1951-09-29-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
• oHut likelläkaäa."
aao, sHJä-kaaalaa-a
ilmaantuu km ei
Sielähänsename
issa rauliassa. Mg.
: mitä sanoa hm ei
amista uskonut, ja
;n sanoi; ' ^ M i i n
s t i e t s i ö i Elikkoa
riön oK saanut ai-
«en tan^innutkaan
1 heiluvan kun ko-ka
öli aivan tj^Tii
ykyaikamen ikta-eleviä
oksia ja elo.
ädissään sohaissut
oK leikki kankaiia.
Pulehan alas saametta
voit näyttäy-
>p«un alle päas-
Luulurärtynjt Mi.
isut minua varten
itänne, sillä Uman
irzan", ja
at:';alinMnalIe ok-malfe
oksalle istu-
»iloin hän oli puun
vieä^ovastlkiiiB.
katkesi, mutta se
/at oli. vielä puus-t
onnen, vaatekap-
•aikassa kun;mitä
omistaja. Ei sii-ivana
kun kuului
vaan puskikkoon.
vihdoin alas ja
ten puki Mkko
ahdettiin rantaan
)li tuotu takaisin,
ilaista kun ei tar-ä.
Vene oli ran-issä
tallessa luld-
>li-hauskaa muis-n,
mutta kukaan
Huhu alastoman
-paikkakunnalla
muuta kuulunut,
; ihmeteltiin, että
iksi.kun omiaaa
kassa-kuoli .äs---
;K€llet:t,: jäf^en-suuden:-
ISnep
tiin,.ettäi^nii£.
)20Thänen seitse-
Dsa hoitancseen.
dassa on Notre
>ungilla.
i -ns.
ImI Varsinaista argentinalaista kansaa sa-
^ täydessä merkityksessä ei ylipään-
^ (^e olemassa. Kaikki polveutuvat espanjalaisista
tai italialaisista muutto-
Igijista. Ainoastaan aivan mitätön osa
ffluuttolaisista on sekoittautunut alkuasukkaiden,
intiaanien kanssa. Espanjalaiset
siirtolaiset, jotka muuttivat maa-jian
etsiäkseen kultaa, hävittivät nimittäin
melkein täydelUsesti intiaanit. Sa-jjaEa
joutui hä^öön myoskm se korkea
kulttuuri, jota nimitetään Inka-kulttuu-jfci
Nykyisin on olemassa vain muutamia,
mitättömän pieniä sorrettuja ja
poljettuja heimoja, jotka asuvat vieraal-'
la maalla tai ulkomaailmalta täydellisesti
suljettuina pohjoisissa luoksepääse-anättömissä
aarniometsissä . tai . yhtä
hioksepäasemättömillä vuoristoalueiaa
Sudanissa. , .
Syystä, että Argentiinassa valloituksen
jälkeen asui ainoastaan vähälukuinen
määrä espanjalaisperhelta—lukuunottamatta
mukaansaq^tamia aeekererior-.
jia; jotka käiikki kuolivat tuberkuloosiin
— menivät näiden perheiden jäsenet
keskenään aw>liittoon, mikä on vaikut-tanut
epäedullisesti argentiinalaiseen
• kansanluonteeseen.
Latinalaisella rodulla -on kokonaan
toinen käsitys naisten asemasta kuin
mitä se on Euroopassa. Meitä aletaan
katsella naista yhä enemmän tasa-ar-voisena
kumppanina fmiehen rinnalla
sekä perheensä että tuotantoelämässä.
Latinalaisen rodun keskuudessa katsotaan
nainen sopivaksi vain perheen e-mäntänä
ja äitinä.
Latinalaisen rodun yleinen käsitys
naisen asemasta on erikoisen leimaa-antava
piirre juuri argentiinalaisille.
Keskitason argentiinalainen ei halua,
että nainen esimerkiksi, tekee työtä.
Niinikään ei naisen tule hai^kia sivis-fyätä.
Työväestön keskuudessa on runsaasti
sellaisia oimett<>n^a^n£|israukkoj£^
jotka eivät osaa, lukea eivätkä rkirjoit-taa,
eivätkä edes t e l H l ä ^^
he ovat toimittaneet köti^s^ee
asunnossa, joka ii^jn l i i t t ä ä v v a i n •
den huon^een, safttteV he istua tiu^^
laoaa toinnettoiÄna^Ja ^^^^^^ iyMm,
^ n ^ r J ^ l ^ ^ ^ t i ^ ^ a n l s ^
Ioin-ln£kuUi:^tafÖ:Jw^1^^ ^
Lukuundttamt^ Jl^^sät^s^jy^^^
lua Mariossa «^r^li^n&i^^
"m, mennä ^ f e m ^^
Voimistuneen pohjois-^urooppalaisen
ja pohjois-amerikkaMsen vaikutuksen
on täysin mahdotonta, että liän meniä
yksmäin ^elokttviin-^r— suojaavaa .hämärissä
elokuvahuoneustoissa joutuisi hän
heti miesten tungetteluun kohteeksi. Kokonaan
mahdotonta on myöskin, että
nainen yksinään tai naisseurassa asettuu
kahvilassa muuanne kuin erikoisesti
ansioista on nyttemmin tullutmahdolli- määrättyyn osastoon, jossa taas esim.
