1943-12-04-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 10 LAU-ANTAINA, JOULUKUUN 4 PÄIVÄNÄ 1943
Savolaisen Helsinkireissa
O E oli siihen aikaan kun Savoon tu-
V-^li ensimmäinen rautatie ja erään
kylän miehet pitivät kokouksen ja
päättivät lähettää yhden joukostaan
ajamaan uudella rautahepolla ja samalla
katsomaan Helsinkiä, kun kaikki
eivät nuukuudessaan halunneet sitä
retkeä tehdä, ja lähettilään piti
sitten palattuaan kertoa kaikki näkemänsä
ihmeet.
Niinpä siis lähti yksi lihavahko
isäntämies evään kanssa, matkalle.
Ihmeellinen se oli tämä rautahevonen
ja kaikki muut näkemiset. Ja
lopulta saapui ukko Helsinkiin, astui
ulos junasta ja vähän aikaa töllis-teltyään
ja ajateltuaan, että mihinkä
täällä nyt osaisi mennä yökorttee-ria
kysymään, tuli siihen mies ja ky-säsi:
"Mihinkäs isäntä haluaa mennä?
Kyllä minä vien."
pimusta, että sinä — että jäljelle jäär
nyt puoliso perii ensiksi edesmenneen?
— Sitäkö sopimusta? Ei.
Rouva SouTcka katsoi hämmästyneenä
asianajajan rouvaan. Avioehtosopimusta
hän ei ollut koskaan tullut
ajatelleeksi. Mutta nyt valkeni
hänelle jotakin.
— Suo anteeksi, jatkoi asianajajan
rouva, — mutta sinun miehesi hengitys
kuulostaa hiukan kummalliselta.
Sydänvikaisilla on sellainen hengitys,
ja tiedäthän, mitä se merkitsee. Sinä
et ole tullut ajatelleeksi, että jonakin
päivänä hän voi kuolla— että se päivä
saattaa olla kaukana, mutta saattaa
yhtä hyvin olla tänään tai huomenna.
— Todellakin — ja minä jäisin
leskeksi!
Rouva Soukka «hengitti raskaasti.
Hänen mielikuvitukselleen avautuivat
uudet, oudot nälköalat, uudet malhdöl-lisuudet.
Siellä kangasti ikäänikuin
uusi nuoruus.
—- Vaadi vielä tänä iltana miehesi
tekemään avioehtosopimus, asianaeja-jan
rouva supatti. — Ajattele, olet
sentään vielä nuori. Mieheni laatii
sen vaikka heti, kun on kerran täällä,
ja hoitaa muutenkin asian. Eikä
hän siitä paljon ota.
— Olen vielä nupri, sanot... Niin,
ja minulla on etuoikeus omaisuuteen
• • •
Rouva Soukka oli äkkiä joutunut
oudon huumauksen valjaan. Hänestä
oli päivänselvää, että hän pian jäisi
leskeksi ja että hänen täytyi saada
vielä tänään aikaan avioehtosopimus.
Hän unohti oluen ja jäätelön. Uudet
näköalat huikaisivat häntä . . . Juulian
sulhanen saisi vielä nähdä, etteivät
talot ja rahat ja maatila olleetkaan
ihan niin höllässä kuin näytti.
Hän, Olga, oli vielä nuori, ja hänkin
tahtoi elää. Kylliksi hän oli kitunut
ja kieltänyt itseään. Kukaties kohtalo
piankin korjaisi vääryytensä ja
tempaisi Rietin hänen rinnaltaan, ja
silloinko hänen pitäisi ty>'tyä vaivaiseen
osuuteensa . . .
— Sopivampaa hetkeä et voisi valita,
asiauvijajan rouva yllytti. — Nythän
miehesi voi tehdä sen sinulle i -
käänkuin hopeahäälahjaksi. Kutsu se
jheti toiseen huoneeseen, ettei ennätä
juopua, ja puhu sille asia selväksi.
JRouva Soukka kiiruhti saliin, missä
keskustelu oli muuttunut yhä ää-nekkäämmäksi.
— Rieti, hän sanoi uhkaavasti
miehelleen, joka parhaillaan tyhjensi KIITOS
grcfgilasiaan. — Rieti, kuuletko, tule
tänneI
Se on sitä tavallista, Rieti Souk-ken.
