1949-12-24-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^ 3 " ^ H, nm
l^#fl!%''x ' ' ''
li
Sir t
im
15
11. f*
i i i
i< mi
Kirj./Marjatta
SUURIEN^ pihakoivujen suojassa
lahden poukamassa seisoo tuQ harmaa
mökki. jQulun aattoillaB hämärtyessä
kuuluu kosken kohina mökin
yläpuolelta olevalta koskelta, mikä onkin
ainoa ääni, joka lakkaamatta häiritsee
mökin ympäristön hiljaisuutta.
Saunasta nousee. tuttu savub|qhkura
harmaaseen ilmaan.
Nuori Marja tyttö seisoo saunan edessä
tähyiUen pimentyvään ilmaan, katse
tielle suunnattuna. Isää hän odottaa
kotiin saapuvaksi aamulla lähteneeltä
ostosmatkaltaan. "Saunakin olisi ja
kohta valmis ja kaikki jouluaaton työt
on tehty.
'Marja sulkee silmänsä. Kaikki oh
niin tuttua ja rakasta, koko tämä 3mi-päristö.
Tässä saunassa hän on nähnj^
ensi kerran päivänvalon. Hän naurahtaa
hiljaa muistaessaan kuinka isompi
sisko oli häntä kiusoitellut, että haikara
varmaan eksynyt lie, kun jo
kymmenennen se mökkiin—viel—NiioT-Marja
oli syntynjrt perheen viimeisen^
ja hiljalleen kasvanut toisten lähtiessä
maailmalle. Tänä syksynä oli nuorin
simman kylmäksi. "Mutta voit sentään
sanoa, kuinka kauan olet Edithin
tuntenut ja kuinka kauan olette
minua pettäneet."
"Olen tuntenut Edithin jo lälies
kaksikymmentä vuotta, eli oikeastaan
hänen syntymästään saakka.
Mutta en halua kiusata sinua p i temmälle.
Edith on minun serkkuni,
isäni veljentytär, joka saapui
sinä iltana, jolloin olimme luistelemassa,
kaupunkiin viettääkseen äitinsä
kanssa JQulun meillä . . ."
Lindaa tuntui nolottavan. Robert
oli .puhunut jo aikaisemmin Edith-mmisestä
serkustaan, joka asui
Vancouverissa, mutta jota hän ei
ollut nähnyt moneen vuoteen. Sitä,
että Edith tulisi heille jouluksi, ei
Robert ollut maininnut, sillä hän
ei ollut tietänyt sitä itsekään, koska
Edith ja hänen äitinsä tulivat
yllättäen. Heti kaupunkiin tultuaan
oli Edith, kuultuaan Robertin
menneen luistinradalle, lähtenyt
myöskin sinne, tavatakseen serkkunsa
siellä.
"Robert, sinä et varmaankaan voi
antaa anteeksi houkkamaisuuttani"
sanoi Linda, pistäen kätensä pojan
kainaloon. "Et usko, kuinka minua
nolottaa. Kuinka voin tavata
Edithiä, hän varmaankin luulee
minusta mitä tahansa, kun niin rumasti
esiinnyin."
"Oikeastaan se on kokonaan Edithin
syy, että en ole tullut sinua
tapaamaan sen illan jälkeen. Hän
ehdotti, kerrottuani hänelle sinusta,
että antaisin sinun olla muutaman
päivän itseksesi, kyllä asia sitten
selviää ja rakkaus välillämme
leimuaa entistä iIoisemmin."__
"Mutta toivon, ettei kenenkään
tarvitse kärsiä niitä tuskia, joita
olen näiden päivien aikana kärsinyt",
puhui Linda puristaen Robertin
käsivartta hellästi.
"Toivottavasti se oli sinulle opetukseksi
tulevaisuudessa ~ sitten""
kuin olemme naimisissa, että ensin
on asia tutkittava ennenkuin miestä
hutkitaan. Mutta menkäämme nyt
meille, Edith haluaa tavata sinua,
sinä pieni äkäpussi .
joulu
veli lähtenyt meren taakse, vanhempien
lasten jo311essa siellä. Yksi veli oli
enää kotona ja hän oli tänä syksynä
tuonut nuoren vaimon kotiin . . .
