1947-01-18-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 LAU.\XTAIXA, TAM.MIKUUN 18 PÄI\^ÄNÄ
itiimumst* wHm«owiiiniinBawHi^^
1947
vat, että heidän olikin otettava osaa
omaan suruunsa: kirjailija oli kaksin
käsin kylvänyt kansalaislahjansa
kruunuja ystäviensä rahanreikiin.
Nobelin palkinnon avulla hän oli voinut
aloittaa uuden kylvökauden.
Laakerit ja kruunut
Joku kävi etsimässä hakemistoa ja
alkoi lukea ääneen Akatemian laakerein
ja kruunuin kruunaamia:
1901 -
1902
1903
1904
— R. F. A. Sully-rrudhom-me
. . . ranskalainen.
~ Th. Mommsen . . . saksalainen.
— B. Björnson . . . norjalainen.
— F. Mistral,. . . ranskalainen
ja J. Echegaray . . . espanjalainen.
1905 — H. Sienkievvicz
lainen. *
1906 — G. Carducci . .
nen.
1907 — R. Kipling . .
lainen.
1908 — R. Eucken . .
nen.
]f;Q9 - t - Selma Lagerlöf.
• salainen.
1910 — r.Keyse...
, . puola-italialai-englanti-saksalai-saksalainen.
1911
1912
M. jMaeterlinck
gialainen.
— Q. Haputman
l>el-saksa-lainen.
1913 — R. Tagore
nen.
- E i jaettu.
bengalilai-
I9I4
191.S
1916
— Romain Roll and . rans-kalainen.
— Verner von Heidenstam
. . . ruotsalainen.
1917 — K. Gjellerup ja F. Pontop-pidan
. . . tanskalaiset.
191S —- Ei jaettu.
1919 Carl Spittelef . . . sveitsiläinen.
1920 — 'Knut Hamsun .
lainen.
1921 — .Anatole France
kalauien.
1Q22 — J. Benavente .
lainen.
1923 — W. B. Veals .
lainen.
1924 — \Vladyslaw Reymont
• puolalainen.
1925 — G. B. Shaw . .
. noTja-
, . rans-espanja-irlanti-lainen.
1026 — Grazia Deledda .
Iäinen.
1027 — Henri Bergson .
kalainen.
192S Sigrid Tndset .
lainen.
1929 — Thomas Mann .
.lainen.
3 930 — Sinclair I.e\vis . .
kalainen.
1931 - Erik A. Karlfeldt
siilainen.
}032 — John Galsworthy
lantilainen.
l'>33, — Ivan Bunin . ,
englanti-
. *. italia-
. . rans-
. norja-
. saksa-amerik-
. . ruot-
. . eng-ven
alaiseenkin
tuntemattomia, sijoitettiin
milloin Meksikoon, milloin Angolaan
tai SumaWle. ^
— Mutta eihän ole yhtään venäläistä
— paitsi emigrantti; ;Bunin!
joku huomasi. (Hän oli norjalainen.)
art
Kirj. IDA KUPIAINEN
Ennenkuin oikein itse tiesikään,
k^uinka oli tullut sen tehneeksi, Jussa
Emme ole vielä antaneet an- liip^-jnta; ja
nen-emigrantti Rjinskassa.
1934 ™ Luigi pirahdello . . . ita-lialainen.
- ^
1935 — Ei jaeltu.
I'>36 — Eugene 0'Xcill . , . nme-rikkalainen.
f
J037 — Roger Marlin du Gard . . .
ranskalainen.
1938 — Pearl Bulk . . . amerikkalainen.
1939 F. E. Sillan]>;iä . . . suomalainen.
Kaarle XII (tusormr
Jokaisen nimen jälkeen äänecnlu-kija
piti taidepaussin, jonka aikana
kuulijat .siivat arvata, mistä maasta.
Etenkin eräitä vuosisitdan alkupuolella
N«.beJ palkittuja, nykyisin jok-teeksi,
että Kaarle XII kohdeltiin
huonosti Pultavalla, ruotsalainen esteetikko
sanoi. Patsaan itää kohti
ojennettu sormi ei tarkoittanut sitä,
että Nobel-palkintoja pitäisi lähettää
* sinne päin, elipä Vanhan Venäjän aikana
-millainen Tolstoi ja uuden Venäjän
(niinkuin vanhankin) aikana
millainen Gorki hyvänsä. ^
1940, 41, 42 ja 43 ei kirjallisuuspalkintoa
muistaakseni jaettu, 1944
sen siis sai tanskalainen Jensen, 1945
chileläinen Lucila Godoy y Alcayaga,
runoilijanimeltä Gabriela Mistral.
