1956-03-24-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
MymtdssoM?9
mutisen iohdosta
Olen asunut 35 vuotta lähellä luontoa
ja tarkkaillut luonnon lasten elä-,
mää ja toimintaa — elämäntapoja.^Olen
luonnon ystävä ja siitä johtuukin tuo
tarkkaavaisuuteni ja kiintymykseni
luontoon.
Elämme 'karussa pohjolassa, missä
talvi oh pitkä ja kesä lyhyt. Talvisin
saamme nähdä joitakin lintuja, jotka
jakavat kanssamme kylmän talvielä-mäh,
mikä luo •hellän ystävyyden välillemme.
Se on myöskin «vaihtelua ja
huvittavaa.
Ruokin näitä pieniä ystäviäni joka
päivä ja onkin niitä ruokailijoita kerääntynyt
koko joukko, oraviakin linnuille
seuraksi. Sinilintuja on kymmenkunta,
tikkoja, woodJackeja, varpusia,
tiaisia ja oravia muut ama kutakin lajia.
'Kun katselen niiden syöntihommaa
niin ihmettelen usein miten kateellisia
ne ovat toisilleen. Ahneus on kiihoitti-niena.
Heti kun levitän ruoan laudan
päälle 'hakevat ne sitä kilvalla ja kantavat
kätköihinsä sadepäivän varalle. Ne
riitelevät ruoasta ja tuskin kahta sopii
samaan ruokapöytään syömään, mutta
kun pöytä on tyhjä, niin silloin ne sopivat
istumaan vieriviereen ja juttele-onaan.
Oravien kanssa ovat linnut yleensä
huonommissa väLnssä, kun oravat ajavat
linnut pois pöydältä. Näille ruokailijoille
muuten kelpaa kaikki, joten en
niilb erikoisesti keittele. Niille kelpaa
perunankuoretkin.
Tulee taas pian kesä ja ruokavieraani
lähtevät kesälaitumilleen, palatakseen
takaisin syksyllä.
Kesän tultua saapu'vat kaikenlaiset
laululinnut. Mieleni lämp mee kuunnellessani
niiden kuorolaulua. Ne laulelevat
pihapuissa ja aidalla. Ne ylistävät
kylmän pohjolamme kauneutta,
kotiutuvat, tekevät pesänsä ja kasvattavat
perheensä. Ruokana ovat hyttyset
ym. loiseläjät, mm. madot. Ne tekevät
arvokasta työtä hävittäessään loisia.
SaaJ>uvat niyöskin pääskyt, jotka etsivät
turvaa ihmisen luota. Ne rakentavat
pesänsä räystäiden alle ja tulevat
hyvinkin kesyiksi, lentävät tupaankin
jos ovi on auki. Tupani räystäiden
alla on joka vuosi paljon pesiä, joista
tulee joskus likaakin, mutta en siitä
pahastu, sillä sade tekee aina puhdistuksen.
Pääskyset ottavat ruokansa ilmasta.
Ne syövät sääskiä ja .mustia kärpäsiä,
joita vastaan ihmiset ovat julistaneet
sodan ja valmistuvat kylvämään, myrkkyä
niihin paikkoihin, missä hyönteiset
kehittyvät.
Jos tuo suunnitelma toteutetaan, häviävät
meiltä pikkulinnut, etenkin pääskyt,
jotka eivät ota maasta mitään ruokaa.
Mahtaakohan ihminen tuntea itsensä
onnelliseksi, kun ei kesäaamuina -enää
herää lintujen lauluun. Minusta tuntuisi
kuin kuolema leijailisi ilmassa ja
minä ifkisin pikkuystävääni, joiden ääntä
en enää kuulisi,
.\NNrE RUISS.ALO.
J.K. — Asiantuntijat ovat ar\'elleet
minua löylynlyömäksi, kun suojelen ja
ruokin lintuja . . . Tottahan asiantuntijat
sen parhaiten tietävät! Järkeä on
vain viisailla rhmbillä. — Sama,
Ampu tulee, ampu tulee!
Aurinkoisesta
Albertastamme
Heipä hei, Liekin lukijat! Onko ollut
&ylmä talvi?