seksi, että nainenkin voi kulkea kadulla
ilman miesseuraa. Mutta edelleen
tupakoiminen muulloin kuin miesseurassa
on ai\'an' sopimatonta; Mahdoton-m
ISTUIN ja mietin kilpaosuuteni pa- Olen ajatellut jo aikaisemmin kiittää
kina-aihettäj kun s i ^ l e pistäytyi naa- Mindaa siitä mielenkiintoisesta ^matka-purin
emäntä, pieni j a vilkas ranskatar, kertomuksesta, "Muistelmia Suomimat-
'Oh, kyllä sinulla on tuota järkeä", kaita". Olen täällä valloissa suurkau-hän
huomautti istuutuen vastapäiselle pungin pyörteissä ja on ollut niin kuu-
, nenau^eiKä säflil^'j^
. Äiterisa: k ä S i s ^ ' " i s ^ | ^^
. ^ f i p e i i ä j jossa m ^
ta, kuinka taitava pdUri on petfsMn
toisia. Mutta että ottaa vainionsa mukaan
ulos tai opettaa häiitä lukemaan
ja kirjoittamaan, — jotta vaimo voisi
harrastaa muutakm kui^ vain kotiaskareitaan
— sellainen ei saata unissakaan
tulla miehen mieleen.
Korkeammalle kehittyneessä ja politiikasta
kiimiQstuneella osalla työväestöä
^ e tämä olotila.ole hallitsevana. Mutta ei
jampastaan kultturelUsessä mielessä takapajuiseksi
jääneissä osfesa työväestöä.
Ä t ä naista vam säiikytoveHna; ja
keittäjänä vaan myöskin hs; "ylemmissä
Pereissä». Naista, j c ^ i t ^ e ansaitsee
feipänsä, haiyeksitaan. Vielä niin myö-
Män kuin 8—10 vuotta sitten katsottiin
maisen, joka yksin kulki kadulla, ilman
°^uuta'hakevan miehiä". Näyttipä hän
paremmalta tai huonommalta, olipa hän
kaunis tai ruma, nuori tai vanha, se
0-1 yhdentekevää: Se, että hän- kantoi .
hametta, oikeutti ilman muuta miehiä
hänelle. "Quince pesos por
ora - i viisitoista pesetaa tunnissa). Jos
J^amen tunsi itsensä tarjouksen johdosta
'Oukatuksi — mitä erikoisesti esiintyi ulkolaisten
keskuudessa — joutui hän iva-
^yrun kohteeksi
tuolille.
"Mistä sinä näet järkeni tuloksia?,"
ihmetteliQ.
" K im osaat runnata tiiota.marinaa,
* eikö siinä ole kylillesi järkeä?"
"Rakas ystävä, tämähän ei vaadi mi-tään
järkeä, pikkuisen harjoittelua ja se
käy kuin itsiestään."
"Mutta en minä vain osaisi", epäili
vieraani.
"Katsotaanpa etkö osaa". Istutin vieraani
tuolilleni ja annoin hänelle pieniä
ohjauksia ja hetken kuluttua, kirjoitettuaan
nimensä tasaisesti ja selvästi, hän
Costuneena huudahti:
"Holy Moses, enhän minä niin tj^h-mä
olekaan kuin olen arvioinut itseni."
Mutta sitten hänen puheensa kääntyi
sydäntään painavim huoliinsa, joitäPhän
oli tullut vartavasten minulle keventämään.
Lapset olivat vallan mahdottomia,
vallattomia ja itsepäisiä. Nytkin
• nie olivat tyhjentäneet vesiämpärin melkein.
täysinäiseen jauhosäkkiin ja nekin
kun maksavat niin äärettöanästi. Ei
niitä saa totfetemäan, ne tekevät .mita
hialiiäviat. ^ ' . _
i^^Äriha hdUe ä^iOrieh k i ^
: **Well, yritän p i ^ ^ritiista yllä -
jaikuvasti, mut^ k ä ^ l^fes.
