1947-11-08-03 |
Previous | 3 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
\een. Tuuli tuivertaa
tiaruutuja saaden ne
eltää, piiskaa, repii:
»Eoontuneet nyt juuri
lornantanssia tanssi-
:oni, jonne juuri saa-amasta
toiselle Am^
iän on tasan 41 vuot.
? — Ei, ei sitä niin
- ja lupasilian sisko
i synkeä aikai Xiin
siivettömät rauutto-aivalla
ulapoita hai-inkahan
lienet mat-itä
kirjoittaessani,
monine matkoineen:
la armaita sjTin}!^
listoja verestämässä,
näkään synnjinseu-y
— onneksi kehit-sen
merkkejä; Koti-n
alastoman näköi-rjötti
kuin viluinen
Oikein olivat talot
ina ulkoa ja. sisältä.
1, sentään löysimme
: latvoineen — ku-neen
leikellyt. Pih-t.
Koivut.korearun-sisko
pieni, omin
i säilynyt, ei tuimat
ien paremmin kuin
säpapan "tulipuu"
litä —? Kuulenko
nalehtikö siellä ka-se
vain on. Mutta
ilkipolvelle iloa ja
i isäin henget aina
n siitä hvTän osan
kättesi töitä, kun
ilvelle sinusta muis-
: Missä on asun- ;
jonka ikkunoista
sella nuorten piiri-an
saaneet mennä,
iksi kyhättynä, vä-kamari,
jossa var-eröt
unelmat unel-
[ kasteltiin, hetkit-teenpäin,
maailma
i kaipasimme. sQlä
Mutta kuulehan
keskuksesta ennalta
eiköhän memiä
opinahjo nä\1tää
ne vieraita lapsia
tikään ole ompele-i
jo aikoja sitten
emme kuitenkaan
1 RuusaajaLu^;
ninä sanoin: Etsi
i ovat. Mutta So-
.uin ermtr^ -
än. Kovin paljon
palata, mutta be.
lerttaisen kohteli-
., niin kotipitäjäs-
Kallavedellä sei-ään
vallita. Koko
utta kas^*^
Ca nadasta W
:a nnui tuke ens
pistäkää oveen,
.-ät meidät täncf
ttelemään: OM
untako olen nab-jenoin
nainen"
'ON'EX.
(Jatkoa ensimmäis^tä • sividta)
sai Columbia nimen^. 'Historioitsijat
^ovat, että Columbia saa kiittää kirkasta
vettään, että sen löytö säästyi
amerikkalaisille. Jos sen vesi .tilisi sa-nieaa,
olisivat sen miiinäisäikoina "löytäneet''
jo espanjalaiset täi* venäläiset.
Xousu- ja lask^uvesi vaihde on myös
suuri. Kun illalla olimme laivakyyäillä,
näytti tuo 3 mailin leveys kuin mereltä
— vähän toista rantaa vain häämötti
jä.aamulla kun katselimme ikkunastamme'
piti' oikein hieroa silmiä että uskoi,
että paikka on sama. Nyt näyttivät
laajat hiekkakarit aivan tuljikivari joen
suun — luotsien avuHa kuulemtnia siitä
saakin vain laskuveden aikana alukset
liikkua.
Seasideen päättyy varsinainen histo-.
riallinen Oregon Trafl. Nyt siinä on
hieno kylpylä, joka pii pyhäiltapäivänä
aivan täpötäynnä autoja ja ihmisiä.
Kaupat olivat auki ja täysinä mitä moninaisimpia
muistoesineitä turistien viehätykseksi.
Ja kansaa oli kuin olisi
muurahaispesään torikaissut, varsinkin
pääkadulla, jonka "kahtapuolta näkyivät
karusellit ja kaikenlaiset hynttämyllyt-kin
pyörivän. Nyt olimme oikein merenrannassa.
Sama suolainen tuuli ja
hietikkoranta, kuin lapsena rakk^ssa
Helsingissä, mutta meren ^äni ja. mahtavat
valkopäät laineet plivat.loista.
Seisoimme sanattomina ja ihailimme
MERTA. Meistä.näytti-että nuo laineet
olivat vuorenkoYkuisia va&eita
vaahtopäitä, ennenkuin ne särkyivät
rannan hiekkaan. Joitakin veneitäkin
oli vesillä, joillakin purjeet.hulmuten ja
toiset moottoriveneitä. Ukko herätti
minut haaveistani ja huikkasi:
"Katsohan tuota kapteenia, sehän
laskee aivan suoraan matalikolle! Tavallinen
maalainenkin ymmärtää, ettei
noin kovaa vauhtia ja isoa alusta hiekalle."
