1943-12-04-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1943 LAUANTAINA, JOULUKUUX 4 PÄIVÄNÄ
Sivu 3
E A O E J A K U L T T L T U Rl
^aul Robesonin "Othello"
PERJANTAINA, lokakuun 15 p.
oli Xcu> Yorkin S/mberi teatterissa
Shakespearen näytelmän,
"Othello" ensi ilta Paul Robesonin
esittäessä nitniroolia. Näytelmän
suurenmoisesta menestyksestä kirjoittaa
Mike Gold seuraavaa:
Sc oli sjntrin "ensi-ilta" viitä
Broadwa\' on nähnyt vuosiin.
Paul Robeson "Othellona" muodosti
tapahtuman, joka. ahtoi Shubcrt
teatterin pakaten täyteen kiihkeää ja
syvästi liikutettua yleisöä.
Xmhi^^'^^iai~.Shtibcrtin tcateerissa
Miv'' cn^ikexrfl.tLhJ*rraahuudot, jotka
seuraavat Paul Robesonia missä
taliansa hän liikkuncekin.
Niin, sc oli maineen voitto Robc-sonilic,
Amerikan teatterille ja
Skkespcaren suur-traditsionille sekä
ihmiskunnalle yleensä.
Enimmät Broadivayn ensi-illoista
vetävät vakituisen ensi-iltayleisön, joka
mikein on ottanut ammatikseen
sellaisissa illoissa olemisen. Se on Nezv
Yorkin omaksuma ammatti, ja se todella
ei puhu kansan puolesta.
Olen ollut ensi-illoissa, missä valikoitu
ensi-illan yleisö puhkeaa spontaanisesti
hyväksymishuuioihin ja siten
varaa hautauksen uudelle teatfe-rimenestykselle.
Mutta Paul Robesonin ensi-illan
yleisö muodostui enemmän yleismaailmallisista
ihmisistä, ja sen suosionosoitukset
eivät tulleet klikin taholta.
Amerikan kansa tervehti
Shakespearea. Se muistutti ylidestä
New Yorkin suurimmista päivistä,
jolloin kansa muodosti soihtukulkueen
shakespearelaisille näyttelijöille kuten
Macready ja Booth, vetäen heidän
ajoneuvojaan pitkin katuja ja
taistellen ankaria katutaisteluja heidän
suosiostaan.
Tuona iltana teatterissa hieroi
kansa olkapäitään yhteen osakemark-liinanihtinaiden,
mustamarkkinapa-foonien
ja heidän loisteliaiden naistansa
kanssa. Pankkikirjureita,
kauppalaivojen merimiehiä, naisjuof-tajia,
perheen emäntiä, hyvintunnet-ammattiunionisteja,
turkistyöläi-
^'ä, konekirjoittajia, puutyöläisiä,
keittäjiä, maalareita, satoja ryhdikkäitä,
puhtaita nuoria miehiä armeijan
ja laivaston univormuissa sekä ih-nisiä
monilta muilta elämänaloilta.
Siellä oli tn.m. suuri professorien
k opiskelijain edustajisto Princeto-
""/a, A\ / . Paul Robeson kasvoi
y}^s tuossa koidukaupungissa missä
msä oli pappina vuosia ja Prmce-fon
on ylpeä hänestä. Tusinoittain
"'loria laivastoupseereja, monia kiiu-amcrikalaisia
näyttelijöitä, kir-
J^^^ijoita, musiikkimiehiä, taidemaa-areita
ja kuvanveistäjiä oli myöskin
'^"ä. Läsnä oli ryhmä brittiläisiä
"^^^l^otihiita. Muutamia hinduja ja
^^^'fa eurooppalaisia pakolaisia,
^tnua tympäisee mainita nimel-säilyy
kaikesta rotukiihkosta, rahanahneudesta
ja fasisteista huolimatta.
A meri ka n näyttämö on käynyt läpi
yhden kaikista hedelmättömimmistä
ja hengcttomimmista aikajaksoistaan.