Marja p3ryhkäisee kyyneleen silmistään.
Äiti on tullut tänä syksynä niin
huonovointiseksi. Hän on sairastellut
jo<. \^osia, mutta nyt hän on kuihtunut
niin, että ^Marja tietää-tämän olevan
äidin viimeisen joulun. Nuorimman
veljen, tuon vilikön, joka oli äidin
lempipoika, lähdettyä Amerikkaan, on
äiti ollut niin hiljainen ja usein on
Marja nähnyt hänen itkevän salaa, sillä
äiti ei haluaisi, että toiset näkevät tuon
rakkaan lähdön piin häneen vaikuttaneen.
Mutta Marja tietää sen, hän
on sen \-aistonnut, hän, joka on aina
koettanut olla äidin apuna ja onhan
jo neljätoista vuotta täyttänyt.
Jos äiti kuolee, niin sitten on hänen
vuoronsa lähteä, sillä ei häntä enää
tarvita kotona. Isä ei ole paljoakaan
kotona, sillä hän on aina maailmalla
ansiotöissä, joten kukapa häntä kaipai-
-si sitten enää, koti tulisi sitten vain
veljen - kodiksi. Tämä pieni harmaa
mökki on ollut tuivana ja suojana
maailman myrskyiltä ja silloin kuin ei
enää ole kotia turvana, täytyy luottaa
vzin itseensä ja äidiri neuvoihin.
'Kuuluu kulkusten kilinää. Isä palaa.
Marja herää kuin unesta, juoksee
sbään äidin luo, auttaa häntä istumaan.
Pian kannetaan isän tuomiset
sisään ja isä saa iensimmäiseksi mennä
saunaan. Jokaiselle on vähän joulutuo-misia,
eiväthän köyhän mökin asukkaat
ole suuriin lahjoihin tottuneet, iloinen
mieli tulee vähemmästäkin.
Viimein on päästy kaikin siaunasta ja
s\-öty illallinen. On niin hiljaista. Veli
on mennyt kamariin vaimonsa kanssa.
Isä nukkuu jo ja äiti istuu keinutuolissa,
keinutellen hiljalleen. Lattiasta,
joka on päivällä pesty Sannan kanssa,
huokuu vielä tuoreutta. Se on niin
puhdas ja valkoinen. IMarja on aina
pitänyt siitä, että kaikki on kuurattu
valkoiseksi. Ovea avatessa tulvahtaa
pakkasilma sisään niin harmaana, häviten
huoneen lämpöön. Äiti bn aina opettanut,
että köyhänkin koti voi olla puhdas.
Joulukuusi on tänä vuonna jäänyt
laittamatta. Sen on aina tuonut nuorin
veli. mutta nyt ei sitä ole ollenkaan.
Äiti ei olisi-jaksanut sitä katsella ja
niin se on jätetty kokonaan pois.
*MarJa katsoo ikkunasta pihamaalle.
Kuu on noussut ia tuhannet tälitöset
tuikkivat. Siinä on kaunista katselemista
kylliksi. Hiljaa Marja nousee ja
menee äidin luokse. Äidin kaunis tukka
on vielä kampaamatta ja se on aina ollut
;Marjan mielityö. Niin hän nytkin kampaa
äidin hiukset palmikolle. ^ Hiljaa
valuvat kyyneleet Marjan poskille. Kauan
ei enää olisi äiti kultaa ja hän jäisi
niin kovin yksin. Pienenä istuu äiti siinä.
On kuin koko maailma sisältyisi
tuohon yhteen ainoaan sanaan.
Viifnein Marja auttaa äidin vuoteeseen
sanoen hyvää yötä ja suudellen äidin
poskea. Äiti silittää nuorimpansa
hiuksia ja sanoo:
"Mene nyt, lapsikulta, nukkumaan,
että jaksat aamulla kirkkoon, isä jää-=
kotiin."
Itsekseen Marja ajattelee, ettei hän
jätä äitiä. Voihan kirkkon mennä toistekin.
