Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 8, 1942

              '(Canadan suomalaisten viikkolekU)
PObliblied and prlnted by the Vapaus
Publishing Company Limity lOOrlöy
Elto Btreet, West, SudbUry, Ontario.
..-^Mtt^Utsna. at tlie F08t Office Dept^
CUteam, aa seoond class jnätter.
^PQansliliinat:
• /fffidysvaltöiöh:^^^^ ^
'• I ^4l''ick* •••«••••*••«••••«••• 'IMiO
t - e i M ^ ia'idatJäUe-unfoniftflTft;.
•' fl klL " ••• •••'"ijiK
fcaunoidrJalIi8t^ltt«t«ä^4cä!i^
ta.
AsiandehiUemytofietaiyft 20
«n palkkio.
pyytäkää astämiesväUheitft^ Jo
ILMOITUSHtNNAt: Kirjeenvaihto-
Ilmoitukset tlM kerta. Aviöluntbdn
menneille onnientoivotukset 4dö palsta*"
tuuma. NimenmuuttiHliäoitiUciBet SOti
kert« $1.00 kdlnie kertaa. Syhtymä-llmoit"
kset $1.00 kerta, $2.0& kolme ker>
taa. ^'HolemanilmoitUkiset $2.00 kertä^
60clisäCMtksu kUtoSiauseeltätaimUisto-värsyltä.
Halutaan tietää- Ja oäoiteil-moitukset
«oe palstatuumä. — Tilapais-ilmoittajien^
on vaaäittaessa lähetettävä
OmoitusmatsU etäkät^eH
Yleiset ilmoituisfaamQat 40e palstatuu-ma.
Ilmoitus. iokA Julkaf^iftan ni^ä*
kertaa samanlaisena 30ö pais«ätuuiäa.-
Alin ilmoitushinta 40ö palstatuuma^
kerta ilmoittai^.
Erikoisista Uihoitushinnoist& voi tie­dustella
tämän lehdtekonttörteta^
Kustantaja Ja'pätoiaja: V)&paus Pub­lishing
<7ompany Uiiiit^; xOO-102 Bhn>
Street. West, SudbUi^, OiiitaMö.
Toimittaja A: PiUViöv
Tolmitusn6äVbät6V ^.^ Jä]rvlS> Rätdia'
^lfäki. Hilja Am ättkid^
Kaustinen. AUt Margit Laakso
Yrjö Salvo ja Jalmar Saari.
^. UekkUft : aljötut kJU-J^tfdcmt oMi^
t0ttava:
muinais^. >«
(Jatkoa iiseltä sivulta)
tuhansien^ vuosien salaisuuksia viety-äätf
retkikunhah toisensa jälkeen noi­hin
auringon paahtamiin niiaihin.
A^äiitläöiattä persöonallisÄstä mu­kavuudestaan
taikka voitosta hän
käytti hakkua, viertaili todistuksia,
väitteU haittana V olevien virkM^^^^
kanssa, opetti ylioppilaita jä kirjoitti
75 teosta työnsä eri vaiheista. Näis^
^ ^ hän selosti löytöjään
taisesti ja tulkitsi niiden meiiitystä
muinaisteji kansojen uskonnollisessa
ja yhidskuhttallisessä däinäisä.
Hähfen kaivauksehsa^jotka^ toivat
esiin sivistykset jälfeitä jopa 10,000^
vuodan ti^äa, valaisivat kukoistanei­den
ja kudlteid<en valtakuntien histo­riaa,
paljastivat loistavia palatseja,
hautoja ja jalokiviä ja saattoivat hä*
nen tekemään johtopäätöksen, että
"historiallinen muuttuminen on jak­sottaista"
ja että jakson pituus on
"1,400 vuotta". Hän lausui myöskin:
"Eri sivistysasteiden järjestys on
muuttumaton, mitä osoittavat kertau­tuvat
yhdenmukaisuudiSt arkkiteh­tuurissa
»maalauksessa^ taiteessa, me­kaniikassa,
varaili3uu<i6ssa ja de-mokraa,
Vtisessa vatallisuoden häviä-f^
Ow Box 68 LtEKKI
Toimituksen kulmasta
- Kajoamme lyhyesti joUtinkin .kir­jeenvaihtoon
kuuluviin asioihin, joil­la
on tavaUaan yleisempi luonne.