El ainoatakaan uutta suurta näytelmäkirjailijaa
ole esiintynyt viiteen
vuoteen.
Litkuun ottamatta yhtä tai kahta
vilpitöntä, joskin outoa sotanäytcl-mää,
Ne'iV Yorkin näyttämö on arvoton
nykyisellä kansallisen onnettomuuden
ja maailman muutoksen hetkellä.
Shakespearen juhlallisen moraalinen
suuruus ja syvä inhimillinen murhenäytelmä
on sopivampi, aikana jolloin
Amerikan pojat kuolevat Italiassa
ja eteläisellä Tyynellämerellä
ja jolloin meidän lastemmclasten kohtalo
ratkaistaan Moskovan konferenssissa.
Mutta Shakespearea voi tidkifa
vain näyttelijät, joilla on kyllin suuri
sielu ottaakseen vastaan ja tulki-taksccn
hänen monipuolisen kaikkeutensa.
Siis yksi sukupolvi ei ole tuottanut
paljon useampaa Shakespearen näyttelijää
kuin suurta runoilijaakaan tai
näytelmäkirjailijaa.
Paul Robeson on asettanut itsensä
tähän traagillisten näyttelijäin seuraan,
missä loistavat Burbagen, Kea-iien,
Boothin, Macready n ja Ira Ald-ridgcn
nimet.
Laulullaan on Robeson voittanut
paikan Amerikan kulttuurielämässä
meidän ensimmäisenä todellisena
• 'kansantaiteinjanamme."
Nyt, sanovat teatteriarvostelijat,
on Robeson "Othellollaan" palauttc-nut
ylevyyttä ja voimaa kurjalle ke
mcrsiaalisclle näyttämölle. Se on
totta, että tämä Paul Robeson on suurin
persoonallisuus Amerikassa tänä
päivänä, .imerikan demokratian ja
taiteen rikkain voima.
On totta, että hän on maksanut tC'
ka isin .Amerikalle laajoilla sankarillisen
kulttuurin ja taiteen aarteilla
siitä pahuudesta mitä valkoinen A'
merika on tehnyt hänen kansalleen.
On totta, että Paul Robeson on
suuri henkilö, joka yhdistää ameri-kalaiset
taiteen ja demokratian siteillä.
Suomen
Jatkoa.
Hallitsijoiden ja aatelin rinnalle
nousee 1700-luvun lopulla uusi raken-nuttajaluokka:
tehtailijat, jotka haluavat
ja vakavaraisina voivatkin toteuttaa
ennen vain valtakunnan ensimmäiselle
säädylle kuiduneita suuria
rakennussuunnitelmio maaseudulla.
Sellaisia ovat Kijk Teijossa, Petersen
Björkbodassa, Linder Musti-ossa
ja Hising Fagervikissa. — Teijon
tilalle ja tehtaalle Perniön pitäjässä
rakentaa toimelias turkulainen
arkkitehti Christoffer thedrich
Schröder v. 1770 muhkean kivisen
päärakennuksen, jonka yläkertaa matalammassa
alakerrassa ovat keittiö-ja
taloussuojat sekä yläkerroksessa
juhla- ja asuinhuoneet ja tehtaan
kirkko. Laastitut julkipuolet ovat
tyylikkään komeat rytmillisine kerros-
ja ikkunajakoinecn, harkotuksi-neen
ja seinäpilastereinecn sekä kol-mijakoisine
"italialaisine'' kattoineen.