Ja todella, vene ajoi vain aaltoja särkien
lähemmäksi rantaa. . Nyt, nyt se
varmasti kaatuu! M«tta .meidän siinä
katsellessa silmät kauhustandiskulmar-siaä,
se lähtikm
Lähiaikoina ilmestyy Tammen fcus-timnuksclla
Loraiz V. Xummcrsin yhta^
jännittävä kttiii kiehtova ViUon-aihcincn
romaani "Raakun »kumppanien kifta'
/^ja syövät suihinsa". Kerrassaan merkillisiä
— ja kauniita katsella.
Ja sitten näyttelyn hirmu
kala. Uteliaisuuteni oli suuri tutustua
näihin — lasin takaa toki, kun niistä
kuulee.niin paljon hirveitä juttuja. Eikä,
olisikaan leikkiä joutua sen armoille.
Sillä on kahdeksan käärmemäistä
jalkaa j ' a se voi olla lonkeron , päästä
toiseen 25 jalkaa pitkä. Ei sen ruumis
niin suuren juuri ole, -mutta nuo lonkerot
sen tekevät niin hirveäksi. Joka lonkero
on kuin käärme, jonka vatsapuo-lella
on kaksi riviä imukuppeja — kuulemma
1,200 kuppia eläimessä ja se
vetää 19 paunaa neliötuumalla. Minä
olin aina iuuUut, että mustekalat ovat
mustia, -mutta ne olivat enenimän vaaleita,
harmahtavia ja voivat muuttaa väriään
ympäristön mukaan. Mutta nimensä
net>vat saaneet siitä, että ne erittävät
mustemaista ainetta sokaistakseen
vihollistaan, jos ne joutuvat vaaraan.
Näitä "kaloja" oli siellä monta, ja u-seimmiten
kaksi tai enenemän kaapissa,
mutta kumma etteivät ne syöneet toisie
n , eivätkä edes kunnolla tapelleet
meidän nähden.
Paljonhan siellä näkyi ja oppia olisi
ikä kaikki, jos kaikki muistaisi mitä n^-
ki. ' Jaa, tulkoon vielä maiijituksi hylkeet.
Niitä oli koko monta suurempia
ja pienempiä — suurin ktnilui painavan
250 paunaa. Juuri syöttivät niille kalaa
ja kyllä nuoret olivat ihastuksissaan,
kim dvät ennen olleet nähneet hylkeiden
leikkiä vedessä.
Meillä ei ollut täÖä matkalla uimapukuja
mukana ja niin päätettiin käydä
toisen kerran uimassa ja serkku vei meidät
eri paikkaan —etelään, 100 mailia
Portlandista, Ocean Lake-nimiseen kylpylään.
~ Siellä otimme kämpän yöksi,
kun ei ollut kunnon Kansainvälinen tarjoamassa
yösijaansa mustalaisille! jat kukkaisviljelyt kauppatavaraksi lei-
Astoriasta olimme saaneet 2-3 jalkaa hattuina kukkairippaina ja juurisipulei-monen
1400-luvun varkaitteff j a . rosvojen
kielellä (argot) kirjoitetun, balladin
ja runon tekijänä. Siinä kaikki.
Mutta se riittää .varmistamaan mi^en
(Raakun eli Raakun kumppanien kilta paikan Parnassolla — joskaan teojogit
tarkoittaa :i400-luvun jälkipuoliskolla
toiminutta rikollisjoukkuetta — varkaii-ten,
maantierosvojen, kerjäläisten ja.
kaikenkarvaisten irtolaisten maamatti-kuntaa,
johon Villonkhi toimivana jäsenenä
kuului ja jonka useimmat päätekijät
hirtettiin.) Suomentaja pyrkii tässä
pakinassaan luomaan hieman taustaa
tuolle rohkein ja voimakkain siveltimenvedoin
piirretylle romaanille, josta
alkukielellä on jo ehtinyt ilmestyä kolme
painosta.
Laihemmin eväin — tarkoitan tietenkin
yksinomaan noitten eN^äitten määrää,
en laatua — lienee tuskin kukaan
lähtemättömästi varmistanut paikkaansa
nifaailmankirjallisuuden ''Kultaisessa
kirjassa", sen todella-kuolemattomien
laulajien parvessa, kuin Francois
Villon, Ranskan ja ehkä koko Euroopan
ensimmäinen nykyaikainen lyyrikko.
»
Hänen ensimmäinen kirjansa ns. 'Tie'*
ni Testamentti" sisältää vain 320 säet-tä
ja pääteos, "Suuri Testamentti". 176
säkeistöä sekä lisäksi välirunoina 16
balladia, neljä muuta runoa ynnä ns:
lisäyksinä (codiciles) seitsemän runoa.
Tämän lisäksi pidetään häntä melkoisella
varmuudella noin kymmenen
muun runon ja ehkä osapuilleen yhtä
pitkän lohen venkaleen ja kyllä me nyt
sitten herkuttelimme kalamojakalla —
nauroimnaekin, kun pataamme ei mahtunut
tarpeeksi perunoita — oli enemmän,
kalaa kuin perunaa.