Buuaus, kauppa ja fuerenkulku
•'Dagens Nyheter^' haastatteli viime
sunnuntaista kirjallista liitettään^*
varten yhtä norjalaista ja kolmea
ruotsalaista kirjailijaa, pyytäen heitä
nimeämään omat ehdokkaansa ja
lausumaan muutakin kirjaliisuuspal-
• kimojen jaosta.
Ivar Lo-Johanson: Sanoo,, että ori
epäkiitollista .etsittää ehdokasta, koska
Ruotsin Akatemialla on hyvin
käsitettävä kunnianhimo itsenäiseen
valintaan. -'Oikein suuret, Tolstoin
luokkaa olevat kirjailijat, jäävät
säännöllisesti palkinnotta, ja onhan
tunnustettava, et^ä he ovat hyvin
harvinaisia. Toinen Vaikeus on se,
että väitetään Nobelin kirjallisuuspalkinnolla
olevan kauppapoliittinen
sivumerkitys . . . Eihän se halveksi
t^va ole, mutta vetää kuitenkin
jollakin tavoin pois pohja^hr kirjalliselta
palkinnonjaolta."
Kirjailija Lo-Johanson alkaa jo
epäillä, että kirjallisuuspalkinnon jakaminen
yksityiselle kirjailijalle on
vanhanakaista. "Eikö palkinto sensijaan
oikeudenmukaisuuden nimes-
.sä olisi jaettava ryhmille, institiiiioil-le,
kollektiiville? Yksityinen nero-tyyppihän
on jo vanhanaikainen i l miö.'-
Mihail Skolohov
Ivar Lo-Johanson nimeää ehdok-^
kaakseen neuvostovenäläisen kerto-iamestarin
Mihail Sholohovin:
''Hän on kirjoittanet meidän sukupolvemme
suurimman eepoksen, ja
"Hiljainen Don" kai tullaan kaikkina
aikoina lu.kemaan suuriin kertomuksiin.
Sotaa ja verta 'siinä on riittämiin
omaa aikaamme kuvastamaan.
Siinä on lyriikkaa ja hellyyttä, ja se
heijastaa nykyajan ihmistä. Ennen
kaikkea se on tervettä taidetta, suuria
taidetta, vapaata taidetta. Ensimmäinen
ja ainoa nimi minun listalla
on Mihail Sholohov.^'
Neuvostoliitossa on Sholohovin
rinnalla mainittu ehdokkaana Vera
Inber, joka sai Stalin-palkinnon runoelmastaan
'^Pulkovan meridiaani.'-
Useita hiineh teoksiaan on :käännettv <
ampui
Kaameana, kajahti laukaus heidän
korvissaan. . . •
Sitä seurasi parahdus, valittava ja
pitkä, kuin haavoittuneen suden rai-vonsekainen
ulvahdus.
Selvästi he näkivät yhtä aikaa miehen
heidän edessään kaatutan suulleen
lumiseen hankeen.
Mutta, kun he vain hetkistä myö-'
hemmin, juoksusta raskaasti huohot-
-4aen molemmat, ehtivät paikalle, missä
haavoittuneen olisi pitänyt maata,
— ei tätä näk3mytkään enää missään.
Juuri silloin tuli . kuu hetki.seksi
esiin pilven takaa. •
• Kirkkaasti se valaisi hy^vin lyhyen
ajan heidän häipmästjmeitä ja epäuskoisia
kasvoja, tummanharmaana
massana heidän- lähellään rauhaliise.s-
• •0... • . .•...\. , , •' '•
ti märehtiviä,proja, — ja .sitä, yhtä,
joka suopungin kuristava nuoi-a yhä
kaulasaan, makasi kuolemankielissä
• heidän jaloissaan.
Auttaessaan eläintä jälleen jaloilleen,
Jussa näki valkeassa hangessa
hohtavan, tummanpunaisen täplän.
— Se oli verta. . . porovarkaasta vuotanutta.
