Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 11, 1954

              Rl-iTiNE t»^' >-W«> asian. Hän
oli kas%-anut. Seitscntmstavtioti-oikeastaan
vielä lapii, mutta
,ii,an x-ain yk^i fana, kun olet mtmt-nut
aikuiseksi.
\äia tapahtui C nnstmelle eraana il-
..päiväaä. jolloin hän lähti Valerien
* loelle. .
Iltapäivä oli täydellinen. V alene
,-v.ti pienen veneen. Christine loikoi
'.rpobialla ia uneksi. Hän uneksi M -
pöni^tl. Hän tiesi olevansa rakastu-tähän.
. Tiedätkö Christine, \ alene s: noi
Minulla ei ole tapana sekaan-loi-
ten ihmisten asioihin, mutta et-i^
näe aika usein Simon Rochesteria?
Hän katsoi suoraan Christinea, joka
^^i punastuvxnsa vastatessaan lyh\:e?-
j'. Olen sattumalta tavannut hänet
Liian nuori
tajua: Tuo viimeksi mainittu on tär­keätä.
Eikö sinustakin, Christine?
Christineslä tuntui kuin hän olisi saa­nut
iskun vasten kasvojaan. Simon
tiesi varmaankin, että Christine oli aja­tellut
.\licea. Ehkäpä hän luuli Chris-tinen
kuuntele\an juoruja. Christine
oli onneton, sillä hän kuvitteli, ettei
Simon kutsukaan häntä enää ulos.
Joka tapauksessa kaikki meni hv-\in,
ja 'Sinfion kutsui Christinen ulos seuraa­vana
tiistai-iltana.
.Christine^ sanoi olevansa vapaa ia
lähtevänsä mielelläiin.
Samalla hän yritti olla hiukan välin-utamii
kertoja, siinä kaikki. pitämätön — ikään kuin tällaisia kut-
'(hr;<une oli onnellinen, ettei \'alerie suja satelisi vaikka millä mitalla. Koko
.:- nvriiänen menevän Simonin kanssa aJa" hän kuitenkin mietti, suuteleeko
.. • Simon häntä.
Simon ei suudellut. Hän tarttui vain
Christinen käteen ja sanoi: "Kiitos
ihastuttavasta illasta. Christine. Ta­paamme
tiistaina.''
Niin Simon häipyi ja Christine meni
kotiinsa.
Mennessään omaan huoneeseensa hän
tiedusteli äidiltään, tarvitsisiko tämä
jotakin. Äiti oli invalidi, ja hänellä oli
silloin tällöin kovia tuskia.
Hän saattoi voida hyvin useita viik­koja
ja sitten yhtäkkiä kivut palasivat.
Tällöin Christine aina hieroi hänen pää­tään.
Äiti oli hereillä ja hymyili, kun Chris­tine
astui huoneeseen. — Oliko sinulla
hauskaa. Christine? hän kysyi.
— Ihanaa, olin ulkona Simon Roches-terin
kanssa. Hän vei minut ensin elo­kuviin
ja sitten menimme kahville.
— Oliko elokuva hyvä?
Christine tunsi itsensä hölmöksi kun
ei tiennyt. Äiti vain naurahti ja sanoi:
— Ensimmäinen rakkaus on aina niin
innokasta ja kaunista — mutta se voi
tuottaa myös tuskaa, toivottavasti sinun
ei tarvitse itkeä rakkauden takia, Chris­tine.
— Voi, Simon on ihana, alutta tie­tystikään
ei ole kysymys mistään rak­kaudesta.
Tuntui omituiselta. Christine ajatieli,
ettei voinut kertoa äidilleen, miltä si­simmässä
tuntui. Ei ainakaan hän.
Christine, voinut.
Hän vetäytyi huoneeseensa ja ajat­teli
Simonia. Mutta hän ei ollut onnel­linen.
Häntä nolotti, että oli kysynyt
punahiuksisesta tytöstä. Sinion oli tie­tysti
arvannut syyn.
Tiistai-iltana hän meni päivällisen
jälkeen joelle tavatakseen Simonin. T ä ­mä
olikin jo saapunut.
— Toivottavasti sinun ei ole tarvin­nut
odottaa. Christine sanoi ja hänen
sydämensä h u l o i : H ä n t u l i . h ä n t u l i.
— Saavuin aikaisin. Olen vuokran­nut
veneen. Miten voit. Christine?
Simon sanoi.
Joella Christine tunsi itsensä tavat-l
o m a n onnelliseksi.
T u l e n isuimaan vi:'re;^•^i. Simon
.-anoi äkkiä.
