1946-11-23-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^ taytvnyt pyytää Jotakin, enkä:
icbdannut. ICoetin' vaih ^ajatcFa;
»ta olfcoo^ rauhasä siellä meren ta-v
U , kerran ovat menneet.. Nyi
va^tj^ kun sinä, lapsi, olet mmua
^niaa käynyt katsomassa, olen; ai-
^nut ajatella, miten mukavaa olisi
^taän nähdä omaa lastaan. Nyt
Sulevin syntymäpäiväj^ ja niin
flavänä 3iän on mielessäni; Jos sinä
jvt kirjoittaisit, jos vielä tuolla osoit-t^
lla menee. Niin ~ - tuota, kysy
jitten samalla vieläkö' se VAnnikin
jjoK elää. -'-•'y-'!^
Menimme tupaan. Kynä rapisi
periin ja kyia.tulik^
Kerroin kaikesta, mitä osasin. —
Kerroin; kuinka hartaasti Rieti odotteli
sieltä tietoja. Kerroin, miten
Iiäa kaipasi tytärtään.-: Kerroin sen-
Iän, miten vanhoiksi ovat muuttuneet
silloin vielä nuoret puut. Kuva-sitt
kauniin puutarhan ja penkin van.
han omenapuun alla. Penkin, jossa
Sulevikin oli istunut äitinsä kanssa,
ja jölion Rieti nyt oli laittanut Äuden
jalan. Kerroin, miten Rieti on kukkia
hoivaillut, aina uusia oksista kas-xiteHut
Uskon kuitenkin, että se
heila eniten hämmästyttäisi, että ei
o!e Rietillä uutta vaimoa ollutkaan,
ei jalallakaan astunut Annikin" jäl-tii
Jos nyt Annikin mies olisi jo
kuollut, odottaisi Rieti. täällä sekä
äitiä että tytärtä.
Laitoimme kirjeen postiin vielä samana
päivänä. Vem sen saarelta lähtiessäni
kaupungin postiin- saareltahan
ei niin usein postia viety. .
Seuraavana kesänä riensin jälleen
Rietin mökille saarelle tultuani. Jäin
portin taakse hämmästyneenä seisomaan.
Siellä juosta paapersi sini-iousuinen
pojan tyllerö. Kädessään
oli hänellä uutuuttaan kiiltävä suö-ravartmen
piippu. Perässä mennä
lenkrtti Rieti lönkäten juoksua.
Hampaaton suu myhähtdi lapselle
ia silmissä tuikki veitikka, ja lapsen
Meä nauru soi puutarhassa. Astuin
portista sisälle. Ukko köpitti iloisena
ja touhukkaana vastaan.
— No päivää, päivää, hän puheli.
-Tuntuu kuin ikuisuus olisi k u n '
viimeksi kävit. On niin paljon tapahtunut.
Tuleppas; Pertti, lyö«-
niään kättä vieraalle!
Poika teki kauniin kumarruksen,
ojentaen pullean vasemman kätensä.
Oikean hän piiloitti visusti se-.
Iän taakse, joka ukkoa huvitti.
— Piilottaa näes piippuani selän
taakse. Toivat tuomisiksi piipun,
mutta ei se poika sitä vaarille anna.
Mutta tiileppas nyt istumaan, niin -
^rron sinulle -kaikki! kehoitti ukko
minua. — Kyllä sinä olet oilea'
Mom lähettämä hyvä enkeli, h än
;^noi. Katsoppas tuota P9ikaa —
56 on Sulevin poika! sanoi hän, siivoat
jflpeyttä loistaen. — Mutta
herranpa kaiken alusta. Niin, se si-f
«n kirjoittamasi kirje meni perille
i^Qri oikealla hetkellä — Rietin sil- -
?ön "tuli kyyneleitä, hän jatkoi: —
^1 se .Annikki enää Suomeri kamaraa
l^ft. Syöpä sen hautaan oli vie-fy}-
Oli vielä elossa, kun kirjeen
?aiyat. Viimeisillä voimillaan' vielä
^'noitti minulle. Niin oli onnelli-
;^"'/ttei minulla toista ollutkaan.