Ijaiönncilise^ti voi kuka hyvänsä
välittää Liekille tilauksia, jos ei asia­miestä
ole saapuvilla. Sitäkin parem­min
sieliäi missä varsinaista asiamies­tä
ei ole iähettyvilläkään. Hyvää työ­tähän:
se vaan • on, ja viivyttelemättä
tehtävää.
* • *
Eräs Liekin ystävä sanoo . **asias-kt
puhutun ja vähä:: väitellynkin" ja
kysyy: "Onko Liekillä tuhatta tilaa­jaa?**
Vastaam$ne vaatimattomasti:
Onhan niitä sentää.; useampiakin tu­hansia.
* * *
Emme tiedä, että tällä mantereella
olisi mistään saatavana niitään suo­menkielistä
runouden oppikirjaa, eikä
niitä voi nykyään saada Suomesta­kaan,
.iikoinaa» täällä myytiin Go-denhjelmin
runous-oppia, mutta vuo­sikausiin-
niitä ei ole enää näkynyt il-moitttf^
van.
* • •
Emme voi sille mitään, jos joku ei
ole aikanaan vastänntU kirjoittishaas-ieftaan.
Tietenkin hänellä ön olJut o-mat
syynsä ja vaikeutensa, joien em­me
halua htitä enää muistutella eikä
kajota koko asioihin. Pidetään ne jo
menneinä ja tehdään uusia yrityksiä.
Kun muistin varaan jää yhtenään
asioita, saattaa niistä joku unohtua.
Niin on voinut käydä meillekin. Jös
siis on jäänyt jollekin esim. palaut­tamatta
palautettavaksi pyydettyjä
Liekkiin tarfcoitttluja kuvia, tai mitä
tahansttf pyydämmit niistä huomaut­tamaan.
— .4f^
misessa.
Flihders aloitti Egyptin kaivauk­sensa
2 7^vuotiaana. Vuosiknusia sen
j ä l k ^ , tulojensa olbssa joskus vain
$10 paikkeilla viikossa, häft tVöskeft-teli
rahasta väiittäfnättä ja- suurim­man
osan y^Q§istaan Egyptissä ilman
palkkaa. Myöhemmin hänen tulonsa
: lisääntyivät injBlkoisesti. I^n asui
uäein kalliohaudoissa taikka pikku
tekoissa, nukkuen lavitsalla, jonka
alla saattoi olla muumio. Joskus hän
käytti vaaleanpunaisia housuja pi­tääkseen
turisteja loitolla. Niiden vä­ri
oudoksutti heitä, hän kertoi.
Käynnistään eräässä pyrami idissä
Hawarassa, Eg)7ptissä, hän kirjoitti
kerran: "Minä kuljin pyramiidin käy­tävien
kautta, jotka öHvat makein .
täynnä liejua, jota myöten oli ryöiisit-tävä
ja liukuiltava> ^astomana, päatt^
tuskin mahtuessa lukuisien salpaovietfi
läpi, kunnes tuli j Ä ^ t ä v ä ; Vyötäi*
siä myöten vedessä, päckopimeässä^
jonkinlaisia^fcasveja ttineiliöi sai
kaMaiUa lahoöneiden p i i d ^ ja pää-kaUbjen
kfesk^llä, ja^v^t öli n i^
laista, että tippakin sita silmään os^^
neeim t^ekf m^cin iokeaksi."
Hän kiintyi aikaisin inuinaisiin pai­noihin
ja mittoihin jja hänen ensim-mämeri
teoksensa: '^MdUCtiVfe Mötro-logj^'
ilmestyi V. 1875-
^ : Fliftdiersin ^ i i ö t t i i » olleen yh-dete>
perinpöhjaisittipia^ atkeolopgeja,
hiikä HCMtf kpskaätt^j^
retkikuntaa. vMönet vöödet hän työs-k^
t«K 14 • tuntia päivässä ja pitemr
päänkin, mutta myöhieinmin hän sa­noi,
että 7Ö ikävuötensä jälkeen mies
saisi nukahtaa mfllöiÄ vain se tuntuu
tatpeelliseita. Siitä huolimatta hän
vielä 80-vuötiaana käytteli kuokkaa.
