Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 30, 1942

              KeVÄTTOTLI riepoittoa tytön
ohuen leningin keveitä helmpja,
fcojpi 1^ seisoo karjakujan aitaan no-jat£
n,i katsellen kauas aavikolle, mistä
miehet juuri palaavat peltotöistä.
On ihana toukokuun ilta. Mutta
Linda ei näe siinä mitään ihailemisen
arvoista. Häh on työskennellyt kuu-nigiisa
keittiössä mon^
tysten ja tullut vähän vilvoittelemaan,
ennenkuin ryhtyisi pöytää kattamaan
illallista varten.
Hän^ kor\4insa kuuluu lehmäin
ammuntaa ja koiran haukahtelua.
Kuinka hai)^,yihasi noita ääniä,
^än muisti vihaiseu sonnin naylyin-nän
— sonnin, joka oli surmannut
hänen äitinsä, hänen vielä ollessa lap-sukainen^
u Äiti oli tullut kaupunki­laisesta
perheestä, käynyt'kouluja ja
su(Hittanut ylioppilastutkinnon •—
muna mitä hyvää oli siitä ollut tällä
karjaiarmilla Canadan aavikolla? ...
litnda hynoähti itsekseen, jatkaen a-jalusta:
"Mutta minä en tule anta­maan
rakkauden, kahlehtia itseäni
aavikon multaan. Haluan pi&eutuar
iiiinkuui kaupunkilaiset naiset ja a-je^
la loistoautolla . . ."
Hän melkdn tunsi laihan hevosen
selän, a}Iaan, sillä nu^ aavikko-luuskat
olivat ainoat kulkuvälineet tällä vihar
tulla aavikolla. Hänen imelikuviti^-
siensa määränpää oH Toronto. Tuo
idän suuri kaupunki kangasteli hänen
mielikuvituksissaan niin ihanana.
Hän oli niin haltioitunut ajattele-maan
tulevaisuuttaan, ettei huoman­nut
nuorta miestä, joka notkeasti hy­pähti
alas satulasta ja heittäen oh-jaikset
hevosen -eteen, että se pysyisi
Kirj. FLOSSIE
paikallaan -—aavilöm ratsut on niin
opetettu lähti hän kävelemään
pitkin kujaa. Vasta kun mies huu­dahti
"%vää iltaa landal" herää
hän unelmistaan vastaten tervehdyk-seen
vähän ylpeästi heilauttaen pää-taan.
. ,. . •.„.
Sivusta katsoja olisi helposti huo­mannut,
että mies oli rakastunut tyt­töön
ja tämänylpeä käytös loukkasi
hmpn tunteitaan^ JMutta mies peitti
tuon loukkaufltsen eikä antanut tytöl­le
tilaisuutta nauttia! käytöksensä
tuottamista tuloksista- Hän tiesi,
että Linda oli ihastunut Tyroniin ja
hän, Joel, sai jäädä syrjään. Olihan^
Tyron Gilesillä loistoauto — se kyllä
riitti sellaisille ts^önhupakoille kuin
Linda. Miksi hän kuluttikaan kallis­ta
aikaansa ajaitellakseen. tyttöä? —
kysyi hän usein itseltään. Oliko
kaus sen arvoinen? . . .
Hän oli koettanut sanoa tytölle^
ettei TVron c^ut sellainen kuin hän
kuvitteli, mutta tuo kaikki oli tur­haa,
Olihan Tyronin koti Torontos-sa
ja tällä öli rahaa kuin roskaa. —
Miksi ei nuo tyttöhupakot osanneet
ajatella pitemmälle. Tyron oli juop­po
ja pelasi uhk^>eliä. Kortit olivat
hänen ainoa innostuksensa. Mutta
tyttö iei uskonut mitään pahaa n ^
hestä. Joel ^uhui vain kateudesta!
