Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 11, 1954

              Right*Around HOME M MYRTLE
SOI HITA l40MeilYHAW-HAWA' WAT
ANO IT ÖCOKE J HAPPEMSTDTHe BeSTOF
Me CffAÖWELL'5 / U\€6, A^40 WELU JUST
UST 6AME OF TriE SEASON'
MOW ME
VJONT 6IVE UTH
OUf? aATMESALL.
TiUWE
HiM.//^^^
(?EMEM8B? THE TIAAe THAT
MI6M av 0AU. IDOkTvC
80TT0ÄA fflörfT OUT OF l?EMEWBE(? iT
^OUffNEST.AUCE?^ rvUASSTTTlNfi
INJ IT/
1
W^4V DOviT
^ /P;' l FO»?THE KiOS;
Th<E WiMDOW
COUL0^4*T PÖS5l6W)
BElMÄT
SMALL/^
^MVI?TLE'^ OL"
MAF4 IS A
<5ooo scour-^
AlNT HE ?
«OOO GRAVV/
I HAVEfJT SEEN PgEPOlE
IN TMAT NICE A ,
ILL W/AITAW S E E /—
WE MUSHT 8c PAKIN*
tiiS LEAVES RDf? AAONUtS
,0*/E«?rMi5/
(PUICKLV, Af?NOLO - ^
/ WHILE FffEOVlBS IN THIS
( M O O O - Ö O Ö E T mAT
\80X OF aASESAUS
AAAVÖE WE OUÖMTA
6PAB THE OPfWTUf4IT\',J
SOMETWlKl6,
I MU5T SAV, MJ?
8 E A N S L 0 S S 0 M — r r s A
PLEA-SU«?E TO HAVE A
ATriUlOe.' THE WINDÖW
PANEL V*AS REALLV NOTHJMÖ-
-OKJLV TWO OOLLAieS- IT
WAS THE AhJTiQUE VASESrrTlN<5
BEHlHO rr THAT MUI?T US -TMAT
WILU BE $ 7T.OO ANO . ^
m; r.ipr JO^I. Krn.c Fta(ure< SynJicafc. Inc. Wf>fld rich»» rctcrviJ.
t
Iti
» -
seisoo ja odottaa laiturilla, enkä minä
saavukaan.
Nyt heidän taHnansa ainakin päät­t
y i s i Mutta mitäpä hän voisi ximuta-kaao
tciKfil?
Christine istui äitinsä vuoteen vieres­sä
j a hieroi taman päätä.
Tuntia m>-ubemmin Christine huo­masi
äitinsä nukahtaneen. Hän veti
^ät^nsä pois hyvin varovaisesti. Hän
cl tahtonut herättää äUiää». iHii» tun­si
olevansa ai\^n ra;lihaninen katseUes-saan
äitään.
Tietysti hän oli onneton. Kunpa S i ­mon
ei odottaisi häntä. Kyllä hän var­masti
oli jo lö> tänyt toisen tytiin.
Siinä miettiessään Christine totesi/et-tä
kaMen nuoren ihmisen \'älisen seu­rustelun
pitäisi perustua luottamukselle.
SiT« 11
J a hän, Christine ei ofTut luottanut S i -
moniin. , . -
OvikcOo soi äkkiä kimeänä. Christine
juoksi Wfcl]e. -Siellä bli Simon.
'Hyvin vihainen Simon ja Cbristinea
alkoi peloittaa.
— Sinunhan fMti tullar tapaamaan mi­nua
tänä iltana, Simon sanoi.
Katsottuaan C h r i s t i n a hän sanoi äk­kiä
aivan toisenlaisella äänellä — Mikä
sinun OA, Chrtstiae?
— En voinut tulla, Simon. Christine
sanoi ja alkoi omaksi kauhukseen itkeä.
Simon oli hiljaa hetken.
— Tule sisälle, selitän, Christine sa­noi.
Christine kertoi äitinsä sairaudesta
eikä Suitto» «Uuksi sanonut sanaakaan.
Christine tuijotti Simonia, joka ikään-
11 pihriiUL 19S4
kuin etsi sanoja.
— Luulin, Christine, ettet tullut sen
takia, että olit kuunnellut toisten tyttö­jen
puheita. Luulin, ettet enää halun­nut
tavata minua, Simon sai vihdoin sa-
- notuksi.
— Voi, et, Simon. En voinut jättää
äitiäni yksm, «»kä saanut sinulle sanaa.
— Xyt käsitän, rakkaani. 'Haluan,
että >Tnmärrät jotakin. Olen seurustel­lut
monen tytön kanssa, koska olen ha­kenut
sdlaistA tyttöä, jota rakastaisin.
Luulin jo, että olit kuunnellut juoruja!
^ Kuulin tietysti yhtä ja toista,
mutta en luule milloinkaan täysin usko­neeni
tyttöjen juoruihin, Simon, sanoi
Christine.
— Olen iloinen, että nielaisin ylpey­teni
ja saavuin tänne. Jos luotat mi­nuun,
Christine, tulevaisuudessa, lu
minäkin sinuun, Simon sanoi vakav
— Tahdon hiottaa, Christine
— 'Ihanaa. CMen vihdoinkin töy
nyt tytön, jota olen etsin>i.
aina olla kanssasi, Christine. Simon
noi hyvin hellästi.
EI OIXITT KOTONA
^ t e l m ö i t s f j ä lausuu esitelman*»-
, pussa: ^
— Xl ole keCtän, jonka
oBai koDEUttannt.
Knontelijain joukostÄ nou«w
vanha, kiftyhft työULlnen ja huudah»»-
— Voi vietävin vietävä! Olen v
oUat silloin Jossakin ulkona
Tuomari: — CMett«ko naimisissa
Syytetty: - En, herra tuomarL
nfiatmut kasvoihini sain miestea
taiH>ehmnuJakt«w