.Soittaessaan Egyptin-tutkimuk-sensa
V. 1880, hän kirjoitti elämäker­rallisessa
teoksessaan "Sevfenty Years
in .Argeolögy", ei Egyptissä tunnettu
mitään vanhempaa kuin isot pyrämii-dit^
"Setiraavan pubien vuosisadan
Muessa", häft jatkoi, "tietämättö-myyteifttoesutttu
on hälventynyt aste
astedtäv"
' J I^^mti,-^ttä^?Egj?J3^ on todet­tu
olleen yhteyJde^lamtenkans^^
leikkien i^eik^ii esihistoriallisten ai-kakatisieft
kautta; "IlSettsä Egyptin
mtiistiin met-kitty histOT^^ on edes­sämme
ja muinaisten mpnarkiain
merkiUisyydet; o^vals pareinmin tun­nettuja;
kuin-saksiesn vaiheet. Englan-
- n i s s a . " . . . . . . . . . . ..
Vv. 1875—1880 Sir. jFlinders tutki '
Britannian raunioita. Viimemainit­tuna
vuonna .hän alkoi,pitkän kai-vauäsarjansa
Egyptissä, johtaen .siel­lä
yli 50 retkikuntaa, kunnes hän lo­petti
kenttätyönsä 1926. Hänen en­simmäisiä
huomattavia löytöjään oli
muinainen kreikkalainen kaupunki
Naukratis Niilin suistomaassa.
David G. VVittels kirjoittaessaan
Saturday Evening Postissa torpeedos-ta,
aluksi huomauttaa kuinka eräs
maallikko, joka nähtävästi ei tunte­nut
torpeedon nerokasta koneistoa,
esitti laivastovirastolle, että kuhunkin
torpeedoon olisi pantava harjoitettu
kissa, ohjaamaan sen kulkua ja jat­kaa:
"Torpeedo ei tarvitse harjoitettua
kissaa ohjaajakseen vaikka siviilihen-kilö
seuratessaan sitä toiminnassa
voikin ihmetellä josko todellakin sen
sisällä on elävä äly kulkua ohjaamas­sa.
Nykyaikainen torpeedo on noita-kala,
jolla on kerrassaan hämmästyt­tävä
mekaaninen äly. Se voi kulkea
missä syvyydessä tahansa aina 35 ja­lan
syvyyteen asti, mutta 'tavallisesti
kulkee 15 jalan syvyydessä ja voi
\'aihdella kulkus3rvyyttään joten se
voi mennä edessä olevan matalassa
uivan torpeedoveneen alitse ja iskeä
takana suojassa olevaan panssarilai-
N^aan. Se voi lähteä kulkemaan yh­teen
suuntaan ja sitten kääntyä is-keäkseen
toisaalla olevaa vihollista.
Se voi kulkea kahdeksankin mailia
50 mailin tuntinopeudella. Voimak­kaat
virrat enempää kuin voimakas
merenkäyntikään ei muuta sen kul­kusuuntaa
eikä myöskään nopeutta.
Jos se ei satu kohteeseensa se kulkee
vain niin pitkälle kun mikä on sen
matkan määräksi asetettu ja sitten
kohteliaasti vajoaa merenpohjaäft et­tei
olisi vaarana merenkululle.
"Se on suuren sikaarin muotoinen
kolmestatoista aina 24 jalkaa pitkä ja
21 tuumaa läpimitaten ja veden alla
näyttää suureita hoikalta kalalta.
"Kun torpeedo iskee laivan kylkeen
se sinänsä tuskin koloa tekee, mutta
tuon iskun jälkeen tapahtuu merkilli­siä
asioita. Isku sytyttää pienen pa­noksen
elohopeafulminaattia. Se on
hyvin helposti räjähtävää ainetta.
Verrattain vähäinen kosketus voi sen-sytyttää.
Tämä räjähdys vuorostaan
sytyttää pienen panoksen jauhettua
TNT:tä, jokk sitten lopullisesti sy­tyttää
600 paunaa painavan TNT:-
kakun, joka palaessaan laajenee 17,-
000 kertaisesti.
"Tuo suunnaton kaasumäärä luon­nollisesti
etsii ulospääsytietä. Muuta,
massa sekunnin osassa se rikkoo tai
heittää syrjään kaiken tieltään. Se
repii reiän laivan kylkeen. Se myös
heittää tonnittain vettä laivan oh-kaista
pohjaa vastaan sellaisella voi­malla,
että laiva kokonaisuudessaan
kohoaa useita jalkoja. Teräslevyt ir­taantuvat
liitoksistaan ja tavallisesti
lai\-a alkaa upota."