Täällä on ollut pyryä ja pakkasta ja
nyt on lunta «nemmän kuin koskaan
ennen Canadassa oloni aikana. On ollut
sellaista, «ttä jos joskus aurinko pilkistää
esille, niin heti sen taas myrkky.
Olen tähän asti ollut kovien 'töiden
karkaisema, niinkuin ehkä ovat kaikki
toisetkin Liekin lukijat ja yleensä kaikkien
työväenlehtien lukijat ja siksi eK-kä
ei ole tullut yleisesti tiedoksi annetuksi,
miten jokin yliluonnollinen "'am-pu
tulee" huuto pelastaa minut ennenaikaisesta
lä-hdöstä tuonelan maille.
Olin kallioleikkauksessa Kenoran lähellä
työssä. Silloin tehtiin Grand
Trunk^rautatietä, joka nyt on Canadan
kansallista omaisuutta. Meillä oli noin
12 jalan korkumen leikkaus tehtävänä.
Toimenani oli pitää dynaimiitti sulana
ja auttaa ruotsalaista pomoa aimpumi-
' sessa. • ^
Kaksi 12 jalan reikää oli juuri sprin-gauksen
alaisena, mikä merkitsee sitä,
että pienemmillä panoksilla, jotka pudotettiin
reijän pohjalle, tehtiin pesää
suuremmalle rynaimiittimäärälle. Panokset
laukaistiin sähköjohtojen ja patterin
avulla. Tässä tapauksessa Kust,
mikä oli pomon nimi, kytki langat niin,
että molempien panosten piti laueta
samalla aikaa. Se kyllä oli vaarallista^
sillä saattoi käydä niin, ettei toinen
panos lauennutkaan ja vaikea oli nähdä
josko panos oli lauennut, kun maakork-ki
jäi jokatapauksessa paikalleen näissä
pesän teko räjäytyksissä.
Nytkin kävi niin, että toinen laukesi
ja toinen jäi laukeamatta. Siihen me
sen sitten jätettiin huomista odottamaan.
SeuraaA'ana aamuna Kust ei
tullut työhön. Hän oli jostakin syystä
ottanut lopputilin ja uusi pomo oli hänen
tilallaan. Uusi pomo oli myöskin
ruotsalainen ja hänellä oli kaksi nuorta
miestä mukanaan.
Ensiksi hän tiedusteli minulta miten
olimme edellisenä iltana menetelleet
reikien kanssa ja aninä selvitin mitä oli
tehty. Kuultuaan selostuksen hän sanoi,
että ei siinä sitten muuta kuin
pilvi peittää.
Jo lokakuun 3^0 pnä tuli ensimmäinen
lumi maahan ja se on pysynyt. Montakaan
kirkasta päivää ei ole ollut. Monella
on karjanrehu jo 'hyvin vähissä,
kun talvi on ollut niin pitkä. Täällä
yleensä pitää varata karjan ruokaa kuudeksi
kuukaudeksi. Jos ei silloin ole vielä
kesää, niin kyllä se sitten jo pian
tulee.
Tämä Alberta el ole mikään Califor-nia,
että täällä tulisi toimeen vähällä.
Lumiaurat ovat olleet nykyäänkin yhtämittaa
menossa ja sittenkin ovat koululapset
joutuneet olemaan poissa koulusta,
kun bussit eivät pääse kulkemaan.
iLieköhän ne atomipommikokei-lut
vaikuttaneet ilmastoon, kuh niin
täällä kuin Euroopassakin on ollut tavallisuudesta
poikkeavia myrskj-jä ja
pakkasia.
Täällä eletään tavallista hiljaiseloa.
Haalitoimintaa ei ole ollut pitkiin aikoihin
ja nuori väki on hajaantunut
mikä minnekin. Vanhat ja vaivaiset ovat
vain jälellä ja työt on silloin tehty kun
kivistää ja pistää, eikä huoli mistään.
