1943-11-13-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA, MARRASKUUN 13 PÄIVÄNÄ im (Canadan suomalaisten viikkolehJ^i) Published and priiited by the Vapaus Publishing Company Limited. 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario, s Reglstered,.,at the Post Office Dept., Ottawa, as secönd..class matter: TilaoshiTiinat; 1 vk. T : : ^^ 6 kk ilö ~- 3 kk .60 Yhdysvaltoihin: 1 vk. $2.50 6 kk. 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille: 1 vk .$3:ÖO 6 kk. 1^5 Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, siisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-ta. . Aisiamiehille myöhnnetään 20 paosen-tlh palkkio. Pyytäkää äsiaraiesväMneitä jo- tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 40 senttiä pälstatuiurialta ja kerralta. Alin ilmoitushinta $:i.OO. Alin niaksu kuolinilmoituksesta- $2.00 j^nnä 50 senttiä jokaiselta muistovärsyitä tai kiftoslauseelta; Erlkolsh&iriat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajaiini-nieen: Vapaus Publishing : Company Limited. Kustaiitaja ja painaja: VäpäUS Publishing Company Limited, '100-102 Bam Street West.-Sudbury, Ontario Toimittaja A. Päiviö Liekkihi aijötut- kirjoitukset osoitettava: •s •h. P,0; Box'-69 I f t f - i i i - M i - i i r i i i r - -i .omd-djdn ri-l-KESSXMERESSÄ VARPAITA LIOTTAMASSA JA VÄHÄN * MUUALLAKIN Amulla heräsimme hyvissä ajoin ja sitten.kiireesti kaupungille. Kukapa sitä hotellihuoneessa viitsii turhaan •stiiävktopäi^^^^ mittaan pitää ehtiä niin moneen paikkaan. -\amiaisen syötyä oli ensimmäisenä ohjelmassa valokuvaamo. Vieno kyl- ^mhangotteli vastaan mokoTTiaa, mutta minä vänkäilin; että ei se nyt auta, mennään vaan ikuistamaan itsemme oikein lännen malliin. Istuessamme siinä koneen edessä, oli Vieno iiiin^akava- ja murheellinen, vaikka varta varten soimme tukevan aamiaisen näjrttääksemme virkeiltä ja t3nrtyväisiltä. ' Pukkasin salavihkaa läntä kylkeen, käskien muistamaan Liekin joulunumeroa. Se auttoi! Vienolla riitti jo iloa minullekin antaa. (Katsokaa*; kotoa lähtiessä uhkasin, miten vien- Vienon' kanssani kuvaan ja-läihe-täri' sen Liekin joiilu-mrmeröon hiin "paljon -isonnettuna, ' ettnaamanmie ^ peittävät yhden ko-koniösen .sivun. Kun tiiohon asiaan tem-patsaita, intiaanien muinoista laidetta, jumalain kuvia. Kerrankin -ai kamerani työkseen toimittaa virkaansa, niin paljon oli kaunista, mis-tä halusin itselleni ikuisen muiston. Lopulta saavuimme rantaan. Paljosta kävelystä varpaamme napisivat, • niitä särki ja meri houkutteli, emmekä halunneet köettakaan voittaa 'kiu- «laustaj \'aah-'heitiTnme kengät ja sukat rannalle ja lapsuu'saikoja muistellen kahlasimme vedessä etsien pohjasta ^näkinkerikiä. " Niih äyVennyimme touhuumme, ettemme huomainneet o-himenevää laivaa, ennenkuin sen lä- ' bettäThät laineet kohosivat polviin ' asti tai vähän'irleminäksikin. • Kohotimme helmojamme' ja käjhlasimme läh&nfmäksi rantaa ödottaniaah iiieren raiihöittumista: Mutta läiiieetpa vain • isonivat ja-'^pärskälhtäen vasten taka- • namme olevaa kiviaitaa: tulla