Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 3, 1954

              Jatkoa
Iloisina he menivät sisälle. Kylläpä
puhetta nyt riittikin, vaikka kuukausi
sitten oltiin saatu olla yhdessä kaksi
viikkoa.
'Kun sinä.nyt kerran tänne tulit, niin
kaiketi kahvit meille keität. Siitä on
pitkä arka kun nainen on viimeksi kah­vin
siinä hellalla kiehauttanut", Asko
pyyteli leikillään ja kyllähän toinen sii­hen
suostui.
Pian he istuivat pöydän äärellä ka h
viaan maistellen ja katsellen toisiaan.
Muutama sana vaihdettiin, mutta sanat
tuntuivat olevankin nyt sivuseikkoja.
Asko siirtyi Helvin vierelle kiertäen kä­tensä
toisen harteille. Näin istuttiin
tuokio, mutta viimein poika alkoi pu­hua.
'"Minä olen jo pitkän aikaa, parisen
vuotta oikeastaan, pitänyt sinusta aivan
erilailla kuin ollessamme lapsia. Viime­aikoina
olen sen huomannut muuttu­neen
rakkaudeksi. Oikeastaan sen huo­masin
keväällä ollessamme siellä Havin
valleilla. Siitä saakka olen tuntenut
oloni niin kummalliseksi. Tääl'lä yksi­näisyydessä
iltaisin olet aina mielessäni
ja kaipaan niin sanomattomasti luoksesi.
Joten nyt huomaat kuinka tervetullut
vieras olet minulle tälläkin hetkellä."
"Samoin on minun kanssani. Ei mi­nullakaan
ollut niin tärkeää asiaa tällä-kertaa
kotiin, mutta . . . sinä olit tääl­lä
ja . . . minulla oli ikävä sinua . .
Kyyneleet valahtivat Helvin poskelle ja
hiin painoi häpeillen päänsä pojan rin­nalle.
Asko puristi toisen lujemmin itseensä
ja viimein sai liikutukseltian sanotuksi:
"Rakastatko minua niin paljon, että
voisit ajatella vaimokseni tulemista?
Tunnethan minut ja tiedät minkälaista
elämäni on. mutta siitä huolimatta roh­kenen
toivoa suostumustasi." Jännitty­neenä
Asko nosti Helvin kasvot puo­leensa
ja katsoi odottaen toisen hieman
kyyneleisiin silmiin.
"Kyllä minä rakastan sinua paljon ja
tulen ilomielin vaimoksesikin, mutta
yksi ehto minulla on ennen suostumus­tani."
"Ehto! Sano se pian ja koetan sen
täyttää, jos vain suinkin voin."
"Tulen silloin sinulle kun muutat
kaupunkiin. En mielelläni tule enää ta­kaisin
tänne saareen kun olen tottunut
työpalkkansa-käyttää, sillä jokaisen te­kemä
työ on kuitenkin jäänyt yhteis­kunnan
h}-väksi ja juuri se pitäisi olla
kaiken arvon mitta ja oikeus ihmisarvoi­seen
elämään kuuluu jokaiselle, joka
luo työllään rikkauksia maailmaan.
Suomen luokkasodan jälkeen siirtyi
tähän maahan paljon suomalaisia kän-säkouraisia
raatajia, joista monet jou­tuivat
lähtemään valtiollisen \Tiinon
vuoksi. Toisia taas pakotti lähtemään
erittäin ahtaat ja puutteelliset olot syn­ny
inmaass;i. Nykyiset uudet tulokkaat
taas ovat valtaosaltaan sellaista kan-s^
uiainesta, jota ei ole pakottanut läh­temään
äärimmäinen puute ja kurjuus,
kuten aikaisemmin, vaan monet ovat
joutuneet amerikkalaisen propai^^andan
lumoihin. Luulon silti, että monello-ka.
m oi tämä maa ole voinut antaa niT-
!ä etuja, kuin nutä monot o\at kuvitel­leet,
läheskään kaikki eivät olo saanoet
ammattiaan vastaavaa työtä.
. \ \ k \ ä ä n Suoniosta tänne siirtvmistä
ajattelevan kannatta.! t.ukoin harkit.i,
mitä etuja hän voi t.mno siiriynii.^oUaan
hyväks<Hm laskoa. Mipaan.x» k.iikilla
tähän maahan siirtx noill.i ovat olioet
omat s\-yn.<ä. enkä minä puolo>t.ini tiio-n^
itse kenenkään siirtymist.i. Mutta
kun Suomessii nykyään vallitseo >uurin
piirtein kansanvalta. ett;i työkans.jkin
voi nauttia demokraattisista oikouksi<
ta ja siitä suhteellisesta vaj^xiudesta. mi­kä
kapitalistisessa järjestelmäs>,i vai
litsee> niin uskon, että työmies kykenet*
>'alvoniiaan paremmin etunsa tämän jxii-vän
Suomessa kuin vieraassa maassa.