Hiljaa menee Marjakin vuoteelle. Uni
ei kuitenkaan tahdo tulla. Jennasta
näkyvät tuhannet töhtöset, jotka lois-*^
Nuori pariskunta fnr. ja mrs. Claude Gpslin asuu tässä teltassa
Brantfordin tomnshipissa Ont. Mutta asunto-oloja vaikeuttaa
vieiä se, että perheeseen syntyi jokin päivä sitten esikoinen ja
juuri tässä teltassa. Lääkäriä ei ollut saatavissa, vaikka eräs
taksiajuri yritti hakea kaikkialta, joten isä auttoi yksinään
lapsensa maailmaan.
Eräs ranskalainen vaudevillet^ti
Pierre Lutece saavutti aikoinaan kuuluisuutta
sillä, että hän kykeni vastaamaan
onelkein mihin kysymykseen tahansa.
Tämä kiinnosti suuresti tiedemiehiä
ja erään anatoomisen instituutin
johto teki hänen kanssaan käiipan, jonka
mukaan Pierren aivot tutkittaisiin
mainitussa instituutissa hänen kuolemansa
jälkfsen.
Kun 'Pierre sitten kuoli, ilmeni, että
hän oli m3rynyt aivonsa ainakin 53 eri
yhtymälle ja saanut kaupoistaan yhteensä
50,000 dollaria.
i^f^^j^niiininMiiimiuiiiiiiiiiiiiinniniHuiiiiiiiiiiiiiniiiiiiitiiiiiiiiiiiiiiiiiiuiiiuu^
Parhaat onnittelumme
cm
hänen täyttäessään 40 vuotta
marraskuun 13 p:nä 1949
i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i t i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i n i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i ii iiiiiimiliiiiiiitiliiiiiiiiiiiKitiiiiiiiiiiiiiiiriiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii.
Elna Antilla
Eric Antilla
Anja, A i l i ja Frank Asterblad
Tyyne ja Vilho Vickstrom ja
tytöt
Irma, Ida ja Aulis Granlund
Eino, Kerttu ja Lauri Ahvenus
Mr. ja mrs. E. Siren
Mr. ja mrs. King
K. Taik
Liisa ja Toivo
Kaisa ja Ben Gestrin
Hildy ja Yrjö Laakso
Mr. ja mrs. M. Hihnala
Aune ja Ragnar Lundell
Mr. ja rnrs. David Roos
Siiri Puttonen ja pojat
Fanny Lind ja Arnold
Betty ja Lauri Rantala
Mr. ja mrs. E. Lehonen
Mr. j a mrs. E..Ylä
Mr. ja mrs. U. Piiroinen ia
Roy ^
Mr. ja mrs. E. Pitkänen ja
perhe
Mr. ja mrs. E. V. Roberts
Mr. ja mrs. R. Winter
Mr. ja mrs. G. Astblund
Ina ja Hugo
Mr. ja mrs. J. Ylinen
Mary ja Arvo Nurmi ja perhe
Tyyne ja Herman Kielinen
Lea, Kerttu,ja Urho Viitanen
Mr. ja mrs. O. Halinen
Mr. ja mrs. A. Kari ja Hilma
Kirsti Hintsa
I iiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiitiiiini iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiHiiiiiiiiiiiiiiiii' !ii i i i ! i m i i i i i i i i i l i i i i i i i i i i i i i i i i i i i ? i i i i i i i i i i i i i m i i m i n i !j!i i:i i i n i i i i i i i :
Oottako kuuUu, kun tälle pojalle pidettiin syntymäpäiväjuhlia Malartnllen
mäellä ja k5'llä sen kylän tytöillä oli kiirettä ja ^touhua. Aili se paisteli kananpoikia,
hääräsi ja komenti hiukkaa Idalle, että sekota sitä riisipuuroa, ettei
palapohjahan. Kerttu ja Julia ne tuumasi, että pitäisi kai olla perunoita ja
kasviksia. Tyyne se keitteli'mustikkasoppaa ja Irene pyöritteli mamman
pullaa. Kahvikultaa vielä piti kiehauttaa ja sitten yhteisesti pöytä katettiin,
siihen ryytelöt, piparkakut sekä menet herkut kannettiin ja sitten alkoi jo juhlavieraita
saapua näitä herkkuja nauttimaan ja kyllä ne maistuivat hjnalta.
