Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 31, 1953

              Julkaisenime katkelman puolalaisen klrjamjattaren^^ Zywuls«
1^ kirjasta " t u l i n takäi^'*. Kirja paljastaa Oswied9iin nnirhakkin
kauiiiit kaäsukämmioineeii > niunUsjKjlttimdinccn, je»^ sQdan a ^ ^
tuhottiin miljoonia ihmisiä, ctupääs^ Kattaja itse öh van-k
»Ui tuolla ieirillä,inutta';ä^
jentäesdi leiriä Punaisen Anöeijan hyöMta^^csöi «ddläi^^^^^^; f . ;
«Eräänä p ä i ^ a Wala, jota cnime ol-l
^ t nähneet pitkään aikaan^ Umestyi
Birkenauun ja kertoi, ettei enää tule
olemaan kaasutuksia. Määräys oli tul­lut
Berliinistä. Luotettavista lähteistä,
joka merkitsi, "pojUta", otaksuttiin, et­tä
tällä oli yhteyttä Saksan alueen val­tauksen
kanssa. Sanottiin, että liitto­laiset
uhkaavat kostolla, jos tätä ei lo­peteta.
Vaikka tiesimme, että Walalla oli
pääsy viralliselle tiedonannolle, emme
tahtoneet uskoa häntä. Kuinka monta
kertaa oiimmekaan ajatelleet, että tämä
on viimeinen — transportteja yhä vaan
tuli. Tiedustelin Walalta tytöistä jot­ka
tulhrat minun transportissani. Wala
tiesi kalkki. Hän tiesi kuka oli kuol­lut,
kuka työskenteli ulkopuolella^ ku­ka
katon alla, kiika oli sairaalassa. Ka-,,
sitini että aniharvat minun transportis­tani
olivat elossa;
traAsportti^
luettnloif Ostrieicimista Ravensbruekiin.
•Häh sanoi, että tämä oli evakuomti^
tiranspohtl. Toisia on seuraava sitä;
Otiinme esille korttiarklston ja aloim­me
kurjoittaa nimien perään: 5<eväkko"*
Tunsin monta naista luettelossa; Vas­taani
tuli Stefan nimi. /
Toisia evakkoluetteloita saapui ja
vieläkään ei ollut transporttia asema-pihalla.
ikkunamme ulkopuolella ranskalaiset
ivastarintalaiset korjasivat kuolemantie-ta.
Kylmä syyskuun viima tunkeutui
Iheidän ohuitten pumpulipukujensa läpi.
Hiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiim^^^^
SM>:ii uudet
LAHJAPAKETIT
SUOMEEN
Valittavana on edelleenkin kol­me
pakettivaliota jois^ kaikissa
on ensiluokan tavaraa.
; 2 Ib& Kahvia
«Ibs. valkoista riiaa
l Ib. luumuja
9—5^ 0 8 . päk. makeata «uklaata ^
% tb kftftkaotft
100 Chesterfield savuketta
. 3- paria Nyioa-suklda
(vain koko No. 10)
, K«k«aala9aino 12 P M U I M I
3 ibs. kahvia
. 6-5>4 OB. pak. mstkeata soklaata
Ok. pakettia White Rose teetä
1 paketti kuivattUia hedelmiä
100 Cheisteifieia savuketta
1 pari Nylon-sukkia
cvsin koko No. 10)
KetonaispsiiM» S pavsaa
Hintm $5*95
2 Ibs. kahvia
2 tt». valkoista riisiä
1—11 OS. pak. kuiv. hedelmiä
1 Ib, luumuja
l ~ - t ^ OS. kaneelia
40 ChestcrCeld savuketta
KokMuUqpain» 8 panium
Antakaa meidän huoltaa Teidän
lahjapakettinne Suomeen.
V Ä I ^ Ä U S ]^
Heidän sihnansä olivat masentuneet ja
kuopalla. Oli vaikeata kuvitella,-että
nlunäniiehet olivat taistelleet, että he
koskaan olivat kantaneet aseita.
Nella halusi antaa yhdelle heistä su­kat.
Mutta miten? Kun vahti meni
poispäin, hän avasi ikkunan heitti ulos
palan leipää ja sukat. Vahti lennähti
paikalle. Käsitimme, että hän oli huo­mannut..
Nella pelasti tilanteen. Val-loittavasti
h3anyillen hän huusi vahdil-
• le:,. .
"Anna olla. En minä tehnyt mitään
vääryyttä."
Se tehosi. Vahti kääntyi poispäin ei­kä
ollut huomaavinaan mitään. Ranska­lainen,
poika ahmi leivän. Ystävänsä
katselHat häntä kadehtien ja sihnäili-vät
ikkunaamme kohti mykässä odo-t^
Esessai. 1^^^ ollut enää leipää ja.
pelkasinune vahtia^
lR.)^dyimme työhömme. Mitäpä me
voimme tehd|ä? Tuhan^a tvankeja työs-
Pkc^lt Palteilla. TTiÄänsia^
$iä i h ^ i ä TiVirsovastai^^
-karista. Oli mahdotonta auttaärheitä;
•^••kailim. •^•
• >Kolmeaiaskaana pl^!raa^:j^^
dettim aaemapifaalta, -
:Otin ämpärin j a menin h3kenman^
y^ttä. ^Lähestyin naisia. Unkarin juu­talaisia.
He oli valittu puhdistamaan
rojua —- Äeidän raskauttaan ei huomat­tu
siUoin. He tiesivät miksi heidät tuo­tiin
tänne. Yksi heistä jolla oli tyynet
ja miettivät kasvot, viittasi ruumispolt-timna
kohti:
«Tiedän mikä se on. Äitini kuoli siel­lä
— JA nyt minä. Se on parempi"
Hän hymyili katkerasti.
En yrittänyt kieltää enkä lohduttaa
heitä. He tiesh^t kaiken.
Minusta tuntui kuitenkin, että täy­tyy
sanoa jotakm. Minusta tuntui hy­vin
paljon kuin olisin hävennyt, että
minä jään elämään kun he . . .
^'•Ja ininä niin koyin tahdoin saada
lapsen^, ^aupi toinen nainen. Sitten hän
kajtsoi ympä^ madttamattomasti:
kysyi nuorin.
*>Ei-, sanoin minä nopeasti ja pake-
.\inin. ,., ' • -.
Outo nainen pysäytti minut parak-kimme
sisäänkäytavällä. Hänellä oli
paksu kerros maalia kasvoillaan^ keila
PMteessaMj k^rfceak^^
tiukica hamte — j a numero.
''Vaiastohuonejoukkue?" k y ^ hän.
"Taalla. CÖetteko ivanki?"
"ÖIOT v«»ikoiJ5vank^ hän vastoi är-
• syttä^^i^;::'-.'^-;''^"^." • • '
"Mitä se merkitsee? TuUttleko ihnan
vahtia?"
"Se ei kuulu teille. TahdÖn nähdä
kapön."
Astuimme virastoon. Erikoisvangin
ulkonäkö aiheutti jonkin verran häm­mästystä.
Tyttö puheli kapulle matalalla ää­nellä
ja sitten käveli ulos kokettimai«
sesti.
^'Tiedätkö mikä se on?" nauroi Ma­ria,
"Hän on erikoisvanki 'puffista'.
Hän tuli miesten leiriltä, hakemaan ar­voesineitään.
Hänet on vapautettu."
Hän oli tuskin lähtenyt kun huomasin
piketln .johtavan vanhemmanpuoleista
naista. '
"Uusi tuk>kas. Ne laahaavat jutel­len
tänä pan»inä'V muiabti Maria. Kun
nainen kävdi virastoonnne, liinsin hä­net
7aivuotiaaksi sosialidemokraatiksi
Wienistä.
Eräänä muistorikkaana pgväna Jan-da
neuvoi Nellaa, Adaa ja minua h ^ e -
maan muutaman' maljan. Juoksin Ca- ^
nada-varastölie hakemaan niitä. "Läh-denune
kävelemään'*, sanoi Janda hy-'
myHleh, "poimimaan sieniä." '
Me hiiurfmnie ilosta. -Emme tahto­neet
l i Ä a onxiBem^ Jäaida^pahi-la--
iin i^ahänsä ja toi ulos poliisikoiran-:
sa. Otimnie maljat ja kävelimme ulos.: ^
Maa oli kostea, taivas kalpean sini- -
neh. Saavuimme kristallikirkkaaj^n
atmosfeeriin. Yököttävä, ummehtu­nut
haju hävisi, huudot Canäda-para-kissa
vaimenivat. Askeleemme olivat
kevyet ja vapaat, jalkamme hellivät
tätä vapaata maatilkkua. Saavuimme
metsään. Kukaan ei häirinnyt rauhaa.
Janda viittasi meidät istumaan. Istuin
hirrelle. (NTella nojasi puuta vasten.
Kyyneleet putoilivat hänen älasluotujen
silmäripsiensa alta.
En olisi tahtonut tämän hetken lop­puvan.
Otin maata sormieni väliin —
puhdasta, ihmisverellä ryvettämätÖAta
maata. Hiekka valui sormieni välitse.
Janda tarkkaili minua. Viholliseni
katseli minua. Äkkiä ajattelin: "Jospa
vain saisin käsiini hänen revolverinsa.
Ammuisin hänet ja koiran ja lähtisin^
tuota tieiä läpi inetsäici, j ^ i p e l l ^
sitteÄ? 1^ y k^
olisi s i ^ arvoin^?* — ^
«vlÄmibii p a ^
tk^ J a Ä ^ ttiii l i M Ä i C ^
^oÄiiK - k ^ W ^ ^SHtsf:
^ f c o i ^ t u f c a e s t a ^ ' ' - ' ' ' - ^ • ^ •
-'-<^Nyt, ja^ä^iablBae
'läMtenuBfikö?" - A " ^ - - • ^ • ^ r v - - - - :
£{Kctorvo^valtasi minut' Tiesin- et­ten
voisi V^^
että palaan. CHin pahoillani, että
tuin lähtemään. Nyt on oleva u
j a hiiÄehha^he ehkä^m
dät viisirtvistÖssä ruumispolttimooa.
me flmestyi ja hävisi. Pdkä^
ympäriUeni. Tahdoin palau
feti- Tahdoin uiodhtaa.
"fc;vaitiiäan olenime sairaita"
''Nella katsoi iniifitiuh hänrn^tvöv
•-^>*^itä?|:;:^^^';^^^->^.--^ • •
" ' * Ö f i ^ ^ aiirait^^ Nella y
Aiirinkö Ipai^oi' Idrl^fcaasti' tah--'
^Aloinamie etsja s Emme iSv
monta.-^Nelia^^ yJi
"Tää.Uä cl ole pal^^^^ sieniä t-^
rouvia työnjohtaja^ Ehkä tulemme^
sen kerran?"
. "Tulette ehkä poimimaan
'Ja. tel"
"Minä myös . . , " hänen
murtui. 'Inahdetaan takaisin."
Aurinko nousi korkeammalle. Mnia
ensimmäisen retkeni vuosi sitten.
k i oU nyt muuttunut! Minulla ei
blliit nälkä/hiukseni olivat pitfcat
MinullioUyUäni esiliina ja sukat
nä näytm taas ihmiseltä. Tiesin
väMn silloin; Zoshä d i vielä.
Andre\m.
•Vain aurinko paistoi kuten
maa tiidksiia niin
palata takaisin. Sähköianka-aidat
ennä
jjuösta^^j^ ^ ajattdin. Koira
riimanänivv j a l l ^ ia^täivat ae
itiseSti[^läpi:«i3i^^tä^
.-httutoa!-«ttma^
Wv j j i i ^ r jiiÄjfei*^^ Jliiokseni:
^utääaiBiS^
kuiiM s^litis^ smua."