— Muodoiltaan ja laajuudeltaan to-innat
d herrdskdrtdnot
eräj/a työväensyöjä, fasismin-yydyttäjä
miljoneeria, jonka näin
^sjavan ensi-illan yleisön joukossa.
f" 'stui joidenkin, komeitten, tum-
^'<^''»skasvoisten keskellä, jotka
kotoisin Ilarlemista.
p»"", koko Anterika oli Paul Robe-
^""'a seuraamassa. Ei vain valkoi-
^'^Jmcrika, vaan neekeri-Amerika
oli!' ^'^^^^"^ pojastaan. Ei vain ly'"!''' ^^'f^iluokka, tai miljonee-
^^^"^'^> vaan kansanihmisen A-
' ^> ja kulttuuri-ihanteensa joka
dellinen palatsi on saman C. F. Schröderin
vuosina 1762—72 rakentama
Fagervik Inkoon pitäjässä. Tässä
on sovellettu jo edellisen vuosisadan
keliittämää herraskartanotyyppiä,
jossa päärakennuksen edessä olevaa
pihaa reunustaa kaksi matalampaa,
samannäköistä siipirakennusta, vaikkakin
maaston epätasaisuudesta johtuneet
pengermämuodostelmat täällä
särkevät kokonaisuusvaikutelman.
Päärakennuksen muodot ovat tyyliltään
"kustavilaisia" siinä mielessä,
jossa tätä nimitystä käytetään ilmaisemaan
leikillisen ja oikukkaan roko-koon
ja myöhemmän, antiikin muodoille
perustelun uusklassilUsuuden
välistä vaihetyyliä. Tässäkin yhdistyy
korkean taitekaton ja.pihan pitkällä
puolella kohoavan päätyrakcn-nclman
synnyttämä eloisuus seinäpintojen
ankaraan, tasapuolisesti järjestettyjen
aukkojen, Uarkotcltujcn
seinäpilasterien ja vaakasuorien lis-takkeiden
avulla aikaansaatuun jäy-kempään
muotoiluun. — Palatsin sisustat
ja suojat salcinccn, kirjastöineen,
kuningashuoneinecn, kiinalai-sine
salonkcineen y.m., joissa kaikissa
on arvokkaiden irtainten huonekalujen
ohella taiteellisesti arvokkaita sei-näkorisluksia,
ovat nekin tunnusmerkillisiä
puuteriperuukkien viimeiselle,
hienostuneelle aikakaudelle pohjolassa.
Tyyliltään samanlaisia, mutta aineeltaan
ja laajuudeltaan vaatimattomampia
ovat Bjökbodan ja M us-tion
päärakennukset. Kummankin
ääri piirteet ovat miltei samat ja muistuttavat
Fagervikin kartanoa: kaksikerroksisen
puisen rakennuksen peittää
korkea taitekatto, jonka katkaisee
pitkän sivun keskellä kohoava leveämpi,
ikkunoilla varustettu pääty.
Jälkimmäisen näistä on suunnitellut
Kustaa III:n hoviarkkitehti Erik
Palmstedt.
1700-luvun viimeisten vuosikymmenien
aikana huomataan yhä sel-vempää
. surtymistä nu^lassiUiseen
tyylisuuntaan. Tähän ei ainoastaan
ollut syynä tyylimaun yleinen vaihtelu,
vaan ennen kaikkea suoranaiset
virikkeet, joita antoi itse kuningas
Kustaa III. Italiannmtkansa aikana
hän näet oli kovin innostunut klassilliseen
muotomaailmaan, jonka muotoja
hän nyt hoviarkkitehtiensa välityksellä
sovelti monessa alulle panemassaan
edustavassa rakennussommi-tclmassa
sekä Ruotsissa että Suomessa.
Nämä tyylimuutokset esiintyvät
vafntellen myöskin yksityisten rakennelmissa,
jotka mahdollisuuksien
mukaan yhä edelleenkin tehdään korkean
esivallan maku johteiden mukaisesti,
sitäkin mieluummin, kun niitä
nyt edustaa taidetta harrastava kuningas
itse.