Frankilla oli vasta kiire ollut, kun täytyi uusi rakennuskin laittaa jossa nama
juhlat pidettiin. Syönnin päälle alettiin koitella, jos tämä talo kestäisi. Emo
se haitaria veteli, että hiki otsalat virtasi ja Kerttu se viekkahasti viulullaan
sai vanhatkin nuortumaan. Sitten kun toiset väsyivät, niin Erick haitariin
tarttui ja sanoi vaarille: "housut; jalkaan ja sitten se alkaa hiukan kiperäm-mässä
tahdissa". Siitäkös Elnakin innostui, vaikka oli kuolin taudissa. ,
Emeli se taitavasti tarjoilusta huolen piti, Laxuri tanssia hytkytti. Vilhokin
koitti laulella, vaikka ei ääni kulkenut ja Aulis katseli kaivonpaikkaa ja sima
oh touhua kylUksi. Pentti muisti kukkaset päivän sankarille tarjota. Kylla ne
tulee muistona säilymään, kun ne oli jo valmiiksi kuivattu. Kaunis yhteinen
lahja, joka kotimme pöytää kaunistaa, se aina muistuttaa toverijoukkoa tata
ja sitä hauskaa iltaa. Kirsti-tädille kiitos niistä lämpöisistä sukista.
Seuraavan päivän illan suussa Franki katseli kättensä töitä. Savupiippu oU
hiukan kallellaan, vaan laipeet oli vielä paikoillaan, niin hän tuumaili antaa
sen humun vielä jatkua. Nappas koneet pyörimään ja kahden viikon paasta
alkoi pupitys kuulua. Nyt siinä tanssi salissa kananpoikaset piknekkiä pitivat-
Kutos teiUe kaikille toverit tästä sisältörikkaasta illasta. Erikoisesti AiUUe
ja Frankille, kun kotiinne tämän suurenmoisen yllatykseh järjestitte.
Säilyköön toveruus edelleenkih!
EINO ANTILLA
2561 CHARLES STREET VANCOUVER, B .C
luiuiiuuniuuiiifmiuimuttMiuimimiiinuuHmiiiiuiu uiuuuuiiuniuuuiniiiiitiiuiiiiuiiiimi J
tavat jouluyössä. Pakkanen paiikkuu aamuhämärään. Joulukellot alkavat
nurkissa ja hnjainen jouluyö vaihtuu soida kutsuen ihmisiä joulukirkkoon•
3IVU 10 XAUÄNTAINA, JOULUKUUN 24 PiUVÄNii, 1949.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 24, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-12-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki491224 |
Description
| Title | 1949-12-24-10 |
| OCR text | ^ 3 " ^ H, nm l^#fl!%''x ' ' '' li Sir t im 15 11. f* i i i i< mi Kirj./Marjatta SUURIEN^ pihakoivujen suojassa lahden poukamassa seisoo tuQ harmaa mökki. jQulun aattoillaB hämärtyessä kuuluu kosken kohina mökin yläpuolelta olevalta koskelta, mikä onkin ainoa ääni, joka lakkaamatta häiritsee mökin ympäristön hiljaisuutta. Saunasta nousee. tuttu savub|qhkura harmaaseen ilmaan. Nuori Marja tyttö seisoo saunan edessä tähyiUen pimentyvään ilmaan, katse tielle suunnattuna. Isää hän odottaa kotiin saapuvaksi aamulla lähteneeltä ostosmatkaltaan. "Saunakin olisi ja kohta valmis ja kaikki jouluaaton työt on tehty. 'Marja sulkee silmänsä. Kaikki oh niin tuttua ja rakasta, koko tämä 3mi-päristö. Tässä saunassa hän on nähnj^ ensi kerran päivänvalon. Hän naurahtaa hiljaa muistaessaan kuinka isompi sisko oli häntä kiusoitellut, että haikara varmaan eksynyt lie, kun jo kymmenennen se mökkiin—viel—NiioT-Marja oli syntynjrt perheen viimeisen^ ja hiljalleen kasvanut toisten lähtiessä maailmalle. Tänä syksynä oli nuorin simman kylmäksi. "Mutta voit sentään sanoa, kuinka kauan olet Edithin tuntenut ja kuinka kauan olette minua pettäneet." "Olen tuntenut Edithin jo lälies