Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 3, 1947

              SKni4
LAU.\XTAINA TOUKOKUUN 3 PÄIVÄNÄ
mam
[Mnstunn Btntmi 1947
sen kerran läksi se tiistaina 6 päivä
elokuuta kello puol kaks jälkeen puo­len
päivän ja koiteltiin 2 viittavälin
pituudelta sillä enämpää ei ollut su­loin
valmista tietä. ToiseT> kerran
lähdettiin saman viikon torstaiaamu­na
kello 5 ja 45 minuuttia ja ajettiin
monta kertaa kolmen ryssän virstan
matka siks kuin kello S taas pantiin
verstaan sisälle ja saman päivän i l -
tapuolella taas kello 6 ?ta 9 sään ajet­tiin
sama malka 3 virstaa niin joutu-sasti,*
että jos valmista tietä ois ollut
niin ois se kulkenut 6 penikulmaa lii­massa
ja siinä oi viimeisellä kerralla
lähes sata ihmistä ja 10 santavaunua
niin raskasta, että paino rätnäitiin
20 neen tuhanteenlgiviskään ja tänä
syksynä ei. taita saaha niin pitkältä
valmiiks että päästäjiin Hämeenlin­naan
niitä masinoita on neljä joilla
voima on ja niihen \>n nimet yks on
Ilmarinen töineen on Lemmingäinen
kolmas on Suomi neljäs on Alutar."
Vähitellen rata sitten valmistui, ja
ensimmäinen juna, siis tavallaan ra­dan
vihkimisjuna, kulki tammikuun
31 p:nä 1862. Tällä matkalla oli
mukana 30 henkeä eli niin monta
kuin yhteen matkustajavaunuun
mahtui. Matkasta muodostui todelli­nen
juhlamatka. Väkeä oli kertynyt
kaikille asemille katsomaait*" ensim­mäistä
junaa, ja väliasemilla sekä
perillä Hämeenlinnassa pidettiin pu­heita
ja juhlittiin muulla tavoin tätä
merkkitavausta ja siitä oli sanoma­lehti
"Hämäläisessä" seuraava uuti-ncn:
•'Hämeenlinnassa on tänä päivänä
ollut.suuri riemu, ensimmäinen tuli-hevonen
Lemminkäinen tuli tänne
kello 11 epp., tuoden seurassansa
usiampia vaunuja. Kansaa oli ase-mahuoneessa
ja sen \vaiheilla ja pit­kin
tietä kokoontunut suuresti, ter-
\vehtimään tätä ensimäistä rautatien
junaa. Hurrahuudot kaikuivat iloi­sista
sydämistä. Kaupunkilaiset oli­jat
asemahuoneissa toimiitaneet so-
]M\vat tuliaiset ja ensimäinen malja
juotiin tälle ensimäiselle tufiheNvo-selle,
omistain sen rautatien päälli­kölle,
kenrali Stjern\vallille. sitte toi­nen
rautatien upseeeristolle, Wilkas
elämä syntyi, kaikki riemuitsiwat ja
malja •'Maallemme" tyhjennettiin
\varsin kihvan riemuilla. Kenrali
.^;jern\vall kiitti sydämellisesti tätä
kohtelemista ja lupasi taas ylihuo­menna,
jos ei esteitä satu. tuottaa
tuiihe\vonen tänne.''
Varsinainen rautatileiikenne alkoi
meillä maaliskuun 17 p:nä v. 1S62,
jolloin Helsingin — Hämeenlinnan
rautatie avattiin säännölliselle liiken­teelle.
Maailman ensimmäinen rau­tatie
Stockton—Derlington Englan­nissa
avattiin liikenteelle v. 1852, ja
Ruotsi sai ensimmäisen rautatiensä
v. 1852. Ottaen huomioon maamme
vähäisen asukasluvun ja silloisen ase-mamnie,
voimn-»e siis todeta, että
.<aimme rantatien melkeinpä samaan
aikaan kuin monet suuremmat maat.
Junat ovat sii^ kulkeneet maas­samme
85 vuotta. Valtava on tänä
aikana kehitys tälläkin alalla ollut.
.Moitetaanpa vertailu vaikkapa aika­tauluista.
Ensimmäisen aikataulum­me
mukaan kulkivat junat Helsdngin
ja Hämeenlinnan välillä vain kolme
kertaa viikossa. Niinpä lähti juna
Helsingistä m.-jan.antaina, keskiviik­kona
ja perjantaina kello S aamulla
ja saapui Hämeenlinnaan kello 12.40.
Matka kesti siis 4 tuntia ja 40 mi­nuuttia.
Nykj'ään pyyhältää 'len­tävä
tamperelainen" tämän saman
matkan 1 tunnissa 32 minuutissa.
a ri t
Ja hän muuttui mieleltään yhä ä-reämmäksi
ja tylymmäksi, kulkien
kodissaan vihaisesti nuristen ja mu­rahdellen,
kuin talviunestaan kesken
kaiken pesässään herätetty ja vlhai-joten
vauhti on parantunut huimas­ti.
