Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 24, 1944

              änen arvokkain tauunsd
oli taiteilija, kuuluisuutta saa- ka se pH selin minuun. Vastasin ha­ut
maalari. Tunsin hänet hy- nelle vain pari sanaa, sillä en halun-
Minulla oli nuoruudessani ta- nut häiritä hänen työtään. Asetin
käydä joka päivä hänen luo- nuotit paikoilleen ja aloin hiljalleen
koska hänen ateljeerissäan oli näppäillä koskettimia, mutta mieli-
Omaan asuntoonien sellaista alani oli häiriytynyt. En saanut aja-t
sHhen aikaan kmtantaai ja Juksiani pois äsken kohtaamastani
sMminim harjoitetta luortaatf. tiaisesta. Mi oli häneUä ollut tääl-vain
leuan ja hieman posken äärivii­vaa.
Musta, olkapäiUe ulottuva tuk­ka
hulmusi tuulessa. Olin nuori, en­kä
paljonkaan ymmärtänyt taidetta,
mutta maalaus oli niin luonnollinen,
että saattoi luulla naisen millä het­kellä
hyvänsä laskevan käsivartensa
alas ja pettyneenä kääntyvät pois.
"Se on sangen kaunis," huomautin
ihaillen.
"Se on mestarillinen", sanoi ystä­myöskin
rakasti mttsiikkifL ja • läJekemistä? Hetken kuluttua pvyäön- i vZaZrmi^a"s^tf* j-a , hänen kasvo^ius^s^a^a^nu un
Tlttei harjoitteluni mmään rahdin ympäri pianotuolim.k^ ^"'^'^«^ ^ota^n mstapi pystynyt t^^
häirinnyt hänen työtJmn^Sil' katselemaan ystävääni. Hän oli ja
tällöin istahti hän itsekin pianon vanhahko mies, hiukset ohintoUla har­ja
sM jonkun kaimiin; van- mentuneet,. mutta nyt näytti hän
kitsemaan.
Mieleeni hiipi^outo epäilys. Kat­selin
jälleen maalausta, tarkemmin.
Olisiko nainen sama, jonka olin käy­tävässä
kohdannut? Mutta sehän oli
mahdotonta/ Hänenlaisensa ei kos­kaan
suostuisi malliksi, ellei ehkä\.
olisiko heidän välilläim ... mutta ys*
tävänihän oli naimisissa! Hänen vai­monsa
oli eräs herttaisimmista olen­noista
mitä .maa päällään kantaa.
Hänen siveltimensä teki vielä pari Tunsin pettyneeni ystäväni'sUhteen.
vetoa. Sitten astui hän muutaman
kummallisen nuorelta ja tummissa sil­missä
paloi innostuksen tiili. Hänen
: kätensä liikutteli tottuneesti sivellin-tä.
Hän vaistosi katseeni jä kohotti
hetkiseksi silmänsä,
^'Eikö soittaminen huvita tänSän?"
' "Ei oikein."
vellyksen. ;
i koleahko pilvinen iltapäivän
a ajattelin, ettei hän sellaisena
entäisi myöhään, jätin tavallista
emmin asuntoni ykshtäisehhar- ^
Kaipasin musiikin^ viihdyt-seuraa.
..Astuin talooni jonka
mässä kerroksessa hänen tilava,
toinen ateljeerinsa^ sijaitsi, ja
nuottisalkku kädessäni kUvetä _ askeleen taaksepäin, katseli työtään
rappttja. Olessani puolivälissä ja laski paletin ja siveltimen kädes­tä
rappukerrostä, tuli fnhtua tään.
''Haluaisitko lausua mielipiteesi
viimeisimmästä työstäni?'' kysyi] hän
hymyillen.