. ' ^ ^ ^atui lähtöänsä — ja anteek-
• fyy^^- Ei hänkään ollut mennvfc
Ei olluf voinut mennä,
tänne jäi sydän. _ Ajattele,
^.^n me harhailimme molemmta yk-
^"'""lankin sydän
Jr^^e kuuluen. Miksi en vas-ennenimin,
olisin saanut hänet
xi^^ ^äj^dä. Olisihan hän
saanut ummistaa silmänsä omassa
kodissamme,, josta, niia tiemme ero-siva^
t elämän erheidentähdeh. Sinä
varmaan kanniisti kirjees^r kaiken
kuvasit, koska Annikki niin elävästi
kaiken silmissään näki. Jotain siinä
kirjeessä näin oli: . . Kun um.
mistan silmäni, näen niin elävänä
kaiken edessäni. Istun sidlä kanssasi
sen vanhan omenapuun alla, jossa
vielä on se penkkikin. Olamme
molemmat valkohapsisia, mutta tuntuu
kuin jälleen olisimme nuoria.
Nojaisimme toisiimme ja pikku Sulevi
leikkii edessämme. Näen. pik-kui^
oiimmeikkunat-nyökki\in kukkasin^
kuulen Muurikin^ ammuvaa
navetassa. Vaikka-en enää todellir-
. suudessa sinne pääse, olen viimeiseen
ajatukseen luonasi pikku kodissamme;
Mehän olemme mies ja vaimo,
jotka Jurpala on yhdistänyt. Ne siteet
ovat kestäneet, vaikka ruumiirn-
. me -onkin erillään harhailleet. Uskon,
että sielumme, ajatuksemme o-vat
aina olleet yhtä. Voimani loppuvat,
pian saan kutsun sinne, missä
ei ole eron tuskaa. Siellä sinua
odotan, missä ei enää mikään ole
erottamassa.
Nythän on molemmin puolin kaikki
anteeksi annettu, painan pääni
syliisi, kuten nuorena enne. Jälleennäkemisen
toivossa:
Sinun vaimosi Annikki."
Vanhus itki muistellessaan kirjeen
sisällystä. Samassa hänen katseensa
kirkastui huoriiatessaan Pertin sinisen
housun vilahduksen heinikossa.
Hän puheli jälleen silmät nyt
onnesta loistaen:
— Mutta antoihan Jumala vielä
sittenkin minulle niin kovin paljon.
Tyttäreni tuli miehensä jä pikku
Pertin kanssa isää katsomaan. He
ehkä jäävätkin Suomeen jos Paul
saa paikan täällä. Olisin maalauttanut
tämän mökinkin nyt, mutta he
sanoivat, että näin on hauskempaa.
He rakentavat uuden toiseen päähän,
mutta tämä säilytetään näin
muistona. Niin he sanovat. Nyt
menivät he kanoottiretkelle, jättäen
Pertin seurakseni. Eivätkö jo kohta
tule, vaikka ei meillä pojan kanssa
ikävä tule. Tyytyväisenä kaivoi Rieti
vanhan piipunnysänsä tupruttaen
tuttua sauhua. Poika juoksi luoksemme
katsellen ihmeissään piippua
ukon suupielessä ja toista kädessään.
Vaari otti pojan polvelleen,
puhellen:
— Pidä sinä vain sitä uuTta piippua.
Tämä vanha on niin rakas, ja
tutut sen reitit, tokko noita nykyaikaisia
piippuja osaa kunnolla rassa-
- ta.
Sieltä jo meloi rantaan kaksi iloista,
ruskeata ihmistä vallan uimapuvuissa.
Heittivät kylpyvaipat'liaf-teilleen.
tullen luoksemme.
— Tämä on se hyvä enkeli, josta
olen puhunut,. sanoi ukko tervehdit-taessa.