hup-sahtivat nikkaamme. Silloin 'oli kiire vi^reSsäölfevälle kivelle, mutta se cli niin korkea; ettei siihen asituen fvääsäyt' jäVesi oli ajan tkanssa hionut «sen niin silieäksi, ettd ittirikäänlaista "äröä Ollut jalan eikä käden tueksi. Kun viirheirt Ihonen'^ e^pJäohnistuneen [1 V^no" V^än yisäsi: ja yritykäen |)eräMä päasiftim^ tiVelle,' höysti oikein tUhtuvastr^^fcöhitt siitä- lystiä niiii 'pitkästi hymyn Vienonkin-kasvoille juuri oi-ke^ Uff^-hetkellä.)< Kuva tuli otetuk-oli laineet jo löiskuteHieet " mfeidät kor^därnyöten-märäksi ja tyyhtyneet-l- ln] meren taas Välklkyessä hiiti" houkuttelevana. Hyppäsimme kiveltä • si, vahinko vam,-kun se kuvaaja yritti että vesi roiskahti, eihän enää ollut Mifäs nyt oikehi tällä palikallapa- «rteistä^-iiät^pää ktiin-ölemme ja sut- ^ helm6?ile vaaraa, ja iläJcöiden kahla- •ktstmfime? Toisinaan tulee mai- -Msi-kasvomme -aivan -mahdottomiksi, sinime räntään; olimme sukat ja ken-ncnkin kvsvmvs eteen asiain kätken- " Siitä'pai^ Stanley- • gäf Käihälöon- ja asetimme' itsernme laisten keskeVä. Aivan samoin P"*^^^" siirhekseen, • aloittaaksemme ' >iViaidalle ku ;a1kamme-lakkoilivat ja moisesta pu- . p ä ä l l ä iirmareita! huesSaJkin vja niin- pysähdyimme-api- 'Pian 'siinä merituuli vaälteeitime •lapuun alle. Toiset sitä kutsuvat kä- kuivaksi puhalsi, ja oli jo aikakin — pflijojen töitten keskellä' kyiymys: •''^"-^^^^'^^ .v.tuo aita. lie'tähän vräkenfl^ niitäMfrjiyt ensin-'tekisit -r- joHöin kävelyretken .puiston ympäri, mutta kiasteremaan ^ ja;: kuivaama . useinkin käy sillä tavalla,^ ettei arvaa tehdä mii ään. - : Mutta voihan silloin ptihua ihmis- :ta — että tänään näytteli lunta, muistuttaen talvesta.' Mutta satqihan sitä jo syyskuussakin, ja menl^poisy kuten tämäkin. Ja tiedämmehän, että talvi tu'ec aikanaan ja luultavasti lu-viincn ja kova. Mutta mitä kaikkea se tuo mukanaan; maailmassa, sitäpä emme tiedä, vaikka jotakin aavistelemme. Paremmin kuitenkin ovat a-siat kuin z^iinie talvea odotellessa, ja se tuntuu hvvältä. On aivan kuin nypuuksi, kä'^\miäisten oksiensa lahden/ mutta kun se eilinen kohduk-fööri siellä katuvaunussa selitti sen ainoaksi puuksi johon apina voi kiivetä, niin me sanoimme sitä täydellä svyllä apinapuuksi ja lapset näppäsivät meistä kuvankin sen puun juurella — kun ^m'me päässeet puuhuni (No, se kuva ainakin on meille lä- 1 etettäväl — Toim.) Oli siellä ouistossa näkemistä. Oli myötätunitapurjeissi?. suunta selvä- kukoistavia ruusutarhoja, suihkuläh-iiä ja 'L>oimaa jänterissä. Välistä piipahtaa < jatus vanhassa kotimaassakin raina :'!loin kun sieltä jotakin erikoista'kuvhtu. Näihin ai-kmhin on kuulunut \ -itä ja toista siitä, miten siellä nyr.visen tilanteen ..pihdeissä yritetään rimpuilla. Tukholmassa ovat Suomen herrat viime • lauantaina sanelleet, että he ovat valmiit tekemään rauhan^ tai aselevon Venäjän kanssa, jos he saavat sananvallan neuvotteluissa, mutta '^me emme koskaan antaudu ehdoitta min kauan kuin armeijaamme ei ole lyöty''. Ja edelleen^ ettei Yhdistyneet Kansat saisi "luokitella Suomea