Tätä kehoitusta olin odottanut. Hii-kuvänsä
dkakäusijidkaiMissa ja^ ri^ vetää musta vaate
häaemnimeäänaindkunniott-r' keskeneräisten töittensä yli jä näyttää
mainittavan. Vilkaisematta- ne minulle vasta tarkdleen'viirneis-mimttm
kiirehtt hän ohitseni, Jeltyinä. - Hypähdin ylös ja riensin
•ja alas. Aukaisin oven jaäs- ' lattian yli. Silmiäni kohtasi näky mi-kkkkaasti
vdaistuun atdj^riin: tä ihanimihasta naisvartalosta. Nats­iko,
Jaakko?" sanoi ystäväni, nen oli kuvattu puolisyrjittäisin sei-sekunniksi
nostaen katsieenSa te- sovaan asentoon, suurin osa selästä
olevasta maalauksesta • jonka katsojaan päin. Kaunis käsivahi oli
a hän seisoi, maalipalettitms^- kohoteittu varjostamaan silmiä hänen
pitkä sivellin toisessa kädessään, tähyiliessääh odottavasti tuminalle
aalausta en saattanut nähdä, kos- ulapalle. - Kasvoista saattoi eroittaa
an nuorehko, tumma nainen,
heti tunsiin kmduvaksi
kaupungin moitteetiomiinmisiä
iä. ..Olin monasti nähnyt^ hä-
Nluorin suomalainen f il osof iantohtori
"Tapasin hänet tullessani käytä­vässä'*^
sanoin hieman törkeästi.
Ystäväni kohotti yllättyneenä kul­miaan.
"Niinkö? Valitsimme tämän ajan
päivästä juuri siksi, ettei kukaan saisi
asiasta vihiä. Olit tavallista aikai­sempi
tänään, mutta luotan vaiteli­aisuuteesi^
sillä hänen perheensä pi­täisi
sitä sttorastaan skandaalimaise­na."
• . • •^. • •'•
Timsin voivani pahoin. Skandaa­limaisena
sitä pidin mimkin ja hir-veänä
luokkquksena hänen rakastet­tavaa
vaimoaan kohtaan. Kävelin
hitaasti pianon ääreen ja aloin koota
nuottejani.
"Jaqkko,^ mikä sinua vaivaa?" . -
Ystäväni tuli luokseni ja pyöräytti
minut olkapäästä ympäri. Ensin ku­vastui
hänen kasvoillaan ääretön häm­mästys,
sitten hSn naurahti — minus­ta
tuntui — hieman säälivästi.
pauden kirjeenvaihtajana menin seura Xritykseen. "Et suinkaan sinäkin... Poika-tattelemaan
nuorta filosofian tp]|- - Kalevin^caltaisista kansalaisista voi seni, istukan alas! Haluan kertoa si-
Calvin Keenania (Kalevi Kinr inaamme tum^
), Joka on nuorin filosofian ar- remi^^ ./. Istuuduimme maalaan leposoh-saanut
Toronton yHopistosta.. IdUe l i a » ^^ t^aan, jossa mallien oli joskus maa-on
vasta 23 vuoden ikäinen. ; taja. tauksen lomassa tapana levätä.
tui kuitenkin niin, ettei haasta- . ,. _. .-• '. " '' . . " . ' , .. •
ollut kotona, mutte liaten
" kutsui yrjeenyäiht^ ^.
ti sisään. Talosia oli:^Öi^
Kalevin U-vuotiaMsi^dn^^^^
, syntyniäpäiväpaarti^ oii^ : , • - .
'--saman ikäisiä t3rtt^ä.^K^
on Toronton suomalaisille. itun:r \ ', • .
takletanssijana ja oiV!hän:^i£ ^^^•
yseasti meidän tilaisuuksissaih- . .
• ^-r'- i-^:.'-- •' •
rkoitukseni ^li tiedust^lla-^e--
«niltä tuntuu kantaa >iiiiR^r-.- . ,
arvoa, mutta kuitenkin iäytyi:
tyytyä keskustellemaan isän |a .
W : Äidistä ftäkyiC:tuntu--^ •
«^vajtä se, että KaleviläHt^^nyt \ .-.^^ ..
luotoa, sillä hänellä ^n^paikk^J^^^
AlontreaUa. Hän Joj^:^^
kesänä tieteehr^ii^r^^^ :
^sa maamnie sotatpvöiaj^mutHJ :
«m palannut aiha5äikama^^- - :•
"yliopistossa: •
Jvinnusen etevyys kotilnssa'
"Jen; Palkinnot-joita i ä ä ; l '
t, nousevat hy\^joiiotiyH::' :
"*>llarin ja lisäksi vapa^* opis- ^ ^
y^opistossa/ Jo kolme-vuötta^^^
^^oronton lehdissä kirjoitettiin •
^ lupaavana nuo^kaisena Ue-
^^masrattaassa^:
'"'^'«^ta Canadaan kolmen ia •
.^o<len ikäisenä. Hän on-
^^"ulunut jäsenenä V. ja u. . - FJlmilaulajatar LuciUe Norman eräällä Loss Angelesin uima-altaalla.