)jajoh:Äm?*'^^-
Irvistin Iitani; .''Onko siil«
Ik&vöi«eii1taottsmn«,
(OJL I^nden)
ankkid ikkMeil i i ^ ^ Klinlktttm^talBadkov^
taaJIn lanrtamana;
Haa ^ sgrniynjrt IJadessa Sun sa, Saskatchevaaissa^ C^uaadassa, tui*
nikimn 16 p:iiä ISM/nlfisa l ä ^ tm MtU0
Pörtac«eii,MÄnltdba, alelta loli taane Fort AHhiiriiii syyBkaässa 1951 JMSI asui tuolemaaiiga aaML
Svtcauatt SU sdtsemSn poikaa ja Inraat tytilrtä, kaksi m l B ^ ^iji
l a Tkfiitoista lasteBbMta.~lsa, Mt
Linden ThdysvaUolssa Ja Walter linden peAMaeeB Bri Ttt^
ny MMHtamaa, IJndeasa' Suomciiäa; Sask., Hllda^^^^ X«df
LiAella» Sade;, Bfanie jr<duiMn pe^hciiieeii, tTndessa Suomessa, ^ask. > M
snknlais- Ja iottavapilri TUdyivalloias»» tassa aiaassa jaSvoaiessa.
Vaiäaja saatettiin viimefiseen l e p r a RorkeiUinln. Bfaaltobaa» hantansaui-hMi
tammlfcnim 6 p;na^(BS3.
Jö paSttyip&iv&Bl. fiiti kulta.
lepo<m rauhalaaan' sait ulhaht^ia..
Hautakumpusi peittfig mtusta' mUtta,
Ja tuuli haimallasi iiumajaa.
TTttiUlcsl^V^^
Oli lyliyt?ja vaikea d o ä tie, "
vaan s^mesi k u l t a a ninun^Liö^ lie:
On muistosi kaunis kun «Aunau^
ei koskaan tää katoa kaipaus.
iMkasi AhO. Seteti ElBo, I^Ui^
HjHÄsti 4fitit j a matka lÄättyt, -
Ja uni uuvutti vfisyneeih.
Ei Siti cäöäät tunne tUiJtaa,.
on rauhar«yd&mefis& kSisiifeen. -
P t t i k a s T l P ^ Kay
Ei idästä päivä nouse,
el Ifinteen Ilta laske,
ettet sinfi. fiiti rakas. .
ole inädän inielessSinme.
Tyttäresi Selma, E f M a j a Frank.
BfoAoley.Man.
Nuku ftiti; mullassa haudan,^ '
elon huolii^, muriidsta tapaa.
KovsdtatusfeUta'Olet saanut raubaa
rauhaista unta rakas Slti makaa.,
Tyttftreä IdUla^ Balpb ja l a p^
OakBiver.Ui»
;Aä«aittU on iepo;^^^^!^^
^.^Ikeen raskaan p&ivätyön-
Oikbohuneslyijnnl^I^^ . j .
timtusessa^tikineii^yBc^ fiitu
_ Terrace Itoy. Ort
FSättjl p f i i i ^ iU)f)p^
rakas äiti levon i 8 U i ^
Hänen heDft katse,: hymy kaunlB.
äiziiidcsi mi^stoon Jäi;
TyttifeslScnlii^lAtvraice^
Koko elonaiän uhraat lastesi
otaxnialiin,£lti Idalta, r
ITopuen uinahdit melskeistä maan.
elo^caaresii katkeäl suita.
T y t l i R r i Irene ja B*»
K I I T Ö S
Haluamme lausua ^ydfimclliact kiitokset kaikille. Jotka tavalla tai
tolseUa toivat lohdutusta meiUe s j n ^ cUrumme aikana.
Kiitos ystävine Ja sukulaisiUe kauniista seppeleistfi Ja kukista. SiO»
Paul Johnsonille puheesta Ja Amia Wauhkoselle runosta.
,~ , ^ o t o e n kiitos Rbrketonta Ja Meadmv Portasen tovereille, » o
Järjestitte niin kauniin tilaisuuden Erkki Affiien kottin hautajasten jälkeen-
Monet, kUtfdcset tovereiUe, Jotka ottivat meidät lämpimästi vastaan
Ja koöinsa. kun saavuinune entiselle kotiseudulle. ^..-s
Teidfin osanottonne ilahdutti meitä tämän raskaan auromme betkeua.
ÖttAISET