Niinhän se ihmiselämä siirtyy ikäkaudesta
toiseen. Harmaahapsisena saa
•muistella menneitä nuoruusaikoja, kun
tultiin tänne lännen kultalaan hj^'issä
toiveissa kotia rakentamaan. Työtä ja
kestäv\-\"ttä on elämä vaatinut. Mo-
Oasti tulee ajatelleeksi, että mitähän jos
nuoremman polven pitäisi ryhtyä korpeen
kotia rakentamaan, kun «ei nykyajan
mukavuudetkaan tahdo olla kylliksi
'Vaatimuksia vastaavia.
Rauhan terveisin toK^otan (hauskaa
ke\^ttä ja lämmintä kesää Liekin toimitukselle
ja lukijoille.
i . S» L.
menet lapioimaan tuonne alas, sillä minulla
on miehet mukanani ja ehkäpä
tiedetään enemmän kiven irroittamises-ta
kuin mitä Kust tiesi. Kusti saikin
eilen illalla lähdön, kun riiteli ison pomon
kanssa. Nyt hän on matkalla
Kenoraan.
Uusi pomo ryhtyi poran ja vedein
avulla purkamaan maata pois siitä lau-keamattpmasta
r m s t ä . pian kuin
poran kärki tapasi dynanuittiia läijkesi
12 tikun panos ja pora lensi yläilmoi-ihin
ja miehet kaatuilivat ympäri. Yksi
vieri alas leikkaukseen, mutta toiset
jäivät kalliolle. Eräs heitä kuoli Ke-nöraan
vietäessä ja toiset kai menettivät
näkönsä.
Ihmeellisintä tässä oli se, että juuri
ennen panoksen laukeamista kuului
huuto "ampu tules". Minäkin ehdin
poistua muutamia askeleita kallion rintamuksesta,
johon pora ja kivenkappa*
leita putoili ilmasta. Jos olisin seisonut
siinä paikassa missä työskentelin, niin
tuskin olisin enää näitäkään rivejä kirjoittamassa.
Kuka huusi? Ei ainakaan ne miehet
jotka olivat siinä työssä ja aiheuttivat
kuoleman ja loukkaantumisen itselleen.
Toistakaan leikkausta ei ollut niin lähellä,
että sieltä olisi huuto kuulunut.
Olen monen kanssa keskustellut tuosta
asiasta, mutta täyttä selvyyttä vain
ei ole tullut. Jokainen vain alkaa jutella
omalle kohdalleen sattuneita ihmeellisiä
tapauksia. Suomessa on esim.
Seura-lehti, jossa on tuollaisten ihmeellisten
tapausten erikoisosasto, jossa ihmiset
saavat kertoa kummallisia kokemuksiaan.
En kuitenkaan tarkoita,
että Liekin pitäisi sitä tehdä, sillä onhan
niitä tärkeämpiäkin asioita, mutta
jos jollakin on jotakin sydämellään, niin
antakaa vain tulla.
Ei suinkaan me kaikki Tuomaita olla,
jotta ei uskottaisi mitään sellaista
jota ei voida joko kädellä koettaa tai
nähdä.
L. H,
Ilon ja surun
jkamppailusta
Kuinka suuri eroavaisuus onkaan
näiden sanojen merkityksellä. Oletettavasti
ne ovat äärimmäisyydet ja leppy-mättömät
toistensa viholliset, koska eivät
sovi milloinkaan viihtymään samassa
paikassa yhtaikaa. Ne vaihtavatkin
vuoroa, ikäänkuin olisivat työssä
kahdella vuorolla, kuten mainarit . . .
Kun toinen astuu sisälle, niin siioin toinen
kiireenkaupalla lähtee ulos, jättäen
sisälle tulevalle avoimen tilan.
Näitä ilon ja surun edesottamuksia,
vihaisia vuorojen vaihtoja, olen viime
aikoina koettanut jollakin tavalla sovitella,
saada ne yhdessä asumaan jollakin
tavalla sekoitettuna. Olen yrittänyt,
ettei kumpainenkaan saisi liian suurta
jalansijaa, ^erkä ainakaan jälkimmäinen,
koska se toisi kantajalleen liian suuren
rasituksen. Mutta näin sovittelijan .mielestä
ainakin alkutulos näyttää huonolta.