He seisoivat vaiti katseBen juuri
kylvetylle vehnäpellolle. Viimein
Linda l-ohautti olkapäitään ja lähti
pois. Joel tiesi, että hänen oli mah­doton
yrittääkään saada tyttöä ym­märtämään
"häntä. Oliko tytön rak­kaus
jo kokonaan kuollut? ' ~:
Lindan:isä ja veU
väsyneinä ja tomuisina ^ill^sEiJle.
Joel .toimitti asiansa ja lähti ratsas­tamaan
kotiaaji kohti. Kuinka. mQth
ta kertaa hän (aikaan kuvitellujt tAnr
daa omanaan — emäntänä pienessä
veljensä taloudesta. Jalkmöisdtä^
kuuU myöhemmin, että Tyronia äitj
oU jättänyt kotinsa pojan oBessavie.
pieni.: Kysymyksessä oli ollut toi.
nenmies. Ja Tyron oh saanut äitin-sä^
Un luonteen» ;
Linda, piti iiieti ensinäkemältä ty.
mnin isästä, ja Susanna tädistä
Tyron oli antanut Lindalle sai
dollaria, *ttä tämä voisi ostaa \^ö^
vaatteita itselleen. Mutta seuraava-n?
i iltana, kun hän oli menossa tdos
kodissaan, ennenkuin Tyxon oli tul- kuuli hän kirjastohuoneesta ä
tiesi. että oli
ei ollut
lut loistoautoineen
kesävieraaksi. Hän
menettänjtt tytön
epäi^stäkään siitä. > -
Kun Joel pii mennyt, huokasi Lin­da
helpotuksesta. Tänä ilt»na
taas Tyron ja he menisivät aj
Mutta hänen omaatuntoaan vaivasi
Joelin katse. Hän tiesi menetelleen-sä
väärin miestä kohtaan. Mutta —
olihan kaikki luvallista sodassa ja
rakkaudessa. Ja miksi hän olikaan
antanut Joelin ostaa sormuksen?
Ne olivat Tyronin ja hänen isänsä^^ä
isä tuntui olevan vihainen.
"Sinun olisi pitänyt tietää mitä
tehdä noilla :Wideliä tuhannella, jot-ka
annom sinuUe keväällä. Sanoin-hän,
^ttä sinun oli niillä päästävä ai.
kuun^—ja olisit voinut sen tehdä%-
vin,eUei sintillä olisi tuo äitisi kämp-läj^
imo saanut valtaa. Nyt ofet
menettänyt ne kaikki ja kaiken lisäke.
sl tuonut vaimosi minun elätettäväk­seni.
Et tule saamaan enää senttiä*
kännännen kuolemaani. On parempi
Mutta olihan usein enneito puret- että alat töihin ja heti, KouUitd-tu
kihlaus, eikähän hän silloin vielä sesi perusteella Sinun pitäisi johoito
tuntenut Tyronia, lohdutteli Linda it- pystyä, jos et olisi niin perinpdhjio
seään.
ja", '-'Tarina suuresta tammesta",
«YökehräSjä», "Ajan aalloilta».
Hiihtäjän virsiä", "Helkavirsiä
n", "Simo Hurtta", "Tähtitarha",
"fainuva päivä", *i«eirivalkeat",
"Juhana herttuan ja Catharine. Jagel-lonican
lauluja", "Shemeikan mur­he",
"Vanha pappi", 'Tajarin poi-ka",
'Tuolaii paanit", "Naamioita",
"Alla kasvon Kaikkivallan", "Tuo­mas
Vitikka", "Olli Suurpää", "Mesi­kämmen",
"Elämäni kuvakirja" y.m.
Larin Kyösti (s. 1^73), "Tän pojan
kevätrallatuksia", "Kylän lauluja",
*'Ajan käänteessä", "Musta hepo",
^Ulkosaarelaiset", "Turun teinejä
y.m. Otto Manninen (s. 1»72), *'Sä
keitä I—H", "Virran tyven", suuri lapsia eKmän saatossa", "Rakas isän-ha
Joutsia", "Louhilimia", "Tähtien
alla", "Niniven lapset", "Kultainen
lyyra", "Elämän kasvot", "Silmä
yössä", "Hämähäkki", "Näkymätön
kirjanpitäjä", "Kurjet", "Kihlasor­mus",
"Kirkonkello", "Itämeren ty­tär"
ym. Aino KaUas (s. 1878),
"Kuloa ja kevättä", "Meren takaa",
"Reigm pappi", "Suden morsian".