'^^iömea^n ja nn
•^Myli^mnsKel^^
. n ^ i a n j i p o n k i n , - k ä y heid^
jiarkunMsensa^ her- -
."läbiilehiC''"-^^^^^ ' • : . • "
: \ J 2 b ä ^ ö e s i r i ^ ^ iaHs < ^ ^ ^ u s olhit
t u ^ jöiÖikokuntukssn^
E t Ä i n yksi k^rta cö jäänyt ihieleeni
pysyv^sesti,vsiUä si^ kurituksesta
osani minäkin.
Jostakin syystä bli syntynyt taas
joukkotappelu ja emäntä iski vihaisena
olkansa takaa ajattelematta, että istuin
hänen takanaan. Ensimmäinen kepin is-kii.
päähäni hölmistytti ntiinun niin, etten
osannut edes väistyä vaan huusin
täyttä kurkkua: "Minä olen syytön!"
ja ehtihän niitä iskuja tulla useampi, ennenkin
emäntä huomasi kurittavansa
la on myöskin, etta nainen, joka asuu
jossakin -läysiholdossa, ottaa .vastaaa
niiesvieraän. Jos hän kuitenkin uskaltaa
näin tehdä ja sen lisäksi sulkee oven,
tulee talon emäntä ja riuhtaiseee oven
auki, sillä moraaliahan pitää ^S-alvoa".
^lyöskin poliisi "suojelee" moraalia.
Voi sitä naista, jotka Buesnos .^esin
kaduilla näyttäytj-y pitlussä housuissa.
Esikaupungissa on pohjois-anieriklialai-sia,
englantilaisia ja saksalaisia yksinkertaisesti
uhattu määräyksellä, että
jokainen nainen, joka ^siintjy pitkissä
housuissa saa sakkoa viisikymmentä pesetaa.
Yhtä paljon maksaa myös se,
jos mies loukkaa naista, jos tämän onnistuu
ilonoittaa asianomainen poliisille.
Useimmiten häviää tungetteleva herra
nähdessiiän naisen suuntaavan askeleensa
poliisia kohti. Ja sitäpaitsi ovat poliisit
myös argentiinalaisia, Joten useimmiten
tulee nainen niinkuin kokemus
on osoittanut ojasta allikkoon, kun hän^
ilmoittaa miehen viranomaisille.. Kun
tällainen on vielä epämiellyttävämpää,
jättää nainen tapauksen usein ilmoittamatta
eläen täydellisessä vaatimattomuudessa
ja alati häväistyksille alttiina.
Naisten vapautuminen alemmuuden-tilastaan
tapahtuu Argentiinassa hitaasti.
Tätä liikettä johtavat etupäässä ulkolaiset
ja heidän tyttärensä, jotka Argentiinassa
lain mukaan luetaan argentiinalaisiksi.
Mutta kuten sanottu, edistyk- '
sen pyörä etenee hitaasti kohti argentiinalaisen
naisen vapautumisen päivää, u
lä silloin elossa. Nyt heistä ei ole enää
kuin hautakumpu muistona. Siskoni
poika käy heidän hautojaan koristamassa.
Hänenkin äitinsä lepää mum-^
mbh ja ukin ^vieressä.
- «Lahdessa on nykyään veljeni pojan
l^rhe. Martti kuoli viime huhtikuussa
jä jätti jäJkeensä vaimon ja kaksi pien-t
ä p(Hkaa. Heinolassa minulla on kaukaisia
.sukulsdsia, jos heitä voin p i t ^
^;akulalsina, allä he ovat si^oväisiajalle
;t^isen)ipiä. Mutta nmn kaukana tääll
ä a y a r a ^ maailmassa tuntuu vieraskin
sukui^sielulta.
. Kiuska kerran vie-
; l ä T ^ s i ^ : B i h d ä syii^ Olen
monasti myistellut matkatovereitani,
jotka tulivat V. 1913 syyskviusäi^ Royal-linjaa
S. S. King Georgella tai King Ed-wardilla,
jompikumpi laiva se oli, jolla
kuljimme kohti ttmtematonta tulevaisuutta.