Christine tuskin pystyi avaamaan
suutaan. Hän v;.in s i i r t y i sen verran
syrjään, että Simon mahtui hänen vie­reensä.
Simon kietoi k ä s i v a r t e n s a Christinen
ämpärille, ja ' C h r i s t i n e nojasi hänen
olkapäätään vasten.
— Olet niin nuori ja niin •iul.)inf'n.
Simon kuiskasi.
Christine k ä ä n s i pään.-ä ja katkoi Si­monia.
Silloin h;' suutelivat e n s i m m ä i ­sen
kerran. Salaman v ä l ä h d y k s e n ta­voin
Christine tini-i kuin'<a lumefi rak­kautensa
.atyntyi.
Hän tunsi Simonin hen<ritt;i\ i n k i i ­vaasti
ja ottavan k ä s i v a r t e n s a i)0!S. He
istuivat vain. tuijottivat joelle ja mo­lemmat
valtasi tietty jiinnitys.
lilos lauantai-iliana. ja että hän odotti
fxuimi.sta hartaammin kuin mitään
..iiuia maailmassa.
Toinen t y t t ö hymyili sanoessaan: —
iiäväisfni. älä nyt suutu, mutta sinä-in
olet kiltti ja viaton tyttö — .Alice
:owell oli sitä mieltä, että sinua on
varoitettava.
— Varoiiettava m i s t ä . C h r i s t i n e k\--
.yi.
— Hm. .Simon ei ota k e t ä ä n tyttöä
.ikava.sii ia sinulle voisi tulla paha
iieli . . .
— Yrilätkö v ä i t t ä ä , e t t ä Simon on
fiirui"? k \ s y i Christine vihaisena.
— N'iin. etkö tiedä, että hänen ni-iieniä
yhdistettiin viime vuoden aika-
13 ainakin neljän t y t ö n nimeen. Eikö
iinä ole jo kylliksi?
Valerie ei ollut kuitenkaan ainoa,, jo-a
varoitti Christinea. Kaksi muuta
yttöä Olli saman asi:,n puheeksi, tosin
.•ain ohimennen.
Mutta Christine ei voinut olla pitä-läitä
Simonista. Hän huomasi, ettei
lliit kiinnittänyt elämään mitään eri-yistä
huomiota ennen kuin tunsi ra-astuneensa.
Elämä näytti nyt toisenlaiselta: ruu-unpunaiselta
ja kullan hohtoiselta,
luita hän tiesi myös. miltä elämä
layUää. kun kaikki menee päin män-yä.
Lauantai-iltana Christine ja Simon
pasivat toisensa ja m e n i v ä t elokuviin,
Christine ei edes tiennyt, mitä eloku-
.iahe menivät katsomaan, sillä ktm he
iivat istuutuneet. Simon tarttui häntä
(iestä.
Elokuvan p ä ä t y t t y ä Simon sanoi: —
I t ä p ä jos m-nisimme j u o m a a n hiukan
ahvia:
Christine vastasi: — M i n u s t a se olisi
onn hauskaa.
He istuivat vastakkain erään pienen
wdän ääressä ja Simon sanoi äkkiä:
Olet ihastuttavan n ä k ö i n e n tänä i l -
^^a. Christine.
teline oli t y y t y v ä i n e n , mutta
JL^ti samalla \'alerien huomautuksen,
-ei^imon ota vakavasti ketään tyttöä.
J^iJn tarjoilijatar oli vastaanottanut
:'däik(,
li
l^^n. Christine k y s y i .Simonilta:
punatukkaisista t v t ö i s t ä . Si-
Vai kuvi-
Simon va.stasi
_^^^a'>"iko Simon toisaalle?
-^0 Christine? Afutta
-Ji' - riippuu monesta eri asiasta:
^'^^ee>ta, temperamentista ja säästä
- ^^lita, onko heillä huumorin-
^ieenvaihtoon halutaan
T^Ua olisi
^ d a o ! ^ ^ ^ ^ ' mieleen, että pi-kuorr?^,
''''^^^ ^i^^-e^"- Siis
^ ^-3011011?.?:'^" ^^ävien Peskiltä
•^^eL!,'/^'; ^«mä kuuluu kaikille.
**KäuS « ja huvia kaipaavat.
^J^^SK,"'',^'' «^i^^eni näin. et-
J*>«uiK-n Kulkeutuisi tänne päin:
Y K S I N Ä I N EN
Box es.
, ^adhury, O n U r io
Äkkiä Simon sanoi: —Meidän on pa­lattava.