Huonon tuloksen syyksi voi otaksua
sen, kun tuo kauan rinnassani riutunut
suru on monien vuosien aikana omaksunut
siellä niinkuin yksin asumisoikeuden.
Luuli kai jo olevansa niin kuin se
muinainen ^'Me «Nikolai II . . «ikä
aikonut poistua kuin käyttämällä samanlaisia
voimia, joilla se Nikolaikin
s>TJään lätkäistiin. Sen niin syvään
juurtumisen aHieutti repeämä, jonka,
syntymisen kaikki Liekin lukijat -vielä
ehkä muistavat. Se tapaihtui kun ^räs
Viikon kmulumisia
iistä
«LIRJ. SUDBURYN FLIRKA
^Ume vukön loppu oli
(kaunis sekä Mu,
vaikka öillä tahtoi vidä
tuUa melkein vilu.
Torstaina jo nuorikoilla
oli bingoilta,
voittojakin •saivat siellä
Mandat sekä Hilda.
Wanupis5a lauantaina
reilut oli tanssit^ ^
aikuiset kun ioimeenpanl
siellä näntävjalssit.
Ohjelmaakin annettiin ja
juojiin kahvit kuumat,
pojat myöskin tyttöin kanssa
löivät yhteen tuumat.
NuorikoidenkemuissavieV
oltiin aamuyötä,
tanssia, ja laulaa saatiin,
kättä kaulaan lyödä.
Sunnuntaina syötiin sitten
lintupaisti oiva,
jotta kasvais* kansan lehden
levikki ja voima. ^
Maanantaina haalUlamme
"hirmubingon** peli,
miehet sekä naiset siellä
kilvan kamppaeli.
Kansaa oli satamäärin,
tupa täynnä aivan,
palkiten näin kaunihisti
järjestäjäin vaivan.
•petollinen Paarin tittelin tavoittelija
siellä Canadassa sai ne Amerikan Paarille
kuuluvat tytöt (punahelmaista lukuunottamatta)
kavaliiiji verkkoihinsa
kiedotuksi. Niin ne sitten hylkäsivät
oman pitkäaikaisen Paarinsa ja valitsivat
uuden.
Tästä on siis johtunut surun jo liiankin
pitkäaikainen hallinta. Tämä jo vanhuuttaan
lähellä kuolinkamppailuaan
oleva suru, joka ei vaatimuksista huolimatta
ole ottanut iloa ja riemua kumppanikseen,
vaikka niitä joskus tarjolla
oli, on jo siinä määrin heikentynyt, että
sen oli pakko nuoren ja voimakkaan ilon
tieltä syrjään väistyä. Se oli ilo, jonka
Westin tytöt tänne tulollaan rintaani
toivat. Siitähän se sitten johtuikin uuden
ja vanifaan —- ilon ja surun — välinen
kaksintaistelu. Siihenhän s - setä
Paukkunenkin oli valmis kortensa heittämään,
nimittäin vahvistamaan karkuun
lähtevää uusilla voimilla. Hä:i taas
otti saman riskin kuin Paarin tittelin
tavoittelija aikaisemmin. Hän narrasi
Paarilta tädin muutamalla madonsyömällä
omenalla ja olemattomilla sillin
nokareilla.
-Samanlaisilla houkutteluilla ja samaan
aikaan hävisivät ne kolme komeaa
Westin tyttöäkin Paarin näköpiiristä.
Se oli sivukeksintö sedältä ja oli omiaan
antamaan lisää tarmoa pakoon lähteneille.
Mutta missä hätä on suurin siellä
on myöskin apu lähinnä . . . Jäipä vie
lä yksin Westin «Hulda, joka yksinäänkin
pitää surut loitolla ja hänen lisäkseen
tuli vielä kaksi Canadan tyttöä.
Toisen voi siellä Canadan puolella yksin
Isoäiti arvailla ja hänellä on vain kolme
kirjainta jälkinLmessä. Hän on Isoäidin
hyvä tuttava. Toinen on se Paarille
aina uskollinen Kurikan f likka, joka
niinikään ehti tänne suruja alaslyÖ-naään.