. .
A'asta sen nähdessään täytyi Jussan
pakostakin uskoa, ettei kaikki^ ollut
sittenkin ollut vain pahaa unta. . .
Mutta sitä seuraavana päivänä
| | J " ' »1. • M - I! -I ' K •
soonallisesti l^än arvostaa erikoisesti
viime-mainittua täinän '"meidän aikamme
enemmän kuin viktoriaanista
tekopyhyyttä" v a s t a a n käymän
taistelun vuoksi).
jotka eivät saaneet ^
Eyvind Johnsonilla on pitkä tpi'-
vomuslista. Amerikkalaisista Hemingway
ja Faulkner, ruotsalaisista
mm. Pär Lagerkvist ja Harry-Martinson,
suomen-ruotsalaisista Elmer
Diktonius, jonka vaikutusta moderniin
ruotsalaiseen lyriikkaan hän pitää
niin voimakkaana, "että häntä on
kutsuttava edelläkävijäksi." •
Norjalainen Siguard Hoel. mainitsee
ehdokkainaan T. S. Eliot in, He-ming^
vayTi ja maa miehensä Arnulf
Overlandin. Sekä hän että Johnson
esittävät mielenkiintoisia rinnastuksia
niiden kesken, jotka ovat palkinnon
saaneet, ja niiden, jotka jäivät
ilman.
Ilman jäivät: Strindberg ja Fröd-ing,
Gorki ja Zola (kudli _ 1902),
Freud Joyce, Proust, Valery. Weils
ja .Dreiser. •'. - :
saattoi jokainen kyllä selvään auo-mata,
kuinka Niila^ uusi poropaimen,
ontui vaikeasti kulkien toista jalkaansa.
— Paimenessa viimeksi ollessaan
hän" sanoi sep niin paKästi loukanneensa,
nyrjähdyttäen nilkkans;i
iljanteiselta kallionrinteeltä alas liukastuessaan.
Tuli toinen aamu, c^ikä Niila kyennytkään
enää työhönsä.
Valittaen ja vahvasti hikoillen hän
makasi vain porontafjallaan kodan
lattialla, eikä kyennyt mihjnkään.
Hänen kalvakoilla kasvoillaan paloivat
kuumeen heleänpunaiset täplät, ja
iho poltti ylitse koko ruumiin hehkuen,
kuin tulessa palaen. -
Alutta sittenkin hän väitti kaiken
johtuvan vain vilusta, joka. hänet
oli yöllä, viimeksi poroja tunturilla
paimentaessaan monasti ja vähiinv;:-
liäj.yllättä:nyt^-; -•]y_. ^ ..-.f-;, ;
• "Ja jfiissä • uskdfkiri' seii • enempiä ar-'
vefeniätta kaiken. Ääriekkaää^Häii-kin
valitteli — huonoa onneaan', .^1-:a,
porovarkaiden, että omien pairv.n-tensa,
suhteen.
— Olihan voro päässyt siftenki i livahtamaan
aivan hänen^käsistään . ..
kaiken lisäksi itse teossaan parhaillaan
tavattaessa, —-^ja miehistä {tarhaat
sairastuivat juuri silloin, kun
heitä olisi kaikista kipeimmn nyt jiuj-
. r i apuna tarvittu . . . ^
Vain Riitulla oli tapahtuneesta
nytkin omat arvelunsa ja epäilynsä.
Tietämättä itsekään miksi, hän oli lykännyt
puhumisen siitä Jussan kanssa
yhä vain päivästä toiseen. Kärlii-
.mättömästi hän odott] Niilan paran-lumista,
nauttiakseen sitten ,i;'asta sitä
enemmän kostostaan.
Mutta sairaan tila huononi vain
yhä ihan silmissä.
Hän ei antanut kenenkään kcskca
kivistävään jalkaansa, eikä suostunut
lähtemään Jussan saattamana lääkäriinkään,
sanoen silloin kyllä, varmiis-tikin
kuolevansa tuolla pitkällä, lähe--
satakilometrisellä ja %^ivalloisella a-jomatkalla
kuumeeseen ja pakkaseenkin.
