1945-01-13-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 8 tAXJA>jTMl^Ä, 1 ^ 13 PÄIVÄNÄ 15^
M Y A J ^ ihraifföri elää maail-
* Triaii historian errkLoistiMTiteessa;
vaiiliöilta radoiltaan Jiypänfieessä ti-lähteessa'
monessa suhteessa. Esim.-
purjelalvätj jotka vusituhannet kynti-
A'ä^-«^liÄn?Äöa«^',VJorittaen kauppa-
Kirj. SEPÄNPOIKA
väiKdon j ä muiiii yhteyden eri mäi-deri'
Jä kansojen välillä, ovat kadonneet
näyttämöltä lyhyen ajan sisälläj
lopullisesti parissäkymmeriessä yuö-dessä;
Siis meidäö ke5ski-iäh ihmisten
elämän aijalla, omien silmiemme
edessä;
Vanhempiin inerimiehiin, S3^ien ve-sieft
piirjestijoihinj jotka ovat tämän
valtavan elämänvaiheen nähneet- ja
•kokeneet, on tämä muutos kuoletta-viniiriin
vaikuttanut. Kukapa vanha
merlkaihu ei kerran • vieHä ilosta yl-peäää
tahtoisi katsella' valkoputjeisT
taf pitkämastöistay. ei^^^^^^^
päSIä keUiivaa: konefverstasta, vaaii
oikeaa- kaunista purjelaivaa taivaan
ranhallai Niinpä muistellessaan tuota
eletyn elämän karkeaa roman-tiikka^
ja arvostellessaan nykyajan
höjfryiaivakomentoa tapaavatkin he
sanoa, että; ennen oli puiset laivat,
mutta rautaiset merimiehet, nyt on
rautaiset Harvat, mutta puiset meri-miehet;
joiden ei tarvitse mastoissa
kiipeillä; ^
Yhtä nopeassa tahdissa kuin katosivat
nuo purjelaivat, katoavat myös
sen ajan merimiehet, kuolev:at pois
vieden- mukanaan historiallisen eiä-mänkamppailunsa".
nykyajan teollisuuden
pyörteissä elävän ihmisen mielestä.
— Britannian vanhoissa lakikirjoissa
kuitenkin sanotaan olevan
lakipykälä, että ken on kiertänyt Cap
Hoornin purjelaivalla, saa nostaa toisen
jalkansa hotellin pöydälle. Se on
oikea lakipykälä oikean suolaparran
kunniaksi Ja muistoksi.
Allekirjoittaneen kotikylä oli aa-*
van Suomenlahden rannalla ja tuossa
kylässä oli kuusi syvänveden merikapteenia
ja paljon: toisii .vanhoja-suoiapartoja,
merimiehiä; jotka poikasille
tapasivat kertoa hauskoja meri-miesjuttuja
ja sanoivat, että sellai»
sesta miehestä, joka ei uskalla merilli
mennä; eivät tykkää tytötkään, mutta
jos on kiertänyt Cap Hoornin, niin —-
sitten ne vasta oikein tykkäävät. Ja
pojat tuumivat, että jahka tässä kas-'
vetaan, niin mennään merille ja sdla*
taan Cap Hoornin ympäri.
* * *
Oli vuosi 1907, siinä joulun tienoil*
3a. Kuuluisa paniifckivuosi, jolloin
Amerikoissa ei saanut työtä muuten ^
kuin tekemälläj, kuten tavattiin sanoa.
Satuin olemaan Portlandissa, Oregonissa,
jossa siihen aikaan oli paljon
purjelaivoja. Nyt on aika seilata
Cap Hoornin ympäri, ajattelin; nyt
on aika mennä vanhaanmaahan kertomaan
noille kotikylän suolaparroil-le,
että tiedänpähän jotakin, olinhan
siellä. niinäkin.
. Oli jouluaattoilta ja sanotun kaupungin
merimieslähetystö oli järjestänyt
konsertin merimieskodissa, jonne
oli kokoontunut erikoisen huomat*
tava joukko kaiken maailman merimiehiä.
Siellä sain kuulla, että eräästä
skotlantilaisesta kolmimastoisesta
purjelaivasta oli karannut karpenteri
(laivan puuseppä) ja kun minä mielestäni
olin koko hyvä kelkkojen
ja suksien tekijä jo vanhastamaasta
asti ja jopa olin koputellut yhtä ja
toista tässäkin maassa puusta sekä
raudasta, niin päätin mennä huomenaamuna
tinkimään laivan kapteenilta
tuota virkaa.