Toiset heistä tulivat Torontoon,
jonne minunkin päämääräni oli. Yksi
tytöistä meni British Columbiaan.^ Kuinkahan
heitä kutakin on onnistanut täällä
elämän myrskyjs^? ; Sil^ olimme
nuoria, eivätkä niitic^ vastoinkäyibiset
mdtä sm-ettanöet.
vierasta^ mutta sillä kertaa, muuU Nain vanhaksi tulleena muistelen jos-ku
nauruksi ja Itiultavasti kakarat oli- kus koko tämän elämäni mutkaisia pol-vat
vahingöhiiöisiakin toisen saadessa kuja. Onneni aurinko önista^^
, mat Ilmat, ettei ole mieli tdmyt ottaa
kynää käteensä muuten kuin välttämä-
- töntä kirjoitusta T^ten. Nytkin on vieFä
niin kuuma, vaikka oUoam puolivälissä
- syyskuuta... - _ , •
Seurasin mielenkiinnolla sinun matkojasi,
Minda> sillä olen myö^UD! sieltä
päin kotoisin, joten ne Lahden seudut ja
ne ympäristöt suuresti elähyttävät mieltäni.
Elin ja kuljin mukanasi unelmissani.
Kuinka mielelläni tekisinkään sen
matkan itse, mutta elämäni kohtalo
määrää toisin. En voi todellisuudessa
nauttia synnyinseudun näkemyksistä
kuin vain mielikuvituksissa ja toisen
henkilön hahmossa. Lähdin jo lapsenkengissä
kotiseudultani, vaikka kyllä
muistin käydä suvisin vanhuksia katsomassa.
Sitten siirryin Canadaan- en- enemmän siihen saadaan "omien kirjoit-sin
ja sitten tänne valtoihin, jossa olen- • tajien" kynän tuotteita, sitä kansano-kin
ollut jo yli 35 vuotta. Kerran olen maisempi se on.
käynyt Suomessa. Vanhukset olivat vie- Siihen halutaan myöskin kuvia, etu-
Ma il: Jiiiiira
Vapauden lehtiliikkeen kustannuksella
ilmestyy taas tänä vuonna "Joulu"-
julkaisu, johon halutaan kynäilijäin kertomuksia,
kirjoituksia ja runoja.
päässä osastojen näyttämö- jä muuta
kulttuuritoimintaa esittäviä kuvia. Kuvien
tulisi olla mieluummin jouklcokuvia.
Kuvat palautetaan pyydettäessä.
Kirjoitusten ja kuvien tulisi olla "Joulun"
toimituksessa lokakuun 20 päivään*
mennessä, että julkaisu ehditään saada
valmiiksi hyvissä ajoissa ennen joulua.
L ä h e t t ä l ^ kirjoitukset ,runot ja kuvat
osoitteella:
Sudbury, OM,
Me emtm ole mUlomkaan nim ^mt'
mUism tai onneUomia kuin fiuvltielem"
heidän osalleen aiotun kurituksen.
Kuulin, että vieraani sydäntä vaivaa
taasen mustasukkaisuuskin. Siitä hän
huokaili, vihjaillen kautta rantain epäi-lyksiään,
tosiako tai olemattomia, "mutta
kuka niitä ukkojakaan aina takaa
ajaa heidän kierrellessään leivän hankin-tamatkoillaan
. . . " päätteli emäntä surumielisenä
onnettomassa epätietoisuudes- pakinoita,
saan. Syysterveisin:
0 \ i riuhtaistiin auki nopeasti. ''Ma,
tule nopeasti, he särkevät viimeisiä astioita
. . h u o h o t t i yksi emännän pojista.
Vieraani meni jättäen minut
miettimään, mikä raskas kuorma on sälytetty
joidenkin äitien harteille . . .
nolastissa purjehtivan Veneen kokkaan.
Kiitos vieläkin, Minda, kertomuksestasi,
sillä sainhan edes mielikuvissa samoilla
synnyinseudun kamaralla. Syyskesän
tervehdykset täälfö rajan takaa
kaikille Liekin lukijoille ja kirjoittajille.
Tuntuu kuin olisitte kaikin hyviä ystäviäni.
Mielenkiinnolla seuraan Ystä\1en
ILOMÄEN ANNIKKI.
Hattu i'maan kilpaveikolle ja pikaista
parantumista!
Kuulemiin,
ELISA. ,
(RINNAN MUISTIKIRJASTA
SEN kyllä tiedän, sen tunnen kyllä,
kuin paljon yhdellä hymyilyllä^
kuin palJQftf paljon voi tehdä hyvää,
ja tehdä pahaa niin syvää.
Se tieto maksanut .kyyneliä on monta.
Kulkcissa kyläteitä veet viljavat .
pahoista hymyistä, juoksi . . .
vaan viljemmät hyvien vuoksi.
Kaikkein kalleimman vaati hinnan '
^se selittämätön, se rikkoja rinnan,
mi hyvimmin hyväili, syvimmin pisti.
Sen ostin mä kaUihisti.
Siit' aarteet kylläiset kyynellippaan
mä tuhlasinr tuhlasin viime tippaan.