''Saarelaisia KiRJ. A. K ISBN
kaupungissa olemaan ja tämä syksyinen
ja talvinen yksinäisyys voisi tappaa rak-kautemmekin.
Sitäpaitsi siellä on sinul­la
äiti ja isäpuolesi, jotka sydämestään
toivovat sinun muuttavan. Ajattele
nyt rakas Asko ja puhu sitten uudestaan
minulle naimisiinmenostamme."
Asko on noussut seisomaan Helvin
puhuessa ja kävelee edestakaisin huo­neessa.
Pysähtyy sitten ikkunan luo ja
hetken kuluttua sanoo:
•Toivoin, että rakkautemme olisi ol­lut
vapaa karkista estoista, mutta tuo
vanha juttu on nyt siinäkin esteenä. Jos
se todellakin on sinun kantasi^ niin täy­tynee
minun se sitten hyväksyä, vaikka
vähän ikävää se minulle onkin jättää
tämä saari, johon olen niin kovasti kiin­tynyt."
Jo Askon puhuessa on Helvi noussut
seisomaan ja syöksälitää nyt toisen lo­petettua
tämän kaulaan.
"Arvasinhan, että näin tulee käymään
ja siksi äsken juuri muistui mieleeni tuo
ehto. Olisinhan muutenkin tullut vai­moksesi
vaikket olisi kaupunkiin tullut­kaan,
mutta kun tuo kaupunkiin tulosi
kumminkin on vain sinulle eduksi kai­ken
puoleen, niin ajattelin sinua vähän
kiusata. Ja nyt ilokseni suostutkin sin­ne
muuttamaan. Kuinka iloisia äitisi ja
ja Paavokin ovat kuultuaan suuren uuti­semme."
Iloissaan Helvi pyöritti Askoa ympä­ri
huonetta.
" J a me lähdemmekin huomenna sa­malla
laivalla siitä heille ilmoittamaan!"
Helvi viimein- sai sanotuksi selvittyään
Askon Uljaasta 'syleilystä.
'^^Muttä jos lähtismime jo tänäiltana.
Siellä näyttää tulevan kuutamo ja moot­torillani
sinne pääsee nopeammin kuin
laivalla, joka vielä kiertelee kaikki lai­turit."
"Hurraa! Siitä tuleekin ihana retki.
Nyt minun täytyy mennä sitten kotiin
tekemään itseni lähtövalmiiksi ja tulet­han
sitten noutamaan minut."
Iloisena Helvi juoksi rantaan Askon
seuraamana ja pienen suukkosen jälkeen
souti kotiinsa.
"No mitäs se sellainen nuoleskelemi­nen
meriteeraa keskellä päivää? Eikös
nyt iltaa ole enää aika odottaa?" Esa
seisoi vajan ovella ilkikurisesti hymyil­len.
" E i ole ja kyllä minä uskallan mor-siantani
suudella vaikka kirkon ovella. '
Asko käveli verkalleen Esan luo.
" \ ' a i morsianta! Kas. kun en minä
ole ollenkaan huomannut teidän edes
tuntevan toisianne. Jokos sitä saa niin­kuin
onnitella" Es;m nauruinen naama
.*^ai Askonkin nauramaan ja iloissaan
hän rit.^^ensi vanhaa, isällistä toveriaan.
Samassa hän kuitenkin muuttui va­kavaksi
muistaessaan Helvin sanonTan
"ehdon". Olisi vaikeaa luopua muka­vista
kalastustovereistaan Ksasta ja Ju­hosta.
'Samallahan minä nyi sitten voi>in
puhua asiaakin, kun kerran näinkin pal­jon
jo tiodät. Minun 'olisi nyt sitten
syks\ l l ä muutettava kaupunkiin ja olisi
\\ilittava stniraajani \htii)ön". Asko >a-noi.
.\iä huolohdi -^iitä. Minii tätä io ioi-tajHihuakseni
olon odottanutkin, -illa ai-ti>
i kanssa on ollut usea>ti puhott i kau­punkiin
muutostasi ja olon k y l l ä antanut
siilo >'unauk>oiii. kaikista p.ira< NO on
^tnullo :^iel!ähän >inul!a aukoo lovoä
leipä tämän saarelaisten kapean tilalle
ja nuorihan sinä olet vielä, joton mene
^ai^ ja onni seuratktnm mukanasi. Km-mehän
kuitenkaan iäksi eroa, sillä
johtaja Kontio sanoi viimeksi tääl­lä
käydessään, että liikkeellä tulee
i>lemaafl {>al}on asioita näille saarille ja
silloinjMi toivon näkeväni sinutkin tääl­lä
usein ja jäähän teille tämä talonne
tänne, joten usein näemme. Osuudelle­si
on ostaja tiedossa ja kyllä sinä saat
kaikesta hyvän hinnait. Siitä miiKtpi-dä
»-huolen. Ilmoita sitten vaan, koska
haluat kaupat tehtäväksi."