Päiväntasaajalla alkoi' e l p i ä tuntua
yhtämittaiselta jöllo'tui:seltä^ johon
, , . , kuitehkin vähitellen olojen pakosta
Kapu oK vanha skötsmanni.^KuuI-^^^^^. " oiimrne kokonaan erossa
tuaan asiani hymähti hän Yee-es; maailmasta, ei^ ollttt radioa
Kyllä kai minä^karpentenn^t^^
koska entistä ei ole nakyity-t ympärillä
viikonpäiviini Yee-es." Mutt^
luotuaan katse^ensa minun fyysilli-seeri
pleiriukseeni hän Jatkoi: ' 'Mitä;
sinähän näytät kovin nuorelta, • pai-menpajalta.
Oletko ottanut huomioon
että kyselet^ vastuunalaista" tehtävää.
Onko sinulla kokemusta ja todistuksia?"
— Koetin vakuutella, että kyllä
tässä töihin pystytään. Äijä ky-säsi:
"Entäs sepän työt?" Vastasin,
että-isäni oli s^piä, jolloin äij^tä pääsi
iso nauru.! Kuitenkin, kunmiöulla-oli
muutamia - matruusin todistuksiaj
antoi häniminull^ ehdon alkaa työ"
hön pariksi päiväksi, että hän saa vähän
kuusaa minusta, ja niin eräänä
päivänä minut ristittiin Mvan puuse-kylnienivät.
E^rääuä ilt ^
le: selvisi; siihefn^^ kun älöiiji
nälkjä jääyuöHä edessämme,
lauld-sääieh 300 riif'
H(wrmst^'|K)Sjöise^ YÖt ovat
lä piäieitäjä^yaärä'jäiden sekaaii^^
tuniisesta oli ilTii*$finen, joten pinj^,
tullen kuiiltiiköin^e^hu^ väheritää^a^
jeitä niin että; läiyämme kulki -^jj.
nähtiin-57 astetta etelässä 28 p:nä
maaliskuuta, ranskalainen rielimastÖi-neri
patkki. Siis lähes poölikolmattä
kuukautta sen Jälkeen ktiin mat^^^
me alkoi.: Aava niieri, lihhut jä kalat
sekä vaihtelevat ilfiiat tuottivat pikkuruisen
muutoista, yksrtoikköiseeri
elämäämme, I^uh ori peilityyni eikä
pääse eteenpäin, se tiirituu ikävältä.
Mikään ei tällä 'matkalla jäänyt
niin elävästi naii^leeni 'kuin tuo laiva,
joka w tuli meitä vastaan Cap Hoor-nissa.
Emme tuota nientä nähneet
emmekä • mitään, maata k»ko ajaUa .
ennenkuin JBn^anmn ntnnfkon-.^ p^nä
kesäkuuta. 'Ejdtenkin.tiesimme että
Hoornin lähellä oJirtonei. Meillä o l i
p ä k s i , l a i v a n , joka otti viljalastin, kova myötäinen, laivamme; koikr 13
Englantiin. solmua tunnissa, .mutta, tiio toinen,
Lähdimme, ulos Astoriasta, Ore,, joka .joutui ottamaan vastaan kaikki
15 päivänä tammikuuta 1908. Mie- mitä rajuilma voiantaa^ se oli.näky,
leeni jäi elävästi kun hinaaja, joka jota ei nähdä; teatterissai Neljämas-
. meidät veti kauas merelle, puhalsi toisen mastot ovat suunnilleen 200
kolme pitkää vihellystä.hyvästijättö-, jalkaa vedenpinnasta j a kuitenkin i u - .
merkiksi Ja me tiesimme, että puoli lui niinuutteja ennenkuin ne näid,sil-yuotta
suunnilleen ottaa ennenkuin loin kun molemmat laivat sattuivat
taas maa on jalkojen alla. samaan aikaan nousemaan aallon sel-
Nyt jäimme: purjeiden^ ja tuulien kään. MeiUä myötäisellä oli; enem-varaan.
