Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 23, 1946

              l f
hl 5 * il 5^ j i
IL'1
i t i
il? 1
Fsääfs^Ä^ Casgsz7 liiassÄi. 23Si-S32
Ses&Krsi. as Sf» Stas- CfSee De^t^
Otew3E,, aa aessaaf dsas- Ä S S Ä T :
• I ysr.gi5ctsgt£ JEial-.
• 'S .fenfrgzatta. , , '
3 •£ZiXCS:ZSCS. -iSi
^assiiasjsÄt
^'fi^^T??. •^rr^?': r^.^r?c^^- £än t:;=5fr§
I TscsiiartÄ .»..-JS-Ts'
'Sam s l ^ : |siiri,iss£reet£sta
SSZÄL. että €SB vssrsmsta jcs KQ-P4>,
Bm SS
Toimitan Mms&Ä
HufyincU^sza mäsrä tm mennyi
Id ti en (szastuitai^isi&j^^ mutia
myöskin ykxilyi^en i&hjapahtitien
muodoriia, joidtn l^etlämxiefin on
niinsanc^ksemm*:: ittekuhin oifiUi^.u-nut.,
Juuri näinä aikoina hihiee iältä
mcnttredta Suomeen arzacmaion
määrä noita ykiityinrä fähjapukette'
/VJ. joidulahjapaketteiaj tr.ikä on hy-
: , j<i kaunij asia.
Viime lunnunlcina oli mjn, tääUä
Sudburyna. Su-omiaiitn paikefUi^n
komitean toimesta iätä tarkoituit-i
vartan kaksi hycin anniitunutta ti-iaiiuutta,
päizSliä Samprfhaalillfi ja
iUcila Finnish-kaaliii-2, joikin moUm-piin
oU runsa-; osanotto. S'JJnpO'kaa'
Fin laalikkopäi^ällis^n (naisten lah­joja
kaikkrtyynij nauHijoita oli lä­hes
30f) ja iltajuhlassa oli Finnish-kaaii
tupaten täynnä taihtelcraa oh­jelmaa
seuraa-^ ia ihmisiä aamutun­neille
saakka.
Sähsä tilaisuuksissa puhujat ko­rostivat
erikoisesti yhteisen avustuk­sen
lähettämisen tarpeellisuutta siitä
syystä^ koska sitä jaetaan juuri sellai-slle
ihmisille, jotka kaikkein kipeim­min
apua tarritsevat.
Tilaisuuteen oli saapunut myöskin
Canadan Suctniaiun toimisto-sihSex-rj
Arvid Vuorinen Torontosta ja han,
puhuessaan Finnish-haaliUa, totesi
Suomen avustamisen olevan nyt en-tfstä
tärkeimmän siksikin, koska tä­män
vuoden tcpuUa lopetetaan UX-RFLi:
n toiminta, joka on oUut Suo­meenkin
nähden erikoisen huomatta­va.
. Siis pidämme mielessä, että Suo­men
avustustoimintaa on jatkettava.
Meidän täytyy onmtetla "naapuri-^
amme" hyvän ialkootuloksen johdos­ta.
Vapaus nimittäin tiedotti tiis-tama,
että ievitysviikkoyen aikana
on saatu 573 uutta tilausta, jtikä kai­kilta
paxkkahamBia ole vieiä lopidli-set
tulokset ebtineeS, joten päämää­rä
saavutettanee. Tämä merkitsee
Vapaudu, ei vam seMtemätiäsataa
uutta iifaajaa, muita muutamia iu-askasi
isikiii- kim ^ tarvitse oi-
^kmsB^ m<msstl ssn-gvan, e t tä si-
- k m s 22Sisetk3H.- mm. nyt^ t ä s sä
ikäl € S i ä n£ä 'Tfea lähtiessääis .an-j
i lä mjjfs <ih^sii liirsQsissils
ksiiTpurMm. säsiä olet vielä liian
Msitistes löin tak^smiikspsriT
vsosntin takssstisiRiella isoa csne-
32aa Järsiss ja sönä vaMMä piäbi-
S E :
''^Kyliä. tsss^ Jo Joirtaakm saaiia
Vähän feelpotusta. olerman koko
ikäni rastaniit fciln nsKsli j a tässä
sitä B>-t. ollaan — vanha ranska-toinen
jalka, haudassa Ja toinen
feandan paartaaiia- Mutta kyllä
iTsinä \-ieIä sisäkös tehtävät voin
suorittaa rfifnkinn naisetkiG--''
"'Ethän toki sinä ^iell ole sin­ne
päiTikZiär. .että r^äHdan par­taalla,
et lähellekään**, lohdutteli
ystävaliisesti Tiina- "Kunhan
'.aan otat kaupimgin tohtorin
neuvosta vaarin ja ölet sen mää-rätyn
ajan helpomznaiia, n i in olet
aivan kuin nuoret miehet xielä.''
