Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 27, 1949

              'm
I sanat
545 seuraava,
»alvelleen so^
Itetään sodau
janköhtainea
h^änä, joUoia
ästukseea, se
, joka,ihmhwJ
en järki saattaiil
^ävä ihminen,]
-..aivan samoin]
: aivankuin jn.
ottu — rikkm-m
— kuollut.
f rakkaittemmz
suutta; epävar-zbnista.
z^^^
5—-ei samien.
1 hiljaisum,jxl.
'keesti kurkulia
ikä heidän kas-
2 itkevät ennen
*tpi jälkeenpäin,
n ruumiin epl
jskas väsymys,
viha, kuolem,
lyöhemmin sat-j
toivo, että se
n muodossa,
at koulussa, tai
ä kertovat val­in
silmin; .isä!,
tään palloa —
uut ja sisukssi
rvovat pistimii
silloin kuin on
än. voi kestäi
aan.
tava sääli, kau-imä.
illiiden vuosien
ä päivän, kuu-luan
kuin toivo
•at suurimmalla
ideUeen kunnes
i sanoja; eiso-sinä
itse-
In lujasti, ettet
• voit parhaiten
kiila ajatuksesi
7pää ennenkuin
;tcn onnellism-ia
muut suuret
öissään ja tuo-
3t ja työnjako
teestä yksHöili-issa
teoBsuuk-o
vähäisen kap-
Maisenaan hyÖ-ka
saa arvoa j'i
niin osatuolt^
mti yhteiskm-
Ponnistukset pi-heidän
yksiiol-^
rkitse mitään."
arkien ja kyf^'
um rotuhevosii
ia ihmisiä."
Jerzy ZebrovsfeL:
känsä isrunoilijärr on pian mm-i>
, . Yksi olemUSonntUrija^änmaan,
iiaolen Miljoorur-^milfqonaintäkdeni
Ha rakastan, kannan pölon^
-ponnettoman,
Uänmaani haudoin itkehmaio^
kuin poika isänsä teilattuna mhde^
Sanat ovat Adam Mi<iiewic2Mn suu^
ren puolalaisen ruirt^l^.-g^^ta
satio", josta yUäolevai^^^ce^^
syntyi aikana, ji^bih^Euo^ föli jaettu
koloieen suurvallan k e ^ i i ja knin
- hätähuuto Jumal^e; runoilija l i ^ ^
Jumalan vastuuseen kansjuj^^
onnesta ja suuri tusfca,ij<^a.^
poloisen kansansa puolesta^
herjaamaan Juxnalsöjkm tsa^^^
nottomaksi tyrannäcsi. Runoilija on itse
sih:Qttu Puola ruimiiiUistuneetia. Tämä
piirre Mickiewi(:Ä'iUä bii ^yVitf
m. Häii on ihiljoohieit ääni^ f>
vi. joka kehoittäa täi^eliitin vsqiaudeh
puolesta. Vaikka ei mikääii tunne ole
vieras hänen runoudeHeeh, oh hän en­nenkaikkea
taistelun runoilija ja sellai­sena
hän elääkin Puolan kansan^
• toissa. '• •-, \ ;
Mutta Mickiewicz ei ole vain puola-
' lainen runoilija, häiiellä ön merfcityksen-sä
myös Puolan rajojen ulkopuolella.
Voidaankin sanoa,' että Mickiewicz'in
ideologia on kansainvälistä, yleismaail­mallista.
Vaikka teosten- aifaepiiri on
useimmiten puolalainen tai liiettualai-nen,
on niillä siitä huolimatta yleisin­himillinen
arvonsa .
Mickiewicz'in runoudessa prometeus-mainen,
vallankumouksellineh sisältö
yhtyy tyylin kpruitömUuteen^ L^^^
hänen lyriikkansa titaaninen voima, jon­ka
vertaista harvoin tapaa mäaihnan-kirjaljisuudessa,
ei v^immässäkään
määrin vahingoita hänen h;^mojensa
klassillista luonnetta. Sen vuoksi hy­vin
laajat lukijapiirit kaislalla maail­massa
pystyvätkin ymmärtämään hänen
puhettaan ia hänen nmbnsa saattavat
jopa "eksyä talonpojan katon alle", ku­ten
runoilija itse unefoil^ - "
kas — erotiikasta isänmaarakkauteen,
uskonnollisesta ja mystiikan hehkusta.
ty>-nen filosofiseen pohdintaan ja sa­moin
on hänen aihepiirinsä hyvin ri­kas.
