Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 18, 1953

              Potkuja sekä
saastavaii
Ainon oäivä
(mumKmJALLINEN VJIKKOLEHti)
tTOXI, the oiöy FUmi* |it«raryweeWy In Canada
PDbUshed and ^rinted by the Vapaus Publlshhig Company
LbnUeä, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Pos| Office Department, Ottawa, as
«econd class matter.
itoiestyy JokoLsm vUS^pn lauantaina 12 sivuisena,
•Isältäen parasta kaunokirjallista Ja tleteeUistä luettavaa.
mAuSHINKAT: yHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta ..........$4.50
6 kuukautta 2.65
1 vuosikerta—...... .$3.50
9 kuukautta 2.00
8 kuukautta . . . . . . . . . . 1.25
^ SUOMEEN JÄ MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta . . . w..... .$5.00 6 kuukautta . . . . . . . . . . 2.75
ILMOITUSHINNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanllmoitus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-vftrsy
$1.00 la kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
ted. 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava
kustantajan nimeen:. Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limi-
Asiamiehille myönnetään 15 prosentUa palkkio.
LIEKKJ
P.O. «10X69 SUDBURIT; ONT.
Viime numerossa jo mainittiin, että lehtiliikkeemme. kus­tannuksella
on taas tänä kevännä ilmestynyt ".Kevät-^-julkai-su.
joka on jo postitettu kaikille asiämiehUle. Julkaisua voi
tilata myöskin suoraan lehtiliikkeestämme, jos joUain paikka­kunnalla
ei ole asiamiehiä, tai sitten asiamiehHtä on jiilkajsu
loppunut. Sen hinta on 60 senttiä^ r; - , -
"Kuten yleensä kaikissa lehtiliikkeemme niin/^Kevät^ kuin
vJoulu*'•julkaisuissa.kin on a.io^a*%yää luettavaa, niin dn täs­säkin
julkaisussa moivia eri aloja käsittelemiä'Idrj
enimmäkseen kaunokirjallisia. ' Reväari'- pariysä sää liet­tää
monta hupaista hetkeä näin kevätiltoihä. On siis syytä
pitää mielessä, että hankkii itselleen julkaisiin ajoiäsa,"pääs-läkseen
nauttimaan-sen sisällöstä mahdollisimrtian pian.
Ellette siis tapaa lehtiliikkeemme asiamiehiä,.tilatkaa '^Ke­vät"
suoraan liikkeestämme. Se lähetetään auliisti ja •"viivyt­telemättä.
Kesän tulosta on jo koko paljon toiveita. Monet ihmiset
suunnittelevat taas lomiaan ja kesiikämpillemuiittojaan. Kau­pungeista
kesäkämpille muuttavat voivat kääntää Liekin
sille paikkakunnalle, jonne menevät, ettei tarvitse olla ilman
Liekkiä kesälomalla, kuten jotkut ovat joskus valittaneet. Lä
hettäkää vain konttoriimme tiedotus, koska ja minne haluat-te
Liekin käännettä\'äksi, niin se tehdään viipymättä. Liekkiä
tarvitsevat sen ystävät kaikkialla, ovatko he sitten kaupungis-s;
i, maalla tai missä tahansa. Suotta siis on olla kesälomalla
ilman Liekkiä, A-arsinkin jos on kysymys vähän pitemmästä
lomasta, kun voi nauttia Liekin seurasta joka viikko missä
kulloinkin on.
Vapauden levity.skampanjan aikana tuli Liekille useina
kymmeniä uusia tilauksia, kutej\ jo aikaisemmin mainitsimme.
Tämä oli hyvin huomaavaista toimintaa niiltä, jotka kulkivat
ottamassa Vapaudelle tilauksia. Toivottavasti samanlaista
epävirallista levitys-kampanjaa jatketaan yhä edelleenkin, sil-
• lä onhan sitä mahdollista aina silloin tällöin nähdä vielä joku
sellainen suomalainen, jolle ei vielä Liekkiä tule. Näinollen
on aina tilaisuus levittää Liekkiä kaikkialla.