Ja Niila laihtui, ja kävi ihan ve-loittavastt
Huonommaksi ja heikommaksi,
sillä ruokakaan, jota Riitu hänelle
vastahakoisesti, mutia kuitenkin
velvollisuuden tunnosta säänai)!-
lisesti ajallaan tarjoili, ei kestänyt
enää hänen sisällään. — Ja lopiiidi
hän" ei jaksanut syödä sitäkään, v.i-hääkäim.
»
Mutta jokin hiiytti suuresti vaivaa-
>'ai^, hänen tajuissaan'.vain .Vähänkin
LeeMasters^Pröust,^oy<^.;--.^'. : idii J a ä h ^ i s ä K j^
CigyardvHoel #ieaa,..etlä nyt,elä^^ s%5i:;y ; J -• . . ;
. ''''^^"^•^iailijainl^
ruotsiksi askettam myös -Lemngra- torrmsii k^svai^t, muUa:^^
dm päiväkirja. tuvat joukosta j ^ ä ä n p i t e m p ^
• ^''^^'^'i^ liirjalhsuudentutkija -Onko taiteellinen: tekniikka: ginäUmenneenä.läiveÄä.-«»eiaäri.öu^t^kko
si t tää m vö?; rollkin- mJi.Mriit ct-^nA-^rAitrrxi*^,^',.*..'**-' . • . ; ' .
on Sivuuttanut ensin Tolstoin, sitten
(Jorkin "ja ikäänkuin ärsyttääksecn
palkinnut emilirantti Buninin, ja toi-
.•^lalta Sholohovin itsensä ja hänen
edustalnansa HerevKn realistisen tradition
takia.
^ Muina ehdokkainaan Svanberg
mainitsee Martin Andersen Nexön
ja ran.skalaisen .Xndre Giilen (per-viimemainituille
ja epätuisuisa pcr-srKmallisuuksille,
hän kysyy.
Huomiseen mennessii on taas räjähtänyt.
Ihmiset voivat joko .s;moa
lai kysyä.
Sanoa: 'Jopa viimeinkin antoivat
sille." 1- 'Taaskin .se jäi ilman.""
Kysyä: 'Kuka h e m m e t i s s ä
on . .
Ien.
Hetki.sen he.luulivat hänen hourivan
kaikki, puhuen vain kuumc.s;ii-raan
sekavia ja mielettömiä sanoja.
Eihän Niila ollut kertonut nuorrsti
vaimostaan vielä iätä ennen kenelN-kiiän
sanaakaan.
Ja aivankuin .sairas olisi aavistanut
heidän ajatuksensa, hän lisä.si vieiii:
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 18, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-01-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470118 |
Description
| Title | 1947-01-18-04 |
| OCR text | Sivu 4 LAU.\XTAIXA, TAM.MIKUUN 18 PÄI\^ÄNÄ itiimumst* wHm«owiiiniinBawHi^^ 1947 vat, että heidän olikin otettava osaa omaan suruunsa: kirjailija oli kaksin käsin kylvänyt kansalaislahjansa kruunuja ystäviensä rahanreikiin. Nobelin palkinnon avulla hän oli voinut aloittaa uuden kylvökauden. Laakerit ja kruunut Joku kävi etsimässä hakemistoa ja alkoi lukea ääneen Akatemian laakerein ja kruunuin kruunaamia: 1901 - 1902 1903 1904 — R. F. A. Sully-rrudhom-me . . . ranskalainen. ~ Th. Mommsen . . . saksalainen. — B. Björnson . . . norjalainen. — F. Mistral,. . . ranskalainen ja J. Echegaray . . . espanjalainen. 1905 — H. Sienkievvicz lainen. * 1906 — G. Carducci . . nen. 1907 — R. Kipling . . lainen. 1908 — R. Eucken . . nen. ]f;Q9 - t - Selma Lagerlöf. • salainen. 1910 — r.Keyse... , . puola-italialai-englanti-saksalai-saksalainen. 1911 1912 M. jMaeterlinck gialainen. — Q. Haputman l>el-saksa-lainen. 1913 — R. Tagore nen. - E i jaettu. bengalilai- I9I4 191.S 1916 — Romain Roll and . rans-kalainen. — Verner von Heidenstam . . . ruotsalainen. 1917 — K. Gjellerup ja F. Pontop-pidan . . . tanskalaiset. 191S —- Ei jaettu. 1919 Carl Spittelef . . . sveitsiläinen. 