Avioehto^oli tehtävä nyt, hopeahäälahjaksi,
tällä hetkellä, sillä
huomenna voisi olla kaikki myöhäistä.
Rieti Soukka kuunteli hetkisen ällistyneenä.
Sitten hän sanoi:
—^ Oletko sinä tullut hulluksi, vai
meinäatko sinä tappaa minut?
— Itse sinä tapat itsesi juomalla.
. Ja avioehtosopimus on nyt tehtävä.
:— M'ka! Aiotko sinä pilata tämänkin
illan minulta, niinkuin olet
monta muuta iltaa pilannut. Mutta
sitähän sinä et tee!
Rieti Soukka tarttui vaimonsa käsiin
ja painoi hänet nojatuoliin.
— Minä huudan, senkin elefantti.
— Huuda, kyllä maailmaan ääntä
mahtuu, mutta avioehtosopimuksesta
jos vielä hiiskalhdatkaan, niin se olen
minä, joka jään leskeksi.
— Mutta Seuralhuoneelle en tule.
Saat hävetä.
— Ole tulematta. Hävetä saan joka
tapauksessa.
Rieti Soukka jätti vaimonsa nojatuoliin
ja lukitsi makuiihuoneen oven
ulkoapäin. Hän palasi huohottaen
saliin ja selitti:
— Se taas rähjää, mutta lähdetään
me vaan Seurahuoneelle. Parempi
onkin, ettei tule sinne. Saadaan kerrankin
olla rauhassa.
Vieraat olivat ensin hiukan noloja,
mutta hetken kuluttua ruvettiin meluten
tekemään lähtöä, ja puolen tunnin
perästä saapui Seurahuoneen e-dustalle
autojono, josta nou!si iloinen
hopeahääseurue ilman morsianta.
Illallisilla ihmettelivät vieraat hiukan,
miksi ei hopeamorsianta kuulunut
juhliin. Mutta kukaan ei viitsinyt
kysyä mitään eika Rieti Soukka
viitsinyt selittää. Rieti Soukkalhdn ei
välittänyt, tai ei tiennyt tavoista, joten
kukaan ei suuresti kummastellut.
Syötiin, juotiin ja hauskaa oli.
Mutta tyttärensä sulhasen korvaan
Rieti Soukka kuiskasi — kuiskasi voitonriemuisena
ja keksinnöstään yl-peillen:
— Salipasin akan makuuhuoneeseen,
kun rupesi kiristämään liiaksi
ja puhumaan ennenaikojaan paktuu-meista.
Nyt saamme olla ihan rauhassa,
kun se ei pääse tänne rähjäämään
. . . JNIutta älä sinä ole moksiskaan,
äläkä pelkää. Juulia ei ole sellainen
kuin akka, sillä Juulia on tullut
minuun. Kaunis se ei ole, mutta
reilun ja rikkaan akan siitä saat.
ka murahti lähimmälle kumppanilleen.
— Kun ilo on ylimmillään, niin
sen pitää ruveta rähjäämään. Nyt se
alkaa taas. '
Hän nousi kuitenkin ja meni makuuhuoneeseen,
jossa Olga \'aati häntä
tekemään avioehtosopimu^ksen. Hätääntyneenä
Olga selitti, että Rieti
saattoi kuolla millä hetkellä hy^'änsä
ja Juulian vieras sulhanen veisi kai-.
Sydämelliset kiitokset kaikille Hears-tin
ja ympäristön farmiperukan asukkaille,
jotka yllättivät minua sunnuntaina
tJc. 21 p;nä.
Ernest haluaa myös kiittää niistä lahjoista,
jotka tulivat hj-vään tarpeeseen.
Impi ja Ernest Pink
Sudbury, Ontario, marrask. 25, 1943
äniffiflninnninnininiBniiinnniiim
Täten lausumme sydämelliset kiitoksemme teille ystävät ja naanu +
jotka tulitte meitä yllättämään marraskuun 14 päivän iltana uuf/^"
tupaamme muuttamisen" johdosta. "teen
Kiitos rahasta, jonka olitte keränneet muisto- esineen ostoa varten
Erikoinen kiitos homman alkuunpanijoille ja kiitos katetusta kahv-pöydästä.
