Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 18, 1953

              ..olet . . •
" _ Antti, rakas. Minä se Olen, Kat-
^raan silmät olh^at hjötkek§| sul­keutuneet,
mutta avautwa|jäli&ri. j
_ Katriina . . . missä .niissä mi-yhtäkkiä
sairas yritti nousta istuäi-jeefl,
mutta tyttö painoi
foen takaisin.,
_ Antti, sinua Jäyiyy leyjljä^^
iuiskasPbiljaav . ^^^^^^^^^^^^
^ ^atriina, miss^ . . missä minä
olep? hiissä on JHtikki? S^rgia^
oli «vaii-aloisesti noussut ja paiuautunut
•otsalle^ .f
-->vyt. . . nyt . . .niinä . . . muis­tan;
Minä . - , miflä pyörryin äsken
.tiellä . . . 01i niin . - .sietämä­tön
helle . . ••, "•/'•:";:,,;:•' "
^ t i sulki jälleen sihj^sä.KafJ-i^^
na rhyväili liäij^ l^asvö|aa^y Ja ^ sitten
kuraattuen äkkiä eteenpäin jiän suuteli
sairaan otsaa. Antti ava^ jälkeen sil­linänsä.
. . , . '
— Katriina;. . . miiiiä pfiuistan. Jylinä
..minä pyörryin äsken tiellä. Oli
niin . . sietämätön Itplle Mutta
missä ; . '. uiissä^on Ji^ikki , . Ja
kuinka sinä . . .olet.. .^pöäi* l^atrii-
;v;<Da;;rpissä .{.«*iBi^^ia||oIeJ^ -
' '^^JÖfe sairas^J^^r^t yhtg^]^ nousta
isti^Ileen. ja Katriina näki ^änen sil-f
miinsä ilmestyneen kauhuii JlTjieen Aiit-
' ti tyijöttr ikkunaan, Josta näkyi ulkona
parhaillaan raivoava lumimyrsky.
J-,";:^r^iCafriif^ . . .
merkitsee . . .ja Aatti-nosti väivj^loises-'
;Jv>ti kätensä,osoittaen ikkunaa.
— 'Minä . . . minä en yrnimärrä. . .
Minä pyörryin äsken, ^ l i niin . . . sie­tämätön..
KeUe . . .
— Antti, rakkaani] Sinun -täytyy
nyi levätä! ^t saa guhua »liian palr
i T i ^ % Ja, Katriina painoi -jälleen hellär
varpen sairaan takaisin vuoteelle. , ,
— AnttiJ^ sinufi. t^t^' nyt nukkua.
Huomenna minä^ kerron,i:.aikki.
Sairas'>^\}vi jälteen/si [ Lievä
punerrus oli ilmestynyt hänen poskipäil-leen
ja hengitys, joka vielä .viimepäivinä
oli iolliil katkpnaist;^ ?ja korisevaa, oli
nyt; muuttunut ^tasaiseksi. iKatriina ku­martui
jälleen ja ^luutdi Antin otsaa.
Sitten hän kpntyi ja astui iverkalleeu
sairashuoneen ovelle. Siellä Jiän jäl­leen
pysähtyi, loi läi^ipiniän katseen
vuoteelle, mutta käänt}-! sitten päättä­västi
ja astui ulos Jhiuoneesta sulkien
oven perässään.
—-Kiitos sinulle, rakas Jumala! hän
jupisi hiljaa.
reipas ääni ovelta.
— Käy sisälle vain, Heikki! Katrii­na
, . . ?
T-Hänm^ni Antin luo. Siellähän al­koi
juuri vierasäika..
— Aivan oikein. A'aan sinulla taisi
"olla jotain asiaa mmlle, Heikki.
~ ^'iin, oli minulla asiaakin, Heikki
ya^tasi. Hän oli istuutunut tohtoria
•vastapäätä pöydän viereen.
— oikeastaan . . .
- r Tai oikeas^ii^n? tohtori jatkoi, kun
Jieikki öK vaiennut kesken lau^^^^
Xiin, olijinhan minä voinut hoi­taa
tämän asiani mjmtenkai? i — 'vaivaa-inatt^
tohtoria. Toin vaan sen sairaalja-maksun
Antin puolesta, josta oli viime
kerrdla pulie. Mutta tahdoin tavata
teitä keiitähden, tohtoriv koska vielä
kerran halusin kiittää teitli omasta ja
Katriinan puolesta Antin elämästä. Tie­dättekö,
että Katriina ja Antti mene­vät
tänään kihloihin ja viettävät hiiänsä
heti, kun Antti on päässyt pois siiiraa-lasta!
lä puhuessaan tohtori oli noussut tuo­liltaan
ja käynyt sulkemassa oven. Sit­ten
hän .palasi hitaasti paikalleen työ-
. pöytänsä taaks^.
