Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 8, 1947

              (K4l!NpmRJÄljl4NBN VIIKKOLEHTI)
Published; and - printed; by the Vapaiis Puböshingr. Company
Lijgaiteid, 100-102 Elm Street Vtrest^ Sudbury, Ontario.
Registered' at\h~e Post'Office Department, Ottawa,' as^second-class
inatber^
IJ^dd Ilmestyy jokaisen vilton.lainuiläln 12-sivulsena. sisäl­täen
pofastfi kaimokirJaUista luettavaa kailcilta a^^
^ TlOtAlJäHINNAt: ^ TH0YSVALTOI6aN: ^
1 vuosikerta .$2.50 • 1- vuosikerta .$^.10:-
6 kuukautta ...1.40 . 6 tniulcautta; liSO
3 kuukautta'.... .ts. »
: SIJfOMECN JA illTTUAULE i:fl£0
1 vuosikerta;......-. .'.•.$3.75 6''ktiuktiutta 2.00
IIMOITIJSHINNAT^
50ise]n|ttiä palstatviumalta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Eri>
kolishinhät pys^iisiä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettyä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään.20 prosentin palkkio.
Kaikki liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava,kus-r
taBtaJan:näneenr VapausrPiiblishing^^ Compai^ tJnpited.'
Kiistfintäj^:ja painaja; Vapaus Publishing'Company 'limited;
100^102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.
Liekkiin' aiotut! Icirjoitukset osoitettava:
P. O. BOX 69 L I E K K I
Tämä numero tulee taas iavallista pienempänä-— ja-samasta
syystä ktiin ennenkin. Vapauden jukhnumer»'nieli
niin patjan paperia, että asianomainen, tätä lehteä varten
tarvittava paperi kävi lyhyeksi. Lukijamme kait kuU^nktn>
ovat sitä mieliä, ettei tästä nyt kannata nurista^ Miiutenj
ensi vuoden alusta lähtien ei pienemmät Liekit\enäa:ttde,ky-'
syniykseettkään, koska silloin, Vapauden muututtua > kuusisia
vuiseksi, molemniat lehdet käyttävät samanlaista paperia.
^ • • * *
• Edellisessä numerossa alkoi:ja tässä ja vielä seuraavassa-,
kin'jatkuu Vieno Rmvian pakina fieidän turistiretkestään.
Kuten lukijamme huomaavat, se poikkeaa tuntuvasti monista
muista matkakertomuksista ja on jossakin suhteessa esimer-r
killinen myös ajateltuihin. paikkaktmtakuvaiiksiin, ttä^en,
Samalla kun siinä hauskalla tavalla lyhyesti, ikäänkuin ohi­mennen,
kosketellaan omiin, matkailijan tavallisiin kokemukr
siin.ja tunnevaikutelmiin, siinä matkan varrella NÄHDÄÄN,
paljon efikoista ja arvokasta, mikä tekee koko kertotmiksen
mielenkiintoiseksi ja opettavaksikin.
Aikaisemmin Vieno kirjoituksinaan ^avusti tätä lehteäm­me
useammin, siihen aikaan kun hän ei ollut vielä "jarma-rinna";
kirjoittipa aika pitkän ja hyvän jatkokertomuksen-kinj
Muistaen tuon kysäsimme kirjeellä, emmekö saisi hä­neltä
taas odottaa sellaista. "En suinkaan minä enää Pysty
sellaiseen", tuli vastaus, mutta todellinen syy kuitenkin
on s€,j!ttci hänelJä taloustöittensä vuoksi tahdo olla siihen ai-kaa'>
Kuitenkin hän lupailee tehdä "vähä päivässä ja paljo
viikossa^ jotakin — erään suomennoksen, ja iriuutenkin koet­taa
vastaisuudessa muistaa lehteämme usea?n'min.
• * •
. Olemme saaneet nauttia näillä tienoilla harvinaisen kau­niista
myöhäissyksyn ilmoista näihin asti. Näinäkin mar­raskuun-
alkupäivinä-on ilmassa ollut'melkein kesän tuntu.
Aivan sHnä tahtoo mahtua joulun-läheneminenkin.