He kääntyivät yni{>äri ja Simon alkoi
soutaa takaisin. Muuan vene. jossa oli
neljä henkeä, ohitti heidät. Sieltä eräs
tyttö heilutti Simonille. Simon heilaut­ti
kättään tuntemisen merkiksi.
Christine olisi halunnut kysyä, kuka
tyttö oli. muttei kehdannut, «än ei
tuntenut itseään lainkaan onnelliseksi.
\armasti Simon oli huomannut hänen
mielentilansa, koska sanoi: —Olen tun­tenut
kauan tuon tynön. hänen nimensä
on Maud Summers.
Christine nyökkäsi vastaukseksi ja
hänen sisällään myllersivät tuhannet
kysymykset, muttei sanonut sanaakaan.
Laiturilla Christine huomasi ensim-maiseksi
.Alice Cowellin, joka nähtyään
Simonin väänsi kasvonsa ihastuttavaan
hymyyn.
Simon ei suudellut Christinea koti-ovella,
mutta pisti kuitenkin kätensä
tämän olkapä.ille ja tuijotti pitkään.
Sitten hän taputti tyttöä selkään ja sa­noi:
— Tapaammeko samassit paikassa
viikon kuluttua?
Christinen teki mieli kieltäytyä, mut­ta
hän ei voinut. Hän vain nyökkäsi
päätään. Seuraavat päivät oli Chris­tinen
mielestä kovin raskaita. Ajottain
hän oli onnellinen tietäessään tapaavan­sa
Simonin uudelleen ja ajoittain hän
tunsi itsensä kurjaksi muistellessaan to­vereittensa
huomautuksia.
Hän muisti äkkiä kaiken, mitä \'ale-rie
oli sanonut. Tietvsti Simon oli suu­dellut
inuitaluii. Tietysti hän oli anU-nut
heille aiheen luulla, «UÄ hän ra­kasti
hetti. tOiinfain hanell^in» Chris-tinelle
oli käv-nyt? Vai oUko?
Simon voisi milloin tahansa tavata
uuden txtön ja Christine saisi jäädä yk­sinään
— miehiä ei saisi ottaa vaka«
vasti.
Maanantain koittaessa Christine ei
enää tiennyt mitä olisi tehnyt.
Mutta tiistai tuli ja Christine oli lu­vannut
tavata Simonin.
Päivä kului jollakin tavalla. Hän
ryntäsi kotiin.sa, nuitta päästyään ovien
sisäpuolelle, hän tiesi jotakin olevan
vino.ssa. *
Hänen äitinsä kutsui häntä heikolla
äänellä: — Rakkaani, sinäkö se olet?
Juostuaan äitinsä luokse Christine
huomasi tuossa tuokiossa., että äiti oli
taas hyvin sairas.
— Olen onnellinen, että olet kotona,
äiti sanoi:
— Soitanko lääkärille? Christine ky­syi.
— Ei tarvitse. Kun .sinä olet kotona
luonani, on kaikki hyA-in. Eihän sinul­la
ollut mitään tekemistä tänä iltana?
— Ei, ei mitään. Kun alat voida
paremmin, autan sinut vuoteeseen, äiti,
Christine .sanoi:
Christine tunsi rakastavansa äitiään,
mutta hän ei voinut auttaa sitä. että
ajatteli koko ajan Simonia. Simon
S U O S I T E L L A A N . . .
Suomalainen parturinliike
Irja Novosel
C r y s U l Saunan rakennuksessa
1763 East IlasttnKS St.
Vancouver 6, B . C.
SUOME
yhteydet er ^
Jos haluatte p ä ä s tä
Suomeen ennen joulua,
matkustakaa "Slockholmissa" syyskuim 21*, "Kungsholmis-sa"
lokakuun 23, tai "Slockholmissa" marraskuun 11*.
(•) Halifaxista seuraavana p ä i v ä n ä.
M A T K A T A V A R A N N E K U L J E T E T A AN
S U O R A A N SUOMEEN
SÄASTÖKAUDEN vähimmäishinnat Göteborgiin "Stockholm", Turistil.
$195 . Ensimmäinen Ik. ?285. — "Kungsholm", Turistil. $205, Ensimmäi-en
Ik. $295.
Kääntykää matkatoimistonne puoleen tai
W & M S B < A J ^ J ^ I C A N L I NE
1255 PhUIips Sq.
Montreal 2. Qms.
470 BCain St.
WimiJper 2. M a n .
Lauantaina, s y y a k u u n i l p a i T U U u 1954 diW 11