Surut ovat siis tällä kerralla työnnetty
sellaiseen rotkoon, josta ne eivät
enää milloinkaan Päukkus-sedän vah-vimpienkaan
sapuskoiden ivoiniilla ylös
nouse.
Mutta kauan, kauan-sentään vielä
Tohiia, Annaa 3n[h. ikävällä muistelen.
FAARI.
SiTU 6 lauantaina* maaBskuua 24 litiivaiiil. 19S6i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 24, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-03-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560324 |
Description
| Title | 1956-03-24-06 |
| OCR text | MymtdssoM?9 mutisen iohdosta Olen asunut 35 vuotta lähellä luontoa ja tarkkaillut luonnon lasten elä-, mää ja toimintaa — elämäntapoja.^Olen luonnon ystävä ja siitä johtuukin tuo tarkkaavaisuuteni ja kiintymykseni luontoon. Elämme 'karussa pohjolassa, missä talvi oh pitkä ja kesä lyhyt. Talvisin saamme nähdä joitakin lintuja, jotka jakavat kanssamme kylmän talvielä-mäh, mikä luo •hellän ystävyyden välillemme. Se on myöskin «vaihtelua ja huvittavaa. Ruokin näitä pieniä ystäviäni joka päivä ja onkin niitä ruokailijoita kerääntynyt koko joukko, oraviakin linnuille seuraksi. Sinilintuja on kymmenkunta, tikkoja, woodJackeja, varpusia, tiaisia ja oravia muut ama kutakin lajia. 'Kun katselen niiden syöntihommaa niin ihmettelen usein miten kateellisia ne ovat toisilleen. Ahneus on kiihoitti-niena. Heti kun levitän ruoan laudan päälle 'hakevat ne sitä kilvalla ja kantavat kätköihinsä sadepäivän varalle. Ne riitelevät ruoasta ja tuskin kahta sopii samaan ruokapöytään syömään, mutta kun pöytä on tyhjä, niin silloin ne sopivat istumaan vieriviereen ja juttele-onaan. Oravien kanssa ovat linnut yleensä huonommissa väLnssä, kun oravat ajavat linnut pois pöydältä. Näille ruokailijoille muuten kelpaa kaikki, joten en niilb erikoisesti keittele. Niille kelpaa perunankuoretkin. Tulee taas pian kesä ja ruokavieraani lähtevät kesälaitumilleen, palatakseen takaisin syksyllä. Kesän tultua saapu'vat kaikenlaiset laululinnut. Mieleni lämp mee kuunnellessani niiden kuorolaulua. Ne laulelevat pihapuissa ja aidalla. Ne ylistävät kylmän pohjolamme kauneutta, kotiutuvat, tekevät pesänsä ja kasvattavat perheensä. Ruokana ovat hyttyset ym. loiseläjät, mm. madot. Ne tekevät arvokasta työtä hävittäessään loisia. SaaJ>uvat niyöskin pääskyt, jotka etsivät turvaa ihmisen luota. Ne rakentavat pesänsä räystäiden alle ja tulevat hyvinkin kesyiksi, lentävät tupaankin jos ovi on auki. Tupani räystäiden alla on joka vuosi paljon pesiä, joista tulee joskus likaakin, mutta en siitä pahastu, sillä sade tekee aina puhdistuksen. Pääskyset ottavat ruokansa ilmasta. Ne syövät sääskiä ja .mustia kärpäsiä, joita vastaan ihmiset ovat julistaneet sodan ja valmistuvat kylvämään, myrkkyä niihin paikkoihin, missä hyönteiset kehittyvät. Jos tuo suunnitelma toteutetaan, häviävät meiltä pikkulinnut, etenkin pääskyt, jotka eivät ota maasta mitään ruokaa. Mahtaakohan ihminen tuntea itsensä onnelliseksi, kun ei kesäaamuina -enää herää lintujen lauluun. Minusta tuntuisi kuin kuolema leijailisi ilmassa ja minä ifkisin pikkuystävääni, joiden ääntä en enää kuulisi, .