Perämieskin näytti olevan män purjeita päällä, heillä vain sen
siitä varma — kun komensi irroitta- verran ettälaivaa voitiin hallita. Sigmaan
kettingit kununastakin ankkurista
ja käski hakkaamaan jykevät
puutiilpät kettingin reikiin laivan
keulassa — ettei tuollaisia mutahuk-kia
vähään aikaan tarvita.
Laivan miehistöön kuului 25 miestä,
kaiken kielisiä, enimmäkseen nuoria
poikia, minä yksin suomalainen,
25-vuotias.
Ensimmäisen vuorokauden kuliies-naalilipuiHa
vaihdettiin kysymyksiä
— mikä laivan nimi — mikä aika —
onko kaikki hyvin mihin matka.
Tuollaista näkyä katsellessa elämää
voidaan todella sanoa taistelnksi. K u lui
vain puolisen tuntia kun laiva katosi
näkyvistä synkkään raesateeseen,
joista Cap Hoorn on kuuluisa, varsinkin
kesä-, heinä- ja elokuulla, jolloin
siellä on vuoden kylmin aika. Kylmä
sa maat olivat kadonneet näkyvistä. oli nytkin, kylmä Ja myrskyinen.
Ensimmäiset-päri viikkoa kuluivat . Tuuli,.joka hetkeksi taukosi, pauhasi
rattoisasti, sillä kaikki olivat vieraita hetken perästä taas entistä rajummin,
toisiUeen ja kaikilla oli paljon ker- Ja mikä merkillistä, kun «oornin ym-rottavaa
vahtivuorojen väliajoilla, päri päästyämme ja suuntamme olles-
Saimme kokea jo^hyvän myrskynkin, sa päiväntasaajaa kohti, ilmat yhä
tysVäJitejä inyöäkiri;lisättiiri, ja^^l
hystäjä joka oli keiilakahnelia; sai t
tavakseen kuunndla-terästangön Söi
tiiä^ tangon;-Jökä- ripustettiin^ täg
päihbäsefntööii'riippuma Kdje öi
varih'ariäikairie:ri • ja- sillä' määritgliaäij
jäävuöreri - läheisyyttä; kun mainiani
jäähän huuhtoo, niin terästai^ösvj
kaikuu sen äärii nopeammin kuin k t
vakuitlolla'havaitaan.
Eräänä päivänä kello kymmeieall
tieriöissa alkoi kuulua sieltä ja täältäl
häliiiää, «ttä Jäät ovat lähellä. Samalil
la -mahdollisimman nopeasti vähemrej
tiin. pilrjeet melkein oletaattomiiii, |
muttai raskaassa lastissa oleva laiK|
siitä huöliiriättäsolisiijääsohjuun saaden
huomattavia iskuja rautaisiin
kylkiinsä. Osarmiehistä oli valmfim
pelastusveneiden - ympärillä, että joj
niitä tarvitaan, mutta joku joukcijU
huuteli sen olevan turhaa vaivaa, s.^li
niitä e i ole käytetty.kymmeniin vuosiin,,
ne ovat niiii. varihoja ja lalipja,
että varikset;lentävät.läpi saumojen,
eivät ne pysy vedenpääUä. Karppnti-ri,
se olin minä,'komennettiin kevk-\
lohkoon tarkastamaan jos olisi synty-1
nyt vuotoa runkoon. Niin ei kujten-J
kaan ollut tapahtimut. Laivan poh
jalla oli kaksi Ja p)UöH tuumaa vettä
kun' lähdimme matkalle ja saiiia mB'
rä sitä oli nyt. Laiva oli hyvä, vaiJ
ka. olikin 26 vuoden ikäinen.
Tänä yönä ei matkamme Itiistanut,
vaan lojuimme ilman purjeita jääsoh-jussa,
joka piti sellaista kolinaa ettei ^
lujempUiermoinenkaan voinut nukkua.