•
— Olen vain kohlalon välikappale,
sanoi, katsellen neljän ihmisen
onnelta säteileviä kasvoja.
J a onnellinen olin rninäkln. katsellessani
Kala-Rietin hymyä, silmän
kirkasta kimmallusta pikku Pertin
vetäessä vaaria parrasta, ulottuakseen
paremmin vanhaan piippuny-sään
ja saadakseen toiseenkin pulleaan
käteensä aarteen.
Linnut puissa sirkuttelivat iloisesti.
Tuntui kuin olisivat nekin
laulaen yhtyneet Kala-Rietin suureen
onneen.
NAAR.^S TriKERI synnyttää 2
--^6 pentua kerralla ja on mitä hel-limmin
vaaliva emo.
Viimeinen seiliiai¥a
Nelimastoinen parkkilaiva Pämir^
nyt Uuden Seelannin iipun alla purjehtiva,
on todennäköisesti viimeinen
"windjammer" — ainoa täyskokoi-
' neff seiiilaiva valtamefillä; Srtä aio.
taan käyttää harjoituslaivana Uuden*
Seelannin kauppalaivaston miehistöllä.
Pamir oli yksi niitä laivoja, jotka
kuuluivat marianhaminalaisen Eriok.
sonin, yksityiselämään vetääntyneen
suomalaisen laivurin laivastoon, joka
-kerran omisti-Tiseimmat jaleili"olevat
maaiTman seililaivat. Hän' hank;
ki ne ostamalla niitä kaikkien mari-time
maiden omistajilta, jotka huo-,
masi\'at ne voittoa tuottamattomiksi
ja myivät niitä polkuhinnoilla. Silla
tavalla Ericksonin hallussa kerran
oli kaksitoista seililaivaa, kolmi- ja
ntellmastoictta, jot^ka kaikki olivat
Austraalian ja Euroopan välisen liikenteen
palveluksessa. Näillä matkoillaan
ne ottivat fosfaatti- tai gua-nolastin
Intian meren saarilta Uuteen
Seelantiin tai Australiaan. Pa-luumatkallaah
tavallisesti brittiläisiin
satamiin, ne toivat viljaa. Nämä
matkat muodostivat kuuluisan
viljakilpailun; Jokainen laiva pyrki
ensimmäiseksi päämääräänsä myy-däkseen
lastinsa korkeimpaan hintaan.
* * *
Yhteen aikaan kilpailuun osallistui
niinkin monta kuin 20 laivaa,
Eridksonin suomalainen laiva, yksi
tai kaksi saksalaista alusta, lisäksi
ehkä ruotsalainen ja vielä englantilainenkin.
Mutta yhden tai toisen
syyn' kautta seililaivat vähenivät
kunnes ainoastaan kolme tai neljä oli
jälellä. Toisen maailman sodan puhjetessa
Pamir lienee ollut ainoa jälellä
ble^a. Purjehtiessaan Suomen
lipun alla aikana, jolloin Suomen
katsottiin olevan sodassa väärällä
puolella, sen Uuden Seelannin laivat
kaappasivat vesistöltään ja- toivat
saaliinaan Wellingtonin satamaan.
Pamirin otti haltuunsa Uuden Seelannin
hallitus ja jätti sen uusseelantilaiselle
Union Steamship Companylle
käytettäväksi. Se on tehnyt
useita matkoja Tyynenmeren poikki,
suurimmaksi osaksi WeIIingtonin ja
Vancouverin välillä kuljettaen pilaantumatonta
tavaraa Amerikasta
ja t^oden lihaa ja viljaa. Matka
kestää tavallisesti kymmenen viik-
Pamirin miehistönä suurelta osai*
la ön nuoriav uusseelantilaisia, Jos^
sain määrässä se oh koulutaiva, sillä>
sen miehistöön kuuluu tusinan verran
16 ja 17 vuoden ikäisiä merimies-
«ly^ilaita. Sen tnerimiehet ovat^koi-mannella
kymmenellä ja kapteeni- ja
hänen alaisensa päällystö on alle nel-
- jänkymmeiien:
.'\inoastaan päällystön jäsenillä on
ollut aikaisempia kokemuksia seili-laivalla
ja heidän on ollut kouluutet-tava
miehensä samalla tavalla kuin
va nhan ajan cllppcrien päällystö har-joilti
miehiä, jotka eivät koskaan
ennen olleet olleet n^erellä. Tämänpäiväiset
menettelytavat luonnollisesti
eroavat seililaivojen loistoajan
menettelytavoista. Piiskaa ei lainkaan
suosita Pamirilia ja myöskin
komennukset annetaan sivistjmeellä
kielellä, jotka seikat varmaan olisivat
aiheuttaneet ylenkatsetta vahhaii
ajan kippareissa. Ruoka myös on
paljon parempaa näillä laivoilla.
