetkenä voisi luottaa.
Kello oli kuusi aamulla Ilonan herä-essä.
Linnut visertelivät koi^vikossa ja
kkunan takana olevassa 'lehmuksessa,
»urinko paistoi kirkkaasti, mutta muu-gn
oli kaikki hiljaista. 'Kiireesti va-autui
j[loriai. yuoteelta ja riensi keittiöön
-almisiamaan itselleen aamiaista. Se
li pari kuppia väkevää kahvia ja paah-ettu
lelpäviip^e. Nautittuaan aami-isen
hän meni;ulos, lukiten huolellisesti
Iko-oven Jälkeensä.
Luonnon aamuvirkuissa kasvoissa ei
llut mitään moittimista. Taivas oli
uultava kuin sininen lasi, sulkien sy-
:ily\Tisä kaiken: maatt päällä olevan,
lona etsi eteisen ^könverosta" talon'her-in
heittouistimen ja kiiruhti se fcädes-ään
alas järven räntään. ' Hän meni
aneen pistävän laiturin nokalle ja ,al-oi
siinä heitellä nisiinsä. Vähän aikaa
eiteltyään tunsi hän kalan tarttuneen
istimeen ja vedettyään kalan maalle
än totesi sen;kuhaksi.
Nopeasti härf kantoi kuhan huvilalle,
irkasi sen, kuori vähän perunoita ja
setli keiton sähköhellalle kiehumaan,
uolet kalasta hän pani perunoiden
äälle ja leikkeli vielä pienen sipulin
jukkoon. Keiton kiehuessa hän ajat-eli
Ilona, että miksi jotkut ihmiset pi-iavat
kalakeittonsa panemalla siihen
laitoa. Hänen mielestään keitto oli
laukkaampaa ilman maitoa, kunhan
anee runsaasti voita joukkoon.
Keiton vielä kiehuessa Ilona laittoi
zj>un kalasta suolaan, suunnitellen mi-en
laittaisi siitä illallisen itselleen. En-en
päivällistä hän vielä juoksi alas
antaan, missä , hyppäsi veteen, ui ja
ukelsi. Kesäaika oli suloista, kun
isi siitä oikein nauttia.
Virkistävän uinnin -jälkeen maistui
alakeitto maailman parhaimmalta ruo-
Ita. Syötyään meni hän lepäämään
erannan riippukeinuun. Siitä hän kat-
?li taivasta, joka oli yhtä selkeä kuin
irven pintakin. Lintujen viserrys oli
yi tationnnt, sillä aurin-ko paahtoi
uumasti. Ilona vaipui unenhorrokseen.
Talon vahti Dolly nukkui rauhalli-
?st{ omassa kopissaan autotallin luona,
ekirf oli saanut oman osuutensa ka-ikeitosta.
Sen valpas korva alkoi
Uulia jotakin liikettä ja ensin se mu-ahti
pari kertaa kuin unenhorroksessa
sitten heräsi todella haukkumaan.
Riippukeinussa nukahtanut Ilona he-äsi
koiran kiivaaseen haukuntaan. Kii-
«esti hän nousi ja meni sisälle, siu-aten
mielessään talon uskollista vah-aaroista.
Ikkunaverhojen välistä tir-joka
aina varoitti häntä kaikista
»stellen Ilona näki tiellä pari vierasta,
änen mielestään epäilyttävän näköistä
iestä. Huvilan kohdalla miehet hidas-
•ttivat askeleitaan, mutta jatkoivat
«utenkin matkaansa, ehkäpä suuren
ou^an äkäisen.haukunnan lakia.
yUhm hmdanusia
Kirj. SUDBURYX FLIKKA
Viikonloppu oli taasen
hiottavan kuurna^
järvehen kun pääsis vainen,
. oli monen tuuma.
Pjf''stossamme väki kääri,
järves^äkin loiski. ^
Ukkonen myös ankarasti
jyrisi ja roiski.
Nuorien juhliin Palermohon
jakut täältä ehti.
Juhla pH mahtava ja
henitt siinä rehti.
Suomen suurta rauhan juhlaa
seuranneet oti monet. -
ToiveMUa kaunihilla
se kun täyttää povet. •
Canadamme edustajat
siellä myöskin hääri,
Iniomiota aikalailla
itsellensä kääri.
Osastomme kesäjuhla
eessä onpi kohta,
siellä saamme riemuita ja
syödä suolalohta
Lahjavoittolippuja nyt
rientäkää vain ostaan,
juhlissa niin saatte ehkä
palkinnonkin nostaa.