1920 — 'Knut Hamsun . lainen. 1921 — .Anatole France kalauien. 1Q22 — J. Benavente . lainen. 1923 — W. B. Veals . lainen. 1924 — \Vladyslaw Reymont • puolalainen. 1925 — G. B. Shaw . . . noTja- , . rans-espanja-irlanti-lainen. 1026 — Grazia Deledda . Iäinen. 1027 — Henri Bergson . kalainen. 192S Sigrid Tndset . lainen. 1929 — Thomas Mann . .lainen. 3 930 — Sinclair I.e\vis . . kalainen. 1931 - Erik A. Karlfeldt siilainen. }032 — John Galsworthy lantilainen. l'>33, — Ivan Bunin . , englanti- . *. italia- . . rans- . norja- . saksa-amerik- . . ruot- . . eng-ven alaiseenkin tuntemattomia, sijoitettiin milloin Meksikoon, milloin Angolaan tai SumaWle. ^ — Mutta eihän ole yhtään venäläistä — paitsi emigrantti; ;Bunin! joku huomasi. (Hän oli norjalainen.) art Kirj. IDA KUPIAINEN Ennenkuin oikein itse tiesikään, k^uinka oli tullut sen tehneeksi, Jussa Emme ole vielä antaneet an- liip^-jnta; ja nen-emigrantti Rjinskassa. 1934 ™ Luigi pirahdello . . . ita-lialainen. - ^ 1935 — Ei jaeltu. I'>36 — Eugene 0'Xcill . , . nme-rikkalainen. f J037 — Roger Marlin du Gard . . . ranskalainen. 1938 — Pearl Bulk . . . amerikkalainen. 1939 F. E. Sillan]>;iä . . . suomalainen. Kaarle XII (tusormr Jokaisen nimen jälkeen äänecnlu-kija piti taidepaussin, jonka aikana kuulijat .siivat arvata, mistä maasta. Etenkin eräitä vuosisitdan alkupuolella N«.beJ palkittuja, nykyisin jok-teeksi, että Kaarle XII kohdeltiin huonosti Pultavalla, ruotsalainen esteetikko sanoi. Patsaan itää kohti ojennettu sormi ei tarkoittanut sitä, että Nobel-palkintoja pitäisi lähettää * sinne päin, elipä Vanhan Venäjän aikana -millainen Tolstoi ja uuden Venäjän (niinkuin vanhankin) aikana millainen Gorki hyvänsä. ^ 1940, 41, 42 ja 43 ei kirjallisuuspalkintoa muistaakseni jaettu, 1944 sen siis sai tanskalainen Jensen, 1945 chileläinen Lucila Godoy y Alcayaga, runoilijanimeltä Gabriela Mistral. Buuaus, kauppa ja fuerenkulku •'Dagens Nyheter^' haastatteli viime sunnuntaista kirjallista liitettään^* varten yhtä norjalaista ja kolmea ruotsalaista kirjailijaa, pyytäen heitä nimeämään omat ehdokkaansa ja lausumaan muutakin kirjaliisuuspal- • kimojen jaosta. Ivar Lo-Johanson: Sanoo,, että ori epäkiitollista .etsittää ehdokasta, koska Ruotsin Akatemialla on hyvin käsitettävä kunnianhimo itsenäiseen valintaan. -'Oikein suuret, Tolstoin luokkaa olevat kirjailijat, jäävät säännöllisesti palkinnotta, ja onhan tunnustettava, et^ä he ovat hyvin harvinaisia. Toinen Vaikeus on se, että väitetään Nobelin kirjallisuuspalkinnolla olevan kauppapoliittinen sivumerkitys . . . Eihän se halveksi t^va ole, mutta vetää kuitenkin jollakin tavoin pois pohja^hr kirjalliselta palkinnonjaolta." Kirjailija Lo-Johanson alkaa jo epäillä, että kirjallisuuspalkinnon jakaminen yksityiselle kirjailijalle on vanhanakaista. "Eikö palkinto sensijaan oikeudenmukaisuuden nimes- .sä olisi jaettava ryhmille, institiiiioil-le, kollektiiville? Yksityinen nero-tyyppihän on jo vanhanaikainen i l miö.'