Minäsä^
Olen usein ajatellut (ei ole zaik
tullut keltään kysytyksi, mutta huo.
mennä minä sen teen) että minkäkätu
inisen hyvästin ne toiset mainarin
hmijat saavat ukoltaan tämän työhd»
l^läiessäi. Saastatko suukon? —
ei,.Sis'kai alisi liian hienoa mei
^sMi Mutta ehkäpä rakkaan ^js^
:hnte^ent^^ johonkin pefme-äänc^
ikkeen,-. ieikkisän nyhjäisyn^
kosketuksen; sanan ja hymyn — MI
eikö niitään, kuten ineillä. Meiliäa
lämmiuUä sydämiä, mf^/flän sc/Z^fjciL
ia. Karskisti väin JasUlifF
jonotusta. Sitä jonotusta on jatkunut
jo ykdetiätoistet vmtta. Sitä liylrnäi'
karfceuitii lukuunottamatta mitä
hetidä; ji^hin ukolla on "jostakin
syystä'* pää kipeänä ja hän tuntee
olevansa mintm heikompi. Silloin hän-voi
tarttua vaikkapa minun käteeni
ja huokaista: "OH" Mutta muuten^,
sukasee vain tinerpeilinsä ja menee sa-natonna,
tahi, jos on oikein hyväUä
tuulella, sanoo: "No pai pai sitte!"
Ja se tuntuu minusta hyvin kanniiha
ja ystävälliseltä, oikeinpa rakkaalta.
Muistelen häntä sitten kaipauksella
ja odottelen tulevaksi tuolta maan al­ta,
jossa monta vaaraa vaanii.
Mutta tässä eräänä iltana, pan
viikkoa sitten (ukolla oli päiväi^uo-ro),
luettuani jotakin kertomusta ja
ollessani hyvin tunteellisella tuuklla,.
pääsi aivan huomaamatta suustani:
"Jotkut pariskunnat näkyvät suu­televan
toisiaan vielä vihkimisen_ jäl­keenkin
— ihan noin vain pikkuiseksi
ajaksi erotessaankin, työhön läkifssä
ja niin. poispäin."
"Hm"- myhähti ukko, katseli ^m-
^ nua pitkään ja näytti jotakin aprikoi­van.
Niin meni se ilta tavallisesti.
Mutta seuraavana aanfuna, kun {ikki
tapansa mukaan sivalsi tinerpeilinsä
lähteäkseen ja minä siinä keittiöminin
vieressä seisoen ajattelin että nyt -:ar-maan
saan "No, pai pai sitte", tämä
tarrautuikin minuun syliksi kuin tak-kiainen,
tarttui päähäni ja painoi huu­lilleni
pitkän pusun. Minä säikähdin
ja höpisin kuin hädissäni jotakin,
vaan en enää kuolemaksenikaan vms-ta
mitä. Olin sitten hiukan hupsuna
koko päivän ja muistelin häntä, ra­kasta,
joka oli siellä maan alla laa-rojen
keskellä. Uudistuukohan tue
nyt joka aamu? . .. tuo kysymys pyö­ri
mielessäni yhtenään.
Nyt olen kaksi viikkoa hienoisella
pelolla odottanut, mutta mitään ei ok
tapahtunut, kaikki menee vanhaa la-tuaan.
Säikähtäisin taas varmaan, jos
jotakin tapahtuisi. Onpa sentään ta­pahtunutkin
— kuiden nyt joka ker­ta
ovelta tuon tutun ja rakkaan: "^o,
pai pai sitte!"
Kiitos, ukkini, hyvä sinä olet. sillä
kuuluu olevan niitäkin, jotka kjroa-vat
lähtiessään.
• MAIN.4RTX MilJ'^-
K U K A OLISI TIEXNVT.
että Yhdysvaltain 22 valtiossa ei
.\merikan historian opetus yleisissä
kouluissa ole pakollista, ja että 82
pros. yliopistollisista korkeakouluista
ja yliopistoista eivät saadi maan his­torian
tuntemusta kandidaattitntkiD-non
suorituksessa. - Asia saatettiin
National fölucatiön Assaciation nuo-miood
sen äskeisessä konventsionis-
?a Denverissä ja Robert Jackson.
l'ysvaltain ylioikeuden tuoman. Pu­huessaan
Texasin Bar Associationin
(lakimiesten union) kokouksessa .a
sui olevan "pahan merkin vapaudel _^
kaikkialla" kun amenkalaisia V^-^'