Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 27, 1949

              ja puisia, TOiit.
söimme ne suij
uksessa oli vidai
Penkkimäistil
«pensas kasvoi |
Ia.
ieUä kasvismaaj
n peittivät kar-salin
ikkuna
i edessä kasvoi
hedelmät ei^t
Vessaan se oli
oa, joten ei olisi!
inien sisällä olisi j
siihen oli luon-iapine,
jota ku-l
|> naiset
5 paunaa
virkeyttä,
unmoa
ramat i c u o i t t t s^
ruuöu» ei Bärti « K
m. He luittSvit fiufi
ivaa tonikkia o«i«V
»t rauta, Bl^rittmiiui,
mtavat rnokaiialaa b
antaa teiUe enmais i
M - Et tarvitte ^teUiti i
kan . olette -iune«l
linoa, tatvittaTan Bflr.
tai "tatastnkaa-ioh».
. kuuluiaia Oftrer-tob.
no« ja lisäpMiBa Bjt
ipoiua.
Bile, mistä
jprassi
ian meille
'A.
rED
o, Ontario
Ilä
rE
maksut.
ank of
4NY
NTO
ITUKSET
INE
?ydä hyvällä
1lk,e. o —r-k eOi-ns uoYintael*-i
ED
in E L . 615
sen monista asu*ä:aista ei ^ u T
piauttanut pois, oU senensimnaäisten
j^nistajien aikainen iso, melkein koko
eteisen seinän peittävä liinavaateka^i.
Se ei ollut seinässä kiinni, kai suuruu-,
tensa ja painavuutensa takia oli saanut
pj-s)^ paikoillaan. Myöhemmin huomat­tiin,
että tämän kaapin takana seinässä
oli o\i viereiseen huoneeseen, mutta huo­neen
sisältä ei huomannut tuota ovea,
ellei tiennyt sen olemassaolosta.
Muistan, kuin me Terttu-siskon kans--
sa moneen kertaan tutkimme ja pen-
^iiome tuon vanhan kaapin monet laa­tikot
ja lokerot. Muistan vielä monet
eri hajutkin, jotka lähtivät Icaapin mo­nista
eri laatikoista. Niissä oli naftali-nin,
kamfertin ja laVenderin hajua olipa
vksi laatikko haisevinaan ihan kuiva­tuilta
ruusuilta. Me siskon kanssa^toi-voimme,
että juuri tuohon kaappiin oli-äv-
atpiiloitetut kaikki ne muinaiset aar­teet,
joista mekin oKmmeicuulleet.
Olimme juuri ehtineet kotiutua tähän
vanhaan taloon, kun asioita alkoi tapah­tua.
''
Eräänä aamuna oli leivintuvan Mari
kysynyt äidiltä, että kuka meillä niin
myöhään keskiyöllä kävi kellarbsa. Äi-
"ti ihmeteli ja sanoi, 4etteh: siellä^-^yöllä
Lkukaan käynyt. Kotitekoinen kaljakin
oli tuotu illailä kellarista ja hän Itäkitsi
oven kello kahdeksan aikaan. Avain
röukkiii vieläkin keittiön naulassa.
"Kyllä siellä vain joku kävi", sanoi
Mari. "Minä näin omin silmiin pitkän,
mustatakkisen miehen menevän sinne.
Ensin luulin sitä isännäksi, mutta sitten
huomasin, että tämä mies oli' laihempi."
Äiti lähti Marin kanssa katsomaan,
mutta ovi oli lukossa kiiten pitikin ja
Marin uskottiin nähneen vain unta. Niin
seasta unohtui.
Seuraava omituinen tapaus sattui
eräänä yönä, kun olimme jo nuldcumas-sa.
Keittiöstä alkoi kuulua aivan kuin
joku olisi hyvin kiivaasti siirrellyt hellan
,. renkaita. Silloin oli isäkin kotona ja
huomautti riaur^je^n äidille, että ri^^^^
emäntä vainaja tullut kzdivinkeittoon.
Samassa kuului kaksi kovaa iskua muu­rin
kylkeen. Asiasta ei (kuitenkaan väli­tetty
sen enempää, kun isä sanoi, että
keittiössä ovat pellit auki ja savupii­pussa
on kova veto, kun tuuli puhaltaa
piippuun. Veto saa.hellan renkaait ko-
' lisemaan, jyräytellen. hellän laikkuja­kin,
josta äänet johtuivat. Isän selitys •
tuntui aivan luonnolliselta.
Mutta sitten sattui tapaus, jota emme
voineet selvittää ja mikä'sai meidätkin
muuttamaan pois tuosta salaperäisestä
talosta; Olimme asuneet jo kolmatta
kesää talossa ja syksypuöli oli käsissä.