Iltapäivällä tuli Liimea kylään. Hänellä
oli nyt vapaapäivä. Tytöt pukeutuivat
nyt uimapukuihin, juoksivat
rantaan, missä välillä loikoivat hietikolla
ja välillä taas sukeltivat vedessä.
'Näin eläen olisi ihminen huoleton. Ei
huolta huomisesta^ ei edes rakkautta ja
sen aiheuttamia ristiriitoja. Yksinäisyydessä
vapaan luonnon keskellä oli
kaikesta sellaisesta vapaa.
Tytöt viettivät rannalla useita tunteja.
Aurinko poltti heidän ihonsa rus-^
keaksi, ^utta siitä he eivät välittäneet.
Sehän halusivatkin kerätä runsaasti auringon
säteitä ruumiiseensa kylmän talven
varalta.
Hiottavan kuuma päivä muuttui vähitellen
lämpimäksi pehmyttuntuiseksi
illaksi. Aurinko oli jo kätkeytynyt taivaanrannalla
vetelehtivän pilvenlonka-reen
taakse ja jatkoi matkaansa siellä
näköpiirin ulkopuolella. Tytöt nousivat
hiekkarannalta, ja riensivät pukeutumaan,
sillä olihan ail^ katsoa jotakin
illalliseksi.
Keittiössä Ilona laittoi kuoripäälli-siä
perunoita kiuhixmaan. Jääkaapista
hän otti aamulla suolaamansa kalan,
kaai^iasi muutamia tulitikkuja käteen-sa
ja kiirehti rantaan. Kolmen tuli-pesän
muodostajaan kiven väliin hän teki
risuista tulen ja pian muodostui hiillos
joissa kala paistui. Huolellisesti
Ilona käänteli kalaa, että se paistuisi
taisaisesti joka puolelta. Kun he sitten
saapuivat paistetun kalan kanssa sisälle
oli perunat jo kypsiä. Sipulista,
voista, suolasta ja pippurista laittoi
Ilona pikaisesti kastiketta ja toi Melä
kaapista tomaattejakin. Yhdessä tytöt
sitten illastivat Brovmin upeassa keittiössä.
-
— Jos rouva Brown näkisi nämä meidän
herkkumme, hiilillä paistetut kalat
ja kuoripäälliset perunat, niin hänyar-maatikin
nyrpistäisi-pientä nenäänsä'',
nauroi Ilona.
— Mutta luulen, että jos hän kerran
alentuisi syömään näitä Suomen
vanhan kansan ruokia, niin luulen, että
hyvältä maistuisivat hänellekin, tuumiskeli
JLinnea.
Syönnin jälkeen muisti Ilona, ettei
hän^ ollut koko päivänä käynyt katsomassa
postia. Samassa hän :jo vHUätti-kin
pihamaan yli autotallin. seinustalla
olevan postilaatikon luokse. Siellä oli
Ik>nalle postikortti jossa sanottiin:
"Olemme läuantai-iltana kotona, —
Mrs. B. firown."
Lontoon Daily Mail kiertoo Rodney*
nimisestä oravasta joka vierailee säännöllisesti
Xottingl^m-nimisessä majatalossa.
Rodney tykkää, luonnollisesti
pähkinöistä ja käy lisein niitä syömässä
tiskiltä.
Oli aika jolloin tämä orava tykkäsi
saada vähän olutta pähkinäin mukana,
mutta eräänä päivänä se nautti liian
paljon makeata olutta ja putosi puusta,
missä se asuu. Murheellisena, mutta
entistä viisaampana se on ollut ehdottomasti
raittiina siitä päivästä lähtien.
Nyt oli perjantai, siis huomen illalla.';
^Aamuilma oli autereinen, kätkien kaiken
^pehmeään lämpimään syleilyynsä.
Herätessään aikaisin aamulla kääntyi
Ilonan katse väkisin järvelle päin. Itsepäisesti
pyöri ajatuksissa, että mikä
nautinto olisikaan istua rantakivillä jalat
vedessä näin aamulla ja tuntiessa
olevansa vapaa kaikesta, tämän päivän
ja huomisen huolista . . .
Huokaisten kääntyy hän ovella . . .
Hyvästi ihana vapaus. Päivän työt
alkavat, monet askareet odottavat tekijäänsä.
Kaiken tulee talossa olla puhdasta
ja kiUtävää, joka sopen tuoksua
raikkaalta. Kaiken sen aikaansaannin
huolehtijana on hän, Ilona, Jtalon uskollinen
palkollinen.
snMiniimninnniiMiMiiimuHiHmtm |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-07-09-11