Perille päästyä Tiina toimit­t
i:
^ilisis Helinä saa nyt kanssa
tulla perunamaalle, kun meidän
p^ppa on sisäkkönä- Hän näet
tarvitsee vielä helppoa aikaa ja
siinä samalla voi hoitaa peipiä-kin
vielä, niin on hu\'ittaja mu­kana-
Tarvitseehan sairas huvi­tusta
kanssa .ei sen saa vaipua
»ynfckämieHsyyteen- Ei, ei."
J a sitä samaa hän sitten selitti
vierailleen perunamaaUe lähties-säkin.
"Mutta keilathan pappa hu\-ik-sesi
meille oikein hyvät kahvit,
että saamme vähän päästä käydä
börppimässä?'' sanottiin lähties­sä.
mi- E^sä töttair^ o^ksan mssn^
H^.Tl5 • A r r r i ^ f g p r r r p s s . eläjää Mskä
f,^rTt.f=Tr_ •" Jvvt «=t=^'5rrTT- vasta t s l si
tiESämään ktm ssas oEa h^äsii_
•'^jOr}]23^ss2ii, TasS^ se ^Hsa
sanoe^ ettei ir.^sz^ mSehls&ä ole •
kijdsskzr^Mn, imizta zrTtpä hän
saa siSi F-,^riä^ - ini^s ovi-Civv"
ole g y ^ - ^ - edityisEä kosina käy­nyt.
Ttili osaa itse hf^^^cTi ksi^-
y^<F??taa Ja kahvipasH^ r=%ff-?; s e i
pääOä k2eäisa.H£^tä£n_ -EI rrisii-ta'
k sn • .^atsp^cr päältä- Kahvin
tossia sinne vain .hiegr^aT
iri^itaT^- — kas noin! . . . M : ex-
-häsi se "Tiina ole assöstaksan
liiirä — Ja pöytä — ihan kai
fESiisat kakksirosfEaan ii>e^ina!rt&-
jBiä asöoita-vettä?...^
"*Eaällä- OS pe^??H?T^. penmöi-ta.
Jotka pitäf?^ virsittaa puhtaak­si
Ja sftten ksoija Ja laittaa, kfe-hujsaan
päivällistä varten~ sa-nsd
Helinän mfsis. pisti täy-d
s i sangollisen ,!n?är?cfs Ja ranai-sia
f^3tmoita keittiön ovesta s i ­sään
Ja poistuL
Johan nyt on ' p e r . . . Taisi Jo '
ruveta näk3rmään _Markin kirk-ko%
murism its^k^sii raapi^sa-ni
kaljua päätäni ja zioin kiireen
kaupalla syytää pöydälle kasaan­tuneita
astioita Jo ennestään
täynnä oIe\-asn sinkkiin. "Mutta
annas Jos kaadan nuo napaiset
perunat samaan kasaari, orJiaii
siinä^tilaa, ja siinä ne kaikki sa­massa
puhdistuu, kun kannan
vettä päälle. Xiin. kun vaan osaa
kävttää Järkeä Ja järj^tää työt
oikein, niin ei koskaan tule l i i ­an
hoppua - .
Otin terävän i-eitsen Ja aloin
-•'edellä pinta\iiluja. ""Kuoriahan
närnä käskettiin Ja kuorin|>3 tie
Alfini muBfolie
., hsirr&^, .i2£iv2SE^f rr>r-,^
:Ti£sim€Sf sM^^s J^ssrc-sKac-i:
sS»^ ^ssm joiusi kiSssjEgs:^^^^
M^^sitsm risiS^T, i'y2€T:m'- ij::ijr:,
dtS -^aissEmim myrskyt karyei-z
• fUSzmmi pze-%en hx?s ksuzi^.—i Zii.
TcäsaEf ie siäjyiite CErs:^'br ks-r>:/r^^
' szetsik&K ksskeU^ jEe^kHTsr^e ^-iid-i,
löip^ii syttyi, RS' k^^&i yi tr-~^:, '
ei&Ts^ PzsFsi trerö tyynz^^s-I :.y^iz.
Tydiä SS rhidmL ei 5^fk/ .z-—
iHsjrifs pslm^. p'jt€i?st-z Izizi^.
• SeT^eyskm. ^mriid, tapp-zz-i rrijf.
ei e&Si^yz, ihmes k'2rTZ'Zu-z^.z:::'r..
KotiQ pisls eiei,, Sfi. drd^iikf
Szizk.i mscfs rzT^^ni tSyttzz Tzz.n.
KskttS k.-ilT7sisfcn itdSazn r=:-:
cezckit kukki
kaudatl-2 cMin TSHTS hzizitzin.
Kiitokset suUe. s^I ukrz.-if i-zlj-zn
paciesfa isokkarnrfz^ s^yrr-itur..
SEXTA.
ko talo o n tulessa... J a perunat
tuolla astioiden seassa rsp:-ir.ee-i
Silvottima. Enhän minä tarkoit­tanut
niitä-eiukoilie pieniltä-ik-s
i vaan-ihmisille puollskeitt-3.= . . .