Aamulla päivän valjetessa näimme
ympärillämme ei vähempää kuin
14 mahdottoman suurta jäävuorta, l
Onnemme oli myöskin siinä, ettei lä- '
himmät niistä keikahtaneet ympäri, j
jonka ne silloin tällöin tekevät, kun |
vesi kuluttaa syvyydessä olevan osan \
päällystää keveämmäksi. Niin pian '
kuin aloimme nähdä vedimme ylös
s
N-Kjivia
Ateenasta. Vasemmalla ELASIN iäsenrt mn cctVrc^ #
"Jn^a,a siunatkoon An^cnkaa ia Ro^e!:^::»"^ f f""""^":
dcn uhrien hautaustUaisuus. Jojlukuun 3 pm mtclcnosoUukscssakaatmci-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 13, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-01-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450113 |
Description
| Title | 1945-01-13-08 |
| OCR text | Sivu 8 tAXJA>jTMl^Ä, 1 ^ 13 PÄIVÄNÄ 15^ M Y A J ^ ihraifföri elää maail- * Triaii historian errkLoistiMTiteessa; vaiiliöilta radoiltaan Jiypänfieessä ti-lähteessa' monessa suhteessa. Esim.- purjelalvätj jotka vusituhannet kynti- A'ä^-«^liÄn?Äöa«^',VJorittaen kauppa- Kirj. SEPÄNPOIKA väiKdon j ä muiiii yhteyden eri mäi-deri' Jä kansojen välillä, ovat kadonneet näyttämöltä lyhyen ajan sisälläj lopullisesti parissäkymmeriessä yuö-dessä; Siis meidäö ke5ski-iäh ihmisten elämän aijalla, omien silmiemme edessä; Vanhempiin inerimiehiin, S3^ien ve-sieft piirjestijoihinj jotka ovat tämän valtavan elämänvaiheen nähneet- ja •kokeneet, on tämä muutos kuoletta-viniiriin vaikuttanut. Kukapa vanha merlkaihu ei kerran • vieHä ilosta yl-peäää tahtoisi katsella' valkoputjeisT taf pitkämastöistay. ei^^^^^^^ päSIä keUiivaa: konefverstasta, vaaii oikeaa- kaunista purjelaivaa taivaan ranhallai Niinpä muistellessaan tuota eletyn elämän karkeaa roman-tiikka^ ja arvostellessaan nykyajan höjfryiaivakomentoa tapaavatkin he sanoa, että; ennen oli puiset laivat, mutta rautaiset merimiehet, nyt on rautaiset Harvat, mutta puiset meri-miehet; joiden ei tarvitse mastoissa kiipeillä; ^ Yhtä nopeassa tahdissa kuin katosivat nuo purjelaivat, katoavat myös sen ajan merimiehet, kuolev:at pois vieden- mukanaan historiallisen eiä-mänkamppailunsa". nykyajan teollisuuden pyörteissä elävän ihmisen mielestä. — Britannian vanhoissa lakikirjoissa kuitenkin sanotaan olevan lakipykälä, että ken on kiertänyt Cap Hoornin purjelaivalla, saa nostaa toisen jalkansa hotellin pöydälle. Se on oikea lakipykälä oikean suolaparran kunniaksi Ja muistoksi. Allekirjoittaneen kotikylä oli aa-* van Suomenlahden rannalla ja tuossa kylässä oli kuusi syvänveden merikapteenia ja paljon: toisii .vanhoja-suoiapartoja, merimiehiä; jotka poikasille tapasivat kertoa hauskoja meri-miesjuttuja ja sanoivat, että sellai» sesta miehestä, joka ei uskalla merilli mennä; eivät tykkää tytötkään, mutta jos on kiertänyt Cap Hoornin, niin —- sitten ne vasta oikein tykkäävät. Ja pojat tuumivat, että jahka tässä kas-' vetaan, niin mennään merille ja sdla* taan Cap Hoornin ympäri. * * * Oli vuosi 1907, siinä joulun tienoil* 3a. Kuuluisa paniifckivuosi, jolloin Amerikoissa ei saanut työtä muuten ^ kuin tekemälläj, kuten tavattiin sanoa. Satuin olemaan Portlandissa, Oregonissa, jossa siihen aikaan oli paljon purjelaivoja. Nyt on aika seilata Cap Hoornin ympäri, ajattelin; nyt on aika mennä vanhaanmaahan kertomaan noille kotikylän suolaparroil-le, että