Maria Jotuni (s. 1880), "Suhteita",
"Axkielämää", "Tyttö ruusutarhassa"
ynnä joukko näytelmiä. Volter Kil­pi
(s. 1874), "Bathseba", "Parsifal",
".\ntonous", "Alastalon salissa".
Frans Eemil Sillanpää (s. 1888),
"Elämä ja aurinko", "Hurskas kur­juus",
"Enkelten suojatit", "Ihmisr
joukko suomennoksia (IRunebergia,
Homerosta, Moliereä, Ibseniä, Goet-heä,
PetÖriä y.m.). Ilmari Kianto (s.
1874), "Punainen viiva", «Vienan
kansan kohtalo", "Ryysyrannan Joo­seppi",
"Papin poika" y.m. Johannes
Linnankoski (1869—1913), "Ikuinen
taistelu"} "Laulu tulipunaisesta ku­kasta"^
«Pakolaiset", «Jeftan tytär",
«Siipaleita".. Kyösti Vilkuna (1879
—1922), "Mi^kä ja sana",."Aika­kausien
vaihteessa", «Niilo Skahn".
V. A. Koskenniemi (s, 1885), "Runo­ja",
"Valkeat kaupungit", «^flival-kea",
«Sydän ja kuolema", "Hannu",
kirjallisuustutkielmia ja arvosteluja.
Joel Lehtonen (1881—1934), *Ta-holaisen
viulu», "Villi", "Markkinoil­ta",
"Älunkkikammio", «Puolikuun
lina", "Putkinotko", 'lintukoto'' ym.
L. Onerva <s. 1882), *'Rnoja", "Ula.
käki€\ "Kat^tieii kevät", "Murat*
tikS^bMi&'V-*m^%'"Kiista
maani", «Maan tasalta", "Töllinmä­ki",
"R^ipi", "Nuorena nukkunut",
"MiehMi tie", Virran pohjalta", "Ih­miset
suviyössä". Hilja Haahti (s.
1874), "Helvi", '^sraeHn tyttäret",
"Koticat", "Hehkuvan kevään maa",
"Luvattu maa'\ "Pyhiltä poluata"y.
m. Helmi Krohn (s. 1871), "Vanhan
kartanon tarina", "Kansan hyväksi",
joukko eliunäkertoja. Hjalmar Nor­tamo
(1860—1931), Raumlaissi jaa­rituksia!—-
II, "Hehnikoristeinen kirr
janmerkki" ym.
Muita runoilijoita ja kirjaflijoita:
Lauri Haarla, Elsa Heporauta, Iivo
Härkönen, Yrjä Jylhä, Arvi Järven­taus,
Uuno Kailas (1901—1933),
"Purjebtqat", "Uni ja kuolema" y.
m., Urho Karhumäki, Arvi Kivimaa,
Wjo Kojo, Artturi Leinonen, Toivo
Peldkanen, Lauri. Pohjanpää, Emo
Railo, Kaado Saiida; Unto Seiq^änen,
Juhani Sajo<|«88~^9l8), Hdkki
j^iilirila,^ JSyniki^ui^^ii»^;^^
Singer .Vttonekryjai.
Tyron ja Linda vihittiin avioliit­toon
toukokuun lopussa ja he matkusr
tivat häämatkalleen Tyynenmeren
rannalle. Mutta ennenkuin pari viik-koa.
kului, tuli Linda tietämään mie­hestään
jota3dn uutta.
Eräänä -päivänä, kun Tyron oli
meni^ asioilleen, käveli Linda le­vottomana
ympäri hotellihuonetta.
