Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 21, 1951

              VTTV kerrottiin iltahämärässä käm­pässä.
Airis-Jimi öl kokko. Pitkä ja laiha.
Levoton, ikuisesti levoton näytti ole­van,
Ty)Tpillinen rq>un ja sauvan rita­ri.
Oli kierrellyt kaikki käimpät — pu-napuukämpät
ja petäjäkämpät. Ollut
välillä kulkuriparvessa; oiva kokki, kelt­tipä
sitten nuotiolla tai kämpällä- Häntä
ajoi kaiho — kaiho m^nnä jä ttilla. Mai­nio
juttujen kertoja, jos juttusille an-tausi.
, Oli tavannut aikoja sitten, kymme­nen
vuotta kai oli jo kulunut, Michiga-siissa
kämpällä suomalaisen tytön; 3Por
janvaatteissa oli tyttö tullut kämpälle,
toiminut kirjurina. Rehevä, vaalea nei­to;
koko kämppä rakastui. Sen näki jö
siitä, kun kämppä oli puhdas, miehet
ajoivat 'kilvan partansa, taitavastaan ju­listettiin
armoton sota. Pantiin muka
rusettikin tj'öpaidan kaulukseen, että
otuo tyttö sitten huomaisi.
Airis-Jimille kävi huonommin. Hän
ci jnnmärtänyt leikkiä vaan antoi mie­likuvitukselleen
siivet: sai päähänsä, et­tä
tyttö oli makeimmin naureskellut
hänelle. Tuntikausia tuijotteli tyttöön,
kun toiset miehet olivat sahauksillaan,
katseli tuon pientä jalkaa, käyntiä, kas­vojen
purppuraa, pään heittelyä.
Sittfen tyttö lähti ja niille teilleen jäi.
Airis-Jimi kävi levottomaksi. Kämpäs­sä
vallitsi alakuloinen tunnelma. Hän
otti repun selkäänsä ja paineli pois
kesken sopimustaan. >
'Hän haeskeli sitä tyttöä. Hän kävi
jonkinlainen valokuva hänestä, eikö ole­kin?
Pats katsahti uuninreunustalle.
~ Tarkoitatteko tuota?
— Kyllä. Hänen näköisensä se aina­kin
on.
— Entä sitten? sanoi Pats, ottaen
Paulin valokuvan käteensä Ja pitäen si­tä
sievästi peukalonsa ja etusormensa
"Velissä.
— Ettekö tahtoisi antaa sitä minul­le
— korvausta vastaan, tietysti?
— M>tä? Paljonko te minulle siitä
antaisitte?
— Paljonko te siitä tahtoisitte?
— Sanokaa te!
V — No niin, vastasi herra Purvis si-vdlen
leukaansa, — riittäisikö kaksi­kymmentä
puntaa?
Pats pudisti lirtaasti päätään.
— Liian paljonhan se on, sanoi hän,
— sillä se ei ole sen arvoinen. Se ei ole
penninkään arvoinen. Katsokaa? lisä­si
hän ja repi valokmran pieniksi pala-V
siksi. —- Näin siruriarvoinen se on mi-aulle,
ja hän heitti huolettomasti palaset
uuniin.
— Ja menkää nyt jo tiehenne täältä,
lisäsi hän, —1 vai pitääkö minun hieman
auttaa t^itä?
Herra Purvis liukui ovelle .
— H>väsU I änkytti hän ja katosi nä­kyvistä.
;
Pats siveli väsyneesti otsaansa.
— Hyi! huudahti hän. — Siinä se nyt
oli! Mutia ellen minä nyt saa kupillis­ta
teetä, kuolen minä varmasti.
Mentj^än kaasukeittiön luo ja "vil­kaistuaan
laudakolle, kohtasi häntä su­rullinen
näky. :Maitopullo oli kaatu­nut
ja sen arvokas sisältö mennxJl maa­han.
Mutta vastakkaisessa nurkassa
istui Kirre nuollen käpäliään ja \iiik-siään
sen näköisenä-kuin ei se millo-n-kaasiä^^
elämässään olisi nähnytkään mi^
tään maitopulloa.
Pats heittäytji nojatuoliin istumaan
ja hänen käsix-artensa rippuivat herxot-tomina
sen kummallakin puolella.
— Millainen hirmumen päfvä! mutisi
Imn.
kämpältä kämpälle, keitti sopat, paistoi
— kulki; päivän pari paikassaan viipyi.