Pamir on teräslaiva, hieman alle
3,000 tonnin kantoinen. Se on Saksassa^
rakennettu ja purjehti Saksan
lipun alla siihen asti kun Erickson
sen osti. Sen purjeet ovat 50,000
neliöjaar^a ja sen korkein masto on
175 jalkaa ylös laivan kannelta. Laivalla
ei ole minkäänlaisia koneita.
Kaikki suoritetaan käsivehkeillä.
B R I T A N X L A X valtio on ostanut
Lontoossa pidetyssä huutokaupassa
vanhat Georgian historialliset asiakirjat
4,000 punnan hinnasta. Näiden
paperien joukossa on kaikki Georgian
aikaisempia vaiheita käsittelevät t ie
dot, kuten sinne Englannista järjestetty
siirtolaisuus, m.m. 1,801 henkilöä
hyväntekeväisyyden keräämillä
varoilla. Myydyt paperit ovat kuuluneet
aikoinaan Sir Thomas Phillip-sin
kirjastoon.
KLT.TBAX ja Yhdysvaltain välillä
on tehty sopimus, että Kuuban v.
1946 ja 1947 stfkerisato myydään
Yhdysvalloille.
Metsästäjien ahdistamana' oli peura hypännyt
Grand Rapidsissa, Mich. jokeen. Vahtimies
koettaa tammen lähettyvillä sitä kiiyden avulla
silmustaa, vetääkseen maalle.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 23, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-11-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki461123 |
Description
| Title | 1946-11-23-09 |
| OCR text | ^ taytvnyt pyytää Jotakin, enkä: icbdannut. ICoetin' vaih ^ajatcFa; »ta olfcoo^ rauhasä siellä meren ta-v U , kerran ovat menneet.. Nyi va^tj^ kun sinä, lapsi, olet mmua ^niaa käynyt katsomassa, olen; ai- ^nut ajatella, miten mukavaa olisi ^taän nähdä omaa lastaan. Nyt Sulevin syntymäpäiväj^ ja niin flavänä 3iän on mielessäni; Jos sinä jvt kirjoittaisit, jos vielä tuolla osoit-t^ lla menee. Niin ~ - tuota, kysy jitten samalla vieläkö' se VAnnikin jjoK elää. -'-•'y-'!^ Menimme tupaan. Kynä rapisi periin ja kyia.tulik^ Kerroin kaikesta, mitä osasin. — Kerroin; kuinka hartaasti Rieti odotteli sieltä tietoja. Kerroin, miten Iiäa kaipasi tytärtään.-: Kerroin sen- Iän, miten vanhoiksi ovat muuttuneet silloin vielä nuoret puut. Kuva-sitt kauniin puutarhan ja penkin van. han omenapuun alla. Penkin, jossa Sulevikin oli istunut äitinsä kanssa, ja jölion Rieti nyt oli laittanut Äuden jalan. Kerroin, miten Rieti on kukkia hoivaillut, aina uusia oksista kas-xiteHut Uskon kuitenkin, että se heila eniten hämmästyttäisi, että ei o!e Rietillä uutta vaimoa ollutkaan, ei jalallakaan astunut Annikin" jäl-tii Jos nyt Annikin mies olisi jo kuollut, odottaisi Rieti. täällä sekä äitiä että tytärtä. Laitoimme kirjeen postiin vielä samana päivänä. Vem sen saarelta lähtiessäni kaupungin postiin- saareltahan ei niin usein postia viety. . Seuraavana kesänä riensin jälleen Rietin mökille saarelle tultuani. Jäin portin taakse hämmästyneenä seisomaan. Siellä juosta paapersi sini-iousuinen pojan tyllerö. Kädessään oli hänellä uutuuttaan kiiltävä suö-ravartmen