\NNrE RUISS.ALO. J.K. — Asiantuntijat ovat ar\'elleet minua löylynlyömäksi, kun suojelen ja ruokin lintuja . . . Tottahan asiantuntijat sen parhaiten tietävät! Järkeä on vain viisailla rhmbillä. — Sama, Ampu tulee, ampu tulee! Aurinkoisesta Albertastamme Heipä hei, Liekin lukijat! Onko ollut &ylmä talvi? Täällä on ollut pyryä ja pakkasta ja nyt on lunta «nemmän kuin koskaan ennen Canadassa oloni aikana. On ollut sellaista, «ttä jos joskus aurinko pilkistää esille, niin heti sen taas myrkky. Olen tähän asti ollut kovien 'töiden karkaisema, niinkuin ehkä ovat kaikki toisetkin Liekin lukijat ja yleensä kaikkien työväenlehtien lukijat ja siksi eK-kä ei ole tullut yleisesti tiedoksi annetuksi, miten jokin yliluonnollinen "'am-pu tulee" huuto pelastaa minut ennenaikaisesta lä-hdöstä tuonelan maille. Olin kallioleikkauksessa Kenoran lähellä työssä. Silloin tehtiin Grand Trunk^rautatietä, joka nyt on Canadan kansallista omaisuutta. Meillä oli noin 12 jalan korkumen leikkaus tehtävänä. Toimenani oli pitää dynaimiitti sulana ja auttaa ruotsalaista pomoa aimpumi- ' sessa. • ^ Kaksi 12 jalan reikää oli juuri sprin-gauksen alaisena, mikä merkitsee sitä, että pienemmillä panoksilla, jotka pudotettiin reijän pohjalle, tehtiin pesää suuremmalle rynaimiittimäärälle. Panokset laukaistiin sähköjohtojen ja patterin avulla. Tässä tapauksessa Kust, mikä oli pomon nimi, kytki langat niin, että molempien panosten piti laueta samalla aikaa. Se kyllä oli vaarallista^ sillä saattoi käydä niin, ettei toinen panos lauennutkaan ja vaikea oli nähdä josko panos oli lauennut, kun maakork-ki jäi jokatapauksessa paikalleen näissä pesän teko räjäytyksissä. Nytkin kävi niin, että toinen laukesi ja toinen jäi laukeamatta. Siihen me sen sitten jätettiin huomista odottamaan. SeuraaA'ana aamuna Kust ei tullut työhön. Hän oli jostakin syystä ottanut lopputilin ja uusi pomo oli hänen tilallaan. Uusi pomo oli myöskin ruotsalainen ja hänellä oli kaksi nuorta miestä mukanaan. Ensiksi hän tiedusteli minulta miten olimme edellisenä iltana menetelleet reikien kanssa ja aninä selvitin mitä oli tehty. Kuultuaan selostuksen hän sanoi, että ei siinä sitten muuta kuin pilvi peittää. Jo lokakuun 3^0 pnä tuli ensimmäinen lumi maahan ja se on pysynyt. Montakaan kirkasta päivää ei ole ollut. Monella on karjanrehu jo 'hyvin vähissä, kun talvi on ollut niin pitkä. Täällä yleensä pitää varata karjan ruokaa kuudeksi kuukaudeksi. Jos ei silloin ole vielä kesää, niin kyllä se sitten jo pian tulee. Tämä Alberta el ole mikään Califor-nia, että täällä tulisi toimeen vähällä. Lumiaurat ovat olleet nykyäänkin yhtämittaa menossa ja sittenkin ovat koululapset joutuneet olemaan poissa koulusta, kun bussit eivät pääse kulkemaan. iLieköhän ne atomipommikokei-lut vaikuttaneet ilmastoon, kuh niin täällä kuin Euroopassakin on ollut tavallisuudesta poikkeavia myrskj-jä ja pakkasia. Täällä eletään tavallista hiljaiseloa. Haalitoimintaa ei ole ollut pitkiin aikoihin ja nuori väki on hajaantunut mikä minnekin. Vanhat ja vaivaiset ovat vain jälellä ja työt on silloin tehty kun kivistää ja pistää, eikä huoli mistään. Niinhän se ihmiselämä siirtyy ikäkaudesta