Ja kyseli:
— Ette ole nähneet suomalaista tyt­töä
— vaaleaverinen, reipas, pieni jalka,
kulkee kenossa, hä? Kämpillä sen täy­tyy
olla, kämpille oli luotu.
Kulki niin vuodesta vuoteen, haki,
kyseli; kun petäjäkämpiköt loppuivat,
niin painui pun^uumailte, kulki Cana­dan,
kaikkiäiiaj missä kinves ja saha
esimtyivät. Mutta eihän sitä löytynyt
Ä o i tulla löylynlyömäksi. Mutta
ta^. Se oli hänen päämääränsä.
Sujui kferraa sitten Diiluthiin sakin
ont&ana ja pisdnui suomalaiskortteliin.
Se oli iloista, parrakasta sakkia. Tas­kussa
oli itsekuliakin talven tienestit.
Piti siis hieman katsella elämääkin. Jimi
mukana.
Koluttiin kapakat.
Pikku tikussa tallusteli Jimi kaduille,
vaelsi niitäkin — koskapa vaellus oli
veressä.
Tulee vastaan mies ja nainen. Nai-ren
on se kämpän kirjuri. Sama niskan-heitto.
— No, terve, huutaa Jimi.
Ei tuntenut nainen enää, mutta ojen­si
kättä. Mutta sitten muisti, kun Jimi
kertoi. Vai Jimi! Ja yhä kiertää? Ei
asetu paikoilleen?
Jimi katselee naista. Ihan sama, mut­ta
Sirompi melkein naisen vaatteissa.
Mutta katsoppas, sanoo nainen, tämä
tässä on mieheni! Eikö se ole kummal­lista,
että sinulla ei ole vaimoa, Jim?
Taidat olla ujo.
Se riitti.
Jim kallisteli koko illan, joi kuin kui­va
sieni, vietiin putkaan, aamulla oli val­mis.
Hautaantoimittaja tuli, kopeloi
taskuista loput lantit ja vei miehen mu­kanaan.
Se voi ottaa ijiin lujalle, selitti kerto­jani.
rv
»IMiSl
Jo nifn aikaisin kuin v. 1^21 kerrot­tiin
maailman Ididistössä, että eräs
saksalainen insinööri Willy von Unruhe
on tdmyt mullistavan keksinnön, nimit­täin
kyennyt jakamaan atomeja.
Kirjo; tuksissa väläyteltiin loistavia
tulevaisuuden näköaloja. Atomivoiman
käytäntöön tultua voidaan esimerkiksi
sähkölamppua polttaa kokonaisen vuo­den
sillä hinnalla, mitä sen kulutus sil­loin
maksoi tunnilta ja sama suhde on
muihinkin,: kuten koneisiin nähden.
Atomivoimalla kulkisivat jimat, laivat
ja muut kulkuN^lineet. Ihmiskunnan
-ijj^avöinti lis^tyisi suuresti . . .
S'^Nyt;'<iii atojmtutkiniuksia suoritettu,
keksintö ön vaimlina, mutta mitä se
tarjoaa ihmiskunnalle?
Atomipommin ihmiskunnan tuhoami­seksi!
Papit eivät saa veteleh-
K^tolisen kirkon Vatikaanissa oleva
ylin johto on julkaissut määräyksen,
jonka mukaan kirkon palveluksessa ole­vat
papit ja muut "työläiset" Vatikaa­nissa
eivät saa enää olla kuinka halua­vat,
vaan heidän on toimittava aika-kellojen
mukaan.
Määräys edellyttää siis s"tä, että edel­lämainittujen
hen^löiden täytyy joka
päivä merkitä työhön tulonsa ja työ­paikalta
poistumisensa aikakellon avul­la.
Vain kaikkein vanhimmat papit
ovat vapautetut.
Pinnaaminen on mahdollisesti ollut
niin huomatta\-a, että siinä täj^ji ryhtyä
yllämainittuihin toimenpiteisiin.
l i
V lEI
s
s- I
1
JA
Ss I1
Jatkuu
Meksikossa ollut Cerro Azulin öljy-kaivo
tuotti 24 tunnin aikana yli nel­jännesmiljoonaa
tynnyriä,- eli tarkem­man
saEoen 2*0,858 tynnyrillistä raaka-Öljyä,
suihkuten S98 jalan korkeuteen.
i
0
.s
1
s
i
i
i
i
mi
B
B
E
Parhainta onnea toivottavat nuorelle parille omaisety
ystävät ja tuttavat, \ Rakkaus ja yhteisymmärrys kas­vakoon
sydämellisemmäksi vuosi vuodelta, , Teidän
unelmanne onnesta muodo^koon todeksi.