piippu. Perässä mennä lenkrtti Rieti lönkäten juoksua. Hampaaton suu myhähtdi lapselle ia silmissä tuikki veitikka, ja lapsen Meä nauru soi puutarhassa. Astuin portista sisälle. Ukko köpitti iloisena ja touhukkaana vastaan. — No päivää, päivää, hän puheli. -Tuntuu kuin ikuisuus olisi k u n ' viimeksi kävit. On niin paljon tapahtunut. Tuleppas; Pertti, lyö«- niään kättä vieraalle! Poika teki kauniin kumarruksen, ojentaen pullean vasemman kätensä. Oikean hän piiloitti visusti se-. Iän taakse, joka ukkoa huvitti. — Piilottaa näes piippuani selän taakse. Toivat tuomisiksi piipun, mutta ei se poika sitä vaarille anna. Mutta tiileppas nyt istumaan, niin - ^rron sinulle -kaikki! kehoitti ukko minua. — Kyllä sinä olet oilea' Mom lähettämä hyvä enkeli, h än ;^noi. Katsoppas tuota P9ikaa — 56 on Sulevin poika! sanoi hän, siivoat jflpeyttä loistaen. — Mutta herranpa kaiken alusta. Niin, se si-f «n kirjoittamasi kirje meni perille i^Qri oikealla hetkellä — Rietin sil- - ?ön "tuli kyyneleitä, hän jatkoi: — ^1 se .Annikki enää Suomeri kamaraa l^ft. Syöpä sen hautaan oli vie-fy}- Oli vielä elossa, kun kirjeen ?aiyat. Viimeisillä voimillaan' vielä ^'noitti minulle. Niin oli onnelli- ;^"'/ttei minulla toista ollutkaan. . ' ^ ^ ^atui lähtöänsä — ja anteek- • fyy^^- Ei hänkään ollut mennvfc Ei olluf voinut mennä, tänne jäi sydän. _ Ajattele, ^.^n me harhailimme molemmta yk- ^"'""lankin sydän Jr^^e kuuluen. Miksi en vas-ennenimin, olisin saanut hänet xi^^ ^äj^dä. Olisihan hän saanut ummistaa silmänsä omassa kodissamme,, josta, niia tiemme ero-siva^ t elämän erheidentähdeh. Sinä varmaan kanniisti kirjees^r kaiken kuvasit, koska Annikki niin elävästi kaiken silmissään näki. Jotain siinä kirjeessä näin oli: . . Kun um. mistan silmäni, näen niin elävänä kaiken edessäni. Istun sidlä kanssasi sen vanhan omenapuun alla, jossa vielä on se penkkikin. Olamme molemmat valkohapsisia, mutta tuntuu kuin jälleen olisimme nuoria. Nojaisimme toisiimme ja pikku Sulevi leikkii edessämme. Näen. pik-kui^ oiimmeikkunat-nyökki\in kukkasin^ kuulen Muurikin^ ammuvaa navetassa. Vaikka-en enää todellir- . suudessa sinne pääse, olen viimeiseen ajatukseen luonasi pikku kodissamme; Mehän olemme mies ja vaimo, jotka Jurpala on yhdistänyt. Ne siteet ovat kestäneet, vaikka ruumiirn- . me -onkin erillään harhailleet. Uskon, että sielumme, ajatuksemme o-vat aina olleet yhtä. Voimani loppuvat, pian saan kutsun sinne, missä ei ole eron tuskaa. Siellä sinua odotan, missä ei enää mikään ole erottamassa. Nythän on molemmin puolin kaikki anteeksi annettu, painan pääni syliisi, kuten nuorena enne. Jälleennäkemisen toivossa: Sinun vaimosi Annikki." Vanhus itki muistellessaan kirjeen sisällystä. Samassa hänen katseensa kirkastui huoriiatessaan Pertin sinisen housun vilahduksen heinikossa. Hän puheli jälleen