Aamulla aikaisin, kun laskuvesi oli
iia. Varsinkin Hood Kiverin ympäristöllä
kuuluu olevan useita erilaisia narsissi-
jalostus-viljelyksiä.
Nyt oli gladiolan kukinta-aika ja ar- ^en kynästään on lähtöisin maailrnan-eiyat
kukaties kelpuutaisikaan häntä paratiisiin,
r ,
Francois Valion Montcorbier —7 des
Loges — Michel Mouton (sattuneista
syistä joutui ystävämme runonijpkka
niaan päällä vaeltaessaan kerrassaan au-ervaaramaisella
tavalla esiintymään noin
mondla nimellä!) oK varas, mieheritap-
I>aja, sutenööri, väärinpelaaja, sanalla
sanoen rtiies, joka aina, miloin ei ollut
tyrmässä, istui siellä, kussa pilkkaajat
istuvat. Kolme kertaa hän kuin ihmeen
kautta vältti hirsipuun hirttäniättä
hän luultavasti jäikin, koska tähän*päivään
mennessä ei kenenkään uutteran
tutkijan ole onnistunut mistään oikeuden
pöytäkirjoista löytää tuollaiseen
loppuvin viittaavaa merkintää. '
Ja kuitenkin ovat juuri oikeuden pöytäkirjat
—: Villpnin omien rlmojeh o-hella
— valitettavasti milteipä aftioat
lähteet, joista saamme jonkinlaista valaistusta
tämän eriskumimallisen >>eitikan
elän?änväiheisiin. Oikeastaan' tiedämme,
samaisten lähteitten peruneella
enemmän Villohin ystävistä, "^iha-miöhistä
ja rikoskumppaneista kuiri hänestä
it^stään. liänen himensä varjolla
pn jokunen yhdentekevä piifepa," vii-nankaato
asianajaja, tuomari, notkari,-
käskynhaltija ja liuta todella hirtkty-jä
hirtehisiä saaviitlatit sekä runollisen
että kirjallisuushistoriiillisen kuolemattomuuden
— erinäisistä maailman vanhinta
ammattia harjoittavista naikkosista
puhurnattakaan.
Kummallinen veitikka tuo ^mestari
Villota, aina nälkäinen tyhjätasku. ^Hä-vielä
alhaalla, hypimme pitkin rantoja
ajamaan pyörillä ja katselimme mitä meri olisi jättänyt,
kuin auto. kun tuli .'matalikolle !"-Kaik- Ikävä kun emme olleet siellä amoitä,
J^ia sitä pitää nähdä", helpottuksesta niin juuri enftätti ennen meitä eräs löy-huokaisimiiie.
Olimmehan noista ih- tämään vierestämme tähtikaloja. Mut-meistä
toki sodan ^kana kuulleet, miit- ta muiä olin .kovasti tyytyväinen apa-liettä
se noin tulisi tavallisia maalais- jaani ja raahasin kotiin asti ison pussil-tomppeleita
peloittamaan^ emme olisi lisen erilaisia simpukankuoria.
vaatte sanomattanikin mifikä väriloiston
kukkaispcUot tarjosivat matkustajan
silmäruuaksi.
Maisemat ovat. hyvin vaihtelevia..
Toisinaan kiertelee tie yläihnqissa ja
maailma näyttää olevan kaikki sykäyksissä,
välistä on tienvieressä pilviähipovia
kallioita, joiden rinteitä alas pulp- hellää .pojanrakkautta, niin tefeskentele-kirjallisuuden
ruokottomin taideruno,
"Bailadi Paksusta Margotista" — mutta
sama mies on myös omistanut 9ppi-mattomalle
äiti vanhalleen "Balladin
Aieidän Rouällenime", jonka Villon-kirjoitti
jotta^äiti "ruökoilisi Neitsyt ^Mariaa",
joka hilokiiu niin sanotnattdman
Uu-u, mutta merivesi oli kylmää!
Kyllä minäkin sen verran kastelin itse-'
ikinä uskoneet.
-Meritunnelmamme oli auttamattomasti
särkynyt ja lähdimme kävelemään
rantaa pitkin isoa rakennusta kohti,
missä oli ilmoitus: ^'Syvän meren eläi- ^ _ elämästämme, kun ei ?>1-
miä. .\quarium". Se haiskahti kovasti ja nauuu nukahdim-
••• lut mihmkaan kure. .'^iv.i
„,e kuunnellen meren laulua, 3a sitten
puaa purot huimaavina putouksina, niinkuin
Multomah Fallsit ja Latourell
Falls yjn.