'
Kiitos myös niille, jotka ottivat osaa lahjaan, vaan eivät vomt^t c-,
pua tähän tilaisuuteen. vuineet saa-
Ystavyyaellä,
MR. JA MRS. O. SIPILÄ SEKÄ LAPSET
AIRI, EEVA JA NIILO
KAMINISTIQUIA ONTARIO
Toivotamme parhainta omiea ja
menestystä
Leonda ja Kusti Koskelle
heidän uudessa kodissaan
Hilma ja Albert Salo,
751 Delta Ave.,
Vancouver, 3 C.
Väinö ja Pauliina Aho
WiUiam ja Emma Kymö
Anni ja BUl Aihe
O. ja J. Halinen
Aino ja A. Wäinö
Mr. ja Mrs. Hannula
Lydia ja Albert Tuominen
Mr. ja Mrs. Arffman
Mr. ja Mrs. L. J. Mäki
Augusti ja liilja
Jonas ja Sofia Untinen
Sophie Hunter
Eitel Ingram
Mr. ja Mrs. H. Laine
Mr. ja Mrs. J. Ursiini
Mr. ja Mrs. Lindgren
Mr. ja Mrs. Simola
Allan, Lyyli ja Toivo Kois
N. Vatunki
Mr. ja Mrs. Gust Palmu
Y. ja Pentti Joukaine
Mr. ja Mrs. Korte ja perhe
E. Lehman
Mr. ja Mrs. Gestrin
Mr. ja Mrs. O. Veide
Mary ja V. Raita
Mr. ja Mrs. J. Nygord
Riika ja Arvi Penna
Matti Mäki
Jussi ja Emmi Sato
Mr. ja Mrs. Kilpelä
Mrs. B€ll
Port Coquitlam, B. C. Marraskuun 21 p., 1943
Kiitos
inS?ir^o^'°' f,""*"" ^ ^ ^ " ^ ä ystäviämme, jotka niin suuri- 2^^ItSV^^v"^ yllätitte meidät uudessa kodissamme
h e Ä J ^ ^ i f t " . ' ' * . ^ - ^ " ^ ^ kauniista lahjasta, kukista ja
vaf n ^ . ? f « kahvipöydästä. Kiitos myös niille, jotka ottivat
osaa, vaan eivät voineet saapua
'iile M^^^^i^f? -n^ homman alkuunpanijoille Lyyli Koisine,
Mrs. Arffmanille ja Mary Raidalle.
Säilyköön toveruus edelleenkin.
. LEONDA JA KUSTI KOSKI
Port Coquitlam B. C.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 4, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-12-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki431204 |
Description
| Title | 1943-12-04-10 |
| OCR text | Sivu 10 LAU-ANTAINA, JOULUKUUN 4 PÄIVÄNÄ 1943 Savolaisen Helsinkireissa O E oli siihen aikaan kun Savoon tu- V-^li ensimmäinen rautatie ja erään kylän miehet pitivät kokouksen ja päättivät lähettää yhden joukostaan ajamaan uudella rautahepolla ja samalla katsomaan Helsinkiä, kun kaikki eivät nuukuudessaan halunneet sitä retkeä tehdä, ja lähettilään piti sitten palattuaan kertoa kaikki näkemänsä ihmeet. Niinpä siis lähti yksi lihavahko isäntämies evään kanssa, matkalle. Ihmeellinen se oli tämä rautahevonen ja kaikki muut näkemiset. Ja lopulta saapui ukko Helsinkiin, astui ulos junasta ja vähän aikaa töllis-teltyään ja ajateltuaan, että mihinkä täällä nyt osaisi mennä yökorttee-ria kysymään, tuli siihen mies ja ky-säsi: "Mihinkäs isäntä haluaa mennä? Kyllä minä vien." pimusta, että sinä — että jäljelle jäär nyt puoliso perii ensiksi edesmenneen? — Sitäkö sopimusta? Ei. Rouva SouTcka katsoi hämmästyneenä asianajajan rouvaan. Avioehtosopimusta hän ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Mutta nyt valkeni hänelle jotakin. — Suo anteeksi, jatkoi asianajajan rouva, — mutta sinun miehesi hengitys kuulostaa hiukan kummalliselta. Sydänvikaisilla on sellainen hengitys, ja tiedäthän, mitä se merkitsee. Sinä et ole tullut ajatelleeksi, että jonakin päivänä hän voi kuolla— että se päivä saattaa olla kaukana, mutta saattaa yhtä hyvin olla tänään tai huomenna. — Todellakin — ja minä jäisin leskeksi! Rouva Soukka «hengitti raskaasti. Hänen mielikuvitukselleen avautuivat uudet, oudot nälköalat, uudet malhdöl-lisuudet. Siellä kangasti ikäänikuin uusi nuoruus. —- Vaadi vielä tänä iltana miehesi tekemään avioehtosopimus, asianaeja-jan rouva supatti. — Ajattele, olet sentään vielä nuori. Mieheni laatii sen vaikka heti, kun on kerran täällä, ja hoitaa muutenkin asian. Eikä hän siitä paljon ota. — Olen vielä nupri, sanot... Niin, ja minulla on etuoikeus omaisuuteen • • • Rouva Soukka oli äkkiä joutunut oudon huumauksen valjaan. Hänestä oli päivänselvää, että hän pian jäisi leskeksi ja että hänen täytyi saada vielä tänään aikaan avioehtosopimus. Hän unohti oluen ja jäätelön. Uudet näköalat huikaisivat häntä . . . Juulian sulhanen saisi vielä nähdä, etteivät talot ja rahat ja maatila olleetkaan ihan niin höllässä kuin näytti. Hän, Olga, oli vielä nuori, ja hänkin tahtoi elää. Kylliksi hän oli kitunut ja kieltänyt itseään. Kukaties kohtalo piankin korjaisi vääryytensä ja tempaisi Rietin hänen rinnaltaan, ja silloinko hänen pitäisi ty>'tyä vaivaiseen osuuteensa . . . — Sopivampaa hetkeä et voisi valita, asiauvijajan rouva yllytti. — Nythän miehesi voi tehdä sen sinulle i - käänkuin hopeahäälahjaksi. Kutsu se jheti toiseen huoneeseen, ettei ennätä juopua, ja puhu sille asia selväksi. JRouva Soukka kiiruhti saliin, missä keskustelu oli muuttunut yhä ää-nekkäämmäksi. — Rieti, hän sanoi uhkaavasti miehelleen, joka parhaillaan tyhjensi KIITOS grcfgilasiaan. — Rieti, kuuletko, tule tänneI Se on sitä tavallista, Rieti Souk-ken. Avioehto^oli tehtävä nyt, hopeahäälahjaksi, tällä hetkellä, sillä huomenna voisi olla kaikki myöhäistä. Rieti Soukka kuunteli hetkisen ällistyneenä. Sitten hän sanoi: —^ Oletko sinä tullut hulluksi, vai meinäatko sinä tappaa minut? — Itse sinä tapat itsesi juomalla. . Ja avioehtosopimus on nyt tehtävä. :— M'ka! Aiotko sinä pilata tämänkin illan minulta, niinkuin olet monta muuta iltaa pilannut. Mutta sitähän sinä et tee! Rieti Soukka tarttui vaimonsa käsiin ja painoi hänet nojatuoliin. — Minä huudan, senkin elefantti. — Huuda, kyllä maailmaan ääntä mahtuu, mutta avioehtosopimuksesta jos vielä hiiskalhdatkaan, niin se olen minä, joka jään leskeksi. — Mutta Seuralhuoneelle en tule. Saat hävetä. — Ole tulematta. Hävetä saan joka tapauksessa. Rieti Soukka jätti vaimonsa nojatuoliin ja lukitsi makuiihuoneen oven ulkoapäin. Hän palasi huohottaen saliin ja selitti: — Se taas rähjää, mutta lähdetään me vaan Seurahuoneelle. Parempi onkin, ettei tule sinne. Saadaan kerrankin olla rauhassa. Vieraat olivat ensin hiukan noloja, mutta hetken kuluttua ruvettiin meluten tekemään lähtöä, ja puolen tunnin perästä saapui Seurahuoneen e-dustalle autojono, josta nou!si iloinen hopeahääseurue ilman morsianta. Illallisilla ihmettelivät vieraat hiukan, miksi ei hopeamorsianta kuulunut juhliin. Mutta kukaan ei viitsinyt kysyä mitään eika Rieti Soukka viitsinyt selittää. Rieti Soukkalhdn ei välittänyt, tai ei tiennyt tavoista, joten kukaan ei suuresti kummastellut. Syötiin, juotiin ja hauskaa oli. Mutta tyttärensä sulhasen korvaan Rieti Soukka kuiskasi — kuiskasi voitonriemuisena ja keksinnöstään yl-peillen: — Salipasin akan makuuhuoneeseen, kun rupesi kiristämään liiaksi ja puhumaan ennenaikojaan paktuu-meista. Nyt saamme olla ihan rauhassa, kun se ei pääse tänne rähjäämään . . . JNIutta älä sinä ole moksiskaan, äläkä pelkää. Juulia ei ole sellainen kuin akka, sillä Juulia on tullut minuun. Kaunis se ei ole, mutta reilun ja rikkaan akan siitä saat. ka murahti lähimmälle kumppanilleen. — Kun ilo on ylimmillään, niin sen pitää ruveta rähjäämään. Nyt se alkaa taas. ' Hän nousi kuitenkin ja meni makuuhuoneeseen, jossa Olga \'aati häntä tekemään avioehtosopimu^ksen. Hätääntyneenä Olga selitti, että Rieti saattoi kuolla millä hetkellä hy^'änsä ja Juulian vieras sulhanen veisi kai-. Sydämelliset kiitokset kaikille Hears-tin ja ympäristön farmiperukan asukkaille, jotka yllättivät minua sunnuntaina tJc. 21 p;nä. Ernest haluaa myös kiittää niistä lahjoista, jotka tulivat hj-vään tarpeeseen. Impi ja Ernest Pink Sudbury, Ontario, marrask. 25, 1943 äniffiflninnninnininiBniiinnniiim Täten lausumme sydämelliset kiitoksemme teille ystävät ja naanu + jotka tulitte meitä yllättämään marraskuun 14 päivän iltana uuf/^" tupaamme muuttamisen" johdosta. "teen Kiitos rahasta, jonka olitte keränneet muisto- esineen ostoa varten Erikoinen kiitos homman alkuunpanijoille ja kiitos katetusta kahv-pöydästä. ' Kiitos myös niille, jotka ottivat osaa lahjaan, vaan eivät vomt^t c-, pua tähän tilaisuuteen. vuineet saa- Ystavyyaellä, MR. JA MRS. O. SIPILÄ SEKÄ LAPSET AIRI, EEVA JA NIILO KAMINISTIQUIA ONTARIO Toivotamme parhainta omiea ja menestystä Leonda ja Kusti Koskelle heidän uudessa kodissaan Hilma ja Albert Salo, 751 Delta Ave., Vancouver, 3 C. Väinö ja Pauliina Aho WiUiam ja Emma Kymö Anni ja BUl Aihe O. ja J. Halinen Aino ja A. Wäinö Mr. ja Mrs. Hannula Lydia ja Albert Tuominen Mr. ja Mrs. Arffman Mr. ja Mrs. L. J. Mäki Augusti ja liilja Jonas ja Sofia Untinen Sophie Hunter Eitel Ingram Mr. ja Mrs. H. Laine Mr. ja Mrs. J. Ursiini Mr. ja Mrs. Lindgren Mr. ja Mrs. Simola Allan, Lyyli ja Toivo Kois N. Vatunki Mr. ja Mrs. Gust Palmu Y. ja Pentti Joukaine Mr. ja Mrs. Korte ja perhe E. Lehman Mr. ja Mrs. Gestrin Mr. ja Mrs. O. Veide Mary ja V. Raita Mr. ja Mrs. J. Nygord Riika ja Arvi Penna Matti Mäki Jussi ja Emmi Sato Mr. ja Mrs. Kilpelä Mrs. B€ll Port Coquitlam, B. C. Marraskuun 21 p., 1943 Kiitos inS?ir^o^'°' f,""*"" ^ ^ ^ " ^ ä ystäviämme, jotka niin suuri- 2^^ItSV^^v"^ yllätitte meidät uudessa kodissamme h e Ä J ^ ^ i f t " . ' ' * . ^ - ^ " ^ ^ kauniista lahjasta, kukista ja vaf n ^ . ? f « kahvipöydästä. Kiitos myös niille, jotka ottivat osaa, vaan eivät voineet saapua 'iile M^^^^i^f? -n^ homman alkuunpanijoille Lyyli Koisine, Mrs. Arffmanille ja Mary Raidalle. Säilyköön toveruus edelleenkin. . LEONDA JA KUSTI KOSKI Port Coquitlam B. C. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-12-04-10