Hän aukoi matkaluakkuja aivan kuin
olisi etsinyt jotakin, ja ennenkuin
huomasi its^pnmitä teki, avasi.hän
myös miehensä matkalaukun. Mutta
hän. jähmettyi paikalleen nähdessään
siellä joukon korttipakkoja. Uteliai­suus
sai hänet niitä lähemmin tarkas-teletnaan
ja silloin hän huomasi, että
ne olivat merkitytmitä vidskaimmal-la
tavalla. Nyt hän jrmpiärsi vasta,
miksi Joel oli viitannut Tyronin kort-tionneen.
Siis Joel tiesi. Linda oli­si
antanut vaikka toisen silmänsä,, jos
olisi voinut pimittää juuri Jodilta
tuon asian. Ja kuitenkin hän oli ollut
niin yns^ juuri Joelille, joka oli tdi-nyt
parhaarisa pelastaakseen hänet
Tyrolilta! . . .
Kun Tyron astui sisään, seisoi Lin­da
vielä avoimen matkaJukun vieres­sä.
"Mitä hcmmentiaä olet mennyt mir
nun tavaroitani tonkimaan?" kivahti
tämä ^öden laukun kaiman vSiaisesti
kiiniH.
"Tein sen vahingossa", änkytti
Linda 4oukkaantimeenaä Tyron oli
käsmyt ks^>akassa ja Linda tiesi, että
hänelle oli nyt turha puhua enem­pää.
Seuraavana päivänä lähdettiin pa­luumatkalle,;
kohti Torontoa. Mat­ka
kului painostavassa hiljaisuudes­sa.
Lindasta^ tuntui kuin heidätn vä­lilleen
olisi tullut ylipääsianätön kui­lu.
Kuinka hän voisi tavata midien-sä
vanhempia? Minkälaisia ne ä\ah-toivat
olla? —>^uo ajatukset ristei-livät
taukoamatta hänen päässään.
Linda oli väsynyt, kun he viimein
saapuivat Torontoon. Tyron;pysäyt­ti
auton hienon kivitalon eteen. Tä­mä
siis oli TVronin koti. Mutta kun
hän seurasi miestään sisälle, hämmäs­tyi
hän nähdessään sen kylmän vas­taanoton,
mmkä Tyron sai isältlään.
Ja kun Tyron esitti hänet vaimonaan,
sai hän sääliviä katseita tuolta
h«rm«antiaaBrf*avM»Ki|i^ftij-.^
kun» tänran^^ ^felMdtÄi .Joiter.i»^^
laiska.j On paras että muutat jo
huomenna. Linda kyllä saa olla niin
kätian että saat katon pääsi päälte*-^-
eihän se ole tytön syy että onerehty;-
nyt menemään avioliittoon lurjuksen
kan^ . . ."
Linda ei voinut kuunnella enempää,
<?aan juoksi pehmeitä mattoja huonee*
seensa.
Lähteäkö heti paikalla kotiin? ...
Hän laski jälellä olevat rahat. NStä
di neljäksnnmentä dollaria — siis
ci fylliksi rautatiekyytiin.
Hän oli juuri kokoamassa rabat-pöydältä,
kun Tyron ryntäsi huonee­seen..
"Missä on ne sata dollaria, jotka
annoin sinulle, tarvitsen ne heti!". ,
"Minulla ei ole jälellä muuta kuin
neljäkymmentä dollaria. Sanoithan,
että annat ne minulle vaatteita var­ten
ja olen käyttänyt niitä."
"Senkin lutka! Luulin että ne py­syvät
sinun takanasi paremmin kuin
minun. On sekin akka — tuhlaa mie­hensä
rahati"
"Se on vain hyvin pieni osa siitä
viidestä tuhannesta, jotka sinä olet
voiimt tuhlata kahden kuukauäen
(Jatkoa seitsemännellä sivulla)
OlgaSnmtvn, Otlgaryssa, tmivot^
sem yii4en itu^ten: (mn^
somalia Javaila^* ^ ,