Ensimmäinen huomattavampi pysäh-äni
aallois.sa. että nyt saan siitä kertoa, dys oli kuitenkin Bonneville-tammella
mutta heiUn sen huvin nuoremmille, ja kanavalla. Tammi ja sähkölaitos on
Me ukon kanssa lekottelimme hiekalla
mätöntä, nöyrää ja vilpitöntä i^koa
Jumalanäidin ja - meidän Herramme loputtomaan
laupeuteen ja.armoon, rettä
nykyaikainen lukija mielellään kpvit-t€
lee fien lunastaneen — ei vain rimo-nldÖRi
hurskasta äitiä — vaan kepties
ffiielenkiintoiselle, ja kömmimme jonon
mukana pimeään taloon sisälle.
Se oli kuin satumaa. SeinustaToli reunustettu
lattiasta katfoon ulottuvilla la-silaaiikoiUa.
jotka oli valaistu ja täynnä
vettä ja vesikasveja — ja mitä ihmeellisintä
syvänmeren elämSa, Tietysti kaloja
niin erikoisia, etten yritäkään mita
kuvata, meritähtiä 30 crilajia vaihdellen ,
1 tuumasta 2 / . jalkaan, monenvärisia, .."^^^luM^
enimmäkseen vaaleanpunaisia, toisei o- ' ^ piristyneenä ]a. „«Ukansa
osaisia tähtiä ja toiset 12..ja 20-osaisia- y^^^J^ Vuotettuna kaansi nokkans
Vm. Kaikista kamieinOl> «fKukkatar- Jtia ko^ti talonvac^^^^^^^^^
k merenpohjassa" niminen » 0 t f o ^ ^ r ^ hyvästiä ja mei^^^^^
Koralleja ja merivuokkoTa y.m., kaikki -'«^J^J^", ^kerniin ensi kcsaan.
eläimiä, kaikissa sateenkaaren väreissä
e
U. S. Army Corps and Engineers työtä hänet; itsensäkin katolisen kiirastulen ja
ja joka paikassa vallitsee täsmällisyys helvetin piinasta ja siirtäneen heidät
ja siisteys, kun he valvovat järjestystä suoraan taivaan saleihin.
. ja neuvovat vierailijoita. Niinpä saim- Villon oli epäilemättä hirtehinen —
tuli vielä taas kiirekin, että kerittäisiin me kävellä ja ihmetellä sähkölaitoksella, - sitä hän ei edes itsekään.pyri kitltä-ennen
pSmeää pois! jossa ihmiset näyttivät kuin rauurahai- mään. Ja tuntuu suorastaan hymyilyt-
Ja niinhän ne kuluivat suloiset kesä- silta kymmenen dynamon juurilla. Tä- tävältä se kirjanoppinut vaivannäkö,
loman päivät, kunnes kalenteri varotteli mä kaikki oli suurta, mutta eniten meitä jolla eräät ranskalaiset* tutkijat .ovat
vakavana, että muistakaa jo yelvolli- viehätti täällä sementtiset kalaportaat, yrittäeet todistaa, ettei esim. Gros Marjoilla
nyt hyppelehti suunnattomia lo- got — Paksu Margot — tarkoittaisikaan
hcnvenkaleita, päätyen lopulja portille, .'mitään hempukkaa, vaan muka jotakin
suuksiannekin. Koetin irvistää sille,
mutta eihän se auttanut; se vain muistutteli
hellittämättömästi, niin että to-j,
j _ "en pienistä aina jalkaan läpimital-
'^n noin 25 eri lajia. Ne kuuluvat
^ Nyt oli meillä aikaa paremmin tutus-
'"oiia Joisiav 11 tua "Oregon Trailin" nähtävyyksiin pa-
"ilviäisiä- värillään houkuttele- luumatkalla. Heti kaupungin ulkopuo-
'^^n i i h r i ' * / ^ l ^ ' ^ ' ^ ' ^ ^ ^ j ^ Juokseen. lei ta alkoi ja kesti pitkin matkaa aina
'"Jicevat kuk " 1 1, lähelle ne Hood Riveriin ja Dallesin ohi huomat-an
ehdillääii" pääsyn pois tavimpana maisemassa äärettömän laa-jossa
ne laskettiin jokh. pää montako kalaa
päivittäin nousee Columbia-jokea
ylös. Nämä kalaportaat ovat 40 jalkaa
leveät ja jokainen porras I jalkaa,korkea,
että kalat itse asiassa uivat kuin
virtaavassa koskessa pyrkien ylös kutupaikoilleen.
Näillä portailla on tietysti toinenkin
tärkeämpi merkitys, nim. ne estävät kalat
tuhoutumasta siihkötehtaassa ja toiselta
puolen kalat eivät pää.sist hyppimään
padon yli,
(Jatkuu)
i tironnjmistä kapakkaa! 1400-luvun: Parisin'kapakoissa
.elettiin sellaista mör-köelämää,
ettei runpilijan hyve juuri
kirkastu tai käy uskottavammaksi, vaikkapa
mainittu balladi olisikin kukaties
jonkin maksamatta jääneen" kapakka-la.
skun päästiraiksi kirjoitettu "ma^no.s-runo".