Ensimmäinen aikataulu oli vain
ruotsinkielinen ja vasta v. 18^ jul­kaistiin
ensimmäinen suomenkielinen
aikataulu. Silloin oli jo Helsingin ja
Hämeenlinnan välillä jokapäiväinen
junalähetys ja junien kulkunopeus­kin
oli kasvanut niin paljon, että tä­mä
matka tehtiin nyt 4 tunnissa.
Ensimmäiset rautatievaunumme
olivat varsin vaatimattomia. Varsin­kin
lämmityslaitteet olivat huonot.
Vaunuja lämmitettiin alkuaikoina si­ten,
että penkin alle asetettiin pel­tinen
laatikko, jossa oli kuumaa hiek­kaa.
Määrätyillä väliasemilla vaih­dettiin
hiekkalaatikkoja, joten vau­nuissa
oli aina matkustajien istuin­ten
alla kuuma hiekkalaatikko, josta
lämpö levittäytyi kyllä suloisesti
määrättyyn ruumiinosaan, mutta it­se
vaunu pysyi kylmänä. Olipa sel­laisiako
vaunuja, joissa lämmitys-välineinä
käytettiin kuumalla vedel­lä
täytettyjä vesiämpäreitä. Vettä
tietenkin aina välillä vaihdettiin, jo­ten
vaunussa höyrysi aina vesiastia.
Ei mahtanut matkustajien olo tuol­laisissa
vaunuissa mukavalta tuntua.
Heikot oli valaistusvälineetkin. Vau­nuissa
oli lyhdyt, joissa poltettiin
puuöljyä. Ei tuollainen lepattava
liekki kyennyt vaunua paljonkaan
valaisemaan, ja tuskinpa sen valossa
voi matkustaja sanomalehteään tut­kia.
Monia ihmeellisiä ja hauskoja jut­tuja
on rautateiden alkuajoilta. Aluk
si suhtauduttiin junaan epäröivin
mielin, ja paljon oli niitä, jotka eivät
uskaltaneet tuollaiseen ''paholaisen
, karriin" istua, vaan käyttivät edel­leen
hevoskyy^tiä. Rautatien vastus­tajat
odottivat hetkeä, jolloin juna
juuttuisi lumikinoksiin tai jolloin kis­kot
pakkasen vaikutuksesta murtui­sivat
ja juna""suistuisi kiskoilta, mut­ta
mitään sellaista ei tapahtunut.
Säännöllisesti teki juna matkansa, ja
luottamus rautateihin alkoi lisääntyä.
Vaunut, jotka alkuaikoina olivat
usein tyhjinä, alkoivat täyttyä, ja ju­nien
lukumäärää alettiin lisätä. Eikä
kehitys pysähtynyt tähän. Yhä uusia
ratalinjoja avattiin, ja jo valtionrau­tateiden
25-vuosipäivänä 17. 3. 1887
oli maassamme valmista rautatietä
1,514 km ja rakenteilla olevaa 295
km.
Ja nyt. Meille nykypäivien ihmi­sille
on rautatie läheinen ja hyvä ys­tävä,,
jonka kanssa joudumme joka­päiväiseen
kosketukseen. Valtava
on kehitys näinä 85 vuotena ollut.
Rautatielaitoksemme niin talou­dellinen
kuin sivistyksellinenkin mer­kitys
on ollut ja on edelleen maallem­me
mitä suuriaa^sin. Rautatiet
ovat tuoneet elämää ja työtä. Kaik­kialla,
minne niitä on rakennettu,
ne ovat vaikuttaneet välittömässä
yhteydessään olevien paikkakuntien
taloudelliseen ja henkiseen nousuun.
Kehitys tälläkin alalla jatkuu. Ju­nien
nopeutta lisätään, liikennetur­vallisuutta
kehitetään ja nykyaikai­sen
junan ruokailu- ja makuuvau­nuissa
teemnfK? pitkiäkin matkoja ei­kä
väsymyksestä ole tietoakaan.
— E. K.
ta leskenä oltuaan iuomasi
— Väijceae, "käski Kristiina \ihai
sesti. — Nyt erehdyt varmasiikin
taas, Elle . . . Vanha NIileshän voisi
olla vaikkapa minun isoisäni
Koskaan en voisi sellaista avioliittoa
edes,kuvitellakaan
Ja vasten tahtoaankin KrUtiioa
tunsi värähtävänsä vastenmielisvv-destä
Ellen mainitsemaa vanhaa ja
hampaatonta'Niilestä muistaessaan.
— Että isäkiii viitsii tuhlata ai­kaansa
sellaisen, Jkälopun ia ikävän
ukon icanssa, hän ajatteli, ja aivan-kuin
yastaukseksi siihen hän kuuli
- Ellen supattavan viekkaasti ja 'kak­simielisesti:
—- Hän kuuluu, olevan mahdotto­man
rikas, tuo Pesämäen X i i f e .