Joku kirjoittaja saattaa ehkä pitkästyä, kun kirjoituksensa
kestää niin kauan ennenkuin^e pääsee julkisuuteen. Asia on
sillä tavailla, e t t ä koetamme aina julkaista vanhemnvM kirjoi­tukset
ensin, ellei jonkun kirjoituksessa ole sellaista kiireel­listä
asiaa, mikä vaatii heti julkisuulta. Harvoja kirjoituksia
niitä "sentään jätetään julkaisematta, vaikka niissii olisi jon­kinverran
korjaustakin. Kyllä kaikki julkaistaan aikanaan.
Jviuri nyt on niin onnellinen tilanne, että pitempiä jatko­kertomuksia
on varastossa useita. Toiinituksessa on Marja­tan.
Hulda Riverin. Iriksen ja .A. K:sen pitemmät kertomuk­set,
jotka ovat s:iapuneet yllämainitussii järjestyksessä ja siis
siinä järjeslyksessii tulevat Liekin palstoille. "Testament­ti
^ loppuu parin numeron perästä, jolloin aloitamme Marja­tan
jatkokertomuksen, nimellään "Ilona". Kaikki luetellut
kertomukset ovat erittäin hyviä ja mielenkiintoisia ja kaikki
kotoisia tuotteita.
Kalajuttujen aika alkaa pian olla käsissii ja niitä onkin lu­vassa
jo useita. Kalastukseen innostuneet niin miehet kuin
naisetkin voiviit siis lähettää knlatarinoitaan, kuka vanhalta
muistilta, jo ennen koettiitja seikkailuja tai uusia. Talvika­lastuksesta
ei kukaan ole kirjoittanut, mutta, kaipa se «n
sellaista kalastusta, ettei siinä juuri ole mitään jännittävää.
Tampereella haastettiin raadin eteen
potkimisesta eräs autonkuljettaja j a j i ä -
nen apumiehensä, vaikka potkittavina
eivät olleet sen suloisemmat oliot kuin
sikapossut, jotka varsin ymmärrettävis­tä
syistä kieltäytyivät menemästä si­sään
laitoksen ovesta, jossa niitä odotti
ti^ynlainen "teurastuskomitea'- puuk-koiiieen
ja kirveineen. Autonkuljettaj?
ja apumies eivät kuitenkaan käsittäneet
nassiijen vastenmielisyyttä kurkunkat-kaisua
kohtaan, vaan pieksivät niitä
kuin ainakin vieraita sikoja, jopa niin,
että possuista eräs menetti tajuntansa
ennenaikaisesti siinä leikissä.
Oikeudessa sanoi syytettyjen avusta­ja
heidän, väkivaltansa olleen oikeutet­tua
siinä tilanteessa, mutta oikeus kat­soi
aiheelliseksi punnita asiaa myöskin
sikojen kannalta ja tulee myöhemmin
ilmoittamaan, oliko väkivalta tarpeellis­ta,
vai olivatko miehet ehkä ylittäneet
valtuuksiaan.
Potkuja elukoilleen ei antariut Mu­hoksella
muuan maanviljelijä Janne Sii­ra,,
mutta eipä häri sitten antanut niilie
paljon muutakaan. Siiran Janne, jon­ka
periaatteena on äärimmäinen säästä­väisyys,
koetti opettaa kotieläimiään,
neljää lehmää, viisi vasikkaa ja yhtä
hevosta olemaan syömättä. Kukaties^
hän "olisi saanut elukat' oppimaankin,
elleivät viranomaiset epähienöon ta­paansa
olisi puuttuneet asiaan ja vieneet
elukat^parempiin ruokapaikkoihin, si­käli
kun ne vielä jaksoivat Siiran Jan­nen
syömättömyyskurssin käytyään,
kävellä.
• Osoituksena säästäväisen miehen kek­seliäisyydestä
mainittakoon, että Janne
säästiijjopa valon ja lämmönkin anta­misessa,
joten karja oleskeli .'pirneäs-sä,
kylmässä Jä kpsteassa koinmänassa
kuin pommisuojien asukkaat.