Tiedämme Villonin syntymävupden
— •1431- Viimeisen kerran hänen nimensä
esiintyy aikakirjoissa 1463, jolloin
Parisin Parlamentti Villonin armon-anomuksen
— ja ehkä muittenkin syit-
LAUANTAINA, MABRASKUUN-8 PÄIVÄNÄ, 1947 SIVU 3
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 8, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-11-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki471108 |
Description
| Title | 1947-11-08-03 |
| OCR text | \een. Tuuli tuivertaa tiaruutuja saaden ne eltää, piiskaa, repii: »Eoontuneet nyt juuri lornantanssia tanssi- :oni, jonne juuri saa-amasta toiselle Am^ iän on tasan 41 vuot. ? — Ei, ei sitä niin - ja lupasilian sisko i synkeä aikai Xiin siivettömät rauutto-aivalla ulapoita hai-inkahan lienet mat-itä kirjoittaessani, monine matkoineen: la armaita sjTin}!^ listoja verestämässä, näkään synnjinseu-y — onneksi kehit-sen merkkejä; Koti-n alastoman näköi-rjötti kuin viluinen Oikein olivat talot ina ulkoa ja. sisältä. 1, sentään löysimme : latvoineen — ku-neen leikellyt. Pih-t. Koivut.korearun-sisko pieni, omin i säilynyt, ei tuimat ien paremmin kuin säpapan "tulipuu" litä —? Kuulenko nalehtikö siellä ka-se vain on. Mutta ilkipolvelle iloa ja i isäin henget aina n siitä hvTän osan kättesi töitä, kun ilvelle sinusta muis- : Missä on asun- ; jonka ikkunoista sella nuorten piiri-an saaneet mennä, iksi kyhättynä, vä-kamari, jossa var-eröt unelmat unel- [ kasteltiin, hetkit-teenpäin, maailma i kaipasimme. sQlä Mutta kuulehan keskuksesta ennalta eiköhän memiä opinahjo nä\1tää ne vieraita lapsia tikään ole ompele-i jo aikoja sitten emme kuitenkaan 1 RuusaajaLu^; ninä sanoin: Etsi i ovat. Mutta So- .uin ermtr^ - än. Kovin paljon palata, mutta be. lerttaisen kohteli- ., niin kotipitäjäs- Kallavedellä sei-ään vallita. Koko utta kas^*^ Ca nadasta W :a nnui tuke ens pistäkää oveen, .-ät meidät täncf ttelemään: OM untako olen nab-jenoin nainen" 'ON'EX. (Jatkoa ensimmäis^tä • sividta) sai Columbia nimen^. 'Historioitsijat ^ovat, että Columbia saa kiittää kirkasta vettään, että sen löytö säästyi amerikkalaisille. Jos sen vesi .tilisi sa-nieaa, olisivat sen miiinäisäikoina "löytäneet'' jo espanjalaiset täi* venäläiset. Xousu- ja lask^uvesi vaihde on myös suuri. Kun illalla olimme laivakyyäillä, näytti tuo 3 mailin leveys kuin mereltä — vähän toista rantaa vain häämötti jä.aamulla kun katselimme ikkunastamme' piti' oikein hieroa silmiä että uskoi, että paikka on sama. Nyt näyttivät laajat hiekkakarit aivan tuljikivari joen suun — luotsien avuHa kuulemtnia siitä saakin vain laskuveden aikana alukset liikkua. Seasideen päättyy varsinainen histo-. riallinen Oregon Trafl. Nyt siinä on hieno kylpylä, joka pii pyhäiltapäivänä aivan täpötäynnä autoja ja ihmisiä. Kaupat olivat auki ja täysinä mitä moninaisimpia muistoesineitä turistien viehätykseksi. Ja kansaa oli kuin olisi muurahaispesään torikaissut, varsinkin pääkadulla, jonka "kahtapuolta näkyivät karusellit ja kaikenlaiset hynttämyllyt-kin pyörivän. Nyt olimme oikein merenrannassa. Sama suolainen tuuli ja hietikkoranta, kuin lapsena rakk^ssa Helsingissä, mutta meren ^äni ja. mahtavat valkopäät laineet plivat.loista. Seisoimme sanattomina ja ihailimme MERTA. Meistä.näytti-että nuo laineet olivat vuorenkoYkuisia va&eita vaahtopäitä, ennenkuin ne särkyivät rannan hiekkaan. Joitakin veneitäkin oli vesillä, joillakin purjeet.hulmuten ja toiset moottoriveneitä. Ukko herätti minut haaveistani ja huikkasi: "Katsohan tuota kapteenia, sehän laskee aivan suoraan matalikolle! Tavallinen maalainenkin ymmärtää, ettei noin kovaa vauhtia ja isoa alusta