Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 24, 1949

              imm
(KAUNOKIRJALUNEN VllKKQLEffTl)
I Published and prioted by fhe Vapaus Publishing C<»npany
Umited/IOO^K» Elm Stoeet West, Sudbury. Ontaxio.
Regi^tered at the Post Office Department, Ottä.wa, as second
cla^ matter.
Liekki llmesncyy Jokaisen viikon lauantaina 12-siyuisena, sisäl-
: t^en parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta, aloiljba.
TILAUSHINNAT: THDTSVALTOI^?:
1 vuosikerta .....$3.00 1 vuosikerta . ......$3.75
6 kuukautta . . . . . . . . . . . 1.7& 6 kuukautta . . . . . . . . . . . 2.25
ä kuukautta . . . . . . . 1.00 >
SUOMEEN JA M1J17AIXE IJLKOMAIU^
1 vuosikerta . ^..... .$4.50 6. kuukautta . . . . . . . . . . .$2.50
n^lÖlTUSHINNAT:
75 senttiä palstatuumaltä^ Halvin kiitosilmoitus $3.00.. Kuo­leman
Ilmoitus $3i00 ja sen. yhteydessä julkaistava miusto-värsy
$1.00. ja kiitos $2.00, 'Kirjeenvaihtöilmoitulsset $1.50. Eri­koishinnat
pysjrvlstä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen^
i^ian]4e]pie myönnetä
Kaikki iiiekille tarkoitetut miaksuosoitukset on ostettava kus­tantajan
nimeen: Vapaus Publishing Ck)mpany Lin^
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
lOO-lflö Elm Street West/Sudbuiy. Ontario.
Toimittaja: J . W. Saari
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
P. O. BOX 69 LIEKKI SUDBURT, ONT.
RajifiaUhta joulua toivotamme taa-s ystävillemme ja ystävät
' toivottavat sitä meille. Joulukortteja lähetetään, lahjoja jae-
' t^an ja. jokaisella on kiirettä ja touhua.
' ' Mutta ajattelemvieko rauhallisen joulun toivomuksen l^u-
• sylessämme, että maailmassa el oh todellista rauhaa? Kaikel­la
tava^Ha yritetään Ijetsoa timta sotaa ja kaivaa imata, sen
näennäisen rauhan jalkojen alta, mikä tällä hetkellä vallit-
•• see. Kuinka mbnf^anssasisaremme ja -veljemme maailmassa
^ todella lunteetäfiä jojthinarajihallistajoiilumieltä?
Kuinka moni vanhus tuntee rauhasista joulumieltä tänä
jouluna? Työttömyys 'uhkaa kaikkialla ja Inotinollisesti se
koskee myöskin vanJiempiinihmimn. Kuinka moni nuori nties
' ja nainen tujtiee Jodellista joulurauhaa, kun työttömyyden
peikko nousee uhkaavana ja murskaa kaiiki valoisat ttdevai-sJtudentoiveet?
Kuinka inoni perheenisä ja -äiti tuntee todellista joulurau­haa
tänä joulumi,ktm ajatuksissa kangastavat työttömyyden
- uhka sekä myöskin kalliit elinkustmimikset ja uhkaava piiok-rien
korotus? Kuinka moni heistä voi tyynin, miehin katsella
- lastensa viatonta iloa lahjoista ja joulukuusesta?
Nämä ovat vain yksi osa huolista, joita melkein jokaisen
' pieneläjän eteen tttlee tänä jmduna, on ollut jo ennm joulua
ja edeUeeii vielä sen jälkeenkin. Mutta siitä huolimatta me
' koetamme järjestää mahdi)llisimman hauskan joulun aifiakin
lapsiUemme, jotka eivät vielä tiedä niistä kaikista huolista,
. mitä vanhemtnillqanon. • Antakaamme siis lasten^ Uoitaivaikka
' emme itse voisikaan täydellä sydämellä: osallistfuff^ heidän
' ilooitsa ja riemmmsa imnkuin.~meidän pitäisi. *Sanotajan, että:
• yleensä väliäväktset tyytyvät vähään^ koska he eivät o^e op*
•pineet paljoa vaatimaan. Mutta kun sitä,valtääl^ft^ä^
dän osaman on kautta aikojen ollut, ryh4o^ään yhä vahen^.
t^itrUUin, min se katkeroittaa mielen ja iiseiniiiii siitä kär^vät
ci vain oma perhe, mutta vielä muutkin hanssftihmiset.
Emme kuitenkaan hahtä maalata joulua aivan sytikfmm^y
. tä^pUiMta. MeUlq cqnadfU^aisiäa^^
, se^l parempi jmduku^ ntpnien nmidat vicuden-kansi^äi
, S^^sime muHmtn^; siitä kp^t ta^aUamfmja hoetamine jakaa i
JloakanssaiJtinistemnie keskiiuteen. Meillä o^ vie^ jolti^
. kin tfyflisttits vain ajftteU/O: omaa Uoamtne, vaan myöskin
täisten,t7tttavi€fnme jaystäviemnieiloa jajakaitUtmnte tois*
. temmekmissa.