Sekä mitoiltaan että muodoiltaan
erikoisen komea tämän ajanjakson
mcrkkisommitelma on Jokioisten kartanon
päärakennus, jonka rakensi
1794 Turun akatemiarakcnnuksen
luoja C. C. Gjönvell. Runko on tässäkin
kuutiomainen, mutta taittaak-sccn
pitkän, rytmillisesti helpostikin
yksitoikkoiselta tuntuvan rakennusmassan
on Gjörwcll sommitellut pääte
puoliin kaksi heikosti idkonevaa ri-soliittia,
jotka antavat tälle muodoiltaan
yksinkertaiselle palatsille enemmän
vaihtelua. — Samaa kaksiker-roslyyppiä
on myqskin omistajan lääketieteen
professori G. Bonsdorffin
1793 sommittelema Prinkkalan kartanon
päärakennus.
Mitään hcrraskartanoitten perusmuotoa
mullistavia muutoksia ei
1800-luvun alkupuolella tapahdu. E-delläesitcttyä,
muodoiltaan yksinkertaista
runkorakennusta käytetään varsinkin
kaksikerroksisissa kivirakennuksissa
yhä edelleen. Nyt esiintyvien
rakennustaiteellisten yksityis-muotojen
joukossa on kuitenkin eräs,
joka selvästi erottaa, 1800-luvun her-raskartanoluomat
aikaisemmista, nim.
pylväs järjestö. UusklassilUsuuden
suosimina oli antiikin pylväitä, etenkin
doorilaismuotoisina, käytetty j
1700-luvidla, joskin ani harvoin, her-^
raskartanvitten päärakennuksissa.
Empirc-tyyli sitävastoin otti halukkaasti
käytäntöön tämän komean rakennustaiteellisen
tekijän. Engelin
monumentaaliluomillG tutunomaisen
sävyn näkee monessa hänen sommit'
telemassaan herraskartanossa, joista
mainittakoon esimerkkinä n.v. 1820
rakennettu Moision kartanon päära-kennus
Elimäellä, monumentaalisen
kireine ja juhlallisine julki sivuineen.
Yksikerroksisten hcrraskartanoitten
pitkiä julkipuolia elähdytti mc
ncsti jo 1700-luvulla kolmiopäätyl-nen
rakennusosa, "frontispiisi", joka
kohosi seinäpinnan tasossa tahi siitä
jonkin verran ulkonevana kattolistan
yläpuolella.
Itäsuomalainen herraskartanotyyp-pi,
joka rikkaine muunnoksineen C'
siintyy ISOO-luvun edellisellä puoliskolla,
rakentuu pääasiassa sekä pit-kinpäin
että poikkipäin tehostetun
rakennustyypin muodoille. Erikoisempi
on rakennukseen liittyvä poik-kipäinen
osa. Useimmiten se on avonaisen
pylväshallin tapainen, yksittäin
(Saarela, Kiiskilä, Herttuala) tahi
parit tain (Ala-Urpala) asetcttuinc
pylväineen, jotka kannattavat palkis-toa
ja kolmiomaista temppeli päätyä.
Toisinaan on pylväitä kahdessakin
päällekkäisessä kerroksessa (Räisä-lä).
Toisissa kohoaa front is piisi miltei
runkorakennuksen seinän tasosta,
mutta tämän eteen on rakennettu
laakeakatteinen, pylväiden kannattama
ja kaiteen reunustama parveke
(Kärstilä, Tidema, Ilorttana). E-räissä
toisissa uudistuu keskustan pääty
ai he pylväineen vielä rakennuksen
päätepuolissakin (IIorttana, Äikää).
Itsestäänkin on selvää, etteivät näm
ä rakennusosat juuri mistään sulaudu
sopusointuiseksi kokonaisuudeksi,
huolimatta niistä yrityksistä, joita yhteisen
tyylin toteuttamiseksi on tehty.
* * 4<
'Viihtyisä asunto, olipa se suunniteltu
valtakunnan mahtavia tahi piene-läjiä
varten, kaipaa ympäristöä, missä
luonnon kauneus ja sen antimet i-lahduttavat
ja hyödyttävät ihmistä.