Hit- • lerin- vgsallivaltioksi". Eihän toki! Johan meidän kaikkien pitäisi viimeinkin uskoa, ettei Suomen herrat ole olleet osakkaana Hitlerin yhtiössä eikä missään tekemisissä hänen kanssaan. Kumma kun emme tuota ' usko emmekä älyä, vaikka se tuhat kertaa sanottaisiin. Ontariossa vietetään parhaillaan opettajien valistusneuvoston toimesta erikoista valistu5i^'ikkoa, pidetään joukkokokouksia ja muita avoimia tilaisuuksia, joissa selostetaan opetus-ja kasvatustyön suurta merkitystä demokraattisessa yhteiskunnassa, oppilaat- kouluissa järjestävät toimintaansa kMvaavia juhlatilaisuuksia jne. teitä ja joutsenlammikoita, missä valkeat joutsenet hiljalleen soutelivat. Oli suunnattoman suuria puita ja to-oli kiirehdittävä illalliselle ja sen jal^ keen teatteriin. ITiden ja ainoan pettymyksen koko matkallani soi "minulle Stanley-ouisto. Kun olen aina toivonut, <&ttä joskus saisin nähdäkin sinfoniaorkesterin soittavan, eikä vain kuunnella sitä radiosta, niin uskoin sen näkeviini'Stanley- puistossa ja olisin nähnytkin, ellei orkesterin kesäkausi olisi p.Hättynyt edellisenä' sunnuntaina. Siis myöhästyin. Mutta mitäpä merkit se§ yksi pettymys niin monen kauniin ja hauskan hetken rinnalla. SIRPA-SERKKU on fuopu Kun puhutaan-juoruamisesta, niin nseanrai ajattelee, että se on nyt vika, joka kuuluu jollekin toiselle, mutta f^i minulle. Mutta kun oikein ajattelee, niin tuskin-ki&aan malttaa olla juoruamatta, jos ei kaikkein pahimmassa mittakaav*assa, niin aina sentään erehtyy siihen. Kaiken takanapäin toisen ar\'oste-iun voi sanoa >iuoruksi.' ^ie ihmiset -alemme niin erilaisia, kaikilla meillä on tapojapa edesottamisia jotka näyttävät toisista vioilta. Ja ^kun kukaan ei halua kuulla vioistaan edessä puhuttavan (niin ter\eellistä kuin se olisikin), niin niistä puhutaan takana. Ta kun joku hyvä ystävä tuo sen 'isianomiiiselle, vaikkapa ei lisäten. Tuo kaikki ön oikein hyvää toimintaa —tuo kansan valistus, kyetäksemme paremmin toteuttamaan todellista demokratiaa sodanjälkeisissä oloissa, paremman maailman luomisessa. AP, vaan hiukan värittäen, joiika voi tehdä äänenpainollakin, niin siinä se on juoru vahnis ja Voi tulla pahaksikin,. vaikkei se alkujaan- niin paha ollutkaan. Ja kun niitä aivan malli-ihmisiä on vähän maailmassa^ niin ti« lenkin itsekukin joutuu Juorun kohteeksi. Minun mielestäni kyliänne . oikein malli-ihmiset ovat ikäviä; paljon hupaisempia ovat ne tavalliset 'hmiset, jotka eivät aivan joka käänteessä punnitse, kuinka minä olen ja ir.itä minä sanon, että aina saisin vain kiitosta osakseni. Näin yhteiseltä kannalta katsoen eivät ne malli-ihmiset useimmiten ole niin hyödyllisiäkään kuin puusta katsoen luulisi. Eivät uskalla ottaa paljon osaa yhteisiin pyrinnöihinkään, kun pelkäävät, että jos en sattuisi kyvyiltäni olemaan se kaikkein paras, n Un joutuisin arvostelun alaiseksi. Sillä aina ne ihmiset, jotka paljon tekevät, joutm^at arvostelun alaisiksi, ja olen huomannut, että kateus näyt VäHrinyinmäiTy^ V "C^N osannut kuvitellakaan, mitä sii-nä oli ja mitä olit tarkoittanut