Me suomalaiset kohooift9mnme joidima yhteen joko perhei­siin
tai haaleallemme viettämään joulua. T^ftä M meille tra-ditiottaalistch
Cflemme silloin lähempänä toisiamme kuin ehkä
koskaan muina aikpina vuodesta. Jjihjat vaUtdetaan,toivote-taap.
fpisilfeen hauskaa joulua ja nautitaan yhdessäolosta.
Joultma letttävät ajatuksemme myöskin Off^aisiimme Suo­messa.
Ajattelemme niitii omaisiamme, jotka joutuivat käy­mään
läpi monta kovaa iHmc vuosien aikana, mutta jotka
kuitenkin nyt luottavat siihen, että kdikki kärsimykset jäisi­vät
inemteisyyteen ja etteivät nuo katkerat muistot enää kos­kaan
uusiutuisi. Jokainen haluamme jättääkatkerat muistot
taa,ksemfuc^ sillä 7ndk€in kaikilla meillä sellaisia on. Haluam­me
ainakin joulutta tuntea olevamme huolettomia ja iloisia,
, koska jouhi on amtnoisista ajoista saakka ollut ilon ja valon
juhla.
Tässä mielessä lausuu Uekin toimituskin HAUSKAA JOU­LUA
kaikille lukijoilleen, avustajilleen ja levittäjilleen. Toi­votamme
heille kaikHle. joulurauhaa ja yhä enetievää tarmoa
toimia lehtetisä hy*väksi edelleenkin. Heidän työnsä ja toimin­tansa
Uekin hyväksi on ollut suurimerkityksellistä^ Siis:
RATTOISAA JOULUA!
Sanpedrolainen pokfeapeluri. George
\Vaters kertt» tässä eräänä päivänä po­liisille
ikävän tarinan ja torvpi; ettei
hän olisi koskaan voittanut $1,60Q "pie­nessä
ystävälilsessä pelissä" jokin päi­vä
sitten.. :
Hän kertoi tavanneensa Frank Bil-lingsin
ja miehet ryhtyivät pelaamaan.
Watersin onm oli s^gen myötäinea^ ja
Billings hävisi kuin poika. Kun sitten
ryhdyttiin tekemään selvää häviöistä ja
voitoista, sanoi Billings, ettei hänellä
ole käteistä rahaa, mutta hänellä on
?2,400 shekki, joka on yhtä hyvä kuin
kultakimpale. AVaters uskoi, otti she­kin
ja antoi vielä takaisin $400 käteistä
ja kirjoitti $400 shekin, mikä oli B.lling-sin
häviön, $1,;6Ö0 ja hänen shekkinsä
$2,400 Välinen ero.
'Kun Waters meni ''kääsäämään" Bil-lingsin
shekkiä, ei sitä otettu ollenkaan
huomioon, eli toisin sanoen, se oli kat­teeton.
Waters ryhtyi etsimään Billing-siä
ja täpasikin tämän kadulla. Häi}
kertoi, ett:ei shekki kelvannut ja kysyi,
että mitä %änklji-tekee a s i ^ suhteen.
"Mutta sehän''on mahdotonta!" huu­dahti
Frankki. "Shekki on ehdottomas­ti
Ö.K. Lainaahan iminulle autosi, minä
ajan pankkiin ja tuon minulle rahat muu­tamassa
minuutissa."
Nyt Waters etsii $400 käteistään,
$400 shdckiään joka. oli- ehdottomasti
katteellinen, sekä autoaan — ja samalla
myöskin Frank Biliingsiä.
ff
Muistavatko eteläpohjalaiset, kun
ennen vanhassa maassa, joulun
edMlä pantiin sika lihoiksi ja seu­raavana
päivänä kuului kuumasta
uunista sellaista mukavaa puhku­mista,
pientä pihinää ja pritkahte-lemista?
Siellä makkara paistui ja
puhkeili.
Muistatteko, kuinka silloin sian-tappopäivän
iltana korveeseeh pan­tiin
kuumaa vettä Jä lyhyeksi lei­kattua
Qlkisilppu^, ja sitten piika-
Tiina, pesi jalkansa ja meni sinne
sekaarL sotkemaan suolia puhtaiksi
ja kui^lsa k^veessa lisahteli ja po-sahteU?
, Sitten^^^^^^s "fliitkutet-tiin
•* täyjteen^ veritaikinaa sar^äsup-pilon
kaptta ja jqaiehet vuolivat
makkar^tildcujai^ joita ei saetut tul­la
yhtään- enempää 1^
tai ^mjupl^n. kaik­kosi,
3 i t t e n . ^ a ^ makkarat
työnnettiin .^^M^ josta
tujä i m l ^ ^
CHettek^^^
jiampaa! fe^ ras-vsusta,
<Hnaat
Ijeva ja l o r u u ^ ^ seiska "krepumak^
Hara"? "iEuslait^ yainr
;" öoo
JUS^I RAITIO^
aitian
Tule ihminen, lähdemttte teatteriin,
skU* ovathan kuliisitkorjat,
ja kuninkaalla on krmmattu^^^
01, ystävä, ttijie ja tuokio nää,
knink* elämä riemukas on sekä rikas!