"Poikaseni, olet vielä sangen nuo--
ri", aloitti hän. *'En ple paljonkaan
tullut ajatelleeksi ikääsi, enkä koke^
muksiasi. Olen pitänyt sinua vaht
taiteilijana omalla alattasi. Taiteili­jat
—-ovatpa he maalareita, tai ku^
vanveistäjiä; kirjai^jöita, mno^^^
tai mmiikkimi€hia-~ovat kaikki kau^
neudenpalvojia sen puhtaimmassa
mielessä. He jumaloivat kaunetiita ja
koettavat tuoda sitä eniff - rnakthUp'
simman täydellisenä sen kiikissä eri
muodoissa. :.Kim sinä soitat ^noa,
on koko-sielusi syventynyt musiik­kiin.
Koetat esittää sitävh^eettöifna^
näja täydellisenä, tikö min?" ^
Nyökkäsin hämi^
seni sangen nuoreksi ja typeräksi*
Musiikissa tiesin olevani kaukana
täydellisyydestä, taitettijana en vie­lä
itseäni pitänyt. Se oli etäisyydessä
häämöittävä päämäärä, jonka kerran
toivoin saavuttavani. \
"No, niin, poikaseni! Minä olen^
luonut toisenlaista taidetta. En ole
' koskaan halunnut tehdä mtiuta kuin
maalata. Jos olen nähnyt kauniin kit­kan,
maiseman tai ihmisen, olen ha­lunnut
ikuistaa sen mahdoUisimman
luonnollisena ja täydellisenä. Pu-huessatii
ihmisestä tarkoitan puh^
taasti kauniita muotoja^ Ihthisisnä
hän oli minusta aivaii samantekevä.
Tunteeni on jotensakin samanlainen
kuin lääkärillä pöiilästaän kohtaan.
Jos potilaassa ön tehtävä leikkaus/
suorittaa lääkäri sen parhdaila taidol­laan,
mahdoilisimniati huolellisesti,
koska hänen ainoa ajatuksensa on
saattaa potilas jälleen täydelliseksi.
Hän oh tottunut katselemaan ja kä­sittelemään
ihmisruumiita koneellises­ti.
Hän palvoo vain tiedettä, jota hän
niiden välityksellä,vie eteenpäin. Kun
minä katselen ihmistä, näen hänessä
vain muotoja. Jos nämä muodot ovat
kauniita, tai erikoisesti mielenkiintoi­sia,
haluan ikuistaa ne kaiken ^kansan
nähtäväksi, Aivan samoin kuin sä­veltäjä
ikuistaa .säveleen, kaikkien
kuultavaksi, tai runoilija ja kirjailija
ajatuksensa kaikkien luettaviksi. Ym­märrätkö,
poikaseni?"
Nyökkäsin jälleen, sillä aloin todd-lakin
ymmärtää.
.Jokaisen heidän sielunsa kuvastuu
ja tulee esille näissä taidelajeissa^*,
jatkoi ystäväni. "Maalauksesta _ se
myös löytyy, jos ihmisettä on taitoa
sitä hakea ja puhtaana muotojen tai­teena
ymmärtää. Tämän nainen",
häiii viittasi maalaukseeh,"omaamUo-toja,
jotka tulisi olla kaikkien ihailta­vina:
Siksi kalusin hänet maalata.
Hänen perheellöän on tietysti omat,
ahdasmieliset käsitteensä taiteesta,
koska he eivät sitä ymmärrä. Monien
pyyntöjen ja selitysten jälkeen-: sai
vaimoni suostutelluksi hänet mallik­seni.
Perhe ei luonnollisestikaan saa
koskaan tietää siitä."
Hän nousi jä^ katseli jälleen maa­lausta.
, ••';.v,
"Niin, se oh mestarillinen,\kuten jo
sanoin: Joku todellista taidetta.ym-rnärtihvä
henkilö maksaa siitä sievöi- ~
sen summan kevätnäyttelyssäni", sa­noi
hän, vetäen mustan ^vaatteen sen^
yli. "Sanoin, ettei hän henkilökoh­taisesti
merkitse minulle mitään. * Se
on totta, mutta minulla on myös eräs
maalaus, joka merkitsee kaikkea. Sitä
en halua myydä mistään hinnasta."
Hän poisti verhon mahlaisesta,
joka peitti nuorta, lastaan imettävää
äitiä. Hänen silmiinsä ilmestyi selit- *
tämätön, hellä katse.
Vaimoni," sanoi hän. "Juuri tal-