On mennyt sisäinen, suuri peru,
ei enää pisarata heru. '
Ei enää pisaroita illoin pitkin,
kuink' 'hymyilisit, huokailisitkin.
Ei varaa iloon ei itkuun mulla,
niin köyhäksi voi köyhä tulla.
Lauantaina* syyskutm 29 päivänä. 1951 Sivu 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 29, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-09-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510929 |
Description
| Title | 1951-09-29-07 |
| OCR text | • oHut likelläkaäa." aao, sHJä-kaaalaa-a ilmaantuu km ei Sielähänsename issa rauliassa. Mg. : mitä sanoa hm ei amista uskonut, ja ;n sanoi; ' ^ M i i n s t i e t s i ö i Elikkoa riön oK saanut ai- «en tan^innutkaan 1 heiluvan kun ko-ka öli aivan tj^Tii ykyaikamen ikta-eleviä oksia ja elo. ädissään sohaissut oK leikki kankaiia. Pulehan alas saametta voit näyttäy- >p«un alle päas- Luulurärtynjt Mi. isut minua varten itänne, sillä Uman irzan", ja at:';alinMnalIe ok-malfe oksalle istu- »iloin hän oli puun vieä^ovastlkiiiB. katkesi, mutta se /at oli. vielä puus-t onnen, vaatekap- •aikassa kun;mitä omistaja. Ei sii-ivana kun kuului vaan puskikkoon. vihdoin alas ja ten puki Mkko ahdettiin rantaan )li tuotu takaisin, ilaista kun ei tar-ä. Vene oli ran-issä tallessa luld- >li-hauskaa muis-n, mutta kukaan Huhu alastoman -paikkakunnalla muuta kuulunut, ; ihmeteltiin, että iksi.kun omiaaa kassa-kuoli .äs--- ;K€llet:t,: jäf^en-suuden:- ISnep tiin,.ettäi^nii£. )20Thänen seitse- Dsa hoitancseen. dassa on Notre >ungilla. i -ns. ImI Varsinaista argentinalaista kansaa sa- ^ täydessä merkityksessä ei ylipään- ^ (^e olemassa. Kaikki polveutuvat espanjalaisista tai italialaisista muutto- Igijista. Ainoastaan aivan mitätön osa ffluuttolaisista on sekoittautunut alkuasukkaiden, intiaanien kanssa. Espanjalaiset siirtolaiset, jotka muuttivat maa-jian etsiäkseen kultaa, hävittivät nimittäin melkein täydelUsesti intiaanit. Sa-jjaEa joutui hä^öön myoskm se korkea kulttuuri, jota nimitetään Inka-kulttuu-jfci Nykyisin on olemassa vain muutamia, mitättömän pieniä sorrettuja ja poljettuja heimoja, jotka asuvat vieraal-' la maalla tai ulkomaailmalta täydellisesti suljettuina pohjoisissa luoksepääse-anättömissä aarniometsissä . tai . yhtä hioksepäasemättömillä vuoristoalueiaa Sudanissa. , . Syystä, että Argentiinassa valloituksen jälkeen asui ainoastaan vähälukuinen määrä espanjalaisperhelta—lukuunottamatta mukaansaq^tamia aeekererior-. jia; jotka käiikki kuolivat tuberkuloosiin — menivät näiden perheiden jäsenet keskenään aw>liittoon, mikä on vaikut-tanut epäedullisesti argentiinalaiseen • kansanluonteeseen. Latinalaisella rodulla -on kokonaan toinen käsitys naisten asemasta kuin mitä se on Euroopassa. Meitä aletaan katsella naista yhä enemmän tasa-ar-voisena kumppanina fmiehen rinnalla sekä perheensä että tuotantoelämässä. Latinalaisen rodun keskuudessa katsotaan nainen sopivaksi vain perheen e-mäntänä ja äitinä. Latinalaisen rodun yleinen käsitys naisen asemasta on erikoisen leimaa-antava piirre juuri argentiinalaisille. Keskitason argentiinalainen ei halua, että nainen esimerkiksi, tekee työtä. Niinikään ei naisen tule hai^kia sivis-fyätä. Työväestön keskuudessa on runsaasti sellaisia oimett<>n^a^n£|israukkoj£^ jotka eivät osaa, lukea eivätkä rkirjoit-taa, eivätkä edes t e l H l ä ^^ he ovat toimittaneet köti^s^ee asunnossa, joka ii^jn l i i t t ä ä v v