Hän aloitti klassillisena runoilija^
na. siirtyi sitten voimakkaan romant­tiseksi
ja lopuksi päättyi realismiin. Ro­mantikko
on kirjoittanut "Konrad Wal-lenrodin"
ja "Vainajamjiihlan", kun taas
'"Herra Tadeusz" on lähtenyt realistin
kädestä.
EJkä Mickiewicz ollut yksinomaan
taueilija. Hän oli myös julkaisija ja
sanomalehtimies, "La Tribune des Peu-ples"'-]
ehden toimittaja: iLisäksi hän
toimi klasilliseii filologian professorina
Lausanessa ja'slaavilaisen filologian pro­fessorina
Pariisissa. Hän oli innokas
politiikko — todellinen demokraatti, jo­ka
terävästi arvosteli tsaarivaltaa ja
länsimaista pseudoliberalismiä. Hän
oH toisaalta historianfilosofi, joka oma­si
suuret medion lahjat ja improvisatio-
^yvyn. Eräänä elämänsä ajankohtana
^än oli uskonnollinen mystikko, toisena
taas toiminnan mies, joka organisoi ar­meijoita:
hän nwri. muodosti puolalai­sen
^egionan, joka auttoi italialaisia hei­dän
vapaustaistelussaan Itävaltaa vas-
Jaan ja suunnitteli samanlaista iegionaa
"lyös Turkkiin Krimin sodan puhjetes­sa
v. 1855, kuoleman kuitenkin katkais­tessa
tämän suimnitelman toteuttami­sen.
Middewic'issä yhtyi runoilija, val-lankumoukseUinen
opettaja, tiedemies,
politiikko, sanomalehtimies, sotilaalli­nen
organisaattori ja mahtava profeet­ta
yhdeksi suureksi persoonalisuudeksi.
Ei ole ihme, että kaikkialla maailmas­sa
Mickiewicz'in muistoa jdhlitaan tä­män
hänelle omistetun vtioden aikana,
jcAIoiaon^kuliinut iSOvuottahänen syn­tymästään.
Useissa i ^ -—lähinnä
släa^nlaisissa, mutta myös Ranskassa;
Sveitsissä, Italiassa,. Turkissa ym. —
runoilijasta on jiUkaistu muistelmateok-
-sia ja hsmen kuniakseen on järjestetty
juhlia, luentoja jne,
, APAM MIcklEW^
: Adam Mickiewic2'in nimi ei ole Suo­messa
aivan tiintematiKi. Hänen teok­siaan
önilniestynyt Eino Kaliman,Otto
Manii^n,^^ l^inp Silvahnon jä V. K.
Trastin suomennoksina. Varsinkin vii-niemainitiin
ansioksi on luettava Mic-kiewtcz'm
tunnetuksi tekeminen iässä
jmaassa. Trast oH ensimmäinen, joka
kiinnitti huomiota Mickiei??Icz'iri runou­teen,
ja jo niin varhain kuin 1899 il­mestyi
hänen suomentamansa sonetti
"Leuralle" ("Joulutoverissa"). Trast on
niinikään kääntänyt runoilijan suurim­mat
teokset sekä kirjoittanut hänen
elämäkertansa.
Mitä sitten Mickievvicz'in rikkaasti
runollisesta perinnöstä on Suomen kir­jallisuuteen
otettu? Muutamia sonet­teja
ja pieniä runoja, joista useimmat
on julkaistu "Päivässä"(1909—1911)
ja "Slaavilaisen Kirjallisuuden kultai-ses&
ai kirjasi". Erikseen on ilmestynyt
kaksi runollista novellia liettualaisista
sankareista "Grazyna" ja "Konrad Wal-lenrod",
jotka ovat romanttisluontoisia,
sekä suuri jklassillinen eepos "Herra Ta­deusz"
puolalaiiien "iliadi yhtyneenä
Don Quijoteen".