Jos köyhyys sun ihesrpvesta kt^^^
ja pimeys saartaa kotisi nurkkaa,
kysyt, kenties, onka se vikasK
Niin, niin, on elämän näyttämö suuri, ]
monen moneVe siellä on tilaa.
Ön elämänhurman höysteenä pilaa
ja ontienonkija — aitureita,
korskeita konnia, saitureita.
Kas, säälittä toineti toisensa surmaa
ja välillä keijut taas karkeloivat.
Sinä kysyt ja aatoksesi askaroivat
päin käykö jo maailma turmaa?
Ah, ihminen, kanssasi ihmistä monta
on kysynyt tuota ja kysyy. _
Mutt' Thalian taikurit ääneti pysyy,
käy näytäntö entistä fätäa
ja kUnniati kttkkia satda.
Mutt' esirippu! kun raskaasti putoo,
sinä tylsänä tutkit kohtaloasi
ja kyselet, millaista varaltasi
elämä kohtalon langasta kutoo.
Odota, ihminen, kohtahan soivat
elämän näyttämön juhlakellot
ja ihmisten mielet on fnellot.
Saarnataan rauhaa ja tahtoa hyvää,
rakkauden runsauttaenerttyvää.
On näyttämöir enkelikeijukaiset,
valkeat siivet ja kultainen puku.
— Ihana valhe — sen ihmissuku
tietää, mittftinohtaa huolensa fttaiset
Miehet ovat alituisessa vaarassa, tulla
lyöstjetyksi Rapan saarella Teellä
merellä ja ryöstäjinä ovat — nz^set.
Tällä saardla on miehiä min vähän, et­tä
heidän suhdelukunsa naisiin on 1—
Näin kertoi ryhmä amerikkalaisia
^nuorJa niiehiä palatessaan hiljattain
purjehdukseltaan maailman ympäri.
Ryhmä teki purjehduksensa pienellä
purjelaivalla ja yksi sen jäsenistä joutui
myöskin kidnäpätyksi, mutta toverinsa
saivat hänet pelastetuksi.
Mitä on mttoilija? Onneton ihminen, joka kätkee sydä­meensä
syviä suruja, mutta jonka huuUssa on kyky mUuttaa
ne surut ihanaksi soitoksi. Hänen kohtalonsa on sama kuin
niiden Onnettomien, joita Phalaris vaskihärjässä kidutti hil­jaisella
tulella; mutta heidän huutonsa eivät päässeet ty­rannin
korviin, sillä ne soivat hänelle ilfanana musiikkina.
— Ja ihmiset kerääntyvät runoilijan ynipärilte ja sattovat
hänelle: Icätla pian taas, se merkitsee, kaivakoot kärsimyk­set
jälleen siehtasi ja olkoot huTdesi niin muodostuneet kuin
tähänkin asti, sillä tuskanhuuto tekisi meidät rauhattomiksi,
mutta musiikki on hauskaa kuulla. Ja arvostelijat astuvat
myöskin esiin ja sanovat: nmn on oikSn, niin vaativat este­tiikan
säätmöt. Ja tunnettuahan on, että arvostelija on ai-vatt
runoilijan kaltainen; hänellä ei vain ole tuskaa sydämes­sään
eikä säveltä huulillaan. Sentähden, katsokaas, tahdon
naeluummitt olla sikopaimen ja saada osakseni sikojen myö-
^ — — o Qo
tätunnon kmn olla rumnlijaja^ saavuttaa iJtmisten ymmartä-mättömyydenv
^ Sören Kierkegaard.
. • oÖo •
- On qfentassarTm
jastaväntQ^^
' - ' O O Q ; - - , ' ./
Tunieeko tähti loistmsa^ lapsi kautensa, taivas sy­vyytensä?^
mkä^e!Uri<f^eiMs^^ ole kahta iha­nampi.—
r-Ch^Wägner.
• QQQ : . .
Muistanetko koskaany V{Uptwssa tutnmuin
illan yli uupuvan ja katkeran maan,
imiemme tasankoja vihertävin kummuin
— peittyneinä kukkaJiarsoon huumaavaan.
Banaaneja ei sovi säilyttää jääkaa­pissa,
koska ne niuuttuvat mustiksi ja
niihin ottaa kaikkien onuiden ruokien
maku.
Muistanetko koskaan tummenevin illoin
uniemme välkehtivän kaupungin f
jonka kerran näimme, jota lähestyitnme sillom
avaruuden suloissa sen torneihin.
Muistanetko koskaan uniemme tnaata,
uttiemme kaupungin valkoisen,
jota emme tylyin silmin enää nähdä saata,
jota et sä tavoittäiiut, tavoittanut en.
LEASARASTO.