Hyötynäkökohdat olivat näköjään a-luksi
ainoat määräävät tekijät, sillä
vanhimmissa asiakirjoissa puhutaan
väin rakennuksiin liittyvistä kaali- jä
ryytimaista; puutarhakäsite— ja -nimityskin
— on syntynyt vasta 1700-
luvulla, Päärakennusryhmiin kohdistettua
tyylillistä sommittelua aie-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 4, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-12-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki431204 |
Description
| Title | 1943-12-04-03 |
| OCR text | 1943 LAUANTAINA, JOULUKUUX 4 PÄIVÄNÄ Sivu 3 E A O E J A K U L T T L T U Rl ^aul Robesonin "Othello" PERJANTAINA, lokakuun 15 p. oli Xcu> Yorkin S/mberi teatterissa Shakespearen näytelmän, "Othello" ensi ilta Paul Robesonin esittäessä nitniroolia. Näytelmän suurenmoisesta menestyksestä kirjoittaa Mike Gold seuraavaa: Sc oli sjntrin "ensi-ilta" viitä Broadwa\' on nähnyt vuosiin. Paul Robeson "Othellona" muodosti tapahtuman, joka. ahtoi Shubcrt teatterin pakaten täyteen kiihkeää ja syvästi liikutettua yleisöä. Xmhi^^'^^iai~.Shtibcrtin tcateerissa Miv'' cn^ikexrfl.tLhJ*rraahuudot, jotka seuraavat Paul Robesonia missä taliansa hän liikkuncekin. Niin, sc oli maineen voitto Robc-sonilic, Amerikan teatterille ja Skkespcaren suur-traditsionille sekä ihmiskunnalle yleensä. Enimmät Broadivayn ensi-illoista vetävät vakituisen ensi-iltayleisön, joka mikein on ottanut ammatikseen sellaisissa illoissa olemisen. Se on Nezv Yorkin omaksuma ammatti, ja se todella ei puhu kansan puolesta. Olen ollut ensi-illoissa, missä valikoitu ensi-illan yleisö puhkeaa spontaanisesti hyväksymishuuioihin ja siten varaa hautauksen uudelle teatfe-rimenestykselle. Mutta Paul Robesonin ensi-illan yleisö muodostui enemmän yleismaailmallisista ihmisistä, ja sen suosionosoitukset eivät tulleet klikin taholta. Amerikan kansa tervehti Shakespearea. Se muistutti ylidestä New Yorkin suurimmista päivistä, jolloin kansa muodosti soihtukulkueen shakespearelaisille näyttelijöille kuten Macready ja Booth, vetäen heidän ajoneuvojaan pitkin katuja ja taistellen ankaria katutaisteluja heidän suosiostaan. Tuona iltana teatterissa hieroi kansa olkapäitään yhteen osakemark-liinanihtinaiden, mustamarkkinapa-foonien ja heidän loisteliaiden naistansa kanssa. Pankkikirjureita, kauppalaivojen merimiehiä, naisjuof-tajia, perheen emäntiä, hyvintunnet-ammattiunionisteja, turkistyöläi- ^'ä, konekirjoittajia, puutyöläisiä, keittäjiä, maalareita, satoja ryhdikkäitä, puhtaita nuoria miehiä armeijan ja laivaston univormuissa sekä ih-nisiä monilta muilta elämänaloilta. Siellä oli tn.m. suuri professorien k opiskelijain edustajisto Princeto- ""/a, A\ / . Paul Robeson kasvoi y}^s tuossa koidukaupungissa missä msä oli pappina vuosia ja Prmce-fon on ylpeä hänestä. Tusinoittain "'loria laivastoupseereja, monia kiiu-amcrikalaisia näyttelijöitä, kir- J^^^ijoita, musiikkimiehiä, taidemaa-areita ja kuvanveistäjiä oli myöskin '^"ä. Läsnä oli ryhmä brittiläisiä "^^^l^otihiita. Muutamia