niillä merkeillä, jotka olit laittanut kirjeen loppuun. Tietenkin tämä en-simmäinen kirje elämässäni oli minul-le yllätyn, olin vähällä lentää ilosta ilmaan. Mitään muuta aavistamatta kuin hyvää avasin kirjeen, kuten olin joskus nähnyt äitini tekevän, loin y-leissilmäyksen kihdille ja niin mvös loppuun. Mitä ollaikaan — neljä ristiä! ..v.Säälin sinua, sinulla on paljon surua, hirveästi surua. Tietenkin neljä sinun läheistä sukulaistasi on kuollut, sillä olipa ristit kirjeessä tai hautuumaalla, niin kuolemaa ne ' tarkoittavat.'Niin minä sen päätin • enkä voinut enem^ ajatella, vaan pillahdin • rtkemään ja samassa hä- •fäännjin-^htiiitaihaan äitiä, joka oli ' >ilkona. ^ Kun äitiä ei kuulunutv •hätin itseni ikktfnaan' ja näin naapurin ^'eritärtnän-tuleVan meille kylään • tietämättä imitääh minun surustani. ^ K i l i s i n silmäni'ikkunaverhoon ja xAin ••"-valmis'" köp^^^^ kuultuani hrititamäan>^^SiSään!" ja ajattelin et- 'äfi^däri "hänelle-iloista seuraa, ettei hän'^Vaaii 'kSäntyisi" mmun suruuni. ' ^ Mutta' költfenfcin *äh kysyi: '^^•Mjta? -^^^ vai mi- '"täolet'itkenyt, kun-Silmäsi ovat pu- -naisef?" • ''^•Ett''ole- Sairas"*, sanoin minä. " Mutta"sepä ei- tyydyttänyt naapu- • rin • emäntää; vään jatkoi uteluaan, jollorr sanoin: "Sain niin surullisen kirjeen, että ^^oleii itkenyt-sitä." . i'"Oo*-^-^saiioi^-iiaapurin emäntä, "ei ••nMstä tarvitse pe- • - rustaa^f'se»Ä nieri, vä- ,''Iiin/my^ . ''-Muttä^ tässä ^önkin- kysymyksessä I:uolema." "Kuolema!" •^'Niin,- ja lieijä kuolemaa. Jos ette i!sko, niin lukekaa." Mutta -kun naapurin emäntä oli alkanut lukea,'enmalttanut olla huomauttamatta "Katsokaahan loppuun niitä ristejä, kauhun merkkejä." "En, en minä voi, minua rupeaa niin pelottamaan että täytyy lähteä kotiin ennenkuin tulee pimeä." Samassa äitikin tuli kotiin ja sanoi: ^'Mitä täällä on tapahtunut, kun naapurin emäntä itki' mennessään- ja sillä itket täällä?" "Jos^ saisit sellaisen kirjeen kuin minä-sain, niin et ihmettelisi vaikka clisin-ttkehyt silmät päästäni. " "Onko joku kuollut?" (^Onpa'tietenkin-ja vielä neljä. Jo? et usko,-niin lue. - Katsohan noita ris- 'lejä!" "Voi! Siitä on ilmoitettava papil- • !e! sanoi äiti^ ja aikoi lähteä;, mutta •«^amassa-tuli-isä työstä jameihin katsahtaen.* kysyi: (Jatkoa-Ib:llä sivulla) « ' ~' telee siinä arvostelussa suurta o^n. Itsestäni puhuen, oleri aina toiminnassa joutunut juorun j*a arvostelu" alaiseksi, mutta en silti haluaisi vaihtaa osaani malli-ihmisten kanssa. E-lämäni on näin ollut rikkaampaa ja aikoja sitten, olen'päässyt siitä, että taknna-arvostelusta loukkaantuisin. Otan opiksi sen, minkä huomaan hyväksi, ja jätän omaan arvoonsa minkä aJjattelen vääräksi. Silloin pä;i- -^en kaikkein vähimmällä. Ja samall a huomaan, etten itsekään malta olka toista arvostelematta. — Eihän sua minäkään nuorempana malttanut näin ajatella, vihaksi pisti, mutta ika ja kokemus laimentaa veren. ISOÄITI
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 13, 1943 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1943-11-13 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki431113 |