hiekalle." Ja todella, vene ajoi vain aaltoja särkien lähemmäksi rantaa. . Nyt, nyt se varmasti kaatuu! M«tta .meidän siinä katsellessa silmät kauhustandiskulmar-siaä, se lähtikm Lähiaikoina ilmestyy Tammen fcus-timnuksclla Loraiz V. Xummcrsin yhta^ jännittävä kttiii kiehtova ViUon-aihcincn romaani "Raakun »kumppanien kifta' /^ja syövät suihinsa". Kerrassaan merkillisiä — ja kauniita katsella. Ja sitten näyttelyn hirmu kala. Uteliaisuuteni oli suuri tutustua näihin — lasin takaa toki, kun niistä kuulee.niin paljon hirveitä juttuja. Eikä, olisikaan leikkiä joutua sen armoille. Sillä on kahdeksan käärmemäistä jalkaa j ' a se voi olla lonkeron , päästä toiseen 25 jalkaa pitkä. Ei sen ruumis niin suuren juuri ole, -mutta nuo lonkerot sen tekevät niin hirveäksi. Joka lonkero on kuin käärme, jonka vatsapuo-lella on kaksi riviä imukuppeja — kuulemma 1,200 kuppia eläimessä ja se vetää 19 paunaa neliötuumalla. Minä olin aina iuuUut, että mustekalat ovat mustia, -mutta ne olivat enenimän vaaleita, harmahtavia ja voivat muuttaa väriään ympäristön mukaan. Mutta nimensä net>vat saaneet siitä, että ne erittävät mustemaista ainetta sokaistakseen vihollistaan, jos ne joutuvat vaaraan. Näitä "kaloja" oli siellä monta, ja u-seimmiten kaksi tai enenemän kaapissa, mutta kumma etteivät ne syöneet toisie n , eivätkä edes kunnolla tapelleet meidän nähden. Paljonhan siellä näkyi ja oppia olisi ikä kaikki, jos kaikki muistaisi mitä n^- ki. ' Jaa, tulkoon vielä maiijituksi hylkeet. Niitä oli koko monta suurempia ja pienempiä — suurin ktnilui painavan 250 paunaa. Juuri syöttivät niille kalaa ja kyllä nuoret olivat ihastuksissaan, kim dvät ennen olleet nähneet hylkeiden leikkiä vedessä. Meillä ei ollut täÖä matkalla uimapukuja mukana ja niin päätettiin käydä toisen kerran uimassa ja serkku vei meidät eri paikkaan —etelään, 100 mailia Portlandista, Ocean Lake-nimiseen kylpylään. ~ Siellä otimme kämpän yöksi, kun ei ollut kunnon Kansainvälinen tarjoamassa yösijaansa mustalaisille! jat kukkaisviljelyt kauppatavaraksi lei- Astoriasta olimme saaneet 2-3 jalkaa hattuina kukkairippaina ja juurisipulei-monen 1400-luvun varkaitteff j a . rosvojen kielellä (argot) kirjoitetun, balladin ja runon tekijänä. Siinä kaikki. Mutta se riittää .varmistamaan mi^en (Raakun eli Raakun kumppanien kilta paikan Parnassolla — joskaan teojogit tarkoittaa :i400-luvun jälkipuoliskolla toiminutta rikollisjoukkuetta — varkaii-ten, maantierosvojen, kerjäläisten ja. kaikenkarvaisten irtolaisten maamatti-kuntaa, johon Villonkhi toimivana jäsenenä kuului ja jonka useimmat päätekijät hirtettiin.) Suomentaja pyrkii tässä pakinassaan luomaan hieman taustaa tuolle rohkein ja voimakkain siveltimenvedoin piirretylle romaanille, josta alkukielellä on jo ehtinyt ilmestyä kolme painosta. Laihemmin eväin — tarkoitan tietenkin yksinomaan noitten eN^äitten määrää, en laatua — lienee tuskin kukaan lähtemättömästi varmistanut paikkaansa nifaailmankirjallisuuden ''Kultaisessa kirjassa", sen todella-kuolemattomien laulajien parvessa, kuin Francois Villon, Ranskan ja ehkä koko Euroopan ensimmäinen nykyaikainen lyyrikko. » Hänen ensimmäinen kirjansa ns. 'Tie'* ni Testamentti" sisältää vain 320 säet-tä ja pääteos, "Suuri Testamentti". 