a i n • den huon^een, safttteV he istua tiu^^ laoaa toinnettoiÄna^Ja ^^^^^^ iyMm, ^ n ^ r J ^ l ^ ^ ^ t i ^ ^ a n l s ^ Ioin-ln£kuUi:^tafÖ:Jw^1^^ ^ Lukuundttamt^ Jl^^sät^s^jy^^^ lua Mariossa «^r^li^n&i^^ "m, mennä ^ f e m ^^ Voimistuneen pohjois-^urooppalaisen ja pohjois-amerikkaMsen vaikutuksen on täysin mahdotonta, että liän meniä yksmäin ^elokttviin-^r— suojaavaa .hämärissä elokuvahuoneustoissa joutuisi hän heti miesten tungetteluun kohteeksi. Kokonaan mahdotonta on myöskin, että nainen yksinään tai naisseurassa asettuu kahvilassa muuanne kuin erikoisesti ansioista on nyttemmin tullutmahdolli- määrättyyn osastoon, jossa taas esim. seksi, että nainenkin voi kulkea kadulla ilman miesseuraa. Mutta edelleen tupakoiminen muulloin kuin miesseurassa on ai\'an' sopimatonta; Mahdoton-m ISTUIN ja mietin kilpaosuuteni pa- Olen ajatellut jo aikaisemmin kiittää kina-aihettäj kun s i ^ l e pistäytyi naa- Mindaa siitä mielenkiintoisesta ^matka-purin emäntä, pieni j a vilkas ranskatar, kertomuksesta, "Muistelmia Suomimat- 'Oh, kyllä sinulla on tuota järkeä", kaita". Olen täällä valloissa suurkau-hän huomautti istuutuen vastapäiselle pungin pyörteissä ja on ollut niin kuu- , nenau^eiKä säflil^'j^ . Äiterisa: k ä S i s ^ ' " i s ^ | ^^ . ^ f i p e i i ä j jossa m ^ ta, kuinka taitava pdUri on petfsMn toisia. Mutta että ottaa vainionsa mukaan ulos tai opettaa häiitä lukemaan ja kirjoittamaan, — jotta vaimo voisi harrastaa muutakm kui^ vain kotiaskareitaan — sellainen ei saata unissakaan tulla miehen mieleen. Korkeammalle kehittyneessä ja politiikasta kiimiQstuneella osalla työväestöä ^ e tämä olotila.ole hallitsevana. Mutta ei jampastaan kultturelUsessä mielessä takapajuiseksi jääneissä osfesa työväestöä. Ä t ä naista vam säiikytoveHna; ja keittäjänä vaan myöskin hs; "ylemmissä Pereissä». Naista, j c ^ i t ^ e ansaitsee feipänsä, haiyeksitaan. Vielä niin myö- Män kuin 8—10 vuotta sitten katsottiin maisen, joka yksin kulki kadulla, ilman °^uuta'hakevan miehiä". Näyttipä hän paremmalta tai huonommalta, olipa hän kaunis tai ruma, nuori tai vanha, se 0-1 yhdentekevää: Se, että hän- kantoi . hametta, oikeutti ilman muuta miehiä hänelle. "Quince pesos por ora - i viisitoista pesetaa tunnissa). Jos J^amen tunsi itsensä tarjouksen johdosta 'Oukatuksi — mitä erikoisesti esiintyi ulkolaisten keskuudessa — joutui hän iva- ^yrun kohteeksi tuolille. "Mistä sinä näet järkeni tuloksia?," ihmetteliQ. " K im osaat runnata tiiota.marinaa, * eikö siinä ole kylillesi järkeä?" "Rakas ystävä, tämähän ei vaadi mi-tään järkeä, pikkuisen harjoittelua ja se käy kuin itsiestään." "Mutta en minä vain osaisi", epäili vieraani. "Katsotaanpa etkö osaa". Istutin vieraani tuolilleni ja annoin hänelle pieniä ohjauksia ja hetken kuluttua, kirjoitettuaan nimensä tasaisesti ja selvästi, hän Costuneena huudahti: "Holy Moses, enhän minä niin tj^h-mä olekaan kuin olen arvioinut itseni." Mutta sitten hänen puheensa kääntyi sydäntään painavim huoliinsa, joitäPhän oli tullut vartavasten minulle keventämään. Lapset olivat vallan mahdottomia, vallattomia ja itsepäisiä. Nytkin • nie olivat tyhjentäneet vesiämpärin melkein. täysinäiseen jauhosäkkiin ja nekin kun maksavat niin äärettöanästi. Ei niitä saa totfetemäan, ne tekevät .mita hialiiäviat. ^ ' . _ i^^Äriha hdUe ä^iOrieh k i ^ : **Well, yritän p i ^ ^ritiista yllä - jaikuvasti, mut^ k ä ^ l^fes. '^^iömea^n ja nn •^Myli^mnsKel^^ . n ^ i a n j i p o n k i n , - k ä y heid^ jiarkunMsensa^ her- - ."läbiilehiC''"-^^^^^ ' • : . • " : \ J 2 b ä ^ ö e s i r i ^ ^ iaHs < ^ ^ ^ u s olhit t u ^ jöiÖikokuntukssn^ E t Ä i n yksi k^rta cö jäänyt ihieleeni pysyv^sesti,vsiUä si^ kurituksesta osani minäkin. Jostakin syystä bli syntynyt taas joukkotappelu ja emäntä iski vihaisena olkansa takaa ajattelematta, että istuin hänen takanaan. Ensimmäinen kepin is-kii. päähäni hölmistytti ntiinun niin, etten osannut edes väistyä vaan huusin täyttä kurkkua: "Minä olen syytön!" ja ehtihän niitä iskuja tulla useampi, ennenkin emäntä huomasi kurittavansa la on myöskin, etta nainen, joka asuu jossakin -läysiholdossa, ottaa .vastaaa niiesvieraän. Jos hän kuitenkin uskaltaa näin tehdä ja sen lisäksi sulkee oven, tulee talon emäntä ja riuhtaiseee oven auki, sillä moraaliahan pitää ^S-alvoa". ^lyöskin poliisi "suojelee" moraalia. Voi sitä naista, jotka Buesnos .^esin kaduilla näyttäytj-y pitlussä housuissa. Esikaupungissa on pohjois-anieriklialai-sia, englantilaisia ja saksalaisia yksinkertaisesti uhattu määräyksellä, että jokainen nainen, joka ^siintjy pitkissä housuissa saa sakkoa viisikymmentä pesetaa. Yhtä paljon maksaa myös se, jos mies loukkaa naista, jos tämän onnistuu ilonoittaa asianomainen poliisille. Useimmiten häviää tungetteleva herra nähdessiiän naisen suuntaavan askeleensa poliisia kohti. Ja sitäpaitsi ovat poliisit myös argentiinalaisia, Joten useimmiten tulee nainen niinkuin kokemus on osoittanut ojasta allikkoon, kun hän^ ilmoittaa miehen viranomaisille.. Kun tällainen on vielä epämiellyttävämpää, jättää nainen tapauksen usein ilmoittamatta eläen täydellisessä vaatimattomuudessa ja alati häväistyksille alttiina. Naisten vapautuminen alemmuuden-tilastaan tapahtuu Argentiinassa hitaasti. Tätä liikettä johtavat etupäässä ulkolaiset ja heidän tyttärensä, jotka Argentiinassa lain mukaan luetaan argentiinalaisiksi. Mutta kuten sanottu, edistyk- ' sen pyörä etenee hitaasti kohti argentiinalaisen naisen vapautumisen päivää, u lä silloin elossa. Nyt heistä ei ole enää kuin hautakumpu muistona. Siskoni poika käy heidän hautojaan koristamassa. Hänenkin äitinsä lepää mum-^ mbh ja ukin ^vieressä. - «Lahdessa on nykyään veljeni pojan l^rhe. Martti kuoli viime huhtikuussa jä jätti jäJkeensä vaimon ja kaksi pien-t ä p(Hkaa. Heinolassa minulla on kaukaisia .sukulsdsia, jos heitä voin p i t ^ ^;akulalsina, allä he ovat si^oväisiajalle ;t^isen)ipiä. Mutta nmn kaukana tääll ä a y a r a ^ maailmassa tuntuu vieraskin sukui^sielulta. . Kiuska kerran vie- ; l ä T ^ s i ^ : B i h d ä syii^ Olen monasti myistellut matkatovereitani, jotka tulivat V. 1913 syyskviusäi^ Royal-linjaa S. S. King Georgella tai King Ed-wardilla, jompikumpi laiva se oli, jolla kuljimme kohti ttmtematonta tulevaisuutta. Toiset heistä tulivat Torontoon, jonne minunkin päämääräni oli. Yksi tytöistä meni British Columbiaan.