Description
Title | 1943-11-13-02 |
OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA, MARRASKUUN 13 PÄIVÄNÄ im (Canadan suomalaisten viikkolehJ^i) Published and priiited by the Vapaus Publishing Company Limited. 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario, s Reglstered,.,at the Post Office Dept., Ottawa, as secönd..class matter: TilaoshiTiinat; 1 vk. T : : ^^ 6 kk ilö ~- 3 kk .60 Yhdysvaltoihin: 1 vk. $2.50 6 kk. 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille: 1 vk .$3:ÖO 6 kk. 1^5 Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, siisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-ta. . Aisiamiehille myöhnnetään 20 paosen-tlh palkkio. Pyytäkää äsiaraiesväMneitä jo- tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 40 senttiä pälstatuiurialta ja kerralta. Alin ilmoitushinta $:i.OO. Alin niaksu kuolinilmoituksesta- $2.00 j^nnä 50 senttiä jokaiselta muistovärsyitä tai kiftoslauseelta; Erlkolsh&iriat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajaiini-nieen: Vapaus Publishing : Company Limited. Kustaiitaja ja painaja: VäpäUS Publishing Company Limited, '100-102 Bam Street West.-Sudbury, Ontario Toimittaja A. Päiviö Liekkihi aijötut- kirjoitukset osoitettava: •s •h. P,0; Box'-69 I f t f - i i i - M i - i i r i i i r - -i .omd-djdn ri-l-KESSXMERESSÄ VARPAITA LIOTTAMASSA JA VÄHÄN * MUUALLAKIN Amulla heräsimme hyvissä ajoin ja sitten.kiireesti kaupungille. Kukapa sitä hotellihuoneessa viitsii turhaan •stiiävktopäi^^^^ mittaan pitää ehtiä niin moneen paikkaan. -\amiaisen syötyä oli ensimmäisenä ohjelmassa valokuvaamo. Vieno kyl- ^mhangotteli vastaan mokoTTiaa, mutta minä vänkäilin; että ei se nyt auta, mennään vaan ikuistamaan itsemme oikein lännen malliin. Istuessamme siinä koneen edessä, oli Vieno iiiin^akava- ja murheellinen, vaikka varta varten soimme tukevan aamiaisen näjrttääksemme virkeiltä ja t3nrtyväisiltä. ' Pukkasin salavihkaa läntä kylkeen, käskien muistamaan Liekin joulunumeroa. Se auttoi! Vienolla riitti jo iloa minullekin antaa. (Katsokaa*; kotoa lähtiessä uhkasin, miten vien- Vienon' kanssani kuvaan ja-läihe-täri' sen Liekin joiilu-mrmeröon hiin "paljon -isonnettuna, ' ettnaamanmie ^ peittävät yhden ko-koniösen .sivun. Kun tiiohon asiaan tem-patsaita, intiaanien muinoista laidetta, jumalain kuvia. Kerrankin -ai kamerani työkseen toimittaa virkaansa, niin paljon oli kaunista, mis-tä halusin itselleni ikuisen muiston. Lopulta saavuimme rantaan. Paljosta kävelystä varpaamme napisivat, • niitä särki ja meri houkutteli, emmekä halunneet köettakaan voittaa 'kiu- «laustaj \'aah-'heitiTnme kengät ja sukat rannalle ja lapsuu'saikoja muistellen kahlasimme vedessä etsien pohjasta ^näkinkerikiä. " Niih äyVennyimme touhuumme, ettemme huomainneet o-himenevää laivaa, ennenkuin sen lä- ' bettäThät laineet kohosivat polviin ' asti tai vähän'irleminäksikin. • Kohotimme helmojamme' ja käjhlasimme läh&nfmäksi rantaa ödottaniaah iiieren raiihöittumista: Mutta läiiieetpa