'"iKiitos vaan, lEsa. Vähän vaikeal­ta
se tuntuu lähteä t ä l t ä rakkaaksi käy­neeltä
saarelta, mutta nitnkmiL sanodt,
niin useinhan täällä tulen käymään. Ja
olen itsekin viimeaikoina alkanut ym­märtää
oman etuni tulevaisuutta silmäl­läpitäen
ja meinannut jo monasti perua
jyrkät sanani mtiuttotouhusta, mutta
ylpeys ei ole antanut periksi, kun kerran
tuli niin jyrkästi kiellettyä. (Nyt tämä
kihlauksemme ratkaisee asian toivotta­vasti
onneksemme."
' S i t ä onneahan tässä maailmassa tar­vitaan
aina ja sitä toivon nyt sinulle en­nenkaikkea.
Olethan nyt tulossa kau­punkilaiseksi
ja pääset ylempään luok­kaan,
mutta tunnenhan minä sinut ja
olen varma, ettet unohda meitä koti-saarelaisia
vaikka tulisi minkälaisia sat­tumuksia."
Liikuttuneena 'Esa puristi
Askon kättä.
Saatuaan kuulla Askon lähtevän jo
samana iltana käymään kaupungissa
moottoriveneellä, sanoi 'Esa:
"No, nyt se hoppu tuli! 'Menehän
sitten pukeutumaan ja laittamaan itsesi
kuntoon. Minä laitan sillä aikaa moot­torisi
lähtövalmiiksi."
Ilta alkoi jo hämärtyä kun Asko las­ki
veneensä lipumaan 'Kokon laituriin.
Helvi ilmestyi portaalle ja huuteli si­sälle.
Askon astuttua tupaan tuli Helvi
hänen rinnalleen ja otti käsipuolesta
kiinni.
Katsoessaan vanhempiaan hän sanoi:
"Joko arvaatte?"
"Herra'jestas! Mitä tämä tarkoit­taa?
Sitäkö, että te olette kihlautu­neet?"
Helvin äiti oli suurena kysy­mysmerkkinä,
mutta riensi sitten naura­van
parin luo heitä syleilemään j a onnit­telemaan,
johon sitten isäkin ehätti.
"No, kyllä te nyt yllätyksen olette
järjestäneet, mutta niinhän ne nuoret.
Lapsina te aina melkein tappelitte kes­kenänne,
mutta silti aina viihdyitte hy­vin
yhdessä. Tätäkö se sitten tiesi?"
Äiti vielä toimitti, johon isä-Kokko rau­hallisesti
vastasi:
"Tätä, elinikäistä tappeluahan se tie­s
i ."
K a i k k i yhtyivät härren nauruunsa.
Pitihän siinä tietysti kahvit nyt juo­da
ja kuu oli jo korkealla, kun nuoripari
viimein pääsi veneeseen. Helvin äiti toi
mattokäärönkin ja viimeisiä hyvästejä
sanottaessa pilkisti kuukin esiiin pilven
takaa ikäänkuin valaisten tämän taulun.
Siihen laiturille jäivät Helvin vanhem­mat
vilkuttamaan moottorin ulvahtaen
lähtiessä kiitämään kohti \ ' i i p u r i a.
Kylläpä sattuikin mainio syyskuinen
ilta. Kuu-ukko p ä ä t t i k i n seurata rakas­tavaisia
perille saakka ja siksi se tilasi
Taivaan Huoltoporta.ista pilvetöntä s ä ä ­t
ä , joka saatiinkin. Asko kiersi Uuraan
niemen ympäri ja otti .<eniälkeen suoran
-nunnan kaupunkiin. Ki tuulen väret-t.
ikään tuntunut, meri oli aivan tyyni.
Kuuusä-oot loivat ho[ie;sta juovaansa
:>itkin \o(]en pintaa. Se on meidän on-nomn-
o .ilta. Xäin ajattoli Holvi istuo-
-aan tuulilir^in takana olevalla p - n k i i lä
"ohon Alkokin tuli k \ t k e t t y ä ;m ohjauk­sen
(»hj.iuspyr.ra.an i.-^tuimen oteon.
.\>ko kior.-i käsivartensa Holvin ym-pariUo.
Sanoja oi tarvittu. Tmirielma
oli ohyt. jo.^kus siima tapasi toi.sen.
kaantyi >iita -euraamaan kuun valaise­mia
maisemia, kat.-omaan taak.se potku­rin
tekemiä pyörteitä, joissa kuunsäteet
ilkamoiden kisailivat. Ihana matka!
Io alkoivat siintää kaukana kaupun­gin
valot. Ajettiin erään saaren ohi.
jossa oli muutama hm>ila vala«,
meisesti siellä di viikonlopun^^
Lähestyttiin kaupunkia. MooöBir
ti hyvin. Paljon nopeammin^'
siin kaupunkiin kuin laivalla. AZ!
soi joskus vieressään Ijöjäisenä,
Helviin. Vimmein hän ei malttaö-x,
la pukkaamatta toista ja sanonZ 1
"Mikäs tulevaa rouva Saarela,,
vaa? Jokos rupesikin pelottamaaji;^
' • E i minua pelolta, mutta
onnellinen^ että luulen tukehh
Kestääkö tämä onnemme, vai sär
se ensimmäisiiin karikkoihin?"
'•Kuinkas sinä nyt tuollaista a jJ
let? Eihän meidän elämämme vy^
alkanutkaan ja sinä jo rupeat
maan peikkoa semäUe.' Asko
•Helviä ja,pian tämä unohtikin
sä ja iloisin mielin saavTjttiin
k i i n .
Asko ohjasi veneen Linnansillan j
se iSalakkalahden puolelle ja aivan i
den pohjukassa, lähellä asemaa, dii
von veneen paikka. Tämän
Asko ohjasi veneensä ja pianoH\'3t|
kadulla.
Mattokäärö kainalossa he ottivat i
ton j a pian oli Kontion ovi heidän (
sään. Painallus ovikelloon. Paavot
avaamaan.
"Mitä minä näenkään?" Hän\-eti J
lemmat ovesta sisälle j a ar\'asi
onnekkaista ilmeistä loput. Hols;
hän syleili molempia • ja vastatuB
saatuaan vaatteet yltään, menivätsis
Paavon jäljestä.
"No, kyllä me olemme tätä
kanssa toivoneetkin, sillä kaiketihant
mä merkitsee nyt muuttoasi, kaup
kiin?" Paavo siirsi 'katseensa hsvi
Askosta Helviin.
"Sitä se nyt sitten merkitsee.'"
sanoi ja hymyili johtajalleen.
"Oikein hyvä, kyllä äitisi tulee
seksi. Vahinko vain, mutta hän ei i
tällä hetkellä kotona. Tulee kuiie
hetken kuluttua ja yrittäkäämme piä
sillä aikaa seuraa itsellemme," M
sanoen hän meni toiseen huoneeseenjj
hetken kuluttua tuli sieltä tarjottii
kanssa tarjoten pikarillisen jokaiselle.
."Toivotan mitä sydämellisimmin i
le molemmille onnea ottamanne
leen johdosta ja etenkin olen .\skon[
lesta hyvilläni hänen ottamansa
johdosta. Se oli viisaasti tehty tula
elämäänne ajatellen. Helvin
myöskin tunnen, saanhan kutsua
nimeltä, kun tulemme näin niinkuin:
kulaisiksi, ja olen hänestäkin hyvin]
peä. Muutenhan en olisi häntä n
tellutkaan Lihatukusta meille. No
en pidä tässä tällä kertaa pidempiä f
h e i t ä vaan toivotan vielä kerran
parhainta onnea teille molemmille.
N ä i n sanoen hän kilisteli mofeoa
nuorten kanssa jonka jälkeen he
tuivat. Viettivät hauskan hetken
rustellen ja uudelleen .V^ko hnc
Paavon mitä parhaimmaks:
heksi. jonka seurassa ci ikav.'. •o-\sä>
y l l ä t t ä m ä ä n .
Parhaillaan naurettiin makeav
von jollekin kaskulle, kun yht .ik^ ^ ^
kon äiti oli ovella.
- A s k o ! Ja . . . ja Holvi: Mi:3'
tapahtunut?" Katscltu:'.an }1
toisesta toiseen ja näiden juhkili^-'^;
meisiin. hän arvasi tapahtuneena^^
sesti huudahtaen rioi>! ^}^-^-
nuoria.
•A'oi hyvänen aika: Kyllä
n\ t onnellinen kun \ i i i i < : n r^ini^-
ko. tulit järkiisi. N vt voin ^r:^^
huoata helix>tuk.se--ta. -Hia koko
kaupunt,'is.sa oloni ajan '»n omaat'-!"
ni kolkuttanut kun iiitin ^inut y^^'
ne saareen, mutta nytiin^ "r.!;,
kaikki hyvin ja voimme olla katkt^-
d e s s ä . " Kyyyneleisin - i l m i " '
sanansa ja kääntyi Paavon puo!<^
ka otti hänen kädet omiinsa.
Hetken olivat kaikki vähän
neita, mutta .Askon sanonta; J*^
kihlauksemme ja kaupunkiin tn»^
SiTU 8 Lauanl«in«< hul&tiku\m 3 päivinä. 1954