hinduja ja ^^^'fa eurooppalaisia pakolaisia, ^tnua tympäisee mainita nimel-säilyy kaikesta rotukiihkosta, rahanahneudesta ja fasisteista huolimatta. A meri ka n näyttämö on käynyt läpi yhden kaikista hedelmättömimmistä ja hengcttomimmista aikajaksoistaan. El ainoatakaan uutta suurta näytelmäkirjailijaa ole esiintynyt viiteen vuoteen. Litkuun ottamatta yhtä tai kahta vilpitöntä, joskin outoa sotanäytcl-mää, Ne'iV Yorkin näyttämö on arvoton nykyisellä kansallisen onnettomuuden ja maailman muutoksen hetkellä. Shakespearen juhlallisen moraalinen suuruus ja syvä inhimillinen murhenäytelmä on sopivampi, aikana jolloin Amerikan pojat kuolevat Italiassa ja eteläisellä Tyynellämerellä ja jolloin meidän lastemmclasten kohtalo ratkaistaan Moskovan konferenssissa. Mutta Shakespearea voi tidkifa vain näyttelijät, joilla on kyllin suuri sielu ottaakseen vastaan ja tulki-taksccn hänen monipuolisen kaikkeutensa. Siis yksi sukupolvi ei ole tuottanut paljon useampaa Shakespearen näyttelijää kuin suurta runoilijaakaan tai näytelmäkirjailijaa. Paul Robeson on asettanut itsensä tähän traagillisten näyttelijäin seuraan, missä loistavat Burbagen, Kea-iien, Boothin, Macready n ja Ira Ald-ridgcn nimet. Laulullaan on Robeson voittanut paikan Amerikan kulttuurielämässä meidän ensimmäisenä todellisena • 'kansantaiteinjanamme." Nyt, sanovat teatteriarvostelijat, on Robeson "Othellollaan" palauttc-nut ylevyyttä ja voimaa kurjalle ke mcrsiaalisclle näyttämölle. Se on totta, että tämä Paul Robeson on suurin persoonallisuus Amerikassa tänä päivänä, .imerikan demokratian ja taiteen rikkain voima. On totta, että hän on maksanut tC' ka isin .Amerikalle laajoilla sankarillisen kulttuurin ja taiteen aarteilla siitä pahuudesta mitä valkoinen A' merika on tehnyt hänen kansalleen. On totta, että Paul Robeson on suuri henkilö, joka yhdistää ameri-kalaiset taiteen ja demokratian siteillä. Suomen Jatkoa. Hallitsijoiden ja aatelin rinnalle nousee 1700-luvun lopulla uusi raken-nuttajaluokka: tehtailijat, jotka haluavat ja vakavaraisina voivatkin toteuttaa ennen vain valtakunnan ensimmäiselle säädylle kuiduneita suuria rakennussuunnitelmio maaseudulla. Sellaisia ovat Kijk Teijossa, Petersen Björkbodassa, Linder Musti-ossa ja Hising Fagervikissa. — Teijon tilalle ja tehtaalle Perniön pitäjässä rakentaa toimelias turkulainen arkkitehti Christoffer thedrich Schröder v. 1770 muhkean kivisen päärakennuksen, jonka yläkertaa matalammassa alakerrassa ovat keittiö-ja taloussuojat sekä yläkerroksessa juhla- ja asuinhuoneet ja tehtaan kirkko. Laastitut julkipuolet ovat tyylikkään komeat rytmillisine kerros- ja ikkunajakoinecn, harkotuksi-neen ja seinäpilastereinecn sekä kol-mijakoisine "italialaisine'' kattoineen. — Muodoiltaan ja laajuudeltaan to-innat d herrdskdrtdnot eräj/a työväensyöjä, fasismin-yydyttäjä miljoneeria, jonka näin ^sjavan ensi-illan yleisön joukossa. f" 'stui joidenkin, komeitten, tum- ^'<^''»skasvoisten keskellä, jotka kotoisin Ilarlemista. p»"", koko