tiedänpähän jotakin, olinhan siellä. niinäkin. . Oli jouluaattoilta ja sanotun kaupungin merimieslähetystö oli järjestänyt konsertin merimieskodissa, jonne oli kokoontunut erikoisen huomat* tava joukko kaiken maailman merimiehiä. Siellä sain kuulla, että eräästä skotlantilaisesta kolmimastoisesta purjelaivasta oli karannut karpenteri (laivan puuseppä) ja kun minä mielestäni olin koko hyvä kelkkojen ja suksien tekijä jo vanhastamaasta asti ja jopa olin koputellut yhtä ja toista tässäkin maassa puusta sekä raudasta, niin päätin mennä huomenaamuna tinkimään laivan kapteenilta tuota virkaa. Päiväntasaajalla alkoi' e l p i ä tuntua yhtämittaiselta jöllo'tui:seltä^ johon , , . , kuitehkin vähitellen olojen pakosta Kapu oK vanha skötsmanni.^KuuI-^^^^^. " oiimrne kokonaan erossa tuaan asiani hymähti hän Yee-es; maailmasta, ei^ ollttt radioa Kyllä kai minä^karpentenn^t^^ koska entistä ei ole nakyity-t ympärillä viikonpäiviini Yee-es." Mutt^ luotuaan katse^ensa minun fyysilli-seeri pleiriukseeni hän Jatkoi: ' 'Mitä; sinähän näytät kovin nuorelta, • pai-menpajalta. Oletko ottanut huomioon että kyselet^ vastuunalaista" tehtävää. Onko sinulla kokemusta ja todistuksia?" — Koetin vakuutella, että kyllä tässä töihin pystytään. Äijä ky-säsi: "Entäs sepän työt?" Vastasin, että-isäni oli s^piä, jolloin äij^tä pääsi iso nauru.! Kuitenkin, kunmiöulla-oli muutamia - matruusin todistuksiaj antoi häniminull^ ehdon alkaa työ" hön pariksi päiväksi, että hän saa vähän kuusaa minusta, ja niin eräänä päivänä minut ristittiin Mvan puuse-kylnienivät. E^rääuä ilt ^ le: selvisi; siihefn^^ kun älöiiji nälkjä jääyuöHä edessämme, lauld-sääieh 300 riif' H(wrmst^'|K)Sjöise^ YÖt ovat lä piäieitäjä^yaärä'jäiden sekaaii^^ tuniisesta oli ilTii*$finen, joten pinj^, tullen kuiiltiiköin^e^hu^ väheritää^a^ jeitä niin että; läiyämme kulki -^jj. nähtiin-57 astetta etelässä 28 p:nä maaliskuuta, ranskalainen rielimastÖi-neri patkki. Siis lähes poölikolmattä kuukautta sen Jälkeen ktiin mat^^^ me alkoi.: Aava niieri, lihhut jä kalat sekä vaihtelevat ilfiiat tuottivat pikkuruisen muutoista, yksrtoikköiseeri elämäämme, I^uh ori peilityyni eikä pääse eteenpäin, se tiirituu ikävältä. Mikään ei tällä 'matkalla jäänyt niin elävästi naii^leeni 'kuin tuo laiva, joka w tuli meitä vastaan Cap Hoor-nissa. Emme tuota nientä nähneet emmekä • mitään, maata k»ko ajaUa . ennenkuin JBn^anmn ntnnfkon-.^ p^nä kesäkuuta. 'Ejdtenkin.tiesimme että Hoornin lähellä oJirtonei. Meillä o l i p ä k s i , l a i v a n , joka otti viljalastin, kova myötäinen, laivamme; koikr 13 Englantiin. solmua tunnissa, .mutta, tiio toinen, Lähdimme, ulos Astoriasta, Ore,, joka .joutui ottamaan vastaan kaikki 15 päivänä tammikuuta 1908. Mie- mitä rajuilma voiantaa^ se oli.näky, leeni jäi elävästi kun hinaaja, joka jota ei nähdä; teatterissai Neljämas- . meidät veti kauas merelle, puhalsi toisen mastot ovat suunnilleen 200 kolme pitkää vihellystä.hyvästijättö-, jalkaa vedenpinnasta j a kuitenkin i u - . merkiksi Ja me tiesimme, että puoli lui niinuutteja ennenkuin ne näid,sil-yuotta suunnilleen ottaa ennenkuin loin kun molemmat laivat sattuivat taas maa on jalkojen alla. samaan aikaan nousemaan aallon sel- Nyt jäimme: purjeiden^ ja tuulien kään. MeiUä myötäisellä