Tule Ja tiedä mitä tässä" ohsi en­siksi
tehtävä'*, päivittelee Tiins
surullisena-
Katsahdin hieman nolo^tiziee-na
ympärilleni Ja huomasin itse­kin
p i r t i n olevan savua täynr.i ja
k^fkki sikin sokin. Laskin \-ar>
vasti itkevän lapsen särik^-yn.
arkaillen katsahdin hätäisenä
häärivään Tiinaan Ja ulcs nier.-
nessäni mutisin:
"Oli niin monta rautaa ahjossa
tenkin ne tuonne tiskien jouk- yhtäaikaa että unohdin tuon kah-kcon
Ja pesen kaik^ln samalla ^"ipaimun kuuman heUan päälle."'
kertaa. Taisivat varmaankin Mutta ulos päästyäni päi%-ittelin
luulla, etten tiedä näitä telftä\iä. yksinäni: ''Onhan sitä tullu: u-
/"Keitänpä tietenkin, j a p y s t yn
kanssa. K o k o perukkahan tietää,
että ole» siihen n i i n k u i n k a i k ­keen
muuhunkin mestari", v a -
Jkuutin ylpeasti-
- TyytyFaisenä hymähdin j ä ä -
dessani yksan~ nukkumassa ole­van
peipin kanssa. Kylläpä se
kävikin hyvin, k u n säil3rin tuos­t
a perunankaivusta, j o k a on o i ­keastaan
viheUiaisinta työtä m i e ­hiselle
miehelle. Hätäkös on o l la
t a a l l a lämpimässä pirtissä, kei­tellä
kahvia j a nukahtaakin j o s
nukuttaa. K a k a n i hykerrellen
menin kahviptiita noutamaan. Ja
s i t t en t u l t a sytyttäessäni puhe-tosia
uusia lukijoita, ja sehäm se
pääasiallinen voitto onkin. — AP.
että saavat sitten nauraa, mutta
k\-llä tämä poika tietää miten
autfittiä runnataan. E n minä o le
mikään eilisen teeren poika. H i -
h i - h i i ! . . . Mitä. Joko se p e i p i k in
heräsi. Älähän i t k e k u l t u n i , pap­pa
p i an tulee, kunhan k u o r i i vie­lä
muutaman p u r u n a n . "
K i i r e h d i n ottamaan p e i p i n kä-sivarrellenL
*-Ei tämäkään ole
ensikertaa. K a i k k e e n o l en kyUä
perehtj-nj^t... No. älähän itke
k u l t u n i Laulan s i n u l l e rakkaan
äitivainajani laulun, jolla hän
m i n u t k i n aina uneen tuuditti:
*Nuku n u k u n i m n i l i n t u , väsy v ä ­sy
västäräkki' - . . K a , eihän s i n ua
mikään voi tyydyttää, pureeko-han
s i n im v a t s a a . . . V o i t u r k i n ­punainen
mitä mun pitää s un
kanssasi tehdä! Etkö sinä k u l t u -
nen nyt huomaa että p e r u n a t k in
makaa rapoineen t u o l l a sinkissä
j a sinä huudat k u i n vaskihär-k
ä . .
" V o i hyvänen aika, mitä täällä
hommataan?" huudahtaa T i i na
avattuaan keittiön oven. " V o i isä
varjele, k u n k a h v i p a n n u k i n on
kuivana h e l l a l l a j a sisaltäkin i l -
Boiliekissä! Tämähän on ihan
kauheaa. K u m k a sinä olet ncnn
varomaton? Kohtahan tämä k o ­s
e i n k i n n a r r i k s i , ennen lapsena,
mutta h a r v e m m i n t ä l lä ikää. Sen
minä sanon, että k u n seuraavan
k e r r a n tarvitsevat sisäkköä, niin
saa\'at sitä etsiä jostain muualta,
tätä poikaa e i s i i h en tehtävään
narrata. Huolehtikoon itsekukin
omista töistään . .
F A A R I .
Lauafifai-ilfana
Muistaakseni Saloma k i r j o i i t i ker­ran
lauactai-ijlaa kpohetkestä. Jo»?.,
siinä ainakin olemme yhtä mieltä.
Oodolan aina Janantai-iltaa kuui lap­set
Joulua. Silloin on viikon työt teh-t>-
nä. täytyj^ olla tehtj-nä, onko niitä
sitten enempi tai vähempi. Minun
ainakin täytyy saada työni valmiik­si
ennen kello kolmea, että e.hdin
saunaan. Ja sitten se sauna — 5iellii
minä tahdon paljon vettä ja oikean
vastan sekä paljon aikaa mukaani.
Se on oikea täydennys kotielämiiiin:.
En talkoita tällä saunaa, joka ei ote
kodin yhteydessä-
Kun minä muutamia vniosikvinnie-niä
sitten tulin Suomesta tänne J3
matkani päättyi pieneen kalastajaky­lään,
niin %'astaaaottajaltani kyspn
asemalla: