Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 31, 1953

              " i l
ui
SÄ rakastettu toveri
lepäät viime untasi nyt,
päivätyösi, tuskasi,
on sinulta nyt päättynyt.
Helmi iltanat kukkaset sai
kappelissa vierelleen.
Hän 'jälkeen juhlain vaivoistaan,
nukkui pois raufiaan ikuiseen.
Kauneinta mi täällä lie
on osa elämän: ^
äiti, kodin hyvyys, ahkeruus,
se työsi lapsillesi on.
Sinun hyväksesi lasketaan,
sä toveri, aatteen ptioltaja.
Sydämissä ystävien säilyy
sinun muistosi ikuinen.
SIIRI L.
^enmeren rannalta
Onnellista uutta vuotta. Liekin l u -
i i j a t ja toimittajal On j*o pitkä aika,
kun olen'Liekkiin kiiJ9Htanut.01ra^
ollut kulkemisen päällä monta kuukaut>
t a ja kun palasin, olivat joulukiireet
vastassa.
A i k a kulutkin matkoilla hupaisesti
tuttuja j a entisiä naapureita tavatessa.
Tästä hauskasta antaisi kirjoituksen
«vulla Liekkiin osan nautinnosta luki­joillekin,
mutta ei ollut aina tilaisuutta
Icirjoittaa. / N y t ovat kuitenkin matka
j o j o i d u k i i r ^ t o l u j a alkane työn-täyteifeetvyJ^
l ^ ä on t ^ u t länunin^s^^ mutta
sadetta j a tuulta on riittänyt. Nyt y i -
(t3rt satunaan lunta niin» ettei, tahtonut
tulla loppuakaan. Tauis. kuitenkin pur­ijaa
«vettä jo toista {räivää aivan taivaan
täydeltä.
Taikaisin sitä tuli palattua;^^^^^
Tyynen meren tannal^^^
viitrytyksi. ^ ^ t i s ^ t nai^urit k ^ i t t i^
•vat jääojan sinne entj$llle kotiperu-
Jkoille» Jossa paHiaat elinyuo-temme
o l ^ n n^
. tutt^yi^ j a ystä^>ätkin. MyöJ^^^^^^ i^^^^
tviivytyjsa,
/ILapset siellä&iake FallailU j o v H l ^ j a
JkiiUvät l u i s t M U a p i t ^
tyikkjtfMHi^
.i;!en^\ma^^. ^idjon^ s^l-lä
p i i , vaikka, ne enimmäkseen ^ k e v a t .
metsäsiä seutuja. M u t t a yhdistä^t-
4iän iiet sentään liikek^kuksia toinin­sa,
v Kävin myöskin kuuluisalla Red
iLakella. E i se ole oikein iso paikkiei,.
mutta kultaa sidtä kai löytyy.
T^kaBin pattuani täällä rannikolla
o l i kaikki v i h r ^ ja lämmintä, aivan
ikuinke^lä. V Satanut vain o l i j o niin
kauan, että talon ovetkin olivat niin
{Rusuneet^ ettei tahtonut niitä enää auki
saada. Sidlä ne ovat maassa juurikas-
(vit j a perunatkin -vielä. Mitäi^L niitä
nyt kaivamaan sateella. Olkoot kui*
<\'empaan j a län^imämpään aikaan^ kun
lunienkiii satoi j a i i i ä r k l ^n nyt on o l ­l
a perunamaalla. Käyn vain hs^mas>
s a .keit<Mt kenallaan.
Muistuu mideeni, että paluumatkaHa
o l i junassa paljon sotilaita matkalla R o -
reaian. (He i d i v a i nuoria, tervdtä mie^
liiä nyt, mutta kuinka moni heistä^>
lannee takusin. J a n i i l E k i n , jotka pa-laafvatj
kuinka ovat jäsenet jäl­jellä
tai muutta noniiaalikunnossa.
T ä s ^ ttdoe j D u t d ^ kysymys: Onko
sota ivältäiniäiön? Onko ehdottomasti
vhraikava m^joonia nuoria elänjänha-luisia
ihmis^i sodaa fMol<ddl]e? Tay.
tyykö i h o i i s t ^ jatkuvasti polvesta pol-
'iverä pirstoa kotiosa; Jättöä v a n ^
sa/vainioasa j a lapsensa, kaiken, mikä
kullakin i h m i s i ä on kaalista j a anro-
4:astä, |a mht^ k»aa& ^ k « m ä i n td&>
t e a ihmisten k o t e j ä > tiämää, kuljesk^ >
iMuUui p y S r r ^ y r S f l ^ ^ tavoin, l a ^ . '
fttäsäl ltihHftysdi^^y^ VoltU.
Isaäidm pal^^ ^^^^^
Onhan täällä tapahtunut yhtä ja tois­ta.
Kuolemakin on käynyt monta ker­taa
viime vuoden aikana. Suomalainen
pappikin kävi hautaamassa mrs. Syrjän,
haudalla olin häntä kuulemassa. Hän
ptti saarnansa aiheeksi raamatusta lau­seen:
"Kansa, joka pimeydessä vaelsi,
näki suuren valkeuden." Ajattelin, et­tä
hän otti saamansa aiheen meidän t a -
kianmie/siUä onhan yleisesti tunnetta
ettei täällä ole pappeja suosittu. Luulin
siitä tulevan jonkinlaisen käännyiys-saarttan,
nmtta eihän siitä tullut oike­astaan
mitään. Sanoi, että painaja oli
rippikoulun käynyt j a kastettu. Niinhän
me täällä olevat vanhemmat ihmiset
olemme kaikki.
»En tuntenut vainajaa, sillä hän oli
täällä vain vähän aikaa, mutta sanon,
että hedelmistään puu tunnetaan. 'Hän
on ollut kunnon äiti, kasvattanut yksin
kaksi poikaa miehensä ollessa täällä. Po­jat
ovat hyviä poikia, esimerkiksi kel­paavia
meidän nuorillemme, hyviä työ­miehiä
usealla alalla. Kunnia työläis-
»idille ja^epeät mullat haudalleen.
Otto L u c k myöskin siirtyi sinne, mis­tä
ei palata. Hän oli ensimmäinen täl­le
saardle jtullut lapsi. Hän oli osuus­kauppamme
johtokunnassa 18 vuotta
kirjurina ja-nuorenmiillejäsenille opas^-
tajanatchfcä hyvinkin te
vielä verrattain nuori mies, ~olisi han
vidä ollut Bfl^ni vuosia yhteistoimin­nalle
tarpeellinen; Otan osaa pmaisteiä
suruun, 'erittäinkin vaimonsa Jennyn;
: IHe olivat lapsuuden toven^^^ erikoisesti
toisiinsa kiintyTweti T f e d^
sesta^ ndteir^
sdlainen ä ä n a n t o i^
« H ä i ^ l ^ Ii^udä4is^ c^i pappi., Sitä
olen kuullut ihmetätäyän, sillä^Otto oli
J u k ^ u l ^ tietoinen työläinen, eikä suin-kieum
iri^ uskoimoltiDen.^^^^ nyt
jtääliä jiäyttil^ ^^iHaa-^S^nnp^
.lisuus nuoremB^an "it^en ^eskuudes$aU ja
s i i ! ^ ' 1 ^ j o h ^
^iuä pajipikutonees^ i^irjoitti joku
^ A l e r t ^ ^ l i ^ ^
k i r j ^ i i d ^ ^ V j p ^ ^jöliia^ken' vaiafi^pi
. ^ i i r t ^ i ^ l a l b^
täällä r u l s ^ i n ^ ^it^^ldrk-
. koa^- Se ei ole totta; sitä:^ei ole teMy.'
Tänii^siil»eii aikaan tiilleet^ölivat. k a i ­kin
saaneet uskonnollisen kasvatuksen^
mutta hankittuaan iQ^emiseii j a tutki-^
misen kalitta valistusta', tulivat he sii­hen
vakaumukse^ii, että ruk<Hleminen ei
autal^tää^,vään ty^iä jtttöimellavoi
vain {»än^änins^ saavuttaa j a raken­taa
sellaisen' maailman, jossa toinen ei
ryöstä toisen työn tuiokäa. Ja milloiii-kaan
en ole uskonnollisten keskuudes­sa
kuulliit niin paljon puhuttavan itse­kasvatukselta
kuin italevan Kansan ai­kana.
£iaiotta $uosii kiridcoa eikä k a ­pakkaa,
e » ä muitakaan paheita. Joi
me olisimme k i r l ^ o a halunneet, niin jV
kainen järkevä ihmihen k ä s i t ä , etta
; olisimme sie» lakentaneev olemmehan
•me rakentaneet yhteistyö kou­lut,
c»uuskäuf>if. jokainen muistaa;
' millä innolla'lukUppaUake
sen ti^eil Hvittäeisät 50 sentin päi-
!vap9lkla i ^ i ja naisille
•vällin<^ Ja^ raäiennettiin
ntHvisoh haali'ja jokainen muistaa, m i ­ten
siistiä j a edistysnj^istä touhua o l i -
jienkaan voittamilla alueilla eivät kukat
kuki ikk^uiÄina e M teft^ t e r v e t u l l ^i
inkaan lausu; sillä %xMttajtett tj^katuli
<Hi j o selliusen ajätiikätta \^niira
Ti^voisinjrataMdat viimeinkin 1^^
p e t e t t ä i ^ j ä k i i S ^ ihmiset t o i m i ^ t
yhdetä lÄuhän pixO^Cx.
- ^ i i h a n t i ^ ^ V' ' -
' ©PUKARIA: ;
Ensiksi tervehdin täältä Albertasta
kaikkia Liekin lukijoita j a kirjoittajia,
erittäin 'Lännen likkaa, Mariaa ja Num­men
Annaa. Toivon, että ette väsy kir­joittamaan
tähän meidän yhteiseen
Liekkiimme.
Sittenmenen Vancouveriin, käyn
Pandaa ja Lempiä tervehtimässä, sa­moin
Aunea. Älkää antako kynän ruos­tua.
Jatkan matkaani saarelle ja ter­vehdin
kaikkia yhteisesti, ;erittäinkin
Hilmaa j a Amaliaa. En kyllä ole huo­mannut
kirjoituksianne .Liekissä, mutta
olettehan -muuten hyviä tuttavia. Sieltä
jatkan matkaaäii Sointulaan Isoäitiä
tervehtimään. Luin juuri äsken Isoäi­din
kirjeen. Sepä ikävää, että loukka­sitte
itseänne, mutta toivon, että olette
jo entinen iloinen Isoäiti ja voitte jat­kaa
toimintaanne ja kirjoittamistanne.
Tervehdin myöskin toisiakin tovereita
siellä SointulasSa.
Muistanpa €hicagon setääkin, joka
lakanain välistä kirjoitti. Ehkä hän on
jo ajat sitten ollut poissa lakanain vä­listä.
Tervehdän Seattlen Huldaakin,
ja Salomaa myöskin. Annahan kynäsi
liikkua paperilla. Marjattaa kiitän
tervehtiessäni kauniista jatkokertomuk­sista,
anna vain lisää samanlaisia.
En unohda myöskin Paaria jä Spo^
kahen Kallea^ kauniista kirjoituksistaan;
Tervehdin samoin kaikkia Liekin k i t / ^
joittaji3,\vail±a en muista, nyt juuri.
kaikkien nimiäj s ^ ^ toivotan hyvää :
uutta^ vuotta ^iluUe,jötkai^ taistelevat-raukan
puolesta j a jatkan^^rengasnät-kaani
toisten.
• S3rysilmat olivat varsin ^eviä tääHä
j a kplM> j<nilun p y ^
pakkasukko nähhyt^^l^^ jäadylöa^
kaikki lasit jä^ujdöHa. ^ J ^ ^ ^ ^ ^
"^ideteoksia^ kaiffli^ katsella kun. saa -
däa s i ^ ä , e i k t t a r ^
Monen " k u i t e a k i n - * ta^TtJT i i l k o n s ^n
työskepneHäv: j<is> ^'m
l ^ l n viedä. V.:^:;••„
LIEKIN YSTÄVÄv^
Oli iMunihttpaa, :hun
voiton saatattaa
KIIRETTÄ on kaikkiaUa,
kansat kulkee yUättäenvaUan.
Ei ole aikaa Joukkötoimintaan,
vaan sinne^ntennääni^missä tarjoittmn.
Heti kimvalmistuupi tmsi tupa,
ei kysytä silloin omistajalta lupaa.
Kolehtia heti kerätään^
ja joukolla sinne riennetään.
Jos kahvia vain siellä tarjotaan
niin heti paqrtia moititaan.
Jokaisen sieHä mieltä piinaa,
kun ei saanut ryyppyä viinaa.
Nyt ott tavat muuttuneet.
Alkuun pyydetään kakkonen.
Paarteissa jo kerätään toisen kerran;
että saaitais viinaa jonkin verran.
Jos joku paartit itse laittaa,
hän saa herkut yksin maistaa.
Kenellekään ei kelpaa ilman saanti,
pelätäänr-^ jos kesken loppttu-viimn
kaanti.
Jos jotikostä taas joku sairastaa,
et keltään varttia säsiUotnsaa.
Eikö kauniimpaa ois asiaan täftän ontoa |
kuin Viinapulloa taskussa ain kantaa. [
Eikö olis aika jättM Vfinapaartit pois, i
siUoinjotikkoiomintaankifi enemmän |
aikaa ois. •
Nytoiiaik j
; ymmärtää, ^^ \
heidät yhteen koota, joukkooii samm^
yhdistää^ .
Vaan jotf^t lO^^^fiS^
.he päivat^^^
^ He^^ftt^ä'tästä: p^kä^
^eit^iehiifn^tfl mtthoikanfieti^^ r i
X .
Koputus 'kUuIuu?ovelta^^ ^ u i h hiirei:
hiljaa odotamme oven ayaustäiv Sari-
•kiUTttaretiöne pTulpahtäa sisälle puolisoir
neeri. ^ "Happy Birthdiayr'' kajahtaa
kaikilta. Iloinen sorina alkaa. ^-Aivan
täynnä o l i iso tak» ystäviäsi,i^na <^ aik-
' k a tietenkään^ ei jokäuiea osanotteja
voinut sas^>ua. Hynra öli,:talonvä-ki
järjestänyt p a ^ t j a istuimet meille^
kaikille: Siitä kiitos Aiaolle ja: N i k i l l e .
Nauravina pelättiä bingoa ja-jokainen
voittaja sai lahjan.
- Kahvi tuoksahti valmistuneenapa al^^
koi se suomalaisten pyhä toimitus ^
kahvinjuonti. Sen ohella annettiin lah­ja,
jolla Alina ostaa: itse mieluisensa
muiston. Hän oli liikutettuna yllättä­vät
eusittmiäiset vubsikymm^ täyn4^
nä, kun tämän saaren^lämänperuistaja-joukkö
eli ittielmutensä voimait vniosia.
Voiko kukaan sanoa, etteKät he*olleet
kunnon inH^.ä j a naisia Sman kirkon ja
papin vaikutusta?..
Jokaiselle olkoon uskonto, yksityis^
asia.. Joka tarvitsee u^ontöa-ja .pap­pia;
h ^ sen lianldJtiikoon.. : ) ^ t t a liiut
Ien; että ottj|^;lujaIk saada, k ^
dät^4^p{;^ se m a k ^ J s a i ^ i s a l t t o a ^
doDiictta. - V
Vancouverissa ihnestyväsa-, " A j an
Sanassa*' oli erittäiii ylisiäni kirjoatits
'^ihtulasta,' niin sen* varm^^tnoni kär­sittää,
Mutta minps^, di^täantur.
m(i|ksfai>0i^r^yttr^^^^^ r >-
" ^''^ --^'^ ----- jsaxnu:^^
Enempi äh,ail^a l^^koti^tnnalky
^ .ettei' sortufs iyplähkahsat^fp^kureitte»
A(^{een^ ete^t^
onJeaumi^
. jjMsfelä ja^ s ä ^ t ^ ^
Kauneimnaiyec^^ puh^Qäeinä^ kuusi
. !^tu&manpu3^
l»liä p ö j t ^ antoi
iloisen tunroJinan^Alman^^^^ SH-
• mää Jiivdevästi korist^ut^ kaakut ja'
leivokset — yhdessä o l i lwUsi kynttilää
j a nuinero 6 0 , -^ ilmaisivatipäivän mer--
kityksen. . > . \. •
;X'-- 60 yuotta xhmiseläB^ääsä^ on • vaihtt-den
ja^lM&eömsten tu^
j a Jack, olette monta paukkaa kotinan­ne
pitäneet;^ t^tykyinen^köjdnne on kau­niin
Neebing-joenrannässarO^
metsästä on Jack muoy^lut vuorisbh
pihlajasta ihanakuvioiset -laudat yjö.
.talonne iisustaan; Joka paikka kodis­sanne
ihn^see^^^^t^^^ Su-loken,
rauhaisa timneUnafehuok^^^^
. koivujttnnie. humistessa: Maorjapensaat,
mansikat- j a juurikasvit^ ^
: ahkerälfr kasille: T
i o j e n keskellä .* loistavat; kukkapenk^
.reetl Väne sämnassa odotteia kalamie­hiä.
.
:^apsenne ja-hieidäii. lapsei^^
m y ^ i n saaneet n ä ^ ^
nieiiain^'edistyvän.
^ttä saatte näiite^
ja^ o t t aa 4jsa^i^?i^äfei^
aineit JtäiöBidi^vSa^^
* f i t ö i n - ' a i i i a ä^
; JasäaiTveUSefifi^^^ ^ ;
"paiÖEia;:;^;'