vain • isonivat ja-'^pärskälhtäen vasten taka- • namme olevaa kiviaitaa: tulla hup-sahtivat nikkaamme. Silloin 'oli kiire vi^reSsäölfevälle kivelle, mutta se cli niin korkea; ettei siihen asituen fvääsäyt' jäVesi oli ajan tkanssa hionut «sen niin silieäksi, ettd ittirikäänlaista "äröä Ollut jalan eikä käden tueksi. Kun viirheirt Ihonen'^ e^pJäohnistuneen [1 V^no" V^än yisäsi: ja yritykäen |)eräMä päasiftim^ tiVelle,' höysti oikein tUhtuvastr^^fcöhitt siitä- lystiä niiii 'pitkästi hymyn Vienonkin-kasvoille juuri oi-ke^ Uff^-hetkellä.)< Kuva tuli otetuk-oli laineet jo löiskuteHieet " mfeidät kor^därnyöten-märäksi ja tyyhtyneet-l- ln] meren taas Välklkyessä hiiti" houkuttelevana. Hyppäsimme kiveltä • si, vahinko vam,-kun se kuvaaja yritti että vesi roiskahti, eihän enää ollut Mifäs nyt oikehi tällä palikallapa- «rteistä^-iiät^pää ktiin-ölemme ja sut- ^ helm6?ile vaaraa, ja iläJcöiden kahla- •ktstmfime? Toisinaan tulee mai- -Msi-kasvomme -aivan -mahdottomiksi, sinime räntään; olimme sukat ja ken-ncnkin kvsvmvs eteen asiain kätken- " Siitä'pai^ Stanley- • gäf Käihälöon- ja asetimme' itsernme laisten keskeVä. Aivan samoin P"*^^^" siirhekseen, • aloittaaksemme ' >iViaidalle ku ;a1kamme-lakkoilivat ja moisesta pu- . p ä ä l l ä iirmareita! huesSaJkin vja niin- pysähdyimme-api- 'Pian 'siinä merituuli vaälteeitime •lapuun alle. Toiset sitä kutsuvat kä- kuivaksi puhalsi, ja oli jo aikakin — pflijojen töitten keskellä' kyiymys: •''^"-^^^^'^^ .v.tuo aita. lie'tähän vräkenfl^ niitäMfrjiyt ensin-'tekisit -r- joHöin kävelyretken .puiston ympäri, mutta kiasteremaan ^ ja;: kuivaama . useinkin käy sillä tavalla,^ ettei arvaa tehdä mii ään. - : Mutta voihan silloin ptihua ihmis- :ta — että tänään näytteli lunta, muistuttaen talvesta.' Mutta satqihan sitä jo syyskuussakin, ja menl^poisy kuten tämäkin. Ja tiedämmehän, että talvi tu'ec aikanaan ja luultavasti lu-viincn ja kova. Mutta mitä kaikkea se tuo mukanaan; maailmassa, sitäpä emme tiedä, vaikka jotakin aavistelemme. Paremmin kuitenkin ovat a-siat kuin z^iinie talvea odotellessa, ja se tuntuu hvvältä. On aivan kuin nypuuksi, kä'^\miäisten oksiensa lahden/ mutta kun se eilinen kohduk-fööri siellä katuvaunussa selitti sen ainoaksi puuksi johon apina voi kiivetä, niin me sanoimme sitä täydellä svyllä apinapuuksi ja lapset näppäsivät meistä kuvankin sen puun juurella — kun ^m'me päässeet puuhuni (No, se kuva ainakin on meille lä- 1 etettäväl — Toim.) Oli siellä ouistossa näkemistä. Oli myötätunitapurjeissi?. suunta selvä- kukoistavia ruusutarhoja, suihkuläh-iiä ja 'L>oimaa jänterissä. Välistä piipahtaa < jatus vanhassa kotimaassakin raina :'!loin kun sieltä jotakin erikoista'kuvhtu. Näihin ai-kmhin on kuulunut \ -itä ja toista siitä, miten siellä nyr.visen tilanteen ..pihdeissä yritetään rimpuilla. Tukholmassa ovat Suomen herrat viime • lauantaina sanelleet, että he ovat valmiit tekemään rauhan^ tai aselevon Venäjän kanssa, jos he saavat sananvallan neuvotteluissa, mutta '^me emme koskaan antaudu ehdoitta min kauan kuin armeijaamme ei ole