Anterika oli Paul Robe- ^""'a seuraamassa. Ei vain valkoi- ^'^Jmcrika, vaan neekeri-Amerika oli!' ^'^^^^"^ pojastaan. Ei vain ly'"!''' ^^'f^iluokka, tai miljonee- ^^^"^'^> vaan kansanihmisen A- ' ^> ja kulttuuri-ihanteensa joka dellinen palatsi on saman C. F. Schröderin vuosina 1762—72 rakentama Fagervik Inkoon pitäjässä. Tässä on sovellettu jo edellisen vuosisadan keliittämää herraskartanotyyppiä, jossa päärakennuksen edessä olevaa pihaa reunustaa kaksi matalampaa, samannäköistä siipirakennusta, vaikkakin maaston epätasaisuudesta johtuneet pengermämuodostelmat täällä särkevät kokonaisuusvaikutelman. Päärakennuksen muodot ovat tyyliltään "kustavilaisia" siinä mielessä, jossa tätä nimitystä käytetään ilmaisemaan leikillisen ja oikukkaan roko-koon ja myöhemmän, antiikin muodoille perustelun uusklassilUsuuden välistä vaihetyyliä. Tässäkin yhdistyy korkean taitekaton ja.pihan pitkällä puolella kohoavan päätyrakcn-nclman synnyttämä eloisuus seinäpintojen ankaraan, tasapuolisesti järjestettyjen aukkojen, Uarkotcltujcn seinäpilasterien ja vaakasuorien lis-takkeiden avulla aikaansaatuun jäy-kempään muotoiluun. — Palatsin sisustat ja suojat salcinccn, kirjastöineen, kuningashuoneinecn, kiinalai-sine salonkcineen y.m., joissa kaikissa on arvokkaiden irtainten huonekalujen ohella taiteellisesti arvokkaita sei-näkorisluksia, ovat nekin tunnusmerkillisiä puuteriperuukkien viimeiselle, hienostuneelle aikakaudelle pohjolassa. Tyyliltään samanlaisia, mutta aineeltaan ja laajuudeltaan vaatimattomampia ovat Bjökbodan ja M us-tion päärakennukset. Kummankin ääri piirteet ovat miltei samat ja muistuttavat Fagervikin kartanoa: kaksikerroksisen puisen rakennuksen peittää korkea taitekatto, jonka katkaisee pitkän sivun keskellä kohoava leveämpi, ikkunoilla varustettu pääty. Jälkimmäisen näistä on suunnitellut Kustaa III:n hoviarkkitehti Erik Palmstedt. 1700-luvun viimeisten vuosikymmenien aikana huomataan yhä sel-vempää . surtymistä nu^lassiUiseen tyylisuuntaan. Tähän ei ainoastaan ollut syynä tyylimaun yleinen vaihtelu, vaan ennen kaikkea suoranaiset virikkeet, joita antoi itse kuningas Kustaa III. Italiannmtkansa aikana hän näet oli kovin innostunut klassilliseen muotomaailmaan, jonka muotoja hän nyt hoviarkkitehtiensa välityksellä sovelti monessa alulle panemassaan edustavassa rakennussommi-tclmassa sekä Ruotsissa että Suomessa. Nämä tyylimuutokset esiintyvät vafntellen myöskin yksityisten rakennelmissa, jotka mahdollisuuksien mukaan yhä edelleenkin tehdään korkean esivallan maku johteiden mukaisesti, sitäkin mieluummin, kun niitä nyt edustaa taidetta harrastava kuningas itse. Sekä mitoiltaan että muodoiltaan erikoisen komea tämän ajanjakson mcrkkisommitelma on Jokioisten kartanon päärakennus, jonka rakensi 1794 Turun akatemiarakcnnuksen luoja C. C. Gjönvell. Runko on tässäkin kuutiomainen, mutta taittaak-sccn pitkän, rytmillisesti helpostikin yksitoikkoiselta tuntuvan rakennusmassan on Gjörwcll sommitellut pääte puoliin kaksi heikosti idkonevaa ri-soliittia, jotka antavat tälle muodoiltaan yksinkertaiselle palatsille enemmän vaihtelua. — Samaa kaksiker-roslyyppiä on myqskin omistajan lääketieteen professori G. Bonsdorffin 1793 sommittelema Prinkkalan kartanon päärakennus. Mitään hcrraskartanoitten perusmuotoa mullistavia muutoksia ei 1800-luvun alkupuolella tapahdu. E-delläesitcttyä, muodoiltaan yksinkertaista runkorakennusta käytetään varsinkin kaksikerroksisissa kivirakennuksissa yhä edelleen. Nyt esiintyvien rakennustaiteellisten yksityis-muotojen joukossa on kuitenkin eräs, joka selvästi erottaa, 1800-luvun her-raskartanoluomat aikaisemmista, nim. pylväs järjestö. UusklassilUsuuden suosimina oli antiikin pylväitä, etenkin doorilaismuotoisina, käytetty j 1700-luvidla, joskin ani harvoin, her-^ raskartanvitten päärakennuksissa. Empirc-tyyli sitävastoin otti halukkaasti käytäntöön tämän komean rakennustaiteellisen tekijän. Engelin monumentaaliluomillG tutunomaisen sävyn näkee monessa hänen sommit' telemassaan herraskartanossa, joista mainittakoon esimerkkinä n.v. 1820 rakennettu Moision kartanon päära-kennus Elimäellä, monumentaalisen kireine ja juhlallisine julki sivuineen. Yksikerroksisten hcrraskartanoitten pitkiä julkipuolia elähdytti mc ncsti jo 1700-luvulla kolmiopäätyl-nen rakennusosa, "frontispiisi", joka kohosi seinäpinnan tasossa tahi siitä jonkin verran ulkonevana kattolistan yläpuolella. Itäsuomalainen herraskartanotyyp-pi, joka rikkaine muunnoksineen C' siintyy ISOO-luvun edellisellä puoliskolla, rakentuu pääasiassa sekä pit-kinpäin että poikkipäin tehostetun rakennustyypin muodoille. Erikoisempi on rakennukseen liittyvä poik-kipäinen osa. Useimmiten se on avonaisen pylväshallin tapainen, yksittäin (Saarela, Kiiskilä, Herttuala) tahi parit tain (Ala-Urpala) asetcttuinc pylväineen, jotka kannattavat palkis-toa ja kolmiomaista temppeli päätyä. Toisinaan on pylväitä kahdessakin päällekkäisessä kerroksessa (Räisä-lä). Toisissa kohoaa front is piisi miltei runkorakennuksen seinän tasosta, mutta tämän eteen on rakennettu laakeakatteinen, pylväiden kannattama ja kaiteen reunustama parveke (Kärstilä, Tidema, Ilorttana). E-räissä toisissa uudistuu keskustan pääty ai he pylväineen vielä rakennuksen päätepuolissakin (IIorttana, Äikää). Itsestäänkin on selvää, etteivät näm ä rakennusosat juuri mistään sulaudu sopusointuiseksi kokonaisuudeksi, huolimatta niistä yrityksistä, joita yhteisen tyylin toteuttamiseksi on tehty. * * 4< 'Viihtyisä asunto, olipa se suunniteltu valtakunnan mahtavia tahi piene-läjiä varten, kaipaa ympäristöä, missä luonnon kauneus ja sen antimet i-lahduttavat ja hyödyttävät ihmistä. Hyötynäkökohdat olivat näköjään a-luksi ainoat määräävät tekijät, sillä vanhimmissa asiakirjoissa puhutaan väin rakennuksiin liittyvistä kaali- jä ryytimaista; puutarhakäsite— ja -nimityskin — on syntynyt vasta 1700- luvulla, Päärakennusryhmiin kohdistettua tyylillistä sommittelua aie- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-12-04-03
