Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 9, 1938

              (938 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 9 PÄIVÄNÄ SiVU 1
SBnmst
Kirj. SEPÄN POIKA
/ ^ L I hyvin tavallista, että en-
^vi/^rien, kun yanhanmaan poika
tuli Amerikaan, nousi täällä suoma­laisissa
ruokataloissa muiden jo 'jänk-kiintyneitten',
eli aikaisemmin maa­han
tulleitten ja vanhanmaan poikain
kesken seuraavanlaisia kysymyksiä :
"Mikä oli parasta Vanhassa- tai täs­sä
maassa? Mikä ruokalaji tai herk­ku
oli -siellä parempaa?" jne.
Sukeutui väitös esimerkiksi vaikka
kaloista. Sanottiin, että lohi oli pa­rempaa
Suomessa kuin- tässä maassa.
Kun siitä oikein väitettiin, niin yan­hanmaan
poika saattoi hihkaista:
"Silakka oli ainakin parempaa Suo­messa
! Samoin reikäleipä oli parem-.
paa, sillä siinä oli ainakin suurempi
ieikä kuin tämän maan leivässä!"
Tämä ei kuitenkaan kysymystä
ratkaissut. Väittely jatkui koko ruo­katalon
(Bording Housen); väen voi­malla,
emmännän ja tiskarienkih in­nostus
mukaanluettuna. Mutta useiii
kin kysymys jäi väin makuasiaksi
kuin melkosaarelaisen kalapaatin aF-vostelu.
Kerran tällaisessa vä,ittelyssä Lap­pajärven
Mikko huoniasi tilanteen
otolliseksi muuttaa puheenaihetta.
"Hei, pojat!" huudahti hän ."Kui­tatkaa
ja vastatkaa: Mikä on kaik­kein
makeinta herkkua koko maail­massa,
välittämättä siitä, missä maas­sa
ollaan?"
"No, tottahan tuon nyt tietää jo­kainen
nuorirnies, jolla on vähänkään
miehuutta ja kokemusta. Sehän on
oman kullan suutelo!" hihkaisi Hillin
Jakki pöydän päästä.
"Eikä ole! "sanoi siihen vanhan-maan
poika voitonvarmana. "Et ole
iMtmt^\xriisiryympuuro(i maistanut­kaan.!"
Niiii, niin, se oli siiloin, kun oltiin
nuoria- poikia Amerikoissa. Ja kun
emme silloin voineet tuota kysymystä
ratkaista, niin nyt jo vanhalta nuus­ka-
ja tupakkamieheltä sellaiset jää­vät
ratkaisematta. Kyllähän riisi­puurokin
hyvää on, tiedän sen minä­kin,
sillä olihan ennen seiläripoikana
englantilaisessa laivassa, aivan Kii­nan
jä Japanin rapakoilla saakka —
siellä päin maailmaa, jossa oikeni rii­siä
kasvatetaankin. Se oli siiloin
Japanin ja Venäjän sodan aikana.
Riisipuuroa meille tuputeltiin mel-t
keinpä joka päivä. Jokainen tuulen^
kiilaaja, joka vaan on seilannut Eng­lannin
lipun alla, kyllä tietää, miltä
"Rice and Curry" sekä "Dandy
Funkki" maistuvat.
Moni tietää kyllä riisipuuron maun,
mutta se tapa ja menetelmä, kuinka
riisiä valkaistiin siihen aikaan ja mah­dollisesti
vielä tänäkin päivänä, ei
liene monellekaan riisipuuron' ihai­lijalle
tuttu asia. Siitä tahtoisin ker­toa
LIEKIN lukijoille erään näke­myksen
Hong Kongista vuonna 1905.
.Oli eräs päivänpaisteinen sunnun­taiaamu.
Laivamme makasi ankku­rissa.
Kirkonkellot kumahtelivat
brittiläisessä kai^unginosassa, kut­suen
uskovaisia ihmisiä jumalanpal­velukseen.