— Hi^ikki, hän jatkoi jlempeällä ää-
Oli joulukuun ensiramäinen^sunnun-tai.
Dauphihin- hospitaaliin ylilääkäri,'
tohtori Peterson oli-juuri päattänj/t .jo-ka-
aamuisen tarkastuskjecrolssensa poti­laiden
luona ja oli palannut työhuonee­seensa
ja istuutunut pöytänsä ääreeii;
—- Eräs nuori mies kysyy tohtoria,
ilmoitti samassa muuan sairaanhoitaja­tar
kynnykseltä,
— Kukahan se mahtaa olla?
— Heikki. .
— Hänkö, se nuori ystäväni! Käs-tekääpä
häntä kaiynTi^^
— Päivää, tohtori! En suinkaan
häiritse? kuului hetkistä myöhemmin
|*''"'«"KiiMiiMinHiuiiuiinniHiiniiiiniininuiiiiiimiuiiniiiiniiiiwiiiiini»itH
I SYDÄMELLISET I
I ONNITTELUMME I
I MRS. MINNIE I
I WEPSÄLÄLLE I
I hänen 75-vuotis^tymäpäivänsä 1
I johdosta, joka oU maaliskuun 15 f
I p:nä- 1953. . |
I Jimmy^ Julia, Carr ja 1
1 Anna Whitehead 1
I Sarah ja George Anttila |
1 *J^"^initut.n3met olivat jääneet 1
i PJ^ onnittelujen joiikosta, jotka jul- -
I Mistiin maaliskuun 28 p:n nume-i
rossa) .. i.
«nanmi inmimtimiuummmaiMiminmmtnainmtmima^^
nä aavistin sen I Mutta — .saanko jät­tää
tämän maksun suoraan tohtorille?
— Heikki, olen puhutellut toisia lää­käreitä
sekä koko sairaalan henkilökun­taa,
ja me olemme päättäjieet, ettemme
„ota minkäänlaista maksua ^ni^sta; sil­l
ä , , . , sillä Katriinahan on ^ e t pe-
JjäSlaiml lakaisin jelämään! Heikki,
pistä raha takaisin taskuusi.
— Oh, tohtori, te olette niin hyvä!
Kuinka voisinkaan kiittää^ teitä kaikes­ta!
Olkaa kuitenkin vielä niin kiltti ja
sanokaa, milloin Antti pääsee kotiin.
Ystäväni, valmistaudu häntä vas­taanottamaan—
JO huomenna! Antti
on nyt aivan terve ja huomenna hän jät­tää
tämän sairaalan.
Tohtorin vielä puhuessa Heikki oli
äkkiä tarttunut molemmin käsin tohto­rin
oikeaan käteen ja puristi sitä läm­pimästi.
Sitten hän kääntyi nopeasti sa-latakseen
silmiinsä kihonneet kyyneleet
ja astui ovelle. Siellä hän vielä kerran
kääntyi.
— Kiitos, tohtori! bän kuiskasi hil­jaa
ääni väristen pidätetystä liikutuk­sesta.
Silmänräpäystä myöhemmin hän
oli kadonnut ja sulkenut oven peräs-
• • ta?
SyvjT^ksien petoja . . .
JMkoa 7. JsxxuUa.
murhanhimoisempia kaloja on olemasr
sa. Miekkahanmiaskala ei sjjinkaan ole
mikään väh^yttävä vastustaja. Sen
hampaat leviävät- k^iin -neulat neulatyy-
»yllä, kun se^pitää kitansa syliettima.
Erikoisuuksien alalla saavuttaa ennä­tyksen
kuitenkin kala, jonka latinalai­nen
liimi on Malacosteus. Siltä puut­tuu
kokonaan kitalaki. Se on luotu pel­kästään
luui:angon varaan, ja söijaken-ne
on niin hieno, että sen pitäisi kiin­nostaa
kj^ä koneinsinööiriä taJiAi>s9.