toiseen. Harmaahapsisena saa •muistella menneitä nuoruusaikoja, kun tultiin tänne lännen kultalaan hj^'issä toiveissa kotia rakentamaan. Työtä ja kestäv\-\"ttä on elämä vaatinut. Mo- Oasti tulee ajatelleeksi, että mitähän jos nuoremman polven pitäisi ryhtyä korpeen kotia rakentamaan, kun «ei nykyajan mukavuudetkaan tahdo olla kylliksi 'Vaatimuksia vastaavia. Rauhan terveisin toK^otan (hauskaa ke\^ttä ja lämmintä kesää Liekin toimitukselle ja lukijoille. i . S» L. menet lapioimaan tuonne alas, sillä minulla on miehet mukanani ja ehkäpä tiedetään enemmän kiven irroittamises-ta kuin mitä Kust tiesi. Kusti saikin eilen illalla lähdön, kun riiteli ison pomon kanssa. Nyt hän on matkalla Kenoraan. Uusi pomo ryhtyi poran ja vedein avulla purkamaan maata pois siitä lau-keamattpmasta r m s t ä . pian kuin poran kärki tapasi dynanuittiia läijkesi 12 tikun panos ja pora lensi yläilmoi-ihin ja miehet kaatuilivat ympäri. Yksi vieri alas leikkaukseen, mutta toiset jäivät kalliolle. Eräs heitä kuoli Ke-nöraan vietäessä ja toiset kai menettivät näkönsä. Ihmeellisintä tässä oli se, että juuri ennen panoksen laukeamista kuului huuto "ampu tules". Minäkin ehdin poistua muutamia askeleita kallion rintamuksesta, johon pora ja kivenkappa* leita putoili ilmasta. Jos olisin seisonut siinä paikassa missä työskentelin, niin tuskin olisin enää näitäkään rivejä kirjoittamassa. Kuka huusi? Ei ainakaan ne miehet jotka olivat siinä työssä ja aiheuttivat kuoleman ja loukkaantumisen itselleen. Toistakaan leikkausta ei ollut niin lähellä, että sieltä olisi huuto kuulunut. Olen monen kanssa keskustellut tuosta asiasta, mutta täyttä selvyyttä vain ei ole tullut. Jokainen vain alkaa jutella omalle kohdalleen sattuneita ihmeellisiä tapauksia. Suomessa on esim. Seura-lehti, jossa on tuollaisten ihmeellisten tapausten erikoisosasto, jossa ihmiset saavat kertoa kummallisia kokemuksiaan. En kuitenkaan tarkoita, että Liekin pitäisi sitä tehdä, sillä onhan niitä tärkeämpiäkin asioita, mutta jos jollakin on jotakin sydämellään, niin antakaa vain tulla. Ei suinkaan me kaikki Tuomaita olla, jotta ei uskottaisi mitään sellaista jota ei voida joko kädellä koettaa tai nähdä. L. H, Ilon ja surun jkamppailusta Kuinka suuri eroavaisuus onkaan näiden sanojen merkityksellä. Oletettavasti ne ovat äärimmäisyydet ja leppy-mättömät toistensa viholliset, koska eivät sovi milloinkaan viihtymään samassa paikassa yhtaikaa. Ne vaihtavatkin vuoroa, ikäänkuin olisivat työssä kahdella vuorolla, kuten mainarit . . . Kun toinen astuu sisälle, niin siioin toinen kiireenkaupalla lähtee ulos, jättäen sisälle tulevalle avoimen tilan. Näitä ilon ja surun edesottamuksia, vihaisia vuorojen vaihtoja, olen viime aikoina koettanut jollakin tavalla sovitella, saada ne yhdessä asumaan jollakin tavalla sekoitettuna. Olen yrittänyt, ettei kumpainenkaan saisi liian suurta jalansijaa, ^erkä ainakaan jälkimmäinen, koska se toisi kantajalleen liian suuren rasituksen. Mutta näin sovittelijan .mielestä ainakin alkutulos näyttää huonolta. Huonon tuloksen syyksi voi otaksua sen, kun tuo kauan rinnassani riutunut suru on monien vuosien aikana omaksunut siellä niinkuin yksin asumisoikeuden. Luuli kai jo olevansa niin kuin se muinainen ^'Me «Nikolai II . . «ikä aikonut poistua kuin käyttämällä samanlaisia voimia, joilla se Nikolaikin s>TJään lätkäistiin. Sen niin syvään juurtumisen aHieutti repeämä, jonka, syntymisen kaikki Liekin lukijat -vielä ehkä muistavat. Se tapaihtui kun ^räs Viikon kmulumisia iistä «LIRJ. SUDBURYN FLIRKA ^Ume vukön loppu oli (kaunis sekä Mu, vaikka öillä tahtoi vidä tuUa melkein vilu. Torstaina jo nuorikoilla oli bingoilta, voittojakin •saivat siellä Mandat sekä Hilda. Wanupis5a lauantaina reilut oli tanssit^ ^ aikuiset kun ioimeenpanl siellä näntävjalssit. Ohjelmaakin annettiin ja juojiin kahvit kuumat, pojat myöskin tyttöin kanssa löivät yhteen tuumat. NuorikoidenkemuissavieV oltiin aamuyötä, tanssia, ja laulaa saatiin, kättä kaulaan lyödä. Sunnuntaina syötiin sitten lintupaisti oiva, jotta kasvais* kansan lehden levikki ja voima. ^ Maanantaina haalUlamme "hirmubingon** peli, miehet sekä naiset siellä kilvan kamppaeli. Kansaa oli satamäärin, tupa täynnä aivan, palkiten näin kaunihisti järjestäjäin vaivan. •petollinen Paarin tittelin tavoittelija siellä Canadassa sai ne Amerikan Paarille kuuluvat tytöt (punahelmaista lukuunottamatta) kavaliiiji verkkoihinsa kiedotuksi. Niin ne sitten hylkäsivät oman pitkäaikaisen Paarinsa ja valitsivat uuden. Tästä on siis johtunut surun jo liiankin pitkäaikainen hallinta. Tämä jo vanhuuttaan lähellä kuolinkamppailuaan oleva suru, joka ei vaatimuksista huolimatta ole ottanut iloa ja riemua kumppanikseen, vaikka niitä joskus tarjolla oli, on jo siinä määrin heikentynyt, että sen oli pakko nuoren ja voimakkaan ilon tieltä syrjään väistyä. Se oli ilo, jonka Westin tytöt tänne tulollaan rintaani toivat. Siitähän se sitten johtuikin uuden ja vanifaan —- ilon ja surun — välinen kaksintaistelu. Siihenhän s - setä Paukkunenkin oli valmis kortensa heittämään, nimittäin vahvistamaan karkuun lähtevää uusilla voimilla. Hä:i taas otti saman riskin kuin Paarin tittelin tavoittelija aikaisemmin. Hän narrasi Paarilta tädin muutamalla madonsyömällä omenalla ja olemattomilla sillin nokareilla. -Samanlaisilla houkutteluilla ja samaan aikaan hävisivät ne kolme komeaa Westin tyttöäkin Paarin näköpiiristä. Se oli sivukeksintö sedältä ja oli omiaan antamaan lisää tarmoa pakoon lähteneille. Mutta missä hätä on suurin siellä on myöskin apu lähinnä . . . Jäipä vie lä yksin Westin «Hulda, joka yksinäänkin pitää surut loitolla ja hänen lisäkseen tuli vielä kaksi Canadan tyttöä. Toisen voi siellä Canadan puolella yksin Isoäiti arvailla ja hänellä on vain kolme kirjainta jälkinLmessä. Hän on Isoäidin hyvä tuttava. Toinen on se Paarille aina uskollinen Kurikan f likka, joka niinikään ehti tänne suruja alaslyÖ-naään. Surut ovat siis tällä kerralla työnnetty sellaiseen rotkoon, josta ne eivät enää milloinkaan Päukkus-sedän vah-vimpienkaan sapuskoiden ivoiniilla ylös nouse. Mutta kauan, kauan-sentään vielä Tohiia, Annaa 3n[h. ikävällä muistelen. FAARI. SiTU 6 lauantaina* maaBskuua 24 litiivaiiil. 19S6i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-03-24-06