Koulut olivat alkaneet. 'Eräänä sunnun­taina
keräytyi naapurien lapsia noin
^iymmenkunta leikkiinään piilosta mei-
<län pihallemme.
halia olivat tulleet meille-jo liian tu-tuiksi,
aloimme katsoa uusia piilopaik­k
a ja menimme kellariin. Kellarin
edessä oli avara halli, josta kiviset por­taat
veivät varsinaiseen kylmään kella­riin.
Ky3n:ist3rimme tähän kellarin hal-jossa
olivat kottikärrsTt,: halkopino,
lapioita, luutia^, ja kaikenlaista, kamaa. .
^a\'upiipun perustus oli myöskin tässä
hallissa. Yhtäkkiä joku meistä kysyi,
että kuka tuossa savupiipun edessä sei­soo?.
Katsoimme kaikin ja iiäimine pit-mustatakkisen
miehen: Hetkisen
oH hiljaisuus, mutta sitten alkoi kuulua
huutoja "Kummitus! Aave!" ja ulos-r>
Titäävien lasten jalkojentöminää. M i -
en ensin käsittänyt, mistä oikeastaan
oH kysymys, vaan tuijotin muurin jalus­tan
luona seisovaan, eli oikeastaan kyy-
»•ottävään mieheen, joka oli omituisessa
asennossa, kädet eteenpäm kurotettuina,
sormet koukussa ihan kuin olisi oUut
^;alniis hyppäämään. Päässään midiel-
« oli karvalakki, mustat^ pitkävartiset
kengät jalassaan. Housuja en n ^ y t ,
oUa, että ne <Ä työnnetty pitki
«engänvarsnn ja niHsta -oli a&a
^r»i;ii*Tw.irliiiuj.<ll'iliiiilVliMi
Rinmi ja kidi»
Se kiviaidan luona kukoistaa
ja ihmiset sen luokse seisahtaa
ihaillen kauneutta sen:
Ah, kaunis oot sä ruusu valkoinen.
Auringonsäde sille hymyili,
•kun; terälehtensä se.aukaisi.
Ja oman kauneutensa ymmärtäin
sc kasvoi aidan luona pystypäin.
Toisella puolen aidan varjossa,
sielV kasvaa pieni kielo piilossa^
"Uka inhoittava ympärillä on,
ei seuranaan oo säde auringon.
Miks* kielo jouduit varjoss* elämäqp,
et kesän ihanuutta ehdi näkemään. V
Nyt syksyn haUa luok^si jo^hiipU,
se kalpeat kukkas* maahan-repii, riipii,
Nouskohon jo myrsky hirmuinen,
jok* maahan repii aidan kivisen.
Jos myrsky voi kiviaidan poistaa,
niin kielollekin päivänsäde loistaa.
AKE P.
.; .iJNenäliinoJ£fc. pitäisi aina ennen
pesuar liottaa, voimakkaassa .suola­vedessä
ja sitten vasta panna ne
muuhun pesuun. Näin niiden kä­sittely
on sekä hygienisempää ^ttä
miellyttävämpää.
Kukkaruukut eivät homehdu, jos
niiden pintaan sivellään ruokaöl-
• • •
jya.
pitkä.
Mies lähti hiljalleen^ kävelemään mi­nua
kohti. Olin mykkjirässä kottikär-r3nssäv^
Mies kumartui mmua kohti, tui-jottaen^
lfetfcisen minua kasvoihin. Tein
kaikessa kaidiussani ihmeellisen huo­mion.
Vaatteet näkyivät selvästi, mutta
kasvoista en saanut selvää, ne tuntuivat
läpiiökyviltä ja tuntui, että vaatteetkin
olisivat roikkuneet tyhjässä ilmassa;
Samassa muistin Erkki-vei jeni, joka
oli ollut piilossa vieressäni kottikäri^rjen
sivulla. Katsoin hädissäni, mitä hänelle
oli tapahtunut. Hän makasi äähetönna
suullaan maassa. Otin hänet syliini ja
koetin niin hyvin kuin voin, lähteä ovelle
päin ja ulos. Tuo omituinen olento seu­rasi
ovelle ja jäi siihen. HuUsin äitiä,
joka tulikin ja kysyi, mikä oli hätänä.
Sanoin kellarbsa olevain miehen. Kan­noimme
Erkin sisälle taloon, siUä hän
oli pyörtynyt. Äiti sieppasi isän Raati­kosta
revolverin — tasin lattamattoman
— ja iuoksi kellarin ovelle. Samassa
siihen tuli Marin Öskarfkin lasten huu­don
kutsumana ja yhdessä he äidin
kanssa tuijottivat halliin. Minäkin olin
jo taas jiiossut katsomaan ja tulin juuri
parhaiksi, kun äitini huusi:
Jos siellä on joku, tulkaa esiin! Mitä
siellä teette lapsia pelöittelemasisa?"