Jannen säästäväisellä sydämellä on
kuitenkin tällä kertaa raskas taakka, sil­lä
hänet on haastettu oikeuteen selosta­maan
säästäväisyysmenetelmiään ja
epäilemättä hänen hyvää tarkoittavat
toimenpiteensä tulkitaan eläinrääkkäyk­seksi.
Komea lakki olla pitää, vaikka korvat
kylmettyisivät.
Ei v i l u naurata, sanoi akka kun väl-
Ivistä hameen teki.
tm ro .1, ' niiji ii.iA .
Lauantaina, huhtikuun
} ksi Canadan yleisradion miehiä,
jolla on kojkcmusta monella alalla,
on Andretv Cozi<an, joka on nykv-ään
Canadan yleisradion Euroo-pan-
cdustaja. Ennen tutkintonsa
suorittamista GlasgoK'in yliopistos­sa,
/:än ansaitsi koulurahaa Calga­ryn
terästehtaalla, tnkkiuitoissa,
laivamieket^ yjn. Hän on etevim-piä
rodiom7ehiä, mitä CBC<Jla on.
Mutta kesäkalastuksessa on ja siitä toi­vomme
Liekin ystävien-kirjoittavan.
Jäämme siis odottamaan kalajuttuja
— ja muitakin juttuja. Silloin ovat ai
na asiat hyvin, kun on varastossa useita
juttuja ja kertomuksia. Kuulemiin
siis! — J\VS.
18 päivänä. 1953
TLÄSSÄ Liekki-lehdessä joku Aino ehdotti, että A
taisivat päiviään — tai jotain sinne päin.
siis..
Tämän nimen kantajia oli ^entisaikoina paljon,
ensimmäisiä suomalaisia neidon nimiä, siis Kalevala
ja kaunis nirni se oiikin. Ainolle kuuluu oma omit
kukin, kaunein kansallispiivuistamme, oikein kruui
ja helyt siihen kuuluvat.. Kun sen oikein sorja t)
lensä panee, niin kyllä häntä kelpaa katsella.
Mutta mikä ihme li^iiee,etteiyät ny^^^
na lapsilleen tätä nimeä. Almanakassa se on vielä j
säilyttänyt, alutta lapset saavat mieluummin i
p:imi, Eija, Sari, Saija, Heljä ja Helinä. Ovatko nä
kaijniimpia kuin Aino? N^^ vain on, että jos kuu
nimen mainittayaii, niin kyll.ä sen omistaja on vähii
vuotias. Kun rne kuolemme, viemme nimen mem
unohduksen hautaan . . .
.AUepainetulla niinkuin tietysti kaikilla muillakin
monenlaisia Ainonpäiviä pitkän elämänsä aikana. ;
aikaisia — ilosia sellaisia. Elämännesteet vahvoina
virta^avana, ilolle j a riemulle sykkivänä on kaikki E
^ ruusuiselta silloin.,kun onnen aurinko on korkeimmill
. kuiiut. Miltta ei niin paljon voi aurinkoisia päiviä i
etteikö piivenlonkareitakin ilmaantuisi. Ja tavall
heleimmän helteen jälkeen synkimmät ukkospilvet il
vätkin. Voi siis äkkiä tulla sadekuuroja, jopa ankat
teitäkin, jotka jyöjvat maan tasalle kaiken sen. mini
juuri luulit ikuisesti kukkivan; Ja vedet putoavat
vana virtana, ei ainoastaan.taivaan pilvistä, vaan.sin
ren tytön silmistäkin. Niin, sellaista o Seni
rel ta löytyy näin jälkikatsauksena monenmoista sattii
M u istu upa mieleeAi moniakin kirkkaita kevätaam
loin olen saanut herätä "serenaädiin". Siellä he ikki
kana kaiuttelivat^ raikkaita rallatuksiaan Ainolle hä
mipäiväaamunaan. Nuo hetket ovat jääneet pysj
niieleeni juhlahetkinä. Ne ovat pyhiä, herkkiä siehii
män tunteen hetkiä. Unen läpi kuuluu ensiu vieno;
nääj joka paisuu ja paisuu. 'Erotat jo sanoja, kavahd
maan, polvillesi, sydän tulvillaan kiitosta,, iloa ja onne.