M^lacosteus osaa heittää pjultänsii
taaksepäin, ja tätä faitoa ei yhdellä­kään
tavallisella pinta\'eren kalalla ole.
saan.
— Ystävws ja Rakkaus! Voiko olla
enää mitään simrempaa maailmassa!
tohtori lausui puoliääneen istuuUiessaan
jälleen paikalleen työpöytänsä ääreen.
Loppu
Yläleuka laskeutuu alas.ja samanaikai­sesti
toimii alalueka niin kuin ruoppaus-koneen
kauhai Sen jälkeen iskeytyvät
leu^t salaraannppeasti x^astakkain ja
saalis on pääsemättönvissä. Tikkueläi-
"mistä ei Malacosteus välitä. .Xe huk­kuisivat
sen suunnattomaan kitaan.
Kun uhri on väsynyt kulkeutuu se vähin
erin vatsaan leukojen xiilistä.
On luoniK)nthme, että näissä syvyyk­sissä
yleensä A^oioll^ olemassa rnilääh
däiuää, mutta kuolleita elä^iiä ja mui­ta
raatoja vajoaa jatkuvasti pintavesis­tä
syvyyteen.
Liikaa ravintoa ei kuitenkaan kos­kaan
ole Ja siitä syystä ovat siellä elä-
^ kalat ysein ihmeteltävän pieniä
suureni;i\oisesta iruumiinrakenteestaan
huolimatta, muttii jättiläiskalojakin
sieltä >se»tään löytyy. Todennäköistä
on. että emme saa nykyisillä välineil­lämme
pyydystetyksi niitä, mutta \Vil-liam
;Beebe on nähnyt. monia eri lajeja
ja myöskin piirtänyt ne. Myöskään
Heikki, odotahan hetkinen, ja vie- |:.l'l H^u»«ulIlluu^»llMtltltmJUIUOulm^H^lIl»utuu^t^u^MI^l«^HumlnIUHM»^^Ulnw^HU»uulHlU«u«^l^^mln«H«t«l(V
K11 TO S
nölIä, sinä tahdoit kiittää minua ystävä­si
elämästä. Ei, Heikki, ei sinun tule
'kiittää minua. Sinun ystävääsi ei pe­lastanut
tällä kertaa- lääketiede, vaan
paljon korkeampi jä^suurempiyoiijira.
• Töhtori.yaikeni ja katsahtaessaan »lj|i-neen
Heikki ^näki tohtorin silmissä läin-
Ffimän;4ernpeän}loisteen.
Heikkj, tolUorj jat|xoj ^tto^
vnettö?«yyden jällceen, JQS sinä 't|ihdot
jotakuta 4viittää, niin sipun tulee kiittää
eräitä-toista rr-jKatrimaa./^Js^i^^^^ ys­täväni,
niinä ja;tlä^ketiedeöli^ jo
tuomionnet Antin'Jcuoleniaan. Ja itp- ;
tuus:on, ,että silloin hän^plipin jo matt-
;kalla kuoleman porttien ^l^pL M^ta
ennenkuin Tuonen oyet ehtivät sulkeu­tua,
.tuli ystäväsi avuksi ;^uo^korHeampi
ja ihmeellisempi voima, josta sinulle äs­ken
mainitsin. iHeikki.en-minä ole pe-lasta^
nut Antin elämää, vaan se on teh­nyt—
rakkaus! Sen on tehnyt Katrii­nan
suuri ja yilpitön rakkaus. Kun me
kaikki olimme menettäneet jo pienim-mänkin
toiveemme, tuo rakastava tyt­tö
yksin jaksoi uskoa ihmee^en. Heik­ki,
kokonaisen kuukauden, yöt ja päi­vät,
hän vietti tuossa kuoleman huo-'
noessa, johon Antti oH viety — loppua
varten. Katriina ja hänen uhrautuva
ja uskollinen rakkautensa on palautta­nut
Antille elämän!
Tohtorin lopetettua kummatkin is­tuivat
kau^n ääneti paikallaan. Sitten
Heikjii viimein nousi ylös.