- Mihail Skolohov Ivar Lo-Johanson nimeää ehdok-^ kaakseen neuvostovenäläisen kerto-iamestarin Mihail Sholohovin: ''Hän on kirjoittanet meidän sukupolvemme suurimman eepoksen, ja "Hiljainen Don" kai tullaan kaikkina aikoina lu.kemaan suuriin kertomuksiin. Sotaa ja verta 'siinä on riittämiin omaa aikaamme kuvastamaan. Siinä on lyriikkaa ja hellyyttä, ja se heijastaa nykyajan ihmistä. Ennen kaikkea se on tervettä taidetta, suuria taidetta, vapaata taidetta. Ensimmäinen ja ainoa nimi minun listalla on Mihail Sholohov.^' Neuvostoliitossa on Sholohovin rinnalla mainittu ehdokkaana Vera Inber, joka sai Stalin-palkinnon runoelmastaan '^Pulkovan meridiaani.'- Useita hiineh teoksiaan on :käännettv < ampui Kaameana, kajahti laukaus heidän korvissaan. . . • Sitä seurasi parahdus, valittava ja pitkä, kuin haavoittuneen suden rai-vonsekainen ulvahdus. Selvästi he näkivät yhtä aikaa miehen heidän edessään kaatutan suulleen lumiseen hankeen. Mutta, kun he vain hetkistä myö-' hemmin, juoksusta raskaasti huohot- -4aen molemmat, ehtivät paikalle, missä haavoittuneen olisi pitänyt maata, — ei tätä näk3mytkään enää missään. Juuri silloin tuli . kuu hetki.seksi esiin pilven takaa. • • Kirkkaasti se valaisi hy^vin lyhyen ajan heidän häipmästjmeitä ja epäuskoisia kasvoja, tummanharmaana massana heidän- lähellään rauhaliise.s- • •0... • . .•...\. , , •' '• ti märehtiviä,proja, — ja .sitä, yhtä, joka suopungin kuristava nuoi-a yhä kaulasaan, makasi kuolemankielissä • heidän jaloissaan. Auttaessaan eläintä jälleen jaloilleen, Jussa näki valkeassa hangessa hohtavan, tummanpunaisen täplän. — Se oli verta. . . porovarkaasta vuotanutta. . . A'asta sen nähdessään täytyi Jussan pakostakin uskoa, ettei kaikki^ ollut sittenkin ollut vain pahaa unta. . . Mutta sitä seuraavana päivänä | | J " ' »1. • M - I! -I ' K • soonallisesti l^än arvostaa erikoisesti viime-mainittua täinän '"meidän aikamme enemmän kuin viktoriaanista tekopyhyyttä" v a s t a a n käymän taistelun vuoksi). jotka eivät saaneet ^ Eyvind Johnsonilla on pitkä tpi'- vomuslista. Amerikkalaisista Hemingway ja Faulkner, ruotsalaisista mm. Pär Lagerkvist ja Harry-Martinson, suomen-ruotsalaisista Elmer Diktonius, jonka vaikutusta moderniin ruotsalaiseen lyriikkaan hän pitää niin voimakkaana, "että häntä on kutsuttava edelläkävijäksi." • Norjalainen Siguard Hoel. mainitsee ehdokkainaan T. S. Eliot in, He-ming^ vayTi ja maa miehensä Arnulf Overlandin. Sekä hän että Johnson esittävät mielenkiintoisia rinnastuksia niiden kesken, jotka ovat palkinnon saaneet, ja niiden, jotka jäivät ilman. Ilman jäivät: Strindberg ja Fröd-ing, Gorki ja Zola (kudli _ 1902), Freud Joyce, Proust, Valery. Weils ja .Dreiser. •'. - : saattoi jokainen kyllä selvään auo-mata, kuinka Niila^ uusi poropaimen, ontui vaikeasti kulkien toista jalkaansa. — Paimenessa viimeksi ollessaan hän" sanoi sep niin paKästi loukanneensa, nyrjähdyttäen nilkkans;i iljanteiselta kallionrinteeltä alas liukastuessaan. Tuli toinen aamu, c^ikä Niila kyennytkään enää työhönsä. Valittaen ja vahvasti hikoillen hän makasi vain porontafjallaan kodan lattialla, eikä kyennyt mihjnkään. Hänen kalvakoilla kasvoillaan paloivat kuumeen heleänpunaiset täplät, ja iho poltti ylitse koko ruumiin hehkuen, kuin tulessa palaen. - Alutta sittenkin hän väitti kaiken johtuvan vain vilusta, joka. hänet oli yöllä, viimeksi poroja tunturilla paimentaessaan monasti ja vähiinv;:- liäj.yllättä:nyt^-; -•]y_. ^ ..-.f-;, ; • "Ja jfiissä • uskdfkiri' seii • enempiä ar-' vefeniätta kaiken. Ääriekkaää^Häii-kin valitteli — huonoa onneaan', .^1-:a, porovarkaiden, että omien pairv.n-tensa, suhteen. — Olihan voro päässyt siftenki i livahtamaan aivan hänen^käsistään . .. kaiken lisäksi itse teossaan parhaillaan tavattaessa, —-^ja miehistä {tarhaat sairastuivat juuri silloin, kun heitä olisi kaikista kipeimmn nyt jiuj- . r i apuna tarvittu . . . ^ Vain Riitulla oli tapahtuneesta nytkin omat arvelunsa ja epäilynsä. Tietämättä itsekään miksi, hän oli lykännyt puhumisen siitä Jussan kanssa yhä vain päivästä toiseen. Kärlii- .mättömästi hän odott] Niilan paran-lumista, nauttiakseen sitten ,i;'asta sitä enemmän kostostaan. Mutta sairaan tila huononi vain yhä ihan silmissä. Hän ei antanut kenenkään kcskca kivistävään jalkaansa, eikä suostunut lähtemään Jussan saattamana lääkäriinkään, sanoen silloin kyllä, varmiis-tikin kuolevansa tuolla pitkällä, lähe-- satakilometrisellä ja %^ivalloisella a-jomatkalla kuumeeseen ja pakkaseenkin. Ja Niila laihtui, ja kävi ihan ve-loittavastt Huonommaksi ja heikommaksi, sillä ruokakaan, jota Riitu hänelle vastahakoisesti, mutia kuitenkin velvollisuuden tunnosta säänai)!- lisesti ajallaan tarjoili, ei kestänyt enää hänen sisällään. — Ja lopiiidi hän" ei jaksanut syödä sitäkään, v.i-hääkäim. » Mutta jokin hiiytti suuresti vaivaa- >'ai^, hänen tajuissaan'.vain .Vähänkin LeeMasters^Pröust,^oy<^.;--.^'. : idii J a ä h ^ i s ä K j^ CigyardvHoel #ieaa,..etlä nyt,elä^^ s%5i:;y ; J -• . . ; . ''''^^"^•^iailijainl^ ruotsiksi askettam myös -Lemngra- torrmsii k^svai^t, muUa:^^ dm päiväkirja. tuvat joukosta j ^ ä ä n p i t e m p ^ • ^''^^'^'i^ liirjalhsuudentutkija -Onko taiteellinen: tekniikka: ginäUmenneenä.läiveÄä.-«»eiaäri.öu^t^kko si t tää m vö?; rollkin- mJi.Mriit ct-^nA-^rAitrrxi*^,^',.*..'**-' . • . ; ' . on Sivuuttanut ensin Tolstoin, sitten (Jorkin "ja ikäänkuin ärsyttääksecn palkinnut emilirantti Buninin, ja toi- .•^lalta Sholohovin itsensä ja hänen edustalnansa HerevKn realistisen tradition takia. ^ Muina ehdokkainaan Svanberg mainitsee Martin Andersen Nexön ja ran.skalaisen .Xndre Giilen (per-viimemainituille ja epätuisuisa pcr-srKmallisuuksille, hän kysyy. Huomiseen mennessii on taas räjähtänyt. Ihmiset voivat joko .s;moa lai kysyä. Sanoa: 'Jopa viimeinkin antoivat sille." 1- 'Taaskin .se jäi ilman."" Kysyä: 'Kuka h e m m e t i s s ä on . . Ien. Hetki.sen he.luulivat hänen hourivan kaikki, puhuen vain kuumc.s;ii-raan sekavia ja mielettömiä sanoja. Eihän Niila ollut kertonut nuorrsti vaimostaan vielä iätä ennen kenelN-kiiän sanaakaan. Ja aivankuin .sairas olisi aavistanut heidän ajatuksensa, hän lisä.si vieiii: |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-01-18-04