Mekin kun olimme va­paat
kaikesta palveluksesta, päätim­me
lähteä kaupungille — ei tosin kirk­koon
eikä kapakkaan — vaan meri-mieskotiln
ja englantilaisten sotilai­den
klubille. Kiinalaiset soutajat
suötivat meidät rantaan eri ajoilla,
joten joukkomme hajaantui niin^ että
meidän joukkoomme jäi vain iso-
Naisten *'1iidttuuriä''Viemssä
Saksan natsien julkea kpkonqisen
^an, Itävallan ryöstämmim, tner-
^^^(^anjuutalium
l^mnlaista tendna kum Säksahk
mtalatsUle. Kuvassa näkyy natsien
'*ktättuurii^' erään juutalaisen sUmär
la^käuppiaan Uikkem ikkunassa: Ik'
kunaanon^suurin khjainm^fnaalatiu
saha^'jinttdainen"s^^^^
booUikakarisU.
Kirj, Mummo,
(y\jmAN totista 0^^^^^
aivankuin se ois* nähnyt pahaa unta.
Mummo jos leikkisi jilinitähteCf
kyllä totisuus silloin toisistakin lähtee.
Olen mielestäni vielä riennon
mä hiihdän ja lasken mäkee.
Suvella uin ja voimistelenj
talvella nautin tuloksista seni
TyÖnlonmuUa lehmät, ja kanat
vaikk' usein muistan sanpntasanat:
"Hullu tekee paljon typtä, • ' .
viisahalla on onni myötä"
Hm, totisesti katsoo mua toimittaja Saari,
ettehän mummolta parempaa vaadi.
Kohta lopetan tämän leikin laskun^
kuitenkin lausun vielä pienen kaskun.
Kun LIEKKIIN lähetätte pptrettinne,
niin älkää menkö niin totisena sinne.
Se näyttää kuin olisitte tuomiolla,
fasisti-lakituvan permannolla.
Siitä iloiseksi tulee kun hymyä näkee,
on toki LIEKILLÄ iloista väkee.'
Eikö yhtään kriivareiss' oo hymysuuta —
minä muitten mukana en kaipaa muuta.
Päti ja neljä pienempää Pätiä ja
Jussia.
Hetken aikaa käveltyämme erästä
pienempää sivukatua, pysähdytti Päti
meidät erään kummaUiselta näyttä­vän
teollisuuslaitoksen edustalla. Täs­sä
laitoksessa valkaistiin riisiä.
"Voi pyhä Patrik!" sanoi Päti
hetken tuota rustinkia katseltuaan.
Ihmeelliseltä se tuntui meistä toisis-t
^ in kulkumiehistä, jotka olimme jo
nähneet kaikenlaisia huhmareita, nah-kakpukkuja
ja mämmihärkimiä. Em­me
kuitenkaan olleet nähneet koskaan
tällaista riisipuuromekanismia. Teh­taan
piirustus oli jotenkin seuraavan
mallinen seilaripojan silmillä katsot­tuna:
Itse tehdas oli 1.2 jalkaa levrä, 8
jalkaa korkea ja 500 Jalkaa syvä, suo­ra
aukko savesta muuratussa seinässä.
Lattia oli sementistä, jonka yhdellä
sivulla lähellä seinää, kolme jalkaa
toisistaan, oli rivissä tavallisen muur
ripadan mallisia syvennyksiä. Näistä
syvennyksistä taas kolme jalkaa lat­tialle
päin kolme jalkaa korkealla
lattiasta oli tehtaan mittainen puinen
orsi, jossa jokaisen padan kohdalla
nuoralla orteen sidottuna riippui
suoravartisen piipun mallinen juu-rikka,
varustettuna noin 6 jalkaa
pitkällä varrella. Toinen juurikari
pää ulottui kuopan pohjaan silloin
kimvarsipää oli ylhäällä. Varren
päässä oli nupralenkki, johon riisin-valkaisija
— kiinalainen orja -— pis- .
tää jalkansa ja polkaisemalla jalkan­sa
alas, juurikan pää nousee ylös.