lyöty''. Ja edelleen^ ettei Yhdistyneet Kansat saisi "luokitella Suomea Hit- • lerin- vgsallivaltioksi". Eihän toki! Johan meidän kaikkien pitäisi viimeinkin uskoa, ettei Suomen herrat ole olleet osakkaana Hitlerin yhtiössä eikä missään tekemisissä hänen kanssaan. Kumma kun emme tuota ' usko emmekä älyä, vaikka se tuhat kertaa sanottaisiin. Ontariossa vietetään parhaillaan opettajien valistusneuvoston toimesta erikoista valistu5i^'ikkoa, pidetään joukkokokouksia ja muita avoimia tilaisuuksia, joissa selostetaan opetus-ja kasvatustyön suurta merkitystä demokraattisessa yhteiskunnassa, oppilaat- kouluissa järjestävät toimintaansa kMvaavia juhlatilaisuuksia jne. teitä ja joutsenlammikoita, missä valkeat joutsenet hiljalleen soutelivat. Oli suunnattoman suuria puita ja to-oli kiirehdittävä illalliselle ja sen jal^ keen teatteriin. ITiden ja ainoan pettymyksen koko matkallani soi "minulle Stanley-ouisto. Kun olen aina toivonut, <&ttä joskus saisin nähdäkin sinfoniaorkesterin soittavan, eikä vain kuunnella sitä radiosta, niin uskoin sen näkeviini'Stanley- puistossa ja olisin nähnytkin, ellei orkesterin kesäkausi olisi p.Hättynyt edellisenä' sunnuntaina. Siis myöhästyin. Mutta mitäpä merkit se§ yksi pettymys niin monen kauniin ja hauskan hetken rinnalla. SIRPA-SERKKU on fuopu Kun puhutaan-juoruamisesta, niin nseanrai ajattelee, että se on nyt vika, joka kuuluu jollekin toiselle, mutta f^i minulle. Mutta kun oikein ajattelee, niin tuskin-ki&aan malttaa olla juoruamatta, jos ei kaikkein pahimmassa mittakaav*assa, niin aina sentään erehtyy siihen. Kaiken takanapäin toisen ar\'oste-iun voi sanoa >iuoruksi.' ^ie ihmiset -alemme niin erilaisia, kaikilla meillä on tapojapa edesottamisia jotka näyttävät toisista vioilta. Ja ^kun kukaan ei halua kuulla vioistaan edessä puhuttavan (niin ter\eellistä kuin se olisikin), niin niistä puhutaan takana. Ta kun joku hyvä ystävä tuo sen 'isianomiiiselle, vaikkapa ei lisäten. Tuo kaikki ön oikein hyvää toimintaa —tuo kansan valistus, kyetäksemme paremmin toteuttamaan todellista demokratiaa sodanjälkeisissä oloissa, paremman maailman luomisessa. AP, vaan hiukan värittäen, joiika voi tehdä äänenpainollakin, niin siinä se on juoru vahnis ja Voi tulla pahaksikin,. vaikkei se alkujaan- niin paha ollutkaan. Ja kun niitä aivan malli-ihmisiä on vähän maailmassa^ niin ti« lenkin itsekukin joutuu Juorun kohteeksi. Minun mielestäni kyliänne . oikein malli-ihmiset ovat ikäviä; paljon hupaisempia ovat ne tavalliset 'hmiset, jotka eivät aivan joka käänteessä punnitse, kuinka minä olen ja ir.itä minä sanon, että aina saisin vain kiitosta osakseni. Näin yhteiseltä kannalta katsoen eivät ne malli-ihmiset useimmiten ole niin hyödyllisiäkään kuin puusta katsoen luulisi. Eivät uskalla ottaa paljon osaa yhteisiin pyrinnöihinkään, kun pelkäävät, että jos en sattuisi kyvyiltäni olemaan se kaikkein paras, n Un joutuisin arvostelun alaiseksi. Sillä aina ne ihmiset, jotka paljon tekevät, joutm^at arvostelun alaisiksi, ja olen huomannut, että kateus näyt VäHrinyinmäiTy^ V "C^N osannut kuvitellakaan, mitä sii-nä oli ja mitä olit tarkoittanut niillä merkeillä, jotka olit laittanut kirjeen loppuun. Tietenkin tämä en-simmäinen kirje elämässäni oli minul-le yllätyn, olin vähällä lentää ilosta ilmaan. Mitään muuta aavistamatta kuin hyvää avasin kirjeen, kuten olin joskus nähnyt äitini tekevän, loin y-leissilmäyksen kihdille ja niin mvös loppuun. Mitä ollaikaan — neljä ristiä! ..v.Säälin sinua, sinulla on paljon surua, hirveästi surua. Tietenkin neljä sinun läheistä sukulaistasi on kuollut, sillä olipa ristit kirjeessä tai hautuumaalla, niin kuolemaa ne ' tarkoittavat.'Niin minä sen päätin • enkä voinut enem^ ajatella, vaan pillahdin • rtkemään ja samassa hä- •fäännjin-^htiiitaihaan äitiä, joka oli ' >ilkona. ^ Kun äitiä ei kuulunutv •hätin itseni ikktfnaan' ja näin naapurin ^'eritärtnän-tuleVan meille kylään • tietämättä imitääh minun surustani. ^ K i l i s i n silmäni'ikkunaverhoon ja xAin ••"-valmis'" köp^^^^ kuultuani hrititamäan>^^SiSään!" ja ajattelin et- 'äfi^däri "hänelle-iloista seuraa, ettei hän'^Vaaii 'kSäntyisi" mmun suruuni. ' ^ Mutta' költfenfcin *äh kysyi: '^^•Mjta? -^^^ vai mi- '"täolet'itkenyt, kun-Silmäsi ovat pu- -naisef?" • ''^•Ett''ole- Sairas"*, sanoin minä. " Mutta"sepä ei- tyydyttänyt naapu- • rin • emäntää; vään jatkoi uteluaan, jollorr sanoin: "Sain niin surullisen kirjeen, että ^^oleii itkenyt-sitä." . i'"Oo*-^-^saiioi^-iiaapurin emäntä, "ei ••nMstä tarvitse pe- • - rustaa^f'se»Ä nieri, vä- ,''Iiin/my^ . ''-Muttä^ tässä ^önkin- kysymyksessä I:uolema." "Kuolema!" •^'Niin,- ja lieijä kuolemaa. Jos ette i!sko, niin lukekaa." Mutta -kun naapurin emäntä oli alkanut lukea,'enmalttanut olla huomauttamatta "Katsokaahan loppuun niitä ristejä, kauhun merkkejä." "En, en minä voi, minua rupeaa niin pelottamaan että täytyy lähteä kotiin ennenkuin tulee pimeä." Samassa äitikin tuli kotiin ja sanoi: ^'Mitä täällä on tapahtunut, kun naapurin emäntä itki' mennessään- ja sillä itket täällä?" "Jos^ saisit sellaisen kirjeen kuin minä-sain, niin et ihmettelisi vaikka clisin-ttkehyt silmät päästäni. " "Onko joku kuollut?" (^Onpa'tietenkin-ja vielä neljä. Jo? et usko,-niin lue. - Katsohan noita ris- 'lejä!" "Voi! Siitä on ilmoitettava papil- • !e! sanoi äiti^ ja aikoi lähteä;, mutta •«^amassa-tuli-isä työstä jameihin katsahtaen.* kysyi: (Jatkoa-Ib:llä sivulla) « ' ~' telee siinä arvostelussa suurta o^n. Itsestäni puhuen, oleri aina toiminnassa joutunut juorun j*a arvostelu" alaiseksi, mutta en silti haluaisi vaihtaa osaani malli-ihmisten kanssa. E-lämäni on näin ollut rikkaampaa ja aikoja sitten, olen'päässyt siitä, että taknna-arvostelusta loukkaantuisin. Otan opiksi sen, minkä huomaan hyväksi, ja jätän omaan arvoonsa minkä aJjattelen vääräksi. Silloin pä;i- -^en kaikkein vähimmällä. Ja samall a huomaan, etten itsekään malta olka toista arvostelematta. — Eihän sua minäkään nuorempana malttanut näin ajatella, vihaksi pisti, mutta ika ja kokemus laimentaa veren. ISOÄITI |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-11-13-02