Samassa ilmestyikin mies taas savu­piipun
juureen, käveli Mtasti ovelle päin,
tehden pari omituista liikettä ikäänkuin
olisi halunnut näyttää tahtovansa ulos.
Sitten se alkoi hiljalleen selkä - edellä
peräytyä ^savupiippuun päin ja hävisi
kuin sumu. Kuulin Marin Oskarin ve­tävän
syvään henkeään ja kysyvän:
"Mikäs piru se oikein oli?"
Äiti seisoi kasvot valkeina. Siis he.
molemmin näkivät myöskin tuon olen­non.
Vaivoin sai äiti sanotuksi* .
"Tulkaa kaikki pois, ei siellä mitään
ollut, joku varjo vain heilui."
-Yöllä kuulin^ äidin kertovan tapauk­sesta
isälle, joka koetti lohduttaa äitiä
sanoen, että tämä pelkäsi varmasti sa­malla
tavalla kirin lapsetkin ja siitä joh­tui
näky. Äiti ei kuitenkaan suostunut
jäämään taloon enää ja niin me muu-timche
pois.
Käsittäköön tämän tapauksen ki&a
voi. En ole voinut selvittää sitä näinä
kuluneina vuosina, vaan arvoituksena se
on minulle pysynyt.
saapunut SBDMESTA
S^tu-, Deccay Rytmi", triola^ jä
Sävel4evyjä
SiblNTU-i*EVYJÄ^
Kulkiuri kuutamossa*!^ Jenkka
J«3 ölisitt sulttaani ^ foxi
L a u l . Georg Maljbnsten
Pennitön une]^ja--4.vi^^
On morsiameni suuIdcoSa vailla vals^
L a t i l . Georg Malmsten
^ulutytiö"^ muBtalf^lstalssI
Sydänyön satu — tatago
LauL- Reino Armio
Muistathan vielä — iangb -
Tänälllana — valssi p,. ^
Laul. Heino ArniJo
Luonnon ~t>öl&a —. Mdasr-fox
%aM. ÖlaVi V i r t ^ ' ;
Sinistä ia hopciaa —^.valssi ^
. . L a u l . G. Malmsten
3^1009 Bongo jBongo —ioxirot Laul. Olavi V i r ta
Jaa hyvästi armas valssi •
LauL Usko Kantola
SD^OOS
SD—5011
SD-^020
SD—5025
iSD—3114
SD-^069
SD—5072
DECCA-LEVYJÄ
O Solo Mlo. — Tango
Päivästä päivään Foxtrot
Henry Theel j a Decca-orkesteri
Napolitana* Tan^^renade/
Henry Theel j a Eero Väre
Sadun Maa Slow foxtrot, Eero Väre
MandolUnlt Yössä ^ Slow fox-trot
Henry Theel ja Eero Väre
Caballero ja Ruusu — Tango Hjenry Theel
Mä olen^naiiien tango
H i l l e v i Ja Decca-orkesteti '
Lumottu maa — valssi
Eero Väre "ja Decca-orkesteri
Kulkurin valssi
Harmaat »ilmat — valssi
Henry Theel j a Decca-orkesteri
Ruusuinen hetki—: slow-fox
K i r s t i Hurme j a Decca yhtye
Unelmien Linna Olavi V i r ta
PIcardyh Tuusuja — foxtrot
Sen hetken vuoksi—tango
Henry Theel j a Decca-orkesteri
Box 69
RYTMI-LEVYJÄ
SR—7007 Kulkurin kaiho — valssi
Orpopojan valssi
Henry Theel j a Rytmi-yhtye
SR—7015 Suutarin tyttären pihalla — jenkka
Reino Helismaa j a Olavi Huuskan kvartetti
Helmiä etelästä — tango
Harmonikkatytöt, Eini Kotiranta ja
Maire Tammenlaakso
VR—6013 Motti-Matti — polkka
Savotta-Jenkka
Paul Norrback, hanuri
T—4010 Mustalainen — lauluvalssi
Sydämeni Sävel, — Tango
laulanut Henry Theel
T—^001 Kosinta-jenkka
Kaukainen koti — valssi
L a u l . Georg Malmsten
T—8002 £1 onni ole lahja — täxigö
Rakkain lauluni valsä
Läul. Henry Theel
T—3003 TolvetangonS
Tuulen viemää — foxtrot
L a i i l . Henry Theel
S—9010 Kulkuset
SIhnäsi ovat kuin tähdet
HINTA $1.25 KAPPALE
Yllämainittuja Uvyjä lähetetään kaikkialle Canadassa jälki-vaatimuksella
(COD), tilaajan maksettava lähetyskulut,
TILATKAA OSOITTEEIiLA:
Vapaus Publishing
lAvmTAjNA, axxavN n PÄIVÄNÄ, %m,