sahdat ikkunaan ja näet hän^ärän läpi-joukon ystävii
• t ä y d e s t ä sydämestään laulavat maailman kauneitnim
l u t— niin sinusta tuntuu — Tahtoisit .s heitä
yhteisesti ja jokaista erik-seen ja niin avaat ikkunar
huudat tämän tahtosi ja halusi julki ja sieltä tulee ki
destä suusta: "An tulla vaan!"
Siinä paikassa oh valkoisessa yöpaidassaan oleva
huiskale lentänyt ikkunasta alas ja joutunut Matin k
sille . . . mutta siunaamassa hetkessä jo toisen, koin
. . . . Vihdoin tytöt työntävät hänet rapulle ja hiiom
Voi sitä naurunremakkaa, mihin se serenaadi päättyi,
sitä häpeän tunnetta, mikä jäi nuoren tytön sisikunta
vamaan — yöpaita ja poikia . . . H ä m ä r ä alkaa valjet:
vuosi 1903 . . . \'aatteiden piti olla säädyllisen sc
Itku, joka tämän jäljestä seurasi huonetoverien mi
saarnan johdosta, ei ollut ilosta johtuvaa. Mutta oliha
monen monia tilaisuuksia toisenlaisiakin, jolloin osatlii
västi ikkunanpielessä kuunnella ja kainon sirosti rak
kiittää. Oli opittu läksy — ei saanut olla riehakas, hör
l!lntä5 se eräs kevät! Olin pari viikkoa ennen Ainon p
saapunut Sortavalaan. Sinä aamuna siinä huvilas.s3 mei
vain karjakko Kati, minä, puutarhurityttö ja apulaisen
vuotias Pekka, komea maitonaama . . . Enpä osannut
• ta, että minuakin yhä laululla herätellään. Poika oli aset
yksin serenaadia pitämään verannalle, josta luvin kuulu
lu huoneeseeni. Mutta mitä siellä laulettiin, sanat oliva
toja, samoin sävel, mutta pojan ääni oli kerrassaan nian
-Ääni se oli. joka minut lumoihinsa sai. vähät sanoi.^la! K
telen — erotan ja sanojakin, nauran sykkyrässä viiotee
niin koomilliselta se tuntui. Ja siinä nimipäiväviisu.vsi
oli neljätoista värsyä ja tuo poika jaksoi ne laulaa k;
alusta loppuun.
Karjalan komeaääninen poika ei häkeltynyt naurustan
kä"muusta — kahden viikon tuttu. INlutta mitä .sen v
Hyvät tjötoverit meistä tulivatkin ja aina hän oli valmis
lamaan kaupunkiin, milloia vain halusin. Sinä aamuna i*
me kolmisin iloiten kahvit ja päivällä vielä komeammat,
lehtorin rouva poikineen tuli kaupungista herkut nnikan
Voi hyvät ihmiset, miksi te olette jättäneet nuo aamuc
t\kset pois? Jos nykyään jolleV.in lauletaan, se tapa
joko iltayöstä, tai aamulla, silloin, kun talossa on jo nt^>
ylös. Ei koskaan laulu tunnu niin juhlavan liikutts^^
kun siihen herää.
On ollut Ainonpäiviä, ilon ja surunkin paljonkin tie­kuoleman
tuottamaa, sotien kauhistamia, vastuksia ^
semää sorttia, mutta mitä niitä muistelemaan,
ki alkaisi keriä, niin paperi kesken loppuisi.
jos ne
Olen periaatteessa sitä m i e l t ä . ^ t t ä en *>^^^"-\[j^
muistoihin ainakaan laajemmalti. Mutta eihän si
mihinkään pääse, etteivätkö nekin silloin tällöin
kaa, mutta painaa ne vain alas j a vilkuttaa silmää n»-