176 säkeistöä sekä lisäksi välirunoina 16 balladia, neljä muuta runoa ynnä ns: lisäyksinä (codiciles) seitsemän runoa. Tämän lisäksi pidetään häntä melkoisella varmuudella noin kymmenen muun runon ja ehkä osapuilleen yhtä pitkän lohen venkaleen ja kyllä me nyt sitten herkuttelimme kalamojakalla — nauroimnaekin, kun pataamme ei mahtunut tarpeeksi perunoita — oli enemmän, kalaa kuin perunaa. Aamulla aikaisin, kun laskuvesi oli iia. Varsinkin Hood Kiverin ympäristöllä kuuluu olevan useita erilaisia narsissi- jalostus-viljelyksiä. Nyt oli gladiolan kukinta-aika ja ar- ^en kynästään on lähtöisin maailrnan-eiyat kukaties kelpuutaisikaan häntä paratiisiin, r , Francois Valion Montcorbier —7 des Loges — Michel Mouton (sattuneista syistä joutui ystävämme runonijpkka niaan päällä vaeltaessaan kerrassaan au-ervaaramaisella tavalla esiintymään noin mondla nimellä!) oK varas, mieheritap- I>aja, sutenööri, väärinpelaaja, sanalla sanoen rtiies, joka aina, miloin ei ollut tyrmässä, istui siellä, kussa pilkkaajat istuvat. Kolme kertaa hän kuin ihmeen kautta vältti hirsipuun hirttäniättä hän luultavasti jäikin, koska tähän*päivään mennessä ei kenenkään uutteran tutkijan ole onnistunut mistään oikeuden pöytäkirjoista löytää tuollaiseen loppuvin viittaavaa merkintää. ' Ja kuitenkin ovat juuri oikeuden pöytäkirjat —: Villpnin omien rlmojeh o-hella — valitettavasti milteipä aftioat lähteet, joista saamme jonkinlaista valaistusta tämän eriskumimallisen >>eitikan elän?änväiheisiin. Oikeastaan' tiedämme, samaisten lähteitten peruneella enemmän Villohin ystävistä, "^iha-miöhistä ja rikoskumppaneista kuiri hänestä it^stään. liänen himensä varjolla pn jokunen yhdentekevä piifepa," vii-nankaato asianajaja, tuomari, notkari,- käskynhaltija ja liuta todella hirtkty-jä hirtehisiä saaviitlatit sekä runollisen että kirjallisuushistoriiillisen kuolemattomuuden — erinäisistä maailman vanhinta ammattia harjoittavista naikkosista puhurnattakaan. Kummallinen veitikka tuo ^mestari Villota, aina nälkäinen tyhjätasku. ^Hä-vielä alhaalla, hypimme pitkin rantoja ajamaan pyörillä ja katselimme mitä meri olisi jättänyt, kuin auto. kun tuli .'matalikolle !"-Kaik- Ikävä kun emme olleet siellä amoitä, J^ia sitä pitää nähdä", helpottuksesta niin juuri enftätti ennen meitä eräs löy-huokaisimiiie. Olimmehan noista ih- tämään vierestämme tähtikaloja. Mut-meistä toki sodan ^kana kuulleet, miit- ta muiä olin .kovasti tyytyväinen apa-liettä se noin tulisi tavallisia maalais- jaani ja raahasin kotiin asti ison pussil-tomppeleita peloittamaan^ emme olisi lisen erilaisia simpukankuoria. vaatte sanomattanikin mifikä väriloiston kukkaispcUot tarjosivat matkustajan silmäruuaksi. Maisemat ovat. hyvin vaihtelevia.. Toisinaan kiertelee tie yläihnqissa ja maailma näyttää olevan kaikki sykäyksissä, välistä on tienvieressä pilviähipovia kallioita, joiden rinteitä alas pulp- hellää .pojanrakkautta, niin tefeskentele-kirjallisuuden ruokottomin taideruno, "Bailadi Paksusta Margotista" — mutta sama mies on myös omistanut 9ppi-mattomalle äiti vanhalleen "Balladin Aieidän Rouällenime", jonka Villon-kirjoitti jotta^äiti "ruökoilisi Neitsyt ^Mariaa", joka hilokiiu niin sanotnattdman Uu-u, mutta merivesi oli kylmää! Kyllä minäkin sen verran kastelin itse-' ikinä uskoneet. -Meritunnelmamme oli auttamattomasti särkynyt ja lähdimme kävelemään rantaa pitkin isoa rakennusta kohti, missä oli ilmoitus: ^'Syvän meren eläi- ^ _ elämästämme, kun ei ?>1- miä. .\quarium". Se haiskahti kovasti ja nauuu nukahdim- ••• lut mihmkaan kure. .'