Nyt on tehdas valmis. Jokaiseen
pataan kaadetaan vissi jnaärävalkais-tavaa
riisiä ja niini monta alastonta
kiinalaista kuiir laimeitakin on, astuu
polkemaan juurikoita. Noin neljär
kymmentä kiinalai^aAaryitaan. Kuu­luu
komennus: "Get up!"; ja tehdas
alkaa käy4ätäyddlä höyryUäi
Työnjohtaja, IMVa^nom kaksi­sataa
paunaa painava julmaimäköi^
nen länsi-eurooppalainen piti huolen
piiskaidäimäyksillä: kiinalaisten paH-jaaseen
ihoonj että, liikevoitto virtaa
liiyceen.omistaialle sitamukaa kuin
kiiiiaIaistieh;hikL virtaa:; ^ ^ -
: Kirkonkellot kumahtelivat kau­pungilla,
miitta- tääUär savimuuri-aUiedla
kuului .vaun^ p n i : ^ "plunk-plunk,
plunk-plunk — täällä valkais­taan
riisiä." Seisoimme mykkinä. Ku­kaan
ei puhunut mitään, mutta jo­kaisen
oikeudentunto näytti kärsi­vän.
Jokaisen mieli oli kiintynyt tuo­hon
edestakaisin hyppivään piisku­riin,
jonka murjaanimainen katse osui
silloin tällöin meihin katsojiinkin,
ikäänkuin sanoakseen: "Menkää pois,
mitä te siinä töllistelette!"
Blutta me vain katselimme. Mei­dän
läsnäolomme häiritsi häntä, piis­kuria,
esti hänen läimäyttämästä piis^
, kaansa kiinalaisten selkiin, "Iskepäs,
iske yhden kerran vaan, niin silloip
me pojat sinut höyläämme!" Tämän
varman ajatuksen saattoi hyvin lu­kea
ison-Pätin auringonpaahtamista
piirteistä. Sen, näkyi ymmärtävän
piiskurikin; koska liikkui jo maltilli­semmin.
Kun piiskurin piiska ei läimähtä-nyt,
niin mekin lähdimme jatkamaan,
matkaamme merimieskotiin ja sotilas-klubille.
Kirkonkellot kumahteli­vat
edelleen. Takaamme kuului kui?
tenkin voimakkaampana: "Plunk-plunk..."
kun kiinalaiset raatajaor-jat
valkaisivat riisiä.
Hämähäkki ja ahmatti
Maamyyrä on aika poika syömään,
sillä se popsii päivityin ruokaa neljä'
kertaa oman painonsa. Mutta sen ate­riat
ovat vähäisiä siihen verrattunav;
mitä hämähäkki "hyyäh pöydän" ää?
ressä saattaa. pistellä suuhunsa. Aa-iniaisekseen
se nauttii neljästi, päi-vällisekseen
yhdeksästi ja illallisek-seen
jopa kolmetoista kertaa oman'
painonsa ruokaa,'mikäli sitä saata­vissa
on.
Jos ihminen tarvitsisi suhteellisesti,
yhtä suuret määrät ravintoa^ muodos­tuisi
tavallisen miehen ateriointi esi­merkiksi
seuraavaksi: aamiaisti,
yksi härkä, päivälliseksi härkä ja <
kuusi pässiä sekä illalliseksi vielä yksi
häikä, neljä sikaa ja kahdeksan lam-.'
masta!
- • bOo ,
NAISTEN alusvaatteet tulivat
kauppoihin V. 1876. Siihen saakka^.
ne ommeltiin kotona, koska ne eivät
sen- ajai» käsityksen mukaan olleet
"miesten katsdtavia".