Valinta on oikea. Mutta moni Mic-kiewicz'in
teos on Suomessa vielä tun-
. tematon.
Niihin kuuluu ennenkaikkea "Vaina-jainjidilat",
romanttinen draama, suuri
sekä mittasuhteiltaan että taiteellisella
arvoltaan. Ranskalainen kirjailijatar
George Sand on tästä runoelmasta lau­sunut:
"Ne ovat sellaisia kuvia, joita
ei Byron, Goethe eikä Dante olisi voinut
saada syntymään. Siionin profeettain,
heidän kyyneleittensä ja valitustensa
ajoista saakka ei yksikään ääni ole ko­honnut
seHaiseUavo^ laulamaan
hiin suuresta aiheesta kuin k ä i ^^
. häviö."-
• Ehkä sittenkin sopivampi suomen­nettavaksi
on "Piiolah kansan ja puola­laisen
pyhiinvaelluksen kirja", kaksi­osainen
suoranaiseen raaniatua tyyliin
kirjoitettu runoelma, joka käsittelee räit>
simaista sivistystä antiikin ajasta 18=h-nien
ja 19:iinen "vuosisatojen vaäiteeseeh
saakka; jälksmmsunen osa sisältää myös
"rukouksia ja evankeelisist> legendoja"
poliittisista aiheista ja oli tai^tetta
. Ranskassa oleville puolalaisiUe «ni^^^
gränteille.
HtiomionarvoinJen on erikoisesti ea-
-siäimäihen osa, koska se yleisluontoisen
na historian fUosofiaiiä u&omaalaiselle
on mietenfkiintbisempi. Tämä pieni teos
o n ^ e ä kokonaisuiis, t i^
^^eatas(>iIlen Ja ideoIo^^seiAin^^i^
Mick^^oeios oli ensisijassa: runoilija,
jä häneltä puuttuu nykyalkaiseu^ histo-.
rioitsijan täsmäilkyy^ jä tarickuusl Mut­ta
hänellä oli.sensijaan jotakin, mitä :ei
tavallisesti ole tiedemiehillä: näkemyk­sen
lahja ja synteettinen havaintokyky.
"Sivistyskriisin" ansiosta ön historian
filosofia viime aikoina pääss3rt kovasti
muotiin ja sitä käsitteievien teosten
lukumäärä oli kaikissa maailman mais­sa
paisumistaan pdsunut.
Mutta eikö todella tunnu ironialta,
että näiden modernien kirjailijoiden val­tavien
teosten tuhansilta sivuilta —
jotka ovat lisäksi hyviii metafysillisia —•
-josfkus löytää vähemmän sisältöä kuin
muutamalta sivulta Mickiewicz'in "Kan­san
kirjaa", joka on äärettömän yksin­kertaista
ilmaisultaan jä taiteellista kie-leltään.
•
^'iKansan -kirja" on kirjoitettu Parii­sissa
1832 ja jö 1833 se käännettiin
ranskan, englannin ja saksan kielille;
ennen pitkää siitä tuli Mickiewicz'in
käännetyin teos.
Tämä teps, joka jo Micikiewicz'in elä­essä
herätti vastakaikua ulkomailla saa­den
jopa itsensä paavi Gregorius XVI:n
lausumaan siitä arvostelunsa, ei ole me­nettänyt
ajankohtalaisuuttaän tänäkään
päivänä.
Jos kaikki muut on mennyt, mutta toi­vo
jäänyt, silloin on vartnad, että au­rinko
paistaa vielä huomennakin. —
Wagner.
Syksyn ja talven tullen ei kalastuk­sesta
ole muuta kuin vain muistoja^ Nä­mä
muistot usein synnjrttäyät juttuja,
joiden silittäjät lopulta itsekih uskovat
niihin. Että emme jäisi pahasti kala­juttujen
kerronnassa jälkeen^ kerromme
täsM pari, yhden hyvän jä toisen vähän
lievemmän. ^ :^
- Skotlantilainen oli kalastamassa ja
kalat ^ v ä t välittäneet Ikääkään hänen
madoistaan, vaikka ne olivat läiavia ja
iyvin virkeitä; -MiÄellä ÖU whiskypul-iö,
jösta hän aina siUoin tällöin otti pie-nen
napanterin.