kaksikymmentä vuotta, eli oikeastaan hänen syntymästään saakka. Mutta en halua kiusata sinua p i temmälle. Edith on minun serkkuni, isäni veljentytär, joka saapui sinä iltana, jolloin olimme luistelemassa, kaupunkiin viettääkseen äitinsä kanssa JQulun meillä . . ." Lindaa tuntui nolottavan. Robert oli .puhunut jo aikaisemmin Edith-mmisestä serkustaan, joka asui Vancouverissa, mutta jota hän ei ollut nähnyt moneen vuoteen. Sitä, että Edith tulisi heille jouluksi, ei Robert ollut maininnut, sillä hän ei ollut tietänyt sitä itsekään, koska Edith ja hänen äitinsä tulivat yllättäen. Heti kaupunkiin tultuaan oli Edith, kuultuaan Robertin menneen luistinradalle, lähtenyt myöskin sinne, tavatakseen serkkunsa siellä. "Robert, sinä et varmaankaan voi antaa anteeksi houkkamaisuuttani" sanoi Linda, pistäen kätensä pojan kainaloon. "Et usko, kuinka minua nolottaa. Kuinka voin tavata Edithiä, hän varmaankin luulee minusta mitä tahansa, kun niin rumasti esiinnyin." "Oikeastaan se on kokonaan Edithin syy, että en ole tullut sinua tapaamaan sen illan jälkeen. Hän ehdotti, kerrottuani hänelle sinusta, että antaisin sinun olla muutaman päivän itseksesi, kyllä asia sitten selviää ja rakkaus välillämme leimuaa entistä iIoisemmin."__ "Mutta toivon, ettei kenenkään tarvitse kärsiä niitä tuskia, joita olen näiden päivien aikana kärsinyt", puhui Linda puristaen Robertin käsivartta hellästi. "Toivottavasti se oli sinulle opetukseksi tulevaisuudessa ~ sitten"" kuin olemme naimisissa, että ensin on asia tutkittava ennenkuin miestä hutkitaan. Mutta menkäämme nyt meille, Edith haluaa tavata sinua, sinä pieni äkäpussi . joulu veli lähtenyt meren taakse, vanhempien lasten jo311essa siellä. Yksi veli oli enää kotona ja hän oli tänä syksynä tuonut nuoren vaimon kotiin . . . Marja p3ryhkäisee kyyneleen silmistään. Äiti on tullut tänä syksynä niin huonovointiseksi. Hän on sairastellut jo<. \^osia, mutta nyt hän on kuihtunut niin, että ^Marja tietää-tämän olevan äidin viimeisen joulun. Nuorimman veljen, tuon vilikön, joka oli äidin lempipoika, lähdettyä Amerikkaan, on äiti ollut niin hiljainen ja usein on Marja nähnyt hänen itkevän salaa, sillä äiti ei haluaisi, että toiset näkevät tuon rakkaan lähdön piin häneen vaikuttaneen. Mutta Marja tietää sen, hän on sen \-aistonnut, hän, joka on aina koettanut olla äidin apuna ja onhan jo neljätoista vuotta täyttänyt. Jos äiti kuolee, niin sitten on hänen vuoronsa lähteä, sillä ei häntä enää tarvita kotona. Isä ei ole paljoakaan kotona, sillä hän on aina maailmalla ansiotöissä, joten kukapa häntä kaipai- -si sitten enää, koti tulisi sitten vain veljen - kodiksi. Tämä pieni harmaa mökki on ollut tuivana ja suojana maailman myrskyiltä ja silloin kuin ei enää ole kotia turvana, täytyy luottaa vzin itseensä ja äidiri neuvoihin. 