^iv.i „,e kuunnellen meren laulua, 3a sitten puaa purot huimaavina putouksina, niinkuin Multomah Fallsit ja Latourell Falls yjn. Ensimmäinen huomattavampi pysäh-äni aallois.sa. että nyt saan siitä kertoa, dys oli kuitenkin Bonneville-tammella mutta heiUn sen huvin nuoremmille, ja kanavalla. Tammi ja sähkölaitos on Me ukon kanssa lekottelimme hiekalla mätöntä, nöyrää ja vilpitöntä i^koa Jumalanäidin ja - meidän Herramme loputtomaan laupeuteen ja.armoon, rettä nykyaikainen lukija mielellään kpvit-t€ lee fien lunastaneen — ei vain rimo-nldÖRi hurskasta äitiä — vaan kepties ffiielenkiintoiselle, ja kömmimme jonon mukana pimeään taloon sisälle. Se oli kuin satumaa. SeinustaToli reunustettu lattiasta katfoon ulottuvilla la-silaaiikoiUa. jotka oli valaistu ja täynnä vettä ja vesikasveja — ja mitä ihmeellisintä syvänmeren elämSa, Tietysti kaloja niin erikoisia, etten yritäkään mita kuvata, meritähtiä 30 crilajia vaihdellen , 1 tuumasta 2 / . jalkaan, monenvärisia, .."^^^luM^ enimmäkseen vaaleanpunaisia, toisei o- ' ^ piristyneenä ]a. „«Ukansa osaisia tähtiä ja toiset 12..ja 20-osaisia- y^^^J^ Vuotettuna kaansi nokkans Vm. Kaikista kamieinOl> «fKukkatar- Jtia ko^ti talonvac^^^^^^^^^ k merenpohjassa" niminen » 0 t f o ^ ^ r ^ hyvästiä ja mei^^^^^ Koralleja ja merivuokkoTa y.m., kaikki -'«^J^J^", ^kerniin ensi kcsaan. eläimiä, kaikissa sateenkaaren väreissä e U. S. Army Corps and Engineers työtä hänet; itsensäkin katolisen kiirastulen ja ja joka paikassa vallitsee täsmällisyys helvetin piinasta ja siirtäneen heidät ja siisteys, kun he valvovat järjestystä suoraan taivaan saleihin. . ja neuvovat vierailijoita. Niinpä saim- Villon oli epäilemättä hirtehinen — tuli vielä taas kiirekin, että kerittäisiin me kävellä ja ihmetellä sähkölaitoksella, - sitä hän ei edes itsekään.pyri kitltä-ennen pSmeää pois! jossa ihmiset näyttivät kuin rauurahai- mään. Ja tuntuu suorastaan hymyilyt- Ja niinhän ne kuluivat suloiset kesä- silta kymmenen dynamon juurilla. Tä- tävältä se kirjanoppinut vaivannäkö, loman päivät, kunnes kalenteri varotteli mä kaikki oli suurta, mutta eniten meitä jolla eräät ranskalaiset* tutkijat .ovat vakavana, että muistakaa jo yelvolli- viehätti täällä sementtiset kalaportaat, yrittäeet todistaa, ettei esim. Gros Marjoilla nyt hyppelehti suunnattomia lo- got — Paksu Margot — tarkoittaisikaan hcnvenkaleita, päätyen lopulja portille, .'mitään hempukkaa, vaan muka jotakin suuksiannekin. Koetin irvistää sille, mutta eihän se auttanut; se vain muistutteli hellittämättömästi, niin että to-j, j _ "en pienistä aina jalkaan läpimital- '^n noin 25 eri lajia. Ne kuuluvat ^ Nyt oli meillä aikaa paremmin tutus- '"oiia Joisiav 11 tua "Oregon Trailin" nähtävyyksiin pa- "ilviäisiä- värillään houkuttele- luumatkalla. Heti kaupungin ulkopuo- '^^n i i h r i ' * / ^ l ^ ' ^ ' ^ ' ^ ^ ^ j ^ Juokseen. lei ta alkoi ja kesti pitkin matkaa aina '"Jicevat kuk " 1 1, lähelle ne Hood Riveriin ja Dallesin ohi huomat-an ehdillääii" pääsyn pois tavimpana maisemassa äärettömän laa-jossa ne laskettiin jokh. pää montako kalaa päivittäin nousee Columbia-jokea ylös. Nämä kalaportaat ovat 40 jalkaa leveät ja jokainen porras I jalkaa,korkea, että kalat itse asiassa uivat kuin virtaavassa koskessa pyrkien ylös kutupaikoilleen. Näillä portailla on tietysti toinenkin tärkeämpi merkitys, nim. ne estävät kalat tuhoutumasta siihkötehtaassa ja toiselta puolen kalat eivät pää.sist hyppimään padon yli, (Jatkuu) i tironnjmistä kapakkaa! 1400-luvun: Parisin'kapakoissa .elettiin sellaista mör-köelämää, ettei runpilijan hyve juuri kirkastu tai käy uskottavammaksi, vaikkapa mainittu balladi olisikin kukaties jonkin maksamatta jääneen" kapakka-la. skun päästiraiksi kirjoitettu "ma^no.s-runo". Tiedämme Villonin syntymävupden — •1431- Viimeisen kerran hänen nimensä esiintyy aikakirjoissa 1463, jolloin Parisin Parlamentti Villonin armon-anomuksen — ja ehkä muittenkin syit- LAUANTAINA, MABRASKUUN-8 PÄIVÄNÄ, 1947 SIVU 3 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-11-08-03