silmät nyt onnesta loistaen: — Mutta antoihan Jumala vielä sittenkin minulle niin kovin paljon. Tyttäreni tuli miehensä jä pikku Pertin kanssa isää katsomaan. He ehkä jäävätkin Suomeen jos Paul saa paikan täällä. Olisin maalauttanut tämän mökinkin nyt, mutta he sanoivat, että näin on hauskempaa. He rakentavat uuden toiseen päähän, mutta tämä säilytetään näin muistona. Niin he sanovat. Nyt menivät he kanoottiretkelle, jättäen Pertin seurakseni. Eivätkö jo kohta tule, vaikka ei meillä pojan kanssa ikävä tule. Tyytyväisenä kaivoi Rieti vanhan piipunnysänsä tupruttaen tuttua sauhua. Poika juoksi luoksemme katsellen ihmeissään piippua ukon suupielessä ja toista kädessään. Vaari otti pojan polvelleen, puhellen: — Pidä sinä vain sitä uuTta piippua. Tämä vanha on niin rakas, ja tutut sen reitit, tokko noita nykyaikaisia piippuja osaa kunnolla rassa- - ta. Sieltä jo meloi rantaan kaksi iloista, ruskeata ihmistä vallan uimapuvuissa. Heittivät kylpyvaipat'liaf-teilleen. tullen luoksemme. — Tämä on se hyvä enkeli, josta olen puhunut,. sanoi ukko tervehdit-taessa. • — Olen vain kohlalon välikappale, sanoi, katsellen neljän ihmisen onnelta säteileviä kasvoja. J a onnellinen olin rninäkln. katsellessani Kala-Rietin hymyä, silmän kirkasta kimmallusta pikku Pertin vetäessä vaaria parrasta, ulottuakseen paremmin vanhaan piippuny-sään ja saadakseen toiseenkin pulleaan käteensä aarteen. Linnut puissa sirkuttelivat iloisesti. Tuntui kuin olisivat nekin laulaen yhtyneet Kala-Rietin suureen onneen. NAAR.^S TriKERI synnyttää 2 --^6 pentua kerralla ja on mitä hel-limmin vaaliva emo. Viimeinen seiliiai¥a Nelimastoinen parkkilaiva Pämir^ nyt Uuden Seelannin iipun alla purjehtiva, on todennäköisesti viimeinen "windjammer" — ainoa täyskokoi- ' neff seiiilaiva valtamefillä; Srtä aio. taan käyttää harjoituslaivana Uuden* Seelannin kauppalaivaston miehistöllä. Pamir oli yksi niitä laivoja, jotka kuuluivat marianhaminalaisen Eriok. sonin, yksityiselämään vetääntyneen suomalaisen laivurin laivastoon, joka -kerran omisti-Tiseimmat jaleili"olevat maaiTman seililaivat. Hän' hank; ki ne ostamalla niitä kaikkien mari-time maiden omistajilta, jotka huo-, masi\'at ne voittoa tuottamattomiksi ja myivät niitä polkuhinnoilla. Silla tavalla Ericksonin hallussa kerran oli kaksitoista seililaivaa, kolmi- ja ntellmastoictta, jot^ka kaikki olivat Austraalian ja Euroopan välisen liikenteen palveluksessa. Näillä matkoillaan ne ottivat fosfaatti- tai gua-nolastin Intian meren saarilta Uuteen Seelantiin tai Australiaan. Pa-luumatkallaah tavallisesti brittiläisiin satamiin, ne toivat viljaa. Nämä matkat muodostivat kuuluisan viljakilpailun; Jokainen laiva pyrki ensimmäiseksi päämääräänsä myy-däkseen lastinsa korkeimpaan hintaan. * * * Yhteen aikaan kilpailuun osallistui niinkin monta kuin 20 laivaa, Eridksonin suomalainen laiva, yksi tai kaksi saksalaista alusta, lisäksi ehkä ruotsalainen ja vielä englantilainenkin. Mutta yhden tai toisen syyn' kautta seililaivat vähenivät kunnes ainoastaan kolme tai neljä oli jälellä. Toisen maailman sodan puhjetessa Pamir lienee ollut ainoa jälellä ble^a. Purjehtiessaan Suomen lipun alla aikana, jolloin Suomen katsottiin olevan sodassa väärällä puolella, sen Uuden Seelannin laivat kaappasivat vesistöltään ja- toivat saaliinaan Wellingtonin satamaan. Pamirin otti haltuunsa Uuden Seelannin hallitus ja jätti sen uusseelantilaiselle Union Steamship Companylle käytettäväksi. Se on tehnyt useita matkoja Tyynenmeren poikki, suurimmaksi osaksi WeIIingtonin ja Vancouverin välillä kuljettaen pilaantumatonta tavaraa Amerikasta ja t^oden lihaa ja viljaa. Matka kestää tavallisesti kymmenen viik- Pamirin miehistönä suurelta osai* la ön nuoriav uusseelantilaisia, Jos^ sain määrässä se oh koulutaiva, sillä> sen miehistöön kuuluu tusinan verran 16 ja 17 vuoden ikäisiä merimies- «ly^ilaita. Sen tnerimiehet ovat^koi-mannella kymmenellä ja kapteeni- ja hänen alaisensa päällystö on alle nel- - jänkymmeiien: .'\inoastaan päällystön jäsenillä on ollut aikaisempia kokemuksia seili-laivalla ja heidän on ollut kouluutet-tava miehensä samalla tavalla kuin va nhan ajan cllppcrien päällystö har-joilti miehiä, jotka eivät koskaan ennen olleet olleet n^erellä. Tämänpäiväiset menettelytavat luonnollisesti eroavat seililaivojen loistoajan menettelytavoista. Piiskaa ei lainkaan suosita Pamirilia ja myöskin komennukset annetaan sivistjmeellä kielellä, jotka seikat varmaan olisivat aiheuttaneet ylenkatsetta vahhaii ajan kippareissa. Ruoka myös on paljon parempaa näillä laivoilla. Pamir on teräslaiva, hieman alle 3,000 tonnin kantoinen. Se on Saksassa^ rakennettu ja purjehti Saksan lipun alla siihen asti kun Erickson sen osti. Sen purjeet ovat 50,000 neliöjaar^a ja sen korkein masto on 175 jalkaa ylös laivan kannelta. Laivalla ei ole minkäänlaisia koneita. Kaikki suoritetaan käsivehkeillä. B R I T A N X L A X valtio on ostanut Lontoossa pidetyssä huutokaupassa vanhat Georgian historialliset asiakirjat 4,000 punnan hinnasta. Näiden paperien joukossa on kaikki Georgian aikaisempia vaiheita käsittelevät t ie dot, kuten sinne Englannista järjestetty siirtolaisuus, m.m. 1,801 henkilöä hyväntekeväisyyden keräämillä varoilla. Myydyt paperit ovat kuuluneet aikoinaan Sir Thomas Phillip-sin kirjastoon. KLT.TBAX ja Yhdysvaltain välillä on tehty sopimus, että Kuuban v. 1946 ja 1947 stfkerisato myydään Yhdysvalloille. Metsästäjien ahdistamana' oli peura hypännyt Grand Rapidsissa, Mich. jokeen. Vahtimies koettaa tammen lähettyvillä sitä kiiyden avulla silmustaa, vetääkseen maalle. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-11-23-09