'Kuuluu kulkusten kilinää. Isä palaa. Marja herää kuin unesta, juoksee sbään äidin luo, auttaa häntä istumaan. Pian kannetaan isän tuomiset sisään ja isä saa iensimmäiseksi mennä saunaan. Jokaiselle on vähän joulutuo-misia, eiväthän köyhän mökin asukkaat ole suuriin lahjoihin tottuneet, iloinen mieli tulee vähemmästäkin. Viimein on päästy kaikin siaunasta ja s\-öty illallinen. On niin hiljaista. Veli on mennyt kamariin vaimonsa kanssa. Isä nukkuu jo ja äiti istuu keinutuolissa, keinutellen hiljalleen. Lattiasta, joka on päivällä pesty Sannan kanssa, huokuu vielä tuoreutta. Se on niin puhdas ja valkoinen. IMarja on aina pitänyt siitä, että kaikki on kuurattu valkoiseksi. Ovea avatessa tulvahtaa pakkasilma sisään niin harmaana, häviten huoneen lämpöön. Äiti bn aina opettanut, että köyhänkin koti voi olla puhdas. Joulukuusi on tänä vuonna jäänyt laittamatta. Sen on aina tuonut nuorin veli. mutta nyt ei sitä ole ollenkaan. Äiti ei olisi-jaksanut sitä katsella ja niin se on jätetty kokonaan pois. *MarJa katsoo ikkunasta pihamaalle. Kuu on noussut ia tuhannet tälitöset tuikkivat. Siinä on kaunista katselemista kylliksi. Hiljaa Marja nousee ja menee äidin luokse. Äidin kaunis tukka on vielä kampaamatta ja se on aina ollut ;Marjan mielityö. Niin hän nytkin kampaa äidin hiukset palmikolle. ^ Hiljaa valuvat kyyneleet Marjan poskille. Kauan ei enää olisi äiti kultaa ja hän jäisi niin kovin yksin. Pienenä istuu äiti siinä. On kuin koko maailma sisältyisi tuohon yhteen ainoaan sanaan. Viifnein Marja auttaa äidin vuoteeseen sanoen hyvää yötä ja suudellen äidin poskea. Äiti silittää nuorimpansa hiuksia ja sanoo: "Mene nyt, lapsikulta, nukkumaan, että jaksat aamulla kirkkoon, isä jää-= kotiin." Itsekseen Marja ajattelee, ettei hän jätä äitiä. Voihan kirkkon mennä toistekin. Hiljaa menee Marjakin vuoteelle. Uni ei kuitenkaan tahdo tulla. Jennasta näkyvät tuhannet töhtöset, jotka lois-*^ Nuori pariskunta fnr. ja mrs. Claude Gpslin asuu tässä teltassa Brantfordin tomnshipissa Ont. Mutta asunto-oloja vaikeuttaa vieiä se, että perheeseen syntyi jokin päivä sitten esikoinen ja juuri tässä teltassa. Lääkäriä ei ollut saatavissa, vaikka eräs taksiajuri yritti hakea kaikkialta, joten isä auttoi yksinään lapsensa maailmaan. Eräs ranskalainen vaudevillet^ti Pierre Lutece saavutti aikoinaan kuuluisuutta sillä, että hän kykeni vastaamaan onelkein mihin kysymykseen tahansa. Tämä kiinnosti suuresti tiedemiehiä ja erään anatoomisen instituutin johto teki hänen kanssaan käiipan, jonka mukaan Pierren aivot tutkittaisiin mainitussa instituutissa hänen kuolemansa jälkfsen. Kun 'Pierre sitten kuoli, ilmeni, että hän oli m3rynyt aivonsa ainakin 53 eri yhtymälle ja saanut kaupoistaan yhteensä 50,000 dollaria. i^f^^j^niiininMiiimiuiiiiiiiiiiiiinniniHuiiiiiiiiiiiiiniiiiiiitiiiiiiiiiiiiiiiiiiuiiiuu^ Parhaat onnittelumme cm hänen täyttäessään 40 vuotta marraskuun 13 p:nä 1949 i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i t i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i n i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i ii iiiiiimiliiiiiiitiliiiiiiiiiiiKitiiiiiiiiiiiiiiiriiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii. Elna Antilla Eric Antilla Anja, A i l i ja Frank Asterblad Tyyne ja Vilho Vickstrom ja tytöt Irma, Ida ja Aulis Granlund Eino, Kerttu ja Lauri Ahvenus Mr. ja mrs. E. Siren Mr. ja mrs. King K. Taik Liisa ja Toivo Kaisa ja Ben Gestrin Hildy ja Yrjö Laakso Mr. ja mrs. M. Hihnala Aune ja Ragnar Lundell Mr. ja rnrs. David Roos Siiri Puttonen ja pojat Fanny Lind ja Arnold Betty ja Lauri Rantala Mr. ja mrs. E. Lehonen Mr. j a mrs. E..Ylä Mr. ja mrs. U. Piiroinen ia Roy ^ Mr. ja mrs. E. Pitkänen ja perhe Mr. ja mrs. E. V. Roberts Mr. ja mrs. R. Winter Mr. ja mrs. G. Astblund Ina ja Hugo Mr. ja mrs. J. Ylinen Mary ja Arvo Nurmi ja perhe Tyyne ja Herman Kielinen Lea, Kerttu,ja Urho Viitanen Mr. ja mrs. O. Halinen Mr. ja mrs. A. Kari ja Hilma Kirsti Hintsa I iiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiitiiiini iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiHiiiiiiiiiiiiiiiii' !ii i i i ! i m i i i i i i i i i l i i i i i i i i i i i i i i i i i i i ? i i i i i i i i i i i i i m i i m i n i !j!i i:i i i n i i i i i i i : Oottako kuuUu, kun tälle pojalle pidettiin syntymäpäiväjuhlia Malartnllen mäellä ja k5'llä sen kylän tytöillä oli kiirettä ja ^touhua. Aili se paisteli kananpoikia, hääräsi ja komenti hiukkaa Idalle, että sekota sitä riisipuuroa, ettei palapohjahan. Kerttu ja Julia ne tuumasi, että pitäisi kai olla perunoita ja kasviksia. Tyyne se keitteli'mustikkasoppaa ja Irene pyöritteli mamman pullaa. Kahvikultaa vielä piti kiehauttaa ja sitten yhteisesti pöytä katettiin, siihen ryytelöt, piparkakut sekä menet herkut kannettiin ja sitten alkoi jo juhlavieraita saapua näitä herkkuja nauttimaan ja kyllä ne maistuivat hjnalta. Frankilla oli vasta kiire ollut, kun täytyi uusi rakennuskin laittaa jossa nama juhlat pidettiin. Syönnin päälle alettiin koitella, jos tämä talo kestäisi. Emo se haitaria veteli, että hiki otsalat virtasi ja Kerttu se viekkahasti viulullaan sai vanhatkin nuortumaan. Sitten kun toiset väsyivät, niin Erick haitariin tarttui ja sanoi vaarille: "housut; jalkaan ja sitten se alkaa hiukan kiperäm-mässä tahdissa". Siitäkös Elnakin innostui, vaikka oli kuolin taudissa. , Emeli se taitavasti tarjoilusta huolen piti, Laxuri tanssia hytkytti. Vilhokin koitti laulella, vaikka ei ääni kulkenut ja Aulis katseli kaivonpaikkaa ja sima oh touhua kylUksi. Pentti muisti kukkaset päivän sankarille tarjota. Kylla ne tulee muistona säilymään, kun ne oli jo valmiiksi kuivattu. Kaunis yhteinen lahja, joka kotimme pöytää kaunistaa, se aina muistuttaa toverijoukkoa tata ja sitä hauskaa iltaa. Kirsti-tädille kiitos niistä lämpöisistä sukista. Seuraavan päivän illan suussa Franki katseli kättensä töitä. Savupiippu oU hiukan kallellaan, vaan laipeet oli vielä paikoillaan, niin hän tuumaili antaa sen humun vielä jatkua. Nappas koneet pyörimään ja kahden viikon paasta alkoi pupitys kuulua. Nyt siinä tanssi salissa kananpoikaset piknekkiä pitivat- Kutos teiUe kaikille toverit tästä sisältörikkaasta illasta. Erikoisesti AiUUe ja Frankille, kun kotiinne tämän suurenmoisen yllatykseh järjestitte. Säilyköön toveruus edelleenkih! EINO ANTILLA 2561 CHARLES STREET VANCOUVER, B .C luiuiiuuniuuiiifmiuimuttMiuimimiiinuuHmiiiiuiu uiuuuuiiuniuuuiniiiiitiiuiiiiuiiiimi J tavat jouluyössä. Pakkanen paiikkuu aamuhämärään. Joulukellot alkavat nurkissa ja hnjainen jouluyö vaihtuu soida kutsuen ihmisiä joulukirkkoon• 3IVU 10 XAUÄNTAINA, JOULUKUUN 24 PiUVÄNii, 1949. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-12-24-10