oli; enem-varaan. Perämieskin näytti olevan män purjeita päällä, heillä vain sen siitä varma — kun komensi irroitta- verran ettälaivaa voitiin hallita. Sigmaan kettingit kununastakin ankkurista ja käski hakkaamaan jykevät puutiilpät kettingin reikiin laivan keulassa — ettei tuollaisia mutahuk-kia vähään aikaan tarvita. Laivan miehistöön kuului 25 miestä, kaiken kielisiä, enimmäkseen nuoria poikia, minä yksin suomalainen, 25-vuotias. Ensimmäisen vuorokauden kuliies-naalilipuiHa vaihdettiin kysymyksiä — mikä laivan nimi — mikä aika — onko kaikki hyvin mihin matka. Tuollaista näkyä katsellessa elämää voidaan todella sanoa taistelnksi. K u lui vain puolisen tuntia kun laiva katosi näkyvistä synkkään raesateeseen, joista Cap Hoorn on kuuluisa, varsinkin kesä-, heinä- ja elokuulla, jolloin siellä on vuoden kylmin aika. Kylmä sa maat olivat kadonneet näkyvistä. oli nytkin, kylmä Ja myrskyinen. Ensimmäiset-päri viikkoa kuluivat . Tuuli,.joka hetkeksi taukosi, pauhasi rattoisasti, sillä kaikki olivat vieraita hetken perästä taas entistä rajummin, toisiUeen ja kaikilla oli paljon ker- Ja mikä merkillistä, kun «oornin ym-rottavaa vahtivuorojen väliajoilla, päri päästyämme ja suuntamme olles- Saimme kokea jo^hyvän myrskynkin, sa päiväntasaajaa kohti, ilmat yhä tysVäJitejä inyöäkiri;lisättiiri, ja^^l hystäjä joka oli keiilakahnelia; sai t tavakseen kuunndla-terästangön Söi tiiä^ tangon;-Jökä- ripustettiin^ täg päihbäsefntööii'riippuma Kdje öi varih'ariäikairie:ri • ja- sillä' määritgliaäij jäävuöreri - läheisyyttä; kun mainiani jäähän huuhtoo, niin terästai^ösvj kaikuu sen äärii nopeammin kuin k t vakuitlolla'havaitaan. Eräänä päivänä kello kymmeieall tieriöissa alkoi kuulua sieltä ja täältäl häliiiää, «ttä Jäät ovat lähellä. Samalil la -mahdollisimman nopeasti vähemrej tiin. pilrjeet melkein oletaattomiiii, | muttai raskaassa lastissa oleva laiK| siitä huöliiriättäsolisiijääsohjuun saaden huomattavia iskuja rautaisiin kylkiinsä. Osarmiehistä oli valmfim pelastusveneiden - ympärillä, että joj niitä tarvitaan, mutta joku joukcijU huuteli sen olevan turhaa vaivaa, s.^li niitä e i ole käytetty.kymmeniin vuosiin,, ne ovat niiii. varihoja ja lalipja, että varikset;lentävät.läpi saumojen, eivät ne pysy vedenpääUä. Karppnti-ri, se olin minä,'komennettiin kevk-\ lohkoon tarkastamaan jos olisi synty-1 nyt vuotoa runkoon. Niin ei kujten-J kaan ollut tapahtimut. Laivan poh jalla oli kaksi Ja p)UöH tuumaa vettä kun' lähdimme matkalle ja saiiia mB' rä sitä oli nyt. Laiva oli hyvä, vaiJ ka. olikin 26 vuoden ikäinen. Tänä yönä ei matkamme Itiistanut, vaan lojuimme ilman purjeita jääsoh-jussa, joka piti sellaista kolinaa ettei ^ lujempUiermoinenkaan voinut nukkua. Aamulla päivän valjetessa näimme ympärillämme ei vähempää kuin 14 mahdottoman suurta jäävuorta, l Onnemme oli myöskin siinä, ettei lä- ' himmät niistä keikahtaneet ympäri, j jonka ne silloin tällöin tekevät, kun | vesi kuluttaa syvyydessä olevan osan \ päällystää keveämmäksi. Niin pian ' kuin aloimme nähdä vedimme ylös s N-Kjivia Ateenasta. Vasemmalla ELASIN iäsenrt mn cctVrc^ # "Jn^a,a siunatkoon An^cnkaa ia Ro^e!:^::»"^ f f""""^": dcn uhrien hautaustUaisuus. Jojlukuun 3 pm mtclcnosoUukscssakaatmci- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-01-13-08