Niin, joulu. Siitä johtui eräs ajatus. Tietenkin taas
kokfa hääritään tavallisuuden rmikaan joululahjojen kans­sa
mitä sopivaa löytyisi sille ja sille, hänelle ja heille. Niin­pä
"Suomeen astikin. Ajatelkaapa ystävät nyt, eikö tämä
Liekki olisi-yksi sopiva joululahja sinne jollekin — jatkuvaa
joululahjaa koko i^uodeksi. Emme tahdo tätä ajatusta ke­nellekään
erikoisesti tyrkyttää^ tai ainakaan vastenmielisesti
tyrkit täi, huomautamme vain, kun meistä tuntuu ettemme
ole kovin kaukana oikeasta: — AP:
' Ellei työväki aina taistelisi elintasonsa puolesta, sen ko­hottamiseksi
ja ennenkaikkea sen alentamista vastaan, niin
kurjuudessa olisi saatu olla ja saataisiiti oHa jatkuvasti, kai^
kesh maoHfhan rikkaudesta ja korkeasta sivistyksestä huoli­matta:
, Muistan aina uhrautuvaa kalpeata äitiäni'— hän oli kär^
sivä enkeli. Muita muistan- myöskin karkeata, kulmikasta
isääpi, joka pitkän päivätyön jätkecTt väsyneenä istahti hetken
takkatulen-ääressä ja vilkaisi meihin hymyillen. Hän oli suu­ri,
-r- Joel Mattcn.
Jos lyöt lastasi, niin pidä huoli hiitä, että lyöf^ häntä
viAapttissäsi, vaikkapasiten turmelit hänet koko elämän ajak­si.
Tyynellä mielellä iskettyä lyöntiä ei voi eikä saa antaa
anteeksi. — Bernard Sha-u'.
. Matti Kujalan
muistolle
Kuh muistelemme parhaassa rniehuu->
dessaan poismerinyttä toveria Miitti Kur
jalaaj niin nyt vasta käsitämme miten
paljon,menetimme, miten syvän aukonv
iiän jätti.riveihimme, tilan sellaisen, }0\
ta- ei/moni pysty niin kunnpHa- tiiyttä-mään^
Mätti oU uhrautuva ja väsymätön i
yhteistoiminnoissa; uurastaja^ ja/ suo­ritti:
aina/tehtävänsä^ tä9mäli;^'taiicas-t'.
Lukemattomat- kerrat; häff mfeitäi toi-^
sia irniosti; Vielä viikkoa enneh kHiole^
maansa hän eräässä kokouksessa , oli
/ täynnä intoa saadakseen toimintamme
vilkkaaksi ja eloisaksi. Vaikka, hänellä,
oli jo kauemman aikaa huono terveys,
niin sittenkin hän koetti esim. ottaa ti­lauksia,
lehmillemme ja; kerätä terveh-'
dyksiä,tjsekafc kirjoitella lehtiin i .Olemme
saaneetrlulj^i mpniat arvofcfc^
kynästä f l ^ U n e i t ä kirjoitiifcsia; Ne oli­vat
vaatimattomia, mutta asiallisiaj joi­hin
ei väs3aiyt lukiessa^ Aina; hän osasi
kiintoisasti vetää esiinityöraailta ija muu­altakin
elämän nurinkurisuudet; ja in^
nosti taistelemaan paremman elämän^
osan' F»uolesta, Metsämiesten keskuudesr
^ sa häp.oli hyvih pidetty ja,myöskin tun^
nettu^ sinä: olihan hän metsätöissä, mo-r
niaj vuosia, tuhlannut: parhaan^ midiu^T
• tensa voimia.*
Matti,- kuten moni .meistä^ pUi jättänyt;
syrminmaahan. rakkaat-^ omaiseiisa> ja-rientänyt;
tänne, "länneh kultalaan tie-,
naamaan varoja i edes sen verran < että:
voi; talopahasensa •• pitää^ ettei i sitä^ riis-;
tovot^dit; vie* Tietenkin hän aikoi sitr
ten palata kotiinsa^ mutta.tuo aika.siir­tyi;^
kunnes hänen.ruumiinsa voimat alt
koivat riutua ja. sitten saapui kuolema
vapauttamaan kätsimyksistä,
Niiku rauhassa, kallis toveri. Me.koe-tamm&
kohottaa: sitä soihtua,^jolla^ si^'
näkin, osaltasi taistelun tietä, valaisit
ja näytit esimerkkiä i monille. Emme si-
Hua koskaan unhoita.
T. A. S.
'——— 'i
Öinen myrsky
Tummat pitkät pilvenlongat
taivaanrannan tummentavat.
Metsänrannan hoikat hongat
h Iljallensa huojuavat.
Pilvet valjut päivää vainni,
päivä niiden taakse painui;
m
sumea on illan suu.
Synkäksi käy illan sumu,
taivas pilven peittämäksi.
Nopeasti tuulerr humu
muuttuu myrskyn mylvinäksi.
Raju-ilma raivoaapi,
yllättävä yöhyt saapi;
myrsky laulaa laidt^aan.
Mutta öisen myrskyn jälkeen
taivas seestyy selkeäksi,
uuden aamun valonvälkkeen
sarastuksen seestämäksi.
Tuuli vainen, tuivertaa pi, _
ilmanpiirin pubdistaapi:
Uusi aamu valkenee.
SVANTTE VUORIO.
, Musiikki on moraalinen laki, se antaa sointua kaikkeu­delle,
siivet tuulelle, lennokkuuden mielikuvitukselle, hellyyt­tä
suruun, iloa ja elämää kaikkeeni — Ptuto.
Miten sanomalehdet ovat
nopeita
Se. että esim. New York Timesiä myy­dään
San Eransiscossa samaan aikaan
koin kaupungin omia aamulehtiä, tun­tuu
uskomattomalta, mutta nykyaikai­set
keksinnöt tekevät sen mahdollisek­si
Lehti pannaan kokoon Xew Yorkissa.
Uutiset valikoidaan säännöllisistä aa-munumeroista
ja kootaan uudelleen, va­lokuvataan
ja sähkötetään San Fran­ciscoon
puoli si\nia kerrallaan sekä pai­netaan
Richmondissa, San Franciscon
lahden takana.
Syksy onj*älIeeäsaapumitimyrskyineen. Tuuli tuivertaa
mahtavana voimanaj sade piiskaa ikkunaruutuja saaden
vaikeroiÄfi^äjänä^^ piiskaa^ repii
Oh kulö kaikki iucHmonvoiinattolisivat kokoontuneet nyt juuri
mitnm ipJOpäm; jäjl^iieesm^seutuville homantanssia tanss^
n\aa«i javvitöäahsiä vin^tlai^
0«<niÖ^ö^6»fl^IiliäI^h^^ jonne juuri saa­vuin
myt: y k^inT rakasta sisartani saattamasta toiselle Amt-rikän-
matkalteen. Eiisimmäisestä lähdöstään on tasan 41 v-uot-tä
kulunut;, lieneekö nyt viimeinen lähtö? — Ei, ei sitä niin
saa ajatella,- sillärse olisi liian synkkää— ja lupasihan sisko
vielä tulla, jos lentomatkat halpenevat.
, ' ^ Niii^i se jpe«titonrkoittanutrsyksyn synkeä^ aika^ Xiin.
ovat' pois-ilentä^ieet; sekti siivekkäät? että siivettömät rauutto-lintumme:.'
Sinä;, AVmo^seaitääh^mtatfcustit laivalla ulapoita hai-koeti;
tässä"; armottomassa i myrskyssä. Kuinkahan lienet mat­kan
;kestänyt?;' Berjllärvarmaan olet. jo tätä kirjoittaessani.
Miten, havska-, t ä n ä i kesä-, olikaan monine matkoineen:
Sainhan koko ajan-oUa^kanssasi-ja;vaeltaa armaita sjTin}!^
seu^tuja jarmtiitaTseutujaikatseleraassa, muistoja verestämässä.
RahteeAkymmeneen^ vuoteen en-ollut minäkään synnjinseu-dullä^
fcäy?iyt;Kaiki5imuöttuu;ja^ kehittyy — onneksi kehit­tyy.
Emme missään tavanne§Jt;taaiUumuksen merkkejä; Koti-kirkonfcyläkjn,
joka suyrin.piirtein; ennen alastoman näköi­senä;
hannaiöetaiöiiiee^; ja-tölleineen värjötti kuin viluinen
kana sateessarj olt: muotoaan:; muuttanut. Oikein olivat talot
pui$toj0ft<si6allä- nÄaJittuiöa • ja^ putsattuina ulkoa^ ja. sisältä.
Kptipiha^>olfl- muuttuhut: — jotain sentään löysimme
enti$täl5i«vKm^iaita\RÖyWta latvoineen — ku­kaan
ei jsitä; (riitit'^koimeenl^^ Pih­lajat
» pitkiksi jvenyneetj- paksuiksi paisuneet. Koivut.korearun-koisinaj
soläkoina> varsinkin^ sinun, sisko pieni, omin
käsin istuttamasi-pihlaja oli niinsolakkana säilynyt, ei tuimat
tuuletkaan ol^ihennonfeet-sitä nujertaa sen paremmin kuin
sinuakaan; suureA^ maailman^ myrskyt. Isäpapan "tulipuu"
muhkeana muhoili entisellä .paikallaan. Mitä —? Kuulenko
sen alta virrenveisuunjhyminääj vai sanomalehtikö siellä ka­hisee?
. ; E i , tuulen huljai^ta. hyminää se vain on. Mutta
missä miehen^ työt, konsanaan jäävät jälkipolvelle iloa ja
viihtyisyyttä! tuottamaan, siellä,ikäänkuin isäin henget aina
hiljaa liikkuvat ja lapset ja lastenlapsetkin siitä h\Tän osan
saavat. — Ihminen, älä koskaaan hävitä kättesi töitä, kun
ne kauniita ovat olleet, vaan jätä ne jälkipolvelle sinusta muis­tuttamaan!'
Mutta puistoa katsellessa kysyimme: Missä on asun-torrime,
missä pieni valkoinen kamarimme, jonka ikkunoista
saimme ihailla välkkyvää järveä, tahi katsella nuorten piiri­leikkiä
Salmen sillalla, jonne emme koskaan saaneet mennä.
Rakennus toisinpäin viskattuna, virastotaloksi kyhättynä, vä­liseinät
revittynä — kamarimme kadonnut, kamari, jossa var­haisnuoruuden
ilot iloittiin, nuoruuden höperöt unelmat unel­moitiin,
surutkin surtiin, kyynelin pielukset kasteltiin, hetkit­täin
tuntuessa, että nyt ei päästä enää eteenpäin, maailma
on niin toivottoman musta. Tuota huonetta kaipasimme, sflla
siinä olisi ollut tunnelman keskus.
. Kaikkialla olivat paikat muuttuneet. Mutta kuulehan
Fanny K., sinun kotisi löysimme kylän keskuksesta ennal­laan,
tosin rapistuneena, .^rmo ehdotti, että eiköhän mennä
hakemaan Fannia. kouluun, tuollahan tuo opinahjo nä\ltaa
ennallaan olevan.—. Samalla-huomasimme vieraita lapsia
pihalla ja. arvasimme, ettei siellä enää Lyytikään ole ompele­massa
leninkejä: kylän neitosille, vaan on jo aikoja sitten
maaksi: maatuneena kirkkotarhassa, josta emme kuitenka^
hänen lepopaikkaansa löytäneet. Kokkosen Ruusaa ja Luk­karin
tjttöjä Armo myös. kaipasi; mutta minä sanoin: Etsi
heitä. A m e r i k ^ t a , s i ^ ä he. kuitenkin kaikki ovat. Mutta So­rosen.
Ilmarin, tapasimme yhtä reiluna kuin ennenkm
jotkut? ihmiset, kun eivät, vanhene ensinkään. Kovin paljo"
oli .meidän ikäisiä muuttanut.sinne, josta ei palata, mutta^•
joita- tapasimme, olivat nuH liikuttavan herttaisen kohtdi-aita,
että se oU^sydäntä lämmittävää todeta, niin kotipitäjän­sä
kuin muuallakin, missä. liikuimme.
Sitten sinisellä Saimaalla ja kauniilla
latessammd luonto antoi mitä ihanimman sään vallita. ^
kesäkin oli matkailuun mitä suotuisin, mutta k a s *"
olisi kaivannut paljon enemmän kosteutta.
Keitä, lienee täällä ollut tänä kesänä ^^^^'^^^^ ^
mässä, en tiedä. Mutta jos Isoäiti tahi kuka muu tuke e >
kesänä, niin etsikäähän Vienan katu 1 ja kopistakaa ovee^
Ja niin muuttolinnut lensivät ja jättivät meidät t
kylmään pohjolaan värjöttelemään ja ihmettelemään:^ ^
tuo lyhyt kesä ensinkään totta, vai ihanaa untako olen
nyt- ' • • n -
Kiitos sisko kaikesta. Olet armain ja hienoin name
ja mc niin jäykkiä,ja saamattomia;
Kajaanissa lokakuulla 1947.
ATXO TOlVON'EX.
I^UANTAINA, MARRASKUUN 8 PÄIVÄNÄ, 1947