—- Tohtori, minä ymmärrän, hän sa­noi
hiljaa. Ja . . .oikeastaan . . . mi-i
Kaunis kiitos sukulaiset ja ystävät siitä suux;«^ta yllätyksestä, jqnka järjestitte §
1 kotiimme maaliskuun 8.^^^^ 1
1 . Kutos kauniista Ja, arvokkaasta lalijasta jonka sain vastaan ottaa. Kiitos |
1 runsaista ja herkiillisistia 5ka^ 1
1 Kiitos riiiUekiii jotka tulivat 9 p:n Iltana, kuin m i
1 jotka eivät vQiheet ^apua tilaisuuteen, mutta olivat roponsa listaan antaneet. i
^ Teitä kaikkia luitoll^^^ tervetulleita aina ko- |
ime. • ' ' • •• i
: - , Ystävyydellä, |
1 V EVA JAAKKOLA ' f
I / ' ^ R. R. 1, Whonack,JB. C. |
.•Tiiini<ii|uuwMiHiiiiuuniuinininitnH|uumiwuuuuiiHU^
iW.iiiiii»uiHiniHniiHHu»niiiniiuiHimtiiHiiiiiinuniiiMiii»i(HiuinHi»iin»iiminuiiiii»HiiHinH
1 ; TovfiriUisetj?u^^täväUiS?t kiijokset lausmi teHle.Jiun tulitte minun sjmty- |
I raäpäivätilaisuuteenitllytt^^ssäni 70 . 1
1 Mit9^^^ siitä yllätyksestä, joka tuli minun f
— ossikscixi " ' ••>•"'•• ^ •. s
i Erikoinen-liitos er^^ 1
I kaikille onnitteluista, muistoista ja arvoötäista lahjoisia. Kiitos-m niille |
=, onnitteluista jotka eivät voineet^aapua: •. , ^; ' < .. r |
1 PTXO HÄNNINEN 1
I P. o. Box 497, R<wky Mountain House, Alta. |
f i i i n i i i i i i i i t i i i i i i u D i i n i n n m i n i n i i i i n i i i i r i i i i i i n i n i i i t i i i i n H t i R i n i i i H i u u i i au
:niiiuii4iiumiiiiiniinnMiii;ninn)iiiMiimw|iuiiuiiiutiiiiuini<iuuiii;iiiiiiiiiiitniir
K M T OS
Pyydämme lansUa sydämellisimmät- kiitokserhme S^lBion .Armin suoma­laisille
tuttavillemme niistä rattpisista illoista, joilla, meitä huvititte ja niistä
mieluisista lahjqista ynnä kahvipöydän antimista, joilla muistitte meitä synty­mäpäivinämme
ja uuteen kotiin muuttomme johdosta.
Näitä tilaisuuksia pidämme ihanina hetkinä muistossamme.
Ystävyydellä,
AMANDA JA KALLE KALLIO
SALMON ARM, BRITISH COLUMBIA
s
I
i
s
§
^<uiiiMiiwiniuiiiinnniMtniiiiiiitii>mtiiiMiiniirautiiiiwiuiiiiutiUHUiiiiiiuinniiiiiw^
^-iiuimnuiiMuunniuuiuuHniiiiiHiiiiiniinnnniiiuininmiviiuiitin^
KrllTpS
^itämme teitä Port Kelisin suomalaiset siitä
,kauniista tilaisuudesta jonka järjestitte pfieidän
^kunniaksi Port Kelisissä sunnuntaina, maaliskuun
^9 p:nä 1953 yhteiselämämme alkamisen muistpksi.
K#tös lahjoista ja kauniista kahvipöydästä: Pi­dämme
huolen JHora Annesta
Kiitämme seuraavia iosanottajia: Kirsti Hintsa,
Anna Ilomäki, Lydia ja JVflLattS^ Mrs, Aino
Liikala, Flora ja~Matt Savola, Ida ja Albert Han­nuksela,
Emil Wi Ien, Mandi Wilson, A. Raappana,
Mailis ja Stanley Mackauskis, Karin Wikelius, El­len
ja Mauri Tuomala, Martha ja Elmer Sälö, Ale
Ranta, Martha ja Greorge Wiren, Esther ja Morly,
inr. ja mrs. Särkilahti, mr. ja ntirs. Skantz, mr. ja
mrs. O. Arpe, mr. Toivo Jäaske, mr. ja* mrs. E.
Nyberg ja mr ja mrs. Olsen.
- Kiitollisuudella teitä kaikkia muistaen,
H
ALINA JA CHARLES LÖFBERG
1031 Arthur St, Aberdeen, Wash., U.S.A.
f-
5
• f
1 S
3
3
1
i
5
T.aiTynf?»^"^r hiihtikttim 18 paivaniL 1953 Sivu 11