Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 18, 1953

              'kuningaskala' ei ole koskaan tarttunut
pyydykseen, mutta se on nähty: kala,
joka oh 6 metriä pitkä, kapea kuin nah-kahihna,
oranssinxfäriset 40 sentin kor­kuiset
erät ja tupsuevä päälaella. Mo­net
\'äittävät nähneensä tämän erikoi­sen
kalan VlUimeressä.
Vielä suurempia ov^t 17 metrin mit­taiset
mustekalat, jotka ovat ajautuneet
Canadan rannikolle, ja aunnkokala, jol­la
on tapana nousta vedenpinnalle naut>
timaan auringosta. Se on liikkeissään
. hyvin kömpelö ja painaa 600 kiloa.
Merien syvyydet ovat täynnä ihmeel­listä,
salaperäistä elämää. Se on kuin
'villeimmän mielikuvituksemme paina-jaismaailmaa,
mielipuolista ja kithoitta-
\'aai ia samanaikaisesti se kuitenkin
tyydyttää myös todeUisuustajuamme,
sillä koko syvänmeren eläroä te luotu
tarkoituksenmukaisesti huomioonottaen
ne poikkeukselliset elinehdot, mitkä
siellä vallitsevat.
MARE.
IKÄVÄ JUTTU
Muuan vanha mummo meni kirjakaup­paan
ostamaan vii-sadrjaa. Hän moitiske­li
kirjaa kalliiksi j a valehteli» että toises­ta
kaupasta saa -virsikirjan lialvemmaUa.
Kauppias hähiä olla <vanhukseUe mieliksi
ja lupasi k i r j an luav^cnpaan a^ntaan. K u n
eukko meni kaupasta ulos. tiöptsi hän
menn^sään: ^
— K u n tässä vielä valehdella pitää jä
kuolemaakin pitäisi t ^ i d ä . . .
M Ä X R S T S
Isä luki sanomalehteä. Yhtäkkiä kuului
kova jymäys.
— Mikä se Jsmiäys oU? ky^yi isä.
— Kkktt ViUe putosi yläkerrasta.
— Sano s:Ue; että Jos ä hän voi i n id
hil^nqAä. n i i n o n paras «dia putoamatta
oUeidauin. o l i isän mH&riys. TV'
LUONNOLLISTA
Perhe oli käynyt eläintarhassa ja pa-luumatkaUa
isä kyseli vaikutelmia.
— ;?Jo. pikku-Topi, mikä eläin sinusta
oli hauäicin?
— Leijona.
— Entäs siunusta. Maija?
— Apinat tietenkin.
— Entä m:stä äiti p i t i enimmän?
— Hopeaketusta.
H E V O S L 4
PUHEEN JÄLKEEN
— Suurenmoinen piäie. sanoi erään p u ­hujan
ihaSija. — Osasitte erittä n taita­vasti
välttää -vastaamisen kaikkiin kystr-mykslin.
^ ^
LXNSnXAISTA
Muuan amerUckalainen arvostelija k i r ­j
o i t t i lehteensä seuraavan *^U5iäckiar-vostclun"
eräistä laulajattaresta, joka a n ­toi
konsertin kaupungissa:
— l l i s s Jeannette MacDonalcL säilään
kimmeltävä cocta!l<puku. 6 j a l an pituinen
turkisvlitta j a |»aäsdan sulillA koristettu
hattu, lauloi eUeu iUana ConsUtution « a i -
lienten . *
[lif^an Ij^vosiaan. Ei
sirtanäCs«iMä'iteihia-Matti
— On se vain s e l i a i i i e i i ^ l k i j a tuo m
nun ruunani, että saa siihen P^^^
senkin kopukan j a hyvä on. jos muia»
pysyy. . _
— Hyvä se o n kulkemaan tuo nunuu
k i n tammani, sanoi Manu. —
-ajon asemalta kotUn, tuli aisakeUon a»"
puoli tuntia myöhemmin, perille.
APTEEKISSA ^
Apteekkiapulainen asiakkaalle: —
takaa keltaisia pillereita, jos v a a l ^^
naiset «Äeuttovat teille P a ^ ^ ^ f^
Vaaleanpunaisia -otetaan, jos rusKcai
heuttavat vatsavaivoja ja ruskeai
vilustumista .vastaan.
T H T Ä VAIKEAA ^
]feä:-r- Ajattelehan, poikani.
voi sinultav ottaa koskaan pois sita,
olet oppinut tir
Poika: — Mutta ethän kutoan voi ^
jfcaa s i t f t k i f i n ; mitik m ole oppinut.
Sivu 12