Kun kalat eivät huolineet'madosta,
keksi skotti idean. Hän kasteli suurim­man
mädön whiskyläsissa, pani madon
onkeen ja heitti ongen veteen.- Melkeia
heti luin tunsi aika • nykäisyn. Nostet­tuaan
ongen, hän hw>nt£^i madon iskey­tyneen
14 paUaahpalnoisenrkuhan kurk­kuun
kiinni.
Chicagolainen lääkäri tri George Ap-felbadi
onki kerran järvessä, jossa oli
runsaasti kälöjä. Hän näki, kuinka isot
black bassit kävivät nuuskimassa hä­nen
matosyöttiään, mutta eivät käyneet
kiinni.
Tohtori keksi idean. Hänellä oli mu­kanaan
tabletteja, pieniä benzedrine-tab-lettejä.
Hän pani lasin puolilleen vettä
ja pudotti tabletin lasiin. JSfiin piäm
kuin tabletti oli sulanut, kastoi hän ma­don
liuoK^een. Mato tuli heti niin vir­keäksi
ja eläväiseksi, että se teki kaiken­laisia
akrobaattiliikkeitä ja jatkoi liik­keitään
vielä koukussakin.
Seurauksena oli, että muutaman mi­nuutin
perästä tohtori veti useita 1
toiset viidenkin paunan pain6isia.
Kuinka tärhieitä yksir
tyisseikat ovat
Sir William Osler, maailmankuulu
brittiläinen lääkäri, pyrki aina korosta-maan
lääkärikokelaille sitä, että. heidän
täytyy kiinnittää huomionsa pienempien­kin
seikkoihin. Luennoidessaan kerran
yliopiston lääketieteellisessä pppijaostos-sa
hän korosti taas juuri tätä seikkaa.
Hän otti pulpetiltaan pienen pullon.
"Tässä pullossa on nestettä, joka. on
suurimerkityksellinen erään taudin sei-villesaamiseksi
potilaassa", sanoi hän.
Samalla hän tipautti pullosta pisaran
sormelleen ja pisti sormen suuhunsa.
"Nyt", jatkoi hän, "pankaa tämä pullo
kiertämään ja tipauttakaa tippa ainetta
sormenne päähän ja koettakaa löytää
vastaus, mikä tauti on kysymyksessä."
Kun pullo oli tehnyt kiertokulkunsa
palautettiin se eri Oslerille. .Lääkärinko-kelaat
eivät kuitenkaan päässeet selville,
mihin tautiin tämä neste vaikutti.
"Hyvät herrat", sanoi taas tri Osler.
"Nyt minä toivon, että te ymmärrätte,
mitä minä tarkoitan puhuessani yksityis­kohdista.
Jos te olisitte katsoneet tar­koin,
olisitte te huomanneet, että minä
tipautin nestettä keskisormeni päähän ja
pistin sitten etusormeni suuhuni."
Keskiviikkona lokakuun 12 p:nä esittää Canadan Yleisradio (CBC)
Toronton studiosta ensimmäisen erikoisen radih-oopperan nimeltään
"Peter Grimes", jonka on säveltänyt nuori brittiläinen säveltäjä, Ben­jamin
Britten. Kuvassa nähdään harjoituksety joissa on osa kuorosta
ja orkesterista näkyvissä. Musiikin neuvonantajana on vasemmalla
oleva Geoffrey Waddington.
Irlannissa korkein
kuolevaisuus
Maailman terveysjärjestö on julkais­sut
tietoja maailman eri maiden kuole-vaisuusprosenteista
ja sanoo, että ihmis­ten
kuolevaisuus on alhaisin Hollannis­sa,
missä v. 1947 kuoli 8,1 henkilöä tu­hatta
henkilöä kohti.
Irlannissa kuoli sannana vuonna 14,9
ihmistä kutakin 1,000 henkilöä kohti.
LAUANTAINA, ELOKUUN 27 PÄIVÄNÄ, 1949 SIVU.^
.1