^ Kuinkahan heitä kutakin on onnistanut täällä elämän myrskyjs^? ; Sil^ olimme nuoria, eivätkä niitic^ vastoinkäyibiset mdtä sm-ettanöet. vierasta^ mutta sillä kertaa, muuU Nain vanhaksi tulleena muistelen jos-ku nauruksi ja Itiultavasti kakarat oli- kus koko tämän elämäni mutkaisia pol-vat vahingöhiiöisiakin toisen saadessa kuja. Onneni aurinko önista^^ , mat Ilmat, ettei ole mieli tdmyt ottaa kynää käteensä muuten kuin välttämä- - töntä kirjoitusta T^ten. Nytkin on vieFä niin kuuma, vaikka oUoam puolivälissä - syyskuuta... - _ , • Seurasin mielenkiinnolla sinun matkojasi, Minda> sillä olen myö^UD! sieltä päin kotoisin, joten ne Lahden seudut ja ne ympäristöt suuresti elähyttävät mieltäni. Elin ja kuljin mukanasi unelmissani. Kuinka mielelläni tekisinkään sen matkan itse, mutta elämäni kohtalo määrää toisin. En voi todellisuudessa nauttia synnyinseudun näkemyksistä kuin vain mielikuvituksissa ja toisen henkilön hahmossa. Lähdin jo lapsenkengissä kotiseudultani, vaikka kyllä muistin käydä suvisin vanhuksia katsomassa. Sitten siirryin Canadaan- en- enemmän siihen saadaan "omien kirjoit-sin ja sitten tänne valtoihin, jossa olen- • tajien" kynän tuotteita, sitä kansano-kin ollut jo yli 35 vuotta. Kerran olen maisempi se on. käynyt Suomessa. Vanhukset olivat vie- Siihen halutaan myöskin kuvia, etu- Ma il: Jiiiiira Vapauden lehtiliikkeen kustannuksella ilmestyy taas tänä vuonna "Joulu"- julkaisu, johon halutaan kynäilijäin kertomuksia, kirjoituksia ja runoja. päässä osastojen näyttämö- jä muuta kulttuuritoimintaa esittäviä kuvia. Kuvien tulisi olla mieluummin jouklcokuvia. Kuvat palautetaan pyydettäessä. Kirjoitusten ja kuvien tulisi olla "Joulun" toimituksessa lokakuun 20 päivään* mennessä, että julkaisu ehditään saada valmiiksi hyvissä ajoissa ennen joulua. L ä h e t t ä l ^ kirjoitukset ,runot ja kuvat osoitteella: Sudbury, OM, Me emtm ole mUlomkaan nim ^mt' mUism tai onneUomia kuin fiuvltielem" heidän osalleen aiotun kurituksen. Kuulin, että vieraani sydäntä vaivaa taasen mustasukkaisuuskin. Siitä hän huokaili, vihjaillen kautta rantain epäi-lyksiään, tosiako tai olemattomia, "mutta kuka niitä ukkojakaan aina takaa ajaa heidän kierrellessään leivän hankin-tamatkoillaan . . . " päätteli emäntä surumielisenä onnettomassa epätietoisuudes- pakinoita, saan. Syysterveisin: 0 \ i riuhtaistiin auki nopeasti. ''Ma, tule nopeasti, he särkevät viimeisiä astioita . . h u o h o t t i yksi emännän pojista. Vieraani meni jättäen minut miettimään, mikä raskas kuorma on sälytetty joidenkin äitien harteille . . . nolastissa purjehtivan Veneen kokkaan. Kiitos vieläkin, Minda, kertomuksestasi, sillä sainhan edes mielikuvissa samoilla synnyinseudun kamaralla. Syyskesän tervehdykset täälfö rajan takaa kaikille Liekin lukijoille ja kirjoittajille. Tuntuu kuin olisitte kaikin hyviä ystäviäni. Mielenkiinnolla seuraan Ystä\1en ILOMÄEN ANNIKKI. Hattu i'maan kilpaveikolle ja pikaista parantumista! Kuulemiin, ELISA. , (RINNAN MUISTIKIRJASTA SEN kyllä tiedän, sen tunnen kyllä, kuin paljon yhdellä hymyilyllä^ kuin palJQftf paljon voi tehdä hyvää, ja tehdä pahaa niin syvää. Se tieto maksanut .kyyneliä on monta. Kulkcissa kyläteitä veet viljavat . pahoista hymyistä, juoksi . . . vaan viljemmät hyvien vuoksi. Kaikkein kalleimman vaati hinnan ' ^se selittämätön, se rikkoja rinnan, mi hyvimmin hyväili, syvimmin pisti. Sen ostin mä kaUihisti. Siit' aarteet kylläiset kyynellippaan mä tuhlasinr tuhlasin viime tippaan. On mennyt sisäinen, suuri peru, ei enää pisarata heru. ' Ei enää pisaroita illoin pitkin, kuink' 'hymyilisit, huokailisitkin. Ei varaa iloon ei itkuun mulla, niin köyhäksi voi köyhä tulla. Lauantaina* syyskutm 29 päivänä. 1951 Sivu 7 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-09-29-07