Mr. ja Mrs. Toivo
Kärkkäinen
Mr. ja Mrs. Kaarlo
Kärkkäinen
Mr. ja Mrs. Vilho Toikko
Jean ja AI
Mt. ja Mre. Wäinö
Toikka j ä perhe
Mr. ja Mrs. Klaus
Ostrom
Mr. ja Mrs. Seren
Ostax)m
Mr. ja Mrs. H e ^
Brink
Arne Ostrom
Sheila Mx^enna
Eleanor Neste
Gladys Erickson
Bernard Goodman
Roland Ostrom
Ernest Ostrom
Mr. ja Mrs. A. lÄakso
S. Männistö '
Mr. ja Mrs. T. Lehto
Ii. Kangas
Mr. ja Mrs. Kankkunen
Dbburto
Mr. ja Mrs. J . Johnson
Eino HalU
Ann Jarva
Mr. ja IViDrs. W. Kaukola
Lyydia Mäki
B^almar Suikkanen
Lempi ja J. MoHne
Mr. ja Mrs. J. Saari
Ida Humppi
Mrs. Stoun
Vendiä ja A. Salo
Mr. ja Mrs. O. Ikonen
Mr. ja Mrs. T. Johnson
Linda ja Lauri
Lauri Puurula ,
Anni ja Matti Pellikka
Mrs. A. Goodman
EllaMcLeod
Martha Rammerberg
Carl ja Ina Wainio
Kerttuja J. Hämäläinen
Mr. ja Mrs. A. Xkiikkola
Katri Ja O. I^Iaklin
Ahti Vesterback
Hilma Salonen ja Arvi
Mr. ja Mzs. W.
Rautavuori
A. I^nttlnen
Jeimy ja R Mäki
Azml ja Otto Kaiibanen
Auli ja Sam Pukkala
Signe ja Hjalmair Aho
Lola ja Bill
Pearl ja Bddy Hostikka
Helen ja Leiimu Siilman
Ty3me ja Herman
Siilman
Mr. ja Mrs. O. Olsen
Mr. ja Mrs. Alex
Anderson
Mr. ja Mrs. E . Holsa
Olga ja Herman Alanen
Mr. E. Luoto
Sam Jackson
Mr. ja Mrs. Oja
Mr. ja Mrs. R. Niemi
Mr. ja Mrs. Oimi Neste,
Palmer, Mich.
Mr. ja Mrs. Vaino
Seppälä
Matti Pyykkölä, M i e li
A. Vuorinen
K- Honkimaa
Aino Heisholt
Mr. ja Mrs. U. Vantaa
IVIr. ja Mrs. E.
Mording
Eila, Elvi ja Eino Kyyny
Mr. ja Mrs. E. Ostnaa
Mr. ja Mrs. Lauri
Närvänen
Mr. ja Mrs. WUsca
Mr. ja Mrs. M. Suutan
liäartti ja Peggy
Rosei^ren
Laiuri ja Kerttu
Aino ja Heikki Niemi
Ida Albgren
Mr. ja Mrs. Krup? Ja
Frank
Wr, ja Mrs. Eine
yycTrim ja tyttäret
Sylvia ja Eino Mälönen
Mr. ja Mrs. Leo Malin
Hilma ja Eino
Hulda ja Ed. Lahtinen
Hilma Böhm
Elvi Böhm
V-Uusitalo
Mr. ja Mrs. T. Neste
Arnold Beck
Anita ja Willie
K. Salminen
Kl. isotalo
Mr. ja Mrs. N. Ketola
Mr. ja Mxs. U. Salo
Lillian Calder
Mr. ja Mrs. K. Ololson
Kerttu ja E. J. Laateo
Marion Lcdd
Alli ja Niilo Pajunen
KUTOS
Lausuimme erittäin sydämelliset kiitokset kaikiUe omaisille, ystävme
ja tuttaville, kim niin suurilukirisena saavuitte meidän häätilalsuuteeir;™»
ja erittäinkin niistä ihanista ja kallista lahjoista, joita saamme nau
i^saasti teiltä vastaanottaa.. Kiitämme mitä kauneimmin KaiKro^
jotka auttoivat meitä tämän häätilaisuuden onnistumisessa.
kaikkia muistsumme kUtolhsuuäella.
Teitä
MB. JA MHS. JOHN E. OSTBOM
Pon ÄffÄlai» Onlario
ii
li
Elviä m