Rahaakin hänellä._ on kuin roskaa
vain, -eikä hänen luovistaan viina­kaan
'koskaan kesken lopu . . ,
— Jospa minuakin joskus kosisi
sellainen rikas ja vanha leski, hän
huudahti kovasti ja äänekkäästi nau­raen.
-— Heti suostuisin sen enempiä
enää. arvelemattakaan . . . ii\Iitäpä
minä hänen iästään.tai vuosistaan vä-littäisinkään.
— Mitä vanhemoi—
seksi ärsytetty karhu. Ja jokainen
saattoi kyllä selvään huomata, kuin­ka
Jussa, aivankuin tahallaan väl­tellen
näytti karttavan Elleä, vasta­ten
tälle milloin vain puhuessaan vie­läkin
pahemmin ja pistävämmin kiiin
muille. ' \"
— :Minun käy aivan säälikseni
tuota tyttöä, Maarit sanoi joskus so­vitellen
miehelleen. — Sillä, etpä se
ole ainakaan sinä, Jussa, joka tekisit
hänen olonsa meillä kovinkaan hel­poksi
. . .
— Jospa vain tietäisit, vaimo, Jus­sa
ajatteli silloin itsekseen. — Luu­lenpa,
että mielelläsi käskisit hänet
lähtemään itse heti. . .
Mutta sanaakaan toiselle" vastaa­matta,
hän nousi kiivaasti, lähtien
ulos.
Ja hetkisen 'kuluttua Maarit saat­toi
kuulla sisälle saakka porok.ellon
kilisevän ja kalkattavan iloisesti pi­halla,
hiljeten vähitellen nopeasti
kauemmas loitotessaan. - .
Juuri silloin tuli -Aslak tupaan, ko­listellen
ovensuuhun hetkiseksi py--
sähtyen" lunta poronnahkaisista jal­kineistaan.
— Kovin hyväksi ystäväksipä
isämme näyttää tulleenkin Pesämäen
vanhan Niileksen kanssa, hän sanoi.
— Säännöllisesti joka iltahan ukot
ovat istuneetkin viime aikoina yh­dessä
rvypiskellen. Pesämäelle isä
sanoi nytkin minulle lähtevänsä.
— Ja huomenna OLEL Niiles ehkä
sitten vuorostaan täällä meillä, sa­noi
Kristiina halveksivasti punaisia
huuliaan suipistaen, joka juuri oli
tullut parhaiksi Ellen «kanssa sisälle,
kuullakseen veljensä viimeiset sanat.
— Kovin ahkerasti se vanha kitu­piikki
meillä nykyisin vieraileekin.
— Ja tiedänpä kyllä, kenen tähden
hän tänne niin useia tulee, nauraa
Elle ärsyttävään ja kimeään tapaan­sa.
— Sinua hän mielii . Kristiina.
Kuulin Niileksen vihjailevan jo isäl-lesikin
tässä eräänä iltana, kuinka
Pesämäellä niin kipeästi kaivattaisiin
nuoren emätmän tarmokasta ja oh­jailevaa
kättä. — Ihme vain, että
Xiiles sen vasta nyt, näin myöhään,
jo kohta lähes parikymmentä vuot- kaan, oli viimeksi kuluneina v kl-ioi-sitä
parempi. — Sitä pikemmin vain
sellaisesta ukpnkäppyrästä pääsisin,
yksiiL kaikessa rauhassa rikkaudesta­ni
vihdoinkin nauttimaan, tai jos
"huvittaisi, nuorempaa miestä uu­deksi
aviopuolisokseni katselemaan
— Elle, keskeytti Kristiina, koet­taen
tiirhaan olla totinen ja suuttu­neen
näköinen. -— Sinä olet joskus
todellakin aivan mahdoton suulau­dessasi.
Ei luulisi sinua kuunnelles­sa,
että olet jo minuakin monta vuot­ta
vanhempi. ^
Mutta illalla taljavtioteellaa.i tu­van
lattialla yisin valvoessaan Kris­tiina
muisti jälleen nuo Ellen ajatte­lemattomat
sanat. Ja jälleen hän
tunsi olonsa niin ahdistavaksi ja il-keäksi.
— Jospa isä todellakin hautoisi
mielessään jotakin sellaista, hän ajat­teli.
— Muutenkaan oli y s t ä ­vyyttä
sellaisen Vanhan ukon iianssa
vaikea ymmärätä. Ehkäpä hin ei
mennytkään sinne yksistäiin vai;i Xii-leksen
auliisti tarjoamien vä lijuo-mien
tähden. Isä, .jota Kristiina ei
muistanut nähneensä keko lapsuu­tensa
aikana päissään vielä kritaa-
Jotttcnkin ihmisten täytyy asianhaarojen vuoksi luo­pua
scuractJmästä ja muista "sivistyneen yhteiskunnain
mukavuuksista, kuten esim. majakanvartija Cli}f Parodi­sen
ja hänen vaimonsa. Käväistyään kaupitngissa (Toat hr
